Lue keskustelun säännöt.
Mummo tuo joka vierailulla vaatteita lapselle
02.08.2022 |
En halua loukata ja olen kiitollinen kun on tuonut hyviäkin vaatteita. Mun mielestä nyt vaan menee liiallisuuksiin. Joka ikisellä käynnillä tulee lisää vaatteita, ja käy siis ainakin pari kolme kertaa kuussa. Miten ottaisin puheeksi loukkaamatta, vai laitanko mitään sanomatta eteenpäin? Säilytystilatkin on rajalliset.
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Jos isovanhemmat tuovat 2-3 kertaa kuukaudessa lapselle vaatteita, niin riittävätkö ne edes kasvavalle lapselle, kun niitä menee valtavan paljon.
Meillä isovanhemmat ja suku on antanut lähes kaikki vaatteet, polkupyörät, vaunut jne. tai tulleet kierrätettynä ja olkaan säästetty pitkä penni ja ollaan tosi kiitollisia ja se raha, mikä meiltä vanhemmilta olisi mennyt, olemme laittaneet säästöön ja lapsen omiin sijoituksiin.
Kultamummo höperehtii vol 9999.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi! Onko vaatteet rumia ja sellaisia, joita näkee usein köyhien perheiden lapsilla.
Mä ostelin raskausaikana paljon vaatteita ja muuta tarviketta vauvalle kirppiksiltä. Anoppihan tästä innostui, ja ilmeisesti olettaa vieläkin, että mikä tahansa riepu kelpaa kirppikseltä.
Kyllä siinä on huumorintaju koetuksella, kun joka viikko tulee rikkinäistä ja/tai likaista vaatetta muovipussillinen. Osa oli niin kulunuttakin, että sormet meni läpi. Oli puuttuvia neppareita ja isoja kakkatahroja. Kaikki vaan hyvää hyvyyttään ja meidän parasta ajatellen? Aluksi anoppi toi isoja kokoja. Kasvunvaraa saattoi olla parikin vuotta. Kun lapsi kasvoi, alkoi tulla ihan pieniä vaatteita, kun ne on söpömpiä!
Mikään sanominen ei auttanut. Suuttui vaan, kun selitin ettei koon 62 paita mahdu miltei 90-senttisen lapsen päälle, vaikka kuinka yrittää.
Ja sitten lelut. Ei ollut niin väliä, oliko ehjä vai ei. Kunhan vei paljon tilaa ja siihen vielä kova ääni, niin anoppi oli tyytyväinen. Ne rikkinäiset lelut tuotiin oletuksella, että mieheni mielellään korjaa ne. Kun ei korjannut, niin taas kaatui maailma ja mikään ei kelpaa minulle, kun en käske miestä korjaamaan leluja. Mieluummin itsekkäänä menin lenkille ja otin omaa aikaa kuin olisin tuonkin ajan halunnut lahjoittaa anopin oikkujen toteuttamiseen.
Ja emme todellakaan ole rahapulassa, vaikka emme rahoissa kieri. Piti vaan päästä mummun pätemään.
Tavaravirta loppui vasta välien totaaliseen katkeamiseen. Kaikki syy on kuulemma minussa. Sallin tämän mielipiteen anopille, sen varjolla pysyy meiltä pois eikä tuo meille turhaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Jos isovanhemmat tuovat 2-3 kertaa kuukaudessa lapselle vaatteita, niin riittävätkö ne edes kasvavalle lapselle, kun niitä menee valtavan paljon.
Meillä isovanhemmat ja suku on antanut lähes kaikki vaatteet, polkupyörät, vaunut jne. tai tulleet kierrätettynä ja olkaan säästetty pitkä penni ja ollaan tosi kiitollisia ja se raha, mikä meiltä vanhemmilta olisi mennyt, olemme laittaneet säästöön ja lapsen omiin sijoituksiin.
No jos vaatteita on hyvin jo valmiiksi ja isovanhemmatkin tuo niitä useampia, niin kyllä se määrä helposti paisuu aika isoksi.
Vierailija kirjoitti:
Moi isovanhemmat,
Siis juuri isovanhemmista te jotka sitä vaatetta tai tavaraa viette, vaikka teitä on pyydetty olemaan sitä viemättä.Miksi te teette niin? Onko ne vaatteet niin söpöjä tai kauniita, että ette malta olla ostamatta, vai mikä siinä on?
Entä, jos lapsesi puolisoineen kantaisi sun luo sulle ostettuja vaatteita ja tavaroita, joita et haluaisi, jotka ei olisi sun tyyliä ja sitä mallia josta pidät? Haluaisitko säästää kaapissa tai vaikka ruveta kierttättämään niitä vaivalla eteenpäin?
Meillä on tähän vielä lisätty velvoite säilöä kaikki lahjukset ikuisuuteen asti. Ihan sama, vaikka se 5 euron auto olisi päreinä.
Meillä mummu ostelee lapsille mielellään vaatteita, mutta ne on ihan sellaisia mistä on sovittu ja mitkä tulee tarpeeseen. Esimerkiksi kunnon kenkiä, haalareita jne. Ei olla koskaan keskusteltu merkistä, mutta mummun ostamat on kyllä olleet hyviä ja kestäneet käyttöä.
Toisaalta tämä vaateasia on vähän jännä meilläkin, enkä oikein hahmota, mistä tässä on kysymys. Auttakaa siis ymmärtämään.
Kuten tosiaan edellä kerroin, mummun kanssa on sovittu hankinnoista. Eli mummu haluaa ostaa vaikka jotkut kengät, ja kysyy, onko lapsella esimerkiksi kumpparit ja jos tarvittaisi uudet, saisiko hän ostaa ne. Tämä on ihan okei.
Mutta välillä on käynyt niin, että kun me on vaikka ehditty ostaa lapselle kumpparit, kahdet talvikengät ja kaksi pukua käsineineen, pipoineen ym ym. mitä nyt kuvitella saattaa, niin mummu tuntuu ihan loukkaantuvan siitä, ettei nyt saanut olla se joka ostaa. Ja jos näin käy, mummu ikään kuin "varaa" jo seuraavalle kaudelle ostettavat jutut itselleen. Eli ilmoittaa siis, että no minä ostan sitten kevätkamppeet. Tai jos on ostettu haalari, joka toimii sinä kautena kaikissa tilanteissa niin ilmoittaa ostavansa toisen vaikka sitä ei oikeasti tarvittaisi.
Tätä en ymmärrä. Lapsi on kuitenkin meidän, ja vaikka tietenkin on taloudellinen kevennys jos ne kamppeet ostaa joku muu, niin ei se siitä ole kiinni. Ihan mielellämme ostamme lapselle vaatteita. Välillä vain on sellainen olo että hyvä kun ei tarvi lupaa kysyä, saako omalle lapselleen hankkia vaatteita ettei mummu suutu.
Saako joku kiinni asiasta?
En siis ymmärrä, mistä tässä on kysymys ja miksi mummu näin tekee. Minulla on kummilapsia, ja joskus kysyn, mitä he tarvitsisi. Lasten äiti kertoo, mitä tarvitaan ja tällöin voin tarpeiden pohjalta ehdottaa että voin vaikka ostaa sen haalarin. Kaupasta lähetän äidille kuvia, joista voi itse tai lapsensa kanssa katsoa, mikä olisi mieluisin, ja se sitten ostetaan. Mutta jos nyt tarpeena ei ole vaikkapa se haalari, niin ei minulla ole mitään pakkomiellettä ostaa toista haalaria tai haalaria ylipäätänsä, ostan sitten jotain muuta ihan loukkaantumatta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaus on aina sama: ostattehan tekin.
Eli jos minä ostan itselleni kirjan tai lapselle legginssit, se on syy saada tuoda meille tavaraa ja vaatteita.
Ja jos en ota vastaan, pussukka killuu oven rivassa.
Anteeksi mutta en kyllä usko sinua.
Anoppivihasi saa sinut keksimaan satuja.
Nykyään kenelläkään ei ole rahaa tärvätä vaatteisiin, joita ei tarvita ja jos on, niin pussukka roskiin ja seuraavalla kerralla kun mummua näkee niin rauhallisesti kerrot, että jatkossa vien kaikki toimittamansi suoraan roskiin. Saat tuoda, mutta nyt tiedät mihin joutuvat tuomisesi.
Kaikki eivät elä köyhyysrajalla. Toisekseen kuka tässä yhtä pätijää lukuunottamatta on antanut ymmärtää, että tuodut vaatteet ovat uusia merkkituotteita? Jämämyyntikorista tokmannilla ja kirppiksiltä voi saada vitosella useamman vaatteen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummu ostelee lapsille mielellään vaatteita, mutta ne on ihan sellaisia mistä on sovittu ja mitkä tulee tarpeeseen. Esimerkiksi kunnon kenkiä, haalareita jne. Ei olla koskaan keskusteltu merkistä, mutta mummun ostamat on kyllä olleet hyviä ja kestäneet käyttöä.
Toisaalta tämä vaateasia on vähän jännä meilläkin, enkä oikein hahmota, mistä tässä on kysymys. Auttakaa siis ymmärtämään.
Kuten tosiaan edellä kerroin, mummun kanssa on sovittu hankinnoista. Eli mummu haluaa ostaa vaikka jotkut kengät, ja kysyy, onko lapsella esimerkiksi kumpparit ja jos tarvittaisi uudet, saisiko hän ostaa ne. Tämä on ihan okei.
Mutta välillä on käynyt niin, että kun me on vaikka ehditty ostaa lapselle kumpparit, kahdet talvikengät ja kaksi pukua käsineineen, pipoineen ym ym. mitä nyt kuvitella saattaa, niin mummu tuntuu ihan loukkaantuvan siitä, ettei nyt saanut olla se joka ostaa. Ja jos näin käy, mummu ikään kuin "varaa" jo seuraavalle kaudelle ostettavat jutut itselleen. Eli ilmoittaa siis, että no minä ostan sitten kevätkamppeet. Tai jos on ostettu haalari, joka toimii sinä kautena kaikissa tilanteissa niin ilmoittaa ostavansa toisen vaikka sitä ei oikeasti tarvittaisi.
Tätä en ymmärrä. Lapsi on kuitenkin meidän, ja vaikka tietenkin on taloudellinen kevennys jos ne kamppeet ostaa joku muu, niin ei se siitä ole kiinni. Ihan mielellämme ostamme lapselle vaatteita. Välillä vain on sellainen olo että hyvä kun ei tarvi lupaa kysyä, saako omalle lapselleen hankkia vaatteita ettei mummu suutu.
Saako joku kiinni asiasta?
En siis ymmärrä, mistä tässä on kysymys ja miksi mummu näin tekee. Minulla on kummilapsia, ja joskus kysyn, mitä he tarvitsisi. Lasten äiti kertoo, mitä tarvitaan ja tällöin voin tarpeiden pohjalta ehdottaa että voin vaikka ostaa sen haalarin. Kaupasta lähetän äidille kuvia, joista voi itse tai lapsensa kanssa katsoa, mikä olisi mieluisin, ja se sitten ostetaan. Mutta jos nyt tarpeena ei ole vaikkapa se haalari, niin ei minulla ole mitään pakkomiellettä ostaa toista haalaria tai haalaria ylipäätänsä, ostan sitten jotain muuta ihan loukkaantumatta :D
Mä ymmärrän tasan mitä tarkoitat. Vähän kuin mummu kokisi, että häneltä on viety joku saavutettu etu pois, kun lapsen äiti onkin ostanut kumpparit ihan itse.
Anopin mielestä jokaisesta asiasta tulee välittömästi perinne. Jos hän kerran ostaa kumpparit, niin hän ostaa ne kumpparit lapselle aina. Mutta ehei, ei sellaisia kuin on tarve, vaan sellaiset, jotka anoppi itse haluaa. Myös saappaan istuvuus (ja jopa koko) on toissijainen kriteeri, kun mummu tietää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummu ostelee lapsille mielellään vaatteita, mutta ne on ihan sellaisia mistä on sovittu ja mitkä tulee tarpeeseen. Esimerkiksi kunnon kenkiä, haalareita jne. Ei olla koskaan keskusteltu merkistä, mutta mummun ostamat on kyllä olleet hyviä ja kestäneet käyttöä.
Toisaalta tämä vaateasia on vähän jännä meilläkin, enkä oikein hahmota, mistä tässä on kysymys. Auttakaa siis ymmärtämään.
Kuten tosiaan edellä kerroin, mummun kanssa on sovittu hankinnoista. Eli mummu haluaa ostaa vaikka jotkut kengät, ja kysyy, onko lapsella esimerkiksi kumpparit ja jos tarvittaisi uudet, saisiko hän ostaa ne. Tämä on ihan okei.
Mutta välillä on käynyt niin, että kun me on vaikka ehditty ostaa lapselle kumpparit, kahdet talvikengät ja kaksi pukua käsineineen, pipoineen ym ym. mitä nyt kuvitella saattaa, niin mummu tuntuu ihan loukkaantuvan siitä, ettei nyt saanut olla se joka ostaa. Ja jos näin käy, mummu ikään kuin "varaa" jo seuraavalle kaudelle ostettavat jutut itselleen. Eli ilmoittaa siis, että no minä ostan sitten kevätkamppeet. Tai jos on ostettu haalari, joka toimii sinä kautena kaikissa tilanteissa niin ilmoittaa ostavansa toisen vaikka sitä ei oikeasti tarvittaisi.
Tätä en ymmärrä. Lapsi on kuitenkin meidän, ja vaikka tietenkin on taloudellinen kevennys jos ne kamppeet ostaa joku muu, niin ei se siitä ole kiinni. Ihan mielellämme ostamme lapselle vaatteita. Välillä vain on sellainen olo että hyvä kun ei tarvi lupaa kysyä, saako omalle lapselleen hankkia vaatteita ettei mummu suutu.
Saako joku kiinni asiasta?
En siis ymmärrä, mistä tässä on kysymys ja miksi mummu näin tekee. Minulla on kummilapsia, ja joskus kysyn, mitä he tarvitsisi. Lasten äiti kertoo, mitä tarvitaan ja tällöin voin tarpeiden pohjalta ehdottaa että voin vaikka ostaa sen haalarin. Kaupasta lähetän äidille kuvia, joista voi itse tai lapsensa kanssa katsoa, mikä olisi mieluisin, ja se sitten ostetaan. Mutta jos nyt tarpeena ei ole vaikkapa se haalari, niin ei minulla ole mitään pakkomiellettä ostaa toista haalaria tai haalaria ylipäätänsä, ostan sitten jotain muuta ihan loukkaantumatta :D
Mä ymmärrän tasan mitä tarkoitat. Vähän kuin mummu kokisi, että häneltä on viety joku saavutettu etu pois, kun lapsen äiti onkin ostanut kumpparit ihan itse.
Anopin mielestä jokaisesta asiasta tulee välittömästi perinne. Jos hän kerran ostaa kumpparit, niin hän ostaa ne kumpparit lapselle aina. Mutta ehei, ei sellaisia kuin on tarve, vaan sellaiset, jotka anoppi itse haluaa. Myös saappaan istuvuus (ja jopa koko) on toissijainen kriteeri, kun mummu tietää paremmin.
Uskomatonta. Luulin että vain meillä on perinnemummo, mutta ei.
Meillä kerran leipoi synttärikakuk minkä jälkeen siitä tuli perinne.
On myös ostettu jopa kaksi numeroa liian pienet kengät koska mummon mukaan lapsi halusi mieluummin ne.
Jos vain sanoo mummolle että on hienoa että hän haluaa ostaa vaatteita lapsenlapselleen mutta että nyt voitaisiin pitää muutaman kuukauden tauko koska kaapit ovat nyt täynnä vaatteita ja harmihan se on jos ei ehdi edes kaikkia käyttää ennenkuin menevät pieniksi, eikä isompiakaan vaateita voi nyt ostaa 'säästöön' kun ei ole enää paikkaa missä niitä säilyttäisi. (jos hänellä on tapana ostaa niitä joissa on 'kasvun varaa' ) Vielä siihen päälle että ilmoitat kyllä kun on taas aika uusia vaatevarasto. On se kuitenkin parempi ottaa asia ystävällisesti esille niin ei mummokaan tuhlaa rahojansa vaatteisiin jotka ehkä vain suoraa laitetaan kierrätykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen tämän olevan pienen piirin ongelma ja muutenkin vanhempiin ja lapsuuden kotiin vielä tunnesiteet ja napanuora katkaisematta ja ollaan yhtä "perhettä", jos isovanhemmat ravaa jatkuvasti kylässä.
Meillä ja tuttava-ja ystäväpiirissä ei edes ole tuota ongelmaa, koska isovanhemmat asuvat kaukana, satojen, jopa tuhansien kilometrien päässä, kun on lähdetty opiskelun ja työn perässä maailmalle, eikä jääty lapsuuden kodin nurkille.
Vierailija kirjoitti:
Luulen tämän olevan pienen piirin ongelma ja muutenkin vanhempiin ja lapsuuden kotiin vielä tunnesiteet ja napanuora katkaisematta ja ollaan yhtä "perhettä", jos isovanhemmat ravaa jatkuvasti kylässä.
Meillä ja tuttava-ja ystäväpiirissä ei edes ole tuota ongelmaa, koska isovanhemmat asuvat kaukana, satojen, jopa tuhansien kilometrien päässä, kun on lähdetty opiskelun ja työn perässä maailmalle, eikä jääty lapsuuden kodin nurkille.
Et sinä tiedä tuttaviesi tai ystäviesi painajaismummoista mitään. Ei niillä kerskuta.
Ja eihän siinä napanuorasta tai itsenäistymisestä ole kyse vaan mummon rajattomasta epäkunnioittavasta käytöksestä. Onnistuu etänäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat, jotka eivät halua lapsillern lahjoja, vaatteita yms. Isovanhemmilta, sukulaisilta ja kummeilta, se pitäisi kertoa myös lapselle, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, ettei lapsi tunne myöhemmin eriarvoisuutta ja hylkäämistä isovanhempien ja muihen sukulaisten taholta, jos muille serkuille lahjat kelpaavat, myös vanhemmille.
Veljeni perheessä on aina ollut kielto vaatteille ja lahjoille ja ne kerrat mitä lapset ovat saaneet ovat olleet vääriä ja hirveä show.
Kesällä sain todistaa, kuinka veljeni 18v lapsi purki tuntojaan ja kertoi, kuinka häntä on kohdeltu eriarvoisesti, eikä koskaan isovanhemmat ja suku ole tukenut tai ostanut mitään, siinä missä muut serkut olivat saaneet villasukia, käytettyjä pyöriä ja mopoja, huppareita, leluja jne. Joka on ollut nimenomaan vanhempien toive, ei lapsen.
Minä olin ikionnellinen kun mun vanhemmat osti minun tytölle toppapuvun talvella. Ei ollut itselle tullut mieleenkään ostaa uutta kun entinen oli ok. Ja ostivat vielä tumman värisen joka näytti tosi hyvältä kun itse olisin tod näköisesti ostanut taas punaisen. Mut ei kaikille kaikki kelpaa, silloin pitää vaan sanoa suoraan ei kiitos tai kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat, jotka eivät halua lapsillern lahjoja, vaatteita yms. Isovanhemmilta, sukulaisilta ja kummeilta, se pitäisi kertoa myös lapselle, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, ettei lapsi tunne myöhemmin eriarvoisuutta ja hylkäämistä isovanhempien ja muihen sukulaisten taholta, jos muille serkuille lahjat kelpaavat, myös vanhemmille.
Veljeni perheessä on aina ollut kielto vaatteille ja lahjoille ja ne kerrat mitä lapset ovat saaneet ovat olleet vääriä ja hirveä show.
Kesällä sain todistaa, kuinka veljeni 18v lapsi purki tuntojaan ja kertoi, kuinka häntä on kohdeltu eriarvoisesti, eikä koskaan isovanhemmat ja suku ole tukenut tai ostanut mitään, siinä missä muut serkut olivat saaneet villasukia, käytettyjä pyöriä ja mopoja, huppareita, leluja jne. Joka on ollut nimenomaan vanhempien toive, ei lapsen.
Tasapuolinen voi olla silti. Eli antaa sitten rahana sen mitä toiselle krääsänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat, jotka eivät halua lapsillern lahjoja, vaatteita yms. Isovanhemmilta, sukulaisilta ja kummeilta, se pitäisi kertoa myös lapselle, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, ettei lapsi tunne myöhemmin eriarvoisuutta ja hylkäämistä isovanhempien ja muihen sukulaisten taholta, jos muille serkuille lahjat kelpaavat, myös vanhemmille.
Veljeni perheessä on aina ollut kielto vaatteille ja lahjoille ja ne kerrat mitä lapset ovat saaneet ovat olleet vääriä ja hirveä show.
Kesällä sain todistaa, kuinka veljeni 18v lapsi purki tuntojaan ja kertoi, kuinka häntä on kohdeltu eriarvoisesti, eikä koskaan isovanhemmat ja suku ole tukenut tai ostanut mitään, siinä missä muut serkut olivat saaneet villasukia, käytettyjä pyöriä ja mopoja, huppareita, leluja jne. Joka on ollut nimenomaan vanhempien toive, ei lapsen.
Tasapuolinen voi olla silti. Eli antaa sitten rahana sen mitä toiselle krääsänä.
Haloo, ei isovanhemmatkaan tai kummit ole mitään lahja-automaatteja keiltä voi pyytää/olettaa mitä tahansa. Kyllä lahjanantajalla on oikeus päättää itse mitä haluaa antaa. Ostin itse tuliaisena erittäin kalliin dirndl-mekon siskoni esikoiselle tänä kesänä, mutta se ei tarkoita, että olisin ollut valmis laittamaan yhtä ison summan a) mihin tahansa, b) antamaan automaattisesti saman summan rahaa muille sisarusteni lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat, jotka eivät halua lapsillern lahjoja, vaatteita yms. Isovanhemmilta, sukulaisilta ja kummeilta, se pitäisi kertoa myös lapselle, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, ettei lapsi tunne myöhemmin eriarvoisuutta ja hylkäämistä isovanhempien ja muihen sukulaisten taholta, jos muille serkuille lahjat kelpaavat, myös vanhemmille.
Veljeni perheessä on aina ollut kielto vaatteille ja lahjoille ja ne kerrat mitä lapset ovat saaneet ovat olleet vääriä ja hirveä show.
Kesällä sain todistaa, kuinka veljeni 18v lapsi purki tuntojaan ja kertoi, kuinka häntä on kohdeltu eriarvoisesti, eikä koskaan isovanhemmat ja suku ole tukenut tai ostanut mitään, siinä missä muut serkut olivat saaneet villasukia, käytettyjä pyöriä ja mopoja, huppareita, leluja jne. Joka on ollut nimenomaan vanhempien toive, ei lapsen.
Tasapuolinen voi olla silti. Eli antaa sitten rahana sen mitä toiselle krääsänä.
Haloo, ei isovanhemmatkaan tai kummit ole mitään lahja-automaatteja keiltä voi pyytää/olettaa mitä tahansa. Kyllä lahjanantajalla on oikeus päättää itse mitä haluaa antaa. Ostin itse tuliaisena erittäin kalliin dirndl-mekon siskoni esikoiselle tänä kesänä, mutta se ei tarkoita, että olisin ollut valmis laittamaan yhtä ison summan a) mihin tahansa, b) antamaan automaattisesti saman summan rahaa muille sisarusteni lapsille.
Todellakin on mummolla oikeus päättää mitä antaa lahjaksi, kunhan pysytään kohtuuden rajoissa eikä lahjanantoon liity mitään passiivis-aggressiivista valtataistelua. Kummina haluan antaa kummitytölleni jotain mistä hän pitää, mutta lahjanantajalla on "oikeus" näkyä jotenkin lahjassa. Lahjat ei ole mitään itsestäänselvyyksiä eikä niitä tarvitse ottaa vastaan, mikäli eivät kelpaa. Taas, se että tungetaan ovista ja ikkunoista väärän kokoisia, homeisia riepuja on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat, jotka eivät halua lapsillern lahjoja, vaatteita yms. Isovanhemmilta, sukulaisilta ja kummeilta, se pitäisi kertoa myös lapselle, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, ettei lapsi tunne myöhemmin eriarvoisuutta ja hylkäämistä isovanhempien ja muihen sukulaisten taholta, jos muille serkuille lahjat kelpaavat, myös vanhemmille.
Veljeni perheessä on aina ollut kielto vaatteille ja lahjoille ja ne kerrat mitä lapset ovat saaneet ovat olleet vääriä ja hirveä show.
Kesällä sain todistaa, kuinka veljeni 18v lapsi purki tuntojaan ja kertoi, kuinka häntä on kohdeltu eriarvoisesti, eikä koskaan isovanhemmat ja suku ole tukenut tai ostanut mitään, siinä missä muut serkut olivat saaneet villasukia, käytettyjä pyöriä ja mopoja, huppareita, leluja jne. Joka on ollut nimenomaan vanhempien toive, ei lapsen.
Tasapuolinen voi olla silti. Eli antaa sitten rahana sen mitä toiselle krääsänä.
Haloo, ei isovanhemmatkaan tai kummit ole mitään lahja-automaatteja keiltä voi pyytää/olettaa mitä tahansa. Kyllä lahjanantajalla on oikeus päättää itse mitä haluaa antaa. Ostin itse tuliaisena erittäin kalliin dirndl-mekon siskoni esikoiselle tänä kesänä, mutta se ei tarkoita, että olisin ollut valmis laittamaan yhtä ison summan a) mihin tahansa, b) antamaan automaattisesti saman summan rahaa muille sisarusteni lapsille.
Lapsiaan pitää kohdella tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat, jotka eivät halua lapsillern lahjoja, vaatteita yms. Isovanhemmilta, sukulaisilta ja kummeilta, se pitäisi kertoa myös lapselle, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, ettei lapsi tunne myöhemmin eriarvoisuutta ja hylkäämistä isovanhempien ja muihen sukulaisten taholta, jos muille serkuille lahjat kelpaavat, myös vanhemmille.
Veljeni perheessä on aina ollut kielto vaatteille ja lahjoille ja ne kerrat mitä lapset ovat saaneet ovat olleet vääriä ja hirveä show.
Kesällä sain todistaa, kuinka veljeni 18v lapsi purki tuntojaan ja kertoi, kuinka häntä on kohdeltu eriarvoisesti, eikä koskaan isovanhemmat ja suku ole tukenut tai ostanut mitään, siinä missä muut serkut olivat saaneet villasukia, käytettyjä pyöriä ja mopoja, huppareita, leluja jne. Joka on ollut nimenomaan vanhempien toive, ei lapsen.
Tasapuolinen voi olla silti. Eli antaa sitten rahana sen mitä toiselle krääsänä.
Haloo, ei isovanhemmatkaan tai kummit ole mitään lahja-automaatteja keiltä voi pyytää/olettaa mitä tahansa. Kyllä lahjanantajalla on oikeus päättää itse mitä haluaa antaa. Ostin itse tuliaisena erittäin kalliin dirndl-mekon siskoni esikoiselle tänä kesänä, mutta se ei tarkoita, että olisin ollut valmis laittamaan yhtä ison summan a) mihin tahansa, b) antamaan automaattisesti saman summan rahaa muille sisarusteni lapsille.
Todellakin on mummolla oikeus päättää mitä antaa lahjaksi, kunhan pysytään kohtuuden rajoissa eikä lahjanantoon liity mitään passiivis-aggressiivista valtataistelua. Kummina haluan antaa kummitytölleni jotain mistä hän pitää, mutta lahjanantajalla on "oikeus" näkyä jotenkin lahjassa. Lahjat ei ole mitään itsestäänselvyyksiä eikä niitä tarvitse ottaa vastaan, mikäli eivät kelpaa. Taas, se että tungetaan ovista ja ikkunoista väärän kokoisia, homeisia riepuja on asia erikseen.
Millä lailla ne on lahjoja jos niitä kannetaan koko aian?
Moi isovanhemmat,
Siis juuri isovanhemmista te jotka sitä vaatetta tai tavaraa viette, vaikka teitä on pyydetty olemaan sitä viemättä.
Miksi te teette niin? Onko ne vaatteet niin söpöjä tai kauniita, että ette malta olla ostamatta, vai mikä siinä on?
Entä, jos lapsesi puolisoineen kantaisi sun luo sulle ostettuja vaatteita ja tavaroita, joita et haluaisi, jotka ei olisi sun tyyliä ja sitä mallia josta pidät? Haluaisitko säästää kaapissa tai vaikka ruveta kierttättämään niitä vaivalla eteenpäin?