Lue keskustelun säännöt.
Arvostetaanko kotiäitiyttä Suomessa?
22.08.2022 |
Katselin amerikkalaista ohjelmaa, ja miten onkaan erilainen yhteiskunta. Päivähoito ei ole puoli-ilmaista, ei ole koulukuljetuksia tai kouluruokaa, vaan äiti hoitaa kaiken. Tekee lasten kanssa kouluprojektit, vie harrastuksiin, tekee suunnilleen kaikki kotityöt jne. Joskus toki koti-isiäkin mutta useimmiten yhä edelleen se on kotiäiti.
Välillä näkyy artikkeleita tavallisista suomalaisista perheistä, jotka ovat miehen työn vuoksi muuttaneet Usaan ja nainen on sen aikaa ollut kotirouvana. Voi kun löytäisin sen viimeisimmän artikkelin - nainen oli tosi tyytyväinen, hänellä oli aikaa hoitaa kaikki perheen asiat ja illat olivat vapaita yhdessäololle. Mies oli muistaakseni jollain yliopistolla töissä.
Siellä ollaan hyvin konservatiivisia, osittain kotiäiti-kulttuuri juontaa perinteisistä arvoista. Mutta siellä kotiäidin tehtäviä pidetään oikeasti työnä. Jonkun täytyy ne tehdä, ja se joka tekee, niin ainakin puheissa äidin työtä arvostetaan.
Miksi Suomessa se tuntuu olevan ihan toisin? Joskus 60-luvulla oli vielä kotiäitejä, ja 70-luvullakin (esim oma äitini). Mutta nyt ei enää riitä että on vain kotiäiti. Sitä ei pidetä minään. Töihin ruvetaan patistamaan vaikka lapsi on vielä vaipoissa. Jokaisen kuuluisi käydä töissä, ja sen lisäksi hoitaa koti. Lapsethan nyt hoitaa itse itsensä - täällä arvostetaan sitä että lapset kulkevat itse joka paikkaan, kavereille ja harrastuksiin, ja tekevät läksytkin itsenäisesti.
Ja samaan aikaan todella moni nainen on rättipoikkiväsynyt ruuhkavuosien aikaan. Onko tasa-arvo nyt sitten toteutunut oikein? Jokainen nainen voi töissä käydä, päivähoidon ansiosta, mutta kaatuuko se kotityöt ja lasten asiat silti vain äitien niskaan? Naisten väsymisestä ei puhuta, kun kotitöitä ja lastenhoitoa ei jotenkin edes lasketa työksi. Neuvoloista lähtien vähätellään sitä väsymistä, vaikka nainen hoitaisi kaiken yksin. Ilman ketään apuna.
Naiset myös käyttävät tutkitusti enemmän tunteja kotitöihin kuin miehet.
Miksi tässä on tällainen vinouma?
Yhdessä lehtiartikkelissa suomalainen kotiäiti (juristi-pariskunta) kertoi tehneensä kotona kaiken, ruoanlaitosta remonttitarjouksiin. Miehen palkasta maksettiin myös naisen eläkerahastoa. Lapsia taisi olla kolme. Ja kotiäitiys jatkui noin 20 vuotta, kunnes nuorimmainenkin muutti kotoa. Sitten tämä nainen perusti yrityksen.
Tällaisesta vain kuulee tosi harvoin nykypäivänä.
Feminismi puhuu aidosta valinnan mahdollisuudesta. Oletteko te saaneet aidosti valita sen mitä halusitte, uran vai perheen, vai molempien yhdistelmän, vai oliko joku muu mikä sen valinnan lopulta teki (ympäristön painostus, taloudelliset syyt, työttömyys?)
Kommentit (267)
Ei arvosteta. Ei kotiäitejä kuulu elättää. Jos pärjää ilman valtion tai puolison elatusta niin antaa mennä vaan, mutta muuten ei. Suomessa on muutenkin jo ihan liian hyvä tukijärjestelmä perheille, niin se että naisen kotona oleskelu vielä maksettaisiin, niin ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
USA:ssa ei ole julkista päivähoitoa ja yksityinen maksaa hyvinkin enemmän kuin vaimon palkka töissä olisi.
Moni olisi mieluummin töissä, mutta se ei ole järkevää.
Sitä minäkin mietin, että mitä erityistä arvostamista se vaatii? Jäät kotiin tekemään ruokaa ja siivoamaan sekä kaitsemaan lapsia. Käytät vain koko päivän siihen mitä työssäkäyvä äiti tekee muutamassa tunnissa iltaisin.
Moni haluaisi olla kotiäitinä, vaan kun ei 'resurssit riitä!" Kysymyshän on vain rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa ei ole julkista päivähoitoa ja yksityinen maksaa hyvinkin enemmän kuin vaimon palkka töissä olisi.
Moni olisi mieluummin töissä, mutta se ei ole järkevää.
Ja siellä naiset odottaa kädet sylissä, että heidän äänestämänsä miehet hommaisi sinne samanlaisen päivähoidon kuin meilläkin on että pääsisi töihin. Ne on kyllä kansakuntana ihan saamattomia nysväkkeitä, siis naiset. Miehethän siellä kyllä ajaa omia asioitaan täysillä. Naiset miettii mistä saisi elättäjän ja sormuksen sormeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa ei ole julkista päivähoitoa ja yksityinen maksaa hyvinkin enemmän kuin vaimon palkka töissä olisi.
Moni olisi mieluummin töissä, mutta se ei ole järkevää.
Ja siellä naiset odottaa kädet sylissä, että heidän äänestämänsä miehet hommaisi sinne samanlaisen päivähoidon kuin meilläkin on että pääsisi töihin. Ne on kyllä kansakuntana ihan saamattomia nysväkkeitä, siis naiset. Miehethän siellä kyllä ajaa omia asioitaan täysillä. Naiset miettii mistä saisi elättäjän ja sormuksen sormeen.
Miehet eivät suostuisi maksamaan lisää veroja, että päivähoito järjestyisi.
Eihän siellä ole julkista terveydenhuoltoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosteta. Ei kotiäitejä kuulu elättää. Jos pärjää ilman valtion tai puolison elatusta niin antaa mennä vaan, mutta muuten ei. Suomessa on muutenkin jo ihan liian hyvä tukijärjestelmä perheille, niin se että naisen kotona oleskelu vielä maksettaisiin, niin ei todellakaan.
Oi voi, vieläkö joku on näin tietämätön.
Kotihoidontuen maksaminen tulee paljon halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin se että lapsi vietäisiin päiväkotiin. Se päivähoitopaikka on todellisuudessa paljon kalliimpi kuin se mitä sinä siitä maksat.
Ap, puhut avauksessasi vain amerikkalaisesta ylä- ja ylemmästä keskiluokasta. Todellisuus on, että moni äiti siellä tekee kahta tai jopa kolmea työtä.
Itse olen saanut sen, mitä olen halunnut: yksi lapsi suhteellisen nuorena (olin 25 hänen syntyessään), hänen kanssaan 1,5 vuotta kotona ja seuraavat 1,5 hän oli perhepäivähoidossa niin, että minä vein lähtiessäni illaksi töihin ja isänsä haki pari tuntia myöhemmin tullessaan illaksi kotiin. Isä ja lapsi saivat yhteistä aikaa ja minä pystyin palaamaan työelämään. En halunnut enempää lapsia enkä olisi viihtynyt yhtään pitempään kotona.
Eikö sinun mielestäsi isällä ole yhtälaista oikeutta olla lastensa kanssa kotona? MIksi ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitejä ei arvosteta, koska ei arvosteta myöskään perinteellistä kotia/ perhettä (isä, äiti ja lapsi/ lapset.
Nythän on niin trendikästä ...se muunlainen "perhe!"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosteta. Ei kotiäitejä kuulu elättää. Jos pärjää ilman valtion tai puolison elatusta niin antaa mennä vaan, mutta muuten ei. Suomessa on muutenkin jo ihan liian hyvä tukijärjestelmä perheille, niin se että naisen kotona oleskelu vielä maksettaisiin, niin ei todellakaan.
Oi voi, vieläkö joku on näin tietämätön.
Kotihoidontuen maksaminen tulee paljon halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin se että lapsi vietäisiin päiväkotiin. Se päivähoitopaikka on todellisuudessa paljon kalliimpi kuin se mitä sinä siitä maksat.
Silti yhteiskunnalle on edullisempaa saada kaikki päivähoitoon. Nimittäin he, jotka jäävät sen ulkopuolelle, ovat yleensä niitä, jotka hyötyvät päivähoidosta kaikkein eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosteta. Ei kotiäitejä kuulu elättää. Jos pärjää ilman valtion tai puolison elatusta niin antaa mennä vaan, mutta muuten ei. Suomessa on muutenkin jo ihan liian hyvä tukijärjestelmä perheille, niin se että naisen kotona oleskelu vielä maksettaisiin, niin ei todellakaan.
Oi voi, vieläkö joku on näin tietämätön.
Kotihoidontuen maksaminen tulee paljon halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin se että lapsi vietäisiin päiväkotiin. Se päivähoitopaikka on todellisuudessa paljon kalliimpi kuin se mitä sinä siitä maksat.
Saatikka sitten ne vanhempien poissaolot töistä. Varsinkin korona aikaan, kun lapset jäävät joka räkäisyydestä kotiin. Tai soitetaan vanhemmat hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaisi olla kotiäitinä, vaan kun ei 'resurssit riitä!" Kysymyshän on vain rahasta.
Resurssit laitetaan siihen mitä arvostetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin yhteisen hyvän kannalta on parempi että äiti(kin) käy töissä/opiskelee mutta kukin tavallaan.
Ap, mitä ohjeita antaisit niille amerikkalaisille äideille/perheille, jotka eivät kuulu ylimpiin yhteiskuntaluokkiin? Että älkää lisääntykö, ellette pärjää yhden ihmisen palkalla?
Mun mielestä lapsi pitäisi laittaa heti synnytyksen aikaan hoitoon jonnekin yhteiskunnan järjestämään laitokseen. Näin äidit pääsevät äkkiä töihin, eikä miesten tarvitse kärsiä lapsen kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, puhut avauksessasi vain amerikkalaisesta ylä- ja ylemmästä keskiluokasta. Todellisuus on, että moni äiti siellä tekee kahta tai jopa kolmea työtä.
Itse olen saanut sen, mitä olen halunnut: yksi lapsi suhteellisen nuorena (olin 25 hänen syntyessään), hänen kanssaan 1,5 vuotta kotona ja seuraavat 1,5 hän oli perhepäivähoidossa niin, että minä vein lähtiessäni illaksi töihin ja isänsä haki pari tuntia myöhemmin tullessaan illaksi kotiin. Isä ja lapsi saivat yhteistä aikaa ja minä pystyin palaamaan työelämään. En halunnut enempää lapsia enkä olisi viihtynyt yhtään pitempään kotona.
Eikö sinun mielestäsi isällä ole yhtälaista oikeutta olla lastensa kanssa kotona? MIksi ei?
Totta, vain jos puoliso on hyväpalkkainen, ollaan kotiäiteinä. Mutta sitä ei kuitenkaan kummeksuta kuten täällä.
Yksinhuoltajien tilanne on siellä hirveä eikä minusta tuo yhteiskunta muutenkaan ole mikään malliesimerkki. Otin sen esimerkiksi vain siksi, että esimerkiksi siellä kotiäitiyttä tunnutaan arvostavan. Siinä ei ole negatiivista stigmaa.
Sitä en tiedä, mistä vedit olettaman ettei minusta isillä olisi yhtälaista oikeutta olla kotona. Mistä näin tulkitsit?
Aika harva mies on kotihoidontuella, jotkut, mutta harva. Sehän on ihan fakta, se ei ole minun mielipiteeni. Enemmistö on naisia. Tottakai miehilläkin on oikeus, eivät vain sitä käytä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä ohjeita antaisit niille amerikkalaisille äideille/perheille, jotka eivät kuulu ylimpiin yhteiskuntaluokkiin? Että älkää lisääntykö, ellette pärjää yhden ihmisen palkalla?
En mitään ohjeita, miksi minulla pitäisi olla heille jotain ohjeita? Yritin herätellä keskustelua siitä, arvostetaanko Suomessa kotiäitiyttä.
Olen itse kotiäiti ja koen valitettavasti monien muiden pienten lasten äideiltä arvostuksen puutetta jostain ihme syystä. Olen kuullut monia kertoja joko suoraan tai rivien välistä, että minunkin pitäisi mennä töihin, jotta saan sisältöä elämääni, haastetta uraan, ja miehen pitäisi väen väkisin olla kotona hoitovapaalla, että hän oppisi jotain elämästä. Ihmettelen paljon tätä asennetta, miksei meidän anneta elää näin miten haluamme, kun olemme kummatkin hyvin tyytyväisiä järjestelyyn. Lisäksi sukulaiset kyselee tosi paljon, että millois minä olen menossa töihin.
Mitä arvostamista se vaatii?