Jos perheeseen syntyy pelkkiä erityislapsia ja kumpikn vanhempi ns normaali, mitä voidaan syyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän vanhempien omassa lapsuudessa ei vielä juurikaan ollut erityislapsia. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa harva oli kuullutkaan moista käsitettä. Suhtautuminen oli siihen aikaan aivan eri, esimerkiksi uhmakasta lasta lähtökohtaisesti kuritettiin jotta saatiin uhma pois eikä suinkaan viety lasta lääkäriin diagnosoitavaksi uhmakkuushäiriön tai adhd:n varalta niin kuin nykyisin tehdään.

Ja silloin toimittiin oikein, remmiä se häirikkökakara tarvitsee eikä mitään muodikasta kirjainyhdistelmää. Kohta raiskaajillekkin keksitään joku muodikas häirödiagnoosi

Kerro ihmeessä miten remmi olisi auttanut minun keskittymishäiriöön ja oman toiminnan ohjauksen pulmiin? Tiesitkö muuten, että läheskään kaikki adhd-lapset eivät ole häirikköjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulospäin huono kasvatus ja huonot olosuhteet kotona (lasten kaltoinkohtelu psyykkisesti ja/tai fyysisesti) näyttää ulospäin ihan samalta kuin hoitamaton adhd.

Monella ADHD diagnosoidaan vasta lukiossa tai yliopistossa.

Käytös 9 ja ka 9,5. Älykäs ADHD pystyy kompensoimaan oireita pitkälle, kunnes kuormitus kasvaa liian suureksi.

Joo? Jos siis OIKEASTI on adhd, voi hyvinkin olla noin. Mutta jos pienempi lapsi käyttäytyy kuin olisi adhd, näyttää laiminlyönti ja kaltoinkohtelu ihan samalta kuin jos lapsella olisi neuropsykiatrinen häiriö. Ammatillaisenkin on vaikea erottaa jos vanhemmat peittelevät hyvin omaa osuuttaan. Vieraita silmiä kun ei siellä kodin seinien sisäpuolella ole näkemässä mitä siellä tapahtuu ja miten lapsia kohdellaan.

Vaikka adhd:n syntymekanismia ei täysin vielä tunneta, uusin tutkimustieto puoltaa vahvaa yhteyttä kasvuiän traumoihin ja stressiin.

Yhdelläkin mt-ongelmaisella sukulaisella on kolme 'nepsylasta', ja jaksaa valittaa miten yhteiskunta ei ymmärrä miten tällainen neurobiologinen tila nyt vain tekee joistain lapsista erityisiä. Koskaan en ole kuullut pohdintaa siitä, miten oma varsin puutteellinen vanhemmuus, mielenterveys tai varsin sotkuinen ero lasten isästä on mahtanut vaikuttaa lapsiin. Samoin omat alkoholistivanhempani ovat täysin sokeita sille, miten heidän sekoilunsa on aiheuttanut minulle jatkuvan turvattomuudentunteen, vaikeuden rentoutua ja tarpeen tarkkailla ympäristöä jatkuvasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskittyminen on enemmän kuin työlästä ja kofeiinia kuluu. Epäilemättä saisin adhd-diagnoosin hetkessä. Onneksi on ollut myös mahdollisuus terapiaan.

Lisäksi haluaisin sanoa, että turvattomuus syntyy helposti ilman päihteitä, väkivaltaa ja mt-ongelmiakin. Riittää, että lapselle syntyy kokemus, että hädän hetkellä vanhempi ei ole saavutettavissa henkisesti tai fyysisesti. Lapsen kokemuksen ohittaminen ja mitätöinti ("ole nyt reipas tyttö") ja läsnäolon puute kostautuvat nopeasti. Emme me aikuisetkaan pidä siitä, kun henkilö, jolle puhumme tai lähetämme viestin jättää vastaamatta tai lähettää pitkiin viesteihin vastineeksi hymiön. Lapset ovat vielä paljon alttiimpia tällaisille laiminlyönneille, joista ei jää fyysisiä jälkiä.

Annappas linkki edes yhteen autenttiseen tutkimukseen, joka puoltaa sun teoriaa. Ai niin, mutta niitä ei ole.

Olepas hyvä: www.additudemag.com/adhd-ptsd-fear-circuit-deficits/amp/. Kuten jutussa mainitaan, asiasta on tieteellistä tutkimusta vaikka kuinka.

Itseäni surettaa sukulaislapset, jotka eivät koskaan saa tarvitsemaansa muutosta kotiolosuhteisiinsa, kun äiti keskittyy etsimään syytä kaikkialta muualta kuin omasta toiminnastaan. Vaikkqa geeneillä ja yhteiskunnalla on myös oma osuutensa, niin se ei tee lapsuuden haitallisista kasvuolosuhteista merkityksettömiä.

Todellisuuden kohtaaminen voi tehdä kipeää, mutta sen kieltäminen estää tarpeellisen muutoksen.

Vierailija kirjoitti:

Hedelmöityshoidoissa sukusoluja jäädytetään ja käsitellään, minkä on tutkimuksissakin todettu jättävän jälkiä geeneihin. Lisäksi kohdun toiminnassa voi olla vikaa, jos on päädytty käyttämään hedelmöityshoitoja. Voi siis todennäköisemmin tulla kehityshäiriöitä.

Lähipiirini hedelmöityshoitolapsista toinen on jotenkin heikkolahjainen, toinen taas heiveröinen ja passiivinen. Vanhemmat ovat tehneet kaikkensa, joten ei ole heidän toiminnassaan vikaa.

Tarkoittaako tämä pariskuntia, jotka eivät saaneet luonnollisesti lapsia, vaan joutuivat hedelmöityshoitoihin? Ainakin lahjasoluhoidoissa tutkitaan, että luovuttajan solut ovat hyvälaatuisia, perinnöllisiä sairauksia ei ole ja solut kestävät pakastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka adhd:n syntymekanismia ei täysin vielä tunneta, uusin tutkimustieto puoltaa vahvaa yhteyttä kasvuiän traumoihin ja stressiin.

Yhdelläkin mt-ongelmaisella sukulaisella on kolme 'nepsylasta', ja jaksaa valittaa miten yhteiskunta ei ymmärrä miten tällainen neurobiologinen tila nyt vain tekee joistain lapsista erityisiä. Koskaan en ole kuullut pohdintaa siitä, miten oma varsin puutteellinen vanhemmuus, mielenterveys tai varsin sotkuinen ero lasten isästä on mahtanut vaikuttaa lapsiin. Samoin omat alkoholistivanhempani ovat täysin sokeita sille, miten heidän sekoilunsa on aiheuttanut minulle jatkuvan turvattomuudentunteen, vaikeuden rentoutua ja tarpeen tarkkailla ympäristöä jatkuvasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskittyminen on enemmän kuin työlästä ja kofeiinia kuluu. Epäilemättä saisin adhd-diagnoosin hetkessä. Onneksi on ollut myös mahdollisuus terapiaan.

Lisäksi haluaisin sanoa, että turvattomuus syntyy helposti ilman päihteitä, väkivaltaa ja mt-ongelmiakin. Riittää, että lapselle syntyy kokemus, että hädän hetkellä vanhempi ei ole saavutettavissa henkisesti tai fyysisesti. Lapsen kokemuksen ohittaminen ja mitätöinti ("ole nyt reipas tyttö") ja läsnäolon puute kostautuvat nopeasti. Emme me aikuisetkaan pidä siitä, kun henkilö, jolle puhumme tai lähetämme viestin jättää vastaamatta tai lähettää pitkiin viesteihin vastineeksi hymiön. Lapset ovat vielä paljon alttiimpia tällaisille laiminlyönneille, joista ei jää fyysisiä jälkiä.

Ei, ei ja ei. Tässä on nyt taas puurot ja vellit sekaisin. ADHD on SYNNYNNÄINEN. Sen syntymiseen EI vaikuta kasvuiän traumat ja stressi. Sulla menee nyt sekaisin ADHD JA ADT. Jälkimmäinen on ns. itse aiheutettu. Se ahdh on lapsella syntyessään näin rautalangasta väännettynä. Esimerkiksi hapen puute synnytyksessä tai äidin raskaudenaikainen tupakointi altistaa tälle. Sen sijaan kasvuympäristö vaikuttaa siihen miten adhd kotona näyttäytyy. Esimerkiksi omalla kohdallani varhaislapsuudessa äitini oli rauhallinen, osasi tukea ja meillä oli tarkat rutiinit, joka auttoi. Tosin se viivästytti kyllä diagnoosia. Kasvuympäristö voi myös korostaa adhd:ta, mutta kasvuympäristö ei "synnytä" adhd:ta tai poista sitä. Selkeästi sinulla ei myöskään ole käsitystä siitä miten adhd-tutkimukset tehdään. Jos ylipäänsä pääsisit julkisella tutkimuksiin, et sinä diagnoosia tosiaankaan saisi hetkessä. Ei me oikeatkaan adhd:t saada. Itselläni meni vuosi tutkimuksissa ja se edellytti muun muassa: a) ei akuuttia päihdeongelmaa tai masennusta b) terapia käytynä ja siitä kulunut tietty aika, jotta diagnosointi voitiin tehdä oikein c) olen itse traumaattisista oloista ja alkoholistiperheen lapsi ja vaikka turvaton lapsuus aiheuttaa adhd:n kaltaisia oireita, on adhd lopulta aivan erilainen d) sinulta tulisi olla syntymästä saakka oireilua, koska muuten oireet katsottaisiin traumaoireiluksi

Harmillista, miten tällainen väärien tietojen levittäminen pitää edelleen yllä tiettyjä ennakkoluuloja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulospäin huono kasvatus ja huonot olosuhteet kotona (lasten kaltoinkohtelu psyykkisesti ja/tai fyysisesti) näyttää ulospäin ihan samalta kuin hoitamaton adhd.

Monella ADHD diagnosoidaan vasta lukiossa tai yliopistossa.

Käytös 9 ja ka 9,5. Älykäs ADHD pystyy kompensoimaan oireita pitkälle, kunnes kuormitus kasvaa liian suureksi.

Joo? Jos siis OIKEASTI on adhd, voi hyvinkin olla noin. Mutta jos pienempi lapsi käyttäytyy kuin olisi adhd, näyttää laiminlyönti ja kaltoinkohtelu ihan samalta kuin jos lapsella olisi neuropsykiatrinen häiriö. Ammatillaisenkin on vaikea erottaa jos vanhemmat peittelevät hyvin omaa osuuttaan. Vieraita silmiä kun ei siellä kodin seinien sisäpuolella ole näkemässä mitä siellä tapahtuu ja miten lapsia kohdellaan.

Vaikka adhd:n syntymekanismia ei täysin vielä tunneta, uusin tutkimustieto puoltaa vahvaa yhteyttä kasvuiän traumoihin ja stressiin.

Yhdelläkin mt-ongelmaisella sukulaisella on kolme 'nepsylasta', ja jaksaa valittaa miten yhteiskunta ei ymmärrä miten tällainen neurobiologinen tila nyt vain tekee joistain lapsista erityisiä. Koskaan en ole kuullut pohdintaa siitä, miten oma varsin puutteellinen vanhemmuus, mielenterveys tai varsin sotkuinen ero lasten isästä on mahtanut vaikuttaa lapsiin. Samoin omat alkoholistivanhempani ovat täysin sokeita sille, miten heidän sekoilunsa on aiheuttanut minulle jatkuvan turvattomuudentunteen, vaikeuden rentoutua ja tarpeen tarkkailla ympäristöä jatkuvasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskittyminen on enemmän kuin työlästä ja kofeiinia kuluu. Epäilemättä saisin adhd-diagnoosin hetkessä. Onneksi on ollut myös mahdollisuus terapiaan.

Lisäksi haluaisin sanoa, että turvattomuus syntyy helposti ilman päihteitä, väkivaltaa ja mt-ongelmiakin. Riittää, että lapselle syntyy kokemus, että hädän hetkellä vanhempi ei ole saavutettavissa henkisesti tai fyysisesti. Lapsen kokemuksen ohittaminen ja mitätöinti ("ole nyt reipas tyttö") ja läsnäolon puute kostautuvat nopeasti. Emme me aikuisetkaan pidä siitä, kun henkilö, jolle puhumme tai lähetämme viestin jättää vastaamatta tai lähettää pitkiin viesteihin vastineeksi hymiön. Lapset ovat vielä paljon alttiimpia tällaisille laiminlyönneille, joista ei jää fyysisiä jälkiä.

Annappas linkki edes yhteen autenttiseen tutkimukseen, joka puoltaa sun teoriaa. Ai niin, mutta niitä ei ole.

Keroo aika paljon jos ei ilman eriltyisiä tutkimustuloksia ymmärrä että asia on juurikin noin. En siis ole tuon kommentin kirjoittaja, mutta erittäin vahvasti samaa mieltä. Lapsi tarvitsee läsnäolevat, turvalliset, empaattiset ja lapsen tarpeille herkät vanhemmat ( tai vanhempien puuttuessa elämästä muu lähiaikuinen/ aikuiset näillä kriteereillä) voidakseen kasvaa ja kehittyä normaaliksi tasapainoiseksi aikuiseksi. Tästä on varmasti lukuisia tutkimuksiakin, jos et itsestäänselvää asiaa ymmärrä ja usko ilman niitä, mutta minäkään en tiedä linkata sellaisa, joten voit itse etsiä jos kerran kyseenalaistat asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka adhd:n syntymekanismia ei täysin vielä tunneta, uusin tutkimustieto puoltaa vahvaa yhteyttä kasvuiän traumoihin ja stressiin.

Yhdelläkin mt-ongelmaisella sukulaisella on kolme 'nepsylasta', ja jaksaa valittaa miten yhteiskunta ei ymmärrä miten tällainen neurobiologinen tila nyt vain tekee joistain lapsista erityisiä. Koskaan en ole kuullut pohdintaa siitä, miten oma varsin puutteellinen vanhemmuus, mielenterveys tai varsin sotkuinen ero lasten isästä on mahtanut vaikuttaa lapsiin. Samoin omat alkoholistivanhempani ovat täysin sokeita sille, miten heidän sekoilunsa on aiheuttanut minulle jatkuvan turvattomuudentunteen, vaikeuden rentoutua ja tarpeen tarkkailla ympäristöä jatkuvasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskittyminen on enemmän kuin työlästä ja kofeiinia kuluu. Epäilemättä saisin adhd-diagnoosin hetkessä. Onneksi on ollut myös mahdollisuus terapiaan.

Lisäksi haluaisin sanoa, että turvattomuus syntyy helposti ilman päihteitä, väkivaltaa ja mt-ongelmiakin. Riittää, että lapselle syntyy kokemus, että hädän hetkellä vanhempi ei ole saavutettavissa henkisesti tai fyysisesti. Lapsen kokemuksen ohittaminen ja mitätöinti ("ole nyt reipas tyttö") ja läsnäolon puute kostautuvat nopeasti. Emme me aikuisetkaan pidä siitä, kun henkilö, jolle puhumme tai lähetämme viestin jättää vastaamatta tai lähettää pitkiin viesteihin vastineeksi hymiön. Lapset ovat vielä paljon alttiimpia tällaisille laiminlyönneille, joista ei jää fyysisiä jälkiä.

Ei, ei ja ei. Tässä on nyt taas puurot ja vellit sekaisin. ADHD on SYNNYNNÄINEN. Sen syntymiseen EI vaikuta kasvuiän traumat ja stressi. Sulla menee nyt sekaisin ADHD JA ADT. Jälkimmäinen on ns. itse aiheutettu. Se ahdh on lapsella syntyessään näin rautalangasta väännettynä. Esimerkiksi hapen puute synnytyksessä tai äidin raskaudenaikainen tupakointi altistaa tälle. Sen sijaan kasvuympäristö vaikuttaa siihen miten adhd kotona näyttäytyy. Esimerkiksi omalla kohdallani varhaislapsuudessa äitini oli rauhallinen, osasi tukea ja meillä oli tarkat rutiinit, joka auttoi. Tosin se viivästytti kyllä diagnoosia. Kasvuympäristö voi myös korostaa adhd:ta, mutta kasvuympäristö ei "synnytä" adhd:ta tai poista sitä. Selkeästi sinulla ei myöskään ole käsitystä siitä miten adhd-tutkimukset tehdään. Jos ylipäänsä pääsisit julkisella tutkimuksiin, et sinä diagnoosia tosiaankaan saisi hetkessä. Ei me oikeatkaan adhd:t saada. Itselläni meni vuosi tutkimuksissa ja se edellytti muun muassa: a) ei akuuttia päihdeongelmaa tai masennusta b) terapia käytynä ja siitä kulunut tietty aika, jotta diagnosointi voitiin tehdä oikein c) olen itse traumaattisista oloista ja alkoholistiperheen lapsi ja vaikka turvaton lapsuus aiheuttaa adhd:n kaltaisia oireita, on adhd lopulta aivan erilainen d) sinulta tulisi olla syntymästä saakka oireilua, koska muuten oireet katsottaisiin traumaoireiluksi

Harmillista, miten tällainen väärien tietojen levittäminen pitää edelleen yllä tiettyjä ennakkoluuloja. 

Joo, mutta vaikka kasvuympäristö ei aiheuta neuropsykiatrista häiriötä, se voi varsin hyvin aiheuttaa täysin samankaltaisen oirekuvan, ja sitä tässä nyt varmasti tarkoitetaan. Adhd lapsi on adhd ympäristöstään riippumatta, mutta neurologisesti täysin normaalikin lapsi voi ulospäin näyttää adhd lapselta jos kasvuolosuhteet ovat huonot.

Vierailija kirjoitti:

Olepas hyvä: www.additudemag.com/adhd-ptsd-fear-circuit-deficits/amp/. Kuten jutussa mainitaan, asiasta on tieteellistä tutkimusta vaikka kuinka.

Itseäni surettaa sukulaislapset, jotka eivät koskaan saa tarvitsemaansa muutosta kotiolosuhteisiinsa, kun äiti keskittyy etsimään syytä kaikkialta muualta kuin omasta toiminnastaan. Vaikkqa geeneillä ja yhteiskunnalla on myös oma osuutensa, niin se ei tee lapsuuden haitallisista kasvuolosuhteista merkityksettömiä.

Todellisuuden kohtaaminen voi tehdä kipeää, mutta sen kieltäminen estää tarpeellisen muutoksen.

Siis mitä ihmettä? Oletko sä se sama, joka suolsi eiliseen adhd-keskusteluun tutkimuksia, jotka eivät edes menneet sillä tavalla kuin kerroit? Oletko sä lukenut itse tuota tutkimusta? Eihän siinä sivuttu millään tavalla sitä, että adhd johtuisi kasvuiän traumoista ja stressistä? :D Mutta joo, olen samaa mieltä siitä kuin toinen kommentoija, ettei tällaisia tutkimuksia ole edes tehty. Ja mistäkö tiedän? No ihan siitä, että aiheesta on tullut luettua kyllä yhtä jos toista. Siksi mielenkiinnosta luin tämänKIN tutkimuksen eikä mitään uutta auringon alla. 

Yleinen degeneroituminen, evoluution vastakohta. Huonompaan menee geeniperimämme. Ilmansaasteet, prosessoitu ravinto, kemikaalit mitä käytämme päivittäin ja myrkyt tavaroissa. 

*muistelee 80-lukua kun haisteltiin ahkerasti tuoksukumeja*

Vierailija kirjoitti:

Keroo aika paljon jos ei ilman eriltyisiä tutkimustuloksia ymmärrä että asia on juurikin noin. En siis ole tuon kommentin kirjoittaja, mutta erittäin vahvasti samaa mieltä. Lapsi tarvitsee läsnäolevat, turvalliset, empaattiset ja lapsen tarpeille herkät vanhemmat ( tai vanhempien puuttuessa elämästä muu lähiaikuinen/ aikuiset näillä kriteereillä) voidakseen kasvaa ja kehittyä normaaliksi tasapainoiseksi aikuiseksi. Tästä on varmasti lukuisia tutkimuksiakin, jos et itsestäänselvää asiaa ymmärrä ja usko ilman niitä, mutta minäkään en tiedä linkata sellaisa, joten voit itse etsiä jos kerran kyseenalaistat asian.

Mitä se ker(t)oo? Eihän asia ole noin. ADHD on edelleen synnynnäinen. Sitä ei tutkijatkaan vielä tiedä miksi näin on.

Annappas linkki edes yhteen autenttiseen tutkimukseen, joka puoltaa sun teoriaa. Ai niin, mutta niitä ei ole.[/quote]

Olepas hyvä: www.additudemag.com/adhd-ptsd-fear-circuit-deficits/amp/. Kuten jutussa mainitaan, asiasta on tieteellistä tutkimusta vaikka kuinka.

Itseäni surettaa sukulaislapset, jotka eivät koskaan saa tarvitsemaansa muutosta kotiolosuhteisiinsa, kun äiti keskittyy etsimään syytä kaikkialta muualta kuin omasta toiminnastaan. Vaikkqa geeneillä ja yhteiskunnalla on myös oma osuutensa, niin se ei tee lapsuuden haitallisista kasvuolosuhteista merkityksettömiä.

Todellisuuden kohtaaminen voi tehdä kipeää, mutta sen kieltäminen estää tarpeellisen muutoksen.[/quote]

Voi kulta pieni, sun englannin kielen osaaminen on aika heikkoa. Tossa tutkimuksessa linkataan PTSD ja ADHD yhteen eli herkkyys on olemassa neurologisista syistä. Yhä edelleen. Sellaista tutkimusta EI OLE olemassakaan, missä perheolosuhteet aiheuttaisivat autismin kirjon häiriöitä. Jos sellainen olisi, niin minä tietäisin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka adhd:n syntymekanismia ei täysin vielä tunneta, uusin tutkimustieto puoltaa vahvaa yhteyttä kasvuiän traumoihin ja stressiin.

Yhdelläkin mt-ongelmaisella sukulaisella on kolme 'nepsylasta', ja jaksaa valittaa miten yhteiskunta ei ymmärrä miten tällainen neurobiologinen tila nyt vain tekee joistain lapsista erityisiä. Koskaan en ole kuullut pohdintaa siitä, miten oma varsin puutteellinen vanhemmuus, mielenterveys tai varsin sotkuinen ero lasten isästä on mahtanut vaikuttaa lapsiin. Samoin omat alkoholistivanhempani ovat täysin sokeita sille, miten heidän sekoilunsa on aiheuttanut minulle jatkuvan turvattomuudentunteen, vaikeuden rentoutua ja tarpeen tarkkailla ympäristöä jatkuvasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskittyminen on enemmän kuin työlästä ja kofeiinia kuluu. Epäilemättä saisin adhd-diagnoosin hetkessä. Onneksi on ollut myös mahdollisuus terapiaan.

Lisäksi haluaisin sanoa, että turvattomuus syntyy helposti ilman päihteitä, väkivaltaa ja mt-ongelmiakin. Riittää, että lapselle syntyy kokemus, että hädän hetkellä vanhempi ei ole saavutettavissa henkisesti tai fyysisesti. Lapsen kokemuksen ohittaminen ja mitätöinti ("ole nyt reipas tyttö") ja läsnäolon puute kostautuvat nopeasti. Emme me aikuisetkaan pidä siitä, kun henkilö, jolle puhumme tai lähetämme viestin jättää vastaamatta tai lähettää pitkiin viesteihin vastineeksi hymiön. Lapset ovat vielä paljon alttiimpia tällaisille laiminlyönneille, joista ei jää fyysisiä jälkiä.

Ei, ei ja ei. Tässä on nyt taas puurot ja vellit sekaisin. ADHD on SYNNYNNÄINEN. Sen syntymiseen EI vaikuta kasvuiän traumat ja stressi. Sulla menee nyt sekaisin ADHD JA ADT. Jälkimmäinen on ns. itse aiheutettu. Se ahdh on lapsella syntyessään näin rautalangasta väännettynä. Esimerkiksi hapen puute synnytyksessä tai äidin raskaudenaikainen tupakointi altistaa tälle. Sen sijaan kasvuympäristö vaikuttaa siihen miten adhd kotona näyttäytyy. Esimerkiksi omalla kohdallani varhaislapsuudessa äitini oli rauhallinen, osasi tukea ja meillä oli tarkat rutiinit, joka auttoi. Tosin se viivästytti kyllä diagnoosia. Kasvuympäristö voi myös korostaa adhd:ta, mutta kasvuympäristö ei "synnytä" adhd:ta tai poista sitä. Selkeästi sinulla ei myöskään ole käsitystä siitä miten adhd-tutkimukset tehdään. Jos ylipäänsä pääsisit julkisella tutkimuksiin, et sinä diagnoosia tosiaankaan saisi hetkessä. Ei me oikeatkaan adhd:t saada. Itselläni meni vuosi tutkimuksissa ja se edellytti muun muassa: a) ei akuuttia päihdeongelmaa tai masennusta b) terapia käytynä ja siitä kulunut tietty aika, jotta diagnosointi voitiin tehdä oikein c) olen itse traumaattisista oloista ja alkoholistiperheen lapsi ja vaikka turvaton lapsuus aiheuttaa adhd:n kaltaisia oireita, on adhd lopulta aivan erilainen d) sinulta tulisi olla syntymästä saakka oireilua, koska muuten oireet katsottaisiin traumaoireiluksi

Harmillista, miten tällainen väärien tietojen levittäminen pitää edelleen yllä tiettyjä ennakkoluuloja. 

Joo, mutta vaikka kasvuympäristö ei aiheuta neuropsykiatrista häiriötä, se voi varsin hyvin aiheuttaa täysin samankaltaisen oirekuvan, ja sitä tässä nyt varmasti tarkoitetaan. Adhd lapsi on adhd ympäristöstään riippumatta, mutta neurologisesti täysin normaalikin lapsi voi ulospäin näyttää adhd lapselta jos kasvuolosuhteet ovat huonot.

Tutkimuksen linkkaaja intti nimenomaan, että adhd syntyy kasvuiän traumoista ja stressistä. Jos hän kerran aiheeseen liittyviä tutkimuksia lukee niin ihan varmasti on tietoinen nykyajan ADT-ilmiöstä. Ei näitä voi sekoittaa mitenkään, jos vähänkään aiheesta lukee. Mutta samaa mieltä olen kanssasi. Kasvuympäristö ei aiheutta neuropsykiatrista häiriötä, mutta esimerkiksi traumat voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka adhd:n syntymekanismia ei täysin vielä tunneta, uusin tutkimustieto puoltaa vahvaa yhteyttä kasvuiän traumoihin ja stressiin.

Yhdelläkin mt-ongelmaisella sukulaisella on kolme 'nepsylasta', ja jaksaa valittaa miten yhteiskunta ei ymmärrä miten tällainen neurobiologinen tila nyt vain tekee joistain lapsista erityisiä. Koskaan en ole kuullut pohdintaa siitä, miten oma varsin puutteellinen vanhemmuus, mielenterveys tai varsin sotkuinen ero lasten isästä on mahtanut vaikuttaa lapsiin. Samoin omat alkoholistivanhempani ovat täysin sokeita sille, miten heidän sekoilunsa on aiheuttanut minulle jatkuvan turvattomuudentunteen, vaikeuden rentoutua ja tarpeen tarkkailla ympäristöä jatkuvasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskittyminen on enemmän kuin työlästä ja kofeiinia kuluu. Epäilemättä saisin adhd-diagnoosin hetkessä. Onneksi on ollut myös mahdollisuus terapiaan.

Lisäksi haluaisin sanoa, että turvattomuus syntyy helposti ilman päihteitä, väkivaltaa ja mt-ongelmiakin. Riittää, että lapselle syntyy kokemus, että hädän hetkellä vanhempi ei ole saavutettavissa henkisesti tai fyysisesti. Lapsen kokemuksen ohittaminen ja mitätöinti ("ole nyt reipas tyttö") ja läsnäolon puute kostautuvat nopeasti. Emme me aikuisetkaan pidä siitä, kun henkilö, jolle puhumme tai lähetämme viestin jättää vastaamatta tai lähettää pitkiin viesteihin vastineeksi hymiön. Lapset ovat vielä paljon alttiimpia tällaisille laiminlyönneille, joista ei jää fyysisiä jälkiä.

Ei, ei ja ei. Tässä on nyt taas puurot ja vellit sekaisin. ADHD on SYNNYNNÄINEN. Sen syntymiseen EI vaikuta kasvuiän traumat ja stressi. Sulla menee nyt sekaisin ADHD JA ADT. Jälkimmäinen on ns. itse aiheutettu. Se ahdh on lapsella syntyessään näin rautalangasta väännettynä. Esimerkiksi hapen puute synnytyksessä tai äidin raskaudenaikainen tupakointi altistaa tälle. Sen sijaan kasvuympäristö vaikuttaa siihen miten adhd kotona näyttäytyy. Esimerkiksi omalla kohdallani varhaislapsuudessa äitini oli rauhallinen, osasi tukea ja meillä oli tarkat rutiinit, joka auttoi. Tosin se viivästytti kyllä diagnoosia. Kasvuympäristö voi myös korostaa adhd:ta, mutta kasvuympäristö ei "synnytä" adhd:ta tai poista sitä. Selkeästi sinulla ei myöskään ole käsitystä siitä miten adhd-tutkimukset tehdään. Jos ylipäänsä pääsisit julkisella tutkimuksiin, et sinä diagnoosia tosiaankaan saisi hetkessä. Ei me oikeatkaan adhd:t saada. Itselläni meni vuosi tutkimuksissa ja se edellytti muun muassa: a) ei akuuttia päihdeongelmaa tai masennusta b) terapia käytynä ja siitä kulunut tietty aika, jotta diagnosointi voitiin tehdä oikein c) olen itse traumaattisista oloista ja alkoholistiperheen lapsi ja vaikka turvaton lapsuus aiheuttaa adhd:n kaltaisia oireita, on adhd lopulta aivan erilainen d) sinulta tulisi olla syntymästä saakka oireilua, koska muuten oireet katsottaisiin traumaoireiluksi

Harmillista, miten tällainen väärien tietojen levittäminen pitää edelleen yllä tiettyjä ennakkoluuloja. 

Nyt minä kyllä haluaisin niitä tieteellisiä ja vertaisarvioituja lähteitä, jotka puoltavat yllä kerrottua. Lisäksi haluaisin huomauttaa, että traumojen ja synnynnäisten piirteiden erottaminen on käytännössä mahdotonta, koska kaltoinkohtelu usein alkaa syntymästä.

Kuten ylle linkittämäni tieteellistä tutkimusta käsittelevä juttu totesi, asiasta ei ole tässä vaiheessa (jos milloinkaan) täysin yksiselitteistä totuutta. Väärän tiedon levittämistä on nimenomaan se, että väittää että näin olisi.

Vierailija kirjoitti:

Annappas linkki edes yhteen autenttiseen tutkimukseen, joka puoltaa sun teoriaa. Ai niin, mutta niitä ei ole.

Olepas hyvä: www.additudemag.com/adhd-ptsd-fear-circuit-deficits/amp/. Kuten jutussa mainitaan, asiasta on tieteellistä tutkimusta vaikka kuinka.

Itseäni surettaa sukulaislapset, jotka eivät koskaan saa tarvitsemaansa muutosta kotiolosuhteisiinsa, kun äiti keskittyy etsimään syytä kaikkialta muualta kuin omasta toiminnastaan. Vaikkqa geeneillä ja yhteiskunnalla on myös oma osuutensa, niin se ei tee lapsuuden haitallisista kasvuolosuhteista merkityksettömiä.

Todellisuuden kohtaaminen voi tehdä kipeää, mutta sen kieltäminen estää tarpeellisen muutoksen.

Voi kulta pieni, sun englannin kielen osaaminen on aika heikkoa. Tossa tutkimuksessa linkataan PTSD ja ADHD yhteen eli herkkyys on olemassa neurologisista syistä. Yhä edelleen. Sellaista tutkimusta EI OLE olemassakaan, missä perheolosuhteet aiheuttaisivat autismin kirjon häiriöitä. Jos sellainen olisi, niin minä tietäisin siitä.

Juuri näin! Enkä itse kyllä tarvitse edes tutkimustuloksia ymmärtääkseni sen, että PTSD (kuten moni muukin lieveilmiö) on takuulla yleistä neuropsykiatrisista oireista kärsivillä. Syitäkin voisin ilman tutkimuksia luetella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ajan muoti-ilmiö. Kerätään lapselle kaikki diagnoosit.

Paljon pahempi ilmiö on, että KIISTETÄÄN  oman lapsen diagnoosi ja sitten syytetään opettajaa kun lapsi ei   ymmärrä tehtäviä, ei osaa keskittyä ja jää luokalle. 

Tähän opettajan panetteluun:

Eräs äiti tuli kymmenen vuotta myöhemmin pyytämään minulta anteeksi,että oli syyttänyt ja haukkunut minua lapsensa koulunkäynnistä. Sanoi,että oli helpompi syyttää opettajaa kuin myöntää oman lapsen vaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulospäin huono kasvatus ja huonot olosuhteet kotona (lasten kaltoinkohtelu psyykkisesti ja/tai fyysisesti) näyttää ulospäin ihan samalta kuin hoitamaton adhd.

Monella ADHD diagnosoidaan vasta lukiossa tai yliopistossa.

Käytös 9 ja ka 9,5. Älykäs ADHD pystyy kompensoimaan oireita pitkälle, kunnes kuormitus kasvaa liian suureksi.

Joo? Jos siis OIKEASTI on adhd, voi hyvinkin olla noin. Mutta jos pienempi lapsi käyttäytyy kuin olisi adhd, näyttää laiminlyönti ja kaltoinkohtelu ihan samalta kuin jos lapsella olisi neuropsykiatrinen häiriö. Ammatillaisenkin on vaikea erottaa jos vanhemmat peittelevät hyvin omaa osuuttaan. Vieraita silmiä kun ei siellä kodin seinien sisäpuolella ole näkemässä mitä siellä tapahtuu ja miten lapsia kohdellaan.

Jep. Mulla oli "asperger-piirteitä", äiti ajoi diagnoosia tiikeriemon lailla läpi. Ulkoisesti välittävä, siis. Oli univaikeuksia, impulssikontrollin puutetta, vihanhallintaongelmia. Olin tutkimusjaksoilla, perhetukikeskuksessa kesän, itsetuhoisuuden vuoksi akuuttiosastolla ja lopulta huostassa. Psykoterapialla haluttiin hoitaa ne käytösongelmat kuntoon. En puhunut tapaamisissa juuri mitään, koska koko asetelma tuntui väärältä.

17-vuotiaana suostuin testattavaksi, koska olin siinä kohtaa kuunnellut 10 vuotta asperger-pakotusta. Ei ollut aspergeria, ja äidin ainut kommentti: "Sulle on tehty väärät testit". Muu maailma ei vain näe, että minä, lapsi, olen ongelma... Oikeampi diagnoosihan tässä kohtaa on vanhemman narsismi. Mutta siis että jopa ammattilaiset menee hämyyn usein, tässäkin niitä oli kuvioissa mukana vuosikymmenen verran. Viha oli ihan oikea reaktio siinä sotatantereella, jossa elin.

Olen täysin vakuuttunut että olet oikeassa! Olen työskennellyt lastenpsykiatrialla jo pari vuosikymmentä, ja edelleenkin joissain tapauksissa on erittäin haastavaa erottaa onko lapsen ongelmat neuropsykiatrisia, vai ympäristötekijöistä johtuvia. Virhearviointeja tulee aivan varmasti. Vaikka kuinka tarkkaan tutkitaan ja seulotaan, voi osa totuudesta jäädä pimentoon. Lapsen sen hetkinen tilanne, oirekuva ja kognitiivinen/sosioemotionaalinen taso voidaan kyllä selvittää, mutta kaikki taustalla olevat tekijät eivät aina tule esiin. Vanhemmat voivat jättää olennaisia asioita kertomatta, tai tietoisesti kertoa asiat itsensä kannalta edullisessa valossa. Vanhemmat eivät läheskään aina edes tiedosta itse omia haitallisia käyttäytymismallejaan, ja aidosti luulevat toimivansa lapsen parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ja ei. Tässä on nyt taas puurot ja vellit sekaisin. ADHD on SYNNYNNÄINEN. Sen syntymiseen EI vaikuta kasvuiän traumat ja stressi. Sulla menee nyt sekaisin ADHD JA ADT. Jälkimmäinen on ns. itse aiheutettu. Se ahdh on lapsella syntyessään näin rautalangasta väännettynä. Esimerkiksi hapen puute synnytyksessä tai äidin raskaudenaikainen tupakointi altistaa tälle. Sen sijaan kasvuympäristö vaikuttaa siihen miten adhd kotona näyttäytyy. Esimerkiksi omalla kohdallani varhaislapsuudessa äitini oli rauhallinen, osasi tukea ja meillä oli tarkat rutiinit, joka auttoi. Tosin se viivästytti kyllä diagnoosia. Kasvuympäristö voi myös korostaa adhd:ta, mutta kasvuympäristö ei "synnytä" adhd:ta tai poista sitä. Selkeästi sinulla ei myöskään ole käsitystä siitä miten adhd-tutkimukset tehdään. Jos ylipäänsä pääsisit julkisella tutkimuksiin, et sinä diagnoosia tosiaankaan saisi hetkessä. Ei me oikeatkaan adhd:t saada. Itselläni meni vuosi tutkimuksissa ja se edellytti muun muassa: a) ei akuuttia päihdeongelmaa tai masennusta b) terapia käytynä ja siitä kulunut tietty aika, jotta diagnosointi voitiin tehdä oikein c) olen itse traumaattisista oloista ja alkoholistiperheen lapsi ja vaikka turvaton lapsuus aiheuttaa adhd:n kaltaisia oireita, on adhd lopulta aivan erilainen d) sinulta tulisi olla syntymästä saakka oireilua, koska muuten oireet katsottaisiin traumaoireiluksi

Harmillista, miten tällainen väärien tietojen levittäminen pitää edelleen yllä tiettyjä ennakkoluuloja. 

Nyt minä kyllä haluaisin niitä tieteellisiä ja vertaisarvioituja lähteitä, jotka puoltavat yllä kerrottua. Lisäksi haluaisin huomauttaa, että traumojen ja synnynnäisten piirteiden erottaminen on käytännössä mahdotonta, koska kaltoinkohtelu usein alkaa syntymästä.

Kuten ylle linkittämäni tieteellistä tutkimusta käsittelevä juttu totesi, asiasta ei ole tässä vaiheessa (jos milloinkaan) täysin yksiselitteistä totuutta. Väärän tiedon levittämistä on nimenomaan se, että väittää että näin olisi.

Niin minäkin haluaisin, mutta tiesin jo ennen lukemista, ettei tässäkään uutta tule. Sinulla on selkeästi omasta takaa "faktoja" taskussa, joten mihin perustat väitteesi "kaltoinkohtelu alkaa USEIN syntymästä" ja toisekseen "traumojen ja synnynnäisten piirteiden erottaminen on käytännössä mahdotonta". Kumpikaan ei nimittäin ole fakta. Itse olen käynyt esimerkiksi ensin pitkän traumaterapian ja sen jälkeen käynyt adhd-tutkimuksissa (niissä muuten seulotaan paljon muutakin) ja voin sanoa, että ne ydinongelmat on loppujen lopuksi erilaisia ja helppokin erottaa. Enkä ole psykiatrian ammattilainen. Käytännössä tällä kommentilla väität myös, ettei esimerkiksi mielentilatutkimukset tai muu psykiatria ole luotettavaa, joka on iso väite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka adhd:n syntymekanismia ei täysin vielä tunneta, uusin tutkimustieto puoltaa vahvaa yhteyttä kasvuiän traumoihin ja stressiin.

Yhdelläkin mt-ongelmaisella sukulaisella on kolme 'nepsylasta', ja jaksaa valittaa miten yhteiskunta ei ymmärrä miten tällainen neurobiologinen tila nyt vain tekee joistain lapsista erityisiä. Koskaan en ole kuullut pohdintaa siitä, miten oma varsin puutteellinen vanhemmuus, mielenterveys tai varsin sotkuinen ero lasten isästä on mahtanut vaikuttaa lapsiin. Samoin omat alkoholistivanhempani ovat täysin sokeita sille, miten heidän sekoilunsa on aiheuttanut minulle jatkuvan turvattomuudentunteen, vaikeuden rentoutua ja tarpeen tarkkailla ympäristöä jatkuvasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskittyminen on enemmän kuin työlästä ja kofeiinia kuluu. Epäilemättä saisin adhd-diagnoosin hetkessä. Onneksi on ollut myös mahdollisuus terapiaan.

Lisäksi haluaisin sanoa, että turvattomuus syntyy helposti ilman päihteitä, väkivaltaa ja mt-ongelmiakin. Riittää, että lapselle syntyy kokemus, että hädän hetkellä vanhempi ei ole saavutettavissa henkisesti tai fyysisesti. Lapsen kokemuksen ohittaminen ja mitätöinti ("ole nyt reipas tyttö") ja läsnäolon puute kostautuvat nopeasti. Emme me aikuisetkaan pidä siitä, kun henkilö, jolle puhumme tai lähetämme viestin jättää vastaamatta tai lähettää pitkiin viesteihin vastineeksi hymiön. Lapset ovat vielä paljon alttiimpia tällaisille laiminlyönneille, joista ei jää fyysisiä jälkiä.

Ei, ei ja ei. Tässä on nyt taas puurot ja vellit sekaisin. ADHD on SYNNYNNÄINEN. Sen syntymiseen EI vaikuta kasvuiän traumat ja stressi. Sulla menee nyt sekaisin ADHD JA ADT. Jälkimmäinen on ns. itse aiheutettu. Se ahdh on lapsella syntyessään näin rautalangasta väännettynä. Esimerkiksi hapen puute synnytyksessä tai äidin raskaudenaikainen tupakointi altistaa tälle. Sen sijaan kasvuympäristö vaikuttaa siihen miten adhd kotona näyttäytyy. Esimerkiksi omalla kohdallani varhaislapsuudessa äitini oli rauhallinen, osasi tukea ja meillä oli tarkat rutiinit, joka auttoi. Tosin se viivästytti kyllä diagnoosia. Kasvuympäristö voi myös korostaa adhd:ta, mutta kasvuympäristö ei "synnytä" adhd:ta tai poista sitä. Selkeästi sinulla ei myöskään ole käsitystä siitä miten adhd-tutkimukset tehdään. Jos ylipäänsä pääsisit julkisella tutkimuksiin, et sinä diagnoosia tosiaankaan saisi hetkessä. Ei me oikeatkaan adhd:t saada. Itselläni meni vuosi tutkimuksissa ja se edellytti muun muassa: a) ei akuuttia päihdeongelmaa tai masennusta b) terapia käytynä ja siitä kulunut tietty aika, jotta diagnosointi voitiin tehdä oikein c) olen itse traumaattisista oloista ja alkoholistiperheen lapsi ja vaikka turvaton lapsuus aiheuttaa adhd:n kaltaisia oireita, on adhd lopulta aivan erilainen d) sinulta tulisi olla syntymästä saakka oireilua, koska muuten oireet katsottaisiin traumaoireiluksi

Harmillista, miten tällainen väärien tietojen levittäminen pitää edelleen yllä tiettyjä ennakkoluuloja. 

Joo, mutta vaikka kasvuympäristö ei aiheuta neuropsykiatrista häiriötä, se voi varsin hyvin aiheuttaa täysin samankaltaisen oirekuvan, ja sitä tässä nyt varmasti tarkoitetaan. Adhd lapsi on adhd ympäristöstään riippumatta, mutta neurologisesti täysin normaalikin lapsi voi ulospäin näyttää adhd lapselta jos kasvuolosuhteet ovat huonot.

Tutkimuksen linkkaaja intti nimenomaan, että adhd syntyy kasvuiän traumoista ja stressistä. Jos hän kerran aiheeseen liittyviä tutkimuksia lukee niin ihan varmasti on tietoinen nykyajan ADT-ilmiöstä. Ei näitä voi sekoittaa mitenkään, jos vähänkään aiheesta lukee. Mutta samaa mieltä olen kanssasi. Kasvuympäristö ei aiheutta neuropsykiatrista häiriötä, mutta esimerkiksi traumat voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. 

Pysytäänpä asialinjalla. Siteerasin tieteellistä tutkimusta, en inttänyt. Luen tosiaan tutkimuksia, ja lopullisia totuuksia ei ole vielä tarjolla. Kumpaankaan suuntaa. Siksi on vaarallista toimia kuin näin olisi.

Mielipiteet ja oletukset on syytä pitää erillään tosiasioista. Varsinkin jos ei halua asettaa mielipiteitään alan tiedeyhteisön yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Pysytäänpä asialinjalla. Siteerasin tieteellistä tutkimusta, en inttänyt. Luen tosiaan tutkimuksia, ja lopullisia totuuksia ei ole vielä tarjolla. Kumpaankaan suuntaa. Siksi on vaarallista toimia kuin näin olisi.

Mielipiteet ja oletukset on syytä pitää erillään tosiasioista. Varsinkin jos ei halua asettaa mielipiteitään alan tiedeyhteisön yläpuolelle.

Englanninkielisiä tutkimuksia lukiessa on ensinnäkin hyvä tiedostaa oma kielitaito, jotta ymmärtää mistä ylipäänsä puhutaan. Nyt linkkasit tutkimuksen, jossa ei puhuttu mitään mitä tänne kommentoit "faktana". Joten kyllä, mielipiteet ja oletukset on tosiaan syytä pitää erillään tosiasioista. On myös hyvä osata sanoa, että nyt mokasin ja puhuin ihan eri asiasta, koska neuropsykiatrisiin poikkeamiin liittyy valtava määrä stigmaa, oletuksia ja väärää tietoa ja sinun kaltaiset ihmiset ylläpitävät sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulospäin huono kasvatus ja huonot olosuhteet kotona (lasten kaltoinkohtelu psyykkisesti ja/tai fyysisesti) näyttää ulospäin ihan samalta kuin hoitamaton adhd.

Monella ADHD diagnosoidaan vasta lukiossa tai yliopistossa.

Käytös 9 ja ka 9,5. Älykäs ADHD pystyy kompensoimaan oireita pitkälle, kunnes kuormitus kasvaa liian suureksi.

Joo? Jos siis OIKEASTI on adhd, voi hyvinkin olla noin. Mutta jos pienempi lapsi käyttäytyy kuin olisi adhd, näyttää laiminlyönti ja kaltoinkohtelu ihan samalta kuin jos lapsella olisi neuropsykiatrinen häiriö. Ammatillaisenkin on vaikea erottaa jos vanhemmat peittelevät hyvin omaa osuuttaan. Vieraita silmiä kun ei siellä kodin seinien sisäpuolella ole näkemässä mitä siellä tapahtuu ja miten lapsia kohdellaan.

Vaikka adhd:n syntymekanismia ei täysin vielä tunneta, uusin tutkimustieto puoltaa vahvaa yhteyttä kasvuiän traumoihin ja stressiin.

Yhdelläkin mt-ongelmaisella sukulaisella on kolme 'nepsylasta', ja jaksaa valittaa miten yhteiskunta ei ymmärrä miten tällainen neurobiologinen tila nyt vain tekee joistain lapsista erityisiä. Koskaan en ole kuullut pohdintaa siitä, miten oma varsin puutteellinen vanhemmuus, mielenterveys tai varsin sotkuinen ero lasten isästä on mahtanut vaikuttaa lapsiin. Samoin omat alkoholistivanhempani ovat täysin sokeita sille, miten heidän sekoilunsa on aiheuttanut minulle jatkuvan turvattomuudentunteen, vaikeuden rentoutua ja tarpeen tarkkailla ympäristöä jatkuvasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskittyminen on enemmän kuin työlästä ja kofeiinia kuluu. Epäilemättä saisin adhd-diagnoosin hetkessä. Onneksi on ollut myös mahdollisuus terapiaan.

Lisäksi haluaisin sanoa, että turvattomuus syntyy helposti ilman päihteitä, väkivaltaa ja mt-ongelmiakin. Riittää, että lapselle syntyy kokemus, että hädän hetkellä vanhempi ei ole saavutettavissa henkisesti tai fyysisesti. Lapsen kokemuksen ohittaminen ja mitätöinti ("ole nyt reipas tyttö") ja läsnäolon puute kostautuvat nopeasti. Emme me aikuisetkaan pidä siitä, kun henkilö, jolle puhumme tai lähetämme viestin jättää vastaamatta tai lähettää pitkiin viesteihin vastineeksi hymiön. Lapset ovat vielä paljon alttiimpia tällaisille laiminlyönneille, joista ei jää fyysisiä jälkiä.

Annappas linkki edes yhteen autenttiseen tutkimukseen, joka puoltaa sun teoriaa. Ai niin, mutta niitä ei ole.

Lasten kognitiivista ja tunnesäätelyn kehitystä on tutkittu aika paljon, neurobiologisesta näkökulmasta myös eläimillä. Hoivan puute ja muut stressitekijät varhaislapsuudessa etenkin äärimuodossaan näkyy lapsen ja muiden eläinten stressin säätelystä vastaavien järjestelmien kehittymiseen. Jatkuva stressitila tuottaa systeemisiä vaikutuksia heikentäen mm kognitiivista kehitystä ja tunnesäätelyä. Tuon voit lukea ihan jokaisesta neuropsykologian oppikirjasta, siinä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Noita ilmiöitä on tutkittu vuosikymmeniä. Ongelma on tietenkin se, että ilmiöt ovat hyvin monimutkaisia eikä kukaan synny tähän maailmaan tyhjänä tauluja. Geenit ja ympäristö vuorovaikuttavat keskenään hyvin eri tavoin jo ennen syntymää. Ympäristötekijöillä on täten aina yksilöllinen vaikutus jokaiseen lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Annappas linkki edes yhteen autenttiseen tutkimukseen, joka puoltaa sun teoriaa. Ai niin, mutta niitä ei ole.

Olepas hyvä: www.additudemag.com/adhd-ptsd-fear-circuit-deficits/amp/. Kuten jutussa mainitaan, asiasta on tieteellistä tutkimusta vaikka kuinka.

Itseäni surettaa sukulaislapset, jotka eivät koskaan saa tarvitsemaansa muutosta kotiolosuhteisiinsa, kun äiti keskittyy etsimään syytä kaikkialta muualta kuin omasta toiminnastaan. Vaikkqa geeneillä ja yhteiskunnalla on myös oma osuutensa, niin se ei tee lapsuuden haitallisista kasvuolosuhteista merkityksettömiä.

Todellisuuden kohtaaminen voi tehdä kipeää, mutta sen kieltäminen estää tarpeellisen muutoksen.

Voi kulta pieni, sun englannin kielen osaaminen on aika heikkoa. Tossa tutkimuksessa linkataan PTSD ja ADHD yhteen eli herkkyys on olemassa neurologisista syistä. Yhä edelleen. Sellaista tutkimusta EI OLE olemassakaan, missä perheolosuhteet aiheuttaisivat autismin kirjon häiriöitä. Jos sellainen olisi, niin minä tietäisin siitä.

Täällähän taitaakin olla läsnä melkoinen tarve kieltää tosiasiat ja mennä henkilökohtaisuuksiin.

"Our systematic review and meta-analysis of several studies examining the relationship between ADHD and PTSD reveals a bidirectional association between the two disorders2:

The relative risk for PTSD in individuals with ADHD is four times greater compared to normal controls; it is close to 2 against psychiatric controls, and 1.6 against traumatized controls.

The risk for ADHD in individuals with PTSD is twice that observed in normal controls. Against trauma controls, the risk ratio is more than 2 (highly significant); against psychiatric controls, it is about 1 (not very elevated).

In addition to statistical associations, our review found a significant positive correlation between the severity of symptoms when both ADHD and PTSD are present."

Jopa minä huonolla englanninkielen taidollani pystyn kertomaan, että sana bidirectional tarkoittaa kaksisuuntaista. Se, kulta pieni, tarkoittaa sitä että neurologinen herkkyys voi aiheuttaa traumat - tai päinvastoin.