Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

"Ehkä tässä on vähän toisistaan poikkeavia käsityksiä mikä suhteessa lasketaan ongelmaksi, lasketaanko esim mainittu puhumattomuus ja vetäytyminen, vai pelkästään kääntäminen ja vääntäminen. "

Ja sitten on suhteita, joissa ei ole mitään noista. Ei ole mitään merkkejä, joita voisi lukea. Ei ole huokailuja eikä kännykkään uppoamista, kosketuksen puutetta jne.

Halutaan siis suhteen jatkuvan, toinen ei vaan tiedä, että siinä suhteessa elää kolmaskin. Omani oli tämmöinen. Mies jäi kiinni yhteisen ystävän kautta todella vahingossa, aivan uskomattoman sattuman kautta. Kovasti vakuutteli, että ei eroa halua ja muuta vastaavaa. No, minä halusin.

Juuri se tuntui pahimmalta, että en olisi edes unissani osannut epäillä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Koska jos minä oisin ollut se toinen nainen tilanteessa missä tuleva pitkäaikainen ja ainoa suhteeni kotonaan päättyvässä suhteessaan vielä joka päivä koskettaa, suunnittelee tulevaisuuden haaveiden toteuttamista puolison kanssa, haluaa tuoda puolisolleen hyvää mieltä yllätyksin tai lait

niin meinaan vaan 28 että jos miehesi yhä kotona käyttäytyi kuin rakastaisi, niin eiköhän hän sitten rakastanutkin. Toista naista ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tai se olisi pudonnut pois kuviosta jos olisitte saaneet ongelmanne ratkottua, mikä se ikinä olikaan.

Ehkä olen naiivi, ehkä joku poikkeuksellinen ihmistuntija, mutta väitän, että jos rakkautta on osoitettu suhteessa aina, ei sitä pysty teeskentelemään enää jos se tunne sammuu. Mun itseni ei tarvinnut mitään teeskennellä ja toinpa jopa pettymystäni suhteessa esiinkin kuten olin aina sanonut suoraan miten asiat koen, ja silti kumppani ei tosissaan uskonut että olemme ohuella jäällä. Koska elimmehän normaalia perhe-arkea, ei riidelty, seksiäkin oli joskus (ihan viimeisen puolen vuoden aikanakin p-ntiin ainakin kerran juovuksissa juhlien jälkeen), taloudellisesti meni hyvin, yhteiset ystävät..eihän silloin voi olla sellaisia ongelmia joista oikeasti seuraisi ero?

Vierailija kirjoitti:

Facebook paljasti kaiken, myös sen että sama mies molempien lakanoissa jne. Yksi työmatka olikin nyksän lapsen harrastusmatka ulkomaille jne. 

Oh hoh!

Tuo on menny multa ihan kokonaan ohi, en nimittäin ole aktiivisesti tätä ketjua seurannut.

Onpas harvinaisen törkeää käytöstä mieheltäs! Ihan täysin suunnitelmallisesti on kusettanu sua, keksinyt jonkun työmatkatarinan, kun onkin salarakkaan lapsen harrastusmatkalla mukana ulkomailla. Huh huh! Miten toi mies voi edes katsoa itseään peilistä!?! Te olitte siinä kohtaa olleet jo 28 vuotta yhdessä, etkä tiennyt toisesta naisesta mitään etkä miehesi kaksoiselämästä ja mies viilaa linssiin minkä ehtii. Vieläpä tuohon kombinaatioon se vuokrakämpän salaa hankkiminen, sen muistan yhtä ja varmaan muistan loppuelämäni.

Millaiseen petokseen ja kaksoiselämään jotkut ihmiset kykenevätkään, on ihan käsittämätöntä. Nyt kyllä leuka loksahti lattiaan asti. 

Itsekin petetty ja jätetty toisen takia, ketjussa syksystä 2022.

Vierailija kirjoitti:

niin meinaan vaan 28 että jos miehesi yhä kotona käyttäytyi kuin rakastaisi, niin eiköhän hän sitten rakastanutkin. Toista naista ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tai se olisi pudonnut pois kuviosta jos olisitte saaneet ongelmanne ratkottua, mikä se ikinä olikaan.

Oon täysin eri mieltä sun kanssa. Väität siis, että 28:lla oli pakostikin jotain ongelmia miehensä kanssa. Sähän tavallaan syyllistät nyt 28:a siitä, että hänen miehensä yksipuolisesti päätti ryhtyä suhteseen työpaikan uuden naisen kanssa. Ja että jos 28 olisi vain ollut tarpeeksi fiksu ja ryhtynyt ratkomaan niitä olemattomia ongelmia, niin hänen mies ei olisi ryhtynyt suhteeseen työpaikan naisen kanssa.

Ei tarvitse olla mitään erityisiä ongelmia suhteessa, joita olisi pitänyt osata ratkoa ja joita ratkomalla olisi estetty ero. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että jotkut miehet nyt vain hommaavat ikäkriisissään toisen naisen ja tilanne etenee pitemmälle kuin ehkä oli tarkoituskaan? Alkuperäisessä suhteessa ei ole tarvinnut olla mitään vikaa, että mies ryhtyy pettämään. Jotkut ovat vain sikoja, haluavat panna useita samaan aikaan eivätkä kykene sitoutumaan tai jos ovatkin kyenneet, niin siinä neljän-viidenkympin hujakoilla ehkä alkaa ruohokin näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella. Siinä ei paina vaakakupissa edes suhteen pituus eikä yhteiset lapset, kun mies haluaa muitakin naisia.

"niin meinaan vaan 28 että jos miehesi yhä kotona käyttäytyi kuin rakastaisi, niin eiköhän hän sitten rakastanutkin. Toista naista ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tai se olisi pudonnut pois kuviosta jos olisitte saaneet ongelmanne ratkottua, mikä se ikinä olikaan."

Kuten sanoin, meillä käsitys ja meininki oli, että toinen on kuvioissa ja avioliitto on myös. Kai se aikanaan olisi "pudonnut kuvioista" tai sitten ei olisi. Mitään ratkottavia ongelmia ei ollut, jos ei sellaiseksi katsota sitä, että miehen mielestä just näin oli mahtavan hyvä. Tykkäsi siis tämmöisestä elämästä.

Minusta on ihan törkeää tulla väittämään näissä tilanteissa, että sen asioista mitään tietämättömän pitäisi olla kykenevä ratkomaan jotain ongelmaa.

Lainaus: "niin meinaan vaan 28 että jos miehesi yhä kotona käyttäytyi kuin rakastaisi, niin eiköhän hän sitten rakastanutkin. Toista naista ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tai se olisi pudonnut pois kuviosta jos olisitte saaneet ongelmanne ratkottua, mikä se ikinä olikaan."

Ongelma pitäisi ensin tietää, jotta sen voisi ratkaista. Olimme toimiva tiimi, olen henkilö joka kuuntelee, olisin kyllä reagoinut exän esiin tuomiin "ongelmiin", eli ei ole asioita joita olisin ohittanut. 

50 v. ikäkriisi/villitys, pitkä parisuhde ja miesvoittoiselle (96% miehiä) työpaikalle ilmestyi uusi nainen. Siitä se on kehittynyt pikkuhiljaa rakkaudeksi, jonka esteenä ei ollut edes toisen viisi lasta. Toivon onnea Heille edelleen. 

28v yhdessä 

"niin meinaan vaan 28 että jos miehesi yhä kotona käyttäytyi kuin rakastaisi, niin eiköhän hän sitten rakastanutkin. Toista naista ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tai se olisi pudonnut pois kuviosta jos olisitte saaneet ongelmanne ratkottua, mikä se ikinä olikaan."

Kerrotun mukaan tuo ex-mies ei puhunut tunteistaan. No, eikö se kerro siitä, että mies myöskään itse ole kartalla omista tunteistaan. En nyt halua diagnosoida, mutta omasta kipeästä kokemuksesta mulle tulee mieleen, että voisiko tuo mies olla neuroepätyypillinen. Niillähän tuo tunneilmaisu ei sanallisesti oikein onnaa. Kun kuitenkin oli hyvä kumppani ja isä vuosikymmenet. Ett mä otaksun hänen olleen oikeesti pihalla. ts. kyvytön toimimaan rakentavasti, kun ei niitä puhehousuja löytynyt. Kipeetä on ollu vastaavanlaisen tyypin kanssa nyt jo taakse jäänyt suhde. Ei ihme, jos sellaisen kanssa menee sekaisin, niin minäkin menin.

Kiitos minua koskevista kirjoituksista.

Jälkikäteen olen tajunnut, että exäni vanhemmatkaan eivät ikinä puhuneet "vaikeista asioista" ja olivat äärettömän ihania ihmisiä. Exän äitikin kommentoi kun exä teki poikaan liittyvät oharit jouluaattona, että "poikani" (siis exäni) on niin kiltti, että ei osaa sanoa ei. Asia ei koskenut siis minua vaan poikaansa, joka oli kovin suruissaan asiasta. Niin, mikä sitten on kiltteyttä ....... 

Minä olen ihan kunnossa erosta ja tiedän kyllä miten asiat meni minun suuntaan ja paljon voisin kertoa asioita lisää, mutta en saavuta sillä mitään. Anteeksi olen antanut, mutta tiettyjä asioita en voi unohtaa. Niiden kanssa siis eletään. 

Hieman aiemmin joku puolestani "muisteli", että 28v:n mies huijasi mm. masennuksen. Ei huijannut, ja tiedän että se pirulainen on toisen riesana edelleen. Se ei oikeuta asioita miten meillä ero tapahtui. Se on kuitenkin olemassa, eikä edes uusi onni ole sitä pois vienyt. 

En ole täydellinen, mutta eroomme en olisi voinut vaikuttaa. Sen ei sitten ollut tarkoitus kestää kiikkustuoliin asti.

Toivon todella, että jokainen joka elää nyt sitä elämän isoa kriisiä jaksaisi uskoa, että kipu hellittää (ja elämä jatkuu).

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin meinaan vaan 28 että jos miehesi yhä kotona käyttäytyi kuin rakastaisi, niin eiköhän hän sitten rakastanutkin. Toista naista ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tai se olisi pudonnut pois kuviosta jos olisitte saaneet ongelmanne ratkottua, mikä se ikinä olikaan.

Oon täysin eri mieltä sun kanssa. Väität siis, että 28:lla oli pakostikin jotain ongelmia miehensä kanssa. Sähän tavallaan syyllistät nyt 28:a siitä, että hänen miehensä yksipuolisesti päätti ryhtyä suhteseen työpaikan uuden naisen kanssa. Ja että jos 28 olisi vain ollut tarpeeksi fiksu ja ryhtynyt ratkomaan niitä olemattomia ongelmia, niin hänen mies ei olisi ryhtynyt suhteeseen työpaikan naisen kanssa.

Ei tarvitse olla mitään erityisiä ongelmia suhteessa, joita olisi pitänyt osata ratkoa ja joita ratkomalla olisi estetty ero. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että jotkut miehet nyt vain homma

Ikäkriisikin on ongelma ja nimenomaan suhteen ongelma silloin kun se aiheuttaa suhteeseen ongelmia.

Voi rakastaa ja silti pettää. Voi rakastaa, pettää ja sitten huomata, että suhde on ajautunut uskottomuuden ja suhteessa alunperin olevien puutteiden takia liian vaikeaksi ja uuden kanssa on helpompaa. Voi rakastaa, pettää, sitten huomata että rakastaa uutta enemmän, tai enemmän sillä lailla kuin kumppania. Voi luulla rakastavansa, yrittää liikaa väkisin, kehittää kiukkua kun ei onnistu ja sitten pettää, ja kokea sen vielä täysin perustelluksi tempuksi. Voi elää kulissia, päivästä toiseen mukavuusliittonsa roolia eläen, pettää ja päättää jättää sen kulissin. Mutta sellaista minä en ymmärrä, että suhteessa on eletty rakkaudessa ja rakkautta osoittaen ja sitten pitkäaikainen suhde tulee molemmille täysin yllätyksenä. Sitten vielä jatketaan sen petoskumppanin kanssa elämää. Sen verran olen ihmisten suhteen inhorealisti etten usko täällä monesti kuvatun sian mieheksi, tai pitäisikö sanoa miehen siaksi, edistävän oikein vimmalla asioita jotka heikentävät omaa elämäntilannetta ja omaa hyvinvointia. Että rakastanpa syvästi nyt tuota puolisoani ja elämämme on hyvää ja PAM ikäkriisi, joka oireilee niin, että otan ihan kauhean naisen sivuun, rakastaen yhä vaimoani joka päivä syvästi, eläen yhä hyvää elämäämme, kieroilen ja ketmuilen saadakseni tavata sitä harppua, ja sitten lopulta jätän kotini, vaimoni ja lähes perheeni, maksan ison tukun rahaa ja otan kaikkien haukut niskaani, jotta saan jatkaa elämääni tuon kotkan kanssa. Eihän tuossa ole mitään järkeä?

Ymmärsinkö oikein, että 28 ei tiedä onko mies ollut kotona esiintyen täysin normaalina kumppanilleen ja samaan aikaan tavannut toista? Vai tuliko ensin masennus ja sitten jossain vaiheessa toinen? Meitähän on tässä varmaan monia, joilla on joskus eron jälkeen ollut satunnaisen kerran seksiä exän kanssa vaikka samalla tapailisi jo uutta ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

"niin meinaan vaan 28 että jos miehesi yhä kotona käyttäytyi kuin rakastaisi, niin eiköhän hän sitten rakastanutkin. Toista naista ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tai se olisi pudonnut pois kuviosta jos olisitte saaneet ongelmanne ratkottua, mikä se ikinä olikaan."

Kuten sanoin, meillä käsitys ja meininki oli, että toinen on kuvioissa ja avioliitto on myös. Kai se aikanaan olisi "pudonnut kuvioista" tai sitten ei olisi. Mitään ratkottavia ongelmia ei ollut, jos ei sellaiseksi katsota sitä, että miehen mielestä just näin oli mahtavan hyvä. Tykkäsi siis tämmöisestä elämästä.

Minusta on ihan törkeää tulla väittämään näissä tilanteissa, että sen asioista mitään tietämättömän pitäisi olla kykenevä ratkomaan jotain ongelmaa.

Kuka sellaista on edes väittänyt? Kommentissahan sanottiin "te". Ei kai sitä yksin voikaan korjata pettämisongelmaa, josta ei edes tiedä. Toisaalta yhdessähän yhteisen suhteen ongelmat korjataan, harvoin yksin. Vähän jos koittaisi olla triggeröitymättä omien traumojen kautta ja lukisi ajatuksella kommentit..

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "niin meinaan vaan 28 että jos miehesi yhä kotona käyttäytyi kuin rakastaisi, niin eiköhän hän sitten rakastanutkin. Toista naista ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tai se olisi pudonnut pois kuviosta jos olisitte saaneet ongelmanne ratkottua, mikä se ikinä olikaan."

Ongelma pitäisi ensin tietää, jotta sen voisi ratkaista. Olimme toimiva tiimi, olen henkilö joka kuuntelee, olisin kyllä reagoinut exän esiin tuomiin "ongelmiin", eli ei ole asioita joita olisin ohittanut. 

50 v. ikäkriisi/villitys, pitkä parisuhde ja miesvoittoiselle (96% miehiä) työpaikalle ilmestyi uusi nainen. Siitä se on kehittynyt pikkuhiljaa rakkaudeksi, jonka esteenä ei ollut edes toisen viisi lasta. Toivon onnea Heille edelleen. 

 

Hmm. Mitä siis itse arvioisit, rakastiko miehesi sinua yhä vai ei?

"

Mikä ajaa uskottomuuteen?

Tutkimukset kertovat, että uskottomuuteen voivat ajaa esimerkiksi seksuaalisen nautinnon puute omassa suhteessa, seikkailunhalu, läheisyydentunteen puuttuminen sekä arvostuksen ja huomion tarve.

Jos ei koe saavansa arvostusta, voi pettäminen olla keino yrittää paikata itsetuntoa. Osa kokee rakkauden loppuneen omassa parisuhteessa, mutta monet pettäjät yhä rakastavat kumppaniaan. Tällöin pettäminen voi olla ratkaisuyritys parisuhteen vaikeuksiin."

-Heli Vaaranen, Johtava asiantuntija, Väestöliitto

"Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että jotkut miehet nyt vain hommaavat ikäkriisissään toisen naisen ja tilanne etenee pitemmälle kuin ehkä oli tarkoituskaan? Alkuperäisessä suhteessa ei ole tarvinnut olla mitään vikaa, että mies ryhtyy pettämään. Jotkut ovat vain sikoja, haluavat panna useita samaan aikaan eivätkä kykene sitoutumaan"

Varmaan on miehiä ja naisia ketkä pettää vaan seikkailunhalusta tai seksinhimosta. Mutta että pitkän aikaa ja saman kolmannen pyörän kanssa, jonka kanssa sitten jatketaan vielä eron jälkeenkin parisuhteessa. Ei kyetä sitoutumaan ja halutaan panna useita, mutta sitoudutaan sitten heti siihen ensimmäiseen jota pitkän liiton ulkopuolella käydään panemassa. Mmmkei.

"Mutta sellaista minä en ymmärrä, että suhteessa on eletty rakkaudessa ja rakkautta osoittaen ja sitten pitkäaikainen suhde tulee molemmille täysin yllätyksenä."

No ei se tietenkään molemmille tullut, minulle vain. Eikä tietenkään kyse ollut mistään kamalasta harpusta, vaan ihan tavallisesta naisesta.

Sä et nyt ymmärrä sitä, että kaikki eivät ajattele uskollisuudesta ja avioliitosta kuten sinä. Että tarvitaan joku kriisi tai ongelma, kun vieras viehättää. Minun mieheni aivan tosissaan ajatteli, että kun en vaan koskaan saa tietää tästä hänen omasta kivastaan, kaikki on hyvin. Olisi ollutkin, jos en olisi saanut tietää. 

Sulla on vähän joku tyypillinen romanttinen ajatus, että eletään rakkaudessa ja rakkauden teoissa niin se sulkee jo itsessään maailman houkutukset ulos. No ei kaikilla tee.

Voisitko ajatella, että sinä näkisit, että tilanteita on monenlaisia, eivätkä niistä kertominen ole mitään traumakokemusta?

Vierailija kirjoitti:

"Mutta sellaista minä en ymmärrä, että suhteessa on eletty rakkaudessa ja rakkautta osoittaen ja sitten pitkäaikainen suhde tulee molemmille täysin yllätyksenä."

No ei se tietenkään molemmille tullut, minulle vain. Eikä tietenkään kyse ollut mistään kamalasta harpusta, vaan ihan tavallisesta naisesta.

Sä et nyt ymmärrä sitä, että kaikki eivät ajattele uskollisuudesta ja avioliitosta kuten sinä. Että tarvitaan joku kriisi tai ongelma, kun vieras viehättää. Minun mieheni aivan tosissaan ajatteli, että kun en vaan koskaan saa tietää tästä hänen omasta kivastaan, kaikki on hyvin. Olisi ollutkin, jos en olisi saanut tietää. 

Sulla on vähän joku tyypillinen romanttinen ajatus, että eletään rakkaudessa ja rakkauden teoissa niin se sulkee jo itsessään maailman houkutukset ulos. No ei kaikilla tee.

Voisitko ajatella, että sinä näkisit, että tilanteita on monenlaisia, eivätkä niistä kertominen ole mit

Eihän sun tarinasi ole sitten samanlainen kuin ne mitä tässä aiemmin on kommentoitu. Ei kai niissä haluttu pitää salassa suhdetta muuta kun siihen saakka että ehdittiin kasvattaa ballsit erota. Voisin kertoa omaa pettäjän näkökulmaa mut tulee sitten pitkää tarinaa.. no tästä lähtee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "niin meinaan vaan 28 että jos miehesi yhä kotona käyttäytyi kuin rakastaisi, niin eiköhän hän sitten rakastanutkin. Toista naista ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tai se olisi pudonnut pois kuviosta jos olisitte saaneet ongelmanne ratkottua, mikä se ikinä olikaan."

Ongelma pitäisi ensin tietää, jotta sen voisi ratkaista. Olimme toimiva tiimi, olen henkilö joka kuuntelee, olisin kyllä reagoinut exän esiin tuomiin "ongelmiin", eli ei ole asioita joita olisin ohittanut. 

50 v. ikäkriisi/villitys, pitkä parisuhde ja miesvoittoiselle (96% miehiä) työpaikalle ilmestyi uusi nainen. Siitä se on kehittynyt pikkuhiljaa rakkaudeksi, jonka esteenä ei ollut edes toisen viisi lasta. Toivon onnea Heille edelleen. 

 

 

Hmm. Mitä siis itse arvioisit, rakastiko miehesi sinua yhä vai ei?

Pitäisi kysyä Häneltä itseltään. En oikeasti tiedä. Varmaan rakasti jollakin tasolla, arjesta ei hävinnyt hellyydenosoitukset missään vaiheessa. Toisaalta, juuri se oli julmaa. Selkeästi kaipasi elämäänsä muuta. Voihan olla, että oma ratkaisuni / halu erota oli se lopullinen ratkaisu. Kun vielä helmi- maaliskuussa sanoi, että näkisi meidät vielä yhdessä (erosin huhtikuussa). Joskus olen miettinyt, että olisiko vaan pokkana muuttanut takaisin kotiin (kertomatta salasuhteesta). En todellakaan tiedä.

28 v yhdessä 

"Eihän sun tarinasi ole sitten samanlainen kuin ne mitä tässä aiemmin on kommentoitu. Ei kai niissä haluttu pitää salassa suhdetta muuta kun siihen saakka että ehdittiin kasvattaa ballsit erota. Voisin kertoa omaa pettäjän näkökulmaa mut tulee sitten pitkää tarinaa.. no tästä lähtee"

No sitähän sä et tiedä. Et sinä tiedä, mitä esim. 28 v ajatteli, kun ei sitä tiedä hän itsekään. Musta aikanaan kovastikin kuulosti, että miehelle olisi käynyt erinomaisesti se, että omassa asunnossaan ja toisen asunnolla elää yhtä elämää ja 28 v luona käy sitten mielensä mukaan ruokaa paistelemassa ja lakanahommissa.

Mitä nyt on muualtakin kuullut niin yllättävän yleistä on, että pettäjä ei halua erota tai muuttaa mitään liitossaan. Kunhan haluaa vaan siihen päälle muuta. Paljonkin vaivaa nähdään peittelyssä. 

Mun pettämiseni alkoi suhteessa jota luonnehdin 'ihan ok'. Seksi oli ok, halut tasapainossa, monesti yhdessä oli mukavaa ja oltiin toisilleen tuki ja turva kun elämässä tapahtui jotain ikävää. Ei mitään merkittävää yksittäistä ongelmaa. Jos joku toimi, se oli läheisyys ja koskettelu ja rakkaushöpinä, varsinkin viesteissä. Kuitenkaan en täysin koskaan kunnioittanut puolisoa. Meillä ei ollut merkityksellistä keskustelua ja varsinkin vaikeista asioista oltiin hiljaa. Mut ei ollut yhteisiä intressejäkään, joten keskustelu oli pintapuolista kuulumisten vaihtoa lähinnä. Lisäksi meillä oli erimielisyyttä suhteen etenemisestä (tahdista), muttei siitäkään käyty mitään perinpohjaista keskustelua. Itseä rassasi epäonnistuminen aiemmassa liitossa enkä uskaltanut edetä nopeesti, tai niin ajattelin. Suhde kävi lopulta ahdistamaan mut jotenkin tunsin että on velvollisuus saada se toimimaan ja yritin kaikkeni. Ei asuttu yhdessä ja oli helppoa viikonloppu kerrallaan koittaa skarpata.Viesteissä tuntui aina hyvältä että jatkoin, mutta F2F voin huonosti. En tiedä miksi pelkäsin niin paljon lähteä, koin kai että puoliso romahtaa jos jää yksin. Viikonlopun jälkeen potkin aina itseä henkisesti etten tälläkään kertaa saanut sanottua että haluan eroon.

Lopulta ihastuin, aloin pitää yhteyttä toiseen ja rakastuinkin. Itsesyytökset oli jotain ihan hirveää. Jos aiemmin jo oli pakkomielle saada suhdetta toimiin nyt se oli potenssiin kymmenen. Enää en pystynyt uskottavasti kai teeskennellä tunteita ja puolisolla alkoi epäilykset. Ekaa kertaa käytiin tosissaan keskustelua tunteista mut se oli niin päin että minä välttelin ja silloinen puoliso painoi päälle. Tulin koko ajan varmemmaksi että jos lähden jotain käy. Jotain mitä ei enää pysty korjata. Ihan skitsofrenista mut koitin samaan aikaan vakuuttaa uutta että teen eroa ja samaan aikaan vanhaa etten lähde mihinkään. Olin siis paras versio itsestä mollemmille. Uuvuin ja jouduin työterveyden psykologille koska tarvitsin unettomuuteen apua (työssä käytän laitteita jota ei voi pöhnässä käyttää). Psykologi tiesi heti että stressi tulee yksityiselämän puolelta. Sain häneltä ihan kun valon ja ymmärsin et on aika viheltää peli poikki. Kerroin exälle suhteesta ja lupasin että se menee katkolle siihen kun on käännetty viimeinenkin kivi. Ja niin myös meni. Suhde oli hälle shokki, mutta vaikka hän muuta kertoi, selvisi myöhemmin että se ei ollut yllätys. Hän oli kaivanut tiedon työkoneeltani kun olin jossain suihkussa tai jossain, mut ei sanonut silloin mitään. Päädyin parin-kolmen kuukauden selvittelyn jälkeen lähtemään suhteesta. Lähtö ei sujunut ilman draamaa mutta oli paras päätös molempien kannalta. Vasta paljon myöhemmin olen tajunnut miten päätäni manipulointiin tuossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

"Eihän sun tarinasi ole sitten samanlainen kuin ne mitä tässä aiemmin on kommentoitu. Ei kai niissä haluttu pitää salassa suhdetta muuta kun siihen saakka että ehdittiin kasvattaa ballsit erota. Voisin kertoa omaa pettäjän näkökulmaa mut tulee sitten pitkää tarinaa.. no tästä lähtee"

No sitähän sä et tiedä. Et sinä tiedä, mitä esim. 28 v ajatteli, kun ei sitä tiedä hän itsekään. Musta aikanaan kovastikin kuulosti, että miehelle olisi käynyt erinomaisesti se, että omassa asunnossaan ja toisen asunnolla elää yhtä elämää ja 28 v luona käy sitten mielensä mukaan ruokaa paistelemassa ja lakanahommissa.

Mitä nyt on muualtakin kuullut niin yllättävän yleistä on, että pettäjä ei halua erota tai muuttaa mitään liitossaan. Kunhan haluaa vaan siihen päälle muuta. Paljonkin vaivaa nähdään peittelyssä. 

Ois käynyt erinomaisesti mutta kuitenkin oltiin niin masentuneita, että ilo oli kaikki elämästä poissa. Ookke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eihän sun tarinasi ole sitten samanlainen kuin ne mitä tässä aiemmin on kommentoitu. Ei kai niissä haluttu pitää salassa suhdetta muuta kun siihen saakka että ehdittiin kasvattaa ballsit erota. Voisin kertoa omaa pettäjän näkökulmaa mut tulee sitten pitkää tarinaa.. no tästä lähtee"

No sitähän sä et tiedä. Et sinä tiedä, mitä esim. 28 v ajatteli, kun ei sitä tiedä hän itsekään. Musta aikanaan kovastikin kuulosti, että miehelle olisi käynyt erinomaisesti se, että omassa asunnossaan ja toisen asunnolla elää yhtä elämää ja 28 v luona käy sitten mielensä mukaan ruokaa paistelemassa ja lakanahommissa.

Mitä nyt on muualtakin kuullut niin yllättävän yleistä on, että pettäjä ei halua erota tai muuttaa mitään liitossaan. Kunhan haluaa vaan siihen päälle muuta. Paljonkin vaivaa nähdään peittelyssä. 

Ois käynyt erinomaisesti mutta kuite

Sinä siis ymmärrät ja tiedät tämän miehen ajatusprosessit ja tunteet? Avaa ihmeessä, kai 28 v vielä näin jälkikäteen voisi olla kiinnostunut. Siinäpä se on kun ei tiedetä, mikä se tilanne oikeasti on kun nämä tulee puskista. Väännetään vaan, että kyllä on ollut merkkejä, et vain ole tajunnut.

Ja tuolle edelliselle: kukahan siinä kenen tunteita manipuloi, itse vaiheilee lähtöjensä kanssa ja uhriutuu sitten jälkeen päin.