Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

"Tällaisessa pettäminen olisi helpompaa sulattaa."

No sehän on tässä. Todella monen on vaikea edes uskoa, ennen kuin käy omalle kohdalle, että ne pettämiset tosiaankaan ei mene aina sen kaavan mukaan, joka olisi helpompaa sulattaa. Tämä hokeminen ja vänkääminen on oman mielen suojaa, kun halutaan uskoa, että itselle ei voisi ikinä käydä noin, kun itse alkaisi heti työstää ongelmia, eikä olla kuin naapurin petetty pirkko.

Päinvastoin, pettäjänä ja pettäjän kumppanina ihmettelen tätä. En ole yhtäkään pettämistä lähipiirissäkään kohdannut jossa suhde olisi aivan yksi taivas ja sitten kehitetään sivusuhde. Yksittäisiä vieraissa käyntejä suhteiden alkupuolella kyllä, mutta ei pitkäaikaista kakkospuolisoa ihanassa pitkässä liitossa. Ylipäätään minun lähipiirissä sellaiset ihanat pitkät parisuhteet on vähissä, pitkät suhteet on kaikki enemmän tai vähemmän arkipäiväistyneitä ja puolison huomaa tärkeäksi vasta kun hän on jo toinen jalka ovesta ulkona.

Minä voisin taas spekuloida että oma osuus suhteen ajautumisessa kolmiodraamaan on niin vaikea kohdata että pidetään yllä kuvitelmaa ihanasta liitosta.

Asiaan toki löytynee se yksi poikkeus kuten lähes kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mun pettämiseni alkoi suhteessa jota luonnehdin 'ihan ok'. Seksi oli ok, halut tasapainossa, monesti yhdessä oli mukavaa ja oltiin toisilleen tuki ja turva kun elämässä tapahtui jotain ikävää. Ei mitään merkittävää yksittäistä ongelmaa. Jos joku toimi, se oli läheisyys ja koskettelu ja rakkaushöpinä, varsinkin viesteissä. Kuitenkaan en täysin koskaan kunnioittanut puolisoa. Meillä ei ollut merkityksellistä keskustelua ja varsinkin vaikeista asioista oltiin hiljaa. Mut ei ollut yhteisiä intressejäkään, joten keskustelu oli pintapuolista kuulumisten vaihtoa lähinnä. Lisäksi meillä oli erimielisyyttä suhteen etenemisestä (tahdista), muttei siitäkään käyty mitään perinpohjaista keskustelua. Itseä rassasi epäonnistuminen aiemmassa liitossa enkä uskaltanut edetä nopeesti, tai niin ajattelin. Suhde kävi lopulta ahdistamaan mut jotenkin tunsin että on velvollisuus saada se toimimaan ja yritin kaikkeni. Ei asuttu yhdessä ja oli helppoa viikonloppu kerrallaan koittaa skarpata.Viesteissä tuntui aina hyvältä että jatkoin, mutta F2F voin huonosti. En tiedä miksi pelkäsin niin paljon lähteä, koin kai että puoliso romahtaa jos jää yksin. Viikonlopun jälkeen potkin aina itseä henkisesti etten tälläkään kertaa saanut sanottua että haluan eroon.

Lopulta ihastuin, aloin pitää yhteyttä toiseen ja rakastuinkin. Itsesyytökset oli jotain ihan hirveää. Jos aiemmin jo oli pakkomielle saada suhdetta toimiin nyt se oli potenssiin kymmenen. Enää en pystynyt uskottavasti kai teeskennellä tunteita ja puolisolla alkoi epäilykset. Ekaa kertaa käytiin tosissaan keskustelua tunteista mut se oli niin päin että minä välttelin ja silloinen puoliso painoi päälle. Tulin koko ajan varmemmaksi että jos lähden jotain käy. Jotain mitä ei enää pysty korjata. Ihan skitsofrenista mut koitin samaan aikaan vakuuttaa uutta että teen eroa ja samaan aikaan vanhaa etten lähde mihinkään. Olin siis paras versio itsestä mollemmille. Uuvuin ja jouduin työterveyden psykologille koska tarvitsin unettomuuteen apua (työssä käytän laitteita jota ei voi pöhnässä käyttää). Psykologi tiesi heti että stressi tulee yksityiselämän puolelta. Sain häneltä ihan kun valon ja ymmärsin et on aika viheltää peli poikki. Kerroin exälle suhteesta ja lupasin että se menee katkolle siihen kun on käännetty viimeinenkin kivi. Ja niin myös meni. Suhde oli hälle shokki, mutta vaikka hän muuta kertoi, selvisi myöhemmin että se ei ollut yllätys. Hän oli kaivanut tiedon työkoneeltani kun olin jossain suihkussa tai jossain, mut ei sanonut silloin mitään. Päädyin parin-kolmen kuukauden selvittelyn jälkeen lähtemään suhteesta. Lähtö ei sujunut ilman draamaa mutta oli paras päätös molempien kannalta. Vasta paljon myöhemmin olen tajunnut miten päätäni manipulointiin tuossa suhteessa.

Kiitos henkilökohtaisesta kertomuksesta tältä kantilta minunkin puolestani.

Tuossa ei tosin tullut ilmi, mitä manipulointia kertojaan itseensä olisi kohdistettu. Minusta näyttää kerrotun valossa enemmänkin siltä, ettei kertoja itse (lähinnä omista syistään) ole osannut olla rehellinen itselleen eikä toisille. Kertoja on kuitenkin valehdellut ja johdattanut molemmissa suhteissaan toista harhaan. 

jatkuu...

...jatkuu

Yksi aikainen kulmapiste näyttää olleen tässä tilanteessa se, ettei kertoja eronnut suhteestaan, vaikka hänellä oli jo ennen toisen suhteen solmimista voimakas tunne ja halu eroon. Miksi näin? Oliko yksin jääminen pelottavaa, vai mitä kaikkia syitä tässä taustalla mahtoi olla? Tulee myös kuva, ettei tämä ensimmäinen suhde ollut vielä edes kestänyt kovin pitkään, eikä yhdessäkään esimerkiksi asuttu tai ollut yhteisiä lapsia, jotka monesti nostavat kynnystä eroon.

Miksi tuli pakkomielle saada ensimmäinen suhde toimimaan vielä toiseen ihastumisen ja rakastumisen jälkeenkin? Peittämään pettämisen jälkeen ehkä myös omaa syyllisyyttä ja sitä miten oli jo toiminut, suojaamaan myös omaa kuvaa itsestä? Oli ehkä vaikea kohdata sitä, että itse ei 1. Kuunnellut itseään siinä, kun jo ennen pettämistä olisi halunnut lopettaa suhteen, mutta esitti toiselle että asiat on hyvin  2. Petti ja piti salasuhdetta. Kuitenkin toiminta niin ensimmäisessä suhteessa, kuin sitten kahden suhteen keskellä kuulostaa kuitenkin vähän teatterilta, niin itselle kuin toisillekin. Ja miksi oli alkuujaankin halunnut teeskennellä ensimmäisessä suhteessa omia tunteitaan? Mikä oli tavoite tällaisessa? Tämähän on manipuloivaa käytöstä.

Kyllähän tuossa on lähinnä itsensä kannalta silti asioita ajateltu, eli aika itsekästä käytöstä. Syyllisyyskin on joskus enemmän sitä, ettei kestä nähdä omaa toimintaansa, eikä niinkään sitä, että tuntee empatiaa toista / toisia kohtaan ja ajattelisi oikeasti heidän kannaltaan. Rehellisyys on joskus hankalaa. Mutta on helpompi olla rehellinen muillekin, kun on sitä ensin itselleen.

Salailun ja valehtelun teemaan liittyy myös kontolli. Ei halua antaa toisten tehdä päätöksiä ja vapaata valintaa todellisuuden pohjalta.

Nyt on kiva lukea ketjua, kun häiriköt ovat poistuneet omaan ryhmäänsä. Kiitos siitä.

" ...puolison huomaa tärkeäksi vasta kun hän on jo toinen jalka ovesta ulkona."

Itsehän otin avioeron sellaisesta tunnevammaisesta puolisosta. Terapiassakin käytiin ja siellä mulle valkeni lopullinen maisema liitostamme. Pso ei halunnut erota ja sanoi minulle, että tiedän, etten saa koskaan toista yhtä fiksua kumppania kuin sinä. Mutta. Jatkoi sitten, että tulee tekemään kaikkensa, että minä en selviydy. 

Ihan hänen harmikseen olen selvinnyt vaikka oli todella hankaluuksia hänen taholtaan vuosikausia. Se vain antoi mulle potkua lisää. Ja resilienssiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ennättänyt illalla vastata kunnolla, kun palsta meni kiinni. Miksi täällä yksi vänkää, millainen meidän suhde oli?"

"Ja sinä et ikinä semmoisessa suhteessa pettäisi, mutta minunpa mies petti."

Hänhän nimenomaan huomautti, ettei se ajattelu koskenut sinun/teidän suhdettanne vaan toista suhdetta. Ja ethän sinä voi vetää sellaista johtopäätöstä, että hän ei pettäisi teidän kaltaisessa suhteessanne, mutta miehesi petti. Kannattaa erottaa oma suhde toisten suhteesta. Vänkääjältä kuulostat nyt ihan itse.

Joo en tiedä mitä tarkoitti toisella tai toisella suhteella, mutta alkoi perään luetella täysin asioita, jotka eivät siis meidän suhteessa pitäneet paikkaansa. Ei ollut mitään etäisyyksiä, puhelimen selaamista, seksiä vain harvoin tai yök jotain viineissä pepun nipistelyjä muka ainoina seksuaalisina eleinä.

Selven

Tuo ketju mihin liität nyt omaa suhdettasi alkaa yhdessä 28v kirjoituksesta, ei sinun kirjoituksestasi. Se on kerrottu tuolla aiemmin ettei nyt puhuta sinun suhteestasi. Oletko joku uusi 'meidän suhde'-hullu?

Lainaus: "Päinvastoin, pettäjänä ja pettäjän kumppanina ihmettelen tätä. En ole yhtäkään pettämistä lähipiirissäkään kohdannut jossa suhde olisi aivan yksi taivas ja sitten kehitetään sivusuhde."

Lainaan tätä. Kirjoituksesi herättää paljon ajatuksia.

A. Jos olet ikinä ollut oikeassa pitkässä parisuhteessa niin tiedät, että yksikään suhde ei ole joka päivä "yksi taivas". Arki, stressi, surut yms. tuo suhteeseen myös niitä huonoja päiviä, aikoja. Jos kumppani näkee silloin oikeudeksi pettää niin voisin sanoa, "että" tervemenoa. Molemmin puolin tuetaan ja rakastetaan, normaalissa parisuhteessa. Ehkä tuosta lainaamastani tulee mieleen se nykyajan kertakäyttökulttuuri, "nyt se suree kun sen isä on kuollut" --> vaihtoon. 

B. Omassa lähipiirissäni on ihminen, joka harrastaaa sivusuhteita ihan vain sen tuoman jännityksen vuoksi. Rakastaa puolisoaan, mutta tarvitsee lisäksi muuta. No, mielipiteeni olen hänelle ilmaissut.

C. Itse en ole pettänyt. Kuitenkin menneessä suhteessa on ollut hetkiä, kun suhde maistui täysin puulta (ei siis ollut täysi taivas). Tiedostin kuitenkin, että vika ei ollut suhteen vaan muut "stressit/ongelmat", nämä heijastuivat koko elämääni ja tätä myötä myös rakkauden tunteisiin. En niitä kuitenkaan puolison niskaan kaatanut. Ja taas hetken päästä tunsin "perhoset vatsassa". Se on ikävää, jos ensimmäisenä olisin lähtenyt etsimään sivusuhdetta. Valinta on myös rakastaa ja pysyä rinnalla.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät kenties edes tunnista parisuhdeongelmia?

"K: Mitkä ovat huonon parisuhteen yleisimmät merkit?

A: Huonon parisuhteen merkkejä voivat olla jatkuva riitely, kommunikoinnin puute, läheisyyden väheneminen, luottamuksen puute sekä tunteiden ilmaisemisen vaikeus. Lisäksi kumppanit saattavat tuntea eristyneisyyttä tai kykenemättömyyttä tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa."

https://minaolenmessut.fi/huonon-parisuhteen-merkit-tarkista-nama/#:~:t….

Entä sitten jos kumppani on alunperin ollut huono kommunikoija? Alusta asti keskusteluja ei ole saanut viedä pintaa syvempiin keskusteluihin, ei pysty puhumaan tunteistaan ylipäätään, viesteissä ei vastaa kysymyksiin, joihin ei halu

Niin, ja siksi heidät kannattaakin karsia viimeistään seurusteluvaiheessa pois, jottei ajaudu yhteen sellaisen henkilön kanssa, josta ei oile parisuhteeseen. Silti on ihmisiä, jotka näidenkin kanssa ryhtyvät parisuhteeseen, koska elämässä "pitää olla parisuhde", ei niinkään juuri se kyseinen henkilö. Seuraukset ovat tietenkin sitä mukaa.

Kuulostaa yksinkertaisen helpolta, mitä se ei kuitenkaan ole. Henkilö oli mitä mukavin, kohteliain, huomioivin ja osoitti teoillaan, että on rakastunut. Häneen oli helppo rakastua. Aina huomioi toista. Vasta syvästi rakastuneena alkoi tulla esiin merkkejä siitä, että vaikeista asioista kommunikointi ei kuulunut lainkaan hänen osaamiseensa. Itse olen herkkä siinä mielessä, että jos jokin asia vaivaa, se täytyy saada käsiteltyä ja pois mielestä tai muuten se vaikeuttaa elämää. Kun halusin puhua vaikeista asioista teki se minusta "negatiivisen valittajan". Miehen menot alkoi tuntua myös salaisilta ja aloin hiljalleen epäillä, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Kun kysyin asioista, vastasi hän osaan kysymyksistä, varauksella ja vain kysyttyyn asiaan, jolloin se meni siihen, että kysymys piti asetella tarkoin, koska hän vastasi vain siihen, mitä kysyttiin, eikä yhtään enempää. Esimerkkinä tällainen, että soititko sinä hänelle tänään? Vastauksena "en soittanut". Ei muuta. Tosiasiassa siihen olisi pitänyt lisätä, että "mutta hän soitti minulle" tai "soitin hänelle eilen". Elin siis jatkuvassa valheessa, mutta en hänen mielestään, sillä hän oli vastannut kysyttyyn totuudenmukaisesti. Oli minun omalla vastuullani, miten kysymyksen asettelin. Toki, myöhemmin ei kysymysten asettelukaan auttanut kun kysyin "petätkö sinä minua" tai "onko sulla joku toinen nainen" niin hän saattoi perustella itselleen kielteisen vastauksen olevan rehellinen siksi, että ei pitänyt sitä pettämisenä tai ei hänellä varsinaisesti ollut toista naista, koska sitä vaan nähtiin silloin tällöin ja käytiin panemassa. 

Mutta kyllä usko toiseen ihmiseen on pahasti särkynyt kun tämä oli vielä ihminen, jolle minä kuvittelin valehtelun olevan mitä suurinta myrkkyä.

"Rakastaa puolisoaan, mutta tarvitsee lisäksi muuta."

Terapiaahan tuommoinen tarvitsee, mutta helpointa ja vastuutonta on toimia jännitystä hakemalla psyyken ongelmiin. Sillä sitä se on. 

Kiitos Sinulle kirjoituksesta 12468. Hyvin kuvailtu. 

Oman exän jäljiltä on kyllä pakko myöntää, että usko ihmisiin kyllä muuttui pysyvästi. Olen edelleen hieman tunnehörhö, mutta sinisilmäisyys hävisi ja huomaan kyllä ajattelevani ihmisistä hieman kyynisempiä asioita. Hyviä ihmisiä on, mutta lopulta ihminen on todella itsekäs ja toisaalta, jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Toisilla se hyvyys on olemassa vain niin kauan kuin se palvelee omia tarpeita. 

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

"Rakastaa puolisoaan, mutta tarvitsee lisäksi muuta."

Terapiaahan tuommoinen tarvitsee, mutta helpointa ja vastuutonta on toimia jännitystä hakemalla psyyken ongelmiin. Sillä sitä se on. 

Olen täysin samaa mieltä. Kuin puhuisi seinille, siinä mielessä Hän on menetetty tapaus.

28 v yhdessä 

Oltiin 33 vuotta suhteessa ennenku erottiin.  Johtu exmieheni pettämisestä, oli m m ahkera Tinderin käyttäjä.

Kun eroaa niin saa tietää uusia asioita ystävättäriltään heidän suhteestaan. Monessa pitkässä suhteessa naiset ovat jääneet vaikka ukko pettänyt. 

Joku 50 vee villytys iskee päälle.

Isäni opetti aikoinaan että kerran voi antaa anteeksi, toisesta pitää laittaa stopit ihan oman itsearvonsa ja hyvinvointinsa takia. Ja pettäminen on jo muuttunut tavaksi. Äitini lähti toisen matkaa. Ja sai mennä.

Paljo hyviä kirjotuksia täällä.

"Päinvastoin, pettäjänä ja pettäjän kumppanina ihmettelen tätä. En ole yhtäkään pettämistä lähipiirissäkään kohdannut jossa suhde olisi aivan yksi taivas ja sitten kehitetään sivusuhde. Yksittäisiä vieraissa käyntejä suhteiden alkupuolella kyllä, mutta ei pitkäaikaista kakkospuolisoa ihanassa pitkässä liitossa."

Tämä nyt on näitä sun ääripään määreitä. Niitä onkin aika vaikea löytää. Sitten jos katsotaan semmoisia ihan hyviä suhteita jotka kuitenkaan ei ole niin huonoja kuten vaikka kuvailit, eli siis läheisyyttä jne muuta löytyy niin voi alkaakin löytyä eri tavalla. Eivät siis ole yksi taivas, mutta niin hyviä, että on todella yllättävää, että toinen on halunnut pettää. Ei olisi uskonut, että haluaa, siis.

Tai jos puhutaan ihan vaan pettämisestä, eikä mistään pitkäaikaisesta kakkospuolisosta, niin alkaa löytymään vielä enemmän. Meidän tapauksessa pettämisestä, jota oli tapahtunut muutaman kerran saman ihmisen kanssa, ainakin. Muusta en siis tiedä.

Ohitat kuitenkin sen varsinaisen kysymyksen koko ajan: mitä olisi esim. minun pitänyt mielestäsi siis alkaa ratkoa ja työstää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ennättänyt illalla vastata kunnolla, kun palsta meni kiinni. Miksi täällä yksi vänkää, millainen meidän suhde oli?"

"Ja sinä et ikinä semmoisessa suhteessa pettäisi, mutta minunpa mies petti."

Hänhän nimenomaan huomautti, ettei se ajattelu koskenut sinun/teidän suhdettanne vaan toista suhdetta. Ja ethän sinä voi vetää sellaista johtopäätöstä, että hän ei pettäisi teidän kaltaisessa suhteessanne, mutta miehesi petti. Kannattaa erottaa oma suhde toisten suhteesta. Vänkääjältä kuulostat nyt ihan itse.

Joo en tiedä mitä tarkoitti toisella tai toisella suhteella, mutta alkoi perään luetella täysin asioita, jotka eivät siis meidän suhteessa pitäneet paikkaansa. Ei ollut mitään etäisyyksiä, puhelimen selaamista, seksiä vain harvoin tai yök jotain viineissä pepun nipistelyjä

Tunnistan kyllä, mikä hullu sinä olet. Tulet tekemään kaikkesi, että tämäkin keskustelu loppuu ottamalla yhden vastaajan, jota tökit ja jolle nimittelet. Katsotaan, miten hyvä onnesi on tällä kertaa ja kuinka moni haluaa lähteä mukaan.

Tuo ketju mihin liität nyt omaa suhdettasi alkaa yhdessä 28v kirjoituksesta, ei sinun kirjoituksestasi. Se on kerrottu tuolla aiemmin ettei nyt puhuta sinun suhteestasi. Oletko joku uusi 'meidän suhde'-hullu?

Samaahan niissä olikin se, että tuon kirjoittajan mielestä olisi petettyjen pitänyt alkaa ratkoa suhteen ongelmaa, vaikka molemmat sanovat, että eivät sellaista ongelmaa nähneet. Niin olisi vain pitänyt nähdä. 

Ja sun tyyli muuten todellakin erottuu, hullutelija.

VMP nämä pettämiset ynnä muut. Tämän keskustelun ekat 10 sivua kuitenkin hyvää pohdintaa aiheesta. Linkkasin just tänään eräälle ystävälle, jolla juuri nyt ajankohtaista. Toivottavasti sais tästä jotain apua. 

Vierailija kirjoitti:

"Päinvastoin, pettäjänä ja pettäjän kumppanina ihmettelen tätä. En ole yhtäkään pettämistä lähipiirissäkään kohdannut jossa suhde olisi aivan yksi taivas ja sitten kehitetään sivusuhde. Yksittäisiä vieraissa käyntejä suhteiden alkupuolella kyllä, mutta ei pitkäaikaista kakkospuolisoa ihanassa pitkässä liitossa."

Tämä nyt on näitä sun ääripään määreitä. Niitä onkin aika vaikea löytää. Sitten jos katsotaan semmoisia ihan hyviä suhteita jotka kuitenkaan ei ole niin huonoja kuten vaikka kuvailit, eli siis läheisyyttä jne muuta löytyy niin voi alkaakin löytyä eri tavalla. Eivät siis ole yksi taivas, mutta niin hyviä, että on todella yllättävää, että toinen on halunnut pettää. Ei olisi uskonut, että haluaa, siis.

Tai jos puhutaan ihan vaan pettämisestä, eikä mistään pitkäaikaisesta kakkospuolisosta, niin alkaa löytymään vielä enemmän. Meidän tapauksessa pettämisestä, jota oli tapahtunut muutaman k

En osaa sanoa minkä verran suhteissa joissa noin käy keskustellaan asioista. Jos ei keskustella niin se on itsessään ongelma. Itse en eläisi sellaisessa suhteessa, mutta sehän on vain minun mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Päinvastoin, pettäjänä ja pettäjän kumppanina ihmettelen tätä. En ole yhtäkään pettämistä lähipiirissäkään kohdannut jossa suhde olisi aivan yksi taivas ja sitten kehitetään sivusuhde. Yksittäisiä vieraissa käyntejä suhteiden alkupuolella kyllä, mutta ei pitkäaikaista kakkospuolisoa ihanassa pitkässä liitossa."

Tämä nyt on näitä sun ääripään määreitä. Niitä onkin aika vaikea löytää. Sitten jos katsotaan semmoisia ihan hyviä suhteita jotka kuitenkaan ei ole niin huonoja kuten vaikka kuvailit, eli siis läheisyyttä jne muuta löytyy niin voi alkaakin löytyä eri tavalla. Eivät siis ole yksi taivas, mutta niin hyviä, että on todella yllättävää, että toinen on halunnut pettää. Ei olisi uskonut, että haluaa, siis.

Tai jos puhutaan ihan vaan pettämisestä, eikä mistään pitkäaikaisesta kakkospuolisosta, niin alkaa löytymään vielä enemmän. Meidän tapauk

Huoh, En elänyt minäkään suhteessa, jossa ei keskusteltu. Päinvastoin, keskusteltiin paljon, vakavasti ja nauraen. Miksi sun on vaikea ymmärtää, että kenties todellakaan vika oikeastaan ei ollut siinä suhteessa, jota olisi pitänyt jotenkin työstää, vaan ihan vaan siinä, että mieheni jostain syystä katsoi, että ei se niin paha juttu ole, jos hänellä on siinä jotain vipinää, jos mä en saa koskaan tietää? Eli siis poissa silmistä, poissa mielestä ja uskoi aidosti, että se mitä ei tiedä, ei satuta.

Hän ajatteli hämärästi, että elää nyt vain tämän asian ja sitten se jää jonnekin historiaan, joka ei koskaan tule koskettamaan meidän suhdetta. Olisiko näin ollut vai olisiko tullut muuta tai tämä vakavoitunut, sitä en saa koskaan tietää. En halunnut jäädä ottamaan selvää.

"Päinvastoin, pettäjänä ja pettäjän kumppanina ihmettelen tätä. En ole yhtäkään pettämistä lähipiirissäkään kohdannut jossa suhde olisi aivan yksi taivas ja sitten kehitetään sivusuhde. Yksittäisiä vieraissa käyntejä suhteiden alkupuolella kyllä, mutta ei pitkäaikaista kakkospuolisoa ihanassa pitkässä liitossa. Ylipäätään minun lähipiirissä sellaiset ihanat pitkät parisuhteet on vähissä, pitkät suhteet on kaikki enemmän tai vähemmän arkipäiväistyneitä ja puolison huomaa tärkeäksi vasta kun hän on jo toinen jalka ovesta ulkona.

Minä voisin taas spekuloida että oma osuus suhteen ajautumisessa kolmiodraamaan on niin vaikea kohdata että pidetään yllä kuvitelmaa ihanasta liitosta.

Asiaan toki löytynee se yksi poikkeus kuten lähes kaikkeen."

Jos pitkä parisuhteeni ei ole koko ajan täydellinen, niin minulla siksi on hyvä syy ja oikeutus pettää?

Mikä (pitkä) parisuhde olisikaan täydellinen? Yleisesti ottaen epätäydellisyys ja ongelmatkin kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Jos pettämistä ja siitä valehtelua, varsinkaan pidempää salasuhdetta, lähtee oikeuttamaan tällaisilla kaikkiin suhteisiin kuuluvilla asioilla, niin SE on minusta kyllä oman vastuun välttämistä omista teoista ja valinnoista, toimintamalleista ja toisen syvästäkin satuttamisesta. Se on vaikeutta kohdata omia toimia.

On monia eriaisia tapoja, miten ongelmiin, ikäviin asioihin tai omiin tunteisiin ja toiveisiin suhteessa voi suhtautua ja miten niitä voi käsitellä ja miten toimia. Esimerkiksi pettäminen ja valehtelu ei varsinaisesti tavallisesti ole niitä parhaita tapoja käsitellä asioita, tarttua ongemakohtiin tai hakea itselleen toivomiaan asioita.

Olen samaa mieltä varmastikin siitä, että usein suhteen asiat tai ongelmat eivät ole mitenkään mustalkoisia. Minusta myöskään seksuaalinen pettäminen ei todella ole mikään ainoa asia, jolla toista voi suhteessa pahasti satuttaa tai pettää, ja toimia toista kohtaan huonosti. Vasta täälläkin nostettiin esimerkiksi esiin toisen hylkääminen / välinpitämätön kohtelu, niin emotionaalinen kuin käytönnön tasollakin, vaikkapa toisen sairastuttua. Myös esim. toisen vähättely, halveksunta tai toisen ylikävely hänelle tärkeissä asioissa, on kaikki huonoja ja satuttavia toimintatapoja jne. Usein se on myös se valehtelu, varsinkin pidempään jatkunut, ehkä se rikkovin osuus pettämisessäkin. Valehtelu ja vedätys muissakin tärkeissä asioissa läheiseltä on satuttavaa.

Jos itse kokee suhteessa olevan ongelmia, tai on oleellisia toiveita, jotka eivät täyty, tai ei ole ylitäätään tyytyväinen suhteeseen, niin mielestäni on ensisijisesti hänen oma rastinsa alkaa pohtia asiaa ja nostaa esiin, selvittää sitä itselleen ja toiselle, ja pyrkiä olemaan rehellinen. Ja hakemaan ratkaisuja mielellään enempi niillä rakentavilla, toistakin kunnioittavilla tavoilla.

Mutta sitten vielä kärjistetysti, jos suhteen toinen osapuoli onkin vaikkapa väkivaltainen m lkku, tai manipuloiva kontrolloija, niin en tuomitse vaikkapa pettämälläkin lähtemistä, jos sillä saa itsensä irti.

"Samaahan niissä olikin se, että tuon kirjoittajan mielestä olisi petettyjen pitänyt alkaa ratkoa suhteen ongelmaa, vaikka molemmat sanovat, että eivät sellaista ongelmaa nähneet. Niin olisi vain pitänyt nähdä." 

Kyllähän se petetyn niskoille kääntyy. Siis petetty minä hommasin meidät pariterapiaan, kun suhde oli ankea. Miehen mielestä ei mitään vikaa, mutta lähti sinne ja oli oikein fiksu. Mutta. Terapeutti oli fiksumpi ja osasi ohjata prosessia, jonka paljastuessa terapeutti totesi, että toisella on tässä suhteessa "koti" ja toisella ei. Minä olin siis henkisesti ja emotionaalisesti lojaali, mutta mies ei. Niinpä otin eron ja muutin uuteen omaan kotiin. Enkä uhriutunut, mutta jatkoin omaa terapiaani joitakin vuosia vielä. Ja ymmärsin, miten olin toiminut itseäni vastaan. Vaati rohkeutta ja lempeyttä.