Vieraat, jotka eivät kutsuilla syö mitään
Onko teidän mielestä epäkohteliasta, jos kutsuvieras ei juhlissa syö mitään? Eilen oli lapsen syntymäpäivillä pari vierasta, jotka eivät maistaneet mitään. En nyt loukkaanut siitä heille, mutta itsestäni tuntuu ikävältä, kun itse on leiponut kakkuja ja hankkinut muuta tarjottavaa. Ja kyseessä ei siis lapset vaan ihan aikuisvieraat.
Tietenkään ei tarvitse santsata eikä jokaista sorttia tarvitse maistaa, mutta itse ainakin miellän hyvän tavan mukaiseksi, että kutsuilla tai arkenakin kylässä edes jotakin otetaan.
Kommentit (906)
Vierailija kirjoitti:
Kuulun myös näihin jotka ei mielellään syö muiden valmistamia ruokia. En käy myöskään ravintoloissa koska en voi tietää keittiön siisteyden tasoa. En muista milloin viimeksi olisin syönyt edes jonkun muun pilkkoman juureksen paitsi itseni tai puolisoni. Mikä siinä on niin kummaa ettei kaikki halua syödä kaikkea? Ja ei, en koe olevani nirso. Syön lähes mitä vaan, kunhan saan sen itse valmistaa. Yhdessä olemisen tapoja on niin paljon muutakin kuin mättäminen.
Kunhan itsekses mättäät!
Minä syön mahdollisimman kevyesti. Kaikki kilot tarttuu herkästi, eikä lähde millään. Isossa porukassa pystyn helpommin olemaan syömättä mitään. Nolointa on olla kahden jonkun luona ja lyödään pulla eteen ja tarjoaja on vaikka mun mummo. En vain halua mitään kaloripommeja, eivät ole maultaan sen arvoisia. Joskus vetoan hillittömään närästykseen, joskus se on ihan oikeakin syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun myös näihin jotka ei mielellään syö muiden valmistamia ruokia. En käy myöskään ravintoloissa koska en voi tietää keittiön siisteyden tasoa. En muista milloin viimeksi olisin syönyt edes jonkun muun pilkkoman juureksen paitsi itseni tai puolisoni. Mikä siinä on niin kummaa ettei kaikki halua syödä kaikkea? Ja ei, en koe olevani nirso. Syön lähes mitä vaan, kunhan saan sen itse valmistaa. Yhdessä olemisen tapoja on niin paljon muutakin kuin mättäminen.
Tulin uteliaaksi. Etkö käy koskaan ravintoloissa tai syö työpaikkaruokalassa? Miten lomamatkat? Jos olet viikon lomamatkalla, valmistatko silloinkin kaikki ateriasi alusta loppuun itse? Entä jos olet päivän tai parin reissulla ja yövyt vaikka ystävillä, missä silloin syöt kun et syö ravintolassa etkä voi syödä ystävienkään tekemää ruokaa. Eikö jokin eväiden kuskaaminen lämpimässä tuntitolkulla ole paljon epähygienisempää kuin juuri uunista tullut paistettu ruoka.
Etätyöt, omat eväät, matkailu lähinnä vaelluksia tai mökkeilyä eli omat ruuat. Ei tämä mitenkään hankalaa ole :D. En ehkä ole vaan niin sosiaalinen että tämä muodostuisi ongelmaksi.
Kuka sitä nyt jatkuvasti käy vain vieraisilla syömässä. Sen kerran, kun käy ja ottaa tarjottavaa, ei siitä liho eikä läskiksi tule. Voi olla kohtelias ja nauttia, kun toinen tarjoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun myös näihin jotka ei mielellään syö muiden valmistamia ruokia. En käy myöskään ravintoloissa koska en voi tietää keittiön siisteyden tasoa. En muista milloin viimeksi olisin syönyt edes jonkun muun pilkkoman juureksen paitsi itseni tai puolisoni. Mikä siinä on niin kummaa ettei kaikki halua syödä kaikkea? Ja ei, en koe olevani nirso. Syön lähes mitä vaan, kunhan saan sen itse valmistaa. Yhdessä olemisen tapoja on niin paljon muutakin kuin mättäminen.
Tulin uteliaaksi. Etkö käy koskaan ravintoloissa tai syö työpaikkaruokalassa? Miten lomamatkat? Jos olet viikon lomamatkalla, valmistatko silloinkin kaikki ateriasi alusta loppuun itse? Entä jos olet päivän tai parin reissulla ja yövyt vaikka ystävillä, missä silloin syöt kun et syö ravintolassa etkä voi syödä ystävienkään tekemää ruokaa. Eikö jokin eväiden kuskaaminen lämpimässä tuntitolkulla ole paljon epähygienisempää kuin juuri uunista tullut paistettu ruoka.
Etätyöt, omat eväät, matkailu lähinnä vaelluksia tai mökkeilyä eli omat ruuat. Ei tämä mitenkään hankalaa ole :D. En ehkä ole vaan niin sosiaalinen että tämä muodostuisi ongelmaksi.
Ne vaeltajapariskunnat eivät todellakaan koskaan ole vaikuttaneet mitenkään sosiaalisilta. Ihan, kuin ne pelkäisivät, kun muita ihmisiä näkevät. Ovat muut vaan niinkuin heidän tiellään siellä metsäpoluilla.
On kohteliasta, jos etukäteen jo tietää ettei tule syömään mitään ja on ainoa vieras, kertoa, ettei hänelle kannata laittaa eikä tarjota mitään. Olen joskus viettänyt päivän keittiössä haudutellen ja kokkaillen ruokaa ja makeaa hiki huivissa, ja sitten vieras ei halua mitään. Se on turhauttavaa. Isommissa juhlissa on jokaisen oma asia syödä tai olla syömättä, ei sitä kukaan vahdi.
Itse en ole syönyt ideologista tuputusta
Kannattaisiko unohtaa veganismi ja muut ideologiset sekoilut ja olisit tehnyt kunnon ruokaa mikä kelpaa kaikille
Tän ketjun perusteella sanoisin että bakteerikammoisia ihmisiä on aika paljon. Eivät vain ääneen kehtaa sanoa että pöpöjä pelkäävät. Ja päävikahan sellainen onkin, ei ihme jos ovat mieluummin hiljaa asiasta.
Luulen että viime aikojen koronahysteria vielä pahensi tällaista häiriötä.
Miksi pitäisi tehdä asiasta numeroa? Jääpähän sitten enemmän toisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun myös näihin jotka ei mielellään syö muiden valmistamia ruokia. En käy myöskään ravintoloissa koska en voi tietää keittiön siisteyden tasoa. En muista milloin viimeksi olisin syönyt edes jonkun muun pilkkoman juureksen paitsi itseni tai puolisoni. Mikä siinä on niin kummaa ettei kaikki halua syödä kaikkea? Ja ei, en koe olevani nirso. Syön lähes mitä vaan, kunhan saan sen itse valmistaa. Yhdessä olemisen tapoja on niin paljon muutakin kuin mättäminen.
Tulin uteliaaksi. Etkö käy koskaan ravintoloissa tai syö työpaikkaruokalassa? Miten lomamatkat? Jos olet viikon lomamatkalla, valmistatko silloinkin kaikki ateriasi alusta loppuun itse? Entä jos olet päivän tai parin reissulla ja yövyt vaikka ystävillä, missä silloin syöt kun et syö ravintolassa etkä voi syödä ystävienkään tekemää ruokaa. Eikö jokin eväiden kuskaaminen lämpimässä tuntitolkulla ole paljon epähygienisempää kuin juuri uunista tullut paistettu ruoka.
Etätyöt, omat eväät, matkailu lähinnä vaelluksia tai mökkeilyä eli omat ruuat. Ei tämä mitenkään hankalaa ole :D. En ehkä ole vaan niin sosiaalinen että tämä muodostuisi ongelmaksi.
Ne vaeltajapariskunnat eivät todellakaan koskaan ole vaikuttaneet mitenkään sosiaalisilta. Ihan, kuin ne pelkäisivät, kun muita ihmisiä näkevät. Ovat muut vaan niinkuin heidän tiellään siellä metsäpoluilla.
Omaa rauhaa niiltä vaelluksilta haetaankin, ei sosiaalisia kokemuksia. En tiedä mitään pahempaa kuin pakotettu small talk kesken metsäretken. Ja sitten takaisin aiheeseen.
En koe olevani pöpökammoinen mutta en kyllä saa päähäni karmivampaa ruoka-ajatusta kuin vaikkapa sukulaislasten leivonnaiset.
Sitten kuitenkin syön tallievääni hevoseni seurassa karsinassa :D.
Ystäväni tekee jokaisessa illanistujaisessa valtavan numeron painonpudotuksestaan. Kun isäntäväki ilmoittaa tarjoiluista ja kutsuu pöytään, hän alkaa pyöritellä silmiään ja huokailee. Sitten kierretään kertomassa jokaiselle vieraalle, kuinka hän ei syö sitä ja tätä. Myötähäpeä on suuri, kun hän hoikkana tyyppinä kertoo selvästi ylipainoisille vieraille, että hän jättää nyt välistä, kun "on tämän painon kanssa ongelmaa". Vierestä näen, kun nämä vieraat, joilla on oikeasti ylimääräistä kehossaan, katsovat häntä hämmentyneesti ja sen jälkeen omaa kroppaansa. Muuten ymmärrän, että jokainen päättäköön ruokavaliostaan, mutta hänen tapaaminen on raskasta, kun saa joka kerta kuulla tuon saman pitkän mantran. Enkä todellakaan tiedä mitä pitäisi tarjota, kun hän tulee minun luokseni. Lasi vettä olisi varmaan hänen valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun perusteella sanoisin että bakteerikammoisia ihmisiä on aika paljon. Eivät vain ääneen kehtaa sanoa että pöpöjä pelkäävät. Ja päävikahan sellainen onkin, ei ihme jos ovat mieluummin hiljaa asiasta.
Luulen että viime aikojen koronahysteria vielä pahensi tällaista häiriötä.
No, ei se ihan päävika ole. Esim. noro tarttuu tosi helposti. Ihmisillä on erilaiset siisteyskäsitykset. Paikassa jossa lapset saavat hypistellä tarjottavia, röhiä ruokaa päin, eläimet kulkee pöydillä, keittiö ja WC ovat likaisia ym. ei vaan tee mieli syödä kypsentämättömiä tarjottavia. Eri asia on suoraan kattilasta tai uunista tulevat.
Itselläni on OCD (pakko-oireinen häiriö). Tästä syystä en pysty muiden luona syömään mitään. En enää tosin käy kun lähimpien luona, jotka asian ymmärtävät, eivätkä siitä loukkaannu. Tämä OCD meillä kuitenkin kiertänyt sukupolvelta toiselle, joten ymmärrystä löytyy. Mieheni kyllä pitää huolen, että minunkin osa tulee syötyä. :D
Sanon nyt vielä, jos niitä tarjottavia söisin, voi se pahimmillaan aiheuttaa useita päiviä kestävän ahdistuksen ja paniikin. Ne oireilevat fyysisesti, on kuvotusta, möykky mahassa, hengitys tuntuu ahdistavalta jne.
Päässä kun oireilu on, se on vaikeaa hoitaa, eikä mitään täsmälääkettä ole. Mulla on nyt kahdeksas lääke kokeilussa, jos auttaisi tähän.
Minun anoppini on aivan kamala tuputtaja. Oikein vihaisesti huutaa että EEVA OTA NYT! MIKSI ET OTA SYÖTÄVÄÄ, TUOSSA ON VIELÄ VAIKKA MITÄ! EI SAA JÄTTÄÄ MITÄÄN! Nuorena säikähdin oikein tuota käytöstä ja kamalaa kyttäämistä. Nykyään en jaksa edes lähteä sinne. En jaksa mussuttaa kaupan keksejä ja pahoja kuivakakkuja ähkyyn asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun myös näihin jotka ei mielellään syö muiden valmistamia ruokia. En käy myöskään ravintoloissa koska en voi tietää keittiön siisteyden tasoa. En muista milloin viimeksi olisin syönyt edes jonkun muun pilkkoman juureksen paitsi itseni tai puolisoni. Mikä siinä on niin kummaa ettei kaikki halua syödä kaikkea? Ja ei, en koe olevani nirso. Syön lähes mitä vaan, kunhan saan sen itse valmistaa. Yhdessä olemisen tapoja on niin paljon muutakin kuin mättäminen.
Tulin uteliaaksi. Etkö käy koskaan ravintoloissa tai syö työpaikkaruokalassa? Miten lomamatkat? Jos olet viikon lomamatkalla, valmistatko silloinkin kaikki ateriasi alusta loppuun itse? Entä jos olet päivän tai parin reissulla ja yövyt vaikka ystävillä, missä silloin syöt kun et syö ravintolassa etkä voi syödä ystävienkään tekemää ruokaa. Eikö jokin eväiden kuskaaminen lämpimässä tuntitolkulla ole paljon epähygienisempää kuin juuri uunista tullut paistettu ruoka.
Etätyöt, omat eväät, matkailu lähinnä vaelluksia tai mökkeilyä eli omat ruuat. Ei tämä mitenkään hankalaa ole :D. En ehkä ole vaan niin sosiaalinen että tämä muodostuisi ongelmaksi.
Ne vaeltajapariskunnat eivät todellakaan koskaan ole vaikuttaneet mitenkään sosiaalisilta. Ihan, kuin ne pelkäisivät, kun muita ihmisiä näkevät. Ovat muut vaan niinkuin heidän tiellään siellä metsäpoluilla.
Omaa rauhaa niiltä vaelluksilta haetaankin, ei sosiaalisia kokemuksia. En tiedä mitään pahempaa kuin pakotettu small talk kesken metsäretken. Ja sitten takaisin aiheeseen.
En koe olevani pöpökammoinen mutta en kyllä saa päähäni karmivampaa ruoka-ajatusta kuin vaikkapa sukulaislasten leivonnaiset.
Sitten kuitenkin syön tallievääni hevoseni seurassa karsinassa :D.
Niin, rauhaa minäkin sieltä haen. Tympeistä naamoista vaan ei meinaa päästä eroon. Ilmankos olet tympeä, kun on kiire päästä sinne hevosen kanssa karsinaan murkinoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun perusteella sanoisin että bakteerikammoisia ihmisiä on aika paljon. Eivät vain ääneen kehtaa sanoa että pöpöjä pelkäävät. Ja päävikahan sellainen onkin, ei ihme jos ovat mieluummin hiljaa asiasta.
Luulen että viime aikojen koronahysteria vielä pahensi tällaista häiriötä.
Kyllä ne aika paljon niistä sanovatkin näköjään. Oikein ovat hermoheikkoja siitä asiasta.
en syö kakkuja joista lapset on "puhaltanut" kynttilät sammuksiin
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta syödä eikä selittää syömättömyyttään. Miksi haluatte väkisin tehdä ongelmia joka asiasta?
Latkit viiniä, et syö koko päivänä, koet ruuan tyrkyttämistä, vaikka se on vain tarjoamista, pelkäät, että pitää kehua tarjottavia, olet pelkästään vain hoikka, mutta muuten itsekäs ja huonosti käyttäytyvä tyhmä ihminen, vain sinä riität itsellesi, ei sinulla ole kenellekään mitään annettavaa, toisetkaan eivät sinua tarvitse eivätkä mitään sinulle yritäkään enää antaa. Ja loppujen lopuksi paljon ajatteletkin ruokaa. Kylläpä sinussakin on ihmettelemistä!