Kuinka todennäköistä on että köyhän yh:n lapsesta tulee akateeminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä noin 40 vuotta sitten sillä ei ollut merkitystä, kaikille oli kaikki mahdollista, kiitos peruskoulun.
Peruskoulun taustoja tasaava ominaisuus on kuitenkin menetetty ja koulutus on alkanut periytyä Suomessa voimakkaasti. Akateemisten vanhempien vesat ovat yliedustettuja yliopistossa.
On se edelleen mahdollista, mutta jos lapsi ei ole huomattavan älykäs ja koululahjakas, oikean polun löytäminen vaatii vanhemmalta tietoa ja tukea.

Väitän, että tässä ei ole niinkään kysymys peruskoulun, vaan perheiden muutoksesta. 40 vuotta sitten oli vielä paljon perheitä, joissa vanhemmat olisivat aikoinaan halunneet kouluttautua, mutta heillä ei ollut siihen oppikouluaikana mahdollisuuksia joko taloudellisista syistä tai vanhempien vastustuksen vuoksi. Kun sitten omille lapsille tämä tuli mahdolliseksi, niin heitä tuettiin kaikin voimin kouluttautumaan niin pitkälle kuin mahdollista. Aloitin itse opinnot yliopistossa 1980-luvulla, ja vielä minulla oli opiskelukavereita, joiden vanhemmat sisarukset eivät olleet päässeet oppikouluun ja jotka olivat sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita.
Nykyisten kouluikäisten perheiden vanhemmat ovat (muualta muuttaneita lukuunottamatta) ikäluokkaa, joka on voinut käydä kouluja pääsääntöisesti niin pitkälle kuin on halunnut ja kyvyt ovat riittäneet. Jos koulutustaso on matala, niin siihen on useimmiten syynä joko kiinnostuksen puute tai kykyjen riittämättömyys. Ei ole mikään ihme, jos tällaisista perheistä yliopistoon menee huomattavasti pienempi osa lapsista kuin niistä 40 vuoden takaisista perheistä, joissa vanhemmat kannustivat lapsia tosissaan opiskelemaan mahdollisimman pitkälle.

Tässä on varmasti perää. Meillä suvussa oli paljon teknistä ja matemaattista osaamista, jota ei renkinä ja tehtaalla päässyt kehittämään. Heillä ei ollut mahdollisuutta käydä kouluja. He jo nuoresta sanoivat, että lue kovasti ja pidä huoli, että opiskelet mahdollisimman pitkälle. Pääset siisteihin sisätöihin.
He ehdottivat lääkäriä, mutta minulle matemaattisena soveltui paremmin insinööritieteet.
Olet varmaan oikeassa, että nykyään, kun kaikki pääsevät kouluihin, tuollaista hyödyntämätöntä raakaa potentiaalia ei niin paljon ole.
Lähinnä sellaista, joka elää niin lyttäävissä oloissa, että heille ei tule edes mieleen kouluttautua.

Akateeminentyöttömyys on yh:n paras perintö jälkikasvulleen. Suosittelen. Meitä on jo niin monia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhien duunarien orpo ja sijoitettu lapsi, ja minusta tuli akateeminen. Kyllä se kotoa lähtee. Jos sanotaan että sinusta ei tule mitään ja turha opiskella, tai latelee herravihaa. Niin lapselle ei tule mieleen opiskella. Mutta jos sanotaan että opiskele sinä asaintuntija-ammatti, kun sinulla on tuota päätä, niin hän ajattelee että se on mahdollista. Ei puhuta, että mene pian töihin ja ala tienata. Vaan puhutaan, että mikä sinua kiinnostaa, tulisiko sinusta insinööri vai lääkäri ehkä.

Tuollaista tekstiä ei suolla köyhä edes rikastuessaan.
Vaikuttaa ihan kuin vanhempasi olisivat köyhiä lääkäreitä, opettajia tai muuten vain omasta mielestään köyhiä.

Mikä tuossa oli sinusta niin epäuskottavaa? Isäni oli huutolaispoika ja äiti maalta pahvisen matkalaukun kanssa tullut tehtaan tyttö. Minä olen niin sanotusti herra nykyään, pakkohan se on tunnustaa. He olisivat ylpeitä.