Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Kyllä.

Mies ei lähde ihan ok hyvästä, pitkästä suhteesta (pitkällä suhteella tarkoitan yli 15 vuotta kestäneitä suhteita) yksinään olemaan. Kyllä siellä taustalla on aina salarakas. Aina.

Itse sain kokea tämän, myös muutama ystäväni ja tätä palstaa selatessa asia vain vahvistuu.

Vuosiakausia olen lukenut satoja vastaavia kertomuksia.

Jos äijä haluaa yks kaks yllättäen eron ihan ok:sta, pitkästä suhteesta ja sanoo ettei rakastakaan enää, tarkoittaa se oikeasti sitä, että toinen nainen on jo katsottuna ja haluaa suhteen poikki tämän takia.

Tämä useimmiten tapahtuu ikävälillä 40-50 vuotta, kun yhdessä ollaan oltu 15-25 vuotta. Eli noin parikymppisestä.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin mikä sai sinut heräämään tuohon asiaan? Sain kirjoituksestasi sellaisen kuvan että teosta on kulunut jo jonkin aikaa. Jos tunteesi ovat ehtineet jo hiipua miestäsi kohtaan, on ero ymmärrettävä vaihtoehto. Jos taas voit kuvitella vielä hyvää yhteistä tulevaisuutta voi asian työstäminenkin johtaa johonkin parempaan. Se tosin vaatii molemmilta brutaalia rehellisyyttä ja työtä, paljon työtä.

Tilanne on sinulle tosi raskas ja kuluttava, pitemmän päälle aivan kestämätön. Olisiko mahdollista, että haet itsellesi keskusteluapua? Sinä olet arvokas ja tärkeä. Sinun vointisi vaikuttaa suoraan lastesi hyvinvointiin. Jos katsot netistä: passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen , niin ehkä löydät yhtäläisyyksiä miehesi käytökseen. 

Moi!

Tämä kommentti oli ehkä tarkoitettu minulle, eli uudelle kirjoittajalle. Vaihdoin työpaikkaa hyvin stressaavasta työstä helpompaan. Työstressin vähennyttyä pystyin taas ajattelemaan muitakin asioita, kuin työtä. Uskon, että sen vuoksi kaikenlaisia ajatuksia on alkanut nousta mieleen. Jos parisuhde olisi muilta osin toimiva, niin pettämisasia ei ehkä olisi noussut pintaan näin voimakkaasti. 

Nyt olemme keskustelleet puolison kanssa paljon kaikesta parisuhteeseen liittyvästä ja käyneet myös pariterapeutilla. Eräs viisas ihminen totesi minulle, että jos ajattelee, että tilanne johtaa eroon, niin hyvin todennäköisesti niin tulee käymään. En ole vielä toistaiseksi pystynyt uskottelemaan itselleni, että voisimme kaiken jälkeen jatkaa pariskuntana.

t: Uusi kirjoittaja

3422, 3423

Kenelle viestit on tarkoitettu?

Parisuhteen päättyminen, pettäminen, petetyksi tuleminen, jne. ovat rankkoja asioita ja jokainen meistä reagoi niihin omalla tavallaan. Toisilla nousee välittömästi viha, joka saa toimimaan, toiset taas ovat niin rikki, ettei toimintavalmiutta kertakaikkiaan ole. Kaikki voima menee tällöin päivästä toiseen, tai jopa hetkestä toiseen selviämiseen.

Oli oma reagointitapa kumpi tahansa tai mitä tahansa siltä väliltä, neuvoisin todella lämpimästi puhumaan asiasta ja omista tunteista heti vaan kun siihen pystyy. Tämä ketju on ollut Ap:lle ja alkupään kirjoittajille hyvin paljon juuri sitä "puhumista", vertaistukea ja toivon, että tämä ketju olisi sitä myös uusille tarinansa kirjoittaneille. Aivan kuten se on ollut sitä myös meille taustalla harvoin kommentoineille tahoille.

Ymmärrän täysin muutamaa uutta kirjoittajaa, että tilanteeseen sopeutuminen vie aikaa. Se on täysin luonnollista, eikä siinä ole mitään väärää laittaa päätä hetkeksi pensaaseen, jos voimia muuhun ei ole. Mutta sieltä pensaastakin olisi kuitenkin todella tärkeää pystyä puhumaan omista tunteistaan heti kun siihen pystyy. Tai edes kirjoittamaan niistä anonyymina palstalle.

Edellä kirjoittamani on tarkoitettu erityisesti neljättä lastaan odottavalle ja hänelle, joka on vasta alkanut käsittelemään varmuudella tietoonsa tullutta pettämistä. Kuutamoukolle (?) toivon kuitenkin samaa, eli puhu asiasta. Vaikka anonyymina tällä palstalla tai soita auttaviin numeroihin, jos läheisiä ystäviä tai perheenjäseniä ei ole ympärillä. Alkakaa puhumaan heti, kun teillä voimia löytyy. Muuta tapaa ei ole, sillä käsittelemättöminä nämä asiat jäävät vuosiksi kummittelemaan tavalla tai toisella.

Omilla rankoilla tarinoillaan Ap ja v28 ovat todellakin kulkeneet pitkän matkan. Myös te uudet kirjoittajat tulette löytämään oman voimanne. Jos ette tänään, niin ehkä sitten huomenna.

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/sinulle-jonka-puoliso-on-ollut-usk…

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen päättyminen, pettäminen, petetyksi tuleminen, jne. ovat rankkoja asioita ja jokainen meistä reagoi niihin omalla tavallaan. Toisilla nousee välittömästi viha, joka saa toimimaan, toiset taas ovat niin rikki, ettei toimintavalmiutta kertakaikkiaan ole. Kaikki voima menee tällöin päivästä toiseen, tai jopa hetkestä toiseen selviämiseen.

 

Oli oma reagointitapa kumpi tahansa tai mitä tahansa siltä väliltä, neuvoisin todella lämpimästi puhumaan asiasta ja omista tunteista heti vaan kun siihen pystyy. Tämä ketju on ollut Ap:lle ja alkupään kirjoittajille hyvin paljon juuri sitä "puhumista", vertaistukea ja toivon, että tämä ketju olisi sitä myös uusille tarinansa kirjoittaneille. Aivan kuten se on ollut sitä myös meille taustalla harvoin kommentoineille tahoille.

Tämä oli hyvä kirjoitus!

Kirjoita lisää tähän ketjuun, luen mielelläni. 

T. yllätysjätetty noin 20 vuoden suhteesta salarakkaan takia.

Ymmärrän täysin muutamaa uutta kirjoittajaa, että tilanteeseen sopeutuminen vie aikaa. Se on täysin luonnollista, eikä siinä

mitäs kaikille kuuluu?

28 v:lle kuuluu hyvää. Istun juuri junassa matkalla kohti mökkimiehen kotia. Oltiin juuri erossa kokonaista 3 vuorokautta. Sitä ennen oltiin yhdessä 12 päivää, josta mökillä 9 päivää. Huomenna aamulla lähtö mökkinaapureiden kanssa lomalle, siinä riittääkin menoa ja meininkiä.

Ei siis mitään päivitettävää, maailmani raiteillaan.

28 v yhdessä 

Ihanaa tuo 28 v. yhdessä uusi elämä.

Olenko ymmärtänyt oikein, että nykyinen, sosiaalisesti aktiivinen ja rakkaudentäyteinen elämäsi on ihan päinvastaista kuin 1,5 - 2 vuotta sitten? Tai edelliset 30vuotta? Nyt matkustelet, kalenterimenoja riittää ja päiväsi vaikuttavat suuren maailman metropolien elämältä.

Jos jotain olen sinulta oppinut, niin pitämään riman korkealla mahdollisen uuden siipan kohdalla. En suostu enää höynäytettäväksi, petollisuuden kohteeksi ja rakkaudettomaan parisuhteeseen. Onko mökkimiehellä veljeä?

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa tuo 28 v. yhdessä uusi elämä.

Olenko ymmärtänyt oikein, että nykyinen, sosiaalisesti aktiivinen ja rakkaudentäyteinen elämäsi on ihan päinvastaista kuin 1,5 - 2 vuotta sitten? Tai edelliset 30vuotta? Nyt matkustelet, kalenterimenoja riittää ja päiväsi vaikuttavat suuren maailman metropolien elämältä.

 

Jos jotain olen sinulta oppinut, niin pitämään riman korkealla mahdollisen uuden siipan kohdalla. En suostu enää höynäytettäväksi, petollisuuden kohteeksi ja rakkaudettomaan parisuhteeseen. Onko mökkimiehellä veljeä?

Olen aina rakastanut matkustelua = viikon etelän matkoja, kaupunkilomia, joulutoreja, Tallinnassakin käyn vähintään 4 kertaa vuodessa ja olen siellä aina pari yötä. Ei mitään kallista eikä luksusta. Perheenä käytiin kerran vuodessa rantalomalla ja joinain vuonna tein siskon kanssa toisen reissun. Yhtälailla rakastin mökkeilyä ja asuntoautolla kulkemista. Korona pysäytti kaiken ja lakkasin kaipaamasta ulkomaille. Ja se "eron shokkikesä 2022" oli synkkä.

Nyt olen herännyt eloon ja rinnalla on ihminen joka tykkää suunnitella matkoja ja matkustaa. Lisäksi Hänellä on todella kaunis mökkipaikka. Ja jo se on pieni loma tulla mökkimiehen kotiin eri kaupunkiin.

Olin niin kotini vanki ja arvostan tätä seuraa nyt valtavasti. Mökkimies rakastaa ruuan laittoa. Minä vaan nautin.

Nyt kyseessä on kotimaan matka erääseen tapahtumaan tuonne pohjoiseen, kinkku on sulamassa ja viinit valmiina. 

Kyllä se vanha elämäni oli myöskin rakkauden täytteistä ainakin minun puoleltani, korona sotki matkustelua. 

Tykkään elämästäni kyllä kovasti tällä hetkellä. Ihmettelen välillä, että mites tässä näin kävi. 

Maksan itse kaikki matkani, se on minulle hirmuisen tärkeätä. Olen kyllä opetellut siihen, että kun mökkimiehellä kaikki pitää olla hieman luksusta matkoilla niin sillä mennään ja annan niissä periksi (ruoka, juoma, aktiviteetit, taksi jne). 

Joku laittaa kotia, jollakin kalliit harrastukset, jollakin menee esim. ripsiin/kynsiin rahaa, minä rakastan matkustelua. Romanttista ja ihanaa.

Jätit vastaamatta, oliko sillä mökkimiehellä veljeä? Joku huhuili tällaisen perään, en minä.

Itse asiassa mulla kilkatti nyt hiljaisesti päässä hälytyskellot tai viuhui punaiset liput silmissä, kun lueskelin tuota 28 v tarinaa.

Toivon, että kyseessä on aito suhde, eikä narsistin rakkauspommitusvaihe, joka voi kestää vuodenkin, kunnes uhri on täysin koukussa. Niin paljon olen tuohon aiheeseen perehtynyt, että nimenomaan tällaisen alun jälkeen, mitä 28v:llä nyt on, onkin miehestä kuoriutunut sitten jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Jätit vastaamatta, oliko sillä mökkimiehellä veljeä? Joku huhuili tällaisen perään, en minä.

Itse asiassa mulla kilkatti nyt hiljaisesti päässä hälytyskellot tai viuhui punaiset liput silmissä, kun lueskelin tuota 28 v tarinaa.

Toivon, että kyseessä on aito suhde, eikä narsistin rakkauspommitusvaihe, joka voi kestää vuodenkin, kunnes uhri on täysin koukussa. Niin paljon olen tuohon aiheeseen perehtynyt, että nimenomaan tällaisen alun jälkeen, mitä 28v:llä nyt on, onkin miehestä kuoriutunut sitten jotain ihan muuta.

Kiitos huolenpidosta, ei kannata olla puolestani huolissasi. Ei tämä suhde ole mitenkään "liian hyvää ollakseen totta". Mökkimiehessä paljon hyvää, mutta kyllä tässä kaksi aikuista itsenäistä ja terveellä tavalla itsekästä ihmistä on. Nyt ollaan poikkeuksellisen paljon oltu yhdessä, mutta tässä tulee pitkiä pätkiä kun ei pystytä näkemään laisinkaan. Tämä suhde on ihan terveellä pohjalla. 

Tässä istutaan juuri autossa matkalla kohti pohjoista.

Niin ja mökkimiehellä ei ole veljeä, pari siskoa löytyy.

~Ei ne psykoterapeutitkaan, jotka irti päästämisestä muille saarnaa, osaa päästää itsekään aina irti.~

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Mies ei lähde ihan ok hyvästä, pitkästä suhteesta (pitkällä suhteella tarkoitan yli 15 vuotta kestäneitä suhteita) yksinään olemaan. Kyllä siellä taustalla on aina salarakas. Aina.

Itse sain kokea tämän, myös muutama ystäväni ja tätä palstaa selatessa asia vain vahvistuu.

Vuosiakausia olen lukenut satoja vastaavia kertomuksia.

Jos äijä haluaa yks kaks yllättäen eron ihan ok:sta, pitkästä suhteesta ja sanoo ettei rakastakaan enää, tarkoittaa se oikeasti sitä, että toinen nainen on jo katsottuna ja haluaa suhteen poikki tämän takia.

Tämä useimmiten tapahtuu ikävälillä 40-50 vuotta, kun yhdessä ollaan oltu 15-25 vuotta. Eli noin parikymppisestä.

 

jep,tuossa vaiheessa viimeistään voimaannuttu yli sadan kilon. 

Vierailija kirjoitti:

Jätit vastaamatta, oliko sillä mökkimiehellä veljeä? Joku huhuili tällaisen perään, en minä.

Itse asiassa mulla kilkatti nyt hiljaisesti päässä hälytyskellot tai viuhui punaiset liput silmissä, kun lueskelin tuota 28 v tarinaa.

Toivon, että kyseessä on aito suhde, eikä narsistin rakkauspommitusvaihe, joka voi kestää vuodenkin, kunnes uhri on täysin koukussa. Niin paljon olen tuohon aiheeseen perehtynyt, että nimenomaan tällaisen alun jälkeen, mitä 28v:llä nyt on, onkin miehestä kuoriutunut sitten jotain ihan muuta.

Minua tämä vähän nauratti, anteeksi, kun varmaan ihan vilpittömästi kirjoitettu ja huolehdittu. Ja ihan hyvä näitäkin asioita välillä esiin nostaa.Veljen perään taidettiin huudella vitsillä.

Syy, miksi nauratti, on keskustelut, joita itse olen 28v kanssa aiheesta käynyt: kyllä on aika tarkkaan ruodittu, mikä Mökkimiehessä voi olla ja muuten osin onkin "vikana". Samoin Mökkimies itsekin on tuonut aikas suoraan näitä esille ja 28v on joutunut/saanut asioita mietiskellä niiltäkin kannoilta.

Mutta olennaisempi pointti nousi tästä itselleni mieleen ja se liittyy kyllä irtipäästämiseen ja uuden suhteen löytämiseen. Nimittäin tämä ketju on muuttanut täysin mieltäni senkin asian suhteen. Oman eroni jälkeen pidin visusti varoa, että ainakaan kenenkään uuteen en sotkeennu ja jälkeen päin ajatellen, suorastaan varjelin haavojani ja koin kai jonkun sortin haamukipujakin.

Nyt mietin, että miksi ihmeessä? Sen vuoksi, että tunsin itseni niin epäkelvoksi, epäonnistuneeksi, en kenelläkään oikeasti kelpaavaksi? Vai senkö vuoksi että huonosti siinä käy kumminkin? 

Nyt tuumaan, että kyllä meni siinäkin hyvää elämää ihan hukkaan, kun suoritin kaikkea "oikein". Onneksi ihan hyvin kävi, enkä toista kertaa himmaillut onneni ohi, mutta hilkulla se oli.

T: MaratonParkuja

nostoo

Kirjoitin ketjun alkuun jossain vaiheessa erotarinaani.. kyllä on reiluun vuoteen tapahtunut paljon.

alkukesästä rakastuin, kohtasin uskomattoman miehen joka yhtälailla rakastui minuun.

Arvatkaa mitä sitten tapahtui? Ex haluaisi palata yhteen. Se kehen vaihtoi minut lennosta, ei ollutkaan mikään vuosisadan rakkaustarina. Ei ollut mutta omani saattaa ollakkin..

Hei,

Onpa mukava kuulla 28 hyviä uutisia. Piristää päivää :)

MaratonParkujan kirjoitus sai jälleen ajattelemaan. Minulla heräsi kysymys, jonka rohkenen esittää. Miksi päädyit aikanaan ajattelemaan, että eron jälkeen on "oikein" olla yksin ja märehtiä eroa x ajan eikä lähteä uuteen suhteeseen?

Minä olen aina jotenkin ajatellut, että mikäli ero pitkittyy, niin taustalla usein on tunteita toisella osapuolella, mikä aiheuttaa iripäästämisen vaikeuden. Olen myös ajatellut niin, että kun eropäätös on tehty, niin edellä mainitusta syystä on terveellistä pitää välimatkaa ja olla yhteydessä eksään vain mikäli on ehdottomasti pakko. Minulla on ollut vaikeuksia uskoa ystävyyksiin eksien kanssa, koska tuntuu että melkein aina toisella osapuolella on edelleen tunteita tai jopa toivoa yhteenpaluusta. Ystävyys eksän kanssa onnistunee vasta hyvin pitkän ajan kuluttua kun on selvää, että molemmat ovat edenneet elämässään, jos silloinkaan. Ja miksi siihen pitäisi pyrkiäkään? Eksät ovat osa elettyä elämää, mennyttä.

Usein eksästä pääsee lopullisesti irti vasta kun on toinen. Raadollista, mutta totta. En ole koskaan tuominnut laastarisuhteita tai mitään muitakaan suhteita eron jälkeen. Laastari voi hyvinkin toimia myös. Kunhan vaan ollaan rehellisiä suhteessa eikä johdeta myöskään toista harhaan, että kyseessä olisi jotain vakavampaa. Ainahan on riski, että sydämet särkyvät. Mutta se riskihän on aina olemassa. Jos sitä alkaa pelkäämään, voi jäädä koko elämä elämättä.

Tällaisia ovat omat kangistuneet ajattelumallini, joita saa kyllä kyseenalaistaa :D Tämä ketju on ollut juuri siitä hyvä, että on saanut pohtia myös omia juurtuneita asenteitaan uudelleen.

Kuurankukka