Millä saan lapsen tottelemaan?
Alan olla aika väsynyt, kun lapsi ei usko yhtään mitään. On aina ollut omapäinen. Ja meillä on aina ollut selkeät ja johdonmukaiset rajat ja ei on tarkoittanut aina ei. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Arki ei meinaa sujua yhtään, kun lapsi ei usko yhtään mitään. En saa yksinkertaisintakaan asiaa hoidettua, kun mitään pienintäkään asiaa ei usko. Ymmärtää kyllä hyvin mitä sanotaan. Mitkään palkinnot ei tunnu motivoivan, ei edes se vaikka lupaisin palkinnoksi ison legopakkausen siitä jos tottelee koko päivän.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollanen kuulostaa siltä, että lapsi on vähän 3yksinäinen. Kerjää huomiota ja kelpaa myös se huonompikin, kunhan saa sitä. Onko sulla usein kiire tekemään tylsiä aikuisten juttuja? Ehditkö leikkiä ja puhella lapsen kanssa, siis rauhassa ja vakavasti niin, että lapsikin keskittyy ja avautuu ajatuksistaan? Kun ehdit istumaan sohvalle, räpläätkö puhelinta tai keskitytkö telkkariin? Silloin on se hetki, kun lapsi otetaan kainaloon ja kysytään miten päivä on mennyt. Monissa haastatteluissahan lapset sanovat usein, että heitä harmittaa kun vanhemmat ei ehdi olemaan heidän kanssaan.
Olen minä paljon lapsen kanssa, kun teen vain osapv töitä. Eikä meillä ole edes telkkaria. Kotitöitä joudun tietenkin tekemään, mutta lapsi saisi kyllä niissä auttaa, ei vaan halua kun ainoa millä tulee mukaan on se jalassa roikkuminen. Eli voi olla huomionhakua, mutta en ehdi enempään huomioon. Mikään kotityö ei onnistu esim niin että samalla puhelisin lapsen kanssa hänen asioita tai leikkisi vieressä. Jos sellaiseen ohjaan, ei tottele yhtään. Ap
Sama ongelma. Otan vinkkejä vastaan. Neuvolasta ja MLL:n chatistä en ainakaan vauva-aikana saanut mitään sellaista neuvoa, jota en itsekin olisi keksinyt.
Mutta kakru pysyy kilttinä silloin, kun katsoo Pikku Kakkosta. Eli Areenasta se pyörimään, ja ruokaa pystyy tekemään. Trampoliini keittiön ikkunan edessä toimii myös, mutta vain kesällä ja ei ehkä kerrostalon yläkerroksissa.
Suurin osa kotitöistä jää silti tehtäväksi pikku riiviön kanssa.
Laita suihkepulloon vettä ja suihkuta mukulaa sillä jos se yrittää lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Lahjonta.Sitten seuraavaksi uhkaus ja lopuksi kiristys.
siis naiselliset keinot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollanen kuulostaa siltä, että lapsi on vähän 3yksinäinen. Kerjää huomiota ja kelpaa myös se huonompikin, kunhan saa sitä. Onko sulla usein kiire tekemään tylsiä aikuisten juttuja? Ehditkö leikkiä ja puhella lapsen kanssa, siis rauhassa ja vakavasti niin, että lapsikin keskittyy ja avautuu ajatuksistaan? Kun ehdit istumaan sohvalle, räpläätkö puhelinta tai keskitytkö telkkariin? Silloin on se hetki, kun lapsi otetaan kainaloon ja kysytään miten päivä on mennyt. Monissa haastatteluissahan lapset sanovat usein, että heitä harmittaa kun vanhemmat ei ehdi olemaan heidän kanssaan.
Olen minä paljon lapsen kanssa, kun teen vain osapv töitä. Eikä meillä ole edes telkkaria. Kotitöitä joudun tietenkin tekemään, mutta lapsi saisi kyllä niissä auttaa, ei vaan halua kun ainoa millä tulee mukaan on se jalassa roikkuminen. Eli voi olla huomionhakua, mutta en ehdi enempään huomioon. Mikään kotityö ei onnistu esim niin että samalla puhelisin lapsen kanssa hänen asioita tai leikkisi vieressä. Jos sellaiseen ohjaan, ei tottele yhtään. Ap
Sama ongelma. Otan vinkkejä vastaan. Neuvolasta ja MLL:n chatistä en ainakaan vauva-aikana saanut mitään sellaista neuvoa, jota en itsekin olisi keksinyt.
Mutta kakru pysyy kilttinä silloin, kun katsoo Pikku Kakkosta. Eli Areenasta se pyörimään, ja ruokaa pystyy tekemään. Trampoliini keittiön ikkunan edessä toimii myös, mutta vain kesällä ja ei ehkä kerrostalon yläkerroksissa.
Suurin osa kotitöistä jää silti tehtäväksi pikku riiviön kanssa.
Vauva tai pienempi taapero on vielä helppo, kun se pysyy leikkikehässä tai oviportin takana tai syöttötuolissa ilman, että syöttötuoli on vaarassa kaatua. Isompi vaatii sitten enemmän mielikuvitusta tai ei-konventionaalisten keinojen käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollanen kuulostaa siltä, että lapsi on vähän 3yksinäinen. Kerjää huomiota ja kelpaa myös se huonompikin, kunhan saa sitä. Onko sulla usein kiire tekemään tylsiä aikuisten juttuja? Ehditkö leikkiä ja puhella lapsen kanssa, siis rauhassa ja vakavasti niin, että lapsikin keskittyy ja avautuu ajatuksistaan? Kun ehdit istumaan sohvalle, räpläätkö puhelinta tai keskitytkö telkkariin? Silloin on se hetki, kun lapsi otetaan kainaloon ja kysytään miten päivä on mennyt. Monissa haastatteluissahan lapset sanovat usein, että heitä harmittaa kun vanhemmat ei ehdi olemaan heidän kanssaan.
Olen minä paljon lapsen kanssa, kun teen vain osapv töitä. Eikä meillä ole edes telkkaria. Kotitöitä joudun tietenkin tekemään, mutta lapsi saisi kyllä niissä auttaa, ei vaan halua kun ainoa millä tulee mukaan on se jalassa roikkuminen. Eli voi olla huomionhakua, mutta en ehdi enempään huomioon. Mikään kotityö ei onnistu esim niin että samalla puhelisin lapsen kanssa hänen asioita tai leikkisi vieressä. Jos sellaiseen ohjaan, ei tottele yhtään. Ap
Sama ongelma. Otan vinkkejä vastaan. Neuvolasta ja MLL:n chatistä en ainakaan vauva-aikana saanut mitään sellaista neuvoa, jota en itsekin olisi keksinyt.
Mutta kakru pysyy kilttinä silloin, kun katsoo Pikku Kakkosta. Eli Areenasta se pyörimään, ja ruokaa pystyy tekemään. Trampoliini keittiön ikkunan edessä toimii myös, mutta vain kesällä ja ei ehkä kerrostalon yläkerroksissa.
Suurin osa kotitöistä jää silti tehtäväksi pikku riiviön kanssa.
Vauva tai pienempi taapero on vielä helppo, kun se pysyy leikkikehässä tai oviportin takana tai syöttötuolissa ilman, että syöttötuoli on vaarassa kaatua. Isompi vaatii sitten enemmän mielikuvitusta tai ei-konventionaalisten keinojen käyttöä.
No en vauvalle kysynyt neuvoa tämmöiseen asiaan vaan muihin. Mutta mainitsin sen siksi, että ne neuvot mitä sain olivat ihan sellaisia mitä itsekin osaan keksiä.
(Mun vauva muuten huusi suoraa huutoa leikkikehässä, joten ei toiminut. Ikean syöttötuolissa pysyi, ja tarjotinosaan saattoi laittaa leluja ja kirjoja. Perhekahvilan puisiin syöttötuoleihin meni heti aina kiipeilemään, Ikean tuoliin ei pystynyt. Noista porteista taaperot yleensä oppivat kiipeämään yli. Konttausikäinen ja juuri juoksemaan oppinut olivat pahimpia, rattaissa ja aidatuissa puistoissa he pysyivät. Nyt sentään lapsi ymmärtää jo puhetta eikä ihan joka auton alle juokse suoraa päätä, niin on huomattavasti rennompaa. )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollanen kuulostaa siltä, että lapsi on vähän 3yksinäinen. Kerjää huomiota ja kelpaa myös se huonompikin, kunhan saa sitä. Onko sulla usein kiire tekemään tylsiä aikuisten juttuja? Ehditkö leikkiä ja puhella lapsen kanssa, siis rauhassa ja vakavasti niin, että lapsikin keskittyy ja avautuu ajatuksistaan? Kun ehdit istumaan sohvalle, räpläätkö puhelinta tai keskitytkö telkkariin? Silloin on se hetki, kun lapsi otetaan kainaloon ja kysytään miten päivä on mennyt. Monissa haastatteluissahan lapset sanovat usein, että heitä harmittaa kun vanhemmat ei ehdi olemaan heidän kanssaan.
Olen minä paljon lapsen kanssa, kun teen vain osapv töitä. Eikä meillä ole edes telkkaria. Kotitöitä joudun tietenkin tekemään, mutta lapsi saisi kyllä niissä auttaa, ei vaan halua kun ainoa millä tulee mukaan on se jalassa roikkuminen. Eli voi olla huomionhakua, mutta en ehdi enempään huomioon. Mikään kotityö ei onnistu esim niin että samalla puhelisin lapsen kanssa hänen asioita tai leikkisi vieressä. Jos sellaiseen ohjaan, ei tottele yhtään. Ap
Sama ongelma. Otan vinkkejä vastaan. Neuvolasta ja MLL:n chatistä en ainakaan vauva-aikana saanut mitään sellaista neuvoa, jota en itsekin olisi keksinyt.
Mutta kakru pysyy kilttinä silloin, kun katsoo Pikku Kakkosta. Eli Areenasta se pyörimään, ja ruokaa pystyy tekemään. Trampoliini keittiön ikkunan edessä toimii myös, mutta vain kesällä ja ei ehkä kerrostalon yläkerroksissa.
Suurin osa kotitöistä jää silti tehtäväksi pikku riiviön kanssa.
Vauva tai pienempi taapero on vielä helppo, kun se pysyy leikkikehässä tai oviportin takana tai syöttötuolissa ilman, että syöttötuoli on vaarassa kaatua. Isompi vaatii sitten enemmän mielikuvitusta tai ei-konventionaalisten keinojen käyttöä.
No en vauvalle kysynyt neuvoa tämmöiseen asiaan vaan muihin. Mutta mainitsin sen siksi, että ne neuvot mitä sain olivat ihan sellaisia mitä itsekin osaan keksiä.
(Mun vauva muuten huusi suoraa huutoa leikkikehässä, joten ei toiminut. Ikean syöttötuolissa pysyi, ja tarjotinosaan saattoi laittaa leluja ja kirjoja. Perhekahvilan puisiin syöttötuoleihin meni heti aina kiipeilemään, Ikean tuoliin ei pystynyt. Noista porteista taaperot yleensä oppivat kiipeämään yli. Konttausikäinen ja juuri juoksemaan oppinut olivat pahimpia, rattaissa ja aidatuissa puistoissa he pysyivät. Nyt sentään lapsi ymmärtää jo puhetta eikä ihan joka auton alle juokse suoraa päätä, niin on huomattavasti rennompaa. )
Noilla saa muksun kiinni vaikka mihin: https://www.prisma.fi/fi/prisma/pikku-piia-turvavaljas-P100053437
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollanen kuulostaa siltä, että lapsi on vähän 3yksinäinen. Kerjää huomiota ja kelpaa myös se huonompikin, kunhan saa sitä. Onko sulla usein kiire tekemään tylsiä aikuisten juttuja? Ehditkö leikkiä ja puhella lapsen kanssa, siis rauhassa ja vakavasti niin, että lapsikin keskittyy ja avautuu ajatuksistaan? Kun ehdit istumaan sohvalle, räpläätkö puhelinta tai keskitytkö telkkariin? Silloin on se hetki, kun lapsi otetaan kainaloon ja kysytään miten päivä on mennyt. Monissa haastatteluissahan lapset sanovat usein, että heitä harmittaa kun vanhemmat ei ehdi olemaan heidän kanssaan.
Olen minä paljon lapsen kanssa, kun teen vain osapv töitä. Eikä meillä ole edes telkkaria. Kotitöitä joudun tietenkin tekemään, mutta lapsi saisi kyllä niissä auttaa, ei vaan halua kun ainoa millä tulee mukaan on se jalassa roikkuminen. Eli voi olla huomionhakua, mutta en ehdi enempään huomioon. Mikään kotityö ei onnistu esim niin että samalla puhelisin lapsen kanssa hänen asioita tai leikkisi vieressä. Jos sellaiseen ohjaan, ei tottele yhtään. Ap
Sama ongelma. Otan vinkkejä vastaan. Neuvolasta ja MLL:n chatistä en ainakaan vauva-aikana saanut mitään sellaista neuvoa, jota en itsekin olisi keksinyt.
Mutta kakru pysyy kilttinä silloin, kun katsoo Pikku Kakkosta. Eli Areenasta se pyörimään, ja ruokaa pystyy tekemään. Trampoliini keittiön ikkunan edessä toimii myös, mutta vain kesällä ja ei ehkä kerrostalon yläkerroksissa.
Suurin osa kotitöistä jää silti tehtäväksi pikku riiviön kanssa.
Vauva tai pienempi taapero on vielä helppo, kun se pysyy leikkikehässä tai oviportin takana tai syöttötuolissa ilman, että syöttötuoli on vaarassa kaatua. Isompi vaatii sitten enemmän mielikuvitusta tai ei-konventionaalisten keinojen käyttöä.
No en vauvalle kysynyt neuvoa tämmöiseen asiaan vaan muihin. Mutta mainitsin sen siksi, että ne neuvot mitä sain olivat ihan sellaisia mitä itsekin osaan keksiä.
(Mun vauva muuten huusi suoraa huutoa leikkikehässä, joten ei toiminut. Ikean syöttötuolissa pysyi, ja tarjotinosaan saattoi laittaa leluja ja kirjoja. Perhekahvilan puisiin syöttötuoleihin meni heti aina kiipeilemään, Ikean tuoliin ei pystynyt. Noista porteista taaperot yleensä oppivat kiipeämään yli. Konttausikäinen ja juuri juoksemaan oppinut olivat pahimpia, rattaissa ja aidatuissa puistoissa he pysyivät. Nyt sentään lapsi ymmärtää jo puhetta eikä ihan joka auton alle juokse suoraa päätä, niin on huomattavasti rennompaa. )
Noilla saa muksun kiinni vaikka mihin: https://www.prisma.fi/fi/prisma/pikku-piia-turvavaljas-P100053437
No saa vauvan ja taaperon rattaisiin ja syöttötuoliin paikoilleen. Mutta ei se voi iän kaiken olla paikallaan ja tyytymättömänä myös huutaa kuin sireeni. Kolme-neljävuotiasta ei enää oikein voi valjaissa pidellä kun laittaa ruokaa.
Minulla lapsi pysyy kyllä aloillaan jos laittaa katsomaan esim. Pikkukakkosta. Mutta ei hän siinä voi tuntikausia olla.
Tavallista kovempi uhmaikä, ei sen kummenpaa.