Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte harrastaa liikuntaa töiden jälkeen? Olen ihan loppu ja makaan sohvalla ja syön. Paino vajaa 100kg, mutta
13.07.2022 |
En kyllä kevyempänäkään jaksanut liikkua.
Ennen töitä kun menee esim uimaan, niin työpäivä menee sumussa väsyneenä
Hoitoalalla olen, joten työ ei ole istumista.
Harrastan vain lukemista, pitäisi liikkua, mutta se vain väsyttää.
Miten joku jaksaa esim maratoniin treenata?
Kommentit (155)
On ihan tyypillistä, että hoitoalalla olevat eivät jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään muuta kuin maata sängyllä. Siinähän ne viikot kuluvat, kun yrität palautua töistä. Olisi kiva, jos energiaa riittäisi muuhunkin kuin töissä käymiseen, varsinkin kun palkka ei ole mitenkään kauhean iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse jopa jäänyt pysäkkiä aikaisemmin lähijunasta kotimatkalla voidakseni kävellä edes puolitoista kilometriä enemmän kotimatkalla ulkona puiston kautta. Eli onnistuisiko kotimatkasta osan käveleminen ja matkaa voi pidentää sitä mukaa, kun kunto kohenee. Joku puolisen tuntia päivässä liikuntaa riittää aluksi.
Fillaroin töihin ja kotiin. Päivässä kertyy noin 15 km/40 min. Se riittää.
Mulla suurin ongelma lienee myös ruokailun puolella. Syön siis ihan liikaa suklaata. Jos jaksaisi pitää ruokarytmistä kiinni, ei aina tarvitsisi paikata kalorivajetta suklaalla. Mä vaan inhoan ruuanlaittoa. Välillä ketuttaa jo pelkästään se, että pitää lämmittää se ruoka mikrossa. Syön ihan mielelläni, jos vaan pääsen ns. valmiiseen pöytään, mutta kun en pääse, saatan skipata syömisen ihan vaan kun ärsyttää niin paljon joutua lämmittään se perhanan ruoka, saati jos sen joutuu oikein tekemään. Kun pääsisi eroon tästä inhosta kaikkea kohtaan mikä liittyy ruuan valmisteluun syötäväksi saakka, niin helpottaisi.
Mieskin on tumpelo ruuanlaitossa. Ja joskus kun yritin että teen ruokaa ison satsin ja pakastan, niin eihän se onnistunut kun miestä alkoi ketuttaa ettei saa syödä sitä valmista ruokaa. Se siis syö kuin nelihenkinen perhe, eikä mulla riitä padoissa ja pannuissa koko että pystyisi tekemään tarpeeksi että molemmat saa syödä ja yhtä monta annosta pakkaseen, pitäisi olla joku suurtalouskeittiön välineistö sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla suurin ongelma lienee myös ruokailun puolella. Syön siis ihan liikaa suklaata. Jos jaksaisi pitää ruokarytmistä kiinni, ei aina tarvitsisi paikata kalorivajetta suklaalla. Mä vaan inhoan ruuanlaittoa. Välillä ketuttaa jo pelkästään se, että pitää lämmittää se ruoka mikrossa. Syön ihan mielelläni, jos vaan pääsen ns. valmiiseen pöytään, mutta kun en pääse, saatan skipata syömisen ihan vaan kun ärsyttää niin paljon joutua lämmittään se perhanan ruoka, saati jos sen joutuu oikein tekemään. Kun pääsisi eroon tästä inhosta kaikkea kohtaan mikä liittyy ruuan valmisteluun syötäväksi saakka, niin helpottaisi.
Mieskin on tumpelo ruuanlaitossa. Ja joskus kun yritin että teen ruokaa ison satsin ja pakastan, niin eihän se onnistunut kun miestä alkoi ketuttaa ettei saa syödä sitä valmista ruokaa. Se siis syö kuin nelihenkinen perhe, eikä mulla riitä padoissa ja pannuissa koko että pystyisi tekemään tarpeeksi että molemmat saa syödä ja yhtä monta annosta pakkaseen, pitäisi olla joku suurtalouskeittiön välineistö sellaiseen.
Tehkää omat ruuat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdyntä polttaa kaloreita aika tehokkaasti.
Ryski ittes hikeen, nii alkaa läskit sulamaan.
Jaa-a. Miesystäni käskee minua laihduttamaan, mutta tuota lajia en uskalla enää ehdottaa, kun haukkui minut viimeksikin h-sanalla.
Ois varmaan ollu tarkotus harrastaa sitä kumppanin kaa, ei postimiehen ja naapurin ramin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että sen tarvittavan hyötyliikunnan saat jo siellä töissä.
Sanoit, että et edes pidä liikunnasta, joten miksi mietit miten jaksaisit liikuntaa?
Laihduta ensin paino pois vaikka sitten ilman liikuntaa ja rupea miettimään lajia, mikä voisi olla mukavaa; vaikka tanssi?
Jos kuvittelet välttäväsi lihavuuden vaivat pakottamalla itsesi liikkumaan, olet väärässä; suuressa ylipainossa liikunnan riskit kasvavat sen ohella, että se kompensoi vähän lihavuuden haittoja. Internet-aikana ei ole enää tekosyitä kuvitella, että huhkimalla kilot karisee ja saa syödä paskaa niin paljon kuin haluaa.
Yksinkertaisempaa on syödä terveellisemmin kuin pakottaa itsensä liikkumaan.
Mietin, koska liikunta tuntuu olevan nykyajan pakko. Olet outo, jos et harrasta mitään liikuntaa vapaaehtoisesti. Olen varmaan erilainen, kun en pidä liikunnasta.
Tiedän ylipainon riskit, mutta nekään ei saa mua motivoitua niin paljon, että laihtuisin. Ap
En ymmärrä mitä haet tällä aloituksella. Olet jo omasta mielestäsi vanha jolloin ei ole mitään väliä, joten jos olet tyytyväinen väsyneeseen oloosi ja ylipainoosi, syömiseen ja sohvalla makaamiseen eikä ylipainon riskit hetkauta, niin mikä tässä on ongelma? Senkun jatkat samalla tyylillä, kun se sinulle hyvältä tuntuu. Ei tässä maailmassa ole pakko mitään liikuntaa harrastaa jos ei halua, ihan on sallittua myös se sohvalla makaaminen ja p*skan mättäminen jos se on se väliä elämältä toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdyntä polttaa kaloreita aika tehokkaasti.
Ryski ittes hikeen, nii alkaa läskit sulamaan.
Jaa-a. Miesystäni käskee minua laihduttamaan, mutta tuota lajia en uskalla enää ehdottaa, kun haukkui minut viimeksikin h-sanalla.
Ois varmaan ollu tarkotus harrastaa sitä kumppanin kaa, ei postimiehen ja naapurin ramin
Heh, no hänen kanssaan sitä halusinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla suurin ongelma lienee myös ruokailun puolella. Syön siis ihan liikaa suklaata. Jos jaksaisi pitää ruokarytmistä kiinni, ei aina tarvitsisi paikata kalorivajetta suklaalla. Mä vaan inhoan ruuanlaittoa. Välillä ketuttaa jo pelkästään se, että pitää lämmittää se ruoka mikrossa. Syön ihan mielelläni, jos vaan pääsen ns. valmiiseen pöytään, mutta kun en pääse, saatan skipata syömisen ihan vaan kun ärsyttää niin paljon joutua lämmittään se perhanan ruoka, saati jos sen joutuu oikein tekemään. Kun pääsisi eroon tästä inhosta kaikkea kohtaan mikä liittyy ruuan valmisteluun syötäväksi saakka, niin helpottaisi.
Mieskin on tumpelo ruuanlaitossa. Ja joskus kun yritin että teen ruokaa ison satsin ja pakastan, niin eihän se onnistunut kun miestä alkoi ketuttaa ettei saa syödä sitä valmista ruokaa. Se siis syö kuin nelihenkinen perhe, eikä mulla riitä padoissa ja pannuissa koko että pystyisi tekemään tarpeeksi että molemmat saa syödä ja yhtä monta annosta pakkaseen, pitäisi olla joku suurtalouskeittiön välineistö sellaiseen.
Tehkää omat ruuat!
Se oliskin jo jotain, mutta mies ei siihen suostu kun hän inhoaa ruuanlaittoa yhtä paljon kuin minä. Tällä hetkellä tehdään ruuat yhdessä, koska se on ainoa tapa mikä tekee asiasta siedettävämpää, kun ei ihan kaikkea tarvitse itse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa käydä työterveyshuollossa mittauttamassa verensokerit, rauta-arvot ja kilpirauhasarvot. Minulla löytyi samassa tilanteessa ja olotilassa diabetes ja kilpparin vajaatoiminta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla suurin ongelma lienee myös ruokailun puolella. Syön siis ihan liikaa suklaata. Jos jaksaisi pitää ruokarytmistä kiinni, ei aina tarvitsisi paikata kalorivajetta suklaalla. Mä vaan inhoan ruuanlaittoa. Välillä ketuttaa jo pelkästään se, että pitää lämmittää se ruoka mikrossa. Syön ihan mielelläni, jos vaan pääsen ns. valmiiseen pöytään, mutta kun en pääse, saatan skipata syömisen ihan vaan kun ärsyttää niin paljon joutua lämmittään se perhanan ruoka, saati jos sen joutuu oikein tekemään. Kun pääsisi eroon tästä inhosta kaikkea kohtaan mikä liittyy ruuan valmisteluun syötäväksi saakka, niin helpottaisi.
Mieskin on tumpelo ruuanlaitossa. Ja joskus kun yritin että teen ruokaa ison satsin ja pakastan, niin eihän se onnistunut kun miestä alkoi ketuttaa ettei saa syödä sitä valmista ruokaa. Se siis syö kuin nelihenkinen perhe, eikä mulla riitä padoissa ja pannuissa koko että pystyisi tekemään tarpeeksi että molemmat saa syödä ja yhtä monta annosta pakkaseen, pitäisi olla joku suurtalouskeittiön välineistö sellaiseen.
Tehkää omat ruuat!
Se oliskin jo jotain, mutta mies ei siihen suostu kun hän inhoaa ruuanlaittoa yhtä paljon kuin minä. Tällä hetkellä tehdään ruuat yhdessä, koska se on ainoa tapa mikä tekee asiasta siedettävämpää, kun ei ihan kaikkea tarvitse itse tehdä.
Jatkan tähän siis vielä, että mies tosiaan syö älyttömiä määriä. Hän joutuisi tekemään ruokaa vähintään joka toinen päivä, kun minä taas pärjäisin viikon.. tai sitten tosiaan hänen pitäisi päästä johonkin suurkeittiöön tekemään ruokansa. 1 makaronilaatikko (5 dl kuivana makaronia, 400g jauhelihaa) kestää 1,5 päivää. 2 litraa keittoa menee yhdellä ruokailulla. Eikä mies ole ylipainoinen, painaa noin 70 kiloa, on pieni ja hintelä. Äitinsä on samanlainen, lyhyt, hoikka, ja syö enemmän kuin iso osa miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla suurin ongelma lienee myös ruokailun puolella. Syön siis ihan liikaa suklaata. Jos jaksaisi pitää ruokarytmistä kiinni, ei aina tarvitsisi paikata kalorivajetta suklaalla. Mä vaan inhoan ruuanlaittoa. Välillä ketuttaa jo pelkästään se, että pitää lämmittää se ruoka mikrossa. Syön ihan mielelläni, jos vaan pääsen ns. valmiiseen pöytään, mutta kun en pääse, saatan skipata syömisen ihan vaan kun ärsyttää niin paljon joutua lämmittään se perhanan ruoka, saati jos sen joutuu oikein tekemään. Kun pääsisi eroon tästä inhosta kaikkea kohtaan mikä liittyy ruuan valmisteluun syötäväksi saakka, niin helpottaisi.
Mieskin on tumpelo ruuanlaitossa. Ja joskus kun yritin että teen ruokaa ison satsin ja pakastan, niin eihän se onnistunut kun miestä alkoi ketuttaa ettei saa syödä sitä valmista ruokaa. Se siis syö kuin nelihenkinen perhe, eikä mulla riitä padoissa ja pannuissa koko että pystyisi tekemään tarpeeksi että molemmat saa syödä ja yhtä monta annosta pakkaseen, pitäisi olla joku suurtalouskeittiön välineistö sellaiseen.
Tehkää omat ruuat!
Se oliskin jo jotain, mutta mies ei siihen suostu kun hän inhoaa ruuanlaittoa yhtä paljon kuin minä. Tällä hetkellä tehdään ruuat yhdessä, koska se on ainoa tapa mikä tekee asiasta siedettävämpää, kun ei ihan kaikkea tarvitse itse tehdä.
No jos kerta teette ruuat _yhdessä_, niin eihän teillä silloin olisi tuollaista ongelmaa, että mies syö kaiken mahdollisen mitä näkee eikä ruokaa jää pakastettavaksi.
Pidä oma puolesi tässä asiassa eli teette ruokaa isomman satsin ja annoksina loput pakkaseen. Ja mies syö järkevän kokoisia annoksia, jos se ruoka-annos ei riitä niin sitten vaikka puoli pussia leipää päälle.
Vastaus otsikon kysymykseen, en aina jaksakaan mutten silti vain makaa sohvalla syömässä ja paina lähes sataa kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen samalla tavalla. Työskentelen myös hoitoalalla ja en todellakaan jaksa lähteä lenkille työpäivän jälkeen. Nyt on vapaapäivä, nukuin viime yönä 9h ja nyt lapsen kanssa puistossa meinaan nukahtaa istualteen. Tänään on pakko nukkua päiväunet.
Ja siis painan 59kg mutta siitä huolimatta. Kuljen töihin pyörällä, se saa riittää liikunnaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla suurin ongelma lienee myös ruokailun puolella. Syön siis ihan liikaa suklaata. Jos jaksaisi pitää ruokarytmistä kiinni, ei aina tarvitsisi paikata kalorivajetta suklaalla. Mä vaan inhoan ruuanlaittoa. Välillä ketuttaa jo pelkästään se, että pitää lämmittää se ruoka mikrossa. Syön ihan mielelläni, jos vaan pääsen ns. valmiiseen pöytään, mutta kun en pääse, saatan skipata syömisen ihan vaan kun ärsyttää niin paljon joutua lämmittään se perhanan ruoka, saati jos sen joutuu oikein tekemään. Kun pääsisi eroon tästä inhosta kaikkea kohtaan mikä liittyy ruuan valmisteluun syötäväksi saakka, niin helpottaisi.
Mieskin on tumpelo ruuanlaitossa. Ja joskus kun yritin että teen ruokaa ison satsin ja pakastan, niin eihän se onnistunut kun miestä alkoi ketuttaa ettei saa syödä sitä valmista ruokaa. Se siis syö kuin nelihenkinen perhe, eikä mulla riitä padoissa ja pannuissa koko että pystyisi tekemään tarpeeksi että molemmat saa syödä ja yhtä monta annosta pakkaseen, pitäisi olla joku suurtalouskeittiön välineistö sellaiseen.
Tehkää omat ruuat!
Se oliskin jo jotain, mutta mies ei siihen suostu kun hän inhoaa ruuanlaittoa yhtä paljon kuin minä. Tällä hetkellä tehdään ruuat yhdessä, koska se on ainoa tapa mikä tekee asiasta siedettävämpää, kun ei ihan kaikkea tarvitse itse tehdä.
Jatkan tähän siis vielä, että mies tosiaan syö älyttömiä määriä. Hän joutuisi tekemään ruokaa vähintään joka toinen päivä, kun minä taas pärjäisin viikon.. tai sitten tosiaan hänen pitäisi päästä johonkin suurkeittiöön tekemään ruokansa. 1 makaronilaatikko (5 dl kuivana makaronia, 400g jauhelihaa) kestää 1,5 päivää. 2 litraa keittoa menee yhdellä ruokailulla. Eikä mies ole ylipainoinen, painaa noin 70 kiloa, on pieni ja hintelä. Äitinsä on samanlainen, lyhyt, hoikka, ja syö enemmän kuin iso osa miehistä.
Miksi holhoat puolisoasi tuolla tavalla? Miehesi pitää itse opetella koostamaan ruokansa niin, että ei tarvitse mättää älyttömiä määriä kerralla.
Tosin ei nuo esimerkki ruokamäärät hirveän valtavia edes ole, kyllä meilläkin menee tuollainen makaronilaatikko 4 osaan eli kaksi ateriaa siitä tulee molemmille. Että ei sinänsä mitään "suurperhe" - tasoa nämä määrät kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi arveluttavaa hokea ihmisille, ettei liikunta laihduta. Liikunta on aivan äärimmäisen tärkeää terveyden JA painonhallinnan kannalta. Liikkumattomuus - vaikkei olisi ylipainoakaan - aiheuttaa sen, että ihmisen ryhti ja tasapaino heikkenee, selkä pettää, särkylääkkeiden käyttö lisääntyy, unen laatu on surkea, sokeriaineenvaihdunta toimii huonosti jne.
Mikä pahinta, liikkumatonta elämää viettäneelle pienikin sairaus keski-iässä tai sen jälkeen aiheuttaa kunnon totaalisen romahtamisen. Onko kiva ajatus, ettei omin avuin enää pääse ylös vaikka hankeen liukastuttuaan? Ei pääse enää mäkeä alas ottamatta jostain tukea? Ei jaksa nousta portaita?
Lopulta tuolista tai sängystä nouseminenkin muuttuu vaikeaksi ja edessä on kivulias loppuelämä rollaattorin kanssa. Elämä kutistuu kotiin, kun kävellessä hengästyy ja alkaa huimata.
Liikkukaa, ihmiset! Meidän lajiamme ei ole luotu istumaan ja makaamaan paikoillaan 24/7. Jos et osaa tai halua jumpata, kävele ja ui. Koeta ponnistella itsesi hikeen joka päivä. Lihaksia pitää saada ensisijaisesti reisiin ja keskivartaloon. Ilman niitä ei tule mistään mitään.
Kuka vanhaksi haluaa elää? Olla ruma ja ryppyinen? Ja siihen päästäkseen pitää elää askeettisesti ja jatkuvasti liikuntaa harrastaen. Ei kiitos, mieluummin nautin elämästä nyt.
Kyllä ihmisille elinvuosia tulee huonokuntoisenakin, mutta ne ovat aika ankeita verrattuna itsenäisesti liikkuviin. Saatat elää vaikka 10-15 vuotta vuodeosastoilla vaipat alla, kun et huonokuntoisuuden vuoksi pääse enää vessaan. Mietipä sitä samalla kun nautit elämästä itkien väsymystä ja diabetestä tällä palstalla.
Aina voi päättää elämänsä, jos meinaa laitokseen joutua. Enkä halua elää vanhaksi. Ap
On varmaan sanottukin langassa, mutta jos kävelet paljon töissä niin ehkä kannattas hakee jotain sellasta liikuntaa joka ei ole niin rasittavaa jaloille. Eikös tästä just ollu eilen jossain iltapaskassa juttu, hoitajasta joka vaihto juoksun pilatekseen tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihtua voi, vaikka ei liikkuisi ollenkaan. Ja itse asiassa on tutkittu, että laihtuminen on helpompaa, jos ei treenaa samaan aikaan lujaa. Eli laita ruokavaliosi kuntoon, niin paino alkaa tippua.
Siis minulla ei ole aikomus laihduttaa. En vaan kykene siihen ja olen asian hyväksynyt.
Tässä iässä ei painolla ole mitään väliä, 36v olen.
Eri asia jos olisim vaikka 20v ja elämä edessä.Lähinnä haluan vastauksia, miten ihmiset jaksaa liikkua työpäivän päätteeksi. Ap
Kyllä 36-vuotiaalla on vielä elämää pitkälti edessä. Minullakin on, vaikka olen jo 57-vuotias.
Keho voi elää, mutta _elämä _ on tässä iässä ohi.
Ei saa nuorta oria, eikä semmoiset tämmöistä mummoa katsele :D joten sama olla lihava ja nauttia syömisestä.
ApTätä mä en tajua, siis mieskö on ainoa motivaattori? Mä ymmärrän kyllä motivaation löytämisen hankaluuden, kun en itsekään siinä onnistu, mutta mies nyt on ihan viimeinen asia mikä mua voisi motivoida. Mutta niin me ollaan erilaisia.
Miehet on ainoa asia, joka saa minut päivittäin meikkaamaan ja laittamaan kauniit vaatteet päälle. Ap
En jaksakaan. Kun käyn töissä, muuhun elämään ei ole aikaa.
8 tuntia töissä.
Pari tuntia työmatka suuntaansa. 12 tuntia yhteensä.
Tunti valmistautumiseen töihin, tunti töistä tullessa (syöminen mm.). 14 tuntia.
Unta tarvii 9 tuntia. 23 tuntia.
Sen 1 tunnin istun sohvalla kuola poskella odottamassa, että pääsen nukkumaan, kun olen niin uupunut.
Elämässä ei ole mitään järkeä. Pää leviää. Joku päivä romahdan lopullisesti.
Jaa-a. Miesystäni käskee minua laihduttamaan, mutta tuota lajia en uskalla enää ehdottaa, kun haukkui minut viimeksikin h-sanalla.