En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki läheisriippuvaisia?

Lukisit ensin aloituksen ja kommentoisit vasta sitten.

onsekin syy perseillä. ja vielä niin helppo ku ei oo itsestä kiinni

Koti on aika akkamainen paikka miehelle, jos ei sielä ole oikeasti miehille sopivaa tilaa ja virikkeitä, kuten esim. autotallia harrastenurkkausta, soittonurkkausta tai kunnon saunakamaria, johon voi mennä pelaamaan, värkkäämääntai vaikka puhumaan puhelimessa.

Jos ei niitä ole niin koti kaikkinensa voi muuten olla alusta asti sisustettu niin naisten ehdoilla ja maulla, että lopulta jopa puhtaan pyykin haju voi alkaa suorastaan ahdistamaan. Kotihan yleensä tuoksuu ja näyttää ulospäin sille mitä naiset ja lapset yleensä tykkää touhuta. Toki esteettinen silmä voi ja pitääkin olla puolisoilla samansuuntainen sisustusasioissa.

Kuitenkin, Jos tallin haju puuttuu tontilta niin mies alkaa vätystyä. Silloin sohva tai työhommat on ne asiat joihin helposti jämähtää, koska koti = puolison henkinen elämä ja ajatusmaailma (joka on tässä vaiheessa niin joo-joo että ei jaksa enää sytyttää).

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009344693.html

Valja kirjoitti:

Koti on aika akkamainen paikka miehelle, jos ei sielä ole oikeasti miehille sopivaa tilaa ja virikkeitä, kuten esim. autotallia harrastenurkkausta, soittonurkkausta tai kunnon saunakamaria, johon voi mennä pelaamaan, värkkäämääntai vaikka puhumaan puhelimessa.

Jos ei niitä ole niin koti kaikkinensa voi muuten olla alusta asti sisustettu niin naisten ehdoilla ja maulla, että lopulta jopa puhtaan pyykin haju voi alkaa suorastaan ahdistamaan. Kotihan yleensä tuoksuu ja näyttää ulospäin sille mitä naiset ja lapset yleensä tykkää touhuta. Toki esteettinen silmä voi ja pitääkin olla puolisoilla samansuuntainen sisustusasioissa.

Kuitenkin, Jos tallin haju puuttuu tontilta niin mies alkaa vätystyä. Silloin sohva tai työhommat on ne asiat joihin helposti jämähtää, koska koti = puolison henkinen elämä ja ajatusmaailma (joka on tässä vaiheessa niin joo-joo että ei jaksa enää sytyttää).

Jaa, minä asun miehen sisustamassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Sillon just saa ja sit kun ukko pois saa rauhassa relaxoitua. Oikein ajoitan siivoamisen siihen kun mies kotona näkee kuin raskaan työnraataja olen.[/quote

Relaxoitua? Sinunlaisesi ihmiset tappavat suomen kielen

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ilmiön.

Mutta miksi me naiset olemme tällaisia? Johtuuko se aivokemiastamme vai mistä? Eihän meidän tarvitsisi passivoitua, vaikka mies katsoisi telkkaria kaiket illat. Voisimme tehdä omia juttujamme. Mistä tulee se tunne, että pitäisi olla koko ajan valmiina toista ihmistä varten?

Se johtuu kasvatuksessa, naiset kasvatetaan rooliin, jossa ollaan olemassa muita ihmisiä varten. Sen huomaa siitä, että jos vaadit itsellesi edes pieniäkin asioita niin tunnet siitä syyllisyyttä.

Mulla ollut sama tilanne. Uskon että johtui siitä, että mies aina keskeytti kaiken. Ei tahallaan, vaan jollain asialla. En saanut rauhassa tehdä, vaan piti ikäänkuin odotella jotain. Miehen sekalainen puuhailu vei keskittymiskyvyn. En viitsinyt aloittaa mitään enkä saanut mitään valmiiksi. Välit oli hyvät.

Näin se menee. Kuinka monella on loppunut luova harrastus tai tekeminen parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mun ex kritisoi kaikkea ja mikään ei ollut hänen milestään oikein tai hyvin tehty. Vähän sitä tyyliä, että palo sammutettiin väärin. Mulle jäi pysyvä kammo ja en saa oikein mitään aikaiseksi jos on muita läheisyydessä.

Ei ole sopiva sulle, minulla oli sama ongelma kaikki tein väärin. Ongelma on kumppanisi, ei sinun.

Ajatuksia mullistava keskusteluketju. Samaistun moneen kirjoittajaan. Minulla on varsin ihana mies, mutta silti haluaisin nykyisin olla vain yksin. Nämä ajatukset ovat alkaneet vasta iän lähestyessä neljääkymmentä, ja voimistuneet vuosi vuodelta. Useampi on kysynyt, että miksi olette ruvenneet parisuhteeseen, kun kerran olette tuollaisia. Koska silloin ei tiennyt. Nuorempanahan sitä halusi olla koko ajan toisen lähellä, vierekkäin, päällekkäin, allekkain, sisäkkäin. Ei mitään merkkiä siitä, että haluaisi muuta. Ei voinut tietää, että oma introverttiys tulee "oireilemaan" tulevaisuudessa näin voimakkaasti. Jotenkin lohduttavaa, että meitä outoja on muitakin. Ja surullista toki puolisoiden kannalta. Kunpa olisin nuorempana edes tiennyt ekstroverttiydestä ja introverttiydestä, ja siitä, mitä parisuhteessa saattaa vuosien päästä tapahtua, kun ollaan kovin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sama, mutta tiedän syyn asiaan. Mun miehellä on joku ihmeellinen kyky vaistota, kun alan tehdä jotain, ja hän haluaa sillä sekunnilla tehdä jotain yhdessä.

Esimerkki: olen töistä tullessa maannut vähän aikaa sohvalla puhelinta selaten. Päätän, että viimeistelen yhden piirustuksen. Alan kaivella tarvikkeita. Mies pamahtaa sillä sekunnilla toisesta huoneesta, ja alkaa kysellä mitä teen ja haluaisinko tehdä jotain yhdessä.

Miehet on kuin lapsia. Ei ne siitä miksikään muutu. Voi teitä naisia, kun vaan ymmärtäisitte omaakin parasta ja asuisitte yksin jos vain mahdollista. 

En nyt tuosta tiedä, mutta ärsyttää kun mies seuraa ja töllöttää mitä teen. :D

Siis mun mies teki ennen tätä. Todella ärsyttävää. Heti jos menin yksin toiseen huoneeseen tekemään jotain, tuli perässä toljottamaan tai kyselemään jotain. En saanut ikään kuin hetken rauhaa olla oikeasti yksin, minun olisi pitänyt istua aina vieressä kun hän teki omia juttujaan. Myöhemmin tämä vyyhti lähti purkautumaan ja kävi ilmi, että hänen roolinsa lapsena oli olla kotona tuntosarvet pystyssä toteuttamassa dominoivan äidin määräyksiä ja päähänpistoja. Parisuhteessamme alkoi aika, jolloin opettelimme yhdessä pois tuosta. Täydellistä ei ole vieläkään mutta huomattavasti helpompaa. Tuo oli siis hänen keino yrittää hallita ahdistustaan ja toimia "oikein".

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuollaista. Mikä ihmeen ilmiö tuo on, kun se tuntuu olevan niin monella? Mistä se voi johtua?

Hyvin usein siitä että on valittu väärä kumppani. Se arki ei sitten toimi ja on kivempi viettää sitä yksin.. odotella niitä ns juhlia millon parisuhde on kivaa.

Uuppa

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia mullistava keskusteluketju. Samaistun moneen kirjoittajaan. Minulla on varsin ihana mies, mutta silti haluaisin nykyisin olla vain yksin. Nämä ajatukset ovat alkaneet vasta iän lähestyessä neljääkymmentä, ja voimistuneet vuosi vuodelta. Useampi on kysynyt, että miksi olette ruvenneet parisuhteeseen, kun kerran olette tuollaisia. Koska silloin ei tiennyt. Nuorempanahan sitä halusi olla koko ajan toisen lähellä, vierekkäin, päällekkäin, allekkain, sisäkkäin. Ei mitään merkkiä siitä, että haluaisi muuta. Ei voinut tietää, että oma introverttiys tulee "oireilemaan" tulevaisuudessa näin voimakkaasti. Jotenkin lohduttavaa, että meitä outoja on muitakin. Ja surullista toki puolisoiden kannalta. Kunpa olisin nuorempana edes tiennyt ekstroverttiydestä ja introverttiydestä, ja siitä, mitä parisuhteessa saattaa vuosien päästä tapahtua, kun ollaan kovin erilaisia.

Erittäin hyvin kiteytetty! Ei sitä vain voi tietää etukäteen: varsinkin kun itsekin pariuduin jo 19-vuotiaana eikä mitään itsetuntemusta vielä ollut. Mutta pakko vain ottaa se oma tila, muuten ei parisuhdekaan toimi. Introvertin ongelma, ei naisen, tai miehen.

M39

Eihän sitä nyt miehen kotona ollessa voi esiintyä energisenä ja tormakkana koska silloinhan se sika voi kuvitella että kerrankin sillä naisella saattaisi olla seksiinkin jaksamista!

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä nyt miehen kotona ollessa voi esiintyä energisenä ja tormakkana koska silloinhan se sika voi kuvitella että kerrankin sillä naisella saattaisi olla seksiinkin jaksamista!

Meillä ei kyllä miestä kiinnosta seksi yhtään enempää vaikka olisin kuinka energinen. Makaa vaan sohvalla ja seuraa minun juttuja. 

Meillä on sama homma ja mies luulee, että on ihan OK puhua ihan nonstoppina kun minä luen kirjaa. Yritä siinä keskittyä kun toinen istuu sohvalle, laittaa telkkarin päälle, puhuuu minulle, ja alkaa vielä kirsikkana kakun päällä selailla puhelinta äänet kaakossa. Kaikki siis samaan aikaan. Sitten ihmettelee kun poistun takavasemmalle makkariin lukemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama homma ja mies luulee, että on ihan OK puhua ihan nonstoppina kun minä luen kirjaa. Yritä siinä keskittyä kun toinen istuu sohvalle, laittaa telkkarin päälle, puhuuu minulle, ja alkaa vielä kirsikkana kakun päällä selailla puhelinta äänet kaakossa. Kaikki siis samaan aikaan. Sitten ihmettelee kun poistun takavasemmalle makkariin lukemaan. 

Ei kuitenkaan kaivele persettää, piere äänettömiä järkyttävän hajuisia ja kaivele persereikäänsä?

Minua nyppii, kun toinen on saamaton unohtelija. Nytkin olisi auton laittoa katsastusta varten ja toimiva autotalli, mutta tuossa tuo vaan loisii sohvalla. Jaksaa kyllä aina syömään nousta ja p a s k a l l e, mutta muuten on liimaantunut vaakatasoon.

Kovasti suunnittelee tekemisiä, mutta kun se on sitä samanlaista kuin turhapurolla, jonka aivotyötä on liikuttaa varvasta. Tänään suunniteltu on huomenna jo unohtunut ja sohva vaan pölähtää siihen painuessaan.

Prkl ku veetuttaa katella tuota tässä viereisellä sohvalla.