Millä saan lapsen tottelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap

Siitä se asenne on tullut, että lapsi on käytännössä kyennyt painostamaan sinua niin, että on saanut tahtonsa läpi tai muuten vaan on kyennyt jättämään määräykset noudattamatta.

Niin kuin nyt vaikka tämä lahkeestaroikkumisasia. Niin kauan kuin et konkreettisesti pysty estämään lasta roikkumassa siinä niin lapsella säilyy kuva siitä, että lahkeessa voi roikkua jos haluaa, eli ei tarvitse totella. Ja varmaan jos samantyyppisiä tilanteita on tullut vastaan monissa muissakin asioissa, niin äkkiähän lapsi kehittää siitä sen kokonaiskuvan itselleen, että äitiä ei todellakaan tarvitse totella jos ei tahdo.

Siis kyllä pystyn estämään lahkeessa roikkumisen, mutta en pysty yhtäaikaa estämään sitä ja tekemään ruokaa (koska estäminen vaatii molemmat kädet). Jos lapsen tahto on sitten ollut, että en tekisi hänelle ruokaa, niin siinähän on sitten onnistunut. Mutta en minä keksi millä sen roikkumisen voi estää ja samalla tehdä ruokaa, kun on yksin. Jos käsken hänet omaan huoneeseensa ja laitan oven kiinni, niin hän tietenkin avaa oven heti ja roikkuu taas jalassa. Jos hankkisin lapsen huoneen oveen lukon ja lukitsisin hänet sinne yksin kiukkuamaan, niin hän ensinnäkin satuttaisi itsensä siellä ja saisin lastensuojelun perääni. Olisihan tämä helpompaa, jos mies olisi joskus kotona. Ap

Miksi lapsi satuttaisi itsensä siellä? Raivoaako oikeasti niin kovasti, että aiheuttaa pahaa vahinkoa itselleen? Jos asia on näin, niin sinuna sisustaisin vaikka jonkun "pehmustetun huoneen" kotiin missä lapsi voisi turvallisesti olla. Eli kaikki vaarallinen tai kova tavara pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap

Siitä se asenne on tullut, että lapsi on käytännössä kyennyt painostamaan sinua niin, että on saanut tahtonsa läpi tai muuten vaan on kyennyt jättämään määräykset noudattamatta.

Niin kuin nyt vaikka tämä lahkeestaroikkumisasia. Niin kauan kuin et konkreettisesti pysty estämään lasta roikkumassa siinä niin lapsella säilyy kuva siitä, että lahkeessa voi roikkua jos haluaa, eli ei tarvitse totella. Ja varmaan jos samantyyppisiä tilanteita on tullut vastaan monissa muissakin asioissa, niin äkkiähän lapsi kehittää siitä sen kokonaiskuvan itselleen, että äitiä ei todellakaan tarvitse totella jos ei tahdo.

Siis kyllä pystyn estämään lahkeessa roikkumisen, mutta en pysty yhtäaikaa estämään sitä ja tekemään ruokaa (koska estäminen vaatii molemmat kädet). Jos lapsen tahto on sitten ollut, että en tekisi hänelle ruokaa, niin siinähän on sitten onnistunut. Mutta en minä keksi millä sen roikkumisen voi estää ja samalla tehdä ruokaa, kun on yksin. Jos käsken hänet omaan huoneeseensa ja laitan oven kiinni, niin hän tietenkin avaa oven heti ja roikkuu taas jalassa. Jos hankkisin lapsen huoneen oveen lukon ja lukitsisin hänet sinne yksin kiukkuamaan, niin hän ensinnäkin satuttaisi itsensä siellä ja saisin lastensuojelun perääni. Olisihan tämä helpompaa, jos mies olisi joskus kotona. Ap

Miksi lapsi satuttaisi itsensä siellä? Raivoaako oikeasti niin kovasti, että aiheuttaa pahaa vahinkoa itselleen? Jos asia on näin, niin sinuna sisustaisin vaikka jonkun "pehmustetun huoneen" kotiin missä lapsi voisi turvallisesti olla. Eli kaikki vaarallinen tai kova tavara pois.

Jos tekisin niin, että tunkisin jonnekin yksin raivoamaan, niin raivoaisi niin pahasti että satuttaisi itsensä. Jos olen siinä vieressä ottamassa raivoa vastaan, niin ei satuta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap

Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap

Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.

Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap

Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.

En ole koskaan antanut periksi, jos lapsi testaa. Tai huutaa haluavansa jotain. Päivät vaan on yhtä huutoa, kun lapsi yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi, eikä saa. Tai minä en onneksi huuda, lapsi vain. Ap

Mutta siis onhan lapsi saanut tahtonsa läpi ainakin tuon lahkeesta roikkumisen suhteen mistä kerroit. Ja ehkä monen muunkin jutun suhteen minkä estämiseen keinosi eivät ole riittäneet?

Liiallinen huutaminen on muuten myös se monessa perheessä kielletty ja lapset myös noudattavat tätä kieltoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap

Siitä se asenne on tullut, että lapsi on käytännössä kyennyt painostamaan sinua niin, että on saanut tahtonsa läpi tai muuten vaan on kyennyt jättämään määräykset noudattamatta.

Niin kuin nyt vaikka tämä lahkeestaroikkumisasia. Niin kauan kuin et konkreettisesti pysty estämään lasta roikkumassa siinä niin lapsella säilyy kuva siitä, että lahkeessa voi roikkua jos haluaa, eli ei tarvitse totella. Ja varmaan jos samantyyppisiä tilanteita on tullut vastaan monissa muissakin asioissa, niin äkkiähän lapsi kehittää siitä sen kokonaiskuvan itselleen, että äitiä ei todellakaan tarvitse totella jos ei tahdo.

Siis kyllä pystyn estämään lahkeessa roikkumisen, mutta en pysty yhtäaikaa estämään sitä ja tekemään ruokaa (koska estäminen vaatii molemmat kädet). Jos lapsen tahto on sitten ollut, että en tekisi hänelle ruokaa, niin siinähän on sitten onnistunut. Mutta en minä keksi millä sen roikkumisen voi estää ja samalla tehdä ruokaa, kun on yksin. Jos käsken hänet omaan huoneeseensa ja laitan oven kiinni, niin hän tietenkin avaa oven heti ja roikkuu taas jalassa. Jos hankkisin lapsen huoneen oveen lukon ja lukitsisin hänet sinne yksin kiukkuamaan, niin hän ensinnäkin satuttaisi itsensä siellä ja saisin lastensuojelun perääni. Olisihan tämä helpompaa, jos mies olisi joskus kotona. Ap

Miksi lapsi satuttaisi itsensä siellä? Raivoaako oikeasti niin kovasti, että aiheuttaa pahaa vahinkoa itselleen? Jos asia on näin, niin sinuna sisustaisin vaikka jonkun "pehmustetun huoneen" kotiin missä lapsi voisi turvallisesti olla. Eli kaikki vaarallinen tai kova tavara pois.

Jos tekisin niin, että tunkisin jonnekin yksin raivoamaan, niin raivoaisi niin pahasti että satuttaisi itsensä. Jos olen siinä vieressä ottamassa raivoa vastaan, niin ei satuta. Ap

Oletko varma, että lapsi raivoaa jos hänellä ei ole yleisöä raivoamiselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap

Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap

Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.

Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap

Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.

En ole koskaan antanut periksi, jos lapsi testaa. Tai huutaa haluavansa jotain. Päivät vaan on yhtä huutoa, kun lapsi yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi, eikä saa. Tai minä en onneksi huuda, lapsi vain. Ap

Mutta siis onhan lapsi saanut tahtonsa läpi ainakin tuon lahkeesta roikkumisen suhteen mistä kerroit. Ja ehkä monen muunkin jutun suhteen minkä estämiseen keinosi eivät ole riittäneet?

Liiallinen huutaminen on muuten myös se monessa perheessä kielletty ja lapset myös noudattavat tätä kieltoa.

On se meilläkin kielletty. Minun lapsi ei usko sitä kieltoa. Eikä minulla ole aavistustakaan miten saada lapsi olemaan huutamatta kun mikään kehu tai rangaistus ei tehoa. Eikä se, jos itse karjun, eikä se jos käsken huoneeseensa jäähylle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap

Siitä se asenne on tullut, että lapsi on käytännössä kyennyt painostamaan sinua niin, että on saanut tahtonsa läpi tai muuten vaan on kyennyt jättämään määräykset noudattamatta.

Niin kuin nyt vaikka tämä lahkeestaroikkumisasia. Niin kauan kuin et konkreettisesti pysty estämään lasta roikkumassa siinä niin lapsella säilyy kuva siitä, että lahkeessa voi roikkua jos haluaa, eli ei tarvitse totella. Ja varmaan jos samantyyppisiä tilanteita on tullut vastaan monissa muissakin asioissa, niin äkkiähän lapsi kehittää siitä sen kokonaiskuvan itselleen, että äitiä ei todellakaan tarvitse totella jos ei tahdo.

Siis kyllä pystyn estämään lahkeessa roikkumisen, mutta en pysty yhtäaikaa estämään sitä ja tekemään ruokaa (koska estäminen vaatii molemmat kädet). Jos lapsen tahto on sitten ollut, että en tekisi hänelle ruokaa, niin siinähän on sitten onnistunut. Mutta en minä keksi millä sen roikkumisen voi estää ja samalla tehdä ruokaa, kun on yksin. Jos käsken hänet omaan huoneeseensa ja laitan oven kiinni, niin hän tietenkin avaa oven heti ja roikkuu taas jalassa. Jos hankkisin lapsen huoneen oveen lukon ja lukitsisin hänet sinne yksin kiukkuamaan, niin hän ensinnäkin satuttaisi itsensä siellä ja saisin lastensuojelun perääni. Olisihan tämä helpompaa, jos mies olisi joskus kotona. Ap

Miksi lapsi satuttaisi itsensä siellä? Raivoaako oikeasti niin kovasti, että aiheuttaa pahaa vahinkoa itselleen? Jos asia on näin, niin sinuna sisustaisin vaikka jonkun "pehmustetun huoneen" kotiin missä lapsi voisi turvallisesti olla. Eli kaikki vaarallinen tai kova tavara pois.

Jos tekisin niin, että tunkisin jonnekin yksin raivoamaan, niin raivoaisi niin pahasti että satuttaisi itsensä. Jos olen siinä vieressä ottamassa raivoa vastaan, niin ei satuta. Ap

Oletko varma, että lapsi raivoaa jos hänellä ei ole yleisöä raivoamiselleen?

Olen joo, kokeiltu on. Ap

Miksi lapsen pitää totella? Tarkoitan siis sitä, miksi maailma olisi sellainen, että aikuinen määrää ja lapsi tottelee, kun maailma voisi olla sellainen, että aikuinen kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitten se tehdään yhdessä. Ei mitään neuvotteluja siitä, tehdäänkö tätä vai ei, vaan yksinkertaisesti tietyt asiat vain tehdään, mutta niistä on etukäteen kerrottu. Tietysti on myös lapsen itsensä päätettäviä asioita kuten vaikka se, mennäänkö tähän vai tuohon leikkipuistoon (jos aikuiselle ei ole mitään väliä), mutta elämässä selviää paljon helpommalla, kun lopettaa komentamisen ja määräämisen ja ryhtyy tekemään.

Ap, tee lasu itsestäsi, olet huono äiti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitää totella? Tarkoitan siis sitä, miksi maailma olisi sellainen, että aikuinen määrää ja lapsi tottelee, kun maailma voisi olla sellainen, että aikuinen kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitten se tehdään yhdessä. Ei mitään neuvotteluja siitä, tehdäänkö tätä vai ei, vaan yksinkertaisesti tietyt asiat vain tehdään, mutta niistä on etukäteen kerrottu. Tietysti on myös lapsen itsensä päätettäviä asioita kuten vaikka se, mennäänkö tähän vai tuohon leikkipuistoon (jos aikuiselle ei ole mitään väliä), mutta elämässä selviää paljon helpommalla, kun lopettaa komentamisen ja määräämisen ja ryhtyy tekemään.

Sittenhän siitä tulee määräämistä ja komentamista jos lapsi ei haluakaan tehdä niin kuin aikuinen sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitää totella? Tarkoitan siis sitä, miksi maailma olisi sellainen, että aikuinen määrää ja lapsi tottelee, kun maailma voisi olla sellainen, että aikuinen kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitten se tehdään yhdessä. Ei mitään neuvotteluja siitä, tehdäänkö tätä vai ei, vaan yksinkertaisesti tietyt asiat vain tehdään, mutta niistä on etukäteen kerrottu. Tietysti on myös lapsen itsensä päätettäviä asioita kuten vaikka se, mennäänkö tähän vai tuohon leikkipuistoon (jos aikuiselle ei ole mitään väliä), mutta elämässä selviää paljon helpommalla, kun lopettaa komentamisen ja määräämisen ja ryhtyy tekemään.

Miten pakotat lapsen "vain tekemään" asiat?

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitää totella? Tarkoitan siis sitä, miksi maailma olisi sellainen, että aikuinen määrää ja lapsi tottelee, kun maailma voisi olla sellainen, että aikuinen kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitten se tehdään yhdessä. Ei mitään neuvotteluja siitä, tehdäänkö tätä vai ei, vaan yksinkertaisesti tietyt asiat vain tehdään, mutta niistä on etukäteen kerrottu. Tietysti on myös lapsen itsensä päätettäviä asioita kuten vaikka se, mennäänkö tähän vai tuohon leikkipuistoon (jos aikuiselle ei ole mitään väliä), mutta elämässä selviää paljon helpommalla, kun lopettaa komentamisen ja määräämisen ja ryhtyy tekemään.

Ai yksinkertaisesti asiat vain tehdään? No miten, jos lapsi ei millään usko mitä ennakkoon sanotaan ja tekemisen hetkellä sanotaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap

Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap

Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.

Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap

Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.

En ole koskaan antanut periksi, jos lapsi testaa. Tai huutaa haluavansa jotain. Päivät vaan on yhtä huutoa, kun lapsi yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi, eikä saa. Tai minä en onneksi huuda, lapsi vain. Ap

Mutta siis onhan lapsi saanut tahtonsa läpi ainakin tuon lahkeesta roikkumisen suhteen mistä kerroit. Ja ehkä monen muunkin jutun suhteen minkä estämiseen keinosi eivät ole riittäneet?

Liiallinen huutaminen on muuten myös se monessa perheessä kielletty ja lapset myös noudattavat tätä kieltoa.

On se meilläkin kielletty. Minun lapsi ei usko sitä kieltoa. Eikä minulla ole aavistustakaan miten saada lapsi olemaan huutamatta kun mikään kehu tai rangaistus ei tehoa. Eikä se, jos itse karjun, eikä se jos käsken huoneeseensa jäähylle. Ap

Onko holding kokeiltu? Eli otat lapsen syliin tiukkaan otteeseen etkä sano lapselle sanaakaan tai reagoi mitenkään lapsen riehumiseen ennen kuin lapsi rauhoittuu. Sitten vasta kun lapsi on rauhallinen niin päästät irti.

Päiväkodeissa ja hoitolaitoksissa käyttävät myös mattoon käärimistä tähän samaan tarkoitukseen. Sitäkin kannattaa kokeilla.

Myös korvatulppia kannattaa harkita ainakin itselle näihin tilanteisiin missä huutaminen on hillitöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap

Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap

Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.

Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap

Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.

En ole koskaan antanut periksi, jos lapsi testaa. Tai huutaa haluavansa jotain. Päivät vaan on yhtä huutoa, kun lapsi yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi, eikä saa. Tai minä en onneksi huuda, lapsi vain. Ap

Mutta siis onhan lapsi saanut tahtonsa läpi ainakin tuon lahkeesta roikkumisen suhteen mistä kerroit. Ja ehkä monen muunkin jutun suhteen minkä estämiseen keinosi eivät ole riittäneet?

Liiallinen huutaminen on muuten myös se monessa perheessä kielletty ja lapset myös noudattavat tätä kieltoa.

On se meilläkin kielletty. Minun lapsi ei usko sitä kieltoa. Eikä minulla ole aavistustakaan miten saada lapsi olemaan huutamatta kun mikään kehu tai rangaistus ei tehoa. Eikä se, jos itse karjun, eikä se jos käsken huoneeseensa jäähylle. Ap

Onko holding kokeiltu? Eli otat lapsen syliin tiukkaan otteeseen etkä sano lapselle sanaakaan tai reagoi mitenkään lapsen riehumiseen ennen kuin lapsi rauhoittuu. Sitten vasta kun lapsi on rauhallinen niin päästät irti.

Päiväkodeissa ja hoitolaitoksissa käyttävät myös mattoon käärimistä tähän samaan tarkoitukseen. Sitäkin kannattaa kokeilla.

Myös korvatulppia kannattaa harkita ainakin itselle näihin tilanteisiin missä huutaminen on hillitöntä.

Olen kokeillut tiukasti sylissä pitämistä, ja mikäs siinä, lapsi siinä on ja huutaa puoli tuntia. Sitten rauhoittuu. Mutta eipä se ole huutamista poistanut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap

Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap

Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.

Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap

Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.

En ole koskaan antanut periksi, jos lapsi testaa. Tai huutaa haluavansa jotain. Päivät vaan on yhtä huutoa, kun lapsi yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi, eikä saa. Tai minä en onneksi huuda, lapsi vain. Ap

Mutta siis onhan lapsi saanut tahtonsa läpi ainakin tuon lahkeesta roikkumisen suhteen mistä kerroit. Ja ehkä monen muunkin jutun suhteen minkä estämiseen keinosi eivät ole riittäneet?

Liiallinen huutaminen on muuten myös se monessa perheessä kielletty ja lapset myös noudattavat tätä kieltoa.

On se meilläkin kielletty. Minun lapsi ei usko sitä kieltoa. Eikä minulla ole aavistustakaan miten saada lapsi olemaan huutamatta kun mikään kehu tai rangaistus ei tehoa. Eikä se, jos itse karjun, eikä se jos käsken huoneeseensa jäähylle. Ap

Huone on huono jäähypaikka koska siellä on virikkeitä niin paljon. Penkki on paljon parempi.

Kiinassa käyttävät myös paljon sitä, että lapsi laitetaan seinää vasten seisomaan niin, että kasvot ovat seinässä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap

Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap

Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.

Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap

Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.

En ole koskaan antanut periksi, jos lapsi testaa. Tai huutaa haluavansa jotain. Päivät vaan on yhtä huutoa, kun lapsi yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi, eikä saa. Tai minä en onneksi huuda, lapsi vain. Ap

Mutta siis onhan lapsi saanut tahtonsa läpi ainakin tuon lahkeesta roikkumisen suhteen mistä kerroit. Ja ehkä monen muunkin jutun suhteen minkä estämiseen keinosi eivät ole riittäneet?

Liiallinen huutaminen on muuten myös se monessa perheessä kielletty ja lapset myös noudattavat tätä kieltoa.

On se meilläkin kielletty. Minun lapsi ei usko sitä kieltoa. Eikä minulla ole aavistustakaan miten saada lapsi olemaan huutamatta kun mikään kehu tai rangaistus ei tehoa. Eikä se, jos itse karjun, eikä se jos käsken huoneeseensa jäähylle. Ap

Huone on huono jäähypaikka koska siellä on virikkeitä niin paljon. Penkki on paljon parempi.

Kiinassa käyttävät myös paljon sitä, että lapsi laitetaan seinää vasten seisomaan niin, että kasvot ovat seinässä kiinni.

Eikös tuo ole jo simputusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitää totella? Tarkoitan siis sitä, miksi maailma olisi sellainen, että aikuinen määrää ja lapsi tottelee, kun maailma voisi olla sellainen, että aikuinen kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitten se tehdään yhdessä. Ei mitään neuvotteluja siitä, tehdäänkö tätä vai ei, vaan yksinkertaisesti tietyt asiat vain tehdään, mutta niistä on etukäteen kerrottu. Tietysti on myös lapsen itsensä päätettäviä asioita kuten vaikka se, mennäänkö tähän vai tuohon leikkipuistoon (jos aikuiselle ei ole mitään väliä), mutta elämässä selviää paljon helpommalla, kun lopettaa komentamisen ja määräämisen ja ryhtyy tekemään.

Sittenhän siitä tulee määräämistä ja komentamista jos lapsi ei haluakaan tehdä niin kuin aikuinen sanoo.

Ei tule, koska ollaan tekemässä yhdessä. Ap:n tapauksessa hän käskee ja määrää, mutta ei tee elettäkään auttaakseen lasta toimimaan käskyjen mukaan. Jos lapsi ei halua tehdä jotain, niin aikuisen pitää miettiä, miksi näin on, miksi lapsi ei halua ulos tai leikkiä itsekseen. Yleensä kaikkeen on syy ja ap:n tapauksessa se on lapsen toiminnanohjauksen puutteet ja ap:n kyvyttömyys tehdä sanomisen sijaan. Tosin vaikuttaa siltä, että molemmilla on neurologisia häiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsesi on?

3 v 9 kk. Ap

Seurauksilla voisi olla painoa. Sano: JOS KAIKKI MENEE HYVIN, niin mennään puistoon / tehdään lettuja j.n.e.

Ei mitään isoa (ei isoja legopakkauksia) vaan tekemistä joka kuuluu arkeen, mutta vain jos SINÄ viitsit. Et viitsi jos lapsi ei viitsi olla kunnolla. Vedä se läpi.

Muistan hyvin miten lapseni kolmevuotiaana karjui että mennään sorsia syöttämään. Karjui koko matkan kaupasta kotiin, ja oppi meni perille: Kun karkaa kaupassa, ei mennäkään sorsia syöttämään. Koska äitihän oli sanonut että jos kaikki menee hyvin!

Hyviä hermoja sinulle. Uhmaikä on hyvää harjoittelua murrosikää varten, molemmille.

Muuten peesaan mutta "jos kaikki menee hyvin" ei kerro 3-4-vuotiaalle juurikaan mitä häneltä odotetaan eikä motivoi ponnistelemaan kun ei tiedä mitä yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitää totella? Tarkoitan siis sitä, miksi maailma olisi sellainen, että aikuinen määrää ja lapsi tottelee, kun maailma voisi olla sellainen, että aikuinen kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitten se tehdään yhdessä. Ei mitään neuvotteluja siitä, tehdäänkö tätä vai ei, vaan yksinkertaisesti tietyt asiat vain tehdään, mutta niistä on etukäteen kerrottu. Tietysti on myös lapsen itsensä päätettäviä asioita kuten vaikka se, mennäänkö tähän vai tuohon leikkipuistoon (jos aikuiselle ei ole mitään väliä), mutta elämässä selviää paljon helpommalla, kun lopettaa komentamisen ja määräämisen ja ryhtyy tekemään.

Sittenhän siitä tulee määräämistä ja komentamista jos lapsi ei haluakaan tehdä niin kuin aikuinen sanoo.

Ei tule, koska ollaan tekemässä yhdessä. Ap:n tapauksessa hän käskee ja määrää, mutta ei tee elettäkään auttaakseen lasta toimimaan käskyjen mukaan. Jos lapsi ei halua tehdä jotain, niin aikuisen pitää miettiä, miksi näin on, miksi lapsi ei halua ulos tai leikkiä itsekseen. Yleensä kaikkeen on syy ja ap:n tapauksessa se on lapsen toiminnanohjauksen puutteet ja ap:n kyvyttömyys tehdä sanomisen sijaan. Tosin vaikuttaa siltä, että molemmilla on neurologisia häiriöitä.

Miten niin en tee elettäkään auttaakseni? Annan konkreettisia ohjeita, usein pilkon tekemisen pieniin vaiheisiin ja annan joka vaiheeseen ohjeen, kannustan että sujuu hyvin jne. Jos näyttää, ettei suju, niin autan kädestä pitäen. Mitä muuta pitäisi tehdä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap

Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap

Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.

Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap

Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.

En ole koskaan antanut periksi, jos lapsi testaa. Tai huutaa haluavansa jotain. Päivät vaan on yhtä huutoa, kun lapsi yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi, eikä saa. Tai minä en onneksi huuda, lapsi vain. Ap

Mutta siis onhan lapsi saanut tahtonsa läpi ainakin tuon lahkeesta roikkumisen suhteen mistä kerroit. Ja ehkä monen muunkin jutun suhteen minkä estämiseen keinosi eivät ole riittäneet?

Liiallinen huutaminen on muuten myös se monessa perheessä kielletty ja lapset myös noudattavat tätä kieltoa.

On se meilläkin kielletty. Minun lapsi ei usko sitä kieltoa. Eikä minulla ole aavistustakaan miten saada lapsi olemaan huutamatta kun mikään kehu tai rangaistus ei tehoa. Eikä se, jos itse karjun, eikä se jos käsken huoneeseensa jäähylle. Ap

Huone on huono jäähypaikka koska siellä on virikkeitä niin paljon. Penkki on paljon parempi.

Kiinassa käyttävät myös paljon sitä, että lapsi laitetaan seinää vasten seisomaan niin, että kasvot ovat seinässä kiinni.

Eikös tuo ole jo simputusta?

Onko se simputusta jos roikkuu koko ajan toisen jalassa kiinni?

Tai onko se simputusta jos kroonisesti tottelematon sotilas joutuu lopulta varuskunnan putkaan, kun mikään muu ei ole riittänyt motivaatioksi käskyjen noudattamiseen?

Millaisissa tilanteissa ei tottele?

3-vuotias on vielä pieni ja kaipaa paaaaljon vanhempien huomiota. Tottelemattomuus tämän ikäisellä on usein sitä huomion hakua. On oppinut, että kyseisellä käytöksellä saa vanhempiensa huomion. Osittain toki käytös liittyy myös ikävaiheeseen.

Eli oleellista olisi olla jatkuvasti huomauttelematta, jos ei nyt kenenkään henkeä uhkaavaa käytöstä. Näin ei saa huomioita huonolla käytöksellä.

Toiseksi pienen kanssa tulee viettää vain enemmän aikaa. Tehdä paljon päivän aikana yhdessä asioita. Onko lapsi päiväkodissa vai ei? Ehkä joku (urheilu)harrastus voisi tehdä myös hyvää energian purkuun.