Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Huomenta aamuahdistuksesta

En voi kuin yhtyä ap:n ja Lesken kirjoituksiin edellä.

Olen huomannut kuluneella viikolla, että ihmisyys on vaikea laji. Seitsemän päivän sisällä olen tuntenut itseni sekä ylikävellyksi kynnysmatoksi että täydellisen rakastettavaksi, arvostetuksi ja hyväksi juuri sellaisena kuin olen. Eron kokemuksessa itsestäni on aiheuttanut vastapuoli, ja se, miten minua on kohdeltu.

Samaan aikaan olen joutunut toteamaan, että minäkokemuksen heilahtelu noin paljon toisen toiminnan takia ei ole tervettä. Tai se, että kadottaa kyvyn puolustaa, tai edes tunnistaa, omia tarpeitaan paineisessa tilanteessa.

Joidenkin tragedia on se, että heidän on annettu uskoa, että heidän tarpeensa ovat tärkeämpiä kuin muiden. Minun tragediani on se, että minun on annettu uskoa, etteivät omat tarpeeni ole yhtä tärkeitä kuin muiden. Ying ja yang. Vaikka voisi ajatella, että valkoinen on puhdas ja vapaa vastuusta, on molempien käytöksen takana taipumus välttää vaikeiden tunteiden tuntemista. Näin olin oivaltavinani tällä viikolla.

Kuten Leski totesi, paha voittaa, kun hyvät vaikenevat. Hyvän hiljaisuus mahdollistaa pahan jatkumisen. Se, ettei puututa. Se, ettei puolusteta heikommassa asemissa olevia tai omia tarpeita. Annetaan passiivisuudella ymmärtää, että hyväksymme toiminnan. Siksi olen välillä ottanut asiakseni ärähtää täälläkin pahimmista rajanylityksistä.

Juuri nyt ei ole kuitenkaan voimia lähteä suoristamaan mutkia maailmassa, kun omassa elämässä niitä on aivan liikaa. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka eivät vie voimaa, vaan antavat sitä.

Päässäni on koko aamun soinut Lauren Spencer-Smithin "Bigger person", ja  ehkä lopetan siihen.

I shouldn't have to be the bigger person / How come I have to break to keep us workin'?

It's always up to me / Even though it shouldn't be

I'll take the blame the way you want me to / Cause that's what I do for you



Maybe this time, you'll be the bigger person / 'Cause I'm gettin' tired of bearin' all your burden

It should be up to you / But you won't admit the truth

Kun toinen ei katso peiliin eikä tule vastaan, on pakko päästää irti, ellei halua satuttaa itseään.

Meitä irtipäästäjiä on tällä hetkellä ilmoittautunut lisäkseni MaratonParkuja, Käpybara, Sinilintu, 28 vee ja Leski. Kaikki peiliin katsomiseen kyvykkäät ovat edelleen tervetulleita jatkamaan keskustelua aiheesta sähköpostilla. Listalle pääsee lähettämällä viestin osoitteeseen kertakaytto.x miukumauku gmail.com ja kertomalla vähän, miksi haluaa osallistua keskusteluun.

-Liekki

Ketju on aloitettu kesäkuussa 2022. Kauanhan sitä on pystyssä pidettykin. Ei tässä nyt ketään kannata syytellä jos nyt loppuu.  Hukassa olevan tilanteesta oli vilkasta keskustelua ihan kaikilta osapuolilta. Piti keskutelua yllä pitkän aikaa. Muuten olisi ehkä jo aiemmin tyrehtynyt. Onhan sekin mahdollista, että vielä keskustelu elpyy. 

"Ajattelun rakenteet, jotka korostavat kuplassa toteutettua vastuunottoa ja siellä harrastettua peiliin katsomista, voivat traagisimmillaan johtaa siihen, että ihminen on sokea asioille, jotka todellakin kannattaisi nähdä. Siksi peiliin ei kannata katsoa niin tiiviisti, ettei muuta näe. Tasapaino, tässäkin asiassa, lienee parempi vaihtoehto. Silloin näkee oman vastuualueensa, mutta myös toisen vastuualueen kuten myös tilanteet, joissa vastuut menevät sekaisin ja puuroutuvat syytöksiksi, joilta ei voi suojautua peiliin katselemalla. 

Se, että näkee peilistä ihmisen, joka odotti muilta pelastusta, ei tarkoita sitä, etteivätkö nuo muut olisi antaneet aihetta hätään. Ehkä hätä on ollut täysin aiheellista. Jos olisi katsonut ympärilleen tarkasti, olisi saattanut huomata, että ainoa oikea ratkaisu on nostaa kytkintä. Että on myös olemassa ihmisiä, jotka antavat parasta mitä osaavat: kohtaamista, vilpittömyyttä, dialogia. Silloin saattaa olla helpompi kestää se, että on myös asioita, joita kukaan ei voi antaa."

https://hidastaelamaa.fi/2021/09/peiliin-katsominen-ei-riita-taytyy-kat…

Katsotaan, onko MPssä naista tulla sanomaan vielä jotain vai häipyikö todella noin vain.

Vierailija kirjoitti:

Katsotaan, onko MPssä naista tulla sanomaan vielä jotain vai häipyikö todella noin vain.

Kuulitko että Joroisissa kaksi kuoli auton räjähdyksessä? On hurjaa.

Ketju on perustettu kesällä 2022, itse löysin ketjun 2022 syksyllä. Sain paljon vertaistukea naisena, joka on jätetty pitkästä liitosta toisen naisen takia.

Silloin vielä paljon puitiin ap:n kohtuutonta taakkaa ja hänen miehensä sikamaista käytöstä ja kuinka miehen oireilun ja erohalun takana oli kuin olikin toinen nainen.

Sitten oli pitkään 28:n tilanteen seuraamista kuukausi kuukaudelta. Mies vaikutti aivan selvältä pettäjältä ja että hänellä on toinen nainen. 28 pitkään uskoi miehensä kusetuksia masennuksesta ja ties mistä ja 28 uskollisena pysyi miehensä tukena. 28:lle useatkin vihjasivat, että miehen käytös kyllä viittaa selkeästi toiseen naiseen. Ja niinhän asian laita sitten olikin. Ihan käsittämättömiä käänteitä tuli, mm. mies oli hommannut salaa vuokrakämpän, jonne oli vienyt tätä töistään löytämäänsä yksinhuoltajaäitiä. Siis niin törkeitä juttuja 28:n mies teki ja samaten ap:n mies. Noi jotenkin niin syöpyi mieleen, itsekin jouduin aivan törkeällä tavalla jätetyksi.

Sama itsellä, takana rankka ero. Sai paljon lohtua näistä kirjoituksista. Toivon hyvää matkaa kaikille eteenpäin menijöillä ja heille, joilla suru on vielä kesken. Kaikesta lopulta voi selvitä!

Sama tilanne kuin kahdella edellisellä kirjoittajalla. Sain paljon lohtua ja vertaistukea tästä ketjusta. Mies jätti pitkän suhteen jälkeen minun sairastumisen yhteydessä. Mitään selitystä en saanut. Myöhemmin paljastui toinen nainen. Kun kaiken eniten olisin tarvinnut tukea. On todella ikävää, että tämä ketju ei toimi enää.

Vierailija kirjoitti:

Oho. Onpa yllättävää keskustelua täällä. Mitä ihmettä ketjulle on tapahtunut?  

Olen oikeasti, aidosti hämmästynyt ihmisten käytöksestä.  Ihmettelen miksi, mikä on se tarve mikä saa kirjoittamaan inhottavasti toisille? Vaikeitakin asioita, erimielisyytensäkin voi esittää rakentavasti. Napakan lempeästi. 

Hienoa, jos halukkaat kuitenkin jatkavat keskustelua toisaalla ja antoisa keskustelu saa jatkua ilman ikävää kommentointia. Täällä on monia ihmisiä joiden elämänkokemuksesta on annettavaa muillekkin. Monia asioita joita monen tasaisempaa elämää eläneen on vaikea ymmärtää, monia hyviä näkökantoja niin useisiin asioihin ihmisen elämässä. 

Tämä ketju toi minulle paljon apua, tukea ja lohtua elämäni vaikeimpana aikana. Koin saavani herättelyä, ymmärrystä, empatiaa, tukea, apua ja lohtua. Joskus en halunnut uskoa minulle kirjoitettuja sanoja niiden sattuessa liikaa. Silloin kun en ollut valmis itse totuutta kohtaamaan. Silloin kun halusin vaan työntää pään pensaaseen ja olla hyppäämättä tuntemattomaan. Silti, kaikki ne viestit oli todella arvokkaita. Tarvitsin niistä jokaisen. 

Silloin, ennen kun puhuin kaikesta tapahtuneesta kenellekkään ihmiselle fyysisesti oli tämä ketju minulle korvaamaton tuki. Ja pitkään sen jälkeenkin. 

Lopulta opin puhumaan, löysin avun ja tuen ketjun ulkopuolelta. Ajan kuluessa ketjun rooli elämässäni muuttui. Edelleen kuitenkin välillä käyn lukemassa ja olen nauttinut mahtavan hyvistä kirjoituksista. Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta ja oivalluksia, itsestäni ja ylipäätään ihmisistä. 

Olen todella kiitollinen kaikille teille jotka matkaa kuljitte kanssani. Sanat ei riitä kuvaamaan teidän merkitystänne. Olen käynyt läpi pitkän ja kivisen tien. Sukeltanut todella syvälle ja hiljalleen noussut sieltä ylös. Matka jatkuu, exäni on hankala edelleen. Mutta minun elämäni on hyvää ja kantaa. Olen löytänyt itseni ja oman voimani. Kiitos, että kannattelitte minua silloin kun olin kaikista syvimmässä kuopassa. 

Teille, jotka tietentahtoen haluatte haastaa riitaa ja eripuraa toivon elämiinne lämpöä ja ymmärrystä, itseänne sekä muita ihmisiä kohtaan. 

Ap

 

<3 <3 <3

Siirryn suoraan vähän viimeisiä viestejä liipanneisiin aiheisiin. Tiedän omasta ystäväpiiristäni muutamiakin, jotka ovat tulleet jätetyiksi kun ovat sairastuneet, useimmiten juurikin valitettavasti esimerkiksi rintasyöpään sairastuneita naisia .

Varmasti on tällaisia jätettyjä miehiäkin mutta haluasin kuulla lisää näistä erilaisista tarinoista . Itselläni tällä hetkellä hyvin pitkäaikainen ystäväni sairastui vakavasti, miehensä  on sellainen vanhan ajan mies joka on saanut kaiken aina valmiiksi eteensä ja passattuna, ja  nyt kun vaimonsa tarvitsisi paljon tukea ja huolenpitoa, niin mies häipyy tunneiksi päivässä nk. omiin menoihinsa eli ajelee ympäriinsä, käy kavereillaan kylässä/kahvilla/pubissa/katsomassa pelejä ja ties mitä. Vaimo tarvitsisi ihan turvallisuussyistä jo seuraa päivälläkin , vaikka kotisairaanhoito käykin kerran päivässä, mutta minkälainen ihminen/mies kiittää yli kolmenkymmenen vuoden aktiivipassauksesta  ja perheensä kaikenlaisesta hoivaamisesta tälla lailla.

Ymmärrän että tietyllä tapaa tuollaiset äijämiehet eivät pysty sanoittamaan omaa hätäänsä, mutta mielestäni on aivan ceestä että se kohdistuu pakenemisena oman tukea tarvitsemansa ihmisen luota. 

Tämä koskettaa siksi että omassa nuoruudessakin  olin liitossa miehen kanssa, jota ajan tavan mukaan varmaankin passasin liikaa . Kun sitten jouduin pienen onnettomuuteen ja olin vuoteenomana sairaala hoidon/leikkauksen  jälkeen muutaman päivän, niin samalla tavalla karkasi kotoa, ei auttanut missään ei edes koiran ulkoilutuksessa. Tuohon aikaan ei mitään woltteja tai foodooraa ollut, niin ukko kävi jossain sen ajan ABC:llä syömässä , itse söin pakastimesta mitä löysin. Ero siitä sitten tuli jonkun ajan  kuluttua muutenkin ,ja mies sitten kovin ihmetteli miksi lähden kun hän niin rakastaa. Silloin sanoin että rakkaus on ennenkaikkea tekoja, sanat ovat pelkkää sanahölinää.

Ketju avasi silmät kyllä pettämisen merkeille ja sille, että kyllä miehetkin voivat jättää vaimojaan. Mediassa kun on jotenkin aina maalailtu sellaista kuvaa, että miehet tyytyvät vähään, kun he ovat menneet naimisiin, niin eivät he siitä lähde sitten kulumallakaan. Että naisethan ovat niitä, jotka ne avioerot hakevat ja miehet jäävät sitten itkemään perään ja alkoholisoituvat ja syrjäytyvät.

Tähän median rummuttamaan kuvaukseen siitä, kuinka miehet eivät jätä vaimojaan on varmaan moni tuudittautunut ja yllätys onkin sitten tullut puskista, kun mies onkin jättänyt ihan näennäisen normaalista ja pitkästä avioliitosta ja nimenomaan toisen naisen takia. Toinen nainen on jo ollut olemassa. Näin siis mullekin tapahtui. Ja sekin vielä, että silloin, kun nämä miehet pettävät avioliitossaan ja puntaroivat vaimon ja salarakkaan välillä, niin käyttäytyminen on hyvin samantyylistä. Eli merkit, joista tunnistat pettäjän, eivät ole kyllä yhtään tuulesta temmattuja. Aivan kuin kaikilla olisi sama pettäjän käsikirja, jonka mukaan toimivat ja puhuvat.

Kyllä pettäjän pelikirja on käsikirjoitettu jo varmaan vuosisatoja sitten, eikä peruskonsepti ole paljonkaan muuttunut, paitsi ennen ei jääty kiinni tekstareista/kännykästä, mutta aina on ollut joka kylän oma sosiaalinen mediansa, jopa ennen puhelien keksimistä. Historiamme on täynnä mielenkiintoista draamaa, ja siitähän lähes ne kaikki laulutkin on tehty.

Tuosta sanahölinästä vielä lisään että kun niitä arkipäivän tekoja ei silloin nuorena vaimona näkynyt, niin sitten kun se ero oli viimeinkin väistämätön ja sitä rakkautta tuo toinen osapuoli  edelleenkin vakuutti niin silloin kyllä jotenkin sen sanallistin siihen tyyliin että eihän sulta se sanominen tai panominen ole koskaan kestänyt viittä minuuttia kauempaa. Että se siitä sitten. Tämä siis nuorille opiksi ja ohjeeksi.