Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen poika ei halua pitää yhteyttä :(
15.06.2022 |
Kolmekymppinen poikani ei ikinä ota yhteyttä eikä halua tavata. Kun soitan hänelle, vaikuttaa että häntä ei kiinnosta puhua. Usein hän ei vastaa puheluihin ollenkaan. Whatsappissa näen että hän on ollut paikalla, mutta ei vastaa viesteihin.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä hänellä on. Olen aina tehnyt kaikkeni hänen eteensä ja huolehtinut hänestä. Hän on syyttänyt minua elämänsä kontrolloinnista, mutta olen kaikessa tarkoittanut hänen parastaan. Pelkään että olen kasvattanut hänestä kiittämättömän, mutta voisiko syynä olla masennus tai vastaava? Hävettää niin paljon, kun ystävät kyselevät mitä pojalleni kuuluu ja joudun keksimään vastaukset kun en tiedä :(
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten pojan isä suhtautuu sinuun? Oletteko yhdessä vai eronneet? Voisiko itsekkyys ja epäkunnioittava suhtautuminen sinuun voi olla peräisin siltä suunnalta? Et ole välttämättä tehnyt mitään väärin, voi olla että olet jopa liiankin kiltti.
Olen miettinyt tätä samaa. Olemme eronneet pojan isän kanssa. Isäänsä hän kyllä näkee, vaikka hän ei ole koskaan välittänyt pojastaan samalla tavalla kuin minä. Olemme isän kanssa ihan asiallisissa väleissä kuitenkin, en usko että hän on yllyttänyt tähän.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison äiti oli todella poissaoleva hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan, mutta on alkanut pitää enemmän yhteyttä nyt kun hän on yli 30v. Se tuntuu puolisostani kummalliselta eikä hän usein viitsi vastata äidilleen puhelimeen kun tämä soittaa vaan soittaa takaisin joskus myöhemmin. Äitinsä on alkanut nyt muutenkin laittamaan tsemppiviestejä ym kertoen miten ylpeä on pojasta. Äidin käytös on muuttunut niin yhtäkkiä ettei poika osaa itse reagoida siihen eikä koe minkäänlaista tarvetta olla äitinsä kanssa tekemisissä sen enempää kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että nyt ap korjaa satoa siitä, että ei ole osannut kasvattaa lastaan vastavuoroiseen ihmissuhteeseen. Eli hän on ollut suhteessaan lapseen aina yksipuoleisesti antavana osapuolena. Nyt sitten kun lapsi ei vanhempaansa enää tarvitse eikä ole hänestä riippuvainen, lopputulos on tämä: lapsi pitää ap:n olemassaoloa elämässään itsestäänselvyytenä eikä hänen tarvitse ponnistella pitääkseen ihmissuhdetta yllä.
Toki tilanne voi lapsen aikuistuessa ja mahdollisesti viisastuessa vielä muuttua, eli tämän ihmissuhteen tulevaisuus saattaa olla toinen.
Ehkä kannattaisi puhua suoraan lapsen kanssa ja näyttää hänelle tunteiden avulla miten pahalta käytöksensä sinusta tuntuu. En tiedä onko olemassa mitään muuta keinoa saada lapsi heräämään tilanteeseen.
Olen sanonut hänelle suoraan, että hänen käytöksensä aiheuttaa minulle suurta kärsimystä ja että suureen suruun voi vaikka kuolla. Tämä ei vaikuta liikuttavan häntä yhtään - olen miettinyt että olenko kasvattanut psykopaatin kun oman äidin tuska ei merkitse mitään :(
-ap
= henkistä väkivaltaa lasta kohtaan
Poikasi ei halua, että puhut hänen asioistaan ympäriinsä. Osalla vanhoista vanhemmista on niin vähän tapahtumia omssa elämässä että siirrytään elämään lapsen elämää ja juoruillaan hänen asioistaan ympäriinsä.
Lisäksi jatkuvat tiedustelut seurustelusta ja vauvoista ovat ahdistavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten pojan isä suhtautuu sinuun? Oletteko yhdessä vai eronneet? Voisiko itsekkyys ja epäkunnioittava suhtautuminen sinuun voi olla peräisin siltä suunnalta? Et ole välttämättä tehnyt mitään väärin, voi olla että olet jopa liiankin kiltti.
Olen miettinyt tätä samaa. Olemme eronneet pojan isän kanssa. Isäänsä hän kyllä näkee, vaikka hän ei ole koskaan välittänyt pojastaan samalla tavalla kuin minä. Olemme isän kanssa ihan asiallisissa väleissä kuitenkin, en usko että hän on yllyttänyt tähän.
-ap
Jos olet ap ihan tosissasi eikä tämä aloitus ole provo, mietipä vaikka tuota boldaamaani kohtaa. Vanhemmus ja suhde lapseen ei ole kilpailu. Lapsella ei myöskään ole mitään velvollisuutta pitää sinuun yhteyttä eikä vanhemmuus takaa sinulle oikeutta olla yhteydessä lapseesi siten kuin sinä itse haluat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikasi ei halua, että puhut hänen asioistaan ympäriinsä. Osalla vanhoista vanhemmista on niin vähän tapahtumia omssa elämässä että siirrytään elämään lapsen elämää ja juoruillaan hänen asioistaan ympäriinsä.
Lisäksi jatkuvat tiedustelut seurustelusta ja vauvoista ovat ahdistavia.
Minun äitini tekee juuri tätä eli iso osa keskusteluista on sitä, kun hän kertaa työkaveriensa tai tuttaviensa ja heidän perheiden tekemisiä. Ei ne minua kiinnosta yhtään enkä haluaisi omia asioitani kerrottavan tuolla lailla pitkin kyliä.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut hänelle suoraan, että hänen käytöksensä aiheuttaa minulle suurta kärsimystä ja että suureen suruun voi vaikka kuolla. Tämä ei vaikuta liikuttavan häntä yhtään - olen miettinyt että olenko kasvattanut psykopaatin kun oman äidin tuska ei merkitse mitään :(
-ap
Poikasi syyttää sinua kontrolloinnista ja nyt sinä selität hänelle, että jos hän ei vastaa viesteihisi niin sinä kuolet. Jep jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet vaikuttavat ajattelevan, että kontrollointi on väärin. Vanhempana minulla on kuitenkin elämänkokemusta, ja olen ollut aikoinani samoissa tilanteissa kuin poikani. Haluan estää häntä tekemästä samoja virheitä mitä itse olen tehnyt, eikö se ole vanhemmuuden ydintä? On totta että hän on aikuinen ja hyväntahtoisia neuvojani ei ole pakko noudattaa, mutta eikai se ole syy olla pitämättä yhteyttä?
-ap
Hui kuulostat ihan anopiltani. Hänen kohdallaan on ainakin hyvin selvää miksi poikansa ei pidä yhteyttä kuin äärimmäisen harvoin. Voi olla että tulkitset itse tilanteita vinoon ja luultavasti neuvosi eivät ole hyväntahtoisia tai ainakin esität ne kritiikin ja kontrolloinnin muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Puolison äiti oli todella poissaoleva hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan, mutta on alkanut pitää enemmän yhteyttä nyt kun hän on yli 30v. Se tuntuu puolisostani kummalliselta eikä hän usein viitsi vastata äidilleen puhelimeen kun tämä soittaa vaan soittaa takaisin joskus myöhemmin. Äitinsä on alkanut nyt muutenkin laittamaan tsemppiviestejä ym kertoen miten ylpeä on pojasta. Äidin käytös on muuttunut niin yhtäkkiä ettei poika osaa itse reagoida siihen eikä koe minkäänlaista tarvetta olla äitinsä kanssa tekemisissä sen enempää kuin aiemmin.
Puolisosi äidin kiinnostus puolisoasi kohtaan tulee liian myöhään. Se voi jopa tuntua epäaidolta ja teennäiseltä. Myös mahdollisesti tästä syystä puolisosi ei osaa reagoida, vierauden lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti sinä olet. Lapsi on mielestäsi kiittämätön ja mielenvikainen, kun ei halua olla kanssasi tekemisissä, vaikka kaikkesi olet hänen eteensä tehnyt. Todellisuus taitaa olla, että odotat lapsesi olevan ikuisessa kiitollisuuden velassa pelkästään omasta syntymästään ja perushuollosta ja hänen on elettävä ja oltava sinun pillisi mukaan, mikään muu ei käy ja kaikki oma tahto on kiittämättömyyttä jne.
Anna Sen Pojan Olla.
ps. hyvän tarkoittaminen ei merkkaa mitään, eikä sillä voi oikeuttaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että nyt ap korjaa satoa siitä, että ei ole osannut kasvattaa lastaan vastavuoroiseen ihmissuhteeseen. Eli hän on ollut suhteessaan lapseen aina yksipuoleisesti antavana osapuolena. Nyt sitten kun lapsi ei vanhempaansa enää tarvitse eikä ole hänestä riippuvainen, lopputulos on tämä: lapsi pitää ap:n olemassaoloa elämässään itsestäänselvyytenä eikä hänen tarvitse ponnistella pitääkseen ihmissuhdetta yllä.
Toki tilanne voi lapsen aikuistuessa ja mahdollisesti viisastuessa vielä muuttua, eli tämän ihmissuhteen tulevaisuus saattaa olla toinen.
Ehkä kannattaisi puhua suoraan lapsen kanssa ja näyttää hänelle tunteiden avulla miten pahalta käytöksensä sinusta tuntuu. En tiedä onko olemassa mitään muuta keinoa saada lapsi heräämään tilanteeseen.
Olen sanonut hänelle suoraan, että hänen käytöksensä aiheuttaa minulle suurta kärsimystä ja että suureen suruun voi vaikka kuolla. Tämä ei vaikuta liikuttavan häntä yhtään - olen miettinyt että olenko kasvattanut psykopaatin kun oman äidin tuska ei merkitse mitään :(
-ap
Narsistiiiiiii. Seuraavaksi uhkaat varmaan perinnöttä jättämisellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison äiti oli todella poissaoleva hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan, mutta on alkanut pitää enemmän yhteyttä nyt kun hän on yli 30v. Se tuntuu puolisostani kummalliselta eikä hän usein viitsi vastata äidilleen puhelimeen kun tämä soittaa vaan soittaa takaisin joskus myöhemmin. Äitinsä on alkanut nyt muutenkin laittamaan tsemppiviestejä ym kertoen miten ylpeä on pojasta. Äidin käytös on muuttunut niin yhtäkkiä ettei poika osaa itse reagoida siihen eikä koe minkäänlaista tarvetta olla äitinsä kanssa tekemisissä sen enempää kuin aiemmin.
Puolisosi äidin kiinnostus puolisoasi kohtaan tulee liian myöhään. Se voi jopa tuntua epäaidolta ja teennäiseltä. Myös mahdollisesti tästä syystä puolisosi ei osaa reagoida, vierauden lisäksi.
Ihan totta, juuri teennäiseltä se hänestä tuntuukin. Vaikeaa auttaa että miten tästä saisi sanottua äidilleen kohteliaasti. Äitinsä vielä valittaa nyt ikääntymistään (täytti juuri vasta 60) ja kaipaa enemmän seuraa lapseltaan kuin koskaan aiemmin, joten yrittää ottaa yhteyttä useammin.
Huolestunut isä. kirjoitti:
Oma poikanikaan ei halua pitää yhteyttä millään tavalla. Olen ollut ilmeisesti huono isä. On varmaan peiliin katsomisen paikka? Poika sai nuorena kaikki mitä pyysi, Mopo, Moottoripyörä Auto, oman asunnon ostossa autetiin. Kotona ei ollut Alkoholismia, ei väkivaltaa. Koti oli tavallinen keskiluokkainen toimihenkilö perhe. Lapset saivat käydä koulua niin pitkälle kun lukuinto riitti. En todellakaan tiedä, missä olen menetellyt väärin,hänen suhteensa? Kertokaa viisaammat, mitä tehdä?
Oikein perinteinen buum buum vastaus. Kuvitellaan, että ostamalla lapselle tavaroita ollaan hyviä vanhempia. Väärin. Hyvä vanhempi on läsnä, kuuntelee, opastaa, tukee henkisesti, kasvattaa jne jne jne. Taisi puuttua kaikki se vanhemmuus, siinä syy. Olit varmaan sellainen etäinen tai välttelevän kiintymyssuhteen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet vaikuttavat ajattelevan, että kontrollointi on väärin. Vanhempana minulla on kuitenkin elämänkokemusta, ja olen ollut aikoinani samoissa tilanteissa kuin poikani. Haluan estää häntä tekemästä samoja virheitä mitä itse olen tehnyt, eikö se ole vanhemmuuden ydintä? On totta että hän on aikuinen ja hyväntahtoisia neuvojani ei ole pakko noudattaa, mutta eikai se ole syy olla pitämättä yhteyttä?
-ap
Luoja miten rasittavaa. Hänen elämänsä ei ole sinun elämäsi. Anna hänen elää omaa elämäänsä, hän kyllä pyytää apua tai neuvoa jos tahtoo ja tarvitsee. Sulla oli 18 vuotta aikaa opettaa ja antaa kaikki eväät, nyt päästät vihdoin irti.
En ole halunnut olla enää missään tekemisissä aikuistuneiden lasteni kanssa. Heillä on omat elämät elettävänä. Ei soitella, ei tavata. Luulen heidän olevan onnellisia, kun äiti ei enää roiku mukana elämässä.
Minä olen 41v mies ja rakastan äitiäni todella paljon. En silti ole hänen kanssaan hänen paljon tekemisissä, koska minulla on muutakin.
Äitini ymmärtää tämän ja isäkin. Toivon, että minäkin ymmärrän kun lapset lähtevät maailmalle, että heillä on omakin elämä.
Ei siis kannata huolestua. Jokainen sukupolvi on omanlaisensa.
Lukekaapa ketju läpi ja jos kaikki ap:n kommentit todellakin ovat hänen kirjoittamiaan, niin jestas mikä ihmishirviö bessewisseröinteineen ja martyroitumisineen hän onkaan.
Olen kyllä vähän järkyttynyt näistä kommenteista. Ymmärrän, että kuka tahansa voi purkaa täällä pahan olonsa, mutta että lapsestaan huolissaan oleva äiti on narsisti tai ihmishirviö? Tällaista kirjoittavalla ei varmasti ole lapsia tai on itse narsisti kun ei pysty yhtään samaistumaan tilanteeseeni.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä vähän järkyttynyt näistä kommenteista. Ymmärrän, että kuka tahansa voi purkaa täällä pahan olonsa, mutta että lapsestaan huolissaan oleva äiti on narsisti tai ihmishirviö? Tällaista kirjoittavalla ei varmasti ole lapsia tai on itse narsisti kun ei pysty yhtään samaistumaan tilanteeseeni.
-ap
Hohhoijaa. Huoli = kontrollintarve. Huolen ja hyvän tahdon voimalla voi oikeuttaa mitä vaan näemmä.
Alue: Aihe vapaa
Voi jessus millaisia syyllistäviä ihmisiä sitä on. Oletko itse persaukinen, kun haluat mitätöidä toisen vanhemmuuden, kun hän on ollut varoissaan.