Murteela

Loppuvuoden päiviä vietetää, miusta päivä on jo kirkkaampi ja hämärän aika kestää pitempään nii, et valloo on tilattu ja ruvetaa saamaa aikanaa. Tää on povaus, ja se toteutukkoon.

Minnuu iski hengitystiehyeisiin joku ohimenevä tauti ja limmaa yskin mahottomast jo monta päivää. Käin lääkäril justii ja sain antibioottii, ei siihe muu auta. No kyl tää täst taas alkaa sujjuu nenä ie vuuvva. Yskiminen on välttämätöntä. Ikävää olla vierailulla ja istuu kahvipöyvvässä ku yskittä jatkuvast. Mistä lie tult jouluruuhkassa kaupoissa ihmiset köhhiit.

Sofia ootko tervehtynt ja mite kestittelyt ja vierailut suijjuit? 

Oltii kylässä miehen siskon luona iha yöhö saakka juttuu riitti. Kälyllä ol iha uusii vaatteita, jotka hänelle olliit suurii ja ol säästänt ne miulle. Hää ostaa  ain kalliita vaatteita monta sattaa kappale, mie ostan ain iha halpoja aina tokmannilta.  Hää sano heti, ku mäntii sissää, et sie oot taas lihont viime kerrasta,  et olt nii lihava viimeks. Nyt  miulla on siulle kauniita vaatteita jos mahtuut ollenkaa  päälle. No ei se minnuu häirint, ja otin kaik  mukkaa, vähä olliit ahtaita, mut lupasin laihtua ne 7 killoo, ni kaik on sit hyvi. Keto-diettiin aion nyt paneutua.

Mitä teille toisille kuuluu nyt joulun jälkeen? Rauhallista on olt joulun ajan.

Uutta vuotta varttuissa Saiko

Huomentapäivää joulun välipäiviltä.

Harmi, ettoot Saiko ollu kipiänä. Otettiinko sulta lääkärisä koronatesti? Ilimeisesti ei ollu koronaa, ku antibiootit sait, eli sehän viittais bakteeriperäseen tautiin. Toivottavasti sullon jo helepompi olo.

Mulla alako vasta joulupäivänä olla vähä terveempi olo, mutta vielon kunnonpallautus eesä, ku kuitenki yli kolome viikkua meni lähes leppäillesä koronaketaleen vuoksi. Onneksi olin ehtiny laitta kojin lähes kokonaan joulukuntoon ennen sairastumista.

Alloin joku aika sitte lukemaan Nadja von Schoultzin muistelmateoksia:

Kuohuvat vuodet: nuoruuteni vallankumouksen pyörteissä (Weilin+Göös, 1984)

Surun ja ilon vuosikymmenet (Weilin+Göös, 1987).

Päiväkirja 1987-1988 (Gummerus, 1989).

Oon aiemmin lukenu tuon Päiväkirjan ja sitte innostuin tillaamaan nuo kaks muutaki. Luen varmaan lopuksi vielä uuvestaan tuon Päiväkirjan. Nadjalla on ollu tosi mielenkiintonen elämä -  hyvin raskas myös, ja Ukrainassa elämästä osa. Nadjalla oli suomalainen äiti ja venäläinen isä.

Täsä Kuohuvat vuodet -kirjasa on 599 sivua. Oon lukenu vasta parisattaa sivua, ku illalla vaan luen vähä aikaa. Mullon  kiitollinen olo siitä, että Nadja on kirjottanu elämästään nuo kirjat ja me lukijat saamme tutustua hänen elämääsä. Oma elämäni on ollu aika ajjoin hyvinki raskas ja monen mielestä varmaan tosi tylsä, ku oon enimmäkseen ollu aina vaan kotona. Sitä ku on kojin ulukopuolella joutunu kokemaan kovia, niin kojista on tullu semmonen turvapaikka, vaikkei se aina oo sitä ollu.

No jopas meni syvälliseksi. Oottako te lukenu nuita Nadjan kirjoja?

Täälä aurinko laskee n. klo 14:10, mutta eilen oli vielä 15:10 ihan valosaa ja taivaanranta oli oranssinhehkune ja kaunis.

Mullon jotenki semmone olo, että jottain uutta ois kiva saaha elämään, mutten yhtään tiiä, mitä se vois olla. Kuhan ois jottain mukavaa ja mielekästä välillä.

Toivotaan, että tuleva vuosi tois kaikille jottain mukavaa. Ja toivotaan, että tähän ketjuun kirjottanneet pysys meijän seurasa. On niin kiva lukia monien ihimisten elämästä ja arjesta ja ajatuksista. Kiitos vielä.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :) Sofia https://www.hyvantuulenpuoti.fi/images/products_webp/Joulukortti_Jouluk…

Saiko, vastaan sulle vielä myöhemmin uuvestaan. :) S

Nadja syntyi 23.9.1906 Viipurissa ja kuoli 8.6.1988 Helsingissä. Äiti suomalainen.

Hei kaikille

Kirjotan nyt ihan puhekieltä, jos sopii...

Tavallista lauantaita täällä elellään, sain varmaan joululahjaksi jonkun laiskuus-paketin. Oon täyttäny ristikoita, kutonu villahuivia, nukkunu päiväunia ja l a i s k o t e l l u t. Lahjakirjaa luin pätkän, jatkan kyllä loppuun. Kirja on Jari Tervon Eeva ja Aatami. 

En oikein osaa Teidän kuulumisista kysellä, kun en vielä tunne teitä yhtään. Kertokaahan kuulumisia, niin pääsen 'elämäänne' lähemmäs.

Leppoisaa lauantaita

N64

Hei taas!

Kiva, ku kirjotit N64, ja tokihan sitä saa kirjottaa puhekielellä - niin itekki kirjotan. Sullon ollu mukavia puuhia, monenlaista kivvaa tekemistä, aivojumppaaki ristikon myötä. Tosin kaikenlainen tekeminen on aivoille hyväksi, kuhan ei liikaa ittiään rasita. Aattellikkohan keksiä itelle erilaista nimimerkkiä, vaikka ohan sulla nimimerkki. Jospa muistan sen, etten laita vaikka väärää numerua perrään. :)

Teilläkö se mökki on? Käyttäkö te sielä ussein? Matkaa on jonku verran, oliko n.150 km? Meilläki oli aikonaan mökki puolen tunnin ajomatkan pääsä, niin sinne oli heleppo mennä. Sitte lapset kasvo eivätkä ennää halunneet mukkaan, niin ei tullu meilläkään sinne mentyä. Myytiin sitte myöhemmin se pois, mutta on sinne välillä ikävä.

Saiko, kyssyit aiemmin, saatiinko kaikki ruoat tuoreena verkkokaupasta. Saatiin, ja aina on ollu hyvin sitä parasta ennen -aikaa, ku ollaan sieltä tilattu. Mullahan mennee aina passaamiseksi, ku on vieraita tai kotiväkiä, joten oli taas vähä raskasta joulutarjoilut, vaikka toki mulle apua tarjottiin. Kovasti mietittiin joulun jäläkeen, miten vietettäs ens joulu eri tavalla, ja voitasko lähtä johonki jouluksi, ettei kävis niin raskaaksi, mutta ei sitä viiti jättää talua yksin. Toivottavasti ei ois ihimisten kotteihin kukkaan murtautunu.

Meille ois taas tulosa vieraita vajjaan parin viikon kuluttua. En viittiny kieltääkään. Toivottavasti heivät yösijjaa meiltä tarvi. Sitä ku on niin palijo huoneita, nii moni on meille mielellään tulosa täyshoitoon. Ku me mennään sukulaisiin, niin nukutaan aina hotellisa, vaikka oiski ihimisillä tillaa meijät majottaa, mutta tiiän, että soon emännälle aina vähä stressaavaa. Joskus on nukuttu asuntoautosaki eikä sillonkaan sukulaisten pihalla, vaan leirintäalueella.

Kiva, että sait laadukkaita vaatteita ja nuin heleposti ja ilimaseksiki kai, jos oikein ymmärsin.

Mukavaa olua kaikille! :) Sofia

Sofialla on olt kovast vaikiaa koronan kanssa ja oikei pitkään. On iloinen olo ku alkaa jaksamaa ja olla taas terveihe kirjoissa.

Täs miekii istun ja vartun, et kuume nousee, ja sit taas pettiin hikkoomaa, et se laskee. Mie en kuumetta ja sekasta päätä nyt siedä ollenkaa. Keuhkokuume ol 90-luvun alussa, siitä saakka ei nuhat oo minnuu vaivanneet.  Isännälle en tätä toivo. Ei hää ihmeemmi minnuu passaa. Kaajoin vesilasin tietokonneen päälle, nyt se ei toimi -sitä hää yrittää saaha toimimaa.

Mikä ihme Sofian elämän on nii pahaks tehnt. Ei siun huoli liikaa kertoo, mut vähä valottaa jos tahot.  Mie oon pikku tytöstä saakka ain olt vanhempiini tukeutuva ja sielt on löytynt huonoina hetkinä lohdutus. Nuoreen kuvittel vähemmä vaikiat asjatkii ylitsepääsemättömiksi. Ei oo heitä ennää ja on silti  pärjättävä.

N64 , kuule avvaa sitä laiskuuspakettii tai lahjapakettii vaa vähä kerrassaa, ni riittää pitemmäks aikaa. Kirjota vaa lissää on ilo lukkee kaikkiin jutut. Myö ollaa hyvi erilaisii ja taietaa olla eri puolilta maata.

Iltalukemista on runsaasti. Dekkarit eivät anna nukkuu. Sain loppuun Liza Marklundin toisen kirjan, peräkkäi luin. Sukutarinoihe paneudun nyt, et uni tulis rauhallisemmin. Kirjat haen kierrätyskeskuksesta ja siel tutustun kirjapuolen asiantuntijoihin. Oikei taitavii osaavat kertoo kirjailijasta kuin kirjailijasta.

Tään hetken olotila on vetämätön. Käyn nyt hoivaamaa miun kuumetta, ku on pakko käyvvä pitkällee. Ruppeen käyttämää maskia ku lähen ihmisten ilmoille, en toista kertaa tällaista taho.

Voikaa hyvin ja parantukkaa ja muistakaa levätä myös.

T. Saiko

N64 tässä, 

Tuntuu et alvariisa saa nimimerkkiä vaihtaa... siispä, otan nyt käyttöön tuon toisen tutun nimen... oon vähän reissunainen, siispä kirjotan jatkossa nimellä Doris :)

Joo. Meill on loma-asunto vanhalla kyläkoululla, vakiasunto 150km päässä. Olen maalta kotosi, ni täällä viihyn. Puoliso reissaa useammasti tuonne isolle kirkolle.

Ja arvatkaas, sieltä Helsingin seudulta oli meidän yhteinen ystävä kylillä käymässä, kaupalla/kuppilassa just treffattiin. Voi sitä puheensorinaa... :)

Joten:

Terveisin Doris

Tervetuloa Doris tänne mei keskustelupalstalle. toiset palstalaiset ottaat siut myös syvämmellisest vastaan. Laitat sie tuon nuolen toisinaa. Myö ajateltii tätä aloittaissa, et myö ollaa sammaa sakkii ja jätetti nuolet pois.

Tervetulloo vaa! Oo iha niiku oisit kotonais.

Sofia olit kirjottant ku mie viel ommaa tekstiäin väsäsin. Yövieraita meilkii käyp harvoin. Matkat on nii lyhyitä, ku tutut assuut 100 km päässä. Toista ovat sit ulkomailta tulevat vierailijat.

Tilolla varmaan ulkomailta tuttuja , ku oot nii paljo matkustant. Jos vaik sat vieraita kauvvempaa.

Almastiinalla yllätyksiä riittää. Teatterrii harrastatte jos vaik ootta käyneet hyvvää esitystä katsomassa. Meil virkistysreissut tahtoot olla isoissa marketeissa käyntiä. Pittää lähtee päivittäin johokii, ettei myö iha tääl talossa vietetä aikaa.

Piti pari sannaa vaa laittaa. Huomaan, etteivät lapset tule tänne ilkelemmää, eivät lue viestejä, ja hyvä nii.

T. Saiko

No tunnustan, laitan automaattisesti nuolen ylös, kun meil on tuolla toisessa ketjussa tapana laittaa nuoli sillon kun on kommetti luettu.

Luin kyl tästä ketjusta, ettei nuolitella, mutta arvatkaas, miten nopsaan toi sormi käy, vaikka kuin yrittäis estellä :)

Luonto-ohjelmaa katselen, ne on ihanan rauhottavia, joskin joskus myös julmia. Elämä on.

Doris

Pikasta parantumista Saiko sulle, ja piän peukkuja, että sun mies pyssyy terveenä. Ylleesä antibioottikuuri laskee nopiasti kuumeen, joten tuli mieleen, oisko sulla sitteki jottain virusta päässy kehhoon.

Ja Dorikselle onnittelut hyvästä nimivalinnasta. Oon sen nimen itekki valinnu sillon vuosikymmeniä sitte, ku alettiin kansakoulusa opettelleen englantia ja sai valita nimen itellesä. Ensin meinasin valita nimen Rose, mutta sitten valittin nimen Doris.

Ohan siinä  ideaaki, että luettuaan nippasee nuolen ylös, joten jos se sulla tullee tehtyä, niin eihän se haittaa.

Nyt lähen lukemaan taas Nadjan kirjaa muutaman sivun ja sitte unten maille.

Hyvvää yötä kaikille! :) Sofia https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSjkKEUtsNqAN2nyDj…

Doris täällä - taas

Tää vaikuttaa niin mukavalta ketjulta, et ilo on lukea ja kirjottaa :)

Laiskurifiilis jatkuu: löhöän viel aamukahvilla. Vesisade ulkona, ei 'tartte' mennä pihalle. Onnettomuustiedotteita tulee radiosta, liukasta lienee tielläkin.

Mulla oli muuten kansakoulussa enkkunimenä Victoria, meil oli kotona sen niminen painekattila... sit oppikoulussa olin Dora, kyllästyin pitkään nimeen, kun siitä piti alvariinsa kirjaimet enkuksi luetella... huom: laiskuutta oli jo silloin havaittavissa...

Olisi mielenkiintoista lukea teidän alakoulukokemuksia. Minä olin pienessä kyläkoulussa, luokallani oli minä ja kaksospojat. Kun lähdin oppikouluun, toinen pojista jäi luokalle. Siis toinen pojista oli yksin luokallaan jatkossa... oi niitä aikoja

Huomenia.

Koululaukku oli seitsemän vuotiaalle tärkeä. Silloin oli ihan erilaista, ei kannettu suurta reppua selässä. Minulla oli viininpunainen ryhdikäs laukku, jossa  leveä hihna olkapäältä toiselle sivulle. Kaikki koulutavarat löytyivät helposti. Sellaista unelmien laukkua en ole löytänyt,  minun tavarat ovat nykyisin ihan sekaisin käsilaukussa.

Koulumatka oli lyhyt ja meitä oli kaksi ensimmäistä vuotta 7 oppilasta meidän luokalla. Rinnakkailsuokka oli täynnä. Me olimme  opettajan lemmikkejä ja hän piti meitä  niin hyvänä, että oli vaikea aloittaa kolmas luokka suurella 40 oppilaan ryhmällä, eikä uusi opettaja ollut niin herttainen. Kävimme  toisen tytön kanssa opettajan kotona kyläilemässä, hänellä oli valtavat kristallikruunut isossa asunnossa. Tämä on jäänyt mieleen.

Kyllä minä olenkin yskinyt, miten ihmeessä keuhkoissa voi olla niin paljon "tavaraa". Parempaan on menossa.

Uutta vuotta odotellessa.

T. Saiko

Vierailija kirjoitti:

Huomenia.

Koululaukku oli seitsemän vuotiaalle tärkeä. Silloin oli ihan erilaista, ei kannettu suurta reppua selässä. Minulla oli viininpunainen ryhdikäs laukku, jossa  leveä hihna olkapäältä toiselle sivulle. Kaikki koulutavarat löytyivät helposti. Sellaista unelmien laukkua en ole löytänyt,  minun tavarat ovat nykyisin ihan sekaisin käsilaukussa.

Koulumatka oli lyhyt ja meitä oli kaksi ensimmäistä vuotta 7 oppilasta meidän luokalla. Rinnakkailsuokka oli täynnä. Me olimme  opettajan lemmikkejä ja hän piti meitä  niin hyvänä, että oli vaikea aloittaa kolmas luokka suurella 40 oppilaan ryhmällä, eikä uusi opettaja ollut niin herttainen. Kävimme  toisen tytön kanssa opettajan kotona kyläilemässä, hänellä oli valtavat kristallikruunut isossa asunnossa. Tämä on jäänyt mieleen.

Kyllä minä olenkin yskinyt, miten ihmeessä keuhkoissa voi olla niin paljon "tavaraa". Parempaan on menossa.

Ihana tarina, paitsi tuo yskä-asia... muistathan levätä ja juoda paljon... mustaherukkamehua/keltaista jaffaa :)

Doris

Doris, mite pitkä siun koulumatka ol?

Kauhia ajatella tänä päivään pientä luokkaa,  laittasiit lapset vaik kui etäs kouluun. Hyvvii kansalaisii sellasis pienis kouluis kasvoi. Mie olen nii tyytyväine, ku miekii sain viettää lapsuuvven turvallisessa kyläyhteisössä. Siin ol kaik palvelut äärellää. Ol posti, Eho ja häme ja kaks yksityistä sekatavarakauppaa ja juna-asemakkii siin lähel. Keskustas käivät maaseuvvulta isännät hevosii  kanssa ostoksilla ja asioilla.

Sit muutettii issoon kaupunkii, sielläkii OKT. Opiskelumahollisuuvvet olliit mei vanhemmille tärkiät. Saatii opiskella kotont käsi. Siks mie vissii olinkii nii kasvant vanhempien turvassa.

T. Saiko

Vierailija kirjoitti:

Doris, mite pitkä siun koulumatka ol?

Kauhia ajatella tänä päivään pientä luokkaa,  laittasiit lapset vaik kui etäs kouluun. Hyvvii kansalaisii sellasis pienis kouluis kasvoi. Mie olen nii tyytyväine, ku miekii sain viettää lapsuuvven turvallisessa kyläyhteisössä. Siin ol kaik palvelut äärellää. Ol posti, Eho ja häme ja kaks yksityistä sekatavarakauppaa ja juna-asemakkii siin lähel. Keskustas käivät maaseuvvulta isännät hevosii  kanssa ostoksilla ja asioilla.

Sit muutettii issoon kaupunkii, sielläkii OKT. Opiskelumahollisuuvvet olliit mei vanhemmille tärkiät. Saatii opiskella kotont käsi. Siks mie vissii olinkii nii kasvant vanhempien turvassa.

T. Saiko

Koulumatka oli 7km, isä vei traktorilla, usein kävelin kotiin. Olin 6v ekaluokalla, joulun tienoossa täytin 7. Heti vuoden alusta alkoi taksikyyti.

Joskus ihmettelen tätä nykymeininkiä, kun kyläkoulut kuolee... voitaisko oppilaita kuskata sieltä isolta kirkolta kylille päin??? Säilyis kylät ja koulut ja asutus

Doris

Huomenta.

Olipa kiva, että  Doris kerroit ja kyssyit nuista alakouluajoista, ja Saiko myös. Miten meillei ookkaan tullu mieleen niistä jutella aiemmin. Kovasti kiinnostas tietää myös Tilon, Miinan, Almastiinan ja Emmastiinan koulumuistoista.

Meijän ekalla luokalla oli oppilaita joko 18 tai 24. Laskin pulupeteista. Ne oli semmoset kahen istuttavat. Kolome semmosta oli vierekkäin, mutten muista, oliko niitä jonosa kolome vai nelijä.

https://img.tori.net/dynamic/1600w/2024/12/vertical-0/27/8/182/549/38_3…

Oliko teilläki tuon tyyliset pulupetit?

En yhtään muista mun koululaukkua. Joku olokalaukku se oli. Ehkä vähä nuitten tyyline:

https://img.tori.net/dynamic/1600w/2024/7/vertical-0/30/1/114/887/51_6a…

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTzxz33v2PaMtCyL6d…

Koulumatkaa oli reilu kilometri suuntaansa. Se oli pimiä reitti ja mua pelotti sitä kävellä, joten ussein juoksin sen. Mua myös kiusattiin kahella ensimmäisellä luokalla, mutta onneksi kiusaaja muutti sitte pois. Hää oli ilikiä tyttö, joka aina yllättäen kävi huutamasa mun korvaan ja ku säikähin, nii hää alako nauraan ilikiää naurua ja nimitteli mua. Ne kaks luokkaa olin yksinäinen.

Kakkosluokan jäläkeen tuli isompi luokka, eli 3. ja 4. samasa. Oppilaita tais olla lähemmäs 30, nyt ku mielessäni niitä pulupetteja lasken. Opettaja oli vihanen mies, joka välillä huusi kovasti ja löiki muutamia oppilaita, ylleesä raahas varsinki yhen oppilaan oven taakse rangaistavaksi. Hää oli saanu usiampia varotuksiaki. Ei ollu turvallinen olo hänen luokallaan. Sitä kesti nelijä vuotta,

Kiiltokuvia vaiheltiin 3-6 luokalla. En millään raskinu luopua niistä kuvista, jossa oli kissoja, koiria tai vauvoja. Niiton mulla vieläki tallella. :) Ja tuota sarjaa mulla oli myös ja pari kuvvaa siitäki tallella:

https://img.tori.net/dynamic/1600w/2024/7/vertical-0/08/3/105/614/63_a0…

Mukavaa päivää kaikille! :) Sofia

https://kuvat.huuto.net/v1/e5ff/9f2ebf76aa739a9ba2130327ccb/528004952-m…

Onko tuommone tutun näkönen laukku? :) S

Kiva Sofia, kun kerroit koulumuistojasi. Tuo pulpetti on niiiin tutun näköinen.

Oli opetusta turvavöistä, nehän yleistyivät -60 luvulla. Vieressäni pulpetissa istui kiva Hannu. Köytimme itsemme pulpetin selkänojaan kiinni hyppynaruilla, ikäänkuin turvavöihin. Siinä sitten tirskuimme ja kikatimme, kun oli niin hauskaa. Opettaja, tuima mustapukuinen mies, käski meitä olemaan hiljaa... no siitähän nauru vaan yltyi. Ope: Nyt hiljaa ja nouskaa ylös!!! No, eihän me mihinkään päästy, kun olimme 'turvavöissä'...

Lisää koulumuistoja...

Mukavaa Maanantaita

Doris

Ps Millään en muista, miten Aapistani ym kouluun kuskasin. Oppikoulussa oli 'muotia' pitää koulukamat muovikassissa. Lukiossa mullä oli isän siannahkainen salkku :)

Saiko,

Viittasit koululaukkuviestissäsi sekaisin olevaan käsilaukkuusi. Tästä aiheesta piisaa varmaan tarinoita jokapahisella, jakkas saadaan tää kouluasia käsiteltyä...

Nyt työ luulette, että mie oon kauhia piällepäsmär, ko jakelen tiäl juttelunaiheit, mutt ehei. Oon vaan niin innoissani täst ketjust, miss ei ilkeillä ja keljuilla... toisaalla mukaviiki keskusteluihe tuloo ain vänkyrä tai kaks ja pillaa hyvät asjat...

Doris