Lue keskustelun säännöt.
En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona
Jotenkin aina silloin energiat ihan nollissa, vaikea keskittyä mihinkään. Kun hän ei ole kotona saan tehokkaasti kotitöitä ja muita hoidettua. Jotenkin aloitekykyä, intoa ja energiaa on silloin. Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (1007)
Vierailija kirjoitti:
Molemmille oma harrastus- tai työhuone, jonne toinen ei saa tulla kun ovi on kiinni. Problem solved.
Ei asiaan vaikuta yhtään se, että olemme eri huoneissa. Hän on silti kotona. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama.ne päivät ovat ihania, kun mies on työmatkalla, saan kaikenlaista tehdyksi.
Joku outo luonnonlaki. Miehen hommeleita ei minun läsnäolo häiritse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex kritisoi kaikkea ja mikään ei ollut hänen milestään oikein tai hyvin tehty. Vähän sitä tyyliä, että palo sammutettiin väärin. Mulle jäi pysyvä kammo ja en saa oikein mitään aikaiseksi jos on muita läheisyydessä.
Mulla sama. Ehkä siinä on joku että kun tuo makaa sohvalla niin en varmasti rupea ainakaan puunailemaan nurkkia. Tykkään myös siivotessa kuunnella äänikirjoja ja miehen kommentit/ telkan katselu häiritsee sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Mistähän johtuu? Tuntuu muutenkin, että menetän parhaat palani itsestäni parisuhteessa ollessani. Aloitekykyisestä, reippaasta ja itsevarmasta naisesta tulee väsynyt, aikaansaamaton ja epävarma vässykkä. Onko vika minussa vai tekevätkö miehet minusta tällaisia?
Oletteko kaikki läheisriippuvaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee ihan päinvastoin, alan touhuta miehen läsnäollessa ja yksin en saa aikaan niin paljon, vaan haahuilen.
Outoa. Sillon just saa ja sit kun ukko pois saa rauhassa relaxoitua. Oikein ajoitan siivoamisen siihen kun mies kotona näkee kuin raskaan työnraataja olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Mistähän johtuu? Tuntuu muutenkin, että menetän parhaat palani itsestäni parisuhteessa ollessani. Aloitekykyisestä, reippaasta ja itsevarmasta naisesta tulee väsynyt, aikaansaamaton ja epävarma vässykkä. Onko vika minussa vai tekevätkö miehet minusta tällaisia?
Olen aivan samanlainen. Ja ollut jokaisessa pitkässä suhteessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Mistähän johtuu? Tuntuu muutenkin, että menetän parhaat palani itsestäni parisuhteessa ollessani. Aloitekykyisestä, reippaasta ja itsevarmasta naisesta tulee väsynyt, aikaansaamaton ja epävarma vässykkä. Onko vika minussa vai tekevätkö miehet minusta tällaisia?
Oikeasti vika on sinussa, palstan mukaan miehissä (tietenkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kaikki läheisriippuvaisia?
Miten tuo läheisriippuvaisuuteen liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Mistähän johtuu? Tuntuu muutenkin, että menetän parhaat palani itsestäni parisuhteessa ollessani. Aloitekykyisestä, reippaasta ja itsevarmasta naisesta tulee väsynyt, aikaansaamaton ja epävarma vässykkä. Onko vika minussa vai tekevätkö miehet minusta tällaisia?
Olen aivan samanlainen. Ja ollut jokaisessa pitkässä suhteessa. Ap
Sama homma. Jo tapailuvaiheessa on huomannut, että jos yhdessäoloa on ollut vain viikonloppuisin, alkuviikon väsymyksen jälkeen on taas tullut olo, että on taas oma itsensä. Olen jopa lopettanut suhteita tämän vuoksi, koska olen ajatellut, etten ole yhteensopiva näiden miesten kanssa, mutta nyt elän avoliitossa elämäni rakkauden kanssa ja sama ongelma on tässäkin suhteessa. Erillään asuessa ei ollut niin haitaksi, mutta tässä yhdessä eläessäkin pitäisi jaksaa elää tätä omaan elämää.
Ihana asua ilman kumppania. Lapset aikuisia. Itse nuori, N43.
TÄtä kuulkaas arvostaa. Kokatakaan ei tarvitse.
Sama juttu. Olen elossa vasta kun saan olla sata%-senttisesti rauhassa.
Mulla on sama vaikutus myös koiralla. En pysty keskittymään mihinkään, kun se on kotona, tuntuu että sitä pitäisi huomioida jotenkin koko ajan. Sama tunne oli silloin, kun lapsi oli pieni. Nyt sain olla kesällä täysin yksin viikon ja tuntuu, että löysin itseni uudestaan ja virkistyin ja elin täyspainoisesti. Siis muistin, kuka ihminen olen ollut aiemmassa elämänvaiheessani ja se oli tervehdyttävää. Stressi alkoi heti, kun muut perheenjäsenet palasivat. Mua vähän houkuttaisi erilleenmuutto, mutta silloin miehen pitäisi ottaa koira, muuten tämä mun omituinen, läheisistä johtuva vankeus jatkuu vaan.
Mulla ei ole tuollaista. Mikä ihmeen ilmiö tuo on, kun se tuntuu olevan niin monella? Mistä se voi johtua?
Molemmille oma harrastus- tai työhuone, jonne toinen ei saa tulla kun ovi on kiinni. Problem solved.