Ärsyttää, että kun kerron asioistani yhdelle miehelle, niin hän säälii. Hän harmistuu puolestani. Pitääkö hän minua säälittävänä?
Olen vahva nainen ja monesta selviytynyt. Rakastan itseäni ja elämääni. Minulla on tietenkin omat epävarmuuteni mutta sellaista opettelua tämä elämä jokaiselle on omien haasteidensa suhteen.
On yksi mies johon olen tutustunut, pidän hänestä. Hänen kanssaan on mukava keskustella ja pääsemme välillä aika syvällisiin aiheisiin. Kuitenkin hänellä on tapana, että hän harmistuu puolestani jos kerron vaikeista hetkistä menneisyydessä. Kerron koska hän utelee elämästäni ja pidän häntä luotettavana ihmisenä. En kuitenkaan kestä sitä, että toinen alkaa säälimään minua koska tämä on kuitenkin minun elämäni ja olen elämäni kunnossa. Minä en tiedä miten tuohon suhtautuisin, seuraavalla kerralla täytyy varmaan kertoa, että voin hyvin mutta se kyllä näkyy ulospäin suurimmaksi osaksi.
Kommentit (30)
Jos käytät aikaa pohtimalla, oletko säälittävä, niin olet.
Hän tuntee empatiaa sinua kohtaan. Moni mies ei sellaista tunnista tai kykene ilmaisemaan. Hän toivoo sinulle hyviä asioita.
Lopetin lukemisen kohtaan olen vahva nainen. No tosiaan niin. Sarkasmi. Haista home ja kasva aikuiseksi.
Huoh, miehet ei vaan opi. Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on sanoa yhtään mitään tai esittää ratkaisuehdotus.
Vierailija kirjoitti:
Hän tuntee empatiaa sinua kohtaan. Moni mies ei sellaista tunnista tai kykene ilmaisemaan. Hän toivoo sinulle hyviä asioita.
Suomalainen empatia on kamalaa. Se sekoitetaan sääliin. Vahva nainen uskaltaa olla myös heikko ja ottaa vastaan empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Huoh, miehet ei vaan opi. Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on sanoa yhtään mitään tai esittää ratkaisuehdotus.
... ja jos mies kertoo tunteistaan naiselle, on hän aviton vässykkä naisen mielestä.
Itse en jaksa kuunnella iänikuista märehtimistä ja vatvomista ilman aikomustakaan asioiden parantamiseksi.
Et ole vielä elämäsi kunnossa jos et ole oppinut antamaan muille armoa ja ottamaan vastaan empatiaa. Sinulla ole siten yhteyttä myöskään kaikkiin myönteisiin tunteisiin, ja siksi pikemminkin välttelet kuin kohtaat ja ilmaiset niitä.
Outoa, mun mielestä on suloista, ku mun kulta harmistuu mun puolesta 🥰 Tulee olo, että välittää 💖
Minun edesmennyt äitini oli tuollainen. En viitsinyt hänelle kertoa ongelmistani, kun en kestänyt sitä empaattisuutta: voi voi kun sulla on vaikeaa. Olisin mieluummin halunnut kuulla, että kyllä sinä selviät!
Empaattisuus meni niin pitkälle, että kun minulle tuli avioero, sai äitini stressi-ihottuman - en minä. Kymmenen vuotta eron jälkeenkin äitini aika ajoin uteli, että miltä minusta se ero nyt tuntuu.
Naiset ovat säälittäviä reppanoita 😅
Vierailija kirjoitti:
Et ole vielä elämäsi kunnossa jos et ole oppinut antamaan muille armoa ja ottamaan vastaan empatiaa. Sinulla ole siten yhteyttä myöskään kaikkiin myönteisiin tunteisiin, ja siksi pikemminkin välttelet kuin kohtaat ja ilmaiset niitä.
Annan hänen tuntea mitä hän tuntee enkä puutu siihen mutta mielessäni tämä joskus ärsyttää ja tiedän sen johtuvan itsestäni ainoastaan. Välitän hänestä tietenkin ja onhan se ihan suloista, että kokee harmitusta joistakin asioista. Minua itseäni vain pelottaa, että minua pidetään takertuvana jos avaan itseäni ja sitä myöten hylätään. Ehkä tässä on taas yksi kohta jossa voisin hieman laskea suojaustani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Et ole vielä elämäsi kunnossa jos et ole oppinut antamaan muille armoa ja ottamaan vastaan empatiaa. Sinulla ole siten yhteyttä myöskään kaikkiin myönteisiin tunteisiin, ja siksi pikemminkin välttelet kuin kohtaat ja ilmaiset niitä.
Aloittajalta puuttuu kyky asettua tuon miehen asemaan tai ihan kenen tahansa. Harva meistä osaa heti näytellä niitä tunteita tismalleen oikein niin kuin ihminen joka kertoo rankoista asioista haluaa. Turha alkaa myöskään heti kiukuttelemaan kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun toinen ei sitä roolileikkiä osaa näytellä. Sinun pitää nyt vaan osata jatkaa vuorosanoja tunteistasi, nyt musta tuntuu siltä, että sinä säälit minua. Ajan myötä sitten jokainen pari oppii näyttelemään niitä tunteitaan niin kuin toinen haluaa. Parisuhde on yhtä lasinsirujen päällä kävelyä ettei uniikit lumihiutaleet loukkaannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tuntee empatiaa sinua kohtaan. Moni mies ei sellaista tunnista tai kykene ilmaisemaan. Hän toivoo sinulle hyviä asioita.
Suomalainen empatia on kamalaa. Se sekoitetaan sääliin. Vahva nainen uskaltaa olla myös heikko ja ottaa vastaan empatiaa.
Juuri niin. Ap on omasta mielestään niin vahva ettei kestä empatiaa ja huomiota mieheltä. Miesten kannattaa kiertää nämä oman elämänsä kuningattarina huseeravat besserwissernaiset kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vielä elämäsi kunnossa jos et ole oppinut antamaan muille armoa ja ottamaan vastaan empatiaa. Sinulla ole siten yhteyttä myöskään kaikkiin myönteisiin tunteisiin, ja siksi pikemminkin välttelet kuin kohtaat ja ilmaiset niitä.
Annan hänen tuntea mitä hän tuntee enkä puutu siihen mutta mielessäni tämä joskus ärsyttää ja tiedän sen johtuvan itsestäni ainoastaan. Välitän hänestä tietenkin ja onhan se ihan suloista, että kokee harmitusta joistakin asioista. Minua itseäni vain pelottaa, että minua pidetään takertuvana jos avaan itseäni ja sitä myöten hylätään. Ehkä tässä on taas yksi kohta jossa voisin hieman laskea suojaustani. Ap
Vai suloista? Yllättävää, kun Huvipuistohullu juuri niin pääsi sanomasta. Ap on kuvottava, hänessä ei ole mitään omaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun edesmennyt äitini oli tuollainen. En viitsinyt hänelle kertoa ongelmistani, kun en kestänyt sitä empaattisuutta: voi voi kun sulla on vaikeaa. Olisin mieluummin halunnut kuulla, että kyllä sinä selviät!
Empaattisuus meni niin pitkälle, että kun minulle tuli avioero, sai äitini stressi-ihottuman - en minä. Kymmenen vuotta eron jälkeenkin äitini aika ajoin uteli, että miltä minusta se ero nyt tuntuu.
Nyt olet jo varmaan oppinut avaamaan sen suusi ja kertomaan nyt musta tuntuu tältä? Sillä aikuisuus on vastuuta, eikä joululahjalista toiveita miten muut kohtelee.
Vai suloista? Yllättävää, kun Huvipuistohullu juuri niin pääsi sanomasta. Ap on kuvottava, hänessä ei ole mitään omaa.
=> tähänkin ketjuun on kiusaaja löytänyt tiensä. Eikö yksi ketju riittänyt?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vielä elämäsi kunnossa jos et ole oppinut antamaan muille armoa ja ottamaan vastaan empatiaa. Sinulla ole siten yhteyttä myöskään kaikkiin myönteisiin tunteisiin, ja siksi pikemminkin välttelet kuin kohtaat ja ilmaiset niitä.
Annan hänen tuntea mitä hän tuntee enkä puutu siihen mutta mielessäni tämä joskus ärsyttää ja tiedän sen johtuvan itsestäni ainoastaan. Välitän hänestä tietenkin ja onhan se ihan suloista, että kokee harmitusta joistakin asioista. Minua itseäni vain pelottaa, että minua pidetään takertuvana jos avaan itseäni ja sitä myöten hylätään. Ehkä tässä on taas yksi kohta jossa voisin hieman laskea suojaustani. Ap
Eli et ole vielä kunnossa, sinulla on paljon vielä työstettävää.
Jaahas. Taas yksi mamma, joka ei osaa edes jutella miehelle ilman av:n apua.