Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä saan lapsen tottelemaan?
03.06.2022 |
Alan olla aika väsynyt, kun lapsi ei usko yhtään mitään. On aina ollut omapäinen. Ja meillä on aina ollut selkeät ja johdonmukaiset rajat ja ei on tarkoittanut aina ei. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Arki ei meinaa sujua yhtään, kun lapsi ei usko yhtään mitään. En saa yksinkertaisintakaan asiaa hoidettua, kun mitään pienintäkään asiaa ei usko. Ymmärtää kyllä hyvin mitä sanotaan. Mitkään palkinnot ei tunnu motivoivan, ei edes se vaikka lupaisin palkinnoksi ison legopakkausen siitä jos tottelee koko päivän.
Kommentit (128)
Ei pidä vain palkita hyvästä käytöksestä, vaan voi myös rangaista huonosta käytöksestä. Itse ainakin kummasti opin, kun lähti legot tai tietokone jäähylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.
Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap
Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?
Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.
No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap
Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.
Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap
Hiukan samantyyppisessä tilanteessa uhkasin joskus, että haen kaapista valjaat ja rattaat pyörävarastosta, ja sitten lapsi saa luvan istua rattaissa kunnes ruoka on valmis.
Meillä ei ole enää rattaita. Jos olisi ja uhkaisin noin, niin joutuisin toteuttamaan uhkaukseni ja lapsi riehuisi rattaissa niin että kaataisi ne ja kaatuisi itse mukana. Ap
Jos oikeasti olet epätoivoinen niin hommaa kirpparilta jotkut parin kympin rattaat ja täytä alustan tavarakori kivillä niin niitä ei kaada vaikka miten riehuisi. Kyllä hätä keinot keksii.
Pitäisi tämä arki silti saada toimimaan jotenkin muuten kuin että näin vanha lapsi on köytetty kivillä varustettuihin rattaisiin ja lapsi siinä riehuu, riuhtoo ja huutaa ja minä paistan jauhelihaa vieressä. Kuulostaa joltain sketsiltä. Ap
Vitsalla oppii tottelemaan. On kielletty konsti tänä päivänä joten lapset eivät opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.
Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap
Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?
Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.
No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap
Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.
Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap
Hiukan samantyyppisessä tilanteessa uhkasin joskus, että haen kaapista valjaat ja rattaat pyörävarastosta, ja sitten lapsi saa luvan istua rattaissa kunnes ruoka on valmis.
Meillä ei ole enää rattaita. Jos olisi ja uhkaisin noin, niin joutuisin toteuttamaan uhkaukseni ja lapsi riehuisi rattaissa niin että kaataisi ne ja kaatuisi itse mukana. Ap
Jos oikeasti olet epätoivoinen niin hommaa kirpparilta jotkut parin kympin rattaat ja täytä alustan tavarakori kivillä niin niitä ei kaada vaikka miten riehuisi. Kyllä hätä keinot keksii.
Pitäisi tämä arki silti saada toimimaan jotenkin muuten kuin että näin vanha lapsi on köytetty kivillä varustettuihin rattaisiin ja lapsi siinä riehuu, riuhtoo ja huutaa ja minä paistan jauhelihaa vieressä. Kuulostaa joltain sketsiltä. Ap
Lapsiperhe-elämä on kyllä aika sketsiä muutenkin jos miettii mikä on normaalia käytöstä pikkulapselle ja mikä taas aikuiselle. Välillä siihen joutuu heittäytymään täysillä mukaan eli pelaamaan samoilla korteilla kuin lapsi jos aikoo menestyä.
Mitä enemmän vanhempi kehittää henkisiä esteitä itselleen sen suhteen, että miten voi toimia niin sen vaikeammaksi lastenkasvatus muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.
Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap
Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?
Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.
No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap
Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.
Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap
Hiukan samantyyppisessä tilanteessa uhkasin joskus, että haen kaapista valjaat ja rattaat pyörävarastosta, ja sitten lapsi saa luvan istua rattaissa kunnes ruoka on valmis.
Meillä ei ole enää rattaita. Jos olisi ja uhkaisin noin, niin joutuisin toteuttamaan uhkaukseni ja lapsi riehuisi rattaissa niin että kaataisi ne ja kaatuisi itse mukana. Ap
Jos oikeasti olet epätoivoinen niin hommaa kirpparilta jotkut parin kympin rattaat ja täytä alustan tavarakori kivillä niin niitä ei kaada vaikka miten riehuisi. Kyllä hätä keinot keksii.
Pitäisi tämä arki silti saada toimimaan jotenkin muuten kuin että näin vanha lapsi on köytetty kivillä varustettuihin rattaisiin ja lapsi siinä riehuu, riuhtoo ja huutaa ja minä paistan jauhelihaa vieressä. Kuulostaa joltain sketsiltä. Ap
Tuskin noin tarvitsee toimia enempää kuin pari kertaa ennen kuin lapsi uskoo. Se vaan pitää hyväksyä että kun kerran lapsella on se perusasenne että totella ei tarvitse niin et sitä asennetta pysty korjaamaan ilman että jonkin sortin "shokkiterapia" on käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottelemisesta ei palkita. Se ei ole neuvottelukysymyskään, Tottelemattomuudesta rangaistaan - se on lapsi kohtainen asia.
Uskon enemmän positiiviseen vahvistamiseen. On meillä kyllä rangaistuksiakin ollut mutta ei ne vaikuta kuin muutaman sekunnin. Ap
Taitaa olla aika kevyet/lievät rangaistukset kyseessä?
Toki jos positiivisen vahvistamisen mukaan menet, niin silloin toki ei pitäisi rangaista mitenkään vaan pelkästään rohkaista lasta kun lapsi toimii oikein.
No mikä teistä on sopiva rangaistus tämän ikäiselle, jos olen vaikka sanonut lapselle, että leiki hetki (10 min) kun teen ruoan tai voit myös auttaa ruoassa (mutta silloin ei saa roikkua äidin jalassa). Niin lopputulos on, että en saa tehtyä ruokaa yhtään, kun lapsi vain roikkuu jalassani. Ap
Estä sitä roikkumasta jalassa. Ja nyt tarkoitan, että ihan fyysisesti.
Kyllä. Sen vuoksi en saa ruokaa tehtyä kun joudun koko ajan fyysisesti estämään. Kerran hermostuin ja sanoin että ruokaa ei sitten tule eikä tullut vaan oltiin nälässä. Eipä ollut vaikutusta silläkään tottelemiseen. Ap
Hiukan samantyyppisessä tilanteessa uhkasin joskus, että haen kaapista valjaat ja rattaat pyörävarastosta, ja sitten lapsi saa luvan istua rattaissa kunnes ruoka on valmis.
Meillä ei ole enää rattaita. Jos olisi ja uhkaisin noin, niin joutuisin toteuttamaan uhkaukseni ja lapsi riehuisi rattaissa niin että kaataisi ne ja kaatuisi itse mukana. Ap
Jos oikeasti olet epätoivoinen niin hommaa kirpparilta jotkut parin kympin rattaat ja täytä alustan tavarakori kivillä niin niitä ei kaada vaikka miten riehuisi. Kyllä hätä keinot keksii.
Pitäisi tämä arki silti saada toimimaan jotenkin muuten kuin että näin vanha lapsi on köytetty kivillä varustettuihin rattaisiin ja lapsi siinä riehuu, riuhtoo ja huutaa ja minä paistan jauhelihaa vieressä. Kuulostaa joltain sketsiltä. Ap
Tuskin noin tarvitsee toimia enempää kuin pari kertaa ennen kuin lapsi uskoo. Se vaan pitää hyväksyä että kun kerran lapsella on se perusasenne että totella ei tarvitse niin et sitä asennetta pysty korjaamaan ilman että jonkin sortin "shokkiterapia" on käytössä.
Lisäisin vielä, että juuri tuohon shokkireaktioon ne vanhan ajan vitsat ja remmit pohjautuivat. Ne kirpaisivat kerta kaikkiaan niin kovaa että ei sitä kestä ja se taas pakotti lapsen muuttamaan asenteensa.
Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap
Vierailija kirjoitti:
Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap
Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap
Siitä se asenne on tullut, että lapsi on käytännössä kyennyt painostamaan sinua niin, että on saanut tahtonsa läpi tai muuten vaan on kyennyt jättämään määräykset noudattamatta.
Niin kuin nyt vaikka tämä lahkeestaroikkumisasia. Niin kauan kuin et konkreettisesti pysty estämään lasta roikkumassa siinä niin lapsella säilyy kuva siitä, että lahkeessa voi roikkua jos haluaa, eli ei tarvitse totella. Ja varmaan jos samantyyppisiä tilanteita on tullut vastaan monissa muissakin asioissa, niin äkkiähän lapsi kehittää siitä sen kokonaiskuvan itselleen, että äitiä ei todellakaan tarvitse totella jos ei tahdo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap
Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap
Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap
Siitä se asenne on tullut, että lapsi on käytännössä kyennyt painostamaan sinua niin, että on saanut tahtonsa läpi tai muuten vaan on kyennyt jättämään määräykset noudattamatta.
Niin kuin nyt vaikka tämä lahkeestaroikkumisasia. Niin kauan kuin et konkreettisesti pysty estämään lasta roikkumassa siinä niin lapsella säilyy kuva siitä, että lahkeessa voi roikkua jos haluaa, eli ei tarvitse totella. Ja varmaan jos samantyyppisiä tilanteita on tullut vastaan monissa muissakin asioissa, niin äkkiähän lapsi kehittää siitä sen kokonaiskuvan itselleen, että äitiä ei todellakaan tarvitse totella jos ei tahdo.
Siis kyllä pystyn estämään lahkeessa roikkumisen, mutta en pysty yhtäaikaa estämään sitä ja tekemään ruokaa (koska estäminen vaatii molemmat kädet). Jos lapsen tahto on sitten ollut, että en tekisi hänelle ruokaa, niin siinähän on sitten onnistunut. Mutta en minä keksi millä sen roikkumisen voi estää ja samalla tehdä ruokaa, kun on yksin. Jos käsken hänet omaan huoneeseensa ja laitan oven kiinni, niin hän tietenkin avaa oven heti ja roikkuu taas jalassa. Jos hankkisin lapsen huoneen oveen lukon ja lukitsisin hänet sinne yksin kiukkuamaan, niin hän ensinnäkin satuttaisi itsensä siellä ja saisin lastensuojelun perääni. Olisihan tämä helpompaa, jos mies olisi joskus kotona. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap
Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap
Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.
Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap
Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, että lapsi on luonteeltaan voimakastahtoinen ja auktoriteettivastainen. Ei siis mikään helppo kasvatettava uhmaiässä, mutta voi olla silti mahtava tyyppi. Kannattaa olla yhteydessä neuvolaan ja kysellä vinkkejä sieltä. Et ole varmasti ensimmäinen etkä viimeinen, joka asiaan neuvoa kysyy.
Voi myös olla, että lapsella on nepsy-piirteitä, jolloin kuormittuu normaalia enemmän ja reagoi voimakkaasti. Joillakin aspergereilla on myös voimakas tasa-arvoisuuden kokemus, eli he pitävät itseään aikuisen kanssa tasaveroisena eivätkä helposti hahmota/tunnusta aikuisen auktoriteettiasemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap
Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap
Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.
Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap
Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap
Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, että lapsi on luonteeltaan voimakastahtoinen ja auktoriteettivastainen. Ei siis mikään helppo kasvatettava uhmaiässä, mutta voi olla silti mahtava tyyppi. Kannattaa olla yhteydessä neuvolaan ja kysellä vinkkejä sieltä. Et ole varmasti ensimmäinen etkä viimeinen, joka asiaan neuvoa kysyy.
Voi myös olla, että lapsella on nepsy-piirteitä, jolloin kuormittuu normaalia enemmän ja reagoi voimakkaasti. Joillakin aspergereilla on myös voimakas tasa-arvoisuuden kokemus, eli he pitävät itseään aikuisen kanssa tasaveroisena eivätkä helposti hahmota/tunnusta aikuisen auktoriteettiasemaa.
Lapsi on kyllä mahtava tyyppi ja hyvin rakas minulle. Ja olen itse voimakastahtoinen ihminen, kuulemma olen ollut aivan sietämätön lapsi ja teini. Minä olin sellainen jo viisivuotiaana, että en kunnioittanut vanhempieni auktoriteettiasemaa ollenkaan, tai mielestäni heillä ei ollut sellaista. En mielestäni ole asperger, mutta osun itse tuohon mitä kirjoitit aspergereista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap
Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap
Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.
Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap
Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.
En ole koskaan antanut periksi, jos lapsi testaa. Tai huutaa haluavansa jotain. Päivät vaan on yhtä huutoa, kun lapsi yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi, eikä saa. Tai minä en onneksi huuda, lapsi vain. Ap
Alue: Aihe vapaa
Jos oikeasti olet epätoivoinen niin hommaa kirpparilta jotkut parin kympin rattaat ja täytä alustan tavarakori kivillä niin niitä ei kaada vaikka miten riehuisi. Kyllä hätä keinot keksii.