Lue keskustelun säännöt.
Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.
04.05.2022 |
Tätä on oikea köyhyys.
Kommentit (713)
Ok, kaikki alkoi, kun elin kädestä suuhun.
Esim itse olen kohta 10 v paikannut kaikki, mitä voi paikata, hoidan asiat heti, pakastin täynnä punalappuja jne. Tein 2-3 extratyötä jne
Tätä, kun oli kulunut pari v, yhtäkkiä jäikin rahaa.
Kesällä teen mitä on sovittu ja sitten lopetan lisätyöt. Aina on joku projekti kesken jne. Älyttömästi aikaa meni siihen, että purin käytetyn villapaidan, pesin langat, tein villasukkia jne. Nyt loppuu !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21
Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".
Kierrätyskeskus ja kirjasto auttaa tässä, koska niistä saa pikkurahalla ja ilmaiseksi tavaraa mukaansa. Kirjat palauttaa ja vaihtaa toisiin seuraavalla kerralla.
En ole käynyt kotikaupunkini kierrätyskeskuksessa yli kymmeneen vuoteen, koska sinne on hankala mennä bussilla. Enkä totta puhuen tiedä yhtään, mitä kaikkea siellä on myynnissä.
Tsekkasin kuitenkin eka kertaa elämässäni pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivut. Ei ole kaikki siellä halpaa todellakaan (osa toki on). Esim. yksi mekko, joka vaikutti tosi kivalta ja olisi oikean kokoinenkin maksaa 50 €, yksi kiinnostavan näköinen paita puolestaan 60 €! Yllättävän hintavia ovat.
Sinne nettiin on laitettu ne kalliimmat merkkituotteet. Gantin mekko 50 e. Kaupasta uutena vastaavat samalta merkiltä 250-400 e.
No kyllä siellä ihan laidasta laitaan on. Nyt kun uudestaan tsekkasin hintojen mukaisessa järjestyksessä niin halvin alemekko 1,50 €, ja normihintaisiakin vaatteita saa muutamalla eurolla.
Mun pointtini aiemmin oli, että en ekalta 20 sivulta (enempää en jaksanut selata) löytänyt mitään, mitä olisin voinut itselleni tilata. Joko liian kova hinta, liian pieni tai liian iso koko.
Merkeistä en perusta mitään, joten niihin en niin kiinnitä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TIUKKA TALOUSTILANNEnäkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan tuhlauspuuskia, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.Nainen, 21
Monilla on varmaan sama tilanne. Köyhyys masentaa, mutta silti pitää ostaa välillä jotain ylimääräistä piristykseksi, vaikka loppukuusta tili huutaisikin taas hoosiannaa. Ei sitä muuten tätä tylsää tasaista harmaata arkea jaksaisi ilman näitä "piristysruiskeita".
Kierrätyskeskus ja kirjasto auttaa tässä, koska niistä saa pikkurahalla ja ilmaiseksi tavaraa mukaansa. Kirjat palauttaa ja vaihtaa toisiin seuraavalla kerralla.
En ole käynyt kotikaupunkini kierrätyskeskuksessa yli kymmeneen vuoteen, koska sinne on hankala mennä bussilla. Enkä totta puhuen tiedä yhtään, mitä kaikkea siellä on myynnissä.
Tsekkasin kuitenkin eka kertaa elämässäni pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkosivut. Ei ole kaikki siellä halpaa todellakaan (osa toki on). Esim. yksi mekko, joka vaikutti tosi kivalta ja olisi oikean kokoinenkin maksaa 50 €, yksi kiinnostavan näköinen paita puolestaan 60 €! Yllättävän hintavia ovat.
Sinne nettiin on laitettu ne kalliimmat merkkituotteet. Gantin mekko 50 e. Kaupasta uutena vastaavat samalta merkiltä 250-400 e.
No kyllä siellä ihan laidasta laitaan on. Nyt kun uudestaan tsekkasin hintojen mukaisessa järjestyksessä niin halvin alemekko 1,50 €, ja normihintaisiakin vaatteita saa muutamalla eurolla.
Mun pointtini aiemmin oli, että en ekalta 20 sivulta (enempää en jaksanut selata) löytänyt mitään, mitä olisin voinut itselleni tilata. Joko liian kova hinta, liian pieni tai liian iso koko.
Merkeistä en perusta mitään, joten niihin en niin kiinnitä huomiota.
Miksi pitää tilata pk-seudub kierrätyskeskuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Missä Siperiassa ihmiset ovat asuneet 70-luvulla? Minä olen kotoisin Lapin perukoilta ja silti meillä oli kaikki nykyajan mukavuudet. Isäni rakensi omakotitalon -72 ja sinne tuli ihan kaikki paitsi mikro, jota ei kai oltu vielä edes keksitty. Mikrokin hankittiin 80-luvulla. Kaikilla koulukavereillakin oli ihan normaalit, nykyaikaiset kodit, samoin mummolat oli ihan tavallisia omakotitaloja sähköineen ja vessoineen, ei mitään maakuoppia.
Ne ihmiset valehtelee. Tilastoista ja silloin eläneiden tiedoista (ml. minä) asia selviää. Sähköt oli lähes kaikkialla. TV-uutisissa oli tuolloin uutisia siitä, että sähköt oli vedetty (lähes aina) saaristoon (Jiihuu Perä-Luoto!), kunnes ne uutiset loppu. Ei ollut mitään väestöllisesti laajoja alueita, jossa ei ollut sähköjä tai jääkaappia 1970-luvun alussa, sellaiset paikat olivat erittäin marginaalisia. On muuten kiva, että JOKA IKINEN kerta, kun asiasta tulee täällä puhe, niin joku alkaa inistä tilastokeskuksen tilastoja vastaan yms..
Yritin hakea vanhaa kirjoitustani täältä köyhyyskeskusteluista, mutta se koko keskustelu olikin näköjään poistettu. No, eipä se maailma paljon muutu, jos jotain uutta kirjoitan.
On tieteellisesti tutkittu ja havaittu tosiasia, että pitkäaikainen köyhyys aiheuttaa näköalattomuutta ja kykyä tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Jos on vaikeuksia saada kasaan yhden päivän ruoka, on vaikea ajatella, että tinkimällä nyt tästä leivästä voin ensi syksynä ostaa sokeria ja keittää hilloa. Pitkään kädestä suuhun eläneen aivot eivät taivu siihen (noin keskimäärin).
Köyhyyttä voi arvioida eri tavoilla. Usein puhutaan absoluuttisesta köyhyydestä ja suhteellisesta köyhyydestä:
Absoluuttisella tai äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin määritelmässä absoluuttinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle 1,90 dollarilla päivässä. Absoluuttinen köyhyys on yleisintä kehitysmaissa.
Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon tai elintapaan. Suhteellisessa köyhyydessä elävät joutuvat kamppailemaan elääkseen normaalia elämää ja pystyäkseen osallistumaan yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toimintoihin.
Euroopassa köyhyysrajana käytetään yleisesti pienituloisuuteen perustuvaa määritelmää, mikä on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta. Mediaanitulo tarkoittaa keskimmäistä tuloa, kun kaikkien kotitalouksien tulot laitetaan suuruusjärjestyksessä jonoon. Eli kun kotitaloudella on käytettävissään alle 60 % väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta, se on määritelmällisesti köyhä. Suhteellinen köyhyys vaihtelee näin maittain.
Suomessa on vähän absoluuttisesti köyhiä, meillä suuri osa köyhistä on tämän määritelmän mukaan suhteellisesti köyhiä. Se ei silti tarkoita, etteivätkö he olisi köyhiä - he nyt sattuvat olemaan vähän vähemmän köyhiä kuin äärimmäisessä köyhyydessä elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina siivooja ? Itse toimin siivoojana, brutto 2300 e/kk. Ja pärjään todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostaa 6 munan paketin vaikka rahaa on yli 100e? Yksittäiskappaleen hinta nousee tuolla. Ja munat oikeasti kestää yli vuoden. Missä perunat? Mäkkäriuusavottomuus enemmänkuin mikään rahapula.
Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Älä puhu pskaa! Kahdellasadalla et taatusti pyöritä edes yhden ihmisen huushollia. Taas yksi turha leukojensa repijä.
Kokeile joskus, itse olisin ollut kauhuissani jos yksin ollessani olisi mennyt enemmän kuin 50 euroa viikossa ruokaan.
Luepa nyt mitä tuolla aiemmin sanottiin: Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Eli kyse ei ole ruuasta pelkästään, vaan mukaan pitää laskea myös kaikki muu eläminen, eli joitain laskuja (ainakin puhelin ja netti), liikkumiskulut, vaatteet, hygieniatarvikket, käyttötavarat, harrastukset jne... Kaikki siis tuosta paristasadasta. Eihän tuo ole mitenkään mahdollista.
Ja kyllä mulle on tähän mennessä riittänyt ruokaan 40 € kuussa, nyt ja jatkossa menee hiukan enemmän kyllä, kun hinnat nousseet ja nousevat varmaan vielä lisää.
Ihan rehellisesti kiinnostaa, että miten ihmeessä olet onnistunut käyttämään ruokaan vain 40€ kuussa? Mitä olet syönyt?
Itse huomaan, että jos haluan syödä suht terveellisesti ja monipuolisesti, eli pidän huolta että saan riittävästi proteiinia ja hyviä rasvoja, ja koitan välttää nopeita höttöhiilareita kuten pastaa, yritän syödä marjoja ja kasviksia yms. niin kummasti sitä rahaa vaan menee ruokaan vaikka kuinka yrittäisi pihistää.
Voisihan sitä syödä makaronia ja halvinta sikanautajauhelihaa joka päivä, mutta ei tuollainen kannata pidemmän päälle. Elämänlaatu ja elämänodote pitenee ja paranee jos ruokavalioon kiinnittää huomiota.
Monesti on niin, että ne jotka elää hyvin halvalla kasvattaa itse ainakin osan kasviksista ja juureksista. Poimitaan itse marjat, sienet, kalastetaan.. Säilötään . Omat vanhempani elää eläkeläisinä lähes omavaraistaloudessa. Itselläkin on omasta takaa talvella perunat, juurekset, marjat ja säilykkeet ja mehut omenoista yms. Kesällä myös salaatit, yrtit, kurkut, tomaatit, sipulit jne. Tämä on harrastus minulle.
Oma mies kalastaa vetouistelua, se on hänelle harrastus ja vieläpä kallis sellainen. Saadut kalat on harrastuksen sivutuote eikä me lasketa niille hintaa. Kalaa saisi halvemmalla onkimalla, katiskoilla tai verkoilla, mutta nuo ei miestä kiinnosta.
Me ei myöskään lasketa ulkona syömistä ruokamenoihin, niille on budjetissa oma kohta "vapaa-aika".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin hakea vanhaa kirjoitustani täältä köyhyyskeskusteluista, mutta se koko keskustelu olikin näköjään poistettu. No, eipä se maailma paljon muutu, jos jotain uutta kirjoitan.
On tieteellisesti tutkittu ja havaittu tosiasia, että pitkäaikainen köyhyys aiheuttaa näköalattomuutta ja kykyä tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Jos on vaikeuksia saada kasaan yhden päivän ruoka, on vaikea ajatella, että tinkimällä nyt tästä leivästä voin ensi syksynä ostaa sokeria ja keittää hilloa. Pitkään kädestä suuhun eläneen aivot eivät taivu siihen (noin keskimäärin).
Köyhyyttä voi arvioida eri tavoilla. Usein puhutaan absoluuttisesta köyhyydestä ja suhteellisesta köyhyydestä:
Absoluuttisella tai äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin määritelmässä absoluuttinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle 1,90 dollarilla päivässä. Absoluuttinen köyhyys on yleisintä kehitysmaissa.
Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon tai elintapaan. Suhteellisessa köyhyydessä elävät joutuvat kamppailemaan elääkseen normaalia elämää ja pystyäkseen osallistumaan yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toimintoihin.
Euroopassa köyhyysrajana käytetään yleisesti pienituloisuuteen perustuvaa määritelmää, mikä on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta. Mediaanitulo tarkoittaa keskimmäistä tuloa, kun kaikkien kotitalouksien tulot laitetaan suuruusjärjestyksessä jonoon. Eli kun kotitaloudella on käytettävissään alle 60 % väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta, se on määritelmällisesti köyhä. Suhteellinen köyhyys vaihtelee näin maittain.
Suomessa on vähän absoluuttisesti köyhiä, meillä suuri osa köyhistä on tämän määritelmän mukaan suhteellisesti köyhiä. Se ei silti tarkoita, etteivätkö he olisi köyhiä - he nyt sattuvat olemaan vähän vähemmän köyhiä kuin äärimmäisessä köyhyydessä elävät.
Tuossa laskentatavassa pitäisi katsoa bruttotulojen sijasta nettotuloja. En tosin tiedä, katsotaanko siinä vai ei. Suomessa kun työssäkäyvällä ei välttämättä ole kovin paljoa enempää rahaa käytettävissään kuin työttömälläkään, koska progressiivinen verotus tasaa tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostaa 6 munan paketin vaikka rahaa on yli 100e? Yksittäiskappaleen hinta nousee tuolla. Ja munat oikeasti kestää yli vuoden. Missä perunat? Mäkkäriuusavottomuus enemmänkuin mikään rahapula.
Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Älä puhu pskaa! Kahdellasadalla et taatusti pyöritä edes yhden ihmisen huushollia. Taas yksi turha leukojensa repijä.
Kokeile joskus, itse olisin ollut kauhuissani jos yksin ollessani olisi mennyt enemmän kuin 50 euroa viikossa ruokaan.
Luepa nyt mitä tuolla aiemmin sanottiin: Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Eli kyse ei ole ruuasta pelkästään, vaan mukaan pitää laskea myös kaikki muu eläminen, eli joitain laskuja (ainakin puhelin ja netti), liikkumiskulut, vaatteet, hygieniatarvikket, käyttötavarat, harrastukset jne... Kaikki siis tuosta paristasadasta. Eihän tuo ole mitenkään mahdollista.
Ja kyllä mulle on tähän mennessä riittänyt ruokaan 40 € kuussa, nyt ja jatkossa menee hiukan enemmän kyllä, kun hinnat nousseet ja nousevat varmaan vielä lisää.
Ihan rehellisesti kiinnostaa, että miten ihmeessä olet onnistunut käyttämään ruokaan vain 40€ kuussa? Mitä olet syönyt?
Itse huomaan, että jos haluan syödä suht terveellisesti ja monipuolisesti, eli pidän huolta että saan riittävästi proteiinia ja hyviä rasvoja, ja koitan välttää nopeita höttöhiilareita kuten pastaa, yritän syödä marjoja ja kasviksia yms. niin kummasti sitä rahaa vaan menee ruokaan vaikka kuinka yrittäisi pihistää.
Voisihan sitä syödä makaronia ja halvinta sikanautajauhelihaa joka päivä, mutta ei tuollainen kannata pidemmän päälle. Elämänlaatu ja elämänodote pitenee ja paranee jos ruokavalioon kiinnittää huomiota.
Monesti on niin, että ne jotka elää hyvin halvalla kasvattaa itse ainakin osan kasviksista ja juureksista. Poimitaan itse marjat, sienet, kalastetaan.. Säilötään . Omat vanhempani elää eläkeläisinä lähes omavaraistaloudessa. Itselläkin on omasta takaa talvella perunat, juurekset, marjat ja säilykkeet ja mehut omenoista yms. Kesällä myös salaatit, yrtit, kurkut, tomaatit, sipulit jne. Tämä on harrastus minulle.
Oma mies kalastaa vetouistelua, se on hänelle harrastus ja vieläpä kallis sellainen. Saadut kalat on harrastuksen sivutuote eikä me lasketa niille hintaa. Kalaa saisi halvemmalla onkimalla, katiskoilla tai verkoilla, mutta nuo ei miestä kiinnosta.
Me ei myöskään lasketa ulkona syömistä ruokamenoihin, niille on budjetissa oma kohta "vapaa-aika".
Näinhän se usein on. Investoidaan harrastukseen tai vapaa-aikaan, jolloin ruokamenoissa on pienempi summa, kun ruokameno onkin harrastusmeno tai vapaa-aikameno. Mä voisin hyvätuloisena sinkkuna syödä joka päivä ravintolassa ja käydä kahvilassa, jolloin mun ei tarvitsisi ostaa kotiin yhtään mitään ruokaa. Mutta en mä silti voisi sanoa, että mulla menee 0 €/kk ruokaan. Mulla menisi 0 €/kk ruokakauppaan, mutta ruokaan menisi paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostaa 6 munan paketin vaikka rahaa on yli 100e? Yksittäiskappaleen hinta nousee tuolla. Ja munat oikeasti kestää yli vuoden. Missä perunat? Mäkkäriuusavottomuus enemmänkuin mikään rahapula.
Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Älä puhu pskaa! Kahdellasadalla et taatusti pyöritä edes yhden ihmisen huushollia. Taas yksi turha leukojensa repijä.
Kokeile joskus, itse olisin ollut kauhuissani jos yksin ollessani olisi mennyt enemmän kuin 50 euroa viikossa ruokaan.
Luepa nyt mitä tuolla aiemmin sanottiin: Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Eli kyse ei ole ruuasta pelkästään, vaan mukaan pitää laskea myös kaikki muu eläminen, eli joitain laskuja (ainakin puhelin ja netti), liikkumiskulut, vaatteet, hygieniatarvikket, käyttötavarat, harrastukset jne... Kaikki siis tuosta paristasadasta. Eihän tuo ole mitenkään mahdollista.
Ja kyllä mulle on tähän mennessä riittänyt ruokaan 40 € kuussa, nyt ja jatkossa menee hiukan enemmän kyllä, kun hinnat nousseet ja nousevat varmaan vielä lisää.
Ihan rehellisesti kiinnostaa, että miten ihmeessä olet onnistunut käyttämään ruokaan vain 40€ kuussa? Mitä olet syönyt?
Itse huomaan, että jos haluan syödä suht terveellisesti ja monipuolisesti, eli pidän huolta että saan riittävästi proteiinia ja hyviä rasvoja, ja koitan välttää nopeita höttöhiilareita kuten pastaa, yritän syödä marjoja ja kasviksia yms. niin kummasti sitä rahaa vaan menee ruokaan vaikka kuinka yrittäisi pihistää.
Voisihan sitä syödä makaronia ja halvinta sikanautajauhelihaa joka päivä, mutta ei tuollainen kannata pidemmän päälle. Elämänlaatu ja elämänodote pitenee ja paranee jos ruokavalioon kiinnittää huomiota.
Ohis...mä olen ollut joskus keskusteluissa, joissa on puhuttu ruokaan menevistä summista. Ja tullut esille mm se, että joillain on pakastin täynnä marjoja, jotka on kerätty metsästä tai omalla pihalla olevsta marjapensaista. Jonkun mies, isä tai appi harrastaa metsästystä ja sen vuoksi pakastimessa on paljon lihoja. Tai harrastetaan kalastusta. He eivät laske näille elintarvikkeille mitään hintaa, vaikka oikeasti pitäisi laskea ko harrastukseen menevät rahat ja miettiä vasta sitten, paljonko pakastimessa olevan hirvenlihan kilohinta todellisuudessa on. Mun exä aikoinaan osti veneen ja kalastusvälineet. Ekan kalastusreissunsa jälkeen tuli innoissaan kalojen kanssa ja hehkutti, että nyt saatiin ilmaista ruokaa. Mä sanoin, että en kyllä ole eläissäni syönyt kilohinnaltaan näin kallista kalaa, kun jaoin veneen ja välineiden hinnan kalasaaliin painolla.
Pointtini siis on, että jos jollain menee vain 40€/kk ruokaan, todennäköisestihän ei syö kaikkia aterioitaan kotona ja/tai ei osta kaikkia raaka-aineitaan kaupasta.
Paljon ruokaa hankkii ilmaiseksi tai hyvin vähällä rahalla. Esim meillä on marjapensaita, raparperiä, hedelmäpuita jotka on kaikki saatu ilmaiseksi.
Multaa teen kompostorissa ja lannoitan ilmaisella hevonkakalla jota saa talleilta
Ei kuule ihan riitä lapsiperheen ruoaksi kesällä saatavat raparperit, marjat ja omenat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostaa 6 munan paketin vaikka rahaa on yli 100e? Yksittäiskappaleen hinta nousee tuolla. Ja munat oikeasti kestää yli vuoden. Missä perunat? Mäkkäriuusavottomuus enemmänkuin mikään rahapula.
Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Älä puhu pskaa! Kahdellasadalla et taatusti pyöritä edes yhden ihmisen huushollia. Taas yksi turha leukojensa repijä.
Kokeile joskus, itse olisin ollut kauhuissani jos yksin ollessani olisi mennyt enemmän kuin 50 euroa viikossa ruokaan.
Luepa nyt mitä tuolla aiemmin sanottiin: Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Eli kyse ei ole ruuasta pelkästään, vaan mukaan pitää laskea myös kaikki muu eläminen, eli joitain laskuja (ainakin puhelin ja netti), liikkumiskulut, vaatteet, hygieniatarvikket, käyttötavarat, harrastukset jne... Kaikki siis tuosta paristasadasta. Eihän tuo ole mitenkään mahdollista.
Ja kyllä mulle on tähän mennessä riittänyt ruokaan 40 € kuussa, nyt ja jatkossa menee hiukan enemmän kyllä, kun hinnat nousseet ja nousevat varmaan vielä lisää.
Ihan rehellisesti kiinnostaa, että miten ihmeessä olet onnistunut käyttämään ruokaan vain 40€ kuussa? Mitä olet syönyt?
Itse huomaan, että jos haluan syödä suht terveellisesti ja monipuolisesti, eli pidän huolta että saan riittävästi proteiinia ja hyviä rasvoja, ja koitan välttää nopeita höttöhiilareita kuten pastaa, yritän syödä marjoja ja kasviksia yms. niin kummasti sitä rahaa vaan menee ruokaan vaikka kuinka yrittäisi pihistää.
Voisihan sitä syödä makaronia ja halvinta sikanautajauhelihaa joka päivä, mutta ei tuollainen kannata pidemmän päälle. Elämänlaatu ja elämänodote pitenee ja paranee jos ruokavalioon kiinnittää huomiota.
Ohis...mä olen ollut joskus keskusteluissa, joissa on puhuttu ruokaan menevistä summista. Ja tullut esille mm se, että joillain on pakastin täynnä marjoja, jotka on kerätty metsästä tai omalla pihalla olevsta marjapensaista. Jonkun mies, isä tai appi harrastaa metsästystä ja sen vuoksi pakastimessa on paljon lihoja. Tai harrastetaan kalastusta. He eivät laske näille elintarvikkeille mitään hintaa, vaikka oikeasti pitäisi laskea ko harrastukseen menevät rahat ja miettiä vasta sitten, paljonko pakastimessa olevan hirvenlihan kilohinta todellisuudessa on. Mun exä aikoinaan osti veneen ja kalastusvälineet. Ekan kalastusreissunsa jälkeen tuli innoissaan kalojen kanssa ja hehkutti, että nyt saatiin ilmaista ruokaa. Mä sanoin, että en kyllä ole eläissäni syönyt kilohinnaltaan näin kallista kalaa, kun jaoin veneen ja välineiden hinnan kalasaaliin painolla.
Pointtini siis on, että jos jollain menee vain 40€/kk ruokaan, todennäköisestihän ei syö kaikkia aterioitaan kotona ja/tai ei osta kaikkia raaka-aineitaan kaupasta.
Paljon ruokaa hankkii ilmaiseksi tai hyvin vähällä rahalla. Esim meillä on marjapensaita, raparperiä, hedelmäpuita jotka on kaikki saatu ilmaiseksi.
Multaa teen kompostorissa ja lannoitan ilmaisella hevonkakalla jota saa talleilta
Ei kuule ihan riitä lapsiperheen ruoaksi kesällä saatavat raparperit, marjat ja omenat.
Eipä tuossa tainnut siitä olla kysekään, että ihan kaiken ruuan kasvattaisi itse. Mutta kuitenkin itse kasvattamalla elintarvikkeita ei tarvitse ostaa kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä Siperiassa ihmiset ovat asuneet 70-luvulla? Minä olen kotoisin Lapin perukoilta ja silti meillä oli kaikki nykyajan mukavuudet. Isäni rakensi omakotitalon -72 ja sinne tuli ihan kaikki paitsi mikro, jota ei kai oltu vielä edes keksitty. Mikrokin hankittiin 80-luvulla. Kaikilla koulukavereillakin oli ihan normaalit, nykyaikaiset kodit, samoin mummolat oli ihan tavallisia omakotitaloja sähköineen ja vessoineen, ei mitään maakuoppia.
Kyllä, suuri osa asunnoista oli jo ihan "moderneja" 70-luvulla, ja käytännössä kaikki omakotitalot, joita rakennettiin 60-70-luvuilla, oli jo varustettu ihan normaaleilla tykötarpeilla, sähköt, juokseva lämmin vesi, jääkaapit, sähköhellat jne. Mutta kun Suomessa oli aika paljon vanhaakin rakennuskantaa, joka oli ajalta ennen sotia, niin ei niissä aina ollut sähköjä eikä vesijohtoja, ei tarvinnut mennä Lapin perukoille (jossa muuten jouduttiin tekemään aika perusteellinen jälleenrakennus sodan jälkeen, joten siellä oli huomattavasti uudempaa rakennuskantaa kuin jossain metsä-Suomessa, jonne ei asutettu kauheasti evakoitakaan). Suurimmassa osassa rintamamiestaloja OLI sähköt jo heti rakennusajalta tai hyvin pian sen jälkeen. Minun isovanhempieni talo (rv 48) oli kylällä ensimmäinen talo, johon tuli sähköt vuonna -54 (koska sattui olemaan siinä rakennettavan sähkölinjan reitillä ensimmäinen talo), ja kaikki talot oli sähköistetty parin vuoden sisään siitä. Mutta kauempana oli metsämökkejä, joissa asui suuriakin perheitä, eikä niihin taloihin koskaan vedetty sähköjä (näitä itse tiedän 4, tunnen ne "nimeltä" eli sen mukaan, mikä perhe niissä asui, evakkoja kaikki). Isovanhempieni taloon tuli juokseva vesi, lämmin vesi, vesivessa ja toimiva viemäriputkisto vuonna 1976 tehdyssä remontissa, kun rintamamiestalon kylkeen tehtiin elintasopatti. Ja tosiaan äitini isoäiti asui sähköttömässä ja vedettömässä mökissä 80-luvulle asti, ja hänellä ei koskaan ollut esimerkiksi jääkaappia, vaan kylmäkellari. Hän asui Haminassa.
Minä olen siis itse elänyt sen murroskauden läpi, kun maaseudulla on järjestelmällisesti siirytty puulämmitteisistä kantovedellä varustetuista taloista sähkö/öljylämmitteisiin juoksevan veden taloihin.
[/quote]
Pointtini siis on, että jos jollain menee vain 40€/kk ruokaan, todennäköisestihän ei syö kaikkia aterioitaan kotona ja/tai ei osta kaikkia raaka-aineitaan kaupasta. [/quote]
Aivan totta.
Voi tietysti olla ettei pistä "omaa rahaa" kovinkaan paljon, jos käyttää leipäjonoja tai roikkuu kavereiden ruokapöydissä tai on sen verran iso johtohenkilö että pystyy järjestämään ruokailunsa oman firman tai jonkun toisen piikkiin.
Kaupasta ostettuna tuolla summalla ei elä.
Saattaa pysyä hengissä, mutta ei elä.
Minä en usko näitä uhriposeerauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin hakea vanhaa kirjoitustani täältä köyhyyskeskusteluista, mutta se koko keskustelu olikin näköjään poistettu. No, eipä se maailma paljon muutu, jos jotain uutta kirjoitan.
On tieteellisesti tutkittu ja havaittu tosiasia, että pitkäaikainen köyhyys aiheuttaa näköalattomuutta ja kykyä tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Jos on vaikeuksia saada kasaan yhden päivän ruoka, on vaikea ajatella, että tinkimällä nyt tästä leivästä voin ensi syksynä ostaa sokeria ja keittää hilloa. Pitkään kädestä suuhun eläneen aivot eivät taivu siihen (noin keskimäärin).
Köyhyyttä voi arvioida eri tavoilla. Usein puhutaan absoluuttisesta köyhyydestä ja suhteellisesta köyhyydestä:
Absoluuttisella tai äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin määritelmässä absoluuttinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle 1,90 dollarilla päivässä. Absoluuttinen köyhyys on yleisintä kehitysmaissa.
Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon tai elintapaan. Suhteellisessa köyhyydessä elävät joutuvat kamppailemaan elääkseen normaalia elämää ja pystyäkseen osallistumaan yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toimintoihin.
Euroopassa köyhyysrajana käytetään yleisesti pienituloisuuteen perustuvaa määritelmää, mikä on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta. Mediaanitulo tarkoittaa keskimmäistä tuloa, kun kaikkien kotitalouksien tulot laitetaan suuruusjärjestyksessä jonoon. Eli kun kotitaloudella on käytettävissään alle 60 % väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta, se on määritelmällisesti köyhä. Suhteellinen köyhyys vaihtelee näin maittain.
Suomessa on vähän absoluuttisesti köyhiä, meillä suuri osa köyhistä on tämän määritelmän mukaan suhteellisesti köyhiä. Se ei silti tarkoita, etteivätkö he olisi köyhiä - he nyt sattuvat olemaan vähän vähemmän köyhiä kuin äärimmäisessä köyhyydessä elävät.
Tuossa laskentatavassa pitäisi katsoa bruttotulojen sijasta nettotuloja. En tosin tiedä, katsotaanko siinä vai ei. Suomessa kun työssäkäyvällä ei välttämättä ole kovin paljoa enempää rahaa käytettävissään kuin työttömälläkään, koska progressiivinen verotus tasaa tuloja.
Näissä puhutaan käytettävissä olevista tuloista eli nettotuloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin hakea vanhaa kirjoitustani täältä köyhyyskeskusteluista, mutta se koko keskustelu olikin näköjään poistettu. No, eipä se maailma paljon muutu, jos jotain uutta kirjoitan.
On tieteellisesti tutkittu ja havaittu tosiasia, että pitkäaikainen köyhyys aiheuttaa näköalattomuutta ja kykyä tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Jos on vaikeuksia saada kasaan yhden päivän ruoka, on vaikea ajatella, että tinkimällä nyt tästä leivästä voin ensi syksynä ostaa sokeria ja keittää hilloa. Pitkään kädestä suuhun eläneen aivot eivät taivu siihen (noin keskimäärin).
Köyhyyttä voi arvioida eri tavoilla. Usein puhutaan absoluuttisesta köyhyydestä ja suhteellisesta köyhyydestä:
Absoluuttisella tai äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin määritelmässä absoluuttinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle 1,90 dollarilla päivässä. Absoluuttinen köyhyys on yleisintä kehitysmaissa.
Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon tai elintapaan. Suhteellisessa köyhyydessä elävät joutuvat kamppailemaan elääkseen normaalia elämää ja pystyäkseen osallistumaan yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toimintoihin.
Euroopassa köyhyysrajana käytetään yleisesti pienituloisuuteen perustuvaa määritelmää, mikä on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta. Mediaanitulo tarkoittaa keskimmäistä tuloa, kun kaikkien kotitalouksien tulot laitetaan suuruusjärjestyksessä jonoon. Eli kun kotitaloudella on käytettävissään alle 60 % väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta, se on määritelmällisesti köyhä. Suhteellinen köyhyys vaihtelee näin maittain.
Suomessa on vähän absoluuttisesti köyhiä, meillä suuri osa köyhistä on tämän määritelmän mukaan suhteellisesti köyhiä. Se ei silti tarkoita, etteivätkö he olisi köyhiä - he nyt sattuvat olemaan vähän vähemmän köyhiä kuin äärimmäisessä köyhyydessä elävät.
Tuossa laskentatavassa pitäisi katsoa bruttotulojen sijasta nettotuloja. En tosin tiedä, katsotaanko siinä vai ei. Suomessa kun työssäkäyvällä ei välttämättä ole kovin paljoa enempää rahaa käytettävissään kuin työttömälläkään, koska progressiivinen verotus tasaa tuloja.
Näissä puhutaan käytettävissä olevista tuloista eli nettotuloista.
Okei, hyvä. Suomessa on paljon työssäkäyviä, jotka eivät saa mitään yhteiskunnan tukia, joten joutuvat maksamaan kaiken (asumisen, sähköt, vakuutukset, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, ruuat jne) omasta palkastaan. Raha, joka sen jälkeen jää käytettäväksi, ei ole välttämättä sen suurempi kuin sellaisellakaan, joka ei käy töissä.
Asuin 70-luvulla kerrostalossa. Kyllä siellä oli kaikki mukavuudet, telkkari, pakastin jne.
Kotona maalla oli myös sähköt, jääkaappi, telkkari, pölynimuri.
Ulkovessa, ulkosauna ja kantovesi ja viemäriä ei ollut. Oli 50-luvun talo ja vanhemat eivät olleet varakkaita.
Mutta kyllä varakkaammilla oli maallakin suihkut, sisäsaunat ja -vessat ja viemärit. Sähköt oli kaikkiin koteihin maallakin, Etelä-Suomessa asuimme, ei pääkaupunkiseutua. Autotkin olivat monilla.
Ei 70-luvulla ollut työttömyyttä näin paljon. Töihin pääsi paljon helpommin. Työpaikat olivat pitkäkestoisia. Jos niin itse halusi.
Vierailija kirjoitti:
Yritin hakea vanhaa kirjoitustani täältä köyhyyskeskusteluista, mutta se koko keskustelu olikin näköjään poistettu. No, eipä se maailma paljon muutu, jos jotain uutta kirjoitan.
On tieteellisesti tutkittu ja havaittu tosiasia, että pitkäaikainen köyhyys aiheuttaa näköalattomuutta ja kykyä tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Jos on vaikeuksia saada kasaan yhden päivän ruoka, on vaikea ajatella, että tinkimällä nyt tästä leivästä voin ensi syksynä ostaa sokeria ja keittää hilloa. Pitkään kädestä suuhun eläneen aivot eivät taivu siihen (noin keskimäärin).
Köyhyyttä voi arvioida eri tavoilla. Usein puhutaan absoluuttisesta köyhyydestä ja suhteellisesta köyhyydestä:
Absoluuttisella tai äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin määritelmässä absoluuttinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle 1,90 dollarilla päivässä. Absoluuttinen köyhyys on yleisintä kehitysmaissa.
Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon tai elintapaan. Suhteellisessa köyhyydessä elävät joutuvat kamppailemaan elääkseen normaalia elämää ja pystyäkseen osallistumaan yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toimintoihin.
Euroopassa köyhyysrajana käytetään yleisesti pienituloisuuteen perustuvaa määritelmää, mikä on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta. Mediaanitulo tarkoittaa keskimmäistä tuloa, kun kaikkien kotitalouksien tulot laitetaan suuruusjärjestyksessä jonoon. Eli kun kotitaloudella on käytettävissään alle 60 % väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta, se on määritelmällisesti köyhä. Suhteellinen köyhyys vaihtelee näin maittain.
Suomessa on vähän absoluuttisesti köyhiä, meillä suuri osa köyhistä on tämän määritelmän mukaan suhteellisesti köyhiä. Se ei silti tarkoita, etteivätkö he olisi köyhiä - he nyt sattuvat olemaan vähän vähemmän köyhiä kuin äärimmäisessä köyhyydessä elävät.
Tuo näköalattomuus ja pitkäjänteisyyden puuttuminen pitää paikkansa. Olen havainnut samaa omassa tuttavapiirissänikin. Mutta väittäisin, että yksilöissäkin on eroja. Toisilla on parempi resilienssi kuin toisilla. Olen kirjoittanut jo eilen ketjuun, että köyhyys voi aiheuttaa masennusta tai ainakin saa ihmisen tuntemaan tilanteensa toivottomaksi, jolloin ihminen luovuttaa. Ja tämä on ihan ymmärrettävää, että näin käy. Kahdella ystävälläni on varsin samanlainen tilanne ollut jo vuosia. Toisen velkataakka loppuu ensi kuussa ja toisen vuoden päästä. Kuitenkin tämä ensimmäinen ei yksinkertaisesti kykene näkemään - vieläkään - sitä, että reilun kuukauden päästä hänellä on useampi satanen enemmän rahaa kuin nyt. Kuukausikin on liian pitkä aika ajatella eteenpäin. VIELÄ kuukausi. Tämä jälkimmäinen taas on jo nyt helpottunut, kun tietää, että ENÄÄ vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostaa 6 munan paketin vaikka rahaa on yli 100e? Yksittäiskappaleen hinta nousee tuolla. Ja munat oikeasti kestää yli vuoden. Missä perunat? Mäkkäriuusavottomuus enemmänkuin mikään rahapula.
Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Älä puhu pskaa! Kahdellasadalla et taatusti pyöritä edes yhden ihmisen huushollia. Taas yksi turha leukojensa repijä.
Kokeile joskus, itse olisin ollut kauhuissani jos yksin ollessani olisi mennyt enemmän kuin 50 euroa viikossa ruokaan.
Luepa nyt mitä tuolla aiemmin sanottiin: Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Eli kyse ei ole ruuasta pelkästään, vaan mukaan pitää laskea myös kaikki muu eläminen, eli joitain laskuja (ainakin puhelin ja netti), liikkumiskulut, vaatteet, hygieniatarvikket, käyttötavarat, harrastukset jne... Kaikki siis tuosta paristasadasta. Eihän tuo ole mitenkään mahdollista.
Ja kyllä mulle on tähän mennessä riittänyt ruokaan 40 € kuussa, nyt ja jatkossa menee hiukan enemmän kyllä, kun hinnat nousseet ja nousevat varmaan vielä lisää.
Ihan rehellisesti kiinnostaa, että miten ihmeessä olet onnistunut käyttämään ruokaan vain 40€ kuussa? Mitä olet syönyt?
Itse huomaan, että jos haluan syödä suht terveellisesti ja monipuolisesti, eli pidän huolta että saan riittävästi proteiinia ja hyviä rasvoja, ja koitan välttää nopeita höttöhiilareita kuten pastaa, yritän syödä marjoja ja kasviksia yms. niin kummasti sitä rahaa vaan menee ruokaan vaikka kuinka yrittäisi pihistää.
Voisihan sitä syödä makaronia ja halvinta sikanautajauhelihaa joka päivä, mutta ei tuollainen kannata pidemmän päälle. Elämänlaatu ja elämänodote pitenee ja paranee jos ruokavalioon kiinnittää huomiota.
Monesti on niin, että ne jotka elää hyvin halvalla kasvattaa itse ainakin osan kasviksista ja juureksista. Poimitaan itse marjat, sienet, kalastetaan.. Säilötään . Omat vanhempani elää eläkeläisinä lähes omavaraistaloudessa. Itselläkin on omasta takaa talvella perunat, juurekset, marjat ja säilykkeet ja mehut omenoista yms. Kesällä myös salaatit, yrtit, kurkut, tomaatit, sipulit jne. Tämä on harrastus minulle.
Oma mies kalastaa vetouistelua, se on hänelle harrastus ja vieläpä kallis sellainen. Saadut kalat on harrastuksen sivutuote eikä me lasketa niille hintaa. Kalaa saisi halvemmalla onkimalla, katiskoilla tai verkoilla, mutta nuo ei miestä kiinnosta.
Me ei myöskään lasketa ulkona syömistä ruokamenoihin, niille on budjetissa oma kohta "vapaa-aika".
Näinhän se usein on. Investoidaan harrastukseen tai vapaa-aikaan, jolloin ruokamenoissa on pienempi summa, kun ruokameno onkin harrastusmeno tai vapaa-aikameno. Mä voisin hyvätuloisena sinkkuna syödä joka päivä ravintolassa ja käydä kahvilassa, jolloin mun ei tarvitsisi ostaa kotiin yhtään mitään ruokaa. Mutta en mä silti voisi sanoa, että mulla menee 0 €/kk ruokaan. Mulla menisi 0 €/kk ruokakauppaan, mutta ruokaan menisi paljon enemmän.
Lasten ollessa pieniä innostuin ompelemaan ja neulomaan vaatteita. Meillä ei vuosiin ostettu lapsille kuin suunnilleen kenkiä ja talvivaatteita, miehellekin tein kymmeneksi vuodeksi t-paitoja. Meidän vaatekulut oli pienet, kun kankaat ja langat meni minun harrastuskuluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostaa 6 munan paketin vaikka rahaa on yli 100e? Yksittäiskappaleen hinta nousee tuolla. Ja munat oikeasti kestää yli vuoden. Missä perunat? Mäkkäriuusavottomuus enemmänkuin mikään rahapula.
Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Älä puhu pskaa! Kahdellasadalla et taatusti pyöritä edes yhden ihmisen huushollia. Taas yksi turha leukojensa repijä.
Kokeile joskus, itse olisin ollut kauhuissani jos yksin ollessani olisi mennyt enemmän kuin 50 euroa viikossa ruokaan.
Luepa nyt mitä tuolla aiemmin sanottiin: Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.
Eli kyse ei ole ruuasta pelkästään, vaan mukaan pitää laskea myös kaikki muu eläminen, eli joitain laskuja (ainakin puhelin ja netti), liikkumiskulut, vaatteet, hygieniatarvikket, käyttötavarat, harrastukset jne... Kaikki siis tuosta paristasadasta. Eihän tuo ole mitenkään mahdollista.
Ja kyllä mulle on tähän mennessä riittänyt ruokaan 40 € kuussa, nyt ja jatkossa menee hiukan enemmän kyllä, kun hinnat nousseet ja nousevat varmaan vielä lisää.
Ihan rehellisesti kiinnostaa, että miten ihmeessä olet onnistunut käyttämään ruokaan vain 40€ kuussa? Mitä olet syönyt?
Itse huomaan, että jos haluan syödä suht terveellisesti ja monipuolisesti, eli pidän huolta että saan riittävästi proteiinia ja hyviä rasvoja, ja koitan välttää nopeita höttöhiilareita kuten pastaa, yritän syödä marjoja ja kasviksia yms. niin kummasti sitä rahaa vaan menee ruokaan vaikka kuinka yrittäisi pihistää.
Voisihan sitä syödä makaronia ja halvinta sikanautajauhelihaa joka päivä, mutta ei tuollainen kannata pidemmän päälle. Elämänlaatu ja elämänodote pitenee ja paranee jos ruokavalioon kiinnittää huomiota.
Huomasin nyt vasta, että olin kirjoittanut väärin. Tarkoitin tietenkin 40 € viikossa. Ei tuolla rahalla tosiaan kuukauden ruokia mitenkään saa. Pahoittelen, ei pitäisi liian väsyneenä kirjoitella...
Toki, mutta tuo on aika hankalaa esimerkiksi kerrostaloyksiössä, jossa ei ole edes parveketta. Tai vaikka olisi parvekekin. Mutta tietysti hienoa, että on mahdollisimman omavarainen. Ja sen vuoksi juurikin nmä, joilla menee ihan tajuttoman vähän rahaa ruokaan, eivät ostakaan kaikkea ruokaansa kaupasta. Jotkut pärjäävät 40€/kk ihan senkin vuoksi, että käyvät erilaisissa ruokajonoissa tai saavat elintarvikkeita avustuksina yksityishenkilöiltä.