Voisitko pariutua rahaongelmaisen kanssa?
Turn off vai turn on? Nainen maksaa velkojaan ulosotolle ja käy töissä, mutta miten suhtautuisit?
Kommentit (105)
Ei ihmisiä pidä tuomita näin jyrkästi. Voisin ja olen pariutunutkin, on paljon parempi puoliso kuin aiemmat raha-asiansa mallikkaasti hoitaneet miehet.
HIenoa jos maksaa mutta jääkö suoja-osuuden jälkeen rahaa mihinkään muuhun kuin ruokaan. Itse haluan elää ja tehdä myös maksullisia asioita enkä halua joutua maksamaan myös kumppanin osallistumista.
Mieheni oli ulosotossa kun tapasimme ja aloimme seurustella. Olin ehdottomasti päävastuussa taloudestamme ensimmäiset vuodet, vaikka mieheni yritti parhaansa maksaakseen osuutensa. Menimme naimisiin ja mies sai velkansa maksettua, perusti firman ja nyt elantomme on turvattu vaikka lopettaisin työt samantien. Kaikkea voi siis tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli ulosotossa kun tapasimme ja aloimme seurustella. Olin ehdottomasti päävastuussa taloudestamme ensimmäiset vuodet, vaikka mieheni yritti parhaansa maksaakseen osuutensa. Menimme naimisiin ja mies sai velkansa maksettua, perusti firman ja nyt elantomme on turvattu vaikka lopettaisin työt samantien. Kaikkea voi siis tapahtua.
Minkälainen ihminen alapeukuttaa tätä? Alkoiko ärsyttää, kun joillain käy hyvin?
Vierailija kirjoitti:
1. Miten ne velat ovat syntyneet?
2. Miksi ne velat ovat syntyneet?
3. Mitä nainen tekee nyt toisin varmistaakseen ettei sama toistu?
4. Onko naiselle ok ettei taloutta yhdistetä, vaan molemmat maksavat omansa?
Jos saan näihin kaikkiin hyvän vastauksen, voisin pariutua.
Nainen rehellisesti kertoi, että velat ovat syntyneet nuoruuden hölmöilyistä, työskentelee vakituisesti ja makselee velkoja säännöllisesti ei tuhlaile turhaan ja on tehnyt realistisen maksusuunnitelman, on ok.
Riippuu miksi on ongelmainen. Jos on pelannut rahansa tai muuten elänyt vaan reilusti yli varojensa, niin en voisi. Sitten taas jos ulosoton syy on joku yksityisyrittäjän firman kaatuminen, työttömäksi jääminen tai joku muu syy mikä ei ole omaa suoraan tyhmyyttään aiheutettua niin voisin jos ihminen on pääsemässä jaloilleen ja rahan käytössä on tapaamisen aikaan joku selvä suunnitelma. Isoja taloudellisia yrityksiä tällaisen ihmisen kanssa varmaan epäröisin tehdä ja suhteessa raha-asioista pitäisi pystyä sopimaan hyvin selkeästi alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli ulosotossa kun tapasimme ja aloimme seurustella. Olin ehdottomasti päävastuussa taloudestamme ensimmäiset vuodet, vaikka mieheni yritti parhaansa maksaakseen osuutensa. Menimme naimisiin ja mies sai velkansa maksettua, perusti firman ja nyt elantomme on turvattu vaikka lopettaisin työt samantien. Kaikkea voi siis tapahtua.
Minkälainen ihminen alapeukuttaa tätä? Alkoiko ärsyttää, kun joillain käy hyvin?
En usko että alapeukut tulivat siitä.
Syy taisi olla että sinusta peruste alun maksamisille oli se että mies vaurastui lopussa.
Tuo on kuin mies sanoisi "hyväksyin liikakilot, ja se kannatti koska vaimo on nyt fitnessmissi".
En, just olen eroamassa tuommoisesta.
Vierailija kirjoitti:
HIenoa jos maksaa mutta jääkö suoja-osuuden jälkeen rahaa mihinkään muuhun kuin ruokaan. Itse haluan elää ja tehdä myös maksullisia asioita enkä halua joutua maksamaan myös kumppanin osallistumista.
Minulle jäi maksujen (ei suojaosuuden vaan 1/3 nettopalkasta) jälkeen käteen rahaa niin, että asumiskulujen jälkeenkin pystyimme syömään ulkona viikoittain, tekemään ulkomaanmatkoja, harrastamaan, käymään elokuvissa ja keikoilla jne.
Sen takia en lähtenyt kokeilemaan, pääsisinkö velkajärjestelyyn. Velkaneuvojan arvio oli, että pääsisin ja se kestäisi neljä vuotta, mutta neljä vuotta pelkällä suojaosuudella oli mahdoton ajatuskin. Mitä, jos koirat olisivat tarvinneet eläinlääkäriä muuhunkin kuin rokotuksiin? Mitä olisin voinut tehdä vapaa-ajalla ja lomilla?
Uo oli seurausta epäonnistuneesta yrityksestä elättää itseni yrittäjänä, kun jäin työttömäksi palkkatyöstä ja työttömyys alkoi pitkittyä. Yrittäjyyden lopettamisesta oli seurauksena neljän kuukauden karenssi ilman tt-tukea tai yhtään mitään yhteiskunnan apua (diakoniasta sain apua joihinkin laskuihin). Sen tarkemmin en yksityiskohtia tälle palstalle koe tarpeelliseksi avata.
En ottaisi sellaista miestä koska vakavaraisiakin miehiä on riittävästi tarjolla. En ole itsekkään kovin varakas joten elämä sellaisen miehen kanssa olisi todella raskasta. Nuorempana ehkä saattoi katsoa läpi sormien, mutta näin vanhempana sitä alkaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Voisin, ja pariuduinkin.
Lähtökohtaisesti kumppanini raha-asiat ovat hänen omiaan, ja ulosottovelka ei aina synny pikavipeistä tai hövelistä taloudenpidosta. Ja vaikka se olisikin huonon taloudenpidon tulosta, nykyhetki ratkaisee.
Nainenhan kelpaa aina, olipa sitten rahaongelmainen tai ei. Miehellä sen sijaan turha haaveilla enää naisseurasta, ellei voita lotossa.
En välttämättä.
Tiedän pelivelkansa, vippinsä ja ulosottonsa pois maksaneita jotka ovat paljon myöhemmin alkaneet uudelleen pelata.
En sanoisi ehdottomasti ei.
Mutta koska kyse on uo:ssa olevasta naisesta ja itse olen suht vakavarainen (en rikas enkä suurituloinen kuitenkaan), olisin varovainen.
Hyvin helposti syntyy seuraavanlaisia tilanteita:
Herrasmiesdilemma
Naisen heppa saa ähkyn. Nainen on sanonut vastaavansa omista kuluistaan, mutta on hankkinut hepan ilman puskurivaroja. Pelastatko naiselle tärkeän hepan hengen, vai oletko k*sipää?
On ihan ok mutta sitten me ei voida...
Nainen ei pyydä maksamaan puolestaan mitään. Mutta rahaa ei jää hauskanpitoon (koska ne rahat on käytetty ennen kuin nainen tapasi sinut). Ei hän ole vihainen (takuulla on) eikä odota maksamista (mutta lähtisi maksavan herrasmiehen mukaan). Voidaanhan me ilmaiseksikin tehdä kaikkea hauskaa (joo ei kiinnosta tutuissa maisemissa kävelyt). En minä murjota (murjotan kyllä, ja takuulla on "päänsärkyä" jos kinuat seksiä).
Olen aina haaveillut ja totta kai on reilua että...
Nyt löytyi unelma-asunto! Voitaisiin ostaa se niin että omistan 1/4, sen verran pystyn maksamaan. Tietysti reilua kun en pysty isompaan osuuteen!
Ja sitten ei olekaan reilua. Kun on valtasuhde omistuksen takia, eikä tunnu meidän asunnolta kun mies omistaa enemmän. Sisko, tämähän on vääryyttä sinua kohtaan! Tietysti omistetaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli ulosotossa kun tapasimme ja aloimme seurustella. Olin ehdottomasti päävastuussa taloudestamme ensimmäiset vuodet, vaikka mieheni yritti parhaansa maksaakseen osuutensa. Menimme naimisiin ja mies sai velkansa maksettua, perusti firman ja nyt elantomme on turvattu vaikka lopettaisin työt samantien. Kaikkea voi siis tapahtua.
Minkälainen ihminen alapeukuttaa tätä? Alkoiko ärsyttää, kun joillain käy hyvin?
En usko että alapeukut tulivat siitä.
Syy taisi olla että sinusta peruste alun maksamisille oli se että mies vaurastui lopussa.
Tuo on kuin mies sanoisi "hyväksyin liikakilot, ja se kannatti koska vaimo on nyt fitnessmissi".
Tarkennetaan vielä että SINUN mielestäsi tuo oli peruste. Totuushan se ei ole. Mieheni ei ole/ollut minulle mikään sijoitus. Sairas ajatuskin mielestäni. Olisin miehen kanssa, vaikka hän ei olisikaan vaurastunut, joten totean että ainakin sinun syysi alapeukkuun oli kateus. Vertauskuvat eivät ole ihan joka asiaan toimivia. Esittämäsi on jotenkin hassun lapsellinen ajatus, eikä oikeastaan yhtään verrattavissa.
Mitä väliä kumppanin rahaongelmilla olisi minulle? Naisille se on yleensä ongelma, kun eivät osaa olla parisuhteessa ilman elämyksiä, jotka maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän punainen lippu heiluu, mutta jos jotain nuoruuden hairahduksia makselee ja on ryhdistäytynyt, voihan olla, että vastuuntunto on herännyt ja tyyli muuttunut.
Seuraisin vähän, miten tunnollisesti yleensä asioitaan hoitaa ennen lopullista tuomiota.
Pariutua voi mutta aviopuolisolla on elatusvelvollisuus. Enpä löisi hynttyitä yhteen.
Jos velat on syntyneet esim. yrityksen konkurssin vuoksi, voisin harkita. Jos taustalla on peli-,päihde- tai ostosongelmaa, en lähtisi. Riski on liian suuri, että lähtee lapasesta uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi sellaista miestä koska vakavaraisiakin miehiä on riittävästi tarjolla. En ole itsekkään kovin varakas joten elämä sellaisen miehen kanssa olisi todella raskasta. Nuorempana ehkä saattoi katsoa läpi sormien, mutta näin vanhempana sitä alkaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Siis miten sinun elämäsi raskauteen vaikuttaa seurustelukumppanisi tulot tai varallisuus?
Joka on ryhdistäytynyt, häntä kuuluu kunnioittaa.