Murteela

Siis meinaan, et sotien jälkee kuulakärkikynä eli kuivamustekynä tuli markkinoille.

Ihanko on totta, ettei koulussa opeteta kirjottammaa ja numeroita piirtämää kuten ennen?

Miulla on nii hatarat tiiot kouluelämästä. Tuntuu, et lasten vanhemmat yhä enemmä sotkoot kouluelämää ja opettajjiin toimintaa. Toimistotyötä tuntuu opettajjii tehtävä nykysellää osittain olevan - no lehtikirjotusten mukkaa. Kuri ol ennen hyvä ja toteltava ol. 50-luvulla lapset olliit tottuneet olemaa vähästä tyytyväisii.

Taannoin tul koulun alottamisesta mahtavia pyöreitä vuosii ja piettii luokkakokous. Ol nii hauska tavata ja jännys ol suuri jo etukättee, ku ruvettii viestittämmää ja etsimää porukkaa kokkoon. Mei luokalla ol oikei kaunis tyttö. Myö häne kanssaa oltii oikei hyvät kaverukset. Kaik pojat olliit hännee ihastuneita, tään kertoit luokkakokouksessa. Ja miulla ol myös poikaihastus mei luokalla, joho olin silmittömäst (8-9-vuotiaana) rakastunt.  Täs vanhempaan ku tavattii, ni hää heti miulle kerto, et hääkii ol minnuu matottomast ihastunt. Kyl meil ol hauskaa häne kanssaa, halattii oikei monnee otteesee. Molemmat ollaa oltu kaik vuuvvet omilla tahoilla ja tietyst eellee. Mut se ol nii syvämmestä tullutta, ku molemmat kerrottii toisillemme. Siel tapaamisessa kerrottii nää ihastukset oikei avoimest. Kyl niitä ihastuksii on jo 8-vuotiaast alkain. Eihä niitä siin iässä tuotu essii.

Rautalankayhtyeet tulliit muotii, ku olin teini-ikäne, sillo oli Beatlesit ja sitte mie tykkäsin Marion Rungista.

Mie oon purkamassa joulukuusta ja laittamassa joulukoristeet kynttelikköjä myöten säilöön ens vuotta varte. Joulun laitoin jo marraskuun lopussa.  Kuusi ol painava ku se tuotii sisälle, mut nyt se on kuivant ja helppo heittää täält kolmannest kerroksest pihalle.

On nii hauskaa luvettavvaa teiltä. Hyvvää alkavaa vuotta.

T. Saiko

Huomenet,

kyllä oppillaat vielä kirjottaa kynälläkkii, mutta ei kaunokirjotusta. Ne numerot ja käsala, joka on joko tikkukirjaimmii tai pienaakkossii on aikamoista harakanvarppaan näköstä sotkkuu iha kuuvvennen luokannii oppillaila. Pojila varsinnii on käsala hirvvee huonnoo, eikä ne ennee kirjota ku etunimesä paperiloihi. Eihä se mikkää ihme oo, jos käsala on mitä on, ku enimmäksee tietokonneella ollaa. Onneks on jonniilaine äly palanu ja ollaa pallaamassa iha tavallissii kirjoihi ja vihkoloihi.

Miun lukioaikkaa piti vielä äidinkiele ainekkii kirjottoo kuulakärkikynälä puhttaaks yo-kirjotuksissa. Nyt taittaa tuokkii koe olla iha erilaine ja kaikki kirjotukset suoritettaa sähkösesti tietokonneela. En tiijä, onko tuollakkii ollu vuan työllistävä vaikutus, ku järjestelmmii näyttää tuleva millo mittäi. Työpaikallakkaa ei mää päivee, ettei jossai järjestelmässä ois häirriöö. Suuri osa työajasta männöö tapellessa toimattomiin järjestelmmii kansa. Kaikki assiit on tehty monimutkaseks. On siis käyny nii, että tietotekniikasta on tullu isäntä ja työntekijästä renki. Tekoällyykkii käytettää vaikka mihi ja sekkää ei kyllä oo ainakkaa miun töissä ollu avuks, pikemminki päinvastoi.

Voi ku palattas pikkuse taaksepäi ja ois vuan lankapuhelimet tai puhelimet iliman nettijä. Nytte pittää olla kännykkä mukana lenkilä ja joka paikassa. Onha tää tietennii mukava, ku voi ajatukssii vaihttoo tiälä, mutta jos oikkei tarkkoja ollaa, ni varmmaankkii tultas toimmee ilimannii. Ruvettas vaikka kirjjeitä kirjoittelemmaan.

Vielä lähetitte joulukorttija? Mie lähetin ennee 12 kpl, sain yhteesä viis korttii. Vuona 2019 oli vielä lähettänä yli 30 kpl.

Ei ku mukavvoo päivvee kaikile! Meinovvaa lähttee rönsyilemmää tää ajatus iha mahottomasti. :)

Ihana, ku ootta kirjottanu, ja on hyvä vaan, että lähtee ajatus rönsyilemmään. On mukava lukia kirjotuksianne.

Aiemmin minäki lähetin n. 25 joulukorttia, mutta tänä vuonna vaan kuus, ku ei oo ennää elosakkaan he, joille aiemmin kortteja lähetin.  Kolome korttia saatiin tänä vuonna ja puhelimella muutamat toivottivat meille hyvät joulut ja uuvet vuojet.

Kirjotan sitte, ku taas paremmin  jouvan. Lähen nyt leipomaan. 

Mukavaa viikonloppua kaikille. :) Sofia

Ps. nuita toivosin näkeväni:

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTjjNhYHM7MnoKSccQ…

Mie lähetin 16 korttii, ihmettelin kovast, ko kaupast ostin lissää merkkejä puolison lähettämmii korttiloihi, ni merkin hinta oliit paljo kalliimp ko aiemmin ostetut, joulumerkkii vaa pyysin kassalt. Ja iha ajoiss... olikohan peräti 2,75€...

Oottes työ muut jo valmiita luopummaa joulukoristeist? Mie en millää tahtois. Miul on monenlaisii ite tehtyi koristeit, mis on vanhoi patinoituneit kulkusii (kirpputorilöytöi). Niit en millää tahtois laittaa pois, ko nii kauniit o.

Noist joulukorteist viel. Just olin laittant kortit postii, myös 62v rakkaalle serkullein. Päivä sen jälkee tul suruviesti, et hää o kuolt. Vaikia sairaus, luulin et osi toipunt. Sit laitin perrää suruadressin, kumpi lie män perill aiemmi.

Tuo käsala meit kovast kirjotuttaa, mie kyl ihmettelen  kauhiast, mite se kirjotus käsin kohta luonnistuut ollenkaa lapsill ja nuorill. Lukutaitokii taitaa hiipuu.

Lunta tääl o kertynt auto pääl kymmenise senttii, kävin äske puhistamass. Mihikkää ei olla lähöss, ko eilennä käytii kauppareissu. Pyykki pyörii ja mie virkkoon villalangast pienii syämmii rintakoruiks, siihe kulkunen ja pikkuruinen lukkoneula. Teen jo jottai tän vuoen joulumyyjäisii valmiiks.

No tästhä tul pitkä tarina, vaik lyhyest meinasin kirjottaa... toivottavast jaksatte lukia

Doris

Vierailija kirjoitti:

Ihana, ku ootta kirjottanu, ja on hyvä vaan, että lähtee ajatus rönsyilemmään. On mukava lukia kirjotuksianne.

Aiemmin minäki lähetin n. 25 joulukorttia, mutta tänä vuonna vaan kuus, ku ei oo ennää elosakkaan he, joille aiemmin kortteja lähetin.  Kolome korttia saatiin tänä vuonna ja puhelimella muutamat toivottivat meille hyvät joulut ja uuvet vuojet.

Kirjotan sitte, ku taas paremmin  jouvan. Lähen nyt leipomaan. 

Mukavaa viikonloppua kaikille. :) Sofia

Ps. nuita toivosin näkeväni:

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTjjNhYHM7MnoKSccQ…

Hei Sofia, mitäs sie leivot? Mie innostuin loppuvuoest sämpylöit tekemmää. Pullaa joskus. Karjalapiirait en sen jälkee o tehnt, ko kerran sähkölie'est vastuksen män...

Doris

On nää mahottoma mukavii juttuja murteella ja ilman. Laittasittaks omat puukstaavit tuonne kirjotuksen alkuun tai loppuun.

Miulle on riittänt tavalline puhelin, ku mitä sitä yleaikaa on oltava yhteyksissä. Ykskii nuor naine kaupassa kerto kännykkään, et olen nyt tässä lasiastioitten luona ja jatko siitä matkaa ja taas sammaa juttuu. Mite tärkiää on saaha kerrottuu mis välikös millokii on. Mut mei talon nuoret tillaavat iha kaiken tavaran kottii ja ruuan ain kottii, olkoo päivä tai yö. Meil on nii paljo pahvilaatikkoo roskiksessa. Ei hyö missää käy kaupungilla.

No miust on tärkiää lähtee ihmisten ilmoille päivittäin.  Ollaa viime aikoin käyty kylässä ja nuor porukka koko ajan räpläs konetta, ei hyö mittää keskustelleet. Keskustelutaito ja kontaktit häviäät kokonaa. Yksinäisyytee tuo tuollane johtaa ja sit on masentuneisuus seurauksena. Vaa tää on tätä aikaa. Mitehä miulle käyp jos jouvvun hoitokottiin, onkoha  miu ikäsillä asukkailla känykät käessä ja viestittellööt sit ties mihi.

Hiihtämine ol talven parasta huvia lapseen ja mäenlasku, ku alla ol pien hyppyr, mistä sit lennettii kaksin raksin pöheikköön. Oli touhua kyllikseen ja lumilinnaa rakennettii nuoskan aikaan. Pehvamäkkee ei sillo nii laskettu, meil ei pulkkaa olt, mut potkukelkalla päi lumivallii ja mahakelkalla. Ei kukkaa kylän lapsista onneks satuttant itsiään.

Sofialla on kuuma leivinuuni ja lämpöö kerraksee. Mitä siul siel on tulossa herkkuu?

Talviurheiluu tv mäkihyppy ja hiihto on ankaraa kilpailuu, ei oo nyt suomalaisten aika voittaa.

T. Saiko

Vasenkätisyydestä muutama asia.

Minut väännettiin koulussa kirjoittamaan  oikealla kädellä. Siitä seurasi se, että aloin kirjoittaa oikealta vasemmalle. Se ei tietenkään passannut. Niinpä huvittelin kotona kirjoittamalla molemmilla käsillä yhtä aikaa eri suuntiin aloittaen paperin keskeltä. Toki samoja sanoja. Samoin pystyn vieläkin kirjoittamaan sanat ylösalaisin, jota joskus tein asiakaspalvelussakin. Piirtäminen on aina ollut vasemman käden juttu.

Käsitöiden kanssa oli ongelmia. Opettajat eivät osanneet auttaa vaan sain pärjätä omillani. Jotenkin opin neulomaan ja virkkaamaan oikeakätisesti, mutta neulaa ja lankaa käsittelen vasemmalla. Joskus nuorena oli aika, jolloin se homma sujui molemmilla käsillä vaan ei enää. 

Maailma on oikeakätisille tehty. Luulenpa, että vasurit ovat pitkälti kaksikätisiä. Siitä voi olla hyötyäkin, mutta miten paljon aivot menevät sekaisin, sitä ei liene paljon tutkittu. Minulle on sanottu, että meillä sekoitetuilla eri aivopuoliskot kommunikoivat hyvin keskenään. Miten lienee?

Nyt on aika panna molemmat puoliskot lepäämään, joten hyvää yötä kaikenkätisille!

T. Tilo

Huomenia.

Ois kiva kommentoija montaaki kirjotusta, mutta ku kaikki uuvet luin peräkkäin, nii ehän minä muista kaikkia sitä kirjottaa, mitä aioin.

Tilo, tuo oli mulle uus tieto, että metästyskoira reagoiki ihan eri tavalla raketteihin, eli innostuu. Mutta sehän on toki ymmärrettävää. Aina sitä viisastuu. Kiitos. :) Onneksi teillä oli aiemmin se kesäpaikka, mihin mennä uunna vuonna.

Sitte tuosta vasenkätisyyestä. Saiko, onneksi oot saanu kirjottaa vasemmalla. Ja hirviältä tuntuu heijän puolesta, joitten vasen käsi on siottu, että oppis väkisin kirjottaan oikialla käellä. Oon ite oikiakätinen enkä ossaa yhtään kirjottaa vasemmalla, mut ossaan onneksi tehä joitain hommia luontevasti molemmilla käsillä. Eräs tuttuni oppi tuon pakko-opetuksen vuoksi kirjottaan oikialla, mutta siirty myöhemmin kirjottaan vasemmalla. On molempikätinen nykyään.

Kaunokirjotusta saa onneksi joissain kouluista valinnaisaineena. Moni nuorihan kirjottaa allekirjotuksen tekstaamalla, mikä näin vanahemmasta ihimisestä näyttää vähä hassulta. Ehkä kouluisa voitais opettaa ees allekirjotus kaunolla. Se vois olla lapsille ja nuorillekki mukava oppitunti.

Jatkuu... Sofia

Kyllä mua nauratti Vuapukka tuon sun lause: "Miun tilile sopis nuo kaikki rahat, jotka immeiset taivaalle amppuu." Ja sammoin. Voisin keksiä niille palijo parempaa käyttyä. :)

Soon varmaan hyvä, ettoot muistellu kouluasioita joskus öisin, eli ehkäpä siksiki niin hyvin niitä muistat. Ite en oo juuri muistellu. Pitäs kaivaa vanhat luokkakuvat essiin, kun oon nimittäin kirjottanu niitten taakse oppilaitten nimet melekein joka vuosi. Oottako teki? Poikien nimiä vois vielä googlettaa tai kattua vaikka facebookista, mutta monen tytön sukunimi on muuttunu, niin heitä ei löyä. Soon harmi. Oisin voinu ottaa joihinki yhteyttäki myöhemmin, mutten heitä löytäny.

Leivoin takasa leipää, mulla ei oo leivinuunia täsä kojisa, mutta toivottavasti seuraavasa on. Lisäksi leivoin maustekakkua. Huomena tullee vieraat ja pari päivää on koiraki hoijosa. Ootan innolla. Pittää nyt alakaa siivoilemmaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :) Sofia https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQlJTlqA_CjxF2PVky…

Oi ettäs on kaunista ulkona. -16 ja huurteiset puut, aurinko paistaa ja hanki kimmeltää.

Onneks on lämmintä sisällä ja ruokaa kaapissa. Kutoissa/virkatessa taitaa päivä vierähtää. Laiskotellen. Onhan mulla kirjakin kesken ja pari ristikkolehteä. Radiossa soi mukava musiikki. 

Katsoin eilen Pepe-elokuvan, niin tuli nuoruus mieleen noista -70 luvun pätkistä, olen tainnut herran nähdä kerran livenä, Keravan valkosipulijuhlilla, tää oli jo -90 lukua.

Leppoisaa lepopäivää kaikille, ja Loppiaisaattoa

Doris

Hyvvvee sunnuntaipäivvee!

Tänään on tosi kaunis päivä, pakkasta vuan 17 astetta. Toisi ku viimme vuona tähä aikkaa oli. Meijjä mittari näytti 5.1.2024 , et oli - 34,8 astetta. Sillon tuntu aika vilakalta ja metallinen ovenkahva oikkei poltti, ku oli nii kylymä.

Yks kansakoulumuisto pittää vielä kerttoo. Miun paras kaveri istu luokan toisessa laijjassa ja piirustustunnila hiän sit ajattel tulla kahtommaa, minkälaise piirustuksen mie olin tehny. Siitä hiän joutu sit nurkkaa rangaistukseks. Tää tapahtu, ku olttii ekaluokala. Tähä päivää verrattuna pikkuse oli ankaramppoo koulussa.

Kaikenlaissii opettajia on miulekkii sattunut. Lukio saksan ope oli kauhheen ilikkee. Se nolas opiskelijoita, jos ei osana oikkei vastata.  Sen takia mie piileksin luokkakaverin selän takana, etten joutunu nolatuks.  Yks luokkakaveri lopetti lukion käynnin tuon open takkii. Mie kirjoitin saksan yo-kirjotuksissa, vaikka en sitä kunnolla osanu.  Kuuntelussakkii ajattelin koko aja, loppus jo. 

Eile raivattii joulukoristeet poikkee. Vain pari kynttilälyhttyy jätettiin ja amaryllis, joka ei kuki vieläkkää.  Se vuan kasvvaa pittuutta. Jännitykselä ootan minkä värine kukka tulloo.

Eiku hyvvee loppiaise uattoo kaikile!

Vuapukka,

Ethän kastele liikaa sitä amaryllistä? Onhan keinovaloa lisänä?

T. Tilo

Esikot alkaat tulemaa kauppoihe, en osta vielä tähä aikaa vuuvvesta. Viime vuonna 11 amaryllista kukki kauniisti, vaik olliit toisen vuuvven sipuleita. Ne kasvattiit myös pitkän varren.

Pullataikina ei miult onnistu ollenkaa. Opin jo nuoreen, ettei miu huushollii tarvitse ostaa hiivaa, ku mikkää ei sillä  onnistu.

Makiat ja suolaset piirakat onnistuut. Niitä teen sesongin mukkaa. Miun on nyt talvella  ryhdistäydyttävä ja lopetettava makean syönti kokonaa, se näet lihottaa. Ootta varmaankii kaik toiset hoikkaa sorttii. Fysioterapeutti sano miulle, että siulla on maha tiellä, ku et saa kaikkii liikkeitä tehtyy. No tottaha se on. Muutama kilo on käynt oikei pitemmäks aikaa kiusaamaa.

Muute ei minnuu vasenkätisyys oo häirint, ku oon saant rauhas tehhä mitä tahon. Sannoot miulle vaa, et sinä oletkin vasenkätinen, mutta ei se minnuu haiittaa. Joku äit minnuu pyys appuu, ku häne pien vasenkätine poikaase ei osant solmii kengännauhoja. Ei hää itse oppint solmimaa miun tavalla, vaik mite näytin.

En mie huomant, et vuapukan nim on heti alussa.  Mie sen nään nii haaleen värisenä.

Mitä onkaa tulossa alkuvuodesta, laskiainen vai onks karnevaaleihi kääntynt. Sit ollaakii jo pääsiäisessä, vaik on vasta huhtikuussa.

Männää kuitekii viikko kerrallaa. Hyvvää alkavaa viikkoo.

T. Saiko

Hei Saiko, minäkin luulin pitkään, että pullaa en osaa tehhä, enkä koskaan opikkaan.

Ja höpsis: kerran taas kokeilin, kuivahiiva hauhojen seassa melko lämpimään maitoon. Löysähkö taikina, puulastalla vatkasin kauan. Annoin nousta reilun tunnin, lisäsin loput jauhot ja vaivasin taikinaa kauan. Leivoin kanelikierrepullat ja taas sai nousta tunnin verran.

A vot. Ihanat, pehmeät, tuoksuvat pullat. Mulla oli avainsana tuo nostatus.

Mäenlaskusta:

Muistan kun äiti lupasi, että saa ottaa pahnoja lannotesäkin sisään. Tämä vasta oiva "pulkka", kestävä, luistava.

Loppiaisterveisin

Doris

Hyvvää loppiaista kaikille!

Ihana on tosiaan näky ikkunoista, ku puut on kuurasa ja lunta maasa. Iltasella tähhyilen ussein taivaalle. Tähet ei meillä kovin hyvin näy, mutta joitain kuitenki. Ja oisko tuo planeetta Venus, mikä niin kirkkaasti näky kuunsirpin yläpuolella, vai oliko se alapuolella. :)

Helpottavvaa lukia, ettei muillakaan oo pullanteko aina onnistunu. Itekki aloin tehä pullataikinan kuivahiivaan, niin onnistu paremmin ja sen jäläkeen oonki sitä käyttäny, ja riisijauhua ja gluteenitonta vehnäjauhua, jonka kilohinta on taas noussu ja lähentellee jo kuutta eurua, mikä vähä harmittaa. Takasa paistan pitkotki. Ja tännään teen takasa kanajauhelihasta mureketta.

Vieraat lähtivät ja sulonen koiraki samalla. Ihana olento, ikävä tuli samantien. :) Tuli myös mieleen eräs rouva, joka ei tykkää koirista, joten hää ei anna aikuisen lapsesa tuua koiria ommaan kottiisa, vaan ku lapsi sielä käy, niin koirien on istuttava autosa sen aikaa, ja koirat voi ottaa ylleesäkki mukkaan vaan sillon, ku säät sallii sen, että he ovat autosa, eli ei helteellä eikä pakkasella. Asuvat yli 100 km pääsä toisistaan. Jotenki outo juttu, surullinenki.

Kengännauhojen laitosta. Jotku opettaa laittamaan molemmat narut ensin hiirenkorviksi ja siitä sitte etteenpäin. Mulle isä opetti aikonaan eri tavalla. Oisko Saiko tuo hiirenkorvatapa hyvä, jos on vasenkätinen?

Mulla on ollu aina vähä ongelma tämä makianpersous. Soon ollu lapsesta saakka. Ja vaikkei ylipainua ookkaan, eli oon aina ollu hoikahko, niin silti pitäs päästä nuista makkeista erroon. Mutta mitä tilalle teehetkiin ja jäläkiruoaksi...

Mullon teille kysymys tai pari aiheesta, jotoon viime aikoina miettiny. Kirjotan siitä yhen viestin.

:) Sofia

Hei taas.

Niinku tiiätte, jotku tekkee harrastuksesta itelleen ammatin. Ja sei ees tunnu työltä, ku voi tehä päivät pitkät asioita, mistä kovasti tykkää, jotka kovasti innostaa. Ussein sen mukana voi tulla muutaki rikkautta, ku rahhaa, eli vaikka hyviä ihimissuhteita tms.

Luin joku aika sitte errään viisaan henkilön vinkin. Se meni suunnilleen näin:

Tee elämäsä mahollisimman palijo semmosia asioita, jotka sinua innostavat, niin sillon pysyt mieleltäsi palijo ilosempana ja virkiämpänä ja myös terveytesi pyssyy parempana.

Oli siinä jottain perustelujaki, miksi noin on, mutten nyt niitä muista. Uskon kuitenki tuohon.

Kysynki teiltä, vaikka ehkä osaan joittenki teijän innostuksen kohteita vähä arvatakki, eli:

Mitkä asiat teitä on elämäsä innostanu eniten ja onko teillä vieläki jottain innostuksen lähteitä?

Te ootta varmaan huomannu ne hyvät vaikutukset, mitä tullee siitä, ku tekkee semmosia asioita, mitkä innostavat.

Mulla ei oikein oo ennää mittään, mikä innostaa. Oon miettiny pääni puhki, mitä haluaisin tehä, jos melekein mikä tahasa ois mahollista, mutta nolona tunnustan, etten oikein keksi mittään.

Kuinka ihanaa onkaan heijän alakaa laittaa kevväällä pihhaa kesäkuntoon, jotka tykkäävät kasvien ja kukkien hoijosta yms. Mutta ku ei tykkää semmosesta, se tuntuu vain raskaalta velevotteelta. Tykkään kovasti elläimistä, mutta niitä en jaksa ennää hoitaa, joten jäävät ottamatta.

Aikonaan opiskelin aika pitkään ammattiini, mutta en ollu koskaan mikkään uraihiminen. Mun haave oli lapsesta asti se, että löyän miehen ja saan monta lasta, ja onneksi oon saanukki, ja taivasmaalimassa mulla on kaksi, jotka eivät raskauksia kestäneet loppuun asti.

Mun suurin innostuksen lähteeni ovat olleet lapseni. Ihaninta on ollut se, että saan olla äiti ja olen tehnyt sitä hommaa 100 % innostuksella. Ehkä voitte kuvitella, ettei mikään koti enää tunnu samalla tavalla kojilta, kun siellä ei ole lapsia.

Oikeastaan sen jäläkeen, ku nuorinki lapsista muutti pois kotua, oon teheny vain velvoitteita. Toinen intohimo on ollu lukeminen. Se varmaan pyssyy lopun elämää, mutta ei sitä aina jaksa lukiakkaan. Kojin sisustaminen on ollu semmosta, mitoon tykänny tehä, mutta sitte ku koti on sisustettu, soon valamis vuosikausiksi.

Tämmösiä mietteitä. Innostuksen aiheita ootellesa, ilua, valua ja kaikenlaista hyvvää teille toivon. :) Sofia

https://www.pohjantahti.fi/wp-content/uploads/2021/07/d1046e7e-kissan-j…

Ps. koska oon harrastanu ikäni palijo liikuntaa, niin luulin, että seki on yks intohimoni, eli innostava asia elämäsä, mutta ei se oo, vaan oon teheny sitä, koskaan oon halunnu pysyä hyväsä kunnosa ja terveenä, jolloin kaikki muu on palijo helepompaa, mutta jos pysysin yhtä hyväsä kunnosa istumalla, niin mieluummin istusin ja lukisin tai kattosin jottain dokumentteja tms., sillä opiskelu on ollu ja on edelleen tietyllä tavalla intohimoni, mutta koska muisti ei oo ennää nii hyvä ku ennen, en jaksa alakaa opiskelemaan esim. uutta kieltä, vaikka nuorena olinki varma, että tuun vielä taitamaan italian kielen. :) S

Sofia, 

Metka että tuo liikunta ei enää Sinua miellytä, jos aiemmin tykkäsit. Minä nautin metsässä kävelystä, rauhalliseen tahtiin, kesällä, syksyllä. Jos eväät mukana, kahta kivempaa. Jos kertyy marjoja, sieniä, sekin passaa. Meil on tos lähellä pikitien toiselta puolen alkava metsä, luontopolku, latu. Ei tarvihe kauas mennä. Ja mikä mukavinta, viime vuonna nolla hirvikärpästä. Eli luonto on yks intohimo.

Toinen on runot, oon ihan nuoresta asti lukenut, kirjoittanut. Julkaissut kaksi omakustannekirjaakin. Kuvailen tunteitani, luontoa, murheita, maisemia mielessäni runon omaisesti. Aina on jotain paperinkulmaa, mihin raapustan.

Kolmas iän myötä tullut ihana harrastus on kutominen. Teen putkimaisia yhden koon Taivasmatkasukkia, pipoja, nilkanlämmittimiä, villaa ranteeseen, joulutossukoita, sukkia... lankaosastolla on ihania löytöjä, värejä...

Nytkin on kolme tekoa kesken, sain just kudottua puolisolle puuvillapipon, kun valitteli, että joululahjaksi tekemäni villainen kutittaa otsaa.

Tää ketju koukuttaa, aina kun meinaan muutaman rivin kirjottaa, tuleekin romaani, tai novelli ainakin....

Ja yks suurimmista: Elokuvat. Oon ollut 30v elokuvakerhossa, käynyt neljästi Sodankylän elokuvajuhlilla, Joutsan Ilokuvajuhlilla kävin ekaa kertaa viime kesänä. Sodikseen varasin jo matkan, 5. kerta mulla, 40. festari...

Mummola-elokuvasta aloitin palstalle oman ketjun

Terveisin Doris

Hei Doris, ja kiitos ku kerroit omista innoituksen kohteista. Ihana, että sullon niitä aika palijo. Meillon jottain samojaki, kuten runojen kirjottaminen, joita mullaki on ainaki yhen runokirjan verran, mutta noon vaan pöytälaatikosa ja tietsikalla.

Elokuvista tykkään kans, ja varsinki, jos elokuva on ns. true story, eli perustuu tositapahtumiin, mutta muunkinlaiset ja monipuoliset aiheet sopivat, jos on hyvät näyttelijät jne. Mutta ei elokuvatkaan oo mun intohimo.

Alloin miettiä tuota liikunta-sannaa, että ehkä sei sovi minnuun, vaan oon ollu enemmänki jonkin sortin urheillija, koska se mun liikunta oli semmosta täysillä ja lähes verenmaku suusa menoa. Kävin vuosikausia kuntosalilla 3-4 krt viikosa, ja / tai harrastin aerobiccia saman verran ja osan vuotta juoksin ja pyöräilin kovasti ja pelasin mm.squashia ja sitäki tietenki täysillä. Kävelyllä jos kävin, niin sauvojen kans ja niin lujjaa ku jaksoin, mutta myöhemmin kävely on ollu mulle semmonen rentoutustapa, varsinki mettäkävely, mikä on parasta, eli en oo laskenu sitä liikunnaksi. Valitettavasti tähän kottiin ku muutettiin, tuli lähimpään mettään matkaa n.5 km ja pari viimestä km on tosi kuoppasta tietä, joten mettäkävelyt ovat jääneet parriin kertaan vuojesa. Mies käy sielä välillä yksin reippailemasa pyörällä, mutta mennee liian lujjaa, jotta pysysin peräsä.

Sitte ku selekä hajos, niin teholiikunta jäi vähhiin ja on semmosta kuntoutusjumppaa ollu enimmäkseen. Mutta en oo siis nauttinu tuosta verenmaku suusa liikkumisesta enkä oikein tajua, miksi oon ollu semmonen suorittaja.Ehkä juuri siksi, että tuntu niin hyvältä olla vahva, lihaksikas ja taipuisa. Kaikki oli semmosella keholla helepompaa, kunnes keho ei ennää kestäny.

Kutomista ja virkkaamistaki oon kokkeilu, mutten intohimosesti. En myöskään kestä sitä pientä pölyä, mitä tullee langoista, ja sama homma ompelun suhteen kangaspölystä.

Piirtämistä ja maalaamistaki oon harrastanu sekä laulamista kotosalla palijoki, vähä tanssimistaki, mutta ei nekkään oo mun intohimo. Mullei kertakaikkiaan oo semmosia asioita ennää, mistä oisin tosi innostunut. Onkohan se ylleisempää, että niitä innostuksen/intohimon asioita ei oo, ku että niitä olis??

Oli ihana olla äiti. Halusin olla niin hyvä äiti, ku ikinä mahollista ja mun lapset ovat sanoneekki, että ovat ilosia siitä, että olin ja olen hyvä äiti. Meillon ihanat välit lasten kanssa. Oon siitä tosi kiitollinen. En ois voinu parempaan asiaan panostaa suurella rakkauella ja innolla. On surullista, etteivät kaikki he voi lapsia saaha, jotka niitä haluavat ja surullista on seki, että lapsia saavat jotku semmoset, jotka ovat lapsilleen pahoja.

Sofia

Hyvvee huommenta,

Tilolle vasttauksena, yhesti oon kastellu vähäsen. Vein kukan vähä lämpimämppää paikkaan sunnuntaina, ni jo alako nuppu auveta. Valakonen siitä kukasta puhkevvaa. Ei kasvana kun puolmetriseks se kukkavana. Huomasin, ku tarkastelin sitä kasvvii tarkemmi, että se piävana oli katkastu ja sivuvanassa oli tää nuppu, josta aukevvaa se kukka. Siihe kukkaruuku ympärile oli laitettu ovelasti semmone kaunis paperi kumilenkilä kiini, ettei huomana sitä, että se oli katkastu.

Miunkkii innotuksen kohtteet ovat olleet lapset. Lasten onni on miun onni. Heijän etteen oon tehnyt voitavani ja enemmännii. Oikkeestaa käyn vielä töissäkkii sen takkii, että voin heitä auttoo myös tallouvellisesti. En tietenkkää työnnä rahhoo mielinmiärin heile, mutta oon auttana, jos on ollut tarvetta.

Toine innotuksen lähe on ollu aina luonto ja elläimet. Lapssuuven koissa oli kaikelaissii elläimmii ja miula oli oma kissa. Oma omenapuukkii miula oli. Aikkuisiälä meilä oli koira, joka ollii semmone terapautti, että semmosta ei muuvalta löyvy. Kohta on kymmene vuotta ku tämä terapeutti jouvvuttii laittammaa viimesele matkale ja se olikin kova paikka. Ennee ei meile tule koirroo, eikä kissoo.

Sit ku kesä koittaa ni myö käyvvää kahtomassa jalakapallopelijä. Oma jäläkikasvu pelovvaa, eikä oo mittää muuta paikkoo, ku kentän laita, jossa kaikki huolet ja murhheet katovvaa ku seurovvaa niitä pelijä.

Hyvvee loppiisen jäläkeistä päivvee!