Mummo tuo joka vierailulla vaatteita lapselle
En halua loukata ja olen kiitollinen kun on tuonut hyviäkin vaatteita. Mun mielestä nyt vaan menee liiallisuuksiin. Joka ikisellä käynnillä tulee lisää vaatteita, ja käy siis ainakin pari kolme kertaa kuussa. Miten ottaisin puheeksi loukkaamatta, vai laitanko mitään sanomatta eteenpäin? Säilytystilatkin on rajalliset.
Kommentit (265)
Meillä oli samaa lapsen ollessa alle kouluikäinen. Jatkuvasti jotain vaatetta ja muuta krääsää tuli ovista ja ikkunoista. Ja sitten piti itse ostaa kuitenkin kunnolliset, koska äitini ei osannut ostaa sellaisia, jotka olisivat oikeasti istuneet lapsen päälle. En tiedä mistä osti, mutta olivat kaikki lyhyitä ja leveitä, kun lapsi on pitkä ja hoikka. Kenkiä osti jostain halpahallista. Ne olivat kivikovia ja aivan liian leveitä lapsen kapeaan jalkaan.
Sanoin asiasta useasti, mutta puhe kaikui kuuroille korville. Homma kuitenkin loppui, kun olimme muuttamassa ja äitini tuli auttamaan. Hän alkoi taivastelemaan miten paljon lapsella oli vaatteita ja haukkui minut. Suutuin kunnolla ja sanoin, että niitä olisi vain murto-osa, jos hän ei hankkisi jatkuvasti väärän kokoisia. Näki varmasti omalla silmälläkin, kuinka hänen ostamat oli lähes käyttämättömiä kaikki. Piti mykkäkoulua aikansa ja lepyttyään ei ostanut enää yhtään vaatetta lapselle. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan nuorten perheiden viettää mukavaa pikavippi- ja asuntolaina-arkea ihan rauhassa. Ei kannata tunkeutua kauniiden ja rohkeiden nykyäitien pieneen elämään!
Tämän palstan jatkuvista kommenteista huomaa, että näillä äideillä on täydellinen tyylitaju ja vain he ja ainoastaan he osaavat täyttää kaikki lapsen tarpeet. Annetaan siis heidän nauttia rauhassa lapsiarjestaan ja kehitellä anoppien jälkeen jonkun uuden pahoinvoinnin kohteen. Ilkeilyn kohteita kyllä riittää, koska itsessä ei ole koskaan mitään vikaa!!
Näin. Kyllä vanhoilla äideillä ja anopeilla riittää muutakin puuhaa kun alati vaativien ja tyytymättömien akuisten lasten paapominen.
No eipä näytä olevan muuta elämää kuin nuoremman polven elämän ankeuttaminen. Ja kutomapiirissä käyminen, jossa saa kitistä kun poika perheineen ei olekaan mummun mielen mukaan toimiva yksikkö, lähtevät jopa lomalle ilmoittamatta siitä mummulle (joka väkisin yrittää tunkea mukaan).
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaus on aina sama: ostattehan tekin.
Eli jos minä ostan itselleni kirjan tai lapselle legginssit, se on syy saada tuoda meille tavaraa ja vaatteita.
Ja jos en ota vastaan, pussukka killuu oven rivassa.
Anteeksi mutta en kyllä usko sinua.
Anoppivihasi saa sinut keksimaan satuja.
Nykyään kenelläkään ei ole rahaa tärvätä vaatteisiin, joita ei tarvita ja jos on, niin pussukka roskiin ja seuraavalla kerralla kun mummua näkee niin rauhallisesti kerrot, että jatkossa vien kaikki toimittamansi suoraan roskiin. Saat tuoda, mutta nyt tiedät mihin joutuvat tuomisesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaus on aina sama: ostattehan tekin.
Eli jos minä ostan itselleni kirjan tai lapselle legginssit, se on syy saada tuoda meille tavaraa ja vaatteita.
Ja jos en ota vastaan, pussukka killuu oven rivassa.
Anteeksi mutta en kyllä usko sinua.
Anoppivihasi saa sinut keksimaan satuja.
Nykyään kenelläkään ei ole rahaa tärvätä vaatteisiin, joita ei tarvita ja jos on, niin pussukka roskiin ja seuraavalla kerralla kun mummua näkee niin rauhallisesti kerrot, että jatkossa vien kaikki toimittamansi suoraan roskiin. Saat tuoda, mutta nyt tiedät mihin joutuvat tuomisesi.
Tässä ei ole kyse anopistani, vaan äidistäni. Eikä minua kiinnosta uskotko vai et. Hän on sotkenut raha-asiansakin moneen kertaan, koska on sairaalla tavalla riippuvainen tavarasta. Enkä minä jaksa hänelle mitään performansseja alkaa järjestää, ei se mihinkään vaikuta kuitenkaan.
Hän ei ymmärrä myöskään ollenkaan rooliaan eli jotenkin rinnastaa itsensä minuun. Luulee olevansa tasa-arvoinen.
Täällä lievempänä sama tilanne. Lapsen (alle 1v) mummo on ostanut hänelle lahjaksi jo varmaan 6 mekkoa ja lapsi on elämänsä aikana käyttänyt mekkoja ehkä kolmena päivänä- ristiäisenä, jouluna ja äitienpäivänä. Mekko ei ole käytännöllinen arkivaate tämän ikäiselle, vaikka kauniita ovatkin. Jälleen saan pakata pränikän mekon pieneiksi menneiden vaatteiden laatikkoon... En kehtaa kuitenkaan sanoa mitään koska tuottaa mummolle selvästi mielihyvää ostella nättejä mekkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan nuorten perheiden viettää mukavaa pikavippi- ja asuntolaina-arkea ihan rauhassa. Ei kannata tunkeutua kauniiden ja rohkeiden nykyäitien pieneen elämään!
Tämän palstan jatkuvista kommenteista huomaa, että näillä äideillä on täydellinen tyylitaju ja vain he ja ainoastaan he osaavat täyttää kaikki lapsen tarpeet. Annetaan siis heidän nauttia rauhassa lapsiarjestaan ja kehitellä anoppien jälkeen jonkun uuden pahoinvoinnin kohteen. Ilkeilyn kohteita kyllä riittää, koska itsessä ei ole koskaan mitään vikaa!!
Näin. Kyllä vanhoilla äideillä ja anopeilla riittää muutakin puuhaa kun alati vaativien ja tyytymättömien akuisten lasten paapominen.
No eipä näytä olevan muuta elämää kuin nuoremman polven elämän ankeuttaminen. Ja kutomapiirissä käyminen, jossa saa kitistä kun poika perheineen ei olekaan mummun mielen mukaan toimiva yksikkö, lähtevät jopa lomalle ilmoittamatta siitä mummulle (joka väkisin yrittää tunkea mukaan).
No äläpäs huoli, aloitamme ryhtiliikkeen ja lopetamme kaiken yhteydenpidon.
Minä tein jopa uuden testamentin ja hoitotahdon.
Tytär on luvannut auttaa kun vanhenen ja kaiken rahaliikenteen, jos itse on pysty, olen määrännyt tyttäreni hoitoon. Tytär perii kaiken muun, veljensä saa lakiosansa ja miniäni on suljettu ulkopuolelle.
Rahalahjoituksia saa tyttären perhe säännöllisesti, jopa varakas miesystäväni suosii tytön perhettä, koska auttavat meitä. Saavat vapaasti käyttää kumpaakin miehen mökeistä.
Poikani kertoi, että miniä nyt ihmettelee miksi serkut pääsevät meidän mukaan ulkomaille ja muutenkin lomille ja pojan lapset ei.
Siinäpä ihmettelee.
Vuosien haukkuminen kantaa lopultakin hedelmää.
Jos mummon antama krääsävuori ei kelpaa, mummojen ratkaisu näyttää olevan välien katkaisu. Miksi ei voi vain lopettaa ostelua ja antaa aikaa ja siinä rajoissa mikä itselle sopii?
Kolme lasta, kaksi lahjovaa mummia. Ap, minä tiedän niin hyvin saman ongelman.
Kun esikoisemme syntyi, olimme mieheni kanssa valmistautuneet hyvin. Kumpikin meistä on kummi ja sisaruksillamme ja ystävillämme on lapsia, joten meillä oli realistinen käsitys siitä, että mitä kaikkea voisimme tarvita. Sen sijaan emme osanneet varautua siihen, että kummankin äidillä menee pakka ihan sekaisin ja vaatteita ja muuta tarviketta ilmestyy nurkkiin vähän päästä. Lapsemme sai mm. kummaltakin talvihaalarit, vaikka äitiysboksin asulla pärjäsi aivan mainosti ja toinen näistä asuista oli jo annettaessa liian pieni.
Ideana on aivan mahtava, että isovanhemmat haluavat olla mukana lapsiperheen elämässä ja auttaa. Mutta se suu pitäisi saada auki ja kysyä, että hei, haluaisin auttaa, mitä teillä tarvitaan? Ja toimia sen mukaan. Ei vauva tarvitse kolme talvipukua ja kolmia rattaita! EI taapero ilahdu mekosta, joka mahtuu päälle viiden vuodesta päästä tai liian pienistä kengistä. Eikä ole vanhemmalla ihanaa, kun on hankkinut lapselle tietyn lelun lahjaksi ja kun mummi tiedustelee, että mitä on jo hankittu, ettei osta, niin ostaakin samaa tai vastaavan toisen version (kuten saman Disneyn prinsessanuken eri version jne), joten vanhemman lahja on tärvelty.
Ja myös uskoa, kun vanhemmat sanovat, että vaatteita ei tarvita, uusia leluja ei tarvita. Me olemme yrittäneet pitää kodin järjestyksessä ja tavarakaaoksen hallinnassa, mutta se on haaste, kun mummit tuovat yhtä sun toista kysymättä. En vitsaile. Vaatteita saamme nykyisin vähemmän, mutta sen sijaan mummit raahaavat muuta tavaraa, leluja, pelejä, jopa huonekaluja!
Kyllä vain, kun anopin veli kuoli, meille ilmestyi mattoa, kaappia, hyllyä ja pöytiä. Anoppi oli ajatellut, että me tarvitsemme niitä. Yksikään matto ei sovi meille mittojensa puolesta, sillä ne on tarkoitettu pitkään maalaistalon tupaan. Mieheni sadatteli äitinsä käytöstä, mutta ei se ole mihinkään muuttunut, vaikka kuinka olemme pyytäneet, ettei meille mitään tuoda.
Toivottavasti tulee aika, jolloin mummit ymmärtävät viestimme, että aika lasten kanssa on se paras lahja ja kun on aika lahjoja syntymäpäivänä, niin kunnioittaisivat lasten toiveita ja meidän vanhempien antamia toiveita.
Kaikki näitä lukevat mummut.
Lopetan kaikki ostaminen ja lasten hoitoapu.
Haastan teidät mukaan.
Emme ole sen arvoisia että nykylapsista voisimme hoitaa.
Nautitaan sen sijaan elämästä ja käytetään raha itseemme. Minä ainakin olen päättänyt, etten jätä perittävää jos vain voin siihen vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miniäni laittaa kuvat ja listat mitä pitää ostaa. Suuttui, kun sanoin, ettei rahani riitä kuin yhteen vaatteeseen/lapsi.
En mennyt lainkaan, lähdin Tukholmaan lomalle.
Mummit hoi, nyt alamme tehdä kuten miniämme ja tyttäremme meitä vaativat, jätämme heidät rauhaan.
On paljon kivaa tekemistä, jota voimme tehdä säästyneeellä ajalla ja rahalla.
Mummit kapinaan!Anoppini on lähdössä ruskareissulle. Jotenkin kummasti järjestän lapsen synttärit juuri sinä viikonloppuna! Ihanaa, ettei kyseistä hapannaamaa tarvitse nähdä, eikä varsinkaan kuulla!
Todellakin, jättäkää meidät rauhaan, jos ette osaa käyttäytyä.
Mitä kapinaa se muuten on, kun teette juuri sen, mitä toinen toivoo?
Siinäpä miniä, joka osaa käyttäytyä!
Helppo huudella, kun et tiedä millaisen helvetin kävin tuon rajattoman narsistipaskan vuoksi.
En todellakaan ole täydellinen, mutta kaikkea ei tarvitse sietää edes anopilta.
Mummona en ymmärrä, miksi aikuiset ihmiset eivät voi jutella, jos ei halua, eikä toive toteudu, kieltäyy lahjasta, eikä ota vastaan. Se on siinä. Ei kukaan ole ajatusten lukija.
Toisen poikani perhe ei halua vaatteita tai lahjoja lapsille ja en ole ostanut 10v yhtään lahjaa tai vaatetta, ei edes lapsille synttäri- tai joululahjoja. Eikä näytä lapset edes kaipaavan, kun vanhemmat ostavat mieleisensä.
Onnittelut lähteet somessa.
Ja sitten toisen poikani perheen pidän "vaatteissa", kun arvostavat laatua ja käsityötä ja isot asuntolainat maksettavana ja ompelen ja neulon paljon. Miniä ja poika keksivät aina uusia tarpeita ja yritän toteuttaa heidän toiveitaan.
Nytkin miniälle menossa laadukkasta langasta, pitkä merinovillatakki, kun ei löydä mieleistään kaupasta.
Näin ihmiset ovat erilaisia ja toiveet.
Toiveet ja lahjat ovat erilaisia perheissä, toiset haluavat ja toiset eivät, mutta se ei ratkea kuin keskustemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan nuorten perheiden viettää mukavaa pikavippi- ja asuntolaina-arkea ihan rauhassa. Ei kannata tunkeutua kauniiden ja rohkeiden nykyäitien pieneen elämään!
Tämän palstan jatkuvista kommenteista huomaa, että näillä äideillä on täydellinen tyylitaju ja vain he ja ainoastaan he osaavat täyttää kaikki lapsen tarpeet. Annetaan siis heidän nauttia rauhassa lapsiarjestaan ja kehitellä anoppien jälkeen jonkun uuden pahoinvoinnin kohteen. Ilkeilyn kohteita kyllä riittää, koska itsessä ei ole koskaan mitään vikaa!!
Näin. Kyllä vanhoilla äideillä ja anopeilla riittää muutakin puuhaa kun alati vaativien ja tyytymättömien akuisten lasten paapominen.
No eipä näytä olevan muuta elämää kuin nuoremman polven elämän ankeuttaminen. Ja kutomapiirissä käyminen, jossa saa kitistä kun poika perheineen ei olekaan mummun mielen mukaan toimiva yksikkö, lähtevät jopa lomalle ilmoittamatta siitä mummulle (joka väkisin yrittää tunkea mukaan).
No äläpäs huoli, aloitamme ryhtiliikkeen ja lopetamme kaiken yhteydenpidon.
Minä tein jopa uuden testamentin ja hoitotahdon.
Tytär on luvannut auttaa kun vanhenen ja kaiken rahaliikenteen, jos itse on pysty, olen määrännyt tyttäreni hoitoon. Tytär perii kaiken muun, veljensä saa lakiosansa ja miniäni on suljettu ulkopuolelle.
Rahalahjoituksia saa tyttären perhe säännöllisesti, jopa varakas miesystäväni suosii tytön perhettä, koska auttavat meitä. Saavat vapaasti käyttää kumpaakin miehen mökeistä.
Poikani kertoi, että miniä nyt ihmettelee miksi serkut pääsevät meidän mukaan ulkomaille ja muutenkin lomille ja pojan lapset ei.
Siinäpä ihmettelee.
Vuosien haukkuminen kantaa lopultakin hedelmää.
Mua ei yhtään haittaa, vaikka anoppi sulkisi minut testamentissaan ulkopuolelle. En halua osaa enkä arpaa kolmannekseen purkukuntoisesta omakotitalosta, joka on kellarista vintille täynnä hienoja "taide-esineitä". Niillä saattaisi olla rahallista arvoa, jos löytyisi edes yksi lasikippo, joka on ehjä. Suurimman osan saa viedä suoraan kaatopaikalle.
Sulla sentään tytär on väleissä kanssasi. Mun anoppi ei ole varsinaisesti väleissä yhdenkään lapsensa kanssa. Sekin kertonee jotain, vaikka onko kaikki vika niissä lapsissa, äitiparan ollessa viaton ihan kaikkeen?
Vierailija kirjoitti:
Mummona en ymmärrä, miksi aikuiset ihmiset eivät voi jutella, jos ei halua, eikä toive toteudu, kieltäyy lahjasta, eikä ota vastaan. Se on siinä. Ei kukaan ole ajatusten lukija.
Toisen poikani perhe ei halua vaatteita tai lahjoja lapsille ja en ole ostanut 10v yhtään lahjaa tai vaatetta, ei edes lapsille synttäri- tai joululahjoja. Eikä näytä lapset edes kaipaavan, kun vanhemmat ostavat mieleisensä.
Onnittelut lähteet somessa.Ja sitten toisen poikani perheen pidän "vaatteissa", kun arvostavat laatua ja käsityötä ja isot asuntolainat maksettavana ja ompelen ja neulon paljon. Miniä ja poika keksivät aina uusia tarpeita ja yritän toteuttaa heidän toiveitaan.
Nytkin miniälle menossa laadukkasta langasta, pitkä merinovillatakki, kun ei löydä mieleistään kaupasta.Näin ihmiset ovat erilaisia ja toiveet.
Toiveet ja lahjat ovat erilaisia perheissä, toiset haluavat ja toiset eivät, mutta se ei ratkea kuin keskustemalla.
Lukea et osaa.
Kun ongelma on se ettei kuunnella. Ei totella.
Vierailija kirjoitti:
Jos mummon antama krääsävuori ei kelpaa, mummojen ratkaisu näyttää olevan välien katkaisu. Miksi ei voi vain lopettaa ostelua ja antaa aikaa ja siinä rajoissa mikä itselle sopii?
Kyllähän se kiukuttaa, kun hänen ylhäisyyttään ei totella. Varsinkin, kun hän on vanhempi, niin kunnioitus (=oletus, että lapset perheineen toimivat kynnysmattona) on ansaittu!
Tasan ei käy onnen lahjat. Toiset valittaa kun eivät saa ikinä mitään. Toiset taas kun saavat liikaakin. Voihan ap lahjoittaa ylimääräisiä vaatteita jollekkin tuttavalle, jolla lapsia ja joka olisi mielissään vaatteista.
Hyi! Onko vaatteet rumia ja sellaisia, joita näkee usein köyhien perheiden lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki näitä lukevat mummut.
Lopetan kaikki ostaminen ja lasten hoitoapu.
Haastan teidät mukaan.
Emme ole sen arvoisia että nykylapsista voisimme hoitaa.
Nautitaan sen sijaan elämästä ja käytetään raha itseemme. Minä ainakin olen päättänyt, etten jätä perittävää jos vain voin siihen vaikuttaa.
Hyvät naiset ja herrat. Edellisen on kirjoittanut täysverinen marttyyri!
Kun reppanan pillin mukaan ei tanssita, niin sitten ei tanssita ollenkaan. Minkäänlainen kompromissi ei tule kuuloonkaan!
Vierailija kirjoitti:
Älä mainitse asiasta. Mummo on onnellinen, kun saa ostaa lapsellesi vaatteita. Laitat vaan hiljaisuudessa eteenpäin tarvitseville.
Tämä oli kaunis ajatuksena, mutta tässä pitää miettiä, miten se toimii käytännössä.
Meillä tuollainen ei esimerkiksi toimisi. Aikaa eikä hermoja ei riittäisi, priorisoin ne mieluummin muuhun. Totta kai meillekin saa lahjaksi tuoda vaatteita ja jotkut tuovatkin, mutta jos niitä nyt tulisi useamman kerran kuukaudessa niin olisihan se liikaa. Itse kuitenkin ostamme lapsille vaatteita sen verran, että riittää eli kaappeihin ei kovin paljoa ylimääräistä enää mene. Monta kokoa suuria en todellakaan säilö, ja sitten on niitä vaatteita jotka ei vain toimi oikein missään. Ei niitä tule lapsilla käytettyä.
Toisaalta ei ole mukava, jos toinen loukkaantuu. Mutta ehkä asia pitää silti sanoa ääneen jotenkin nätisti, mutta kuitenkin niin että tulee selväksi. Kai nyt normaali ihminen kestää jos kohteliaasti aiheesta sanoo.
Jos isovanhemmat tuovat 2-3 kertaa kuukaudessa lapselle vaatteita, niin riittävätkö ne edes kasvavalle lapselle, kun niitä menee valtavan paljon.
Meillä isovanhemmat ja suku on antanut lähes kaikki vaatteet, polkupyörät, vaunut jne. tai tulleet kierrätettynä ja olkaan säästetty pitkä penni ja ollaan tosi kiitollisia ja se raha, mikä meiltä vanhemmilta olisi mennyt, olemme laittaneet säästöön ja lapsen omiin sijoituksiin.
Ne kuvat ja videot eivät täytä kenenkään kotia, eikä niitä tarvitse heittää/kierrättää. Henkilö on myös helppo blokata älulaitteissa, mikäli lähetetty sisältö ei kiinnosta.
Ymmärtänet eron? Ei sillä, rasittavia on nekin, jotka haluavat jakaa jokaisen sekunnin elämästään. Mutta vähemmän haitallista ja helpommin torjuttavissa kuin nämä krääsän kärrääjät.