Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä saan lapsen tottelemaan?
03.06.2022 |
Alan olla aika väsynyt, kun lapsi ei usko yhtään mitään. On aina ollut omapäinen. Ja meillä on aina ollut selkeät ja johdonmukaiset rajat ja ei on tarkoittanut aina ei. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Arki ei meinaa sujua yhtään, kun lapsi ei usko yhtään mitään. En saa yksinkertaisintakaan asiaa hoidettua, kun mitään pienintäkään asiaa ei usko. Ymmärtää kyllä hyvin mitä sanotaan. Mitkään palkinnot ei tunnu motivoivan, ei edes se vaikka lupaisin palkinnoksi ison legopakkausen siitä jos tottelee koko päivän.
Kommentit (128)
Onko ongelma pohjimmiltaan lapsen tottelemattomuus vai se, ettei mies ole kotona, kuten ap on monessa viestissä sanonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla kuinka naisen saa tottelemaan eli käytä auktoriteettia,lahjo ja sano että saat piiskaa jos et tottele.
M31
Vierailija kirjoitti:
Onko ongelma pohjimmiltaan lapsen tottelemattomuus vai se, ettei mies ole kotona, kuten ap on monessa viestissä sanonut?
Täytyyhän yksinhuoltajienkin jotenkin selvitä. Miksi ei ap siis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap
Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, että lapsi on luonteeltaan voimakastahtoinen ja auktoriteettivastainen. Ei siis mikään helppo kasvatettava uhmaiässä, mutta voi olla silti mahtava tyyppi. Kannattaa olla yhteydessä neuvolaan ja kysellä vinkkejä sieltä. Et ole varmasti ensimmäinen etkä viimeinen, joka asiaan neuvoa kysyy.
Voi myös olla, että lapsella on nepsy-piirteitä, jolloin kuormittuu normaalia enemmän ja reagoi voimakkaasti. Joillakin aspergereilla on myös voimakas tasa-arvoisuuden kokemus, eli he pitävät itseään aikuisen kanssa tasaveroisena eivätkä helposti hahmota/tunnusta aikuisen auktoriteettiasemaa.
Eikä välttämättä neuvola, vaan perheneuvola, joka antaa kasvatus- ja perheneuvontaa. Löytyy netistä varmasti AP:n kunnan puhelinnumero, jonne soittaa ja pyytää neuvoja/ käyntiä. Perheneuvola on ns. sosiaalityön ennaltaehkäisevää lasten suojelua. Ei ole sama asia kuin lastensuojelu eikä joudu lastensuojelun asiakkaaksi. :)
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla kuinka naisen saa tottelemaan eli käytä auktoriteettia,lahjo ja sano että saat piiskaa jos et tottele.
M31
No just!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa tilanteissa ei tottele?
3-vuotias on vielä pieni ja kaipaa paaaaljon vanhempien huomiota. Tottelemattomuus tämän ikäisellä on usein sitä huomion hakua. On oppinut, että kyseisellä käytöksellä saa vanhempiensa huomion. Osittain toki käytös liittyy myös ikävaiheeseen.
Eli oleellista olisi olla jatkuvasti huomauttelematta, jos ei nyt kenenkään henkeä uhkaavaa käytöstä. Näin ei saa huomioita huonolla käytöksellä.
Toiseksi pienen kanssa tulee viettää vain enemmän aikaa. Tehdä paljon päivän aikana yhdessä asioita. Onko lapsi päiväkodissa vai ei? Ehkä joku (urheilu)harrastus voisi tehdä myös hyvää energian purkuun.
Kyllä se aika kaaosta perheessä on, jos 3v ikäiseltä ei estetä muuta kuin henkeä vaarantava käytös. Sellaisessa on helisemässä sekä lapsi että muu perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap
Ja mietin joka päivä mitä olen tehnyt väärin (kasvattamisessa). En vain keksi mitä. Syytän itseäni siitä, että tämä on tällaista. Ap
Ne käyttämäsi palkinnot, rangaistukset ja pakkokeinot ovat olleet tehottomia. Sinun pitäisi käyttää jotain muita keinoja eikä niitä mitkä olet jo kokeillut ja jotka eivät ole toimineet. Ja ennen kaikkea muistaa perusasetelma, eli että nyt on kyseessä valtataistelu lapsen kanssa ja sitä et voi voittaa ihan kevyin keinoin koska lapsi on luonnostaan halukas häikäilemättä käyttämään koko keinopalettia mitä hänellä on käytössä.
Kyselin tätä samaa aihetta toisaalla, ja siellä minulle sanottiin, että ei lapset mitään valtataistelua harrasta. Ap
Kyllä ne vaan harrastaa. Sitä kutsutaan aikuisen "testaamiseksi" ja jos testaamisen tulos on se että aikuinen antaa periksi niin siitä kaaos aukeaa.
En ole koskaan antanut periksi, jos lapsi testaa. Tai huutaa haluavansa jotain. Päivät vaan on yhtä huutoa, kun lapsi yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi, eikä saa. Tai minä en onneksi huuda, lapsi vain. Ap
Mutta siis onhan lapsi saanut tahtonsa läpi ainakin tuon lahkeesta roikkumisen suhteen mistä kerroit. Ja ehkä monen muunkin jutun suhteen minkä estämiseen keinosi eivät ole riittäneet?
Liiallinen huutaminen on muuten myös se monessa perheessä kielletty ja lapset myös noudattavat tätä kieltoa.
On se meilläkin kielletty. Minun lapsi ei usko sitä kieltoa. Eikä minulla ole aavistustakaan miten saada lapsi olemaan huutamatta kun mikään kehu tai rangaistus ei tehoa. Eikä se, jos itse karjun, eikä se jos käsken huoneeseensa jäähylle. Ap
Huone on huono jäähypaikka koska siellä on virikkeitä niin paljon. Penkki on paljon parempi.
Kiinassa käyttävät myös paljon sitä, että lapsi laitetaan seinää vasten seisomaan niin, että kasvot ovat seinässä kiinni.
Entä jos se lapsi ei pysy penkillä tai seinää vasten kasvot seinässä kiinni?
Tai jos lapsi ei pysy asunnossa vaan karkaa ulos? Tai ei pysy jalkakäytävällä vaan karkaa ajoradalle? Hmm, mitähän näissä tilanteissa voisi oikein tehdä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin nyt lapsella on hätänä. Tuo konkreettisesti sinussa roikkuminen ei kuulosta hyvälle. Itse toimisin tuossa tilanteessa varmaan niin, että kysyisin, onko halipula ja ottaisin lapsen syliin. Sitten istuttaisiin siinä. Ehkä odottaisin, kunnes lapsi kysyy, enkö tee sitä ruokaa. No joko halipula parani? Mennään tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Alan olla sen verran väsynyt tähän tottelemattomuuteen, että ilo katoaa elämästä kun mikään ei suju eikä onnistu. Olen ennen ollut perusiloinen ihminen, nykyään kai lähinnä perusvihainen, vaikka en räyhääkään, mutta se on sellainen taustavireolotila. Ap
Tässä voi olla jotain, jota pitäisi miettiä lisää. Lapsi vaistoaa tunteesi ja se aiheuttaa hänessä pelkoa ja ahdistusta. Osoita lapsellesi, että rakastat häntä ja pitäkää hauskaa yhdessä. Kotitöistä voit tinkiä kunnes tilanne helpottaa. Ruokaakin saa valmiina. Isän osuutta arjessanne pitää miettiä. Koska teillä on hauskaa yhdessä perheenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimakastahtoisen lapsen kanssa toimii parhaiten se, että herätetään sen lapsen motivaatio. Esimerkiksi meillä toimii liikenteessä, että pyydän hänet ohjaamaan minua, mihin pitää pysähtyä jne. Pelkkä käskeminen aiheuttaa vaan vääntöä.
Tuossa jalassa roikkumisessa voisi toimia, että haastaa lapsen kisaan tyyliin, että katsotaan saatko tehtyä palapelin/legotornin ym. valmiiksi ennen kun ruoka on valmista.
Toki on opeteltava myös sitä, että aikuista totellaan. Mutta ihan mielenterveyden kannalta joskus kannattaa helpottaa yhteiseloa.
Nimimerkillä kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap
Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, että lapsi on luonteeltaan voimakastahtoinen ja auktoriteettivastainen. Ei siis mikään helppo kasvatettava uhmaiässä, mutta voi olla silti mahtava tyyppi. Kannattaa olla yhteydessä neuvolaan ja kysellä vinkkejä sieltä. Et ole varmasti ensimmäinen etkä viimeinen, joka asiaan neuvoa kysyy.
Voi myös olla, että lapsella on nepsy-piirteitä, jolloin kuormittuu normaalia enemmän ja reagoi voimakkaasti. Joillakin aspergereilla on myös voimakas tasa-arvoisuuden kokemus, eli he pitävät itseään aikuisen kanssa tasaveroisena eivätkä helposti hahmota/tunnusta aikuisen auktoriteettiasemaa.
Lapsi on kyllä mahtava tyyppi ja hyvin rakas minulle. Ja olen itse voimakastahtoinen ihminen, kuulemma olen ollut aivan sietämätön lapsi ja teini. Minä olin sellainen jo viisivuotiaana, että en kunnioittanut vanhempieni auktoriteettiasemaa ollenkaan, tai mielestäni heillä ei ollut sellaista. En mielestäni ole asperger, mutta osun itse tuohon mitä kirjoitit aspergereista. Ap
No mikä sinuun tehosi pienenä vai tehosiko mikään? Osaatko sanoa nyt aikuisena, mistä tuo sinun käytöksesi lapsena johtui? Ja onko sinulla jäänyt jotain hampaankoloon näistä tilanteista ja ne vaillejäämiset nousee nyt pintaan niin, että olet äkkijyrkkä oman lapsesi kanssa? Tässä voisi olla avaimia tilanteen selvittämiseen.
Itsekin olen voimakastahtoinen ja olen huomannut, että helposti yritän kontrolloida liikaa kaikkea. Saa tehdä töitä itsensä kanssa, että osaa valita tarpeelliset taistelut lapsen kanssa. Mutta se on tärkeää, ettei kaikesta tule taistelua.
Vielä otan esille, että mainitsit perusolotilasi olevan nykyään vihainen. Lapsi vaistonnee tämän. Lisäksi voi olla, että olette niin tottuneet taistelemaan keskenänne, että jo ennakkoon virittäydytte molemmat, että nyt on taas asian X aika ja siitä tulee taistelu. Siitä tulee helposti itseään ruokkiva noidankehä. Perheneuvolasta voi saada apuja tämän noidankehän purkamiseen, ainakin hyvällä tuurilla. Molemmat voitte ehkä myös hyötyä tunnesäätelyn opettelemisesta, siitäkin voi kysyä. Kannattaa kokeilla, ei perheneuvolasta ainakaan haittaa ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla, ei perheneuvolasta ainakaan haittaa ole!
Tekevät hyvin herkästi lasuja jos on pienikin "huoli". Ja kun kerran on päätynyt viranomaiskoneiston hampaisiin niin vaikea sieltä on pois pyristellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla, ei perheneuvolasta ainakaan haittaa ole!
Tekevät hyvin herkästi lasuja jos on pienikin "huoli". Ja kun kerran on päätynyt viranomaiskoneiston hampaisiin niin vaikea sieltä on pois pyristellä.
No eikö tässä ole huoli, jos ei lapsen kanssa pysty normaalia elämää elämään? Rangaistukset eivät ainakaan ole se oikea tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rangaistuksia käyttäisin hyvin, hyvin harkiten. Ne voivat ehkä toimia pintapuolisesti, mutta lapsi oppii sitä kautta välttämään rangaistuksia ei ohjaamaan tekemistään oikein. Lapsi oppii näin esimerkiksi valehtelemaan. Lapsen kasvaessa voi tästä tulla ongelma, kun esim teini välttää vastuutaan ja vanhemmille kertomista viimeiseen asti.
Voi ap, iso halaus sinulle! Pidäthän huolta omasta jaksamisestasi? Tarvitset myös omaa aikaa, kun kotona tilanne on raskas. Jos et pääse koskaan palautumaan, hermosi kiristyvät aina vain. Kun miehelläsi on seuraava vapaapäivä, sinun pitää saada lapsivapaata.
Vierailija kirjoitti:
Rangaistuksia käyttäisin hyvin, hyvin harkiten. Ne voivat ehkä toimia pintapuolisesti, mutta lapsi oppii sitä kautta välttämään rangaistuksia ei ohjaamaan tekemistään oikein. Lapsi oppii näin esimerkiksi valehtelemaan. Lapsen kasvaessa voi tästä tulla ongelma, kun esim teini välttää vastuutaan ja vanhemmille kertomista viimeiseen asti.
Ihan hyvä pointti. Mutta mitä sitten ehdotat ratkaisuksi? Miten lapsi opetetaan "ohjaamaan tekemisensä oikein"?
Vierailija kirjoitti:
Rangaistuksia käyttäisin hyvin, hyvin harkiten. Ne voivat ehkä toimia pintapuolisesti, mutta lapsi oppii sitä kautta välttämään rangaistuksia ei ohjaamaan tekemistään oikein. Lapsi oppii näin esimerkiksi valehtelemaan. Lapsen kasvaessa voi tästä tulla ongelma, kun esim teini välttää vastuutaan ja vanhemmille kertomista viimeiseen asti.
Myös koulut ja päiväkodit käyttävät rangaistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää mistä lapseni on voinut kehittää asenteen, että hän itse saa päättää kaikki asiat ja millään palkinnoilla ja rangaistuksilla ei ole väliä, vain sillä on väliä että itse päättää? Kun kuitenkin olen aina ollut johdonmukainen, huutamalla ei ole saanut tahtoaan läpi, hänelle on selitetty että hän ei ole se, joka päättää jne. (Ja on asioita, joita saa kyllä ikätasonsa mukaan valita kuten kumman vaatteen kahdesta tänään päälleen haluaa jne). Ap
Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, että lapsi on luonteeltaan voimakastahtoinen ja auktoriteettivastainen. Ei siis mikään helppo kasvatettava uhmaiässä, mutta voi olla silti mahtava tyyppi. Kannattaa olla yhteydessä neuvolaan ja kysellä vinkkejä sieltä. Et ole varmasti ensimmäinen etkä viimeinen, joka asiaan neuvoa kysyy.
Voi myös olla, että lapsella on nepsy-piirteitä, jolloin kuormittuu normaalia enemmän ja reagoi voimakkaasti. Joillakin aspergereilla on myös voimakas tasa-arvoisuuden kokemus, eli he pitävät itseään aikuisen kanssa tasaveroisena eivätkä helposti hahmota/tunnusta aikuisen auktoriteettiasemaa.
Lapsi on kyllä mahtava tyyppi ja hyvin rakas minulle. Ja olen itse voimakastahtoinen ihminen, kuulemma olen ollut aivan sietämätön lapsi ja teini. Minä olin sellainen jo viisivuotiaana, että en kunnioittanut vanhempieni auktoriteettiasemaa ollenkaan, tai mielestäni heillä ei ollut sellaista. En mielestäni ole asperger, mutta osun itse tuohon mitä kirjoitit aspergereista. Ap
No mikä sinuun tehosi pienenä vai tehosiko mikään? Osaatko sanoa nyt aikuisena, mistä tuo sinun käytöksesi lapsena johtui? Ja onko sinulla jäänyt jotain hampaankoloon näistä tilanteista ja ne vaillejäämiset nousee nyt pintaan niin, että olet äkkijyrkkä oman lapsesi kanssa? Tässä voisi olla avaimia tilanteen selvittämiseen.
Itsekin olen voimakastahtoinen ja olen huomannut, että helposti yritän kontrolloida liikaa kaikkea. Saa tehdä töitä itsensä kanssa, että osaa valita tarpeelliset taistelut lapsen kanssa. Mutta se on tärkeää, ettei kaikesta tule taistelua.
Vielä otan esille, että mainitsit perusolotilasi olevan nykyään vihainen. Lapsi vaistonnee tämän. Lisäksi voi olla, että olette niin tottuneet taistelemaan keskenänne, että jo ennakkoon virittäydytte molemmat, että nyt on taas asian X aika ja siitä tulee taistelu. Siitä tulee helposti itseään ruokkiva noidankehä. Perheneuvolasta voi saada apuja tämän noidankehän purkamiseen, ainakin hyvällä tuurilla. Molemmat voitte ehkä myös hyötyä tunnesäätelyn opettelemisesta, siitäkin voi kysyä. Kannattaa kokeilla, ei perheneuvolasta ainakaan haittaa ole!
Voi olla haittaa. Valitettavasti.
Alue: Aihe vapaa
Entä jos se lapsi ei pysy penkillä tai seinää vasten kasvot seinässä kiinni?