En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona

En ole parisuhteessa, mutta kavereilla/kämppiksillä/perheenjäsenillä on sama vaikutus muhun. Joskus on kivaa viettää aikaa yhdessä, mutta tarvin kans paljon omaa aikaa, että saan ladattua akkuja.Tykkään touhuilla paljon yksin ja olla omien ajatusten kanssa rauhassa. Kuulostaa, että tässä ketjussa on paljon itroverttejä. Mulle omaan asuntoon muuttaminen oli yks parhaimpia asioita. Aloin voimaan heti paremmin.

Mietin, miten hyvin parisuhde, jossa kumppanit elää eri osoitteissa, toimisi?

Itselläni vaikuttaa kans se, minkälainen toinen ihminen on. Toisten introverttien kanssa energiaa riittää pidemmälle. 

lebso pulveria tai pillereitä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika

 

NÄYTÄ TISSIT!

Mitä hittoa?

"Ainoa ratkaisu on että nainen kertoo selkeästi tarpeistaan ja muuttaa omaa käytöstään. Miestä on turha yrittää muuttaa."

Miksi naisen pitää aina mukautua ja muuttaa käytöstään? Älkää missään nimessä karsiko ainakaan sitä omaa aikaanne, siitä ei seuraa mitään hyvää. Kyllä ihminen saa viettää aikaa ihan yksinkin, ilman sitä että toinen koko ajan keskeyttää ja häiritsee. 

Vierailija kirjoitti:

Minulta vei innon keittiöhommiin. Kun muutimme asuntoon jossa keittiö osa olkkaria. 

ennen leivoinkin paljon. Nyt mies katsoo telkkaa tai kuuntelee musiikkia ja minä yritän olla häiritsemättä tiskipöydän ääressä. Ja muuten huomautuksia välillä tulee kuinka pitäis tehdä. 

oi, kaipaan takaisin kunnon erillistä keittiötäni. Mutta tämä oli pakkoratkaisu. 

MIKSI SINUN PITÄISI OLLA HILJAA, KUIN KUSI SUKASSA ?

Tuli mieleen tämä ketju, kun luulin saavani olla yksin omassa rauhassa uudenvuoden. Miehen piti olla sukulaisissa. Eipä sittenkään, vaan ovi kävi ja sieltä hän tulikin kotiin. Koko uusivuosi meni minulta pilalle, en jaksaisi huomioida ketään muuta, en jaksaisi puhua kenenkään kanssa, en jaksa hänen aikaansaamiaan ääniä  ja läsnäoloa. Pulssini nopeutui huomattavasti yksinoloon verrattuna ja energiani jotenkin hajaantui ja hävisi. Kyllä, harkitsen eroa 

Nosto! Loistava ketju, kolahti ja lujaa. 

On niin pitkä ketju, että ehkä joku on tämän sanonutkin. Olen kyllästynyt mieheeni. Mikään ei ole tavallaan pielessä, mutta en enää viihdy hänen seurassaan. Ei ole ilkeä tai inhottava tyyppi eikä edes vapaamatkusta. Tympäisee vaan hänen seuransa. Joten silloin kun hän on kotona, en ole rentoutunut.

Kylläpä tuli hyvään kohtaan löytää tämä ketju, olen ollut eron partaalla jo kauan näistä samoista syistä. Olen jatkuvasti kiukkuinen enkä saa mitään tehtyä kotona, kun mies luuhaa nurkissa. Haluaisin olla yksin, tanssia musiikin tahtiin ja siivota kämpän lattiasta kattoon, sekä mennä lenkille ja syödä juuri silloin kun mieli tekee. Rasittaa elää hälytysvalmiudessa ja toisen ehdoilla koko ajan. Olen monesti pyytänyt enemmän aikaa yksin, mutta ei miehellä ole mitään paikkaa mihin mennä, kuulemma. Mies asettaa ja hallitsee ilmatilaa, ja minä hiippailee häiritsemättä haamuna kotonani, mutta samalla minun pitää olla saatavilla vaikka kuinka sanoisin, että katson tämän jakson mitä olen koko viikon odottanut. Tunnen itseni todella ymmärretyksi tämän ketjun myötä, kiitos

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että aina, kun ihminen tekee jotain, hän tekee sen, koska kokee olevansa oikeutettu siihen. Minä saan, minä voin, tämä on mulle OK.

Jos käytös toistuu koko ajan, henkilö oikeuttaa sen itselleen tai on kykenemätön muuttumaan neurologisen poikkeavuuden myötä (jota ei ole hoidettu lääkkeillä ja/tai käyttäytymisterapialla).

Jos mies siis tulee häsläämään ja arvostelemaan, ja häslää ja arvostelee, vaikka kieltäisi, hän oikeuttaa häsläämisensä ja arvostelun itselleen, koska se ei häiritse HÄNTÄ. Viis siitä, että se häiritsee sinua. Ei sinusta ole kyse, vaan miehestä. Joko siksi, että mies on pälli tai siksi, että häntä ei vaan kiinnosta tai siksi, että hän on neuroepätyypillinen (ADHD, autismi, asberger jne)

Minulla itselläni on kyllä ADHD ja Asperger ja tunnistan itseni täydellisesti näistä kirjoituksista. Vaikkakin mieheni on aivan ihana ja tekee paljon (enemmän kuin minä) kotitöitä. On vain pakottava tarve saada olla yksin. Ihannetilanne olisi sellainen, ettei erottaisi, mutta molemmilla olisi omat asunnot.

Mulla syy on miehen mänspleinaus. "näin täytät tiskikoneen, annapas kun minä näytän miten homma hoidetaan". Hänellä on paha tapa purkaa paha mielensä minuun ja nalkuttaa asioista. Kaikki energia lähtee. 

Tässä ketjussa on esitetty tosi monta ongelmaa, mutta myöskin ratkaisua. 

 

Miten tärkeää oma tila ja aika onkaan! Kun näitä saa tarpeeksi, silloin pysyy pää kunnossa ja riittää enemmän annettavaa muillekin. 

 

Itse olen parisuhteessa, jossa molemmilla on omat asunnot ja homma toimii. Ihmettelen sitä, miksi ihmiset niin sankoin joukoin muuttavat yhteen kumppaninsa kanssa, vaikka monessa tapauksessa omat taloudet on oikeasti hyvä idea. Pelkäävätkö ihmiset sen erilaisen ratkaisun tekemistä oikeasti niin paljon?

Avioliiton tärkeys ja rooli parisuhteen määrittäjänä on kadonnut. Voisiko niin käydä jo tuolle yhteisasumisellekin?

Vierailija kirjoitti:

Mulla syy on miehen mänspleinaus. "näin täytät tiskikoneen, annapas kun minä näytän miten homma hoidetaan". Hänellä on paha tapa purkaa paha mielensä minuun ja nalkuttaa asioista. Kaikki energia lähtee. 

 

*miesselittäminen

Pakko sanoa, että tämä ketju sai vähän kyllä ymmärtämään miehiäkin eri tavalla kuin ennen.

Jos summaan, niin miehelle näyttää todella helposti käyvän niin, että hän rakastuu menevään, aktiiviseen sinkkunaiseen, joka harrastaa ja jolla on ystäviä, mutta kun muutetaan yhteen, tämä nainen taantuu jollekin pikkulapsiasteelle odottelemaan vanhemman lupaa kotitöihin tai lenkille menemiseen, tai vähintään ohjausta, että vanhempi ehdottaa kotitöitä tai lenkkiä.

Tehdään siinä ne pakolliset lapset ja ostetaan kultainen noutaja ja naisen ahdistus vain pahenee. Kyse ei ole miehestä, hän on kaikin puolin ihana, tekee kotitöitä ja huomioi, mutta naista ahdistaa se koirakin nurkissa.

Lopulta ahdistus kasvaa niihin mittoihin, että nainen ei enää kestä sitä, että mies tulee omaan kotiinsa töistä, joten nainen ottaa eron ja vie lapset mukanaan. Nyt voi nainen hengittää ja keskittyä taas olemaan menevä ja aktiivinen siistissä kodissaan, kun koirakin jäi miehelle!

Ihmiset, jos todella ette voi sietää omaa perhettänne saman katon alla, niin älkää a) muuttako kenenkään kanssa yhteen, b) ottako koiraa. Sen sijaan tehkää ne lapset yksinänne, ne kun ei ahdista ilmeisesti. Vaikka varmaan nekin sen tekisi, jos yksin ne tekisitte.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tuli hyvään kohtaan löytää tämä ketju, olen ollut eron partaalla jo kauan näistä samoista syistä. Olen jatkuvasti kiukkuinen enkä saa mitään tehtyä kotona, kun mies luuhaa nurkissa. Haluaisin olla yksin, tanssia musiikin tahtiin ja siivota kämpän lattiasta kattoon, sekä mennä lenkille ja syödä juuri silloin kun mieli tekee. Rasittaa elää hälytysvalmiudessa ja toisen ehdoilla koko ajan. Olen monesti pyytänyt enemmän aikaa yksin, mutta ei miehellä ole mitään paikkaa mihin mennä, kuulemma. Mies asettaa ja hallitsee ilmatilaa, ja minä hiippailee häiritsemättä haamuna kotonani, mutta samalla minun pitää olla saatavilla vaikka kuinka sanoisin, että katson tämän jakson mitä olen koko viikon odottanut. Tunnen itseni todella ymmärretyksi tämän ketjun myötä, kiitos

Sano niin, että uskotaan. Karjaise, että turpa kiinni, sanoin katsovani tämän jakson nyt. Jos loukkaantuu, anna loukkaantua. Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.

Mutta ei. Kun ei voi kun tuntuu niin pahalta. Millä saatavilla te oikein olette, aikuiset ihmiset toiselle aikuiselle? Ja kyllä, tässä pitää muuttua itse. Alkaa tahtomaan ja tekemään. Ei ole mitään järkeä eikä edes oikeutta odottaa toisen muuttuvan, jos itse ei näytä mallia.

Ihan sama juttu! Kaikissa parisuhteissa!

Pitkä ketju, löytyikö tähän mitään syytä? :D

Hassua, koska jos kaveri tulee kylään niin olo on tosi energinen, toki ei silloin kehtaa ryhtyä siivoilemaan. Äidin kyläillessä touhutaan aina jotain pikkuremppaa tms. Toki se nyt on eri tilanne kun eivät asu täällä. 

Nyt tätä kirjoittaessa tuli mieleen etyä onkohan kaikki mieheni vaan olleet sellaisia energiasyöppöjä. Laiskoja kyllä ovat olleet että...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tuli hyvään kohtaan löytää tämä ketju, olen ollut eron partaalla jo kauan näistä samoista syistä. Olen jatkuvasti kiukkuinen enkä saa mitään tehtyä kotona, kun mies luuhaa nurkissa. Haluaisin olla yksin, tanssia musiikin tahtiin ja siivota kämpän lattiasta kattoon, sekä mennä lenkille ja syödä juuri silloin kun mieli tekee. Rasittaa elää hälytysvalmiudessa ja toisen ehdoilla koko ajan. Olen monesti pyytänyt enemmän aikaa yksin, mutta ei miehellä ole mitään paikkaa mihin mennä, kuulemma. Mies asettaa ja hallitsee ilmatilaa, ja minä hiippailee häiritsemättä haamuna kotonani, mutta samalla minun pitää olla saatavilla vaikka kuinka sanoisin, että katson tämän jakson mitä olen koko viikon odottanut. Tunnen itseni todella ymmärretyksi tämän ketjun myötä, kiitos

Sano niin, että uskotaan. Karjaise, että turpa kiinni, sanoin katsovani tämän jakson nyt. Jos lo

En mä ala kenellekään karjumaan. Ei se ole normaalia vuorovaikutusta että pitää huutaa, että toinen ymmärtää. Jos ei usko nätisti pyytämistä vaan tekee toisin siitä huolimatta, niin valitsee ihan tietoisesti olla epäkunnioittava toisen rajoja kohtaan, ja siitä seuraukset on kyllä jotain muuta kuin se että minä alan luonteeni vastaisesti eläimenä karjumaan ja komentamaan ihmistä, jolla on kaikki kyvyt itse säädellä tekemisiään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tuli hyvään kohtaan löytää tämä ketju, olen ollut eron partaalla jo kauan näistä samoista syistä. Olen jatkuvasti kiukkuinen enkä saa mitään tehtyä kotona, kun mies luuhaa nurkissa. Haluaisin olla yksin, tanssia musiikin tahtiin ja siivota kämpän lattiasta kattoon, sekä mennä lenkille ja syödä juuri silloin kun mieli tekee. Rasittaa elää hälytysvalmiudessa ja toisen ehdoilla koko ajan. Olen monesti pyytänyt enemmän aikaa yksin, mutta ei miehellä ole mitään paikkaa mihin mennä, kuulemma. Mies asettaa ja hallitsee ilmatilaa, ja minä hiippailee häiritsemättä haamuna kotonani, mutta samalla minun pitää olla saatavilla vaikka kuinka sanoisin, että katson tämän jakson mitä olen koko viikon odottanut. Tunnen itseni todella ymmärretyksi tämän ketjun myötä, kiitos

Sano niin, että uskotaan. Karjaise, että turpa

Etpä tietenkään ala selkeästi, suoraan, vaikka kertakarjaisulla osoittamaan, että tämä on nyt sinulle tärkeää. Ei, sinä vain harmittelet hienona ihmisenä, että ei se toinen nyt osaa ymmärtää, että haluan olla hiljaa. No voisitko sitten ihan vaikka istahtaa miehen kanssa alas käymään läpi, että mitä hän tekee väärin kun haluaa puhua sinulle ja milloin hän saa puhua ja milloin taas puheensa on häiritsevää.

Oikeasti, tämä niin monelle naiselle "ihanaa kuulla, että on muitakin" ketju on mun mielestä aivan kauhea. Esim. tuo yksi, joka suuttuu, kun mies tulee uutenavuotena kotiinsa. Olisi sekin aika kamalaa, että pilaan toisen juhlapyhät sillä, että haluan viettää ne kotonani enkä notkumalla sukulaisissa!

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tuli hyvään kohtaan löytää tämä ketju, olen ollut eron partaalla jo kauan näistä samoista syistä. Olen jatkuvasti kiukkuinen enkä saa mitään tehtyä kotona, kun mies luuhaa nurkissa. Haluaisin olla yksin, tanssia musiikin tahtiin ja siivota kämpän lattiasta kattoon, sekä mennä lenkille ja syödä juuri silloin kun mieli tekee. Rasittaa elää hälytysvalmiudessa ja toisen ehdoilla koko ajan. Olen monesti pyytänyt enemmän aikaa yksin, mutta ei miehellä ole mitään paikkaa mihin mennä, kuulemma. Mies asettaa ja hallitsee ilmatilaa, ja minä hiippailee häiritsemättä haamuna kotonani, mutta samalla minun pitää olla saatavilla vaikka kuinka sanoisin, että katson tämän jakson mitä olen koko viikon odottanut. Tunnen itseni todella ymmärretyksi tämän ketjun myötä, kiitos

Kertokaa suoraan niille miehille tämä, näillä sanoilla, millä teette sen täälläkin. Että rasittaa todella paljon, että luuhaat täällä nurkissa asettamassa ja hallitsemassa ilmatilaa. Että haluan, että menet minne vain pois kotoasi, ihan sama mulle, kunhan et luuhaa täällä. Että en halua olla saatavilla sun juttuja kuuntelemaan.

Eiköhän se siitä ala selkiämään ja mieskin ymmärtää, että muuttaa pois kotoaan kokonaan.

Ihan kaikkea en kerralla näin pitkästä ketjusta ennättänyt lukea, jotan pahoittelut, jos kovasti toistan jo paljon sanottua.

Tavallaan ymmärrän, mistä puhutaan, sillä huomaan itsekin helposti myötäileväni miehen aikatauluja ja mieltymyksiä ja koen, että mies ei tee samalla tavalla minun kanssani, eli siis ota huomioon minun menojani ja mitä tykkäisin tehdä. Usein sitten käy vaan jotenkin niin, että mennään ikään kuin miehen mukaan.

Mutta: olen nyt havainnut, että tämän voin vain minä muuttaa. Olen kyllä valittanut esim. siitä, että jos mies lähtee kauppaan, hän ei välttämättä kerro minulle, jotta voisin sanoa, mitä minä sieltä tarvitsen. Ensin vastaus oli, että voithan sä itsekin ostaa mitä tarvitset. Sanoin, että kyllä, voin ottaa toisen auton pihasta, lähteä sun perässä kauppaan ja sehän onkin järkevää rahojen käyttöä näillä bensahinnoilla. Perille meni.

Ja kyllä minäkin hieman tuumaan, että kasvatuksella on osuutta asiaan. Tyttöjä kehoitetaan vieläkin miettimään, miltä toisesta tuntuu ja poikia olemaan reippaita, noin kärjistäen. Ajattelen, että me ollaan nuori pari, mutta meilläkin jo ketjussa olevat ongelmat vain näkyy.

Hyvä ketju siis todellakin ja antaa minulle paljon ajattelemisen aihetta siitä, että nyt on takuulla aika asioita muuttaa ennen lapsia ja muuta.

Valja kirjoitti:

Koti on aika akkamainen paikka miehelle, jos ei sielä ole oikeasti miehille sopivaa tilaa ja virikkeitä, kuten esim. autotallia harrastenurkkausta, soittonurkkausta tai kunnon saunakamaria, johon voi mennä pelaamaan, värkkäämääntai vaikka puhumaan puhelimessa.

Jos ei niitä ole niin koti kaikkinensa voi muuten olla alusta asti sisustettu niin naisten ehdoilla ja maulla, että lopulta jopa puhtaan pyykin haju voi alkaa suorastaan ahdistamaan. Kotihan yleensä tuoksuu ja näyttää ulospäin sille mitä naiset ja lapset yleensä tykkää touhuta. Toki esteettinen silmä voi ja pitääkin olla puolisoilla samansuuntainen sisustusasioissa.

Kuitenkin, Jos tallin haju puuttuu tontilta niin mies alkaa vätystyä. Silloin sohva tai työhommat on ne asiat joihin helposti jämähtää, koska koti = puolison henkinen elämä ja ajatusmaailma (joka on tässä vaiheessa niin joo-joo että ei jaksa enää sytyttää).

Jos on varaa vain kerrostalokolmioon, niin mistäs taiot siihen miehelle autotallit, saunakamarit ja nikkarointihuoneet? Yksi huone on olohuone, yksi vanhempien makuuhuone, yksi lasten makuuhuone. Jos mies haluaa nuo extrahallit ja extrakamarit itseään varten niin hankkikoon niihin rahaa ja varallisuutta, älköön valittako.