Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
No mutta kun mies on näin halukas olemaan tasa-arvoinen ( aloittajan kertoman mukaan) niin voisihan mies jäädä hoitovapaalle lopuksi aikaa, aloittaja voisi mennä töihin? Ja ottaa niitä haasteita vastaan. Mieskin saisi ottaa omia haasteitaan vastaan, ja vauva saisi oikean ja läheisen suhteen molempiin vanhempiin.
Ei sinne töihin keskenkaiken mennä, jos työnantaja ei hyväksy muutoksia. Aloittajan mies vaikuttaa siltä, että hän nukkuu yöt ja ap hoitaa silloinkin lapsen. Tuon miehen puheisiin ei ole uskomista lupasi hän mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halauksia ap:lle täältäkin!
Meillä mies taantui teiniksi vauvan syntymän jälkeen.
Ei sentään ravaa baareissa ja kertoo viihtyvänsä kotona, mutta kaikki kodinhoidosta nyt taaperoksi ehtineen lapsen hoitoon jäävät minulle.
Olin viime viikolla flunssassa ja mies kiukustui ja ahdistui, kun pyysin häntä ottamaan yhden päivän vapaaksi, koska olin varma, että en kykene kuumeessa juoksemaan lapsen perässä ja takaamaan hänen turvallisuuttaan.
Jäi kotiin, mutta ihan yhdentekevää se oli.
Istui koneella kiukkuisena ja hoki vain, että nyt tulee valtavasti ylitöitä.
Se stressasi minua ja aiheutti syyllisyyttä.
Lapsen kakkoja mies ei ole pessyt ikinä.
Vauvasta asti vaihdoin kakkavaipat aina yksin.
Nytkin kuumeisena taluttelin lapsen peppupyykille.
Minä laitoin lapselle myös ruoan, sekä avustin syömisessä.
Mies räpelsi tietokonepeliä.
Olen tavallaan tämän hyväksynyt, että nämä hommat nyt jäivät minulle, koska näistä asioista huolimatta hän on hyvä ja uskollinen mies, mutta jollain tasolla tiedän jääväni katkeraksi, koska mekin aikoinaan naimisiin miehen, en teinipojan kanssa.
Hassua myös, että meistä kahdesta mies oli se, joka oli sitä mieltä, että elämä ilman omaa lasta on merkityksetöntä.
Niin, onhan se kivaa, kun joku muu hoitaa ns. likaisen työn.
Lusmu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne. Miehet aina yliarvioi naisten jaksamisen. Esikoisen kanssa vielä jotenkin taivuin ja annoin miehen mennä ja yritin jaksaa. Nyt kolmannen lapsen kohdalla ei enää käy. Jos mies ei tajua, että on perheellinen ja lapsista huolehtiminen menee juhlien ym. edelle niin tietää, että kotiin ei ole tulemista ja avioeropaperit odottaa. Esikoisen kanssa lopulta väsyin niin pahasti, kun olin yrittänyt viimeisilleni jaksaa vastaavissa tilanteissa, että lopulta aloin ilmoittaa, että jos nyt menet, kun minä en ole lapsenhoitokuntoinen, lapsemme on heitteillä, hänellä ei ole lähettyvillä ketään huolehtimiseen kykyenevää aikuista ja ainoa, mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä, on soittaa lastensuojelu apuun. Ja näin olisin oikeasti tehnyt, koska oma väsymykseni erään flunssan yhteydessä meni jo yli. Sen jälkeen on yhteistyötoiminut ja tässä sitä nyt ollaan, kolmen lapsen kanssa ja pärjätään nykyään. Kumpikin hoitaa osuutensa ja mieskin hyväksynyt, että lasten ollessa pieniä elämä menee lasten mukaan eikä kivojen juhlien perässä. Kun lapset isompia, sitä ehtii taas eikä se sairastuminen aina satu niiden kivojen juttujen kanssa päällekäin. Toiset tarvitsee vähän enemmän herättelyä siihen vanhemman rooliin havahtumiseen. Tsemppiä! Ja sanoisin, että tiukka linja näissä asioissa mueluummin aiemmin kuin myöhemmin ennen kuin olet ihan rikki, se ei ole lapsenkaan ja oikeastaan varsinkaan lapsen etu.
Menit sitten kolme poikimaan ettei tarvitse kouluttautua tai käydä töissä. Kannattikohan, sota kohta suomessakin.
Paljon rankempaa työtä se kotiäiti tekee! Oli kuin lepoa päästä töihin aikuisten maailmaan.
Minusta aika erikoista ajatella että miehen pitäisi jäädä töistä kotiin jos äiti ja vauva on kipeänä. Meillä ainakin sairas hoitaa sairaita tässä tapauksessa sukupuolesta riippumatta. Ja meillä on 4v, 2v ja vauva niin olisi mielestäni helppoa olla kipeänä vauvan kanssa. En myöskään minä ole jäänyt kotiin jos mies ja lapset kipeänä. Toki olen nyt perhevapaalla kun vauva niin hoidan tietty lasten sairastumiset.
Ja olen hoitanut lapsia keuhkokuumeessa ja norossa ym. mukavissa, mutta tosiaan silloin tehdään vain pakolliset. Eli hoidetaan lasten (ja oma) ruokailut ja nesteytys. Nythän on helppoa kun ruoat saa kotiinkuljetuksena niin ei tarvi edes kauppa-apua. Kerran oltiin norossa ja mies oli työmatkalla niin käytettiin kertakäyttöastioita :D Minusta turhaan kyllä syyllistetään toista, kyllähän vanhemman pitää pystyä hoitamaan yksinkin lasta/lapsia ja viemään tarvittaessa lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Halauksia ap:lle täältäkin!
Meillä mies taantui teiniksi vauvan syntymän jälkeen.
Ei sentään ravaa baareissa ja kertoo viihtyvänsä kotona, mutta kaikki kodinhoidosta nyt taaperoksi ehtineen lapsen hoitoon jäävät minulle.
Olin viime viikolla flunssassa ja mies kiukustui ja ahdistui, kun pyysin häntä ottamaan yhden päivän vapaaksi, koska olin varma, että en kykene kuumeessa juoksemaan lapsen perässä ja takaamaan hänen turvallisuuttaan.
Jäi kotiin, mutta ihan yhdentekevää se oli.
Istui koneella kiukkuisena ja hoki vain, että nyt tulee valtavasti ylitöitä.
Se stressasi minua ja aiheutti syyllisyyttä.
Lapsen kakkoja mies ei ole pessyt ikinä.
Vauvasta asti vaihdoin kakkavaipat aina yksin.
Nytkin kuumeisena taluttelin lapsen peppupyykille.
Minä laitoin lapselle myös ruoan, sekä avustin syömisessä.
Mies räpelsi tietokonepeliä.
Olen tavallaan tämän hyväksynyt, että nämä hommat nyt jäivät minulle, koska näistä asioista huolimatta hän on hyvä ja uskollinen mies, mutta jollain tasolla tiedän jääväni katkeraksi, koska mekin aikoinaan naimisiin miehen, en teinipojan kanssa.
Hassua myös, että meistä kahdesta mies oli se, joka oli sitä mieltä, että elämä ilman omaa lasta on merkityksetöntä.
Niin, onhan se kivaa, kun joku muu hoitaa ns. likaisen työn.
Anteeksi, mutta minun on pakko kysyä millä tavalla tuo mies on hyvä? Siis senkö takia, että hän on uskollinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko korona testattu? Jos on koronaa niin ei kannattais miehen mennä
Myös minulle tuli mieleen, että se voi olla koronaa. Tässä vaiheessa mies on kuitenkin varmaan jo palannut reissusta.
No en lue aloittajan loppukaneettia, mutta yksi asia on rempallaan tuossa perheessä.
Meille kaikille on jo uutisten kautta toitotettu, että perheiden pitää ja on syytä hankkia koronavarastot ruuasta, niin pakkaseen kuin myös kuivapuolelle.
Samoin toisen kerran tämän sodan takia tulee hankkia kotiin perusvarasto.
Mitä tekee tämä Ap ja muut kirjoittajat, talo tyhjillään ruuasta, kaapit tyhjänä. Liekö edes sokeria talossa.
Herätkää, ja hankkikaa pahan päivän varalle varastoon perusruokatarvikkeet.
Voi ettekö mitään ole tässä keskustelussa oppineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en lue aloittajan loppukaneettia, mutta yksi asia on rempallaan tuossa perheessä.
Meille kaikille on jo uutisten kautta toitotettu, että perheiden pitää ja on syytä hankkia koronavarastot ruuasta, niin pakkaseen kuin myös kuivapuolelle.
Samoin toisen kerran tämän sodan takia tulee hankkia kotiin perusvarasto.
Mitä tekee tämä Ap ja muut kirjoittajat, talo tyhjillään ruuasta, kaapit tyhjänä. Liekö edes sokeria talossa.
Herätkää, ja hankkikaa pahan päivän varalle varastoon perusruokatarvikkeet.
Voi ettekö mitään ole tässä keskustelussa oppineet.
Ethän sinäkään ole oppinut. Ap:lla on raaka-aineita, ainakin se jauheliha jonka mies toi, mutta ei mitään heti valmista tai nopeasti syötävää. Sairaana ei paljoa kokkailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Vauva pääsi päivällä sairaalasta kotiin, minä sain nukkua kotona kokonaisen yön ja vointi on parempi. Mies valvoi sairaalassa yön. Yritimme puhua asiasta, mutta tuntuu, ettei keskusteluyhteyttä ole. Mies on kyllä pelästynyt siitä miten asiat, ja siis erityisesti vauvan tila, kehittyivät, mutta ei varsinaisesti näe, että olisi itse voinut toimia kovinkaan eri tavalla. Kieltää kaiken, tai uskon, että siis oikeasti kokee asian niin, että hänellä oli ensin vuosisadan flunssa ,josta hänellä oli oikeus toipua rauhassa ja mulla oli vaan pientä lämpöilyä eikä sen kummempaa. Hän ei usko, että maidon ehtyminen johtui väsymyksestä ja migreenin aiheuttamasta oksentamisesta. Vähättelee koko asiaa, on sitä mieltä, että vauva olisi joka tapauksessa joutunut sairaalaan minun kunnosta huolimatta. Hoitaa nyt kuitenkin vauvaa, ensi yön lupasi hoitaa heräilyt ja tuoda vauvan vain imetykselle.
En tiedä siis miten eteenpäin. Sanoin että menemme äidilleni pariksi päiväksi huomenna, jos vauvan kunto kohenee edelleen. Täytyy koittaa varata aikaa neuvolan keskusteluapuun.
Niille epäilijöille, jotka väittää provoksi, niin voin kertoa että kaikki läheiseni (nyt myös anoppi) tietävät tästä asiasta. Ja muut eivät mua näiden tekstien perusteella pysty tunnistamaan, tosin ei se minua kovasti edes haittaisi.
Mies on ollut niin sanottu tasa-arvon kannattaja koko meidän suhteen ajan, on kannustanut mua ottamaan töihin liittyen uusia haasteita vastaan, olen hoitanut kodin remontoimiseen liittyviä asioita kokonaan yksin, maksanut puolet kaikesta jne. Nyt vasta on suhteessa aika, jolloin nämä arvot näköjään punnitaan käytännössä. Se on helppoa kannattaa tasa-arvoa niin kauan kun ei itse joudu luopumaan omista saavutetuista eduista. Mielestäni jo se, että minulla vanhempainvapaalaisena ei ole oikeutta sairaslomaan, asettaa meidät vanhemmat eriarvoiseen asemaan. Mm. tähän on tultava joku muutos, mikäli jatkamme yhdessä. Minä otan jo takkiin univelat, synnytyksestä toipumisen, eläkekertymän pienentymisen ja vaikeutuvat uranäkymät kunhan palaan töihin. Mulle valkeni nyt vasta kunnolla, kuinka "paska nakki" vanhempainvapaa voi ollakaan. Ei tietysti kaikkien miesten kohdalla, mutta kommenteista päätellen liian usein kuitenkin.. Toki nautin vauvan kanssa olosta, mutta mietin miten vastuuta saisi oikeasti jaettua tasaisemmin molempien vanhempien kesken.
Ap
Lobbaako tämä stoorisi perhevapaauudistusta? Miesten palkallinen perhevapaa, siitäkö tässä jatkokertomuksessa oli kyse? Oletko kepulainen?
Jo nykyään vanhempainvapaan loppuosan voi ottaa isä tai senkin voi jakaa. Ystävättäeni meni töihin kun vauvansa oli n 5kk, ja isä astui messiin. Nyt ko vavva on jo 1,5 v ja isä efelleen kotona, kotihoidontuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en lue aloittajan loppukaneettia, mutta yksi asia on rempallaan tuossa perheessä.
Meille kaikille on jo uutisten kautta toitotettu, että perheiden pitää ja on syytä hankkia koronavarastot ruuasta, niin pakkaseen kuin myös kuivapuolelle.
Samoin toisen kerran tämän sodan takia tulee hankkia kotiin perusvarasto.
Mitä tekee tämä Ap ja muut kirjoittajat, talo tyhjillään ruuasta, kaapit tyhjänä. Liekö edes sokeria talossa.
Herätkää, ja hankkikaa pahan päivän varalle varastoon perusruokatarvikkeet.
Voi ettekö mitään ole tässä keskustelussa oppineet.
Miksi se on aloittajan tehtävä hankkia ruokavarastot täyteen, mutta ei aloittajan miehen?
Ap, sydäntä särkee sun puolesta. Toivottavasti sun mies vielä herää tähän tilanteeseen.
Kun meillä syntyi toinen lapsi, niin soitin miehen kotiin töistä, kun oli ollut niin kaaos päivä uhmaikäisen esikoisen ja vauvan kanssa. Oloni oli surkea, epäonnistunut. Ja olin pahoillani. Mutta mieheni tuli kotiin, halasi ja sanoi että pärjäisit hyvin.
Sama mies on perunut kaveriporukan juhliin ja tärkeisiin tapahtumiin menot, jos lapset sairaana kotona. Viimeksi perui tärkeisiin juhliin menon ihan siltä varalta, jos meidän muiden lisäksi uusin tulokas sairastuu ja tulisi viikonloppuna sairaalan päivystykseen meno vauvalle. Ihan omasta tahdosta. Tällaisiakin miehiä on. Kaverit eivät ymmärtäneet mutta meidän perhe voi hyvin.
Siitäkin on kokemusta, kun läheiset pettävät kun on avuton, terveyteen liittyvät asiat. Äitini harrastaa tätä. Mutta lopputulos on että ei olla enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä meinasin antaa 20-veenä nykyiselle miehelleni kenkää parin vuoden seurustelun jälkeen. Ei asuttu yhdessä, mutta jo vuoden oltiin kaikki viikonloput oltu mun asunnolla. Sairastuin, olin syönyt kaapin tyhjäksi, särkylääkkeitä vielä vähän jäljellä. Torstaina sanoin miehelle, että on ollut pitkä viikko sairastaa, että ihanaa kun hän tulee huomenna ja laitanko etukäteen rahaa tilille, että käy hakemassa mulle ruokaa ja lääkkeitä tullessaan ja jos huomenna ei ole kuume laskenut, niin täytyy käydä päivystyksessä ja kuinka ihanaa että pääsee saattajan kanssa autolla, eikä tarvi mennä taksilla. Mies tuumasi, että ei kyllä aio tulla, koska hän ei halua saada tartuntaa.
Joo, tajuan ja en tajua. Pitäähän sitä aikuisen ihmisen yksin selvitä sairaanakin. Mutta mitä ihmettä minä teen parisuhteella, jos siihen ei kuulu toisen tukeminen vaikeina aikoina oman mukavuudenkin kustannuksella? Jos osat olisi olleet toisin päin, olisin tehnyt ihan kaikkeani, että miehellä on parempi.
Uskalsin jatkaa suhdetta ja ei ole kokonaisuutena kaduttanut. Mutta silloin tällöin, onneksi harvakseltaan miehelle tulee sellaisia ihmeellisiä idioottikohtauksia, joissa hänen maailmansa supistuu tasan oman navan kokoiseksi. Ja nyt ollaan jo 40-vee pari ja lapsetkin jo melko isoja.
Että mikä noita miehiä vaivaa? Ei munkaan mies ole itsekäs luonteeltaan. Joskus vain joku idiotismi ja itsekkyys iskee hetkellisesti ja kohtauksenomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Vauva pääsi päivällä sairaalasta kotiin, minä sain nukkua kotona kokonaisen yön ja vointi on parempi. Mies valvoi sairaalassa yön. Yritimme puhua asiasta, mutta tuntuu, ettei keskusteluyhteyttä ole. Mies on kyllä pelästynyt siitä miten asiat, ja siis erityisesti vauvan tila, kehittyivät, mutta ei varsinaisesti näe, että olisi itse voinut toimia kovinkaan eri tavalla. Kieltää kaiken, tai uskon, että siis oikeasti kokee asian niin, että hänellä oli ensin vuosisadan flunssa ,josta hänellä oli oikeus toipua rauhassa ja mulla oli vaan pientä lämpöilyä eikä sen kummempaa. Hän ei usko, että maidon ehtyminen johtui väsymyksestä ja migreenin aiheuttamasta oksentamisesta. Vähättelee koko asiaa, on sitä mieltä, että vauva olisi joka tapauksessa joutunut sairaalaan minun kunnosta huolimatta. Hoitaa nyt kuitenkin vauvaa, ensi yön lupasi hoitaa heräilyt ja tuoda vauvan vain imetykselle.
En tiedä siis miten eteenpäin. Sanoin että menemme äidilleni pariksi päiväksi huomenna, jos vauvan kunto kohenee edelleen. Täytyy koittaa varata aikaa neuvolan keskusteluapuun.
Niille epäilijöille, jotka väittää provoksi, niin voin kertoa että kaikki läheiseni (nyt myös anoppi) tietävät tästä asiasta. Ja muut eivät mua näiden tekstien perusteella pysty tunnistamaan, tosin ei se minua kovasti edes haittaisi.
Mies on ollut niin sanottu tasa-arvon kannattaja koko meidän suhteen ajan, on kannustanut mua ottamaan töihin liittyen uusia haasteita vastaan, olen hoitanut kodin remontoimiseen liittyviä asioita kokonaan yksin, maksanut puolet kaikesta jne. Nyt vasta on suhteessa aika, jolloin nämä arvot näköjään punnitaan käytännössä. Se on helppoa kannattaa tasa-arvoa niin kauan kun ei itse joudu luopumaan omista saavutetuista eduista. Mielestäni jo se, että minulla vanhempainvapaalaisena ei ole oikeutta sairaslomaan, asettaa meidät vanhemmat eriarvoiseen asemaan. Mm. tähän on tultava joku muutos, mikäli jatkamme yhdessä. Minä otan jo takkiin univelat, synnytyksestä toipumisen, eläkekertymän pienentymisen ja vaikeutuvat uranäkymät kunhan palaan töihin. Mulle valkeni nyt vasta kunnolla, kuinka "paska nakki" vanhempainvapaa voi ollakaan. Ei tietysti kaikkien miesten kohdalla, mutta kommenteista päätellen liian usein kuitenkin.. Toki nautin vauvan kanssa olosta, mutta mietin miten vastuuta saisi oikeasti jaettua tasaisemmin molempien vanhempien kesken.
Ap
Lobbaako tämä stoorisi perhevapaauudistusta? Miesten palkallinen perhevapaa, siitäkö tässä jatkokertomuksessa oli kyse? Oletko kepulainen?
Jo nykyään vanhempainvapaan loppuosan voi ottaa isä tai senkin voi jakaa. Ystävättäeni meni töihin kun vauvansa oli n 5kk, ja isä astui messiin. Nyt ko vavva on jo 1,5 v ja isä efelleen kotona, kotihoidontuella.
Ei, vaan se perhevapaauudistus jonka pitäisi astua voimaan 1. elokuuta 2022, siitä puhun.
Kai aloittaja on jo ymmärtänyt, että mies ei vain saa olla töistä pois sen takia, että puoliso on sairas. Kurja juttu, mutta raivon voi kohdistaa miehen työnantajaan ja Suomen työlainsäädäntöön. Itse olen hoitanut kaksi oksentavaa lasta, vauvan ja taaperon, oksennustaudissa itsekin, ja tästäkin selvittiin.
Ja jos oli todella läheisen ystävän häät, niin ymmärrän, että mies lähti sinne.
N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en lue aloittajan loppukaneettia, mutta yksi asia on rempallaan tuossa perheessä.
Meille kaikille on jo uutisten kautta toitotettu, että perheiden pitää ja on syytä hankkia koronavarastot ruuasta, niin pakkaseen kuin myös kuivapuolelle.
Samoin toisen kerran tämän sodan takia tulee hankkia kotiin perusvarasto.
Mitä tekee tämä Ap ja muut kirjoittajat, talo tyhjillään ruuasta, kaapit tyhjänä. Liekö edes sokeria talossa.
Herätkää, ja hankkikaa pahan päivän varalle varastoon perusruokatarvikkeet.
Voi ettekö mitään ole tässä keskustelussa oppineet.
Ethän sinäkään ole oppinut. Ap:lla on raaka-aineita, ainakin se jauheliha jonka mies toi, mutta ei mitään heti valmista tai nopeasti syötävää. Sairaana ei paljoa kokkailla.
Tukiverkko? Ruoan tilaaminen kotiinkuljetuksella?
jaa koronaa, no sitten ei mitään hätää onhan meidät rokotettu
On se kumma kun hankitaan lapsia ja ei kyetä huolehtimaan. Nyt kun vielä netistä voi tilata ruoat niin ei pitäisi nähdä nälkää. Ennen syötiin sitä mitä kaapista löytyi niin kauan että jalat kantoi kauppaan jos mies ei ollut kotona. Ja yksinhuoltajat nauravat hihaansa kun tätä lukevat.
Vierailija kirjoitti:
Kai aloittaja on jo ymmärtänyt, että mies ei vain saa olla töistä pois sen takia, että puoliso on sairas. Kurja juttu, mutta raivon voi kohdistaa miehen työnantajaan ja Suomen työlainsäädäntöön. Itse olen hoitanut kaksi oksentavaa lasta, vauvan ja taaperon, oksennustaudissa itsekin, ja tästäkin selvittiin.
Ja jos oli todella läheisen ystävän häät, niin ymmärrän, että mies lähti sinne.
N39
Tämähän on ihan potaskaa. Suomessa saa jäädä mies saikulle hoitamaan lasta, jos esim vanhempainvapaalla oleva äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan oman sairastumisen vuoksi.
Lobbaako tämä stoorisi perhevapaauudistusta? Miesten palkallinen perhevapaa, siitäkö tässä jatkokertomuksessa oli kyse? Oletko kepulainen?