Mummo tuo joka vierailulla vaatteita lapselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nuorten perheiden viettää mukavaa pikavippi- ja asuntolaina-arkea ihan rauhassa. Ei kannata tunkeutua kauniiden ja rohkeiden nykyäitien pieneen elämään! 

Tämän palstan jatkuvista kommenteista huomaa, että näillä äideillä on täydellinen tyylitaju ja vain he ja ainoastaan he osaavat täyttää kaikki lapsen tarpeet. Annetaan siis heidän nauttia rauhassa lapsiarjestaan ja kehitellä anoppien jälkeen jonkun uuden pahoinvoinnin kohteen. Ilkeilyn kohteita kyllä riittää, koska itsessä ei ole koskaan mitään vikaa!!

Me olemme ystäväpiiriin kanssa jo aloittaneet.

Ne tyttäret ja miniät, joilta saamme pelkkää haukkumista, olemme suosiolla jättäneet syrjään.

Autan ja ostan heille, jotka esittävät asiansa kohteliaasti ja auttavat myös joskus minua.

Muut saavat huomata, että kun minusta aika jättää ne kivat lapsenlapset ja miniät ovat saaneet huomattavaa taloudellista etua.

Vasta olimme tyttäremme lasten kanssa Sveitsissä 10 päivää, pojan lapsia emme vie mihinkään, koska miniän haukkumisia ei viitsi kuunnella. Poka suree mutta itse on vaimonsa valinnut, varoittimet aikoinaan, tyttö ei pärjännyt edes oman äitinsä kanssa. No ei elämässä mene nallekarkit tasan ja sitä taatusti saa mitä tilaa.

Mikset voi viedä poikasi lapsia reissuun, vaikka et miniästä tykkääkään? Kyllä minäkin hoidan mieheni lapsia, vaikka lasten äiti vihaa minua. Kannattaa olla aikuinen ja nousta tuollaisten juttujen yläpuolelle.

Ai miksikö. Voi luoja, etkö tuon vertaa ymmärrä lukemaasi.

Siksi kun minua haukutaan vuosi reissun jälkeen. Koettu on.

Ei kiitos. Annan miniälle sen mitä hän haluaa, anoppivapaan elämän.

Ihan samalaisia mummoja teistä itsestämme tulee, kun olette isovanhempia

Mun kummilapsen äiti lähettää lapsestaan päivittää kymmenille tutuilleen valokuvia ja videoita, missä Ville Petteri potalla, milloin pukee tai sormiruokailee.

Ap. tapauksessa mummo "häiritsee", vain 2-3 kertaa kuussa.

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Miten ne vaatteet eroaa, teidän valokuvista tai lasten askarteluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin neuvoisin vain kiittämään ja ottamaan käyttöön ne, mitkä sopivat ja laittamaan muut vaatteet kaikessa hiljaisuudessa eteenpäin. Voihan hyvinkin olla, että mummo olisi vaikka halunnut ostaa omille lapsilleen kaikkea ihanaa, mutta ei silloin pystynyt. Nyt, kun on mahdollisuus, haluaa ostella lapsenlapsilleen kaikenlaista.

Tämä minulle tuli mieleen. Mutta minä olen huono neuvomaan näissä asioissa, oma alkoholisti/mt-ongelmainen äitini ei nää lapsiani koskaan, eikä välitä lapsenlapsistaan tuon taivaallista. Siksi minusta taas kuulostaa ihanalta, kun mummo käy vierailuilla ja tuo tuliasiakin. Mutta ymmärrän senkin, että se saattaa tuntua liialta ja hankalalta.

Lapsi tai lapsenlapsi ei ole olemassa täyttämään mummon tarpeita.

Mummon pitäisi nyt aikuistua.

Mitä ihmettä? Tottakai lapsenlapsi ja lapsi ovat osa mummon elämää ja hän todennäköisesti haluaa vain heidän parastaan.

Löytämällä rauhanomainen ratkaisu tähän tilanteeseen päästään paljon pidemmälle, kuin sillä, että vaaditaan mummoa "aikuistumaan".

Mitenköhän hän haluaa lapsen parasta kun motiivi on omien tarpeiden tyydyttäminen?

Miksi olet niin vakuuttunut siitä, että kyseessä on mummon omien tarpeiden tyydyttäminen? Oletko avoimesti ja arvostaen jutellut mummon kanssa?

Minusta on ihan turhaa olla heti hyökkäävä toista kohtaan. Mummo saattaa oikeasti ajatella toimivansa toisten parhaaksi ja auttavansa.

Mummo halua olla auttavainen -> täyttää lapsensa kodin vaatteilla, mitä kukaan ei halua eikä tarvitse. Kyllä tuossa mennään ihan 100 % mummun tarpeen tyydyttämisellä, kun hänen toimintansa ei auta muita, vaan aiheuttaa muille turhaa työtä sekä harmia. Jopa ahdistusta.

Hmm. Mitäs, jos ap ottaisit asian esille myös sen mummon kanssa ja sovitte, miten homman kanssa edetään.

Mummo voi olla moni ammattilainen, kuten äidit yleensä, mutta hän ei ole ajatustenlukija.

Meillä vastaus on aina sama: ostattehan tekin.

Eli jos minä ostan itselleni kirjan tai lapselle legginssit, se on syy saada tuoda meille tavaraa ja vaatteita.

Ja jos en ota vastaan, pussukka killuu oven rivassa.

Vierailija kirjoitti:

Sanot ihan suoraan, että nyt alkaa riittää. Sovi mummon kanssa, että kerrot sitten, jos lapsi oikeasti tarvii jotakin ja minkälaista. Voit myös perustaa lapselle tilin, jonne mummo voi laittaa rahaa, jos tahtoo.

Olen vasta 27v lapseton nainen, ja vaikka tykkäsinkin ylläolevastaa kommentista ymmärrän myös niitä isovanhempia keille pelkkä tilinsiirto ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi. Onhan se paljon sydäntä lämmittävämpää nähdä esimerkiksi itseneulottu villapaita lapsenlapsen päällä vs nähdä kuinka täysi-ikäistyttyään (kärjistäen sanottuna) juo rahansa säästötilin rauettua. Vanhuksilla elämä alkaa olla jo kääntynyt loppua kohden, jota sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että haluavat nähdä lahjojensa tuoman ilon heti eivätkä vasta korkojen kasvettua 20 vuotta, milloin eivät välttämättä ole enää elossa. Onko lapsella jotain musiikkiharrastusta mihin isovanhempi voisi osallistua esimerkiksi kyyditsemällä lasta tunneilla tai sponsoroida lapselle uuden instrumentin, viedä vaikka yhdessä musiikkiliikkeeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot ihan suoraan, että nyt alkaa riittää. Sovi mummon kanssa, että kerrot sitten, jos lapsi oikeasti tarvii jotakin ja minkälaista. Voit myös perustaa lapselle tilin, jonne mummo voi laittaa rahaa, jos tahtoo.

Olen vasta 27v lapseton nainen, ja vaikka tykkäsinkin ylläolevastaa kommentista ymmärrän myös niitä isovanhempia keille pelkkä tilinsiirto ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi. Onhan se paljon sydäntä lämmittävämpää nähdä esimerkiksi itseneulottu villapaita lapsenlapsen päällä vs nähdä kuinka täysi-ikäistyttyään (kärjistäen sanottuna) juo rahansa säästötilin rauettua. Vanhuksilla elämä alkaa olla jo kääntynyt loppua kohden, jota sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että haluavat nähdä lahjojensa tuoman ilon heti eivätkä vasta korkojen kasvettua 20 vuotta, milloin eivät välttämättä ole enää elossa. Onko lapsella jotain musiikkiharrastusta mihin isovanhempi voisi osallistua esimerkiksi kyyditsemällä lasta tunneilla tai sponsoroida lapselle uuden instrumentin, viedä vaikka yhdessä musiikkiliikkeeseen?

Turha vaatteiden ostelu antaa myös kuvan kuolemanpelosta. Haluaa jättää jonkun merkin tähän maailmaan ja kokee tulevansa muistetuksi kaikista vaatteista mitä on ostanut, ja mitä kuvittelee säilytettävän kaapissa kymmeniä vuosia. Älkää kuitenkaan olko passiivis-aggressiivisia, vaan sanokaa mieluummin suoraan, kun tilanne teitä häiritsee. Isovanhemmalle voi tarjota muitakin tapoja muodostaa siteen lapsen kanssa, kuten juuri harrastuksiin kyyditseminen ja kyläilyt. Isovanhempi voi myös opettaa taitojaan lapsenlapselle, voivat leipoa, nikkaroida ja neuloa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalaisia mummoja teistä itsestämme tulee, kun olette isovanhempia

Mun kummilapsen äiti lähettää lapsestaan päivittää kymmenille tutuilleen valokuvia ja videoita, missä Ville Petteri potalla, milloin pukee tai sormiruokailee.

Ap. tapauksessa mummo "häiritsee", vain 2-3 kertaa kuussa.

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Miten ne vaatteet eroaa, teidän valokuvista tai lasten askarteluista.

Kummilapseni äiti lähetti valokuvan lapsensa kakkapökäleestä ja teksti - tuli iso kakka.

Onhan tämäkin "lahja" saajalle..

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin anoppi toi usein lapsille vaatteita, mutta lopetti sen kun tyttö 4v sanoi hänelle kerrran, että "Äiti aina sanoo, että ne sinun tuomat vaatteet on tosi rumia ja sitten äiti heittää ne aina roskiin ja sanoo, että sinä olet tosi tyhmä".

Etkö osannut itse kohteliaasti kieltää, vaan piti laittaa lapsi sanomaan.

Meillä isovanhemmat ostaa leluja. Kotiin ja mummolaan. Ollaan sanottu asiasta, mutta ei mene jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot ihan suoraan, että nyt alkaa riittää. Sovi mummon kanssa, että kerrot sitten, jos lapsi oikeasti tarvii jotakin ja minkälaista. Voit myös perustaa lapselle tilin, jonne mummo voi laittaa rahaa, jos tahtoo.

Olen vasta 27v lapseton nainen, ja vaikka tykkäsinkin ylläolevastaa kommentista ymmärrän myös niitä isovanhempia keille pelkkä tilinsiirto ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi. Onhan se paljon sydäntä lämmittävämpää nähdä esimerkiksi itseneulottu villapaita lapsenlapsen päällä vs nähdä kuinka täysi-ikäistyttyään (kärjistäen sanottuna) juo rahansa säästötilin rauettua. Vanhuksilla elämä alkaa olla jo kääntynyt loppua kohden, jota sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että haluavat nähdä lahjojensa tuoman ilon heti eivätkä vasta korkojen kasvettua 20 vuotta, milloin eivät välttämättä ole enää elossa. Onko lapsella jotain musiikkiharrastusta mihin isovanhempi voisi osallistua esimerkiksi kyyditsemällä lasta tunneilla tai sponsoroida lapselle uuden instrumentin, viedä vaikka yhdessä musiikkiliikkeeseen?

Turha vaatteiden ostelu antaa myös kuvan kuolemanpelosta. Haluaa jättää jonkun merkin tähän maailmaan ja kokee tulevansa muistetuksi kaikista vaatteista mitä on ostanut, ja mitä kuvittelee säilytettävän kaapissa kymmeniä vuosia. Älkää kuitenkaan olko passiivis-aggressiivisia, vaan sanokaa mieluummin suoraan, kun tilanne teitä häiritsee. Isovanhemmalle voi tarjota muitakin tapoja muodostaa siteen lapsen kanssa, kuten juuri harrastuksiin kyyditseminen ja kyläilyt. Isovanhempi voi myös opettaa taitojaan lapsenlapselle, voivat leipoa, nikkaroida ja neuloa yhdessä.

Ei kelvannut tämäkään idea. Pitää olla tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot ihan suoraan, että nyt alkaa riittää. Sovi mummon kanssa, että kerrot sitten, jos lapsi oikeasti tarvii jotakin ja minkälaista. Voit myös perustaa lapselle tilin, jonne mummo voi laittaa rahaa, jos tahtoo.

Olen vasta 27v lapseton nainen, ja vaikka tykkäsinkin ylläolevastaa kommentista ymmärrän myös niitä isovanhempia keille pelkkä tilinsiirto ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi. Onhan se paljon sydäntä lämmittävämpää nähdä esimerkiksi itseneulottu villapaita lapsenlapsen päällä vs nähdä kuinka täysi-ikäistyttyään (kärjistäen sanottuna) juo rahansa säästötilin rauettua. Vanhuksilla elämä alkaa olla jo kääntynyt loppua kohden, jota sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että haluavat nähdä lahjojensa tuoman ilon heti eivätkä vasta korkojen kasvettua 20 vuotta, milloin eivät välttämättä ole enää elossa. Onko lapsella jotain musiikkiharrastusta mihin isovanhempi voisi osallistua esimerkiksi kyyditsemällä lasta tunneilla tai sponsoroida lapselle uuden instrumentin, viedä vaikka yhdessä musiikkiliikkeeseen?

Turha vaatteiden ostelu antaa myös kuvan kuolemanpelosta. Haluaa jättää jonkun merkin tähän maailmaan ja kokee tulevansa muistetuksi kaikista vaatteista mitä on ostanut, ja mitä kuvittelee säilytettävän kaapissa kymmeniä vuosia. Älkää kuitenkaan olko passiivis-aggressiivisia, vaan sanokaa mieluummin suoraan, kun tilanne teitä häiritsee. Isovanhemmalle voi tarjota muitakin tapoja muodostaa siteen lapsen kanssa, kuten juuri harrastuksiin kyyditseminen ja kyläilyt. Isovanhempi voi myös opettaa taitojaan lapsenlapselle, voivat leipoa, nikkaroida ja neuloa yhdessä.

Ei kelvannut tämäkään idea. Pitää olla tavaraa.

Ymmärrän, että kompromissien etsiminen ei paikkaa kokemaanne tunnetta siitä, että teidän mielipiteitänne vanhempina ei arvosteta, mutta entä jos alkaisitte pyytämällä pyytämään kalliimpia asioita? Esimerkiksi juuri jotain parin tonnin viulua, ja ilmoitatte että musiikkiopistoon ei ole asiaa kuin vain ja ainoastaan tällä yhdellä mallilla. Minulla ei ole oikeasti hajuakaan paljonko viulut maksavat, mutta ymmärrät ehkä mitä haen takaa. N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot ihan suoraan, että nyt alkaa riittää. Sovi mummon kanssa, että kerrot sitten, jos lapsi oikeasti tarvii jotakin ja minkälaista. Voit myös perustaa lapselle tilin, jonne mummo voi laittaa rahaa, jos tahtoo.

Olen vasta 27v lapseton nainen, ja vaikka tykkäsinkin ylläolevastaa kommentista ymmärrän myös niitä isovanhempia keille pelkkä tilinsiirto ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi. Onhan se paljon sydäntä lämmittävämpää nähdä esimerkiksi itseneulottu villapaita lapsenlapsen päällä vs nähdä kuinka täysi-ikäistyttyään (kärjistäen sanottuna) juo rahansa säästötilin rauettua. Vanhuksilla elämä alkaa olla jo kääntynyt loppua kohden, jota sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että haluavat nähdä lahjojensa tuoman ilon heti eivätkä vasta korkojen kasvettua 20 vuotta, milloin eivät välttämättä ole enää elossa. Onko lapsella jotain musiikkiharrastusta mihin isovanhempi voisi osallistua esimerkiksi kyyditsemällä lasta tunneilla tai sponsoroida lapselle uuden instrumentin, viedä vaikka yhdessä musiikkiliikkeeseen?

Turha vaatteiden ostelu antaa myös kuvan kuolemanpelosta. Haluaa jättää jonkun merkin tähän maailmaan ja kokee tulevansa muistetuksi kaikista vaatteista mitä on ostanut, ja mitä kuvittelee säilytettävän kaapissa kymmeniä vuosia. Älkää kuitenkaan olko passiivis-aggressiivisia, vaan sanokaa mieluummin suoraan, kun tilanne teitä häiritsee. Isovanhemmalle voi tarjota muitakin tapoja muodostaa siteen lapsen kanssa, kuten juuri harrastuksiin kyyditseminen ja kyläilyt. Isovanhempi voi myös opettaa taitojaan lapsenlapselle, voivat leipoa, nikkaroida ja neuloa yhdessä.

Ei kelvannut tämäkään idea. Pitää olla tavaraa.

Ymmärrän, että kompromissien etsiminen ei paikkaa kokemaanne tunnetta siitä, että teidän mielipiteitänne vanhempina ei arvosteta, mutta entä jos alkaisitte pyytämällä pyytämään kalliimpia asioita? Esimerkiksi juuri jotain parin tonnin viulua, ja ilmoitatte että musiikkiopistoon ei ole asiaa kuin vain ja ainoastaan tällä yhdellä mallilla. Minulla ei ole oikeasti hajuakaan paljonko viulut maksavat, mutta ymmärrät ehkä mitä haen takaa. N27

Ei käy. Pitää olla juurikin sitä että nähdään lapsen riemu. Kaksi sekuntia örvellystä.

Enkä tod ala jotain satojen eurojen juttuja toivomaan mutta just jotain tiettyä vaatetta a 20 euroa tai lahjakorttia a 10 euroa johonkin kynään.

Mutta ei se pitää olla turhaa.

Minä kyllä ymmärrän aloittajaa. Kun oma ainokaisemme oli pieni, hän sai iäkkäältä sukulaiselta uuden vaatekerran joka tapaamisella, kahdesti kuussa. Lisäksi joka tapaamisella lapsi sai ainakin yhden uuden lelun.

Kyse oli pitkään odotetusta ja hyvin todennäköisesti ainoaksi jäävästä lapsesta, joka oli hyvin monelle (eronneille, joten oikeasti monelle!) isovanhempisetille ainoa lapsenlapsi, joten moni muukin osteli lapselle kaikenlaista. Lisäksi olimme itse pitkään odottaneet vanhemmuutta, olimme olleet pitkään työelämässä, eikä meillä ollut puutetta rahasta.

Näistä taloudellisesti erittäin turvatuista lähtökohdista huolimatta olisin halunnut kasvattaa lasta muuten kuin materialla. Olisin halunnut ohjata kuluttamaan kestävästi (ei heti rikki meneviä krääsäleluja, ei valtavaa vaatemäärää, maltillinen määrä lahjoja jouluna, kärsivällisyyttä odottaa, että jokin toive toteutuu). Sain huomata, ettei näiden kasvatusajatusten noudattaminen ollut mahdollista, kun vaate- ja lelumäärä lisääntyivät eksponentiaalisesti kuukaudesta toiseen. Eräänäkin jouluna pelkästään tältä yhdeltä sukulaiselta tuli kaksi säkillistä lahjoja 2-vuotiaalle!

En missään tapauksessa halunnut loukata tätä iäkästä ihmistä tai ketään isovanhemmista. En halunnut olla yksi niistä, joita täällä kiittämättömiksi nimitätte. Lapsi on nyt 8-vuotias, ja hänellä on, vain yhden esimerkin antaakseni, mm. 7 radio-ohjattavaa autoa ja muutenkin niin paljon tavaraa, että voisin niillä pyörittää yksityistä päiväkotia. Viimeksi kesäkuussa tein ystävien lapselle valtavan kassin lähes käyttämättömistä koon 86 ja 92-vaatteista - kierrättämiseen menee itseltäni valtavasti energiaa, koska työni on haastavaa ja haluan vapaa-ajalla keskittyä lapseen ja kodin remontteihin, joten edelleen noita pikkulapsiajan vaatteita on lajittelematta.

Vasta korona-ajan harvemmat tapaamiset toivat jotain järkeä tavaravyöryyn. Edelleen lapseni kuitenkin odottaa joka tapaamisella saavansa uuden lelun tältä sukulaiselta, ja minua nolottaa. Yritän muistaa, että hän on itse rakentanut tilanteen ja roolinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot ihan suoraan, että nyt alkaa riittää. Sovi mummon kanssa, että kerrot sitten, jos lapsi oikeasti tarvii jotakin ja minkälaista. Voit myös perustaa lapselle tilin, jonne mummo voi laittaa rahaa, jos tahtoo.

Olen vasta 27v lapseton nainen, ja vaikka tykkäsinkin ylläolevastaa kommentista ymmärrän myös niitä isovanhempia keille pelkkä tilinsiirto ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi. Onhan se paljon sydäntä lämmittävämpää nähdä esimerkiksi itseneulottu villapaita lapsenlapsen päällä vs nähdä kuinka täysi-ikäistyttyään (kärjistäen sanottuna) juo rahansa säästötilin rauettua. Vanhuksilla elämä alkaa olla jo kääntynyt loppua kohden, jota sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että haluavat nähdä lahjojensa tuoman ilon heti eivätkä vasta korkojen kasvettua 20 vuotta, milloin eivät välttämättä ole enää elossa. Onko lapsella jotain musiikkiharrastusta mihin isovanhempi voisi osallistua esimerkiksi kyyditsemällä lasta tunneilla tai sponsoroida lapselle uuden instrumentin, viedä vaikka yhdessä musiikkiliikkeeseen?

Turha vaatteiden ostelu antaa myös kuvan kuolemanpelosta. Haluaa jättää jonkun merkin tähän maailmaan ja kokee tulevansa muistetuksi kaikista vaatteista mitä on ostanut, ja mitä kuvittelee säilytettävän kaapissa kymmeniä vuosia. Älkää kuitenkaan olko passiivis-aggressiivisia, vaan sanokaa mieluummin suoraan, kun tilanne teitä häiritsee. Isovanhemmalle voi tarjota muitakin tapoja muodostaa siteen lapsen kanssa, kuten juuri harrastuksiin kyyditseminen ja kyläilyt. Isovanhempi voi myös opettaa taitojaan lapsenlapselle, voivat leipoa, nikkaroida ja neuloa yhdessä.

Ei kelvannut tämäkään idea. Pitää olla tavaraa.

Ymmärrän, että kompromissien etsiminen ei paikkaa kokemaanne tunnetta siitä, että teidän mielipiteitänne vanhempina ei arvosteta, mutta entä jos alkaisitte pyytämällä pyytämään kalliimpia asioita? Esimerkiksi juuri jotain parin tonnin viulua, ja ilmoitatte että musiikkiopistoon ei ole asiaa kuin vain ja ainoastaan tällä yhdellä mallilla. Minulla ei ole oikeasti hajuakaan paljonko viulut maksavat, mutta ymmärrät ehkä mitä haen takaa. N27

Ei käy. Pitää olla juurikin sitä että nähdään lapsen riemu. Kaksi sekuntia örvellystä.

Enkä tod ala jotain satojen eurojen juttuja toivomaan mutta just jotain tiettyä vaatetta a 20 euroa tai lahjakorttia a 10 euroa johonkin kynään.

Mutta ei se pitää olla turhaa.

Miksi kalliista esineestä ei voi nähdä lapsen riemua? Vaikutat itsekin siltä, että sinulle ei mikään kelpaa. Ei tule mieleen yhtäkään myymälää, mistä saisi kympillä vain kyniä. Jotenkin sen rahan voi käyttää tai, jos kyseessä on vaikka lahjakortti Tigeriin niin sieltähän voi käydä ostamassa lapsen kavereiden synttäreille lahjat tms. N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot ihan suoraan, että nyt alkaa riittää. Sovi mummon kanssa, että kerrot sitten, jos lapsi oikeasti tarvii jotakin ja minkälaista. Voit myös perustaa lapselle tilin, jonne mummo voi laittaa rahaa, jos tahtoo.

Olen vasta 27v lapseton nainen, ja vaikka tykkäsinkin ylläolevastaa kommentista ymmärrän myös niitä isovanhempia keille pelkkä tilinsiirto ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi. Onhan se paljon sydäntä lämmittävämpää nähdä esimerkiksi itseneulottu villapaita lapsenlapsen päällä vs nähdä kuinka täysi-ikäistyttyään (kärjistäen sanottuna) juo rahansa säästötilin rauettua. Vanhuksilla elämä alkaa olla jo kääntynyt loppua kohden, jota sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että haluavat nähdä lahjojensa tuoman ilon heti eivätkä vasta korkojen kasvettua 20 vuotta, milloin eivät välttämättä ole enää elossa. Onko lapsella jotain musiikkiharrastusta mihin isovanhempi voisi osallistua esimerkiksi kyyditsemällä lasta tunneilla tai sponsoroida lapselle uuden instrumentin, viedä vaikka yhdessä musiikkiliikkeeseen?

Turha vaatteiden ostelu antaa myös kuvan kuolemanpelosta. Haluaa jättää jonkun merkin tähän maailmaan ja kokee tulevansa muistetuksi kaikista vaatteista mitä on ostanut, ja mitä kuvittelee säilytettävän kaapissa kymmeniä vuosia. Älkää kuitenkaan olko passiivis-aggressiivisia, vaan sanokaa mieluummin suoraan, kun tilanne teitä häiritsee. Isovanhemmalle voi tarjota muitakin tapoja muodostaa siteen lapsen kanssa, kuten juuri harrastuksiin kyyditseminen ja kyläilyt. Isovanhempi voi myös opettaa taitojaan lapsenlapselle, voivat leipoa, nikkaroida ja neuloa yhdessä.

Ei kelvannut tämäkään idea. Pitää olla tavaraa.

Ymmärrän, että kompromissien etsiminen ei paikkaa kokemaanne tunnetta siitä, että teidän mielipiteitänne vanhempina ei arvosteta, mutta entä jos alkaisitte pyytämällä pyytämään kalliimpia asioita? Esimerkiksi juuri jotain parin tonnin viulua, ja ilmoitatte että musiikkiopistoon ei ole asiaa kuin vain ja ainoastaan tällä yhdellä mallilla. Minulla ei ole oikeasti hajuakaan paljonko viulut maksavat, mutta ymmärrät ehkä mitä haen takaa. N27

Ei käy. Pitää olla juurikin sitä että nähdään lapsen riemu. Kaksi sekuntia örvellystä.

Enkä tod ala jotain satojen eurojen juttuja toivomaan mutta just jotain tiettyä vaatetta a 20 euroa tai lahjakorttia a 10 euroa johonkin kynään.

Mutta ei se pitää olla turhaa.

Miksi kalliista esineestä ei voi nähdä lapsen riemua? Vaikutat itsekin siltä, että sinulle ei mikään kelpaa. Ei tule mieleen yhtäkään myymälää, mistä saisi kympillä vain kyniä. Jotenkin sen rahan voi käyttää tai, jos kyseessä on vaikka lahjakortti Tigeriin niin sieltähän voi käydä ostamassa lapsen kavereiden synttäreille lahjat tms. N27

Kun ei voi. Se pitää olla jotain joka on mummon mielihalun mukaan ostettu ja jonka voi avata siinä heti.

Kaikkea on yritetty. Saamme turhaa vaatetta, krääsää ja sälää.

Sen kympin lahjakortin voisi antaa taidetarvikeliikkeeseen josta sarjakuvapiirtämistä harrastava saisi mieleisensä tussin.

20 euroa tiettyyn t-paitaan toiselle.

Ei onnistu. Kun lapset otse toivoo tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot ihan suoraan, että nyt alkaa riittää. Sovi mummon kanssa, että kerrot sitten, jos lapsi oikeasti tarvii jotakin ja minkälaista. Voit myös perustaa lapselle tilin, jonne mummo voi laittaa rahaa, jos tahtoo.

Olen vasta 27v lapseton nainen, ja vaikka tykkäsinkin ylläolevastaa kommentista ymmärrän myös niitä isovanhempia keille pelkkä tilinsiirto ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi. Onhan se paljon sydäntä lämmittävämpää nähdä esimerkiksi itseneulottu villapaita lapsenlapsen päällä vs nähdä kuinka täysi-ikäistyttyään (kärjistäen sanottuna) juo rahansa säästötilin rauettua. Vanhuksilla elämä alkaa olla jo kääntynyt loppua kohden, jota sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että haluavat nähdä lahjojensa tuoman ilon heti eivätkä vasta korkojen kasvettua 20 vuotta, milloin eivät välttämättä ole enää elossa. Onko lapsella jotain musiikkiharrastusta mihin isovanhempi voisi osallistua esimerkiksi kyyditsemällä lasta tunneilla tai sponsoroida lapselle uuden instrumentin, viedä vaikka yhdessä musiikkiliikkeeseen?

Turha vaatteiden ostelu antaa myös kuvan kuolemanpelosta. Haluaa jättää jonkun merkin tähän maailmaan ja kokee tulevansa muistetuksi kaikista vaatteista mitä on ostanut, ja mitä kuvittelee säilytettävän kaapissa kymmeniä vuosia. Älkää kuitenkaan olko passiivis-aggressiivisia, vaan sanokaa mieluummin suoraan, kun tilanne teitä häiritsee. Isovanhemmalle voi tarjota muitakin tapoja muodostaa siteen lapsen kanssa, kuten juuri harrastuksiin kyyditseminen ja kyläilyt. Isovanhempi voi myös opettaa taitojaan lapsenlapselle, voivat leipoa, nikkaroida ja neuloa yhdessä.

Ei kelvannut tämäkään idea. Pitää olla tavaraa.

Ymmärrän, että kompromissien etsiminen ei paikkaa kokemaanne tunnetta siitä, että teidän mielipiteitänne vanhempina ei arvosteta, mutta entä jos alkaisitte pyytämällä pyytämään kalliimpia asioita? Esimerkiksi juuri jotain parin tonnin viulua, ja ilmoitatte että musiikkiopistoon ei ole asiaa kuin vain ja ainoastaan tällä yhdellä mallilla. Minulla ei ole oikeasti hajuakaan paljonko viulut maksavat, mutta ymmärrät ehkä mitä haen takaa. N27

Ei käy. Pitää olla juurikin sitä että nähdään lapsen riemu. Kaksi sekuntia örvellystä.

Enkä tod ala jotain satojen eurojen juttuja toivomaan mutta just jotain tiettyä vaatetta a 20 euroa tai lahjakorttia a 10 euroa johonkin kynään.

Mutta ei se pitää olla turhaa.

Miksi kalliista esineestä ei voi nähdä lapsen riemua? Vaikutat itsekin siltä, että sinulle ei mikään kelpaa. Ei tule mieleen yhtäkään myymälää, mistä saisi kympillä vain kyniä. Jotenkin sen rahan voi käyttää tai, jos kyseessä on vaikka lahjakortti Tigeriin niin sieltähän voi käydä ostamassa lapsen kavereiden synttäreille lahjat tms. N27

Kun ei voi. Se pitää olla jotain joka on mummon mielihalun mukaan ostettu ja jonka voi avata siinä heti.

Kaikkea on yritetty. Saamme turhaa vaatetta, krääsää ja sälää.

Sen kympin lahjakortin voisi antaa taidetarvikeliikkeeseen josta sarjakuvapiirtämistä harrastava saisi mieleisensä tussin.

20 euroa tiettyyn t-paitaan toiselle.

Ei onnistu. Kun lapset otse toivoo tuollaisia.

Siis lapset itse toivovat isovanhemmalta krääsää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun miniäni laittaa kuvat ja listat mitä pitää ostaa. Suuttui, kun sanoin, ettei rahani riitä kuin yhteen vaatteeseen/lapsi.

En mennyt lainkaan, lähdin Tukholmaan lomalle.

Mummit hoi, nyt alamme tehdä kuten miniämme ja tyttäremme meitä vaativat, jätämme heidät rauhaan.

On paljon kivaa tekemistä, jota voimme tehdä säästyneeellä ajalla ja rahalla.

Mummit kapinaan!

Tämä on hyvä!

Kaikki me mummut, jotka teemme aina kaiken väärin, lopetetaan väärintekeminen.

Hoitakoot lapsensa, ostakoon vaatteensa.

Alamme nauttia elämästä.

Kyllä! Tehkää näin. Samalla poistuu lapsen perheestä synkkä pilvi päältä, kun ei tarvitse arvailla mitä hittoa seuraavaksi mummu keksii seuraavaksi tuoda "ilahduttaakseen".

Kaikki voittavat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun miniäni laittaa kuvat ja listat mitä pitää ostaa. Suuttui, kun sanoin, ettei rahani riitä kuin yhteen vaatteeseen/lapsi.

En mennyt lainkaan, lähdin Tukholmaan lomalle.

Mummit hoi, nyt alamme tehdä kuten miniämme ja tyttäremme meitä vaativat, jätämme heidät rauhaan.

On paljon kivaa tekemistä, jota voimme tehdä säästyneeellä ajalla ja rahalla.

Mummit kapinaan!

Anoppini on lähdössä ruskareissulle. Jotenkin kummasti järjestän lapsen synttärit juuri sinä viikonloppuna! Ihanaa, ettei kyseistä hapannaamaa tarvitse nähdä, eikä varsinkaan kuulla!

Todellakin, jättäkää meidät rauhaan, jos ette osaa käyttäytyä.

Mitä kapinaa se muuten on, kun teette juuri sen, mitä toinen toivoo?

Siinäpä miniä, joka osaa käyttäytyä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot ihan suoraan, että nyt alkaa riittää. Sovi mummon kanssa, että kerrot sitten, jos lapsi oikeasti tarvii jotakin ja minkälaista. Voit myös perustaa lapselle tilin, jonne mummo voi laittaa rahaa, jos tahtoo.

Olen vasta 27v lapseton nainen, ja vaikka tykkäsinkin ylläolevastaa kommentista ymmärrän myös niitä isovanhempia keille pelkkä tilinsiirto ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi. Onhan se paljon sydäntä lämmittävämpää nähdä esimerkiksi itseneulottu villapaita lapsenlapsen päällä vs nähdä kuinka täysi-ikäistyttyään (kärjistäen sanottuna) juo rahansa säästötilin rauettua. Vanhuksilla elämä alkaa olla jo kääntynyt loppua kohden, jota sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että haluavat nähdä lahjojensa tuoman ilon heti eivätkä vasta korkojen kasvettua 20 vuotta, milloin eivät välttämättä ole enää elossa. Onko lapsella jotain musiikkiharrastusta mihin isovanhempi voisi osallistua esimerkiksi kyyditsemällä lasta tunneilla tai sponsoroida lapselle uuden instrumentin, viedä vaikka yhdessä musiikkiliikkeeseen?

Turha vaatteiden ostelu antaa myös kuvan kuolemanpelosta. Haluaa jättää jonkun merkin tähän maailmaan ja kokee tulevansa muistetuksi kaikista vaatteista mitä on ostanut, ja mitä kuvittelee säilytettävän kaapissa kymmeniä vuosia. Älkää kuitenkaan olko passiivis-aggressiivisia, vaan sanokaa mieluummin suoraan, kun tilanne teitä häiritsee. Isovanhemmalle voi tarjota muitakin tapoja muodostaa siteen lapsen kanssa, kuten juuri harrastuksiin kyyditseminen ja kyläilyt. Isovanhempi voi myös opettaa taitojaan lapsenlapselle, voivat leipoa, nikkaroida ja neuloa yhdessä.

Ei kelvannut tämäkään idea. Pitää olla tavaraa.

Ymmärrän, että kompromissien etsiminen ei paikkaa kokemaanne tunnetta siitä, että teidän mielipiteitänne vanhempina ei arvosteta, mutta entä jos alkaisitte pyytämällä pyytämään kalliimpia asioita? Esimerkiksi juuri jotain parin tonnin viulua, ja ilmoitatte että musiikkiopistoon ei ole asiaa kuin vain ja ainoastaan tällä yhdellä mallilla. Minulla ei ole oikeasti hajuakaan paljonko viulut maksavat, mutta ymmärrät ehkä mitä haen takaa. N27

Ei käy. Pitää olla juurikin sitä että nähdään lapsen riemu. Kaksi sekuntia örvellystä.

Enkä tod ala jotain satojen eurojen juttuja toivomaan mutta just jotain tiettyä vaatetta a 20 euroa tai lahjakorttia a 10 euroa johonkin kynään.

Mutta ei se pitää olla turhaa.

Miksi kalliista esineestä ei voi nähdä lapsen riemua? Vaikutat itsekin siltä, että sinulle ei mikään kelpaa. Ei tule mieleen yhtäkään myymälää, mistä saisi kympillä vain kyniä. Jotenkin sen rahan voi käyttää tai, jos kyseessä on vaikka lahjakortti Tigeriin niin sieltähän voi käydä ostamassa lapsen kavereiden synttäreille lahjat tms. N27

Kun ei voi. Se pitää olla jotain joka on mummon mielihalun mukaan ostettu ja jonka voi avata siinä heti.

Kaikkea on yritetty. Saamme turhaa vaatetta, krääsää ja sälää.

Sen kympin lahjakortin voisi antaa taidetarvikeliikkeeseen josta sarjakuvapiirtämistä harrastava saisi mieleisensä tussin.

20 euroa tiettyyn t-paitaan toiselle.

Ei onnistu. Kun lapset otse toivoo tuollaisia.

Siis lapset itse toivovat isovanhemmalta krääsää?

Eivät vaan noita mitä kirjoitin.

Niitä ei voi antaa kun menee yllättämisen ilo. Koko tuomisissa kyse vain siitä että mummo saa mitä haluaa.