Murteela

Huomenia!

Olipa mukava, että kävit Vuapukka kirjottamasa. Äitiys on ollu meille molemmille tärkiää, kuten monille muillekki. Ehkä ite vähä kärsin tämmösestä "Tyhjän pesän syndroomasta" näin joulun jäläkeen, ku on aina nii ihana, ku lapset pienokaisineen on paikalla ja koti tuntuu taas enemmän kodilta. Mutta eiköhän tämä mee taas ohi, ku vähä aikaa kulluu. Ja saanhan minä olla äiti vieläki ja mummiki.

Vaikka siitä koiranne poismenosta on jo aikaa, niin haluan silti ilimasta osanottoni. Jos ei oo elläinrakas ihimine, niin ei voi ymmärtää, kuinka kovia paikkoja nuo lemmikin kuolemat ovat. Vaikka aikaa ois kulunu jopa vuosikymmeniä, lemmikin poismenosta, niin suru ja kaipuu voi nostaa taas päätäsä. Tämä sulonen koira, mikä meillä oli hoijosa, on jo 14 vuotias. Hällon semmosia vaivoja, ettei varmaan ennää vuosia elä, mutta tulevista tutkimuksista voi selevitä, että lapseni joutuu tekemään lopetuspäätöksen jo tänä kevväänä, mikä varmasti särkee hänen syämensä, kuten minunki. Sitte hällön eesä sekä tyhyjän sylin että tyhyjän kojin syndrooma. Mitä siihen lääkkeeksi...

Ihana, että sullaki Vuapukka on monia innostuksen lähteitä, ja tuo lasten futiksen tms. seuraaminen on tosiaan hyvä tapa päästä omista ajatuksistaan lomalle.

Minoon tänä aamuna tapellu pyykkikonneen kans. Soon muuten hyvä, mutta siinon semmonen ominaisuus, että jos yrittää pestä vaikka yhen kevyen torkkupeitteen, niin kone ala linkuammaan, vaikka se peite ois kuinka tasasesti siinä linkousvaiheesa rummun ympärille kietoutunu. Toinen on, että jos laittaa konneeseen yhen raskaan, vaikka aamutakin, niin sei ala linkuammaan, ku tuote on epätasasesti rummusa. PIttää olla usiampi vaate siellä. Se tunnistusjärjestelmä muka suojelee konetta. Ei tarvinnu tuommosta suojelua entinenkään kone, mikä kesti melekein 15 vuotta eikä ikinä temppuillu. Lopulta hajos niin, ettei sitä kuntoon saatu eikä vika selevinny. Oli se monipuolisesti hyvä pyykkikone. Oon vieläki ilone, että semmosta sain käyttää niin kauan.

Lähenpä leipomaan, ku tännää tullee ystäväni käymään. Mukavaa päivää kaikille. :) Sofia

https://www.viherpeukalot.fi/images/products/78216_prpage.jpg

Hyvvee huommenta!

Tyhjä pesähän se alakkaa olla miulakkii ja mie ku oon kova ikävöimmää, ni aina sitä lapsijjaan kaipovvaa, ku ne lähttöö. Pittää vuan aina ajatella, että tulloo ne lapset tuas käymmää. Miun äiti ol samanlaine ikävöijä ja hiän itki aina, ku lapset lähti joulu- ja kesälomilttaa. Mie kuopuksena olin pitkää vielä äitin ja isän ilona ja lohdutin äittiini ja sanoin, tulloo ne tuas käymmää. Sammoo ohjetta sit käytän ihteeni, ku oikkee itkettää ikävästä.

Kiitos Sofia osanotoista! Ku eile kirjotin ne muutamat sanat meijjän koirasta, ni ikävähä se tuli sitäkkii. Aika on kuitennii tehny tehtäväsä, eikä se ennee koske sillee, ku sillo aikonnaa, ku koiran piti anttoo lähttee tiältä mualimasta. Noh, kova ja raskas piätöshä se oli, ku sit viettiin sinne elläinliäkärile. Kuukkauve verra se meijä koira kärsi. Sitä vuan ol nii itsekäs, eikä ois millää haluna luoppuu ja viimmessee asti toivo, että lähtö ois tullu luonnollisesti. Syyllissyyshä se oli siinä mukana surussa. Ei sitä sellaset ymmärrä, joile lemmikki on kuin esine, että lemmikin kuolemmoo voi surra kovastikkii.

Lapssuuvven kodissa meilä oli aina koiria ja viimmesimmä koiran kävi elläinliäkäri päästämässä poikkeen kotona. Isä ja veli itkivät kauhheesti. Mie en sillo ollu vielä nii kiintyny siihen koirraan, ku muaseuvvula koirat oli enimmäksee ulukona. Sillo, ku näin isän ja veljen surun, ajattelin, etten ikinä halluu mittää lemmikkii. No toisi kävi.

Meilä on nuo kaikkie uussiin konneihen ostot männeet vaikkeimma kautta. Kerra ostettii olevinnaa uus telekkari. No ku ruvettii asentelemmaa sitä, ni siinä oli jo valammiit asennukset tehtynä. Se selitti sen, ku myyjä yritti myyvvä asennuspalavelluu meile. Viettii se käytetty telekkari sit takasi.

Viimme kesänä sano vanaha pyykkikone sopimukse irti. Se ollii melekkein kymmene vuotta vanha. Sit hätäpäissää käyttii ostamassa uus kone, joka oli kauhhee iso ja luukkukkii oli kauhhee iso. Sitä merkkii ei muute ennee oo siinä kaupassa, josta se ostettii. Viettii sekkii takasi ja ostettii pienempi kone, joka piipittää, ku käynnistää konnee, kolahtelloo, ku lukihtoo luukun ja sit vielä piipittää, ku lopettaa pesuohjelma. Se hyvä puoli siinä on, että se pessöö puhttaaks pyykit ja luukku avvauttuu oottamatta heti, ku pesuohjelma ja piipitys loppuu.

Amaryllikse kukka ei ou vielä iha auki. Miula ol aikonnaa samanlaine amaryllis, ku tuossa kuvassa, jonka Sofia laitoit. Sekkii kyllä kasvatti kukavannoo korkkees, tais olla 75 senttinen se vana.

Hauskkoo päivvee vuan kaikile!

Koskettava kirjotus Vuapukka. <3

Ja sammaa mieltä oon, että tärkiää on se pyykkikonneen pesutulos  - tiskikonneen kans - muita ominaisuuksia voi antaa vähä anteeksi. :)

Mullei oo koskaan ollu elävää amaryllista. Silkkinen vaan. Kuinka kauan amaryllis mahtaa pysyä elosa hyvällä hoijolla?

Oranssitukkane mies haluaa Grönlannin itelleen keinolla millä hyväsä. On maalima mallillaan. Saas nähä kuis käy.

Lumityöt käytiin tekemäsä. Nyt pesulle ja sitte lukemaan ja nukkumaan. Pian oon lukenu 599 sívua Nadja Schoultzin ensimmäistä kirjaa ja sitten alan lukemaan sitä toista.

Hyvvää yötä ja kauniita unia kaikille! :) Sofia https://i.pinimg.com/736x/f9/7c/65/f97c6562fa5d075627e2cf1f0e5fa060.jpg

Hyvää yötä minultakin

Katsoin äsken Lehmän vuosi sarjaa, jotenkin rentouttavaa maalaisohjelmaa. Kaulahuivia aloin kutoa, liukuvärjätystä langasta. Saas nähä minkälainen tulee, sukat samasta langasta ainakin tul somat. Mustaa, harmaara, vihreää, lilaa.

Doris

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä minultakin

Katsoin äsken Lehmän vuosi sarjaa, jotenkin rentouttavaa maalaisohjelmaa. Kaulahuivia aloin kutoa, liukuvärjätystä langasta. Saas nähä minkälainen tulee, sukat samasta langasta ainakin tul somat. Mustaa, harmaara, vihreää, lilaa.

Doris

* harmaata

Kiitos Doris, ku kerroit tuosta Lehmän vuosi ohelmasta. Ollaanki kaivattu jottain maalaisaiheista tv-sarjaa. Yle Areenasta tuo löyty.

Nyt aamu-teelle ja pala tummaa suklaata päälle. Mukavaa päivää kaikille! :) Sohvi

Onko Sohvi sama kuin Sofia?

Mikä on kun laiskottaa niin peevelisti? Kuvittelin, että tammikuussa alan ulkoilla, vaan ei. Yöunet on pitkät, sitten tykkään vaan kutoa, lukea, tehdä ristikoita...ruoan laitan ja jottain puuhastelen,  tiedän kyllä, että liikkuminen ulkona piristää... ootteko työ muut pirteitä?

Keväällä ja kesällä oon kaiket päivät ulkosalla.

Nytten ei pakkanenkaan kiusaa, ei liene liukastakaan. Jotenkin vaan, lorvikatarri on iskent oikei toella.

Torstaiko toivoa täynnä?

Dorus

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Doris, ku kerroit tuosta Lehmän vuosi ohelmasta. Ollaanki kaivattu jottain maalaisaiheista tv-sarjaa. Yle Areenasta tuo löyty.

Nyt aamu-teelle ja pala tummaa suklaata päälle. Mukavaa päivää kaikille! :) Sohvi

Kakkoselta tulee keskiviikkoisin yheksän maissa

Doris

Hei Doris, en yhtään tajua, miten oon kirjottanu tuon nimen, ku omani piti kirjottaa. No tekevälle sattuu, ja sama homma mulla ku sullaki, että ei jaksais tehä mittään isompaa. Mieluiten sohovan pohojalle uppuais, mutta kai sitä virkistyy, ku pian aurinko alakaa valasta päiviä.

Tännää oon poikkeuksellisesti teheny jottain, eli vähä inventaariota, ku kirpparille tavaraa pois kaappeja täyttämästä.

Leppäile sinäki ja tee mieleisiä asioita ihan iliman huonua ommaatuntua. Kyllä sitä taas ehtii touhuta ja käyä kävelylläki.

:) Sofia

Ja kiitos Doris vielä lisätievosta ( ke yheksän maissa).

Sullakkohan luki jonku viestin alla Dorus. :) Semmosta sattuu, ku on väsy päälläsä. Ei vakavaa. :) Sofia

Vierailija kirjoitti:

Ja kiitos Doris vielä lisätievosta ( ke yheksän maissa).

Sullakkohan luki jonku viestin alla Dorus. :) Semmosta sattuu, ku on väsy päälläsä. Ei vakavaa. :) Sofia

Joopa, naureskelin itekki tolle (Dorus). Ylleesä vilkasen viestin läpi... sitten kun en, näin käypi

En muuten minä kysellyt Sohvista, sol joku muu

Jatkettaa laiskottelluu

Doris

 Katselen Jimmy Carterin hautajaisii täs kirjoittais. Onneks ovat hyvi uskonnollissii siel suunnalla.

Aloitankii täält kirjotuksii lopust,  ei kai se mittää.Oon mie Sohvinkii tuntent, iha mukava hääkii.  Mite sie Sofia päädyit lukemaa  Nadja von Schoultzin (1906-1988 ?) muistelmateoksii ja nii mahottoma paksui kirjoi? Hänelt on  Kuohuvat vuodet : nuoruuteni vallankumouksen pyörteissä (1984) ja Surun ja ilon vuosikymmenet ( 1987) ja Päiväkirja 1987-1988  (1989). Kovast myöhää ilmestynneet.

Katsoin Antti Litjan filmin, hää on nii hyvä näyttelijä. Ei häntäkää ennää oo.

Oon antant itsellein vappaapäivän tälle päivälle ja teen iha mitä huvittaa, niiku en muutekii ossais pittää vappaata. Ulkoon en ees oo käynt, mut ikkunast oon ahkerast katselt mite puihe oksat välist heilahtaat. Seuraavan tehtävän oon valmiiks suunnitelt, mut voin alottaa vast ku voip ruveta tuulettammaa vaatteita ja vuodevaatteita ulkoon. Kannan patjatkii ulos tuulettummaa kuivalla ilmalla. Sellasta päivää varttuis voin rauhassa istuu ja lukkee ja välistä hypätä keittiön puolella jotakii tekemässä.

Olin pimeimpään aikaan väsynt ja ajatukset kovast melankoliaan kääntyvii. Uus vuos tuntuu ajatteluttavan ain, ku viimekii vuonna ajattelin, et tuleekoha tätä vuotta ennää. Taas olliit kyyneleet silmissä, et mite seuraavan uuvven vuuvven laita on, nähhäänkö myö sitä viel.

Teil on olt pyykkikonneen kanssa ongelmaa. Tungen konneen melko täyteen, en millokaa pese vaa vähä tai ees yksinää isompaa kappaletta. Toisinaa on pysähtynt huuhtelut kohtaan, enkä tiiä onks huuhelt tehty loppuu saakka 50C ohjelmalla. Ei muuta ku uuvvestaa.

Doris onks siulla kauppakeskukset lähellä? Mite se ol, käyt sie päivätyössä vai saatko etsii omat tekemiset mite ain huvittaa?

T. Saiko

Hei Saiko

Mie olen osa-aikaeläkkeell, kesäsin tien viel töitä. Ens kesän jiän sit koko eläkkeelle, mut vissii kesätöitä jatkan, ko on nii mukavvaa. Myö ollaa kirjoill viel tuoll isoss kaupungiss, mutt ollaa tääl loma-asunnoll melkei ain. 150km vällii. Siel on kaupat ja keskukset, tiäl vähempi. Hyväst pärjättää.

Mukavvaa iltoo kaikill

Doris

Kun pääsin eläkkeelle, ni mie olin huviksee monta vuotta iha eri tehtävässä, ku mikä ol oma ammatti. Toisinaa 12 tuntii viikossa  järjestin ohjelmaa vanhuksille ja siitä sain jopa pienen korvauksen. Voi mite tykkäsiit laulaa ja pelata pelejä. Mie ku en ossaa ollenkaa nuotin mukkaa laulaa ja toisinaa jouvvuin alottammaa laulun ja iha vikkaa män. Onneks mukana ol hyvvii laulajii ja kaik järjesty.

En löyvvä intohimmoo mihikää harrastuksee, ku taijjan olla innostumaton  alottammaa uutta tekemistä. On iha ku ei ois tarpeen suoda itselleen hyvvää oloa uusilla asioilla. Oon myös tullut hitaammaksi ja tarvitsen aikaa kaksinverroin kaikkeen suorittamiseen.

Normaalit päivittäiset  tehtävät ovat miulle enemmänkii velvollisuus ja yritän sukkelaa selvitä kaikesta, et vappaa-aikaa jääp. Vappaa-aikaa, mitä en kuitekaa ossaa käyttää itsiäin miellyttäen. Voisin miellyttää itsiäin kaikenlaisella matkustamisella, teatterissa käymisellä tai elokuvia katsomalla, samoin liikunnallisissa harrastuksissa - vaan ei lähde liikkeelle.

Voisin perehtyä seikkaperäisesti johonkin historialliseen asiaan tai johonkin uuteen tekemisseen. Miulla ol intohimo ja se ol kangaspuut ja niillä tekeminen - voi että. Oli nii kiinnostavvaa oppii aina uutta ja kokkeilla eri sidontoja. materiaaleja ja malleja. Osasin luoda uusia malleja ja laittaa ne paperille mite rivittäin polkimia siidottii ja niisittii 12 vartisii sain tehtyy. Sitte kaik vaan jäi, iha vaa jäi, meinaan myyvvä miun rakkaat kangaspuut - joskus.

Muistu mielee, ku teil on kästöitä menneillää, et muistattaks sen ajan 80-luvulla, ku tul iha uus materiaali ja ohuesta leikatusta kuteesta alettii neulomaa? Sit tulliit ohuet nahkasta leikatut "langat". Nii ja mattoi taiettii virkata jo aikasemmin kuteesta?

T. Saiko

Hyvät huommenet!

Mie en voi tehä ennee kästöitäkkää, tai ainakkaa en pysty neulommaa, kun on tuossa oikkeen käin etusormessa nivelrikkoa. Eikös tuota liene jonniilaista nivelrikkoo joka nivelessä, mutta tuossa etusormessa pahin.

Amaryllikse kukasta tulloo valtava iso ja kukka rupes kasvattammaa uutta kukkvannoo siitä sipulista.

Hyvvee viikonloppuu!

Mie oon pitänt sormein kuriss, vaik usiast tekköö miel peukuttaa, ko on nii mukavii juttuloit. Mutt joku tiäl laittelloo. Ja viel alapeukkuloit.

Se toinen ketju, mihi kirjottelen, meni välillä iha surkiaks. Ko joku kirjotti murheistaa, ni toiset laitto paljo alapeukkui. Tai yks ko kirjotti pitemmäst, ni jo laitettii moitteit, ettei kukkaa jaksa lukia. Toivottii, et mänis muualle kirjottammaa. Sit iha kirottii ja riieltii, ja ko mie yritin kirjottaa, et kaik mahtuu ja moitin alapeukuttajii, ni sain semmoset haukut ja ilkeilyt, jotta. Käyn sielä vielä kirjottamassa, ko se o miun alkama ketju. Kyllä harmittaa niihe toiste puolest tuo ikävä ilkeily. Asiatonta meininkiä.

Harmi Vuapukka tuo nivelreuma, on varmast kipiä. Miun täin sukat synty viel yli 90v, oon toivona, et terveyttä piisais itelläkkii. Mutta päivä kerrallaa, aika näyttee...

Pirteätä perjantaita kaikill

Doris

Miun hyasintti, sinine tek kaks kukkavannaa

Alakuiltaa. Täälä oli taas mukavasti luettavvaa ja hyviä juttuja, kiitos teille kaikille.

Kukaha lie peukuttaa. No eipä meijän tarvi niistä peukuista välittää. Jos nähhään alapeukku, niin pitäskö laittaa yläpeukut viereen. :) No ehkä on vaan parempi, ettei peukutella. Onneksi täälä saa kirjottaa lyhyesti tai pitkästi ja ylläpitoki on niin mukava, että poistaa rumat kirjotukset, niin pyssyy tämä ketjumme siistinä ja myönteisenä.

Oon itekki muisa ketjuisa joskus saanu viestiä, että kirjotan liian pitkästi, eivätkä jotku jaksa niitä lukia. Opin kirjottaan kaks lyhempää viestiä ajatellen, ettei tuu lukijoille ongelmia lukuvoimiesa suhteen - toki luettavia sanoja on saman verran. :)

Meillon vielä joulukuusi ja ikkunasa tähti ja sisällä yks koristevalo. Pihalla on myös vielä jouluvalot, vai onko ne kausivalot nykyään. Tännää olin tehokkaana. Yli kolome tuntia  ihan tauotta sisällä kävelin ja kerräilin joulukoristeita ja -tauluja pois ja pakkasin ne siististi muutamalle jouluhyllylle ja isommat vaatehuoneeseen. Sitte laiitoin normikoristeet ja -taulut tilalle. Ehkä maanantaina, Nuutin päivänä, riisun kuusenki pois, vaikkei vielä raskis, ko siton niin kiva katella.

Jatkuu kohta... :) Sofia

Hei taas.

Tuosta oli tarkotus kans kirjottaa, että minuston hienoa, ku monet eläkeläiset löytää jottain kivvaa tekemistä työn kautta, vaikka osa-aikasesti, niinku sinäki Saiko teit ja Doris myös.

Hyvin Saiko ilimasit tuon, että ois hyvä ittiäsä miellyttää jollain tekemisellä, jota et kuitenkaan harmillisesti löyä. Ois tärkiääki ittiässäkki miellyttää, siitä sais voimia ja ilua. Mulla ja sulla on hyvin samanlainen tilanne. Velevotteet nopiasti alta pois, jotta jäis aikaa itelle, mutta sitte ei löyä tekemistä tai olemista, mikä ittiä miellyttäs. Kiva, että sulla oli aiemmin ne kangaspuuhommat. :) Jospa vieä keksit jottain kivvaa. Aatellaan niin, että meillon jatkosa kaikilla jottain mukavaa tekemistä sopivasti.

Kyllä minuaki välillä hirvittää tämä maaliman meno, mikä luultavasti pahenee, ku oranssi mies ottaa pian vallankahavasta kiinni kera hurjien kumppaniesa.

Minä jotenki muutuin loppuvuojen aikana, eli päätin yrittää asennoitua eri tavalla, sillä ei oo terveyellekkään hyväksi pelätä ja stressata, ja nukkuminenki voi kärsiä. Aattelen nyt nii, että jos tapahtuu asioita, millen mittään voi, niin yritän sitte mahollisissa muutostilanteifsa toimia parhaalla mahollisella tavalla ja yritän pittää mieltäni toiveikkaana kaikesta huolimatta.

Muitten ihimisten auttaminen on ollu mulle aina tärkiää, mutta oon senki alakanu aatteleen niin, että jos minun tarvii olla jolleki apuna, niin ei mun tartte sitä etukätteen aatella, vaan se tilanne tullee sitte etteen, ku tai jos on tullakseen. Näin on helepompi olla ja ellää. Uutisten kattomisenki lopetin lähes kokonaan, ku aina niistä tuli niin paha mieli. Nyt on helepompi olla, ja siiton muilleki apua, jos ihimiset ylleesäkki voivat olla ilosemmalla mielellä sillon, ku toisia kohataan livenä tai puhelimesa tai vaikka näin netin kautta.

Minen hoksannu kattua Jimmy Carterin hautajaisia. Hää oli hyvä presidentti - niin muistelen. Pitkäikänenki, ku 100 vuotiaaksi sai ellää. 

Jäin Doris miettimään, että onko se teijän oma koti joku ns. huoneisto, että uskallatte jättää sen pitemmäksiki aikaa, ku meette mökille? Joillaki on sekä talo että mökki, mutta heillä saattaa olla joku, joka käy talua vähä valavomasa ja tekemäsä lumityöt ja kesällä ajamasa nurmikon. Itellä ois huoli talosta sillon, ku oltas matkain takana, esim. mökillä. Siksi me ollaanki tämmösiä koti-ihimisiä. Oon marraskuun jäläkeen käyny yhesti kojin ulukopuolella ja kahesti pihalla. Pitäskö olla huolissaan. :)

Vuapukalle puhallan parannusta sormiin - ja muillekki, jollon sormet kipiänä. Lapsiltaki aina puhalsin pipit pois, niin johan pienemmät pipit hetkesä heiltä unohtu ja isommatki keveni. Kiva, että sun Amaryllis kukoistaa.

Oispa kiva, jos Tilo ja Miinaki kävis kirjottamasa. Mietin, käyköhän Emmastiina vielä lukemasa meijän juttuja, tai Hilma tai Orvokki ja moni muu. 

Mukavaa viikonloppua ja hyvvää yötä sitten, ku nukkumatti houkuttelee teitä unten maille. :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSHRMCHMTLNOfZQKLN…

Sofia,

Pikainen viesti: meillon kerrostaloasunto siell isoll kirkoll. Ei tarvihe huolehtii. Siellon yks peikonlehti, isoss altakasteluruukuss. Ei muuta kasteltavvaa.

Ollaa molemmat maalta kotosi, ni viihyttää hyvin

Doris