Lue keskustelun säännöt.
Jos perheeseen syntyy pelkkiä erityislapsia ja kumpikn vanhempi ns normaali, mitä voidaan syyttää?
05.06.2022 |
Siis kummallakin vanhemmilla mennyt peruskoulu hyvin, siirtyneet koulusta lukioon, ei mitään oppimisvaikeuksia tai ylivilkautta tms.
Sitten syntyy sanotaan vaikka neljä lasta joille ropisee yksitellen diagnoosia, on autismia ja adhd.ta.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen vanhemmat joilla ADHD ja lapsensa ovat tyyniä ja rauhallisia päästen ylioppilaaksi yksi toisensa jälkeen.
Ei mitään ihmeellistä. Vaikka neurospykiatriset ongelmat ovat vahvasti periytyviä, ei se tarkoita että kaikille niitä automaattisesti tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Röökaaminen ja dokaaminen. Lapsi on "naapurin" Pekan.
Hedelmöityshoidoissa sukusoluja jäädytetään ja käsitellään, minkä on tutkimuksissakin todettu jättävän jälkiä geeneihin. Lisäksi kohdun toiminnassa voi olla vikaa, jos on päädytty käyttämään hedelmöityshoitoja. Voi siis todennäköisemmin tulla kehityshäiriöitä.
Lähipiirini hedelmöityshoitolapsista toinen on jotenkin heikkolahjainen, toinen taas heiveröinen ja passiivinen. Vanhemmat ovat tehneet kaikkensa, joten ei ole heidän toiminnassaan vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat todennäköisesti iäkkäämpiä jolloin kaikenlaisia ongelmia alkaa ilmestyä lasten hankinnassa.
Ohis, mutta mietipä nyt hetki miten yleistä ennen vanhaan oli, että lapsia syntyy niin kauan kunnes naisilla alkaa esivaihdevuodet, siis aikana ennen ehkäisyä? Ihan normaaleja lapsia silti syntyi. Omassa sukupuussani on kymmenittäin naisia, jotka synnyttäneet useamman lapsen vielä +40-vuotiaana, ja ihan yhtä normaaleja nuo on kuin ne sisarukset, jotka syntyivät kyseisten vanhempien ollessa pari-kolmekymppistä.
Tätä ilmiötä ei siis voi syyttää, että lapset hankitaan yhä vanhempina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat todennäköisesti iäkkäämpiä jolloin kaikenlaisia ongelmia alkaa ilmestyä lasten hankinnassa.
Ohis, mutta mietipä nyt hetki miten yleistä ennen vanhaan oli, että lapsia syntyy niin kauan kunnes naisilla alkaa esivaihdevuodet, siis aikana ennen ehkäisyä? Ihan normaaleja lapsia silti syntyi. Omassa sukupuussani on kymmenittäin naisia, jotka synnyttäneet useamman lapsen vielä +40-vuotiaana, ja ihan yhtä normaaleja nuo on kuin ne sisarukset, jotka syntyivät kyseisten vanhempien ollessa pari-kolmekymppistä.
Tätä ilmiötä ei siis voi syyttää, että lapset hankitaan yhä vanhempina
Nykyäänkin syntyy ns iäkkäille vanhemmille lapsia paljon. Moni opiekelee ja luo uraa, ja hankkii lapset vasta myöhemmin, ja jos perheessä on paljon lapsia niin tottakai vanhemmat ovat iäkkäämpiä viimeisten syntyessä. Nykyään on myös paljon uusperheitä, joissa aiemmasta suhteesta ehkä jo lähes aikuiset lapset, ja vielä halutaan yhteinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivän muoti-ilmiö
Lapset laitetaan ruudun (tablet, puhelin) eteen pieninä että vanhemmat saavat aikaa muihin töihin.
Ennen lapset vietiin ulos oli sää mikä tahansa, puistossa katselivat rattaissa isompien leikkejä, nurmikolla viltin päällä, hiekkalaatikolla. Ja jos vähän meni hiekkaa, ruohoa tai ötököitä suuhun niin se ei haitannut. Sisällä riitti tyhjä kattila ja pari puukauhaa että sai rummutella.
Tulevaisuudessa nuo mt häiriöt johtavat siihen että vakavia rikoksia ei voi tuomita,tyyliin: hän teki niin koska on jo lapsena saanut mt diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen eräissä juhlissa näin perheen jossa 3 melkein aikuista lasta joista näki jo ulospäin etteivät ole normaaleja, Ihmettelin myös että kaikki lapset perheessä olivat ei terveitä.
Toki vanhemmatkaan eivät näyttäneet ihan penaalin terävämmiltä.
Kalliiksi tulevat yhteiskunnalle kun nuo pitää koko elämänsä elättää.Olisin itse siellä juhlissa vähän kyselly niiltä vanhemmilta että miksi he ovat lisääntyneet... En olisi syytellyt vaan heidän pitäisi tietää että heidän ei olisi pitänyt lisääntyä.
Ilmeisesti myös sinun vanhempiesi olisi kannattanut harkita asiaa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on adhd ja miehellä autismi, ja toisella lapsellamme on selkeästi autismi, mutta kyse onkin siitä että mitä kaikkea lähdetään diagnosoimaan. Jos pärjää jotenkuten niin mitä sillä diagnoosilla tekee. Ja miten sitten pärjää. Yksi tapa on se että hyväksyy itsensä ja lapsensa sellaisena kuin on eikä vaadi sitä että on ihan samanlainen kuin naapuri.
Miksi ihmeessä olette lisääntyneet?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta minulla on adhd ja lapsella epäillään samaa. Toiselle lapselle on aikanaan myös testit tehty, ei diagnoosia. Sain oman diagnoosini yli 30-vuotiaana. Ei käynyt aiemmin mielessäkään, että tällaista voisi taustalla olla. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ajan muoti-ilmiö. Kerätään lapselle kaikki diagnoosit.
Paljon pahempi ilmiö on, että KIISTETÄÄN oman lapsen diagnoosi ja sitten syytetään opettajaa kun lapsi ei ymmärrä tehtäviä, ei osaa keskittyä ja jää luokalle.
Eiköhän tuossa(kin) tilanteessa ole kyse vain huonosta kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta miettikää mitä se erityislapsi antaa tälle yhteiskunnalle? Hyvin usein ne ei tee tuottavaa työtä tai töitä ylipäätänsä, he hyvin usein vain kuluttavat meidän veroeuroja. Terveet lapset menevät töihin kun heille tulevat ikää niin heistä on hyötyä tälle yhteiskunnalle.
Erityislapset tulee todella kalliiksi meille veronmaksajille hoitojen ja tukien takia.
Erityislapset ja aikuiset tulevat todella kalliiksi, kun ennaltaehkäisy on niin heikkoa. Mikäli ennaltaehkäisyyn panostettaisiin, ei ongelmat ehtisi kasaantua niin suuriksi. Tein itse osa-aikatöitä vuosikausia ja sain lisäksi tukia yhteiskunnalta. Aikuisiällä sain diagnoosin ja tukitoimena on lääkitys, johon saan toki Kela-korvauksen niin kuin muutkin. Diagnoosin jälkeen suoritin amk- tutkinnon ja tällä hetkellä teen asiantuntijatyötä ja maksan veroina aika kivasti yhteiskunnalle "velkojani". Että silleen.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän vanhempien omassa lapsuudessa ei vielä juurikaan ollut erityislapsia. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa harva oli kuullutkaan moista käsitettä. Suhtautuminen oli siihen aikaan aivan eri, esimerkiksi uhmakasta lasta lähtökohtaisesti kuritettiin jotta saatiin uhma pois eikä suinkaan viety lasta lääkäriin diagnosoitavaksi uhmakkuushäiriön tai adhd:n varalta niin kuin nykyisin tehdään.
Olihan :D Niitä ei vaan diagnosoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piilevä autismi tai adhd vanhemmille jota ei ole tutkittu
Meillä on näin eli lapsilla on nepsy-piirteitä, vaikka kenelläkään vanhemman polven sukulaisella ei ole diagnooseja. Mun toisen vanhemman suvussa on piilevänä ADHD:ta ja toisen vanhemman puolella hyvin lieviä autismikirjon piirteitä. Ex-kumppanini molempien vanhempien puolella on lieviä autismipiirteitä ja hänen toisella vanhemmallaan on pahat oppimisvaikeudet. Silti olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, olleet aina töissä jne.
Ennen ne autismi- ja ADHD-piirteet saatiin piiloon todella ankaralla ja kurinalaisella kasvatuksella ja sosiaalistamisella. Toisaalta lieviä ongelmia ei tunnistettu tai diagnosoitu. "Normaali" oli laajempi käsite ja kattoi määrtelmällisesti suuremman määrän ihmisiä. Nykyään pienimmistäkin poikkeamista käynnistyy diagnosointi ja seuranta.
Lisäksi kasvatus ja kulttuuri saattavat edistää sitä, että ne nepsy-piirteet kukoistavat, kun elämä on perhekeskeisempää ja ihmiset ovat enemmän sisällä ja elektronisten laitteiden parissa. Vanhan ajan kova kurinpito on laissakin kielletty. Ennen lapset sosiaalistuivat olemalla ikäistensä parissa ulkona leikkimässä päivät pitkät.
Sukujuuria tai päihteidenkäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos useammalla lapsella on käytöshäiriö niin kaikkein todennäköisin syy on tietenkin huono kasvatus. Huono kasvatushan on nykyään suorastaan "trendikästä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän vanhempien omassa lapsuudessa ei vielä juurikaan ollut erityislapsia. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa harva oli kuullutkaan moista käsitettä. Suhtautuminen oli siihen aikaan aivan eri, esimerkiksi uhmakasta lasta lähtökohtaisesti kuritettiin jotta saatiin uhma pois eikä suinkaan viety lasta lääkäriin diagnosoitavaksi uhmakkuushäiriön tai adhd:n varalta niin kuin nykyisin tehdään.
Olihan :D Niitä ei vaan diagnosoitu.
Kyllä ja se "uhmakkuus" tai "kiukuttelu" ym. olisi nykyään merkki nepsy-ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Jos useammalla lapsella on käytöshäiriö niin kaikkein todennäköisin syy on tietenkin huono kasvatus. Huono kasvatushan on nykyään suorastaan "trendikästä".
Autismipiirteinen tai ADHD-piirteinen säilyy pitkälti sellaisenaan nykyaikaisella kasvatuksella, kun niitä piirteitä ei tukahduteta tai sosiaalisteta piiloon. Wanhanaikainen kuri on laissa kielletty ja moraalisestikin kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän vanhempien omassa lapsuudessa ei vielä juurikaan ollut erityislapsia. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa harva oli kuullutkaan moista käsitettä. Suhtautuminen oli siihen aikaan aivan eri, esimerkiksi uhmakasta lasta lähtökohtaisesti kuritettiin jotta saatiin uhma pois eikä suinkaan viety lasta lääkäriin diagnosoitavaksi uhmakkuushäiriön tai adhd:n varalta niin kuin nykyisin tehdään.
Olihan :D Niitä ei vaan diagnosoitu.
Oli todellakin erityislapsia ennenkin. Ainoa diagnosoitu oli varmasti ihan selvä kehitysvamma, jossa lapsi oli monta vuotta ikäisiään jäljessä. Mutta suunnilleen joka luokalta löytyi ainakin yksi "Anni", jolle oppiminen oli vaikeaa. Kokeet menivät huonosti ja todistus täynnä huonohkoja numeroita. Tai sitten "Mika", jonka oli villi, ei tahtonut pysyä tunneillakaan paikallaan ja hänet löysikin usein tuntien aikana käytävältä rauhoittumasta. Peruskoulun jälkeen he eivät ole kovin paljon koulunpenkkejä kuluttaneet, mutta ovat kuitenkin elättäneet itsensä siivoojina, kaupan myyjinä, tehtaissa, tansikuskeina, kuorma-auton kuljettajina jne.
Mikäli heitä olisi tutkittu nykyisillä menetelmillä, niin diagnooseja olisi varmasti tullut. Olisivatko diagnoosit auttaneet opiskelussa ja elämässä? Olisivatko ja päätyneet toisenlaiseen elämäntilanteeseen ja ammattiin, jos olisivat saaneet tukea. Toisaalta he ovat saaneet elää elämänsä vailla erilaisuuden leimaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tässä syyttely auttaa. Geenit voi periytyä yli sukupolven. Ovat piilevänä olemassa ja jollakin sukupolvella juuri nämä poikkeavuutta aiheuttavat geenit eivät ole hallitsevia.
Pienille lapsille tutkimukset kenties sairaalajaksoineen ovat varmaan tosi rasittavia ja leimaaviakin ehkä jopa traumaattisia. Tutkimukset helpottavat vanhempia ja lapset saavat koulussa toivottavasti tarvitsemansa tuen. Mutta oon miettinyt että jos lapsi jotenkin pärjää niin ei pitäisi laittaa tutkimuksiin ihan heppoisin perustein.
On aika rankkaa olla erityinen ilman diagnoosia. Peruskoulun voi hyvällä tuurilla pärjätä ja kenties lukionkin. Mutta sitten pärjääminen ei riitäkään. Ja tukea ei ole ilman diagnoosia. Parempi hankkia erityislapselle diagnoosi kuin olla hankkimatta.
Lue edeltävät kommentit mihin tämä liittyi. Ihan adekvaatti toteamus.