Lue keskustelun säännöt.
En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona
Jotenkin aina silloin energiat ihan nollissa, vaikea keskittyä mihinkään. Kun hän ei ole kotona saan tehokkaasti kotitöitä ja muita hoidettua. Jotenkin aloitekykyä, intoa ja energiaa on silloin. Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (1059)
Nyt meluat aina äijän nukkuessa ja sanot, että teet sitä niin kauan, että hän oppii muistamaan, että lapsen huoneen edessä ei imuroida silloin kun lasta ollaan nukuttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on unelmamies ja kaikin puolin hyvä liitto mutta olisin silti mieluummin yksin lapsen kanssa. Tämä on tosiaan aihe josta ei puhuta missään, joten tosi vaikea paikantaa ja purkaa missä "vika". Ehkä sitten niissä ikiaikaisissa odotuksissa, että parisuhteessa on aina parempi. Ja toki rakastan miestäni. Asuisin vain mieluummin erillään. Jotkut tämän ratkaisun ovat tehneetkin, mutta itsestäni ei ole rikkomaan "miehen perhettä", koska toivon hänelle pelkkää hyvää ja perhe on hänelle tosi tärkeä. Siksi onkin kauheaa huomata, että kun ajattelen tulevaisuutta sellaisena kuin sen haluaisin, on mies siinä tosi pienessä roolissa, jossain laitamilla, jos ollenkaan.
Yritän elää pääni sisällä mahdollisimman paljon.
Kenenkään ei kuulu uhrata omaa onnellisuuttaa toisen (varsinkaan aikuisen) onnellisuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex kritisoi kaikkea ja mikään ei ollut hänen milestään oikein tai hyvin tehty. Vähän sitä tyyliä, että palo sammutettiin väärin. Mulle jäi pysyvä kammo ja en saa oikein mitään aikaiseksi jos on muita läheisyydessä.
Mulla vähän sama, mutta ehkä enemmän saanut kuulla naljailua ja jatkuvaa ihmettelyä, että miksi teet noin ja näin ja miksi tuhraat aikaa siivoamiseen/omiin harrastuksiin mitkä miestä ei satu kiinnostamaan, kuten lukeminen. Siivoamisessakaan ei kyse mistään hullusta pikkutarkasta puunaamisesta, vaan normaalista siisteyden ylläpidosta. Eikä yleensä edes siitä, vaan viikkojen tai kuukausien aikana kasautuneiden törkyjen siivoamisesta, koska minkään aloittaminen on tuntunut ylivoimaiselta ja toinenkaan ei ole pistänyt tikkua ristiin kun ei muka ole tarvetta.
Teillä on jokin äidin ja pienen vauvan välinen napanuora, jossa mies on se vauva jolle on uhka jos äiti keskittyy johonkin muuhun. Ja hän see asiasta hälytyksen sitä napanuoraa pitkin?
Vierailija kirjoitti:
Kaikille kumppanin tunteita aistiville:
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011751533.html
Maksumuurin takana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tuollainen. Sinkkuna aktiivinen, energinen, iloinen, aikaansaava. Jolla on siisti koti, joka harrastaa ja urheilee, tapaa aktiivisesti ystäviä, on hyvässä fyysisessä kunnossa jne. Ja parisuhteessa jokin passivoi minut, imee kaiken energiani, ilo katoaa, harrastukset jää jne. Olen jo 44 ja ollut kolme pitkää suhdetta, yksi niistä nykyinen liitto. Kaikissa on käynyt näin.
Tuosta tulee mieleen että opitko lapsena, että lapsuudenperheessä oli tuollainen tunnelma ja kaikkien muiden tarpeet olivat tärkeämpiä kuin omat? Ja sitten jotenkin sen sen saman tuo kaikkiin ihmissuhteisiin? Vaikka voihan se muutenkin olla niin että jotkut vain kukoistavat yksin ollessaan. Ja ehkä on olemassa joku, jonka kanssa on niin samat energiat että hän ei häiritse tai sitten sellaista ei ole olemassakaan.
Olen eri, mutta mulla meni just näin. Lisäksi olin paljon yksin ja opin huolehtimaan itse itsestäni, pakkohan se oli. Aika varma cptsd, mahdollisesti neuroepätyypillisyyttä. Mies taas aika päinvastainen, lellitty ja passattu ja hyysätty, ja vanhemmat varmaan sääteli ne tunteetkin hänen puolestaan. Lisäksi impulsiivinen. Vaikea, mutta opettavainen yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on jokin äidin ja pienen vauvan välinen napanuora, jossa mies on se vauva jolle on uhka jos äiti keskittyy johonkin muuhun. Ja hän see asiasta hälytyksen sitä napanuoraa pitkin?
Tuli mieleen, että onko näiden miesten kasvatus jäänyt kesken tai itsenäistyminen ylihuolehtivasta äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa rauhassa asuminen ei ole yksinäisyyttä. Tutkimusten mukaan vanhemmat sinkkunaiset voi paremmin, elää pidempään ja terveempinä.
Niinhän muuten onkin. Ne maailman vanhimmat reilusti yli satavuotiaat ovat usein eläneet vähintäänkin useamman viimeisimmän vuosikymmenen ilman puolisoa.
Samaistun! Sen lisäksi että tuntuu vaikealta aloittaa, olen myös todella häiriöherkkä ja huomannut vuosien varrella että esim opiskeluja haluan tehdä yksin ollessa kun on hiljaista.
Toisaalta myös täällä mies kommentoi tekemisiäni eikä yritäkään olla hiljempaa, menee kotona ruudulta toiselle. Olen jo tehnyt päätöksen itsenäisestä elämästä ja odotan sitä innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa minäkään mitään aikaiseksi kun mieheni on kotona.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisin kyllä asioita aikaiseksi, vaikka mies olisikin kotona, mutta päässäni alkaa kiehua välittömästi, kun mies asettuu tapansa mukaisesti sohvalle. Sitä rötväämisen määrää töiden jälkeen ei voi kuin ihmetellä. Ketjussa aiemmin oli hyvä havainto siitä, että suomalaisella miehellä ei ole kuin työn tekeminen, jonka jälkeen kaikki muu loppuu kuin seinään, paitsi sohvalla makaaminen. Yritä tässä nyt sitten inspiroitua tekemään mitään omaa projektia kotona, etten vain tulisi häirinneeksi tuota ahkeraa töissäkävijää.
Itseäkin ärsyttää ku on kotona. Sohva on aina silloin vallattu ja tv näyttää aina jotain urheilua muuta ei saa katsoa.
Joko syö, sotkee ja makaa sohvalla tai istuu paskalla.
Siinä ne tekemiset.
Jos yrittää siivota kun on kotona niin kauhea kitinä kun ei kuule telkkaria. Eli ei täälä voi mitään muuta silloin tehdä. Kukaan muu.
Lapsilla omat huoneet ja minä olen paennut makkariin.
Nautin kun on poissa kotoa että silloin voi elää ja hengittää itse omalla tavalla. Muuten ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on jokin äidin ja pienen vauvan välinen napanuora, jossa mies on se vauva jolle on uhka jos äiti keskittyy johonkin muuhun. Ja hän see asiasta hälytyksen sitä napanuoraa pitkin?
Tuli mieleen, että onko näiden miesten kasvatus jäänyt kesken tai itsenäistyminen ylihuolehtivasta äidistä.
Joku siinä on että talo on miehen valtakunta ja muilla asukkailla ei ole samoja oikeuksia, koska mies.
Yhtälailla se on naisen ja lastenkin koti mutta ei kun ne on alempi arvoisia ja kaikki pitää toimia miten mies kulloinkin haluaa.
Lapset olkaa hiljaa, älkää melutko, nainen älä häiritse urheilua. Tätä se on.
Tämä on niin väärin. Tämä on mun koti, jossa mulla on oikeus elää myös.
Kotini on linnani. En viihtyisi kotona sellaisessa olotilassa, jossa minun pitäisi ajatella miltä näytän ja miten hyvin saan asiat tehtyä. Lasten edessä ei tarvitse jännittää, vaan saan olla sellainen kuin olen. Varmaan ainoa mahdollisuus perheen perustamiseksi olikin minulla yksinhuoltajuus.
100% sama. Passivoidun täysin. Miehen paikallaolo veetuttaa ja haluaisin vain olla yksin. On aikaisemmissa parisuhteessa ollut sama ongelma ja oma vika että luulin tämän olevan jotenkin erilaisia. Ehei, tykkään miehestä kyllä pirusti mutta mulla ei oikeasti ole tarvetta nähdä tai edes puhua joka päivä. Tai edes viikko, tai kuukausi. Mies on muutenkin valitettavasti koiramainen luonteeltaan ja reagoi kaikkeen... Käännän kylkeä, "no mikä on", kävelen huoneesta toiseen "minne oot menossa" jne. Mies on se hössöttäjä tässä suhteessa ja joka sunnuntai imuroi ja puunaa pinnat heti aamusta... Monelle varmaan olisi unelmamies tämä. Ei siis sinänsä vikaa mutta en halua saman katon alla asua.
Kyllä, olen yrittänyt puhua että muutetaan erilleen mutta heittäytyy taaperoksi enkä jaksa vääntää kättä. Ihan kelpo ukko se on ettei tarttis kuitenkaan erota.
Kun tästä pääsen niin en enää tee samaa virhettä... Kai.
Tämän päivän riidan aihe tuli siitä, että menin erehdyksissäni sanomaan että "voisitko vielä sen verran tehdä, että ennen lähtöäsi veisit roskat ulos" -Ai sen verran?!?
Ja siitä se sitten lähti. Eli "sen verran" ei saanut sanoa. Eli oletan näiden sohvalla makaajien kyllä tiedostavan itse, kuinka ärsyttävää vetelehtimistä se on, ja siksi jopa käyttäytyvät kuin lapset, jos kirpaisee pahaan paikkaan rouvan sanavalinnat. Onneksi tuo lähti yövuoroon, saan hetken hengähtää. Ja vien toki nuo kuistille unohtuneet roskat....
Minä en silloin olisi ollut kypsä vanhemmaksi. Halusin parikymppisenä elää kuin tuuliviiri ja kokea, kuten muutkin sen ikäiset tekivät. Elämännälkä oli suuri ja meno sen mukaista. Tuli todellakin elettyä nuoruus, vapaana ja villinä.