Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (13335)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: "Ajat ovat muuttuneet ja myös miehet. Tässä ketjussahan ns. päählöt eivät hakeneet apua parisuhdeongelmiin vaikka siihen jo ketjun alussa kerrottiin saatavan apua ja jopa maksuttomasti".
No, en tiedä keihin viitataan, mutta näin alusta asti mukana olleena ja omaan erooni viitaten minua nyt tämä kommentti hieman hymyilyttää. En edes tiennyt, että meillä on parisuhdeongelmia ja toisaalta mitä se olisi muuttanut kun taustalla oli tietämättäni se toinen nainen (ja masennus). Toki, olisin suhteen eteen silloin tehnyt mitä tahansa ja ollut valmis yhdessä parisuhdeterapiaan. Ihan varmasti avun hakemisesta on hyötyä silloin kun molemmat sitä haluavat.
Itse olin ilmoittautunut jo eroseminaariin, kunnes exä silloin aikoinaan helmi-maaliskuussa puki puhehousu
Sen verran kommentoin tätä, että siitä avusta on nimenomaan hyötyä silloin kun kolmas osapuoli astuu kuvaan pitkässä suhteessa.
Olen itsekin kumppania vaihtaneena sitä mieltä, ettei se kolmas ilmesty kuvioon omasta erinomaisuudestaan, vaan sen suhteen vakavista ongelmista johtuen. Jos pariskunta hakisi ja saisi suhteen tunneongelmiin apua tuossa vaiheessa, väitän että hyvin usein se kolmas osapuoli jäisi taakse ennen kuin se suhde ehtisi syventyä vakavaksi. Ainakin siihen saakka kunnes taas taannuttaisi takaisin niihin huonoihin käytäntöihin, joista ongelmat alunperinkin lähtivät.
Tämä vain kommenttina siihen, että "mitä hyötyä avusta olisi ollut kun taustalla oli jo toinen nainen". Toki terapiaan pitää molempien haluta ennen kuin se toimii, mutta se onkin toinen asia sitten.
Tuo taitaa käytännössä tökätä siihen, että harvoin se kolmannen pyörän olemassaolo paljastuu heti alussa. Ei kukaan tule kotiin kertoen kumppanilleen että hei, tapasinpa muuten aivan mahtavan tyypin, joka viehättää minua niin fyysisesti kuin henkisestikin niin paljon, että jatkoimme iltaa ja vaihdoimme yhteystietoja ja sitten vähän muutakin, ja aiomme tavata heti ensi viikolla uudestaan.
Eli voi mennä pitkäänkin, ennen kuin kolmannen pyörän olemassaolo ja sivusuhteen edistyminen edes alkaa heijastua ja vaikuttaa siihen alkuperäiseen suhteeseen. Koska uusi suhde ehtii jatkua ja syventyä mahdollisesti pitkänkin aikaa, on tunnepuolikin ehtinyt syventyä. Sitten alkuperäinen kumppani vihdoin havahtuu toisen muuttuneeseen käytökseen ja alkaa ihmetellä asiaa, tivata ja penkoa. Tai sitten se pettävä kumppani on jo ehtinyt tehdä valintansa ja ilmoittaa kotona, että tämä oli nyt sitten tässä, pakkaan kamppeeni ja poistun.
Siinä sitä sitten ollaan. Tilanteen ja uuden suhteen ehdittyä keittyä jo noin pitkälle, on pariterapiasta enää harvoin apua. Eroa se voi ehkä helpottaa, mutta saako se alkuperäistä suhdetta enää paikattua, on hyvin epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät kenties edes tunnista parisuhdeongelmia?
"K: Mitkä ovat huonon parisuhteen yleisimmät merkit?
A: Huonon parisuhteen merkkejä voivat olla jatkuva riitely, kommunikoinnin puute, läheisyyden väheneminen, luottamuksen puute sekä tunteiden ilmaisemisen vaikeus. Lisäksi kumppanit saattavat tuntea eristyneisyyttä tai kykenemättömyyttä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa."
https://minaolenmessut.fi/huonon-parisuhteen-merkit-tarkista-nama/#:~:t….
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: "Ajat ovat muuttuneet ja myös miehet. Tässä ketjussahan ns. päählöt eivät hakeneet apua parisuhdeongelmiin vaikka siihen jo ketjun alussa kerrottiin saatavan apua ja jopa maksuttomasti".
No, en tiedä keihin viitataan, mutta näin alusta asti mukana olleena ja omaan erooni viitaten minua nyt tämä kommentti hieman hymyilyttää. En edes tiennyt, että meillä on parisuhdeongelmia ja toisaalta mitä se olisi muuttanut kun taustalla oli tietämättäni se toinen nainen (ja masennus). Toki, olisin suhteen eteen silloin tehnyt mitä tahansa ja ollut valmis yhdessä parisuhdeterapiaan. Ihan varmasti avun hakemisesta on hyötyä silloin kun molemmat sitä haluavat.
Itse olin ilmoittautunut jo eroseminaariin, kunnes exä silloin aikoinaan helmi-maaliskuussa puki puhehousu
Sen verran kommentoin tätä, että siitä avusta on ni
Niinpä. Mut se olikin vähän mun pointti, että sitä kolmatta osapuolta edeltää yleensä ne tunnepuolen ongelmat. Niihin jo pitäisi löytää apua, ja jotenkin ajattelen, että jos keskusteluyhteys on avoin ja halua on pelastaa sitä suhdetta (siis ongelmiin on reagoitu yhdessä jo aiemmin), herää se uskottomuuden tielle pian lipsahtava hakemaan sitä apua kun alkaa liikaa suhteen ulkopuoliset kiinnostaa.
Omissa suhteissa oon kyllä tunnistanut ongelmat aina, mutta aiemmin en tajunnut kuinka aikaisessa vaiheessa niihin pitää reagoida.
Ei ole normaalia;
-ettei sellaisessa parisuhteessa, jossa fyysisyys on ollut aiemmin osa suhdetta, kosketeta enää päivittäin.
-että useammin kuin aniharvoin toisen kotiintuleminen tuntuu häiritsevältä ja se kun saa "omaa aikaa" helpottavalta.
-miettiä toistuvasti, että tuo se ei varmaan sano ääneen mitä oikeasti ajattelee.
-olla säännöllisesti kriittinen toista kohtaan
-ettei koskaan ole kiire kotiin
-että toinen on kuin tapettia, aina siinä, mutta et miettimälläkään osaa kertoa viimeisten päivien mukavinta yhteistä hetkeä tai keskustelua
-ettet enää oikein ikinä keksi että haluat miellyttää ulkonäöllä, tai jollain kivalla yllätyksellä tmv tmv
-ettei enää puhutakaan itsestäänselvästi mitä ensi kesälomalla tai oispa kiva vielä joskus käydä Roomassa
Kaikki tuo edellä oli minusta sellaista arkista tavallista pitkän parisuhteen elämää.. ja sittenpä se arkinen ja tavallinen loppui kun rakastuin toiseen.
Nyt olen tunnistanut taas joitain merkkejä ja oikeasti teen tietoisia valintoja, ettei etäisyys pääse kasvamaan työpaineessa ja stressissä vaan palataan aina sitkeästi siihen mikä tässä suhteessa on hyvää. Esim on ollut terveysongelmaa ja seksuaalinen kosketus ollut poissa esim viikkoja -siihen palaaminen on sitä vaikeampaa mitä pidempään on ollut taukoa, mutta palaamatta jättäminen ei saa olla vaihtoehto!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät kenties edes tunnista parisuhdeongelmia?
"K: Mitkä ovat huonon parisuhteen yleisimmät merkit?
A: Huonon parisuhteen merkkejä voivat olla jatkuva riitely, kommunikoinnin puute, läheisyyden väheneminen, luottamuksen puute sekä tunteiden ilmaisemisen vaikeus. Lisäksi kumppanit saattavat tuntea eristyneisyyttä tai kykenemättömyyttä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa."
https://minaolenmessut.fi/huonon-parisuhteen-merkit-tarkista-nama/#:~:t….
Entä sitten jos kumppani on alunperin ollut huono kommunikoija? Alusta asti keskusteluja ei ole saanut viedä pintaa syvempiin keskusteluihin, ei pysty puhumaan tunteistaan ylipäätään, viesteissä ei vastaa kysymyksiin, joihin ei halua. On näköjään vaan ihmisiä, joista ei ylipäätään ole parisuhteeseen.
Ei se parisuhteen olemassa olo ole kaikille mikään ainoa vaihtoehto, jonka eteen on valmis vääntymään mutkille. Toisista on ihan ok lopettaa suhde, kun siitä tulee rasittava ja työn täyteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät kenties edes tunnista parisuhdeongelmia?
"K: Mitkä ovat huonon parisuhteen yleisimmät merkit?
A: Huonon parisuhteen merkkejä voivat olla jatkuva riitely, kommunikoinnin puute, läheisyyden väheneminen, luottamuksen puute sekä tunteiden ilmaisemisen vaikeus. Lisäksi kumppanit saattavat tuntea eristyneisyyttä tai kykenemättömyyttä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa."
https://minaolenmessut.fi/huonon-parisuhteen-merkit-tarkista-nama/#:~:t….
Entä sitten jos kumppani on alunperin ollut huono kommunikoija? Alusta asti keskusteluja ei ole saanut viedä pintaa syvempiin keskusteluihin, ei pysty puhumaan tunteistaan ylipäätään, viesteissä ei vastaa kysymyksiin, joihin ei halua. On näköjään vaan ihmisiä, joista ei ylipää
Mietin kuinka sellaiseen suhteeseen sitten on läheisyys rakentunut alunperinkään? Ehkä on joku oma tapa tunteita kuitenkin jakaa? Vai miksi alunperinkään rakentaa suhdetta ihmisen kanssa jonka tuntee yhtä hyvin kuin lähikaupan kassan?
Liipaten viime viikon aihetta: ymmärrän sen, että kun pitkäaikaisessa suhteessa alkaa tulla esiin kaltoinkohtelua ja piittaamattomuutta niin sitä hetken katselee ennen kuin alkaa harkita toimenpiteitä. Mutta miksi joku jäisi ekoina vuosina sellaisen ihmisen vierelle joka antaa käytöksellään ymmärtää, että hänelle on se ja sama oletko siinä vai et?
Alla KAKSI lainausta:
1. "Huonon parisuhteen merkkejä voivat olla jatkuva riitely, kommunikoinnin puute, läheisyyden väheneminen, luottamuksen puute sekä tunteiden ilmaisemisen vaikeus. Lisäksi kumppanit saattavat tuntea eristyneisyyttä tai kykenemättömyyttä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa"
2: "Mietin kuinka sellaiseen suhteeseen sitten on läheisyys rakentunut alunperinkään? Ehkä on joku oma tapa tunteita kuitenkin jakaa? Vai miksi alunperinkään rakentaa suhdetta ihmisen kanssa jonka tuntee yhtä hyvin kuin lähikaupan kassan?"
Omassa menneessä suhteessani edelleen vaivaavat tällaiset listat (= 1). Kun mikään yllä oleva "huonon parisuhteen" kriteeri ei täyttynyt. Tuo tunteiden ilmaisemisen vaikeus oli exällä 28 vuotta, mutta sanallisesti.
Ja siitä päästään kohtaan 2, eli ne teot arjessa, läheisyys, kosketus, katseet yms. Että kyllä minä exäni tunsin paremmin kuin lähikaupan kassan.
Ihmiset ja tilanteet ovat niin erinlaisia.
Ja eihän meillä varmasti hyvin lopussa mennyt exän mielestä, mutta pirun hyvin näytteli loppuun asti.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alla KAKSI lainausta:
1. "Huonon parisuhteen merkkejä voivat olla jatkuva riitely, kommunikoinnin puute, läheisyyden väheneminen, luottamuksen puute sekä tunteiden ilmaisemisen vaikeus. Lisäksi kumppanit saattavat tuntea eristyneisyyttä tai kykenemättömyyttä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa"
2: "Mietin kuinka sellaiseen suhteeseen sitten on läheisyys rakentunut alunperinkään? Ehkä on joku oma tapa tunteita kuitenkin jakaa? Vai miksi alunperinkään rakentaa suhdetta ihmisen kanssa jonka tuntee yhtä hyvin kuin lähikaupan kassan?"
Omassa menneessä suhteessani edelleen vaivaavat tällaiset listat (= 1). Kun mikään yllä oleva "huonon parisuhteen" kriteeri ei täyttynyt. Tuo tunteiden ilmaisemisen vaikeus oli exällä 28 vuotta, mutta sanallisesti.
Täyttyykö mikään noista 14:38 listatuista merkeistä?
Koska jos minä oisin ollut se toinen nainen tilanteessa missä tuleva pitkäaikainen ja ainoa suhteeni kotonaan päättyvässä suhteessaan vielä joka päivä koskettaa, suunnittelee tulevaisuuden haaveiden toteuttamista puolison kanssa, haluaa tuoda puolisolleen hyvää mieltä yllätyksin tai laittautumalla miellyttääkseen hänen silmäänsä, valitsee päivittäisiin touhuihin mieluiten puolisonsa seuraksi, keskustelee mukavista, vakavista ja kiinnostavista aiheista puolisonsa kanssa jne.. niin haluaisin kyllä tuosta tietää. Suotta kai roikkuisin miehessä joka ei pelkästään ole varattu paperilla vaan ilmiselvästi vielä hyvin sitoutunut puolisoonsa.
Ketjua alusta asti seuranneena ja välillä kommentoineena nimimerkittömänä olen vieläkin sitä mieltä, että 28:n eksän nyksä löysi tiensä palstalle ja on todennäköisesti yksi näistä riidankylväjistä - tavoitteenaan juurikin ketjun hiipuminen. Voi sanoa että tavoite saavutettu.
Vauvalla on yksi toinenkin ketju johon kyseisen ketjun ap:n eksä ja eksän nyksä löysi, sen jälkeen alkoi uskomaton sabotointi sekä asiallisten kirjoitusten poistaminen että asioiden vääntäminen ja suoranainen ap:n herjaus. Puoliso myönsi löytäneensä ketjun (ihan elävässä elämässä). Loppui sitten sekin ketju, jossa puolison tekemiset pitkän liiton lopussa olivat kaikkea muuta kuin tervejärkistä touhua.
Kun haukutaan, herjataan ja sekoitetaan asioita pitkäjänteisesti, niin normaalit ihmiset kyllä jollain kohdalla äänestävät jaloillaan. Harmi vaan tämän ketjun puolesta. Sain vertaistukea asioihin, joista en voinut vuosiin puhua kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät kenties edes tunnista parisuhdeongelmia?
"K: Mitkä ovat huonon parisuhteen yleisimmät merkit?
A: Huonon parisuhteen merkkejä voivat olla jatkuva riitely, kommunikoinnin puute, läheisyyden väheneminen, luottamuksen puute sekä tunteiden ilmaisemisen vaikeus. Lisäksi kumppanit saattavat tuntea eristyneisyyttä tai kykenemättömyyttä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa."
https://minaolenmessut.fi/huonon-parisuhteen-merkit-tarkista-nama/#:~:t….
Entä sitten jos kumppani on alunperin ollut huono kommunikoija? Alusta asti keskusteluja ei ole saanut viedä pintaa syvempiin keskusteluihin, ei pysty puhumaan tunteistaan ylipäätään, viesteissä ei vastaa kysymyksiin, joihin ei halu
miksi joku jäisi ekoina vuosina sellaisen ihmisen vierelle joka antaa käytöksellään ymmärtää, että hänelle on se ja sama oletko siinä vai et?
Kirjoitin jokunen päivä sitten kaverista joka jaksaa tuommoista näköjään vaan loputtomiin katsella. Minun kirjoitukseeni varmaan viittaat osiltaan? Viikonloppuna tapasin muutamaa kaveria ja tämä suhdekin lähti puheeksi. Ystävän selitys oli jotakuinkin jotta kun se on hyvää, niin se on niin hyvää, että huonon kestää. Seksistä siis kysymys. Mä en tuota selitystä tosin osta, tää on minusta taas vain tapa jolla hän peittää haavoittuvuuttaan taputtelemalla kaiken muka rehvakkaan käytöksen alle. Ei muka satu eikä harmita kun ei koskaan mitään muuta halunnutkaan. Toivottavasti olen väärässä, ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät kenties edes tunnista parisuhdeongelmia?
"K: Mitkä ovat huonon parisuhteen yleisimmät merkit?
A: Huonon parisuhteen merkkejä voivat olla jatkuva riitely, kommunikoinnin puute, läheisyyden väheneminen, luottamuksen puute sekä tunteiden ilmaisemisen vaikeus. Lisäksi kumppanit saattavat tuntea eristyneisyyttä tai kykenemättömyyttä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa."
https://minaolenmessut.fi/huonon-parisuhteen-merkit-tarkista-nama/#:~:t….
Entä sitten jos kumppani on alunperin ollut huono kommunikoija? Alusta asti keskusteluja ei ole saanut viedä pintaa syvempiin keskusteluihin, ei pysty puhumaan tunteistaan ylipäätään, viesteissä ei vastaa kysymyksiin, joihin ei halua. On näköjään vaan ihmisiä, joista ei ylipäätään ole parisuhteeseen.
Niin, ja siksi heidät kannattaakin karsia viimeistään seurusteluvaiheessa pois, jottei ajaudu yhteen sellaisen henkilön kanssa, josta ei oile parisuhteeseen. Silti on ihmisiä, jotka näidenkin kanssa ryhtyvät parisuhteeseen, koska elämässä "pitää olla parisuhde", ei niinkään juuri se kyseinen henkilö. Seuraukset ovat tietenkin sitä mukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alla KAKSI lainausta:
1. "Huonon parisuhteen merkkejä voivat olla jatkuva riitely, kommunikoinnin puute, läheisyyden väheneminen, luottamuksen puute sekä tunteiden ilmaisemisen vaikeus. Lisäksi kumppanit saattavat tuntea eristyneisyyttä tai kykenemättömyyttä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa"
2: "Mietin kuinka sellaiseen suhteeseen sitten on läheisyys rakentunut alunperinkään? Ehkä on joku oma tapa tunteita kuitenkin jakaa? Vai miksi alunperinkään rakentaa suhdetta ihmisen kanssa jonka tuntee yhtä hyvin kuin lähikaupan kassan?"
Omassa menneessä suhteessani edelleen vaivaavat tällaiset listat (= 1). Kun mikään yllä oleva "huonon parisuhteen" kriteeri ei täyttynyt. Tuo tunteiden ilmaisemisen vaikeus oli exällä 28 vuotta, mutta sanallisesti.
Täyttyykö mikään noista 14:38 listatuista merkeistä?
Koska jos minä oisin ollut se toinen nainen tilanteessa missä tuleva pitkäaikainen ja ainoa suhteeni kotonaan päättyvässä suhteessaan vielä joka päivä koskettaa, suunnittelee tulevaisuuden haaveiden toteuttamista puolison kanssa, haluaa tuoda puolisolleen hyvää mieltä yllätyksin tai laittautumalla miellyttääkseen hänen silmäänsä, valitsee päivittäisiin touhuihin mieluiten puolisonsa seuraksi, keskustelee mukavista, vakavista ja kiinnostavista aiheista puolisonsa kanssa jne.. niin haluaisin kyllä tuosta tietää. Suotta kai roikkuisin miehessä joka ei pelkästään ole varattu paperilla vaan ilmiselvästi vielä hyvin sitoutunut puolisoonsa.
Jos mies olisi alun pitäen ollut hyvin sitoutunut puolisoonsa, sinä et olisi edes mahtunut siihen kuvioon. Jos mahduit, niin sitten mies ei ollut sitoutunut. Simppeliä.
Vierailija kirjoitti:
En edes tiennyt, että meillä on parisuhdeongelmia ja toisaalta mitä se olisi muuttanut kun taustalla oli tietämättäni se toinen nainen (ja masennus). Toki, olisin suhteen eteen silloin tehnyt mitä tahansa ja ollut valmis yhdessä parisuhdeterapiaan. Ihan varmasti avun hakemisesta on hyötyä silloin kun molemmat sitä haluavat.
Mulla oli sama. Elimme normaalia, rauhallista arkea ilman huutoriitoja. Jälkikäteen ajatellen miehellä oli kyllä "toisen naisen oireita", käyttäytyi kuin pettäjä (lähinnä vetäytymistä, ei enää puhunut jne.). Meille ero oli vain miehen yllättävä yksipuolinen ilmoitus tavallisena arkipäivänä selvin päin, hän yksi haki nopeasti ja ilman ongelmia molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin, eikä suostunut puhumaan minulle muuta. Sanoi vain, että avioliitto oli tässä, haluaa eron eikä rakasta. Hänellä oli tietämättäni toinen nainen. Yhdessä olimme yli 20 vuotta.
Miten voit korjata jotain, missä et edes tiedä olevan vikaa? Miten voit pakottaa toisen rakastamaan? Et mitenkään.
Ei se niin mene aina, että jotain ihme vaikeuksia on ensin vuosikausia, joita väännetään ja käännetään, vaan joskus jättäminen voi tulla puskista ja yllättäen ihan normaaliin parisuhteeseen. Syynä toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos mies olisi alun pitäen ollut hyvin sitoutunut puolisoonsa, sinä et olisi edes mahtunut siihen kuvioon. Jos mahduit, niin sitten mies ei ollut sitoutunut. Simppeliä."
Sitkeä, mutta väärä luulo joskus. Kyllä on ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet puolisoon, mutta kaipaavat myös seikkailua tai muuten eivät sille halua sanoa ei jos vastaan tulee. Perustuu siihen, että puoliso ei saa koskaan tietää, pitävät omaa elämää siinä sivussa.
Omalle äidille selvisi pari vuotta isän kuoleman jälkeen, että isällä olikin ollut ystävätär vuosikausia. Otti itse yhteyttä äitiin, kun halusi palauttaa isän tavaroita!
Ehkä tässä on vähän toisistaan poikkeavia käsityksiä mikä suhteessa lasketaan ongelmaksi, lasketaanko esim mainittu puhumattomuus ja vetäytyminen, vai pelkästään kääntäminen ja vääntäminen. Minäkin elin pitkään riidattomassa suhteessa. Sen luisumisesta eroon opin sen että nykyisessä suhteessa pidän merkkinä ongelmasta esim sitä jos toinen vetäytyy kosketuksesta ilman että on mikään riita edes päällä. Tai ei enää itse kosketa oma-aloitteisesti. Jos pitkään jatkuu tilanne, tai toistuvasti, jossa kännykän sisältö on niin paljon kiinnostavaa, ettei kuule mitä toinen sanoo, tai enää huomenna muista, on minusta jotain ongelmaa. Tai ärtynyt tuhina kun toinen juttelee asioitaan, kärsimätön tilanteesta pakoilu. Tulevaisuuden suunnitelmien ja haaveiden puute, siis yhteisten :) Tai paukautellaan tulemaan kritiikkiä säälittä kuin puhuttaisi pienelle lapselle.
Paljon suhteita näkee omassa elämänpiirissä ja erot olen osannut ennustaa 100% tarkkuudella. Kritiikki, kosketuksen puute, katseen puute, huumorin puute, huokailu, sivuuttaminen..vimeisimpänä varatun tuttavan näkeminen myöhään illalla ostoskeskuksen kahvilassa vieraan naisen kanssa, siihen kellon aikaan kun hän on yleensä treeneissä ja hänen nopea selän kääntönsä nähtyään minut moikkaamisen sijasta.. Niin, kaikki erot olen osannut ennustaa paitsi yhden -omani.
Se kommentoijan ystävä joka kelpaa miehelleen vain silloin kun kelpaa. Se mies ei ole riittävän tykästynyt. Kaikenlaisia tekosyitä voi keksiä vaikka ex-vaimosta, mutta vaikeuksissa käännytään sen yhden valoisan asian, yhden tukihenkilön puoleen, eikä pureta huonoa oloa häneen. Tai ainakin normaali normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen hakee lohtua ja iloa sieltä mistä saa. Kommentoijan ystävän kannattaa miettiä miksi mies ei häntä lohtunaan käytä.
Lainaus: "Koska jos minä oisin ollut se toinen nainen tilanteessa missä tuleva pitkäaikainen ja ainoa suhteeni kotonaan päättyvässä suhteessaan vielä joka päivä koskettaa, suunnittelee tulevaisuuden haaveiden toteuttamista puolison kanssa, haluaa tuoda puolisolleen hyvää mieltä yllätyksin tai laittautumalla miellyttääkseen hänen silmäänsä, valitsee päivittäisiin touhuihin mieluiten puolisonsa seuraksi, keskustelee mukavista, vakavista ja kiinnostavista aiheista puolisonsa kanssa jne.. niin haluaisin kyllä tuosta tietää. Suotta kai roikkuisin miehessä joka ei pelkästään ole varattu paperilla vaan ilmiselvästi vielä hyvin sitoutunut puolisoonsa."
Omassa tapauksessani luulen, että exä oli hyvä näyttelijä myös toiseen suuntaan. Kun en siis edelleen tiedä milloin heidän tarina alkoi. Sain siis toisesta naisesta tietää 1v3kk siitä kun "ekan kerran tietooni tuli, että toisella on paha olla" ja siis varsinaisesta (tekemästäni) erosta oli noin 5kk. Facebook paljasti kaiken, myös sen että sama mies molempien lakanoissa jne. Yksi työmatka olikin nyksän lapsen harrastusmatka ulkomaille jne. Vaikka en exän nyksää erityisesti arvosta, on joka tapauksessa tiennyt tulevansa pitkän parisuhteen "solmuihin". Silti olen sitä mieltä, että exä on taitavasti valehdellut.
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiennyt, että meillä on parisuhdeongelmia ja toisaalta mitä se olisi muuttanut kun taustalla oli tietämättäni se toinen nainen (ja masennus). Toki, olisin suhteen eteen silloin tehnyt mitä tahansa ja ollut valmis yhdessä parisuhdeterapiaan. Ihan varmasti avun hakemisesta on hyötyä silloin kun molemmat sitä haluavat.
Mulla oli sama. Elimme normaalia, rauhallista arkea ilman huutoriitoja. Jälkikäteen ajatellen miehellä oli kyllä "toisen naisen oireita", käyttäytyi kuin pettäjä (lähinnä vetäytymistä, ei enää puhunut jne.). Meille ero oli vain miehen yllättävä yksipuolinen ilmoitus tavallisena arkipäivänä selvin päin, hän yksi haki nopeasti ja ilman ongelmia molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin, eikä suostunut puhumaan minulle muuta. Sanoi vain, että avioliitto oli tässä, haluaa eron eikä rakasta. Hänellä oli tietämättäni toinen nainen. Yhdessä olimme yli
Ymmärrän Sinua äärettömän hyvin. Jotenkin pitkän parisuhteen jälkeen voisi kuvitella, että isoista asioista pystyttäisiin keskustelemaan ja kunnioittaa sitä toista, jonka elämän heittää hain hampaisiin varoittamatta.
Aina oletetaan, että kaikissa suhteissa tapahtuu isoja muutoksia ennen eroa, mutta voin sanoa, että ei tapahdu. Meillä alettiin suunnittelemaan ystäväpariskunnan kanssa yhteistä matkaa keväälle (ns. 200 v juhlat) viisi päivää ennen "miehen ilmoitusta". Siinä oli ystäväpariskuntakin hämmästynyt.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Ketjua alusta asti seuranneena ja välillä kommentoineena nimimerkittömänä olen vieläkin sitä mieltä, että 28:n eksän nyksä löysi tiensä palstalle ja on todennäköisesti yksi näistä riidankylväjistä - tavoitteenaan juurikin ketjun hiipuminen.
En ole ajatellut asiaa, mutta mikseipä voisi olla näin. Suoraan sanottuna, ei kyllä tullu mieleenkään, mutta onhan toikin mahdollista.
Oon ollu mukana ketjussa syksystä 2022, välillä kirjoittanut nimimerkittömänä.
"Ehkä tässä on vähän toisistaan poikkeavia käsityksiä mikä suhteessa lasketaan ongelmaksi, lasketaanko esim mainittu puhumattomuus ja vetäytyminen, vai pelkästään kääntäminen ja vääntäminen. "
Ja sitten on suhteita, joissa ei ole mitään noista. Ei ole mitään merkkejä, joita voisi lukea. Ei ole huokailuja eikä kännykkään uppoamista, kosketuksen puutetta jne.
Halutaan siis suhteen jatkuvan, toinen ei vaan tiedä, että siinä suhteessa elää kolmaskin. Omani oli tämmöinen. Mies jäi kiinni yhteisen ystävän kautta todella vahingossa, aivan uskomattoman sattuman kautta. Kovasti vakuutteli, että ei eroa halua ja muuta vastaavaa. No, minä halusin.
Juuri se tuntui pahimmalta, että en olisi edes unissani osannut epäillä mitään.
Tuskinpa se sattumaa on.
Tuossa viidenkympin korvillahan ihminen alkaa yleensä pohtia jo elettyä elämää, nykytilannetta ja sitä, haluaako enää jatkaa samaa, valitettavan usein jo tylsäksi ja tavanomaiseksi vakiintunutta eloa nuoruuden kumppanin kanssa, vai haluaako hän vielä kokea elämää uudella ja väkevämmällä tavalla. Lasten pesästä lähtökin osuu usein tuohon samaan ajankohtaan ja avaa ovet uuteen vapauteen. Sitä vapautta odotellessa moni mies (ja usein kyllä nainenkin) alkaa pettää, koska kulissit on vielä pidettävä kunnossa ennen sitä hetkeä, jolloin vastuu toisista ihmisistä (omista lapsista, vanhemmista...) tai asuntolainasta alkaa vihdoin hellittää, ja portit vapauteen on mahdollista avata ja aloittaa uusi elämä.
En siis puolustele, mutta ymmärrän.