Murteela

Soon vaa kiva, että Doris keksit meille keskusteluaiheita, kiitosta vaan. :)

Mullaki istu poika vieressä kaks eka vuotta. Hää oli ilonen ja tosi vilikas poika, joten meijän piti istua pulupettijonon ensimmäisellä paikalla lähellä opettajjaa. Soliki hyvä, nii näki taulullekki hyvin. Luokasa oli enimmäkseen poika-tyttö -parit, mutta jotku tytöt istu vierekkäin, ku poikia oli vähemmän. 1. ja 2. -luokalla oli sama naisopettaja. Aivan ihana. Hällä oli ruskiat hiukset ja iso nuttura. Joskus aikusena aattelin, että pitäs soittaa hälle ja kiittää, ku hää oli nii herttanen ja hyvä opettaja. Sitte näin pari vuotta sitte hänen kuolinilimotuksensa. Oli eläny vanahaksi. Harmitti, etten soittanu hälle ajoissa.

Mietin tuota aapista. Mielesä on, että siinois ollu kukko aapisen kannesa: https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/17633284

Mutta tuoki näyttää tutulta: https://img.tori.net/dynamic/960w/2024/12/vertical-0/27/9/182/677/59_75…

Muistatteko te, millanen aapinen teillä oli? Joillaki on aapinen tallessa. Oon itekki säilyttäny lasteni eka luokan aapiset sekä kirjotus- ja matematiikan kirjat, myös kaikki piirustukset yläasteelle asti. Lapset saavat ite päättää, haluavatko niitä säilyttää, kuhan joku kerta ehtivät käyä ne läpi.

Onko Saiko sun kuume jo hellittäny? Mulla on vieläki kuivaa yskää, vaikka muuten on jo suht terve olo. Vähä väsyny toki vielä. Kaipa yskä loppuu sitte, ku alakaa lima lähtä keuhkoista liikkeelle. Soon aina hyvä merkki.

Mutta nyt päivän töihin. Ilua päiväänne! :) Sofia

Vierailija kirjoitti:

Soon vaa kiva, että Doris keksit meille keskusteluaiheita, kiitosta vaan. :)

Mullaki istu poika vieressä kaks eka vuotta. Hää oli ilonen ja tosi vilikas poika, joten meijän piti istua pulupettijonon ensimmäisellä paikalla lähellä opettajjaa. Soliki hyvä, nii näki taulullekki hyvin. Luokasa oli enimmäkseen poika-tyttö -parit, mutta jotku tytöt istu vierekkäin, ku poikia oli vähemmän. 1. ja 2. -luokalla oli sama naisopettaja. Aivan ihana. Hällä oli ruskiat hiukset ja iso nuttura. Joskus aikusena aattelin, että pitäs soittaa hälle ja kiittää, ku hää oli nii herttanen ja hyvä opettaja. Sitte näin pari vuotta sitte hänen kuolinilimotuksensa. Oli eläny vanahaksi. Harmitti, etten soittanu hälle ajoissa.

Mietin tuota aapista. Mielesä on, että siinois ollu kukko aapisen kannesa: https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/17633284

Mutta tuoki näyttää tutulta: https://img.tori.net/dynamic/960w/2024/12/vertical-0/27/9/182/677/59

Pikainen viesti:

Tuo alempi aapinen on mulle tuttu. Oon ostana sen suvun tulokkaille lahjaks, viimeks kesällä kun kummipoika sai tytön. Siinon nii nätit kuvat...

Muistovihko kiiltokuvineen on tallessa, kansakoulun opettajakin oli siihen 'siunauksensa' kirjottanu... :)

Doris

On paljo katseltavvaa ja lapsuuvven ihmeellisseen maailmaan pistäytymistä. Kohta lähetää kauppoihin, et on vähä muuta ku koton olemista. Ei siel koululaukussa montaa kirjaa aluks olt. Aapine. Oisko laskentokirja, oisko teil siit joitakii ajatuksii? Kierrätyskeskuksesta löytyy toisinaan pieniä ihania aarteita.

Ihanat kiiltokuvavihkot täynnä kauniita kuvia ja niissä oli hopeanhodetta mukana. Opettajilla kierrätettii muistovihkoja, taisi koulun johtajakkii meille pienille kirjoittaa jonkun muistolauseen. Touhua ol ja oltii iha tyytyväisii siihe, mitä sillon ol saatavilla. Sofia, kyl se sinen vähä siihe mallii on, miun vaikutti olleen tukevampi ja vähä salkun oloinen, mut pienelle tytölle valmistettu.

Korona taitaa kiusata kuivalla yskällä. Miulla sitä limmaa on ensimmäisest päiväst alkai nyt tasan viikko tult. Mahoton yskiminen, mut koko ajan limmaa. Kuumetta ol aluks, mut antibiootti on auttant. Tää on iha bakteeritauti, lääkär meinas, et tää kestää kauan ja lisäks sain luonnontuotetta, et irtoaa paremmin keuhkoista. Virkeämpi oon ja touhuilen, kuume viep ajatukset nii sekasii. Ei nenä eikä silmät vuuvva yhtään.

Oikei hauskaa tää muisteleminen.

T. Saiko

Maanantai-iltaa.

Saiko, ajattelit meillä käyvän ulkomaalaisia vieraita. Näin ei ole. Meillä oli tapana tehdä vain viikon parin matkoja ja enintään kaksi kertaa samaan paikkaan. Poikkeuksena olivat matkat silloiseen Leningradiin ja Tallinnaan, joissa käytiin useamman kerran m.m. musiikin perässä ja Tallinnassa myös ostosmatkoilla, kun se vielä kannatti. Muutama suomalainen pariskunta tuli tutuksi ja jopa vierailtiin jonkin aikaa matkojen jälkeen. Nyt he ovat joko matkustaneet tästä maailmasta tai muuten yhteydenpito on hiipunut. En jaksaisi enää monen päivän vierailuja.

Alakouluajasta ei ole paljon kerrottavaa. Kyseessä oli heti sodan loputtua perustettu, pienen hajallaan sijainneen kylän Supistettu Kansakoulu. Siinä kaksi alaluokkaa kesti viisi viikkoa syksyllä, toiset viisi keväällä. Siitä välistä jäänyt aika oli ylempien luokkien. Oli vain yksi luokkahuone, jossa kolmannesta luokasta ylöspäin kaikki olivat yhdessä. Oli yksi opettaja, joka oli yleensä epäpätevä ja vaihtui joka vuosi. 

Koulumatkaa minulla oli runsas kilometri eli asuttiin miltei lähimpänä koulua. Matka kulki metsän halki. Yhtään asutusta ei siinä välillä ollut. En lapsenakaan pelännyt metsässä. Kaikilla oli reput, omat voileivät ja maitopullot. Lautasellinen ruokaa saatiin koulun puolesta. Sen valmisti keittäjävahtimestarina toiminut emäntä. Jossakin vaiheessa myöhemmin sisareni hoiti hommaa ja minäkin sain joskus tuurata häntä. Silloin jo istuttiin yhteisen pitkän pöydän ympärillä ja koko ateria oli koulun puolesta. Muistan tehneeni voinappeja jollakin puristimella.

Nykyisin kylällä ei ole asukkaita kuin muutamassa talossa, kesällä ehkä vähän enemmän. Karhuja, susia ja pienempiä petoja kuuluu siellä liikkuvan. Minunkin viimeisestä käynnistäni taitaa olla yli 15 vuotta. Mahdanko tulla koskaan niin vanhaksi, että kaipaisin sinne talvisen lumenpaljouden ja kesäisten hyttysten sekaan.

Nyt on luvattu vähän kylmenevää. Vointeja toipuville!

T. Tilo

Hyvvee vuuvven viimmestä päivvee kaikile!

Suokkee antteeks, ku en jaksana lukkee ku sieltä tiältä joittai kommettija, mutta tuo kouluaika tulj tähä keskuttelluu mukkaa, ni uattelin kirjottoo omista muistostain jotakkii.

Miekkii olin kuusvuotias, ku alotin koulunkäynni kansakoulun ekaluokala. Koulu olj pien kyläkoulu, jossa olj yhysluokissa ykköset ja kakkoset, kolomoset ja neloset ja vitoset ja kutoset samassa luokassa. Koulumatkkoo olj pari kilometrrii ja se joko kävelttii tai sit talavela hiihettii. Hiihtokilippailuihi oli pakko osallistuu.

Pulupetit olj kahenistuttavvii. Poika ja tyttö istuvat vierekkäi ja istumapaikkoja vaihettii muutammii kertoja vuuvessa, että vaihtu aina istumapari. Ulukona olttii vältunnit ja sit ku kello soi, ni piti männä jonnoo koulu rappuste ettee ja opettaja sit laski sisäle suorimmasta jonosta alakkain. Luokassa syöttii, ja piti sannoo, kiitos vähä tai kiitos paljo, ku opettaja jako ruokkoo. Puolukoita piti viijä koulule joka syksy kaks litrroo ja sit olj puolukkapuurroo kerra vuuvvessa kouluruokana. Ruokaliinat olj pulupeti piälä, ettei pulupetti rönnäytyny ruokkaa.

Viitata piti ja vastata ei suanu enne ku opettaja olj antana luvan. Seisommaa piti nousta enne ku sai vastata. Ei sillo huuveltu vastaukssii, eikä muattu pitki lattioita tekemässä tehtävvii. Kuri olj kova luokassa ja nurkkaa joutu, jos ei ollu kunnola.

Oliskoha aika ottoo muutama askel tuaksepäi ja alakaa miettii, mikä on elämässä tarppeellista?

Hyvvee uutta vuotta kaikile!

Olipa ihana, että kävittä Tilo ja Vuapukka teki kirjottamasa koulumuistojanne. Ja niin palijo muistitta, mikä autto muaki muistamaan omia kouluaikojani. Kirjotan niistä myöhemmin vielä jottain.

Ja oishan se ihana, jos kävisitte kirjottamasa usiamminki molemmat, kuten myös Miina, Almastiina ja Emmastiinaki. Kiva, että täälön myös Saiko ja uusimpana kirjottajana Doris.

Nyt alan tekkeen ruokaa. Ens viikonloppuna tullee taas vieraita ja koiraki hoitoon.

Toivotan kaikille oikein mukavaa uutta vuotta 2025! :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSXqU_wkSC-9Qf4srw…

koulumuistoja on niin mukavaa muistella.Minulla oli koulumatkaa 2km.Mutta ei sitä koskaan tarvinnu yksin kulkea.Silloin joka talosta lähti kouluun useampi oppilas.Kovilla pakkasilla käötiin lämmittelemässä yhessä tien vieressä olevassa talossa jossa asui mukavia vanhuksia.

Meillä oli isot luokat n.30 oppilasta.Pojat aina hoksasivat jotain ilikeyven tekoa.Minulla ei tahtonu laskento-oppi mennä millään päähän Mutta äidinkieli oli sitten helppoa.Teinkin minun istuma kaverin kanssa semmosen yhteistyö ja avunanto sopimuksen.Meillä puheliaat pojat laitetiin tytön viereen istumaan,joten niin oli minullaki poika istuma kaverina.Joten häellä laskento sujui minua paremmin ja hän ei taas pysyny kärryllä tuon kieliopin kanssa.Joten näytimme toisillemme omat vihkot.Meistä tuli oikeen hyvät kaverit,vielä vanhoinakin oomme noita muistelleet.Luokassamme oli kova kuri .Yhdellä opettajista oli tapana ette ellei osannu läksyään niin se piti sitten seuraavaksi päivää kirjoittaa paperille esim100 kertaa.Joskus tuommonen rangaistus sattui minunkin kohdalle.Se oli uskontotunnilla kun olisi pitäny muistaa "kultainen sääntö"minä en ollu uskontokirjaa avannu kotona ollenkaa joten "kaiken sen mitä itse tahdotte ihmisten tekevän sinulle ,tehkää myös samoin heille"jouduin kirjoittamaan 100kertaa.Mutta meni oppi perille ja vieläkin sen muistan ainakin suurinpiirtein.

Minulle jäi koulun käynnistä pelkästään hyviä muistoja.Vieläkin halataan tai tervehitään kun entisiä kavereita näkee.Minulla ei ollu koskaan lukuhaluja,mutta kyllä olen jälkikasvun opiskeluista ollu ylpeä ja kannustanu heitä.Nytkin joulun ajaksi hain kirjastosta 4kirjaa.Isäntä lukenu nyt kaikki ,minä kutonu villapaitaa ,tehny ristikoita ja soitellu pianolla ihania joululauluja.

Oikeen hyvää UuttaVuotta Kaikille.tv.Almastiina

Kerron viel yhen koulumuiston. Olin aika tunnollinen oppilas ja tein yleensä aina läksyt. Kerran oli ussan tunnille läksy Mooseksen palavasta pensaasta. Ope lähti omalle puolelleen kohentamaan uunia ja pyysi, että yks isompi tyttö kuulustelis läksyt. Kertokaa omin sanoin, ja käski minun alottaa. Pääni oli tyhjä. Joku toinen kertoi tarinan. Ope palasi ja kysyi miten oli sujunut. Kuultuaan, etten osannut mitään, sain vielä toisen tilaisuuden. Jostain syystä en osannut vieläkään kertoa läksyä, vaikka olin sen just kuullut, niinpä jäin laiskaan...

En tänäkään päivänä muista, millainen tuo kertomus on... :)

Lisää näitä, on tosi mielenkiintoista luettavaa

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille

t. Doris

Katselin 50-luvun alakoululaisten luokkakuvia netistä. Nii olliit samanlaisia, et luulin löytäneeni oman koulukuvan. Tukka tytöillä sammaa mallii  ja pojilla lyhyt tukka ja vaatteet nii kotikutosen olosii ja mallit myös. Nii ol meikii koulussa ja opettaja seiso takana. Koululaukkuja eikä reppuja näkynt yhessäkkää kuvassa. Doriksella hyvä idea lähettää oppilaita koulukyyvvissä pienempii kouluihi, jotta koulut ei iha häviäis.

Myö ollaa kotona ja mie tanssimusiikkii soitan ja isäntä oman tietokonneensa ääressä jotakii touhuaa. Koko joulun aikana ei oo olt miulle mieleistä tv-ohjelmaa. Jatkan taas ens vuonna 2025.

Toivotan hyvää  ja siunattua uutta vuotta.

T. Saiko

Hyvvää ensimmäistä päivää vuonna 2025 - keskiviikolle sattu tämä päivä.

Olin aamuyöllä vähä ärsyyntynykki, ku jotku vielä ampu raketteja, niin ei saatu nukuttua. Nyt sitte väsyttää. Miten jotku ovatki niin ajattelemattomia ja itsekkäitä, etteivät yhtään välitä, onko heijän möykkeestä häiriötä elläimille luonnosa ja ihimisille ja lemmikeille sisätilloisa. No se siitä. Onneksi on möyke ohi.

Kiitos Tilo. Jännä, miten eri tavalla sitä on kansakoulua käyty. Meillä oli koulua kuutena päivänä viikosa, teillä vähemmän. En muista yhtään koulupäivien pittuutta. Sen muistan, että ruoat syötiin luokasa, eli ei ollu ruokalaa, vasta ku oppikoulun puolella muutaman kilometrin pääsä. Järjestäjillä oli aina viikottain vuorot, jollon mentiin auttamaan keittiön rouvia ruokien kantamisesa ommaan luokkaan. Meijän ei tarttenu viiä muullon evväitä kouluun, niinku Tilo teillä piti. Ja tosiaan syksyllä vietiin puolukoita kouluun.

Koulu alako syyskuun 1. päivänä ja loppu toukokuun viimesenä. Sitte alako pitkä kesäloma. Talavella ei ollu syyslommaa. En muista, kuinka pitkä joululoma oli.

Välitunnilla ope soitti kelloa, myöhemmin tuli joku pirraava kello iliman opettajjaa, mutta sillonki tuli opettaja valavomaan, että asetuttiin pittuusjonnoihin, tytöt ja pojat erikseen, ja sitte vasta päästiin sisälle eikä saanu juosta.

Jatkan myöhemmin. :) Sofia

Kiitos Almastiina, ku kävit kertomasa koulumuistoja. Ne oli kiva lukia. Hyvä, ettoot voinu tehä yhteistyötä vieruskaverin kans. Teillon ollukki iso luokka ja kova kuri, mikä on tietenki ollu ymmärrettävääki. Sais olla nykyäänki vähä enemmän kuria ja opettajan sekä muitten oppilaitten kunnioittamista luokasa.

Saiko, en muista yhtään, millanen laskentokirja meillä oli, mutta muistan kyllä, että laskutehtäviä tuli kotiläksyksi välillä. Ne suju suht hyvin, mutta äidinkieli ja enkku vielä paremmin.

Sillä meijän ankaralla miesopella oli yks lellikkioppilas, joka oli erittäin rikkaan perheen lapsi. Tämä lapsonen laulo meille ussein luokan eesä opettajan pyynnöstä opettajan soittaesa. Ja sitte ope kehu häntä joka kerta. Se oli jotenki häiritsevän tuntusta, että yhtä oppilasta isosa luokasa nuin nostettiin esille kehujen kans, ku sama ope oli joillekki muille niin ankara ja jopa väkivaltane.

Musiikista tuli mieleen, että meijän lapsilla on ollu kaikilla musiikki yhtenä harrastuksena, joten kotona meillä on ollu piano, rummut ja usiampi kitara. Noon lähteneet lasten mukkaan, mutta on meillä vielä yks akustinen kitara ja muutama sähkökitara, ku mieheni niitä soittelee. Ite soittelin pianoa joskus kauan sitte, etten ku esikoinen vei sen mennessään, ku hän sitä eniten meillä soitti. Musiikki, laulaminen ja tanssiminen ovat ihania asioita.

Jatkan myöhemmin. :) Sofia

Hei taas,

mietin, muistanko oikein, että oltais koulusa opeteltu kaunokirjotusta tuon tyylisellä mustekynällä, että sitä piti kastaa musteeseen. Onko teillä tuommosta muistikuvvaa?

https://img.tori.net/dynamic/1600w/2024/11/vertical-0/19/3/167/314/23_9…

Ja Saiko, minäki kattoin vanhoja luokkakuvia netistä, ja kyllähän ne oli niin tutun olosia, niinku tuoki:

https://perjantaijuttu.fi/wp-content/uploads/2022/08/20220817_102349-10…

Ihimeen tarkasti te muistatta nuita kouluasioita, niinku sinäki Vuapukka ja muutki. Itestä tuntuu, etton palijo unohuksisa. En sitäkään muista, ettois ollu pulupetin päällä joku liina syönnin aikana, vaikkon luultavasti ollu. En muista, oisinko koskaan jääny ns. laiskanläksylle, mutta sen muistan, että kaks kertaa myöhästyin aamulla ja kyllä pelotti, että miten miesopettaja suhtautuu, mutta ku heti niiasin ovella ja pyysin anteeksi myöhästymistä, nii ei hää ollu onneksi vihanen. Eka kerralla, 3. luokalla, sannoin, että nukkuin vahingossa pommiin, ja opettaja sano vähä hymyä piätellen, että vai pommiin sinä nukuit.  Oikia sana ois ollu "ponniin". :) Mielenkiintosen aiheen Doris keksit. Oli kiva muistella ja lukia toisten muistoja kouluajoilta.

Nyt välipalalle, eli pannukakkukaffelle.

Iloa päiväänne ja kaikkea hyvää uuden vuoden aloitukseen. :) Sofia https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcS8kUPASl5pndSkV_J…

Niistä laukuista muistin aikana, että mulla on vähä tuon tyylinen, eli palijo vetoketjutaskuja ja laukun sisällä kans taskuja ja eri osastoja. https://shop.a-eriksson.fi/tuote/a-eriksson-rosala-nahkainen-olkalaukku…

Mulla on siis laukusaki kaikki järjestyksessä ja tavaroille on omat paikkasa. Oon joskus laittanu laukkuun myös pieniä säilytyspussukoita, joissa on vetoketju, jos ei oo muuten ollu riittävästi mahollisuuksia saaha tavaroita järjestykseen.

Voijaan toki kouluasioistaki vielä jutella, mutta aattelin laittaa muistin aikana tämän alotuksen laukkuaiheeseen. :) Sofia

Vuoden ensimmäisen päivän iltaa.

Sofia, ymmärrän hyvin ilotulitusten aiheuttamaa harmia. Mekin mentiin  maalle silloin, kun oli paukkuarka koira. Yhtä paha oli paukkuherkkä metsästyskoira, joka haukkui innoissaan, kun luuli pääsevänsä töihin. Nykyisin ainakin tässä lähellä on lainkuuliaista väkeä. Paukuttelu alkoi melkein määrättynä aikana ja myös loppui. Oli tosi upea tulitus vuoden vaihtuessa. Tässä on metsämäisen puistikon keskellä iso urheilukenttä, jonne meiltä on näköyhteys eli suorastaan aitiopaikka. Joka vuosi on jo kauan katseltu näytöstä. Ennen paukuttelu alkoi heti joulusta, mutta onneksi ei enää. 

Minulla ei ole laukku järjestyksessä. Hyvä kun edes asiapaperit ovat mapeissaan. Parhaillaankin kerään pois vanhoja vaatteita ja muuta roinaa, mutta loppua ei vain näy sille hommalle. Kaikki aikanaan. 

Toivotan kaikille täällä kävijöille onnekasta alkanutta vuotta!

T. Tilo

Miust on hauska muistella kouluaikoja.  Siihe aikaa ol tosiaa opeteltava mustekynällä kirjottammaa. Mie sain kirjottaa kuulakärkikynällä,  miun ei tarvint sotata mustekynällä. Opettaja ol nii mahottoma valveutunt ja huomioi miun vasenkätisyyvven. Jotkut tahot, ku siihe aikaa viel vaatiit oikeakätisyyteen. Kästöissäkii sain tehhä miulle sopivalla tavalla ja opettaja ohjas ain mukana. Oon nii kiitolline miu vanhemmille ja justii tälle opettajalle, ku minnuu ei pakotettu toiskätiseks. Joillakii käs siottii liinalla, ettei pääst käyttämää, eikö ookkii kauhiaa.

Kaunokirjoitus ol hyvi tärkeä ja sitä harjoteltii. Yhä perustan osittain oman käsialani sen aikaseen kaunokirjoitukseen.

Tähä vällii laitan, jos työ tahtositta kertoo miten teillä kaunokirjoitus  opittii. Ja varsinkii miten se tei lasten ja lastenlasten kohalla on muuttunt. Monta sukupolvee jo miun 50-luvun ajoista. Vaikuttaa vaa, et piikkisemmäks ois kehittynt. Se kaunis pyöreys ja koukeroisuus taitaa jäähä ja mitä tää kännykkäaika tuokaan tullessaan.

Hyvvää yötä aika loppuu

T. Saiko

Kuulakärkikynä tul vast sttii jälkee ja pienil paikkakunnille tietyst myöhempää.

T. Saiko

Hyvvee uutta vuotta!

Pittää olla niin mahottoma ilone, ku räiske ja pauke ovat ohi tuas kerra. Miun tilile sopis nuo kaikki rahat, jotka immeiset taivaalle amppuu. Voi elläinparat ja myös immeisparat, joille tuo uuven vuuvven ilta- ja yöseutu on kamalloo. Ku vielä miettii, mite mualimala pommien iänet ovat jokapäivästä, ni sitäkkii tausttoo vaste tuo ylemääränen jyske tunttuu vuan nii ouvolta. No tähännii on toiselaissiikkii mieljpitteitä. Hm..

Kaiketi koulussa on ollu mukavvoo, ku sinne joka päivä tuli lähettyy, paitsi sairraana. Kyllähä sillonnii kiusattii. Mie ku en ou pittuuvela pilattu, ni aina siitä sai kuulla ja pitipä aina isttuu kuvissakkii eissä ja voimistelutunnila piti ruveta rivviin pittuusjärjesteyksessä. Nykyvvää tuokkii ois varmmaa syrjinttää tai jottai muuta. Jos oikkei tarkkaa miettii, ni eihä immeise ulukonäön perustteela sais tehä mittää erroo. Jällee tähä hm...

Mie täs kirjotan sanasen tosta kaunosta, miull ol aikaki semmonen vaakatason vihko, mis siniset viivat ol  ikkään ko parittain, siihe tehtiin ain koko rivi sammaa kirjaint, ens isot ja sitte pienet. Jotenki muistasin, et kyl mie alakuun tuhrasin sen mustepullon kans, mut sitte ol jotkut muut mustekynät, olik niis joku 'mustepatruuna' ? Imupaper ol kansa käytöss.

Miuta pistää nii vihaks, ko kaunoo ei ennää opeteta. Mite se käsala muovautuu nuoril, millane allekirjotus niil oikee on?

Kyl on mukavata lukkee semmosen vanhemman kirjotusta, kenell on kaunis käsala.

Laukkuasjaa sivuan nopiast: miul on olt monta käslaukkuu, jossaiha niit varmaa o vieläkkii. Mutt mie oon huomant, et iha värikäs pikkuine kangakassi on ylleesä miul matkassa. Puhelimell oon virkanna useammanki oman laukun, yks o Karjala väreis, toinen Ukrainan. Ja oha miul yks semmone kaula-/olkapussi, mihi soppii passi, puhelin, korttiloit, särkylääke, kolikoit... on siis monta lokeroo. Tän ostin kesäll, ko lähin Soankyllää elokuvajuhlii. Se ol kätevä, ko ol lähellä kehhoo, siihe voi laittoo myös päivän kassan käteist. Ei tarvint pelätä pitkäkyntisii, ko olliit tungosta joka paikas...

Elokuvat, oottako työ näist jo viestii vaihtant?

Myö lähettää täst kaupoill, puoliso laitto just auton lämpenemmää. Miull on virkattu harmaa tonttulakki kulkusinnee, viel loppiaisee ast sitä piän... ilahuttaa minnuu, ja muitakkii...

Doris

Yks hiihtokilpailujuttu:

Tuttu kertoi, että hän luuli aikoinaan, että voittoon riitti, jos parinsa voitti. Hän jäi aina odottamaan pariaan, joka hiihti hitaammin...

No kuinkas sitten kävikään... voitti kyllä parinsa, muttei koko kisaa...

Toinen hiihtojuttu: Oli koulujen väliset hiihtokilpailut. Minä ja yks toinen tyttö eksyttiin ladulta, hiihdettiin vitostien laitaa lopulta koululle. Juteltiin keskenään, että meistä varmaan tehdään juttu paikallislehteen! No ei tehty, ei. Meille annettiin mahdollisuus hiihtää uudestaan, ei kyllä enää jaksettu :)

Doris

Kaunokirjotus oli mukavvoo. Mustepatruunakynilä myökkii kirjotettiin. Tää suattaa männä kehumise puolele, mutta, ku mie olin nelosela, ni mie tein yhele kolomosluokan tytölle yhen K-kirjaimen rivi alakuun malliks. Sama tyttö oli muute, joka voitti sen hiihtokilipailun, jossa myö kaksikko tulttii olevinnaa muallii yhtäaikkoo. No sit tää tyttö kirjotteli rivit täyttee K-kirjaimmii, ni opettaja tulj sit tarkistammaa häne kirjotuksen. Opettaja sano, tämä ensimmäinen on just sellane, kun pitää ollakkii. Kyllä miun nuama lehahti mielhyvästä punaseks tuon kuultuani.

Miustakkii kaunokirjotus auttaa käsallaa ja myös muuhu oppimmissee. Vahinko vua, että sitä ei ennee ou kouluissa. Tietokonneella vuan touhuvvaat ja sen näkköö käsalassa.

Miun vanahempi sisko on vasenkätine, ni siihe aikkaa, ku hiän kävi koulluu pakotettii käyttämmää oikeeta kättä. Hänen käsalansa on huonohko. Nuorin tyttäreni on myös vasenkätine, mie aina laitoin lusika oikkeelle puolele lautasta, kun hiän alako ite syyvvä, mutta hiän laitto lusika sit vasemppaa kättee, ni onneks tajusin tään ja annoin hänen käyttää sitä kättää, jota hiän luontevasti käyttää.