Lue keskustelun säännöt.
Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.
04.05.2022 |
Tätä on oikea köyhyys.
Kommentit (713)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21
Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".
Ja juuri tämä on siinä pielessä. Että shoppaillaan piristyksiä.
Mitä ehdottaisit tilalle?
Hoidetaan se elämä kuntoon niin että ei tarvitse lyhytkestoisia piristyspohahduksia.
Keksitään muita tapoja piristyä.
Noita piristyspohahduksia kaivataan kyllä usein silloinkin, kun elämä on ihan kunnossa. Ja niitä piristyskeinoja on hyvä olla paljon erilaisia, koska... noh, ne ovat erilaisia. :D Ja vaihtelu virkistää. Näin ainakin mulla ja mun ystävillä.
Tuo on kyllä ihan yksilökohtaista, miten usein tarvitsee mitään maksullisia piristyspohahduksia. Olen ihan hyvätuloinen ja tarvitsen jotain sellaista korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa. Mieluummin säästän ja hankin jotain isompaa, joka piristää mieltäni pitkään eikä vain hetkellisesti. Viimeksi tuli tehtyä keittiöremontti ja siitä on piristystä vuosiksi eteenpäin, mutta jouduin myös 271säästämään siihen vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21
Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".
Ja juuri tämä on siinä pielessä. Että shoppaillaan piristyksiä.
Mitä ehdottaisit tilalle?
Hoidetaan se elämä kuntoon niin että ei tarvitse lyhytkestoisia piristyspohahduksia.
Keksitään muita tapoja piristyä.
Noita piristyspohahduksia kaivataan kyllä usein silloinkin, kun elämä on ihan kunnossa. Ja niitä piristyskeinoja on hyvä olla paljon erilaisia, koska... noh, ne ovat erilaisia. :D Ja vaihtelu virkistää. Näin ainakin mulla ja mun ystävillä.
Olen 62 enkä ole koskaan tarvinnut mitään piristyspohahduksia. Enkä ole myöskään kasvattanut lapsiani sellaisia tarvitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21
Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".
Ja juuri tämä on siinä pielessä. Että shoppaillaan piristyksiä.
Mitä ehdottaisit tilalle?
Täytyy se piristys oppia hankkimaan jotenkin muuten. Itse luen ja teen käsitöitä kierrätysmateriaaleista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/osallistu/ihmisten-kesken/lukij…
"Lukijan kirje: Surettaa, etten kesälläkään pääse irti köyhyyden ahdistuksesta"
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi, lukijamme kirjoittaa.
On taas se aika vuodesta, kun kahvipöytäkeskustelut ja lehtien sivut täyttyvät kesän ja juhlien odotuksesta. Hyvin toimeentulevat, vakituisen työpaikan saaneet lähtevät pian monen viikon lomilleen, lompsis vaan.
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi. Pienituloisena minulla ei ole lomallakaan varaa muuhun kuin välttämättömyyksiin.
Sekin tuntuu pahalta, ettei minulla ole varaa ostaa valmistuville sukulaislapsille Arabiaa tai Marimekkoa tai antaa heille rahaa. En tiedä, kehtaanko edes osallistua juhliin, kun ei ole mitään lahjaa.
Tuntuu surulliselta, etten edes kesällä pääse irti köyhyyden ahdistuksesta.
Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Miten te olette saaneet järjestettyä itsellenne kivan kesän, vaikka rahaa tai lomaakaan ei juuri ole? Miten saatte katkaistua murehtimisen kierteen?
Kesän tummat pilvet"
Kyynel. Jo on potaskaa!
Miksi hankkii lapsen jos ei ole lapseen varaa?
En ole ikinö antanut kellekään nuorelle Marimekkoa tai Arabiaa lahjaksi. En edes omilleni.
Ja taas tätä samaa, minä en sitä ja minä en tätä. Mutta kun ihan hemmetin moni antaa!!!
Se, että hemmetin moni muu tekee jotain, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Varsinkaan, jos ei ole varaa. Ja mitä tulee noihin sukulaisten lahjoihin, niin kannattaisi antaa kimppalahja. Näin meidän perheessä on aina tehty- Pienituloiset opiskelijat osallistuvat pienemmällä summalla kuin heidän vanhempansa, mutta onnittelukortissa on kaikkien nimet.
Mun kälyt tekee tätä. Käytännössä eivät maksa mitään mutta luovuttavat lahjat aina suurieleisesti ja saavat kiitokset.
Jos ei ole rahaa, ei ole. Silloin pitää käyttää kekseliäisyyttä, viitseliäisyyttä ja kädentaitoja.
Ei hyväksikäyttää.
Sen pitääkin olla yhteinen sopimus eikä hyväksikäyttöä. Mulle on itsestäänselvää, että minä osallistun suuremmalla summalla kuin asuntovelkaiset lapseni. Ja kun lapseni olivat vielä opiskelijoita, minä tosiaan maksoin koko lahjan, mutta kaikkien nimet tulivat korttiin.
Minua piristää ihan valtavasti se että koti on siisti ja puhdas.
Se piristää että laitan uusia ruokia (Torista saamistani ilmaisista keittokirjoista. Esim 70-luvun keittokirja on superhauska)
Se piristää että saan luoda jotain. Oli se sitten kukkapenkki tai vaikka vaatteen tuunaus teinille.
Se piristää että on kaunis ilma. Mikään ei ole ihanampaa kuin mennä vaikka puistoon katselemaan ihmisvilinää.
Museot, näyttelyt ja kirjasto piristää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua näitä teipillä vaatteensa paikkaajia ym. Kirppareilta saa eurolla uudenveroisia farkkuja ja vaatteita muutenkin, lastenvaatteita suorastaan tyrkytetään pikkurahalla tai ilmaisiksi facebook-ryhmissä. Tuokin yksi, "tässä on 5v ajan paikatut farkut, kun ei ole varaa uusiin". Ei ole viiteen vuoteen ollut varaa sijoittaa 1-2e kirppisfarkkuihin, joopa joo. Jos joka kuukausi saa 50snt säästöön, niin vuodessa on jo 6e farkkuihin kasassa ja sillä saa vaikka jo kahdet.
Kaikkialla ei ole yhtä hyviä kirppiksiä se on myönnettävä. Meillä päin niillä tavara on aika heikkolaatuista- taantuvalla teollisuusalueella kun ollaan. Kun kierrettiin kaverin kanssa Jyväskylässä kirpparilta ja kierrätyskeskuksessa niin kyllä löytyy kaikkea. Farkkujakin oli useampia metrejä pitkät tangot täyteen ripustettua miehille ja naisille erikseen. Osassa vielä kaupan laput kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa jutussa toinen nainen kertoo että kun lapsena ei ollut muuta kuin vettä ja lihalientä kun oli niin köyhää... tais olla jotain 43v ..
Niin olen samaa ikäluokkaa ja nähnyt köyhyyden lapsuudessa: kukaan kavereistani ei syönyt pelkkää lihalientä eikä vettä vaikka kuinka oli köyhää /vaikeeta ja alkoholisti vanhemmat.
Sama nainen kertoo että kun sossu maksoi hänen lukio kirjat ym ym ..siis missä tällänen sossu on ollut?
En ole ikinä kuullut että sossu maksoi alaikäisen kirjat ,opinnot --ei ainakaan siellä missä itse asuin lapsuudessa..Sanoivat että vanhempien kuuluu maksaa niin kuuluu kuuluu mutta jos vanhemmilla ei ole rahaa eikä kiinnostusta lasten elämään.
Ps.Asuin lapsuuden yhdessä suuressa kaupungissa vuokrataloissa missä kaikki oli alkoholisteja,köyhiä ym ym ongelmia oli ja paljon.En tiedä vieläkään yhtäkään kaveria joka sieltä olisi nousut parempaan ekonomiluokkkaan. Miksi näitä huuhaa juttuja nyt tulee joka lehdessä ..
Jep! Ne köyhät ajat Suomessa päättyivät ennen 70-lukua. Joku valehtelee äärimmäisestä köyhyydestä sen jälkeen. Eläke kaikille tuli 60-luvulla, työttömien työleirit loppuivat 70-lukuun, kaikilla oli jääkaappi 70-luvulla yms..
Kaikilla ei ollut edes sähköjä 70-luvulla.
mitä horiset?
Kaikilla ei ollut sähköjä vielä 80-luvulle tultaessakaan. Isomummoni sai mökkiinsä sähköt juuri ennen kuolemaansa (kuoli tapaturmaisesti, ei vanhuuteen), olisiko pari vuotta elellyt sähköjen kanssa? Ja sitä ei oikeastaan pidetty kovin kummallisena, ettei ollut sähköjä. Siis suurimmassa osassa talouksia OLI tietenkin jo 80-luvulle tultaessa sähköt, mutta ei kaikissa. Ja puhelin - oli talouksia, joilla oli puhelin, muttei sähköjä! Ei kaikilla ollut puhelintakaan. Meille tuli lankapuhelin -84.
70-luvulle tultaessa oli vielä ihan äärimmäistä köyhyyttä, ja kyllä 80-luvun puolellakin oli vielä paljon lapsiperheitäkin, joiden asumusolosuhteita ja elämää muutenkin kuvaisi ehkä parhaiten joku "slummi". Sitten taas oli paljon vanhempia ihmisiä, jotka elivät TODELLA alkeellisissa olosuhteissa, mutta eivät oikeastaan edes kaivanneet pois niistä, kun olivat koko ikänsä tottuneet siihen, että vesi haetaan vinttikaivosta ja ulkohuussi on pihan perällä ja jos oli liian pimeää, niin sytytettiin öljylamppu (yksi mummo leipoi kaksi kertaa vuodessa leipää, hänellä oli ihan oikeasti ne reikäleivät orressa katonrajassa).
80-luvulle saakka oli ihan normaalia, että jossain varakkaammassa talossa oli TV ja puhelin. Ne, joilla ei ollut kävi soittamassa tarvitsemansa puhelut siellä ja jos tvstä tuli jotain merkityksellisempää ihmiset meni sinne katsomaan tvtäkin. Ennen oltiin enemmän tekemisissä naapureiden kanssa ja toisiaan jeesattiin missä pystyi.
Totta. Meilläkin naapurin eläkeläismiehet kalastivat ja talvella jakoivat mateita, keväällä lahnoja kaikille naapureille ämpäri kaupalla. Jos jollain tuli paljon ylimääräisiä kurkkuja , kurpitsaa tai tomaatteja, niitä jaettiin kaikille. Jos jollain loppui keväällä perunat , niitä sai siltä jolla oli jäämässä ylimäärin kellariin. Puskaradio toimi tehokkaasti ja toisia haluttiin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/osallistu/ihmisten-kesken/lukij…
"Lukijan kirje: Surettaa, etten kesälläkään pääse irti köyhyyden ahdistuksesta"
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi, lukijamme kirjoittaa.
On taas se aika vuodesta, kun kahvipöytäkeskustelut ja lehtien sivut täyttyvät kesän ja juhlien odotuksesta. Hyvin toimeentulevat, vakituisen työpaikan saaneet lähtevät pian monen viikon lomilleen, lompsis vaan.
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi. Pienituloisena minulla ei ole lomallakaan varaa muuhun kuin välttämättömyyksiin.
Sekin tuntuu pahalta, ettei minulla ole varaa ostaa valmistuville sukulaislapsille Arabiaa tai Marimekkoa tai antaa heille rahaa. En tiedä, kehtaanko edes osallistua juhliin, kun ei ole mitään lahjaa.
Tuntuu surulliselta, etten edes kesällä pääse irti köyhyyden ahdistuksesta.
Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Miten te olette saaneet järjestettyä itsellenne kivan kesän, vaikka rahaa tai lomaakaan ei juuri ole? Miten saatte katkaistua murehtimisen kierteen?
Kesän tummat pilvet"
Kyynel. Jo on potaskaa!
Miksi hankkii lapsen jos ei ole lapseen varaa?
En ole ikinö antanut kellekään nuorelle Marimekkoa tai Arabiaa lahjaksi. En edes omilleni.
Ja taas tätä samaa, minä en sitä ja minä en tätä. Mutta kun ihan hemmetin moni antaa!!!
Se, että hemmetin moni muu tekee jotain, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Varsinkaan, jos ei ole varaa. Ja mitä tulee noihin sukulaisten lahjoihin, niin kannattaisi antaa kimppalahja. Näin meidän perheessä on aina tehty- Pienituloiset opiskelijat osallistuvat pienemmällä summalla kuin heidän vanhempansa, mutta onnittelukortissa on kaikkien nimet.
No ei tietenkään. Mutta miten se voi olla niin vaikea ymmärtää, että jos joku haluaisi tehdä jotain, mutta ei pysty, niin se ainakin jossain määrin harmittaa ja surettaa. Varsinkin, jos sitä tapahtuu usein.
Se on aivan normaali inhimillinen reaktio. Jokaisella toivoisi sen verran olevan kykyä empatiaan, että ymmärtäisi tällaisen asian.
En nyt jaksanut edes lukea ko artikkelia. Mutta kuvitus oli paljon puhuva. Kuka tahansa voi ottaa "lavastetun" kuvan tyhjästä jääkaapista, jonka sisällä on valot ja puolityhjä ketsuppipurkki. Tai vastaavasti kuvan housuista, joissa on teippipaikka. Ovatko nämä housut henkilön ainoa vaatekappale? Epäilen. Rikkinäistä ja kulahtanutta tavaraa löytyy varmasti lähes jokaisesta taloudesta. Siltikään niistä ei voi mitenkään päätellä, että ollaan köyhiä.
Sori vaan en usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21
Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".
Ja juuri tämä on siinä pielessä. Että shoppaillaan piristyksiä.
Mitä ehdottaisit tilalle?
Hoidetaan se elämä kuntoon niin että ei tarvitse lyhytkestoisia piristyspohahduksia.
Keksitään muita tapoja piristyä.
Noita piristyspohahduksia kaivataan kyllä usein silloinkin, kun elämä on ihan kunnossa. Ja niitä piristyskeinoja on hyvä olla paljon erilaisia, koska... noh, ne ovat erilaisia. :D Ja vaihtelu virkistää. Näin ainakin mulla ja mun ystävillä.
Yksi tapa saada piristysponnahduksia on tosiaan tavata ystäviä omat pullat mukaan periaatteella. Tehdä yhdessä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/osallistu/ihmisten-kesken/lukij…
"Lukijan kirje: Surettaa, etten kesälläkään pääse irti köyhyyden ahdistuksesta"
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi, lukijamme kirjoittaa.
On taas se aika vuodesta, kun kahvipöytäkeskustelut ja lehtien sivut täyttyvät kesän ja juhlien odotuksesta. Hyvin toimeentulevat, vakituisen työpaikan saaneet lähtevät pian monen viikon lomilleen, lompsis vaan.
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi. Pienituloisena minulla ei ole lomallakaan varaa muuhun kuin välttämättömyyksiin.
Sekin tuntuu pahalta, ettei minulla ole varaa ostaa valmistuville sukulaislapsille Arabiaa tai Marimekkoa tai antaa heille rahaa. En tiedä, kehtaanko edes osallistua juhliin, kun ei ole mitään lahjaa.
Tuntuu surulliselta, etten edes kesällä pääse irti köyhyyden ahdistuksesta.
Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Miten te olette saaneet järjestettyä itsellenne kivan kesän, vaikka rahaa tai lomaakaan ei juuri ole? Miten saatte katkaistua murehtimisen kierteen?
Kesän tummat pilvet"
Kyynel. Jo on potaskaa!
Miksi hankkii lapsen jos ei ole lapseen varaa?
En ole ikinö antanut kellekään nuorelle Marimekkoa tai Arabiaa lahjaksi. En edes omilleni.
Ja taas tätä samaa, minä en sitä ja minä en tätä. Mutta kun ihan hemmetin moni antaa!!!
Se, että hemmetin moni muu tekee jotain, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Varsinkaan, jos ei ole varaa. Ja mitä tulee noihin sukulaisten lahjoihin, niin kannattaisi antaa kimppalahja. Näin meidän perheessä on aina tehty- Pienituloiset opiskelijat osallistuvat pienemmällä summalla kuin heidän vanhempansa, mutta onnittelukortissa on kaikkien nimet.
No ei tietenkään. Mutta miten se voi olla niin vaikea ymmärtää, että jos joku haluaisi tehdä jotain, mutta ei pysty, niin se ainakin jossain määrin harmittaa ja surettaa. Varsinkin, jos sitä tapahtuu usein.
Se on aivan normaali inhimillinen reaktio. Jokaisella toivoisi sen verran olevan kykyä empatiaan, että ymmärtäisi tällaisen asian.
No kun näissä näkyy sellainen outo kuvio että kuvitellaan miten kaikki muut. Ei ne kaikki muut tee sen kummempaa.
Ja se että jos minä vain sen ja sen kalliin saisin. Ei se mitään ratkaise.
Jumitutaan näihin omituisiin kuvitelmiin ja sen jökkeen ei olekaan pakko edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/osallistu/ihmisten-kesken/lukij…
"Lukijan kirje: Surettaa, etten kesälläkään pääse irti köyhyyden ahdistuksesta"
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi, lukijamme kirjoittaa.
On taas se aika vuodesta, kun kahvipöytäkeskustelut ja lehtien sivut täyttyvät kesän ja juhlien odotuksesta. Hyvin toimeentulevat, vakituisen työpaikan saaneet lähtevät pian monen viikon lomilleen, lompsis vaan.
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi. Pienituloisena minulla ei ole lomallakaan varaa muuhun kuin välttämättömyyksiin.
Sekin tuntuu pahalta, ettei minulla ole varaa ostaa valmistuville sukulaislapsille Arabiaa tai Marimekkoa tai antaa heille rahaa. En tiedä, kehtaanko edes osallistua juhliin, kun ei ole mitään lahjaa.
Tuntuu surulliselta, etten edes kesällä pääse irti köyhyyden ahdistuksesta.
Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Miten te olette saaneet järjestettyä itsellenne kivan kesän, vaikka rahaa tai lomaakaan ei juuri ole? Miten saatte katkaistua murehtimisen kierteen?
Kesän tummat pilvet"
Kyynel. Jo on potaskaa!
Miksi hankkii lapsen jos ei ole lapseen varaa?
En ole ikinö antanut kellekään nuorelle Marimekkoa tai Arabiaa lahjaksi. En edes omilleni.
Ja taas tätä samaa, minä en sitä ja minä en tätä. Mutta kun ihan hemmetin moni antaa!!!
Se, että hemmetin moni muu tekee jotain, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Varsinkaan, jos ei ole varaa. Ja mitä tulee noihin sukulaisten lahjoihin, niin kannattaisi antaa kimppalahja. Näin meidän perheessä on aina tehty- Pienituloiset opiskelijat osallistuvat pienemmällä summalla kuin heidän vanhempansa, mutta onnittelukortissa on kaikkien nimet.
No ei tietenkään. Mutta miten se voi olla niin vaikea ymmärtää, että jos joku haluaisi tehdä jotain, mutta ei pysty, niin se ainakin jossain määrin harmittaa ja surettaa. Varsinkin, jos sitä tapahtuu usein.
Se on aivan normaali inhimillinen reaktio. Jokaisella toivoisi sen verran olevan kykyä empatiaan, että ymmärtäisi tällaisen asian.
Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka voisivat aina tehdä ihan mitä tahansa haluaisivat. Suurin osa kuitenkin ymmärtää, että on turha haaveilla sellaisista asioista, joihin ei ole varaa. Ihan tavallinen työssäkäyväkin näkee päivittäin asioita, joihin hänellä ei ole varaa. Tai vaikka olisi varaakin, raha on järkevämpää käyttää johonkin muuhun. Esimerkiksi ei ole kovin järkevää laittaa asuntolainaansa lyhennysvapaalle sen vuoksi, että haluaisi lähteä perheensä kanssa parin viikon lomalle Floridaan. Reissu olisi mahdollinen, mutta ei järkevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21
Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".
Kierrätyskeskus ja kirjasto auttaa tässä, koska niistä saa pikkurahalla ja ilmaiseksi tavaraa mukaansa. Kirjat palauttaa ja vaihtaa toisiin seuraavalla kerralla.
En ole käynyt kotikaupunkini kierrätyskeskuksessa yli kymmeneen vuoteen, koska sinne on hankala mennä bussilla. Enkä totta puhuen tiedä yhtään, mitä kaikkea siellä on myynnissä.
Tsekkasin kuitenkin eka kertaa elämässäni pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivut. Ei ole kaikki siellä halpaa todellakaan (osa toki on). Esim. yksi mekko, joka vaikutti tosi kivalta ja olisi oikean kokoinenkin maksaa 50 €, yksi kiinnostavan näköinen paita puolestaan 60 €! Yllättävän hintavia ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21
Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".
Kierrätyskeskus ja kirjasto auttaa tässä, koska niistä saa pikkurahalla ja ilmaiseksi tavaraa mukaansa. Kirjat palauttaa ja vaihtaa toisiin seuraavalla kerralla.
En ole käynyt kotikaupunkini kierrätyskeskuksessa yli kymmeneen vuoteen, koska sinne on hankala mennä bussilla. Enkä totta puhuen tiedä yhtään, mitä kaikkea siellä on myynnissä.
Tsekkasin kuitenkin eka kertaa elämässäni pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivut. Ei ole kaikki siellä halpaa todellakaan (osa toki on). Esim. yksi mekko, joka vaikutti tosi kivalta ja olisi oikean kokoinenkin maksaa 50 €, yksi kiinnostavan näköinen paita puolestaan 60 €! Yllättävän hintavia ovat.
Ei ne verkkosivut mitään kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/osallistu/ihmisten-kesken/lukij…
"Lukijan kirje: Surettaa, etten kesälläkään pääse irti köyhyyden ahdistuksesta"
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi, lukijamme kirjoittaa.
On taas se aika vuodesta, kun kahvipöytäkeskustelut ja lehtien sivut täyttyvät kesän ja juhlien odotuksesta. Hyvin toimeentulevat, vakituisen työpaikan saaneet lähtevät pian monen viikon lomilleen, lompsis vaan.
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi. Pienituloisena minulla ei ole lomallakaan varaa muuhun kuin välttämättömyyksiin.
Sekin tuntuu pahalta, ettei minulla ole varaa ostaa valmistuville sukulaislapsille Arabiaa tai Marimekkoa tai antaa heille rahaa. En tiedä, kehtaanko edes osallistua juhliin, kun ei ole mitään lahjaa.
Tuntuu surulliselta, etten edes kesällä pääse irti köyhyyden ahdistuksesta.
Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Miten te olette saaneet järjestettyä itsellenne kivan kesän, vaikka rahaa tai lomaakaan ei juuri ole? Miten saatte katkaistua murehtimisen kierteen?
Kesän tummat pilvet"
Kyynel. Jo on potaskaa!
Miksi hankkii lapsen jos ei ole lapseen varaa?
En ole ikinö antanut kellekään nuorelle Marimekkoa tai Arabiaa lahjaksi. En edes omilleni.
Ja taas tätä samaa, minä en sitä ja minä en tätä. Mutta kun ihan hemmetin moni antaa!!!
Se, että hemmetin moni muu tekee jotain, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Varsinkaan, jos ei ole varaa. Ja mitä tulee noihin sukulaisten lahjoihin, niin kannattaisi antaa kimppalahja. Näin meidän perheessä on aina tehty- Pienituloiset opiskelijat osallistuvat pienemmällä summalla kuin heidän vanhempansa, mutta onnittelukortissa on kaikkien nimet.
No ei tietenkään. Mutta miten se voi olla niin vaikea ymmärtää, että jos joku haluaisi tehdä jotain, mutta ei pysty, niin se ainakin jossain määrin harmittaa ja surettaa. Varsinkin, jos sitä tapahtuu usein.
Se on aivan normaali inhimillinen reaktio. Jokaisella toivoisi sen verran olevan kykyä empatiaan, että ymmärtäisi tällaisen asian.
Kannattaa keskittyä siihen mitä pystyy eikä siihen mitä ei pysty. Käsistään näppärä pystyy tekemään hyviä lahjoja ihan itse edullisesti. Monet arvostaa ajatuksella tehtyä lahjaa enemmän kuin jotain geneeristä Marimekko/arabia-lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/osallistu/ihmisten-kesken/lukij…
"Lukijan kirje: Surettaa, etten kesälläkään pääse irti köyhyyden ahdistuksesta"
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi, lukijamme kirjoittaa.
On taas se aika vuodesta, kun kahvipöytäkeskustelut ja lehtien sivut täyttyvät kesän ja juhlien odotuksesta. Hyvin toimeentulevat, vakituisen työpaikan saaneet lähtevät pian monen viikon lomilleen, lompsis vaan.
Minulle tämä aika vuodesta on vaikea, koska se korostaa kaikkea sitä, mistä minä ja lapseni jäämme paitsi. Pienituloisena minulla ei ole lomallakaan varaa muuhun kuin välttämättömyyksiin.
Sekin tuntuu pahalta, ettei minulla ole varaa ostaa valmistuville sukulaislapsille Arabiaa tai Marimekkoa tai antaa heille rahaa. En tiedä, kehtaanko edes osallistua juhliin, kun ei ole mitään lahjaa.
Tuntuu surulliselta, etten edes kesällä pääse irti köyhyyden ahdistuksesta.
Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Miten te olette saaneet järjestettyä itsellenne kivan kesän, vaikka rahaa tai lomaakaan ei juuri ole? Miten saatte katkaistua murehtimisen kierteen?
Kesän tummat pilvet"
Kyynel. Jo on potaskaa!
Miksi hankkii lapsen jos ei ole lapseen varaa?
En ole ikinö antanut kellekään nuorelle Marimekkoa tai Arabiaa lahjaksi. En edes omilleni.
Ja taas tätä samaa, minä en sitä ja minä en tätä. Mutta kun ihan hemmetin moni antaa!!!
Se, että hemmetin moni muu tekee jotain, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Varsinkaan, jos ei ole varaa. Ja mitä tulee noihin sukulaisten lahjoihin, niin kannattaisi antaa kimppalahja. Näin meidän perheessä on aina tehty- Pienituloiset opiskelijat osallistuvat pienemmällä summalla kuin heidän vanhempansa, mutta onnittelukortissa on kaikkien nimet.
No ei tietenkään. Mutta miten se voi olla niin vaikea ymmärtää, että jos joku haluaisi tehdä jotain, mutta ei pysty, niin se ainakin jossain määrin harmittaa ja surettaa. Varsinkin, jos sitä tapahtuu usein.
Se on aivan normaali inhimillinen reaktio. Jokaisella toivoisi sen verran olevan kykyä empatiaan, että ymmärtäisi tällaisen asian.
No kun näissä näkyy sellainen outo kuvio että kuvitellaan miten kaikki muut. Ei ne kaikki muut tee sen kummempaa.
Ja se että jos minä vain sen ja sen kalliin saisin. Ei se mitään ratkaise.
Jumitutaan näihin omituisiin kuvitelmiin ja sen jökkeen ei olekaan pakko edes yrittää.
No mutta kun se ei ole kuvitelmaa! Ja "kaikki muut" ei nyt tietenkään tarkoita kirjaimellisesti kaikkia ihmisiä, vaan monia ihmisiä omassa tuttavapiirissä.
Kyllähän minäkin näitä nuoria tiedän, joille vanhemmat, isovanhemmat ja muut sukulaiset ostavat juurikin Arabian astioita ja esim. Marimekon verhoja ja pussilakanoita. Valmistujaislahjaksi, synttärilahjaksi, joululahjaksi, silloin kun muuttaa omaan kotiin...
Eivätkä nuo nyt mitään ihme luksusta ole, joten en siksikään ymmärrä tätä kitinää. Ihan tavisten ostamia merkkejä. Ymmärtäisin, jos joku valittaisi, että ei pysty ostamaan jollekin valmistujaislahjaksi Rolexia tai Lamborghinia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin uusavuttomuutta.
Lasten vaatteita ja farkkuja on paikattu kautta aikojen, ei tarvitse käyttää teippiä kun on neula ja lankaa. Nyt ei vaan viitsitä, aina pitäisi saada uutta tilalle.
Kaalilaatikko on oikein hyvää ruokaa, kyllä sitä syödään varakkaammissakin perheissä. Ei mitään köyhäilyruokaa!
Vaatteita on paikattu ennen mutta nykyään sitä ei hyväksytä. Ihan oikeasti, päiväkodeista on tehty monta kertaa lasuja joissa syynä on vain se, että lapsen vaatteita on paikkailtu eikä ole hankittu ehjää. Siitäkin on tehty lasuja jos lapsella on ollut samat päällysvaatteet peräkkäisinä päivinä päällä. Tämä on karua faktaa nykypäivästä.
Ei taatusti lasuja tehdä siitä, että samat vaatteet päällä pari päivää. Tai että paikattu vaate päällä. Sitten, kun vaatteet ovat joko liian pieniä tai suuria, keskustellaan vanhempien kanssa. Tästäkin on vielä pitkä matka lasuun. Yleensä niillä vanhemmilla, jotka eivät pysty huolehtimaan lasten vaatteista, on joko mt-ongelmaa tai päihteiden käyttöä. Eli lasu tehdään jonkun muun syyn takia kuin vaatteiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21
Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".
Kierrätyskeskus ja kirjasto auttaa tässä, koska niistä saa pikkurahalla ja ilmaiseksi tavaraa mukaansa. Kirjat palauttaa ja vaihtaa toisiin seuraavalla kerralla.
En ole käynyt kotikaupunkini kierrätyskeskuksessa yli kymmeneen vuoteen, koska sinne on hankala mennä bussilla. Enkä totta puhuen tiedä yhtään, mitä kaikkea siellä on myynnissä.
Tsekkasin kuitenkin eka kertaa elämässäni pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivut. Ei ole kaikki siellä halpaa todellakaan (osa toki on). Esim. yksi mekko, joka vaikutti tosi kivalta ja olisi oikean kokoinenkin maksaa 50 €, yksi kiinnostavan näköinen paita puolestaan 60 €! Yllättävän hintavia ovat.
Sinne nettiin on laitettu ne kalliimmat merkkituotteet. Gantin mekko 50 e. Kaupasta uutena vastaavat samalta merkiltä 250-400 e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin uusavuttomuutta.
Lasten vaatteita ja farkkuja on paikattu kautta aikojen, ei tarvitse käyttää teippiä kun on neula ja lankaa. Nyt ei vaan viitsitä, aina pitäisi saada uutta tilalle.
Kaalilaatikko on oikein hyvää ruokaa, kyllä sitä syödään varakkaammissakin perheissä. Ei mitään köyhäilyruokaa!
Vaatteita on paikattu ennen mutta nykyään sitä ei hyväksytä. Ihan oikeasti, päiväkodeista on tehty monta kertaa lasuja joissa syynä on vain se, että lapsen vaatteita on paikkailtu eikä ole hankittu ehjää. Siitäkin on tehty lasuja jos lapsella on ollut samat päällysvaatteet peräkkäisinä päivinä päällä. Tämä on karua faktaa nykypäivästä.
Tämä on valitettavasti totta Ja pakko tietysti hassata yhteiskunnan varoja tämän epäkohdan tutkimiseen. Luulisi päiväkodin palkoilla olevan enemmän tajua arjesta.
T: Sossu
Mun kälyt tekee tätä. Käytännössä eivät maksa mitään mutta luovuttavat lahjat aina suurieleisesti ja saavat kiitokset.
Jos ei ole rahaa, ei ole. Silloin pitää käyttää kekseliäisyyttä, viitseliäisyyttä ja kädentaitoja.
Ei hyväksikäyttää.