Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona
Jotenkin aina silloin energiat ihan nollissa, vaikea keskittyä mihinkään. Kun hän ei ole kotona saan tehokkaasti kotitöitä ja muita hoidettua. Jotenkin aloitekykyä, intoa ja energiaa on silloin. Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (1007)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelin tuossa aiemmin passiivisuudesta ja siitä, ettei minulla ole mitään omaa. Noh, yritin tuossa edellisviikolla. Mies makasi KOKO PÄIVÄN sohvalla ja katsoi urheilua. Minä ulkoilin, edistin opintojani ja tein ruokaa. Illalla liityin miehen seuraan ja katsoimme leffoja. Lopulta illalla mies vielä kitisi, miten olen hylännyt hänet, enkä ole koko päivänä ollut hänen kanssaan. En jaksa maata sohvalla aamusta iltaan saatika katsoa urheilua. Minua niin ärsyttää tuollainen asenne tai käytös... Kaiken lisäksi sanoi vielä, miten turhaa minun on tehdä kirjallisia koulutöitä, ei niitä kukaan lue. Kiitosta vaan.
Olen nyt muutamaan otteeseen laittanut omat menoni hänen edelle, ja se tuntui jollain tavalla hyvältä. Lähdin lenkille ja hän sai sen koko ajan odottaa paluutani, että päästään yhdessä syömään. En jaksa aina olla se joka joustaa ja jättää tekemättä...
Lopetin tupakanpolton muutama päivä sitten, ja nyt mietin kuumeisesti millä kaikilla tavoilal saan lopetuksen kestämään jopa loppuelämäni.
Tämä liittyy mieheeni vahvasti, koska hän tupakoi ja käyttää nikotiinipussukoita.
Nyt tilanne on se että en voi olla asunnossa jossa mies haisee tupakalle. En voi myöskään ottaa yhtään saunaolutta, koska tiedän että ratkean tupakoimaan melko varmasti, tai ainakin ilta on pilalla siinä "himoissa" ollessa.
Eli en voi mennä saunaan, koska tekee mieli saunaolutta jota en voi ottaa ettei tee mieli tupakkaa.
Yleensä laitan miehelle töihin viestiä että laitanko saunan päälle, mutta nyt en tiedä mitä laittaisin. Varmaan pitää mennä vain suihkuun ja olla laittamatta mitään viestiä.
Melko vaikeaa.
Hei, tässähän sulla olisi tilaisuus saada viettää ihan omaa aikaa, jos vain pystyt järjestämään sen! Miehelle voit perustella juuri tuolla, että kun tekee hirveästi mieli noissa tilanteissa tupakkia, niin olet viikon tai kaksi tai kuukauden jossain muualla, että saat varmistettua lopettamisen pysyvyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut ketjua pitkään. Kiitos kaikille! Twitterissä tuli vastaan seuraava ja ajattelin heti meitä kaikkia tähän ketjuun samaistuvia:
You’ll never need to become submissive or docile, match the other persons energy or make yourself the same as them in order to explore intimacy with the right people. Find those who appreciate exploring uniqueness and differences as much as they appreciate the ways we are similar.
Sinun ei koskaan tarvitse olla alistuvainen tai tottelevainen sopiaksesi muiden ihmisten energiaan tai tehdäksesi itsestäsi heidän kaltaisiaan, jotta voisit tutkia läheisyyttä oikeiden ihmisten kanssa. Löydä ne ihmiset, jotka arvostavat ainutlaatuisuuden ja erojen tutkimista yhtä paljon kuin he arvostavat tapojamme olla samanlaisia.
-Maryam Hasnaa
Olen Maryamin kanssa samaa mieltä, että itseään ei tule tehdä alistuvaksi, tottelevaiseksi tai vältteväksi, jotta voi kokea läheisyyttä kumppaninsa kanssa. Moinen läheisyyshän perustuu silloin valheelle ja valheelliselle olemiselle. Erityisesti sille, että valehtelemme itse itsellemme; en halua tehdä tätä tai olla näin, mutta minun täytyy, koska muuten parisuhde ei onnistu tämän ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että elämässäni on puolison lisäksi monta muutakin ihmistä, joiden kanssa pätee monet näistä asioista. Olen jotenkin jatkuvasti läsnä ja käytettävissä kaikille, paitsi itselleni, ja jatkuvasti uupunut. Osittain tämä johtuu elämäntilanteesta, joka tekee vaikeaksi pitää kiinni rajoista. Osa näistä ongelmista korjaantuu ajan myötä, jolloin pitää muistaa vetää ne rajat uudelleen. Osan kohdalla pitää miettiä ratkaisuja.
Sama minulla. Olen yhden jos toisenkin, ja kymmenennen kerran kuunnellut itsesäälimonologia humalaiselta alkoholistilta, vaikka minulla olisi ollut kaikkina niinä kertoina paljon parempaa ja tärkeämpääkin tekemistä, kuten nyt esimerkiksi nurmikon kasvun katselu.
Nyt tään ketjun innoittamana sanoin tälle henkilölle kun hän soitti, että en puhu hänen kanssaan enää puhelimessa silloin kun hän on humalassa.
Mitähän nyt kun täysin normaali kommenttini jää seulaan? Yhtään epänormaalia sanaa siinä ei ole.
Yritän pätkissä
Argh, kun en voi lähteä minnekään! Olen jo miehelle sanonut että älä tule tupakanhajuisena sisälle, ja hän ei ole tullut. Ymmärtää myös että pinnani on nyt hieman kireällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vain että kun tässä samalla joudun nyt opettelemaan näitä ihan uusiakin juttuja, ja mietiskelemään ja tunnistamaan omia tekemisiäni etten lipsahda takaisin samoihin uriin.
En edes tiedä onko meidän pariskuntana mahdollista päästä yhdessä enää muutokseen, tai miten käy jos vain toinen sen tekee. Nyt tuntuu siltä että aina kun yritän jotain niin mies passiivisuudellaan "painaa" minutkin takaisin. Helpointa olisi jos hän itse innostuisi jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt joudun tupakanhimoissani sitten vielä pitää tiukasti kiinni siitä mitä olen itseni kanssa sopinut, ja tuntuu että puhun miehellekin KOVIN rumasti vaikka pyydän vain asioita jotka itseäni nyt auttaisivat, ja perustelen ne, ja mies ei ole moksiskaan.
Edelliset muutama viesti siis minulta, ja syy miksi jäi seulaan oli tuon KOVIN sana, jonka kirjoitin ensin että
K
A
M
A
L
A
N
rumasti. Melkoinen palsta, mistä täällä voi tietää mitä tänne voi kirjoittaa. Voisivat edes alleviivata sanan joka pitää v aihtaa.
Tämä pätkitellen kirjoittamani viesti oli siis tuohon että voisin lähteä jonnekin "hyvällä syyllä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelliset muutama viesti siis minulta, ja syy miksi jäi seulaan oli tuon KOVIN sana, jonka kirjoitin ensin että
K
A
M
A
L
A
N
rumasti. Melkoinen palsta, mistä täällä voi tietää mitä tänne voi kirjoittaa. Voisivat edes alleviivata sanan joka pitää v aihtaa.
Tämä pätkitellen kirjoittamani viesti oli siis tuohon että voisin lähteä jonnekin "hyvällä syyllä".
Tämä on kyllä käsittämätöntä. Tässä tapauksessa tuo kielletty sana voi tosin liittyä siihen, ettei täällä saa puhua rapakon takana olevan maan politiikasta ja tietyistä henkilöistä, joilla on rumia nimiä. Se miksi näistä ei saa puhua, no sitä voi vain arvuutella, mutta ei toki tässä ketjussa, ettei mene harvinaisen hyvä ketju poistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelin tuossa aiemmin passiivisuudesta ja siitä, ettei minulla ole mitään omaa. Noh, yritin tuossa edellisviikolla. Mies makasi KOKO PÄIVÄN sohvalla ja katsoi urheilua. Minä ulkoilin, edistin opintojani ja tein ruokaa. Illalla liityin miehen seuraan ja katsoimme leffoja. Lopulta illalla mies vielä kitisi, miten olen hylännyt hänet, enkä ole koko päivänä ollut hänen kanssaan. En jaksa maata sohvalla aamusta iltaan saatika katsoa urheilua. Minua niin ärsyttää tuollainen asenne tai käytös... Kaiken lisäksi sanoi vielä, miten turhaa minun on tehdä kirjallisia koulutöitä, ei niitä kukaan lue. Kiitosta vaan.
Olen nyt muutamaan otteeseen laittanut omat menoni hänen edelle, ja se tuntui jollain tavalla hyvältä. Lähdin lenkille ja hän sai sen koko ajan odottaa paluutani, että päästään yhdessä syömään. En jaksa aina olla se joka joustaa ja jättää tekemättä...
Hyvä, aivan oikein!
Meidän pitää aina pyrkiä olemaan autenttisia. Jos kumppani ei kestä meitä sellaisina kuin olemme, sitten kumppani ei ole meille sopiva. Ei tässäkään kuviossa voi mennä niin, että mies odottaa sinun viettävän aikaa hänen kanssaan HÄNEN tavallaan. Sinun tapaasi hän ei lähde mukaan, oletan?
Hirvittävän moni yrittää monistaa kumppanistaan itsensä kaksoisolentoa. Pitää alunperinkin etsiä se oma "kaksoisolentonsa" ja siihen auttaa se, että on heti alusta lähtien oma itsensä eikä miellyttäjä. Miellyttäminen on omasta mittapuustani "mielenterveysongelma", yleensä traumaperäinen tai opittu, mutta siitä on mahdollista oppia pois.
Kaikille meille kynnysmatoille suosittelen Anita Moorjanin kirjaa Sensitive Is The New Strong ja Anitan Youtube-videoita empaattisuudesta ja kynnysmattoilusta.
Kyllä. Eilen miesystäväni otti puheeksi rakkaan harrastukseni, joka vie aikaa paljon, tapahtuu kotona ja on päivittäistä. Voisi puhua jopa elämäntavasta. Harrastus vaatii keskittymistä, kuten mikä tahansa harrastus tietenkin, jotta se on mukavaa. Emme asu yhdessä, joten minulla on aikaa harrastaa, mutta nyt sitten; se on ongelma miehelle. Teen sitä kuulemma liikaa. Liikaa, vaikka en tee sitä ikinä miehen läsnäollessa. Mietin, että onko tässä osaltaan kysymys samasta ilmiöstä, kuin tässä ketjussa. Mies ei ehkä tule käymään tai soita niin usein kuin haluaisi, koska ajattelee sen häiritsevän mun keskittymistä. Noh, perinteiseen tyyliin vedin vähän herneen nenään aluksi. Mutta sitten aloin miettimään, että jos miehellä on toiveita yhteisestä tekemisestä tai jotakin. Ehkä on syytä ottaa asia puheeksi. Miehen omat harrastukset ovat myös aikaa vieviä, mutta vuodenajasta riippuvaisia, toisin kuin minulla.
Voihan se olla, että mies on vain yksinkertaisesti mulkero, joka alkaa paljastaa todellista karvaansa, nähtäväksi jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi tähän ketjuun kommentoineista aloitukseen samaistuneista naisista, ja olen päättänyt haastaa itseni tekemään asioita vaikka mieheni on kotona! Haaste alkaa tänään ja jatkan koko viikon.
Sovitaanko, että se jatkuu loppuelämän tai ainakin niin kauan, että siitä on tullut automaattista?
Voitaisiin vaikka raportoida tänne niitä tilanteita ja pieniä onnistumisia. Vinkkejä, miten sai jonkin tilanteen tai ongelman ratkaistua.
Hyvä idea, ehdottomasti! Minä ensi töikseni torkahdin sohvalle 😅 Mutta ilta on vielä nuori!
Mitä ihmeen virtsapäitä te ootte. Meillä kumpikin saa aikaan ja paljon. Ei se toinen mitään siihen vaikuta. Vika on ihan teissä itsessänne eikä kessään muussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen virtsapäitä te ootte. Meillä kumpikin saa aikaan ja paljon. Ei se toinen mitään siihen vaikuta. Vika on ihan teissä itsessänne eikä kessään muussa
No sitähän tässä on yritetty sanoa.
Se, että miten tilannetta yrittää korjata onkin sitten toinen juttu. Omaa tilan tarve on tosiasia ja seuraavaksi onkin kyse siitä, miten puoliso tähän oman tilan ottamiseen suhtautuu. Ymmärtävästi vai vähemmän ymmärtävästi. Kun se jatkuva läsnäolo uuvuttaa ja sen seurauksien korjaaminen onkin sitten vähän pitempi prosessi.
Kai täällä on jo muistettu ehdottaa JSSAP
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen virtsapäitä te ootte. Meillä kumpikin saa aikaan ja paljon. Ei se toinen mitään siihen vaikuta. Vika on ihan teissä itsessänne eikä kessään muussa
En haluaisi olla tyly mutta ihan pakko sanoa tähän yksi asia mikä on tullut huomattua monesti vuosien varrella. Sellaiset jotka sanoo heidän yhteiselonsa olevan helppoa vuodesta toiseen, on myös todella usein sellaisia ihmisiä joilla ei oikeastaan ole mitään suurempia intohimon kohteita tai harrastuksia elämässään, ainaisen sohvalla kiehnäämisen ja telkkarin kattelun lisäksi. Tietysti kahden sohvaperunan on helppo elellä yhdessä eikä toisen tavat tai harrastukset ärsytä.
Täällä on nyt joku harvinaisen ankea tyyppi linjoilla tänä iltana. Poistattaa asiallisia ketjuja ilman syytä, trollaa, aukoo päätänsä vähän joka ketjussa ja kiukuttelee. Tässäkin ketjussa jo pari lyhyttä kommenttia. Jätetään huomiotta.
Sinulla siis ei ole keskittymistä provojen tehtailuun kun miehesi on kotona? Kaupassa myydään korvatulppia jos miehesi puhe häiritsee ja tietoturvakalvoja näyttöön jos pelkäät että miehesi näkee mitä teet.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, aivan oikein!
Meidän pitää aina pyrkiä olemaan autenttisia. Jos kumppani ei kestä meitä sellaisina kuin olemme, sitten kumppani ei ole meille sopiva. Ei tässäkään kuviossa voi mennä niin, että mies odottaa sinun viettävän aikaa hänen kanssaan HÄNEN tavallaan. Sinun tapaasi hän ei lähde mukaan, oletan?
Hirvittävän moni yrittää monistaa kumppanistaan itsensä kaksoisolentoa. Pitää alunperinkin etsiä se oma "kaksoisolentonsa" ja siihen auttaa se, että on heti alusta lähtien oma itsensä eikä miellyttäjä. Miellyttäminen on omasta mittapuustani "mielenterveysongelma", yleensä traumaperäinen tai opittu, mutta siitä on mahdollista oppia pois.
Kaikille meille kynnysmatoille suosittelen Anita Moorjanin kirjaa Sensitive Is The New Strong ja Anitan Youtube-videoita empaattisuudesta ja kynnysmattoilusta.