Kuinka todennäköistä on että köyhän yh:n lapsesta tulee akateeminen?

Rikkaiden lapsista suuri osa on loosereita narkkeja ja juoppoja eikä niistä mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhän yh:n lapsi ja maisteri. Meistä lapsista kahdella kolmesta on maisterin tutkinto. Asuttiin vielä palstan parjaamassa Itä-Helsingissä ja kävin huonomaineista koulua.

Lukutaitoa et onnistunut hankkimaan. Nyt ei puhuta menneistä vaan tulevasta.

Kun itsellä loppuu sanottava, kannattaa haukkua muita.

Kun ihminen ei edes lue mitä kysytään, se ärsyttää.

Luin kyllä. Vastaus ei vain miellyttänyt sinua ja aloit nimittelemään.

En nimitellyt. Nimittelyä on käyttää haukkumasanoja tollo jne.
Minä sanoin että et ole oppinut lukemaan. Se on fakta.
Kyse ei ole menneistä ajoista ja niiden muistelemisesta vaan nykyhetkestä ja tulevasta.

Lukutaidottomaksi haukkuminen on nimittelyä. Sinä et määräile, mistä näkökulmasta aloituksiin saa vastata. Jos sinulla on argumentteja, voit esittää niitä sen sijaan että nimittelet muita.

En minä haukkunut lukutaidottomaksi vaan sanoin ettet ole hankkinut lukutaitoa.

Enhän minä sitä olekaan määrännyt vaan aloitus.

Jösses.

Vierailija kirjoitti:

Entäs rikkaan yh:n lapsesta?
Hyvin asenteellinen kysymyksen asettelu.

Tai köyhän ydinperheen lapsesta.

Riippuu täysin siitä mitä tyttäresi haluaa ja pystyykö seuraamaan alusta asti tätä polkua joka sinne vie. Sillä seuraamisella on itseasiassa suurempi merkitys kuin sillä onko älykäs. Akateemisesti koulutetuksi ei tarvitse olla mitään poikkeuksellista älykkyyttä tuo polun seuraus riittää ja tietysti halu mennä sinne suuntaan. Älykkäitä ihmisiä on työttömästä pääjohtajiin ja kaikkia siltä väliltä.

Olen ollut köyhä yh enkä ollut edes akateeminen itse, ihan toimihenkilö vaan. Lapset tuolloin 4-15v (myöhemmin perustin uusperheen nykyisen mieheni kanssa)

Kaikki lapset ovat kouluttautuneet 2 amk ja 2 akateemisiksi. 

Enemmän kyse on vanhempien asenteesta, ei niinkään vanhempien statuksesta. Itse olen köyhästä yh-äidin perheestä ja meistä lapsista 3 on hankkinut akateemisen tutkinnon ja 2 on johtavassa asemassa. Yksi päätyi oman mielenkiinnon perässä duunariammattiin, josta on tykännyt. Aikoinaan meillä oli samassa asemassa olevia tuttavaperheitä, joissa osassa suhtautuminen lapsen koulunkäyntiin ja tulevaisuuteen oli tasolla "ihan sama, yhteiskunta on epäreilu, ei susta kuitenkaan tuu mitään" ja... no kyllä ne lapset ovat pärjänneet, mutta enimmäkseen jääneet samalle elintasolle kuin vanhempansa.

Köyhyys ei tarkoita aina juoppoutta ja mielenterveysongelmia. Köyhä voi olla nykyään myös koulutettu pakkoyrittäjä, freelancer, taiteilija, vuokrasopparilainen jne.jne.joilla on lapsia kuin muillakin. Kyllähän Suomessa on tehty kaikkensa, jotta syntyvyys on saatu laskettua ja nythän se on toteutunut! Saamme Ukrainasta ja muualta maailmasta lapsia mutta jotenkin olisin toivonut myös suomalaisten lisääntyvän niin, että alkuperäisväestö säilyisi. Olen idealisti ja romantikko, tiedän sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nykyään ole edes mikään ihme. Oma äiti oli köyhä yh, sisko on tuplamaisteri. Eikä äiti mitenkään osannut tukea sen enempää koulunkäynnissä, paitsi suositteli käymään. Itse jäin amk-tasolle mut omasta halusta.
Koulussa saavat hyvin oppia ja siihen tukea kaikki sitä haluavat ja siihen motivoituneet, ei koti määrää menestystä.

Koti nimenomaan määrää nykyään.
Ja kouluissa on valtavat erot.

Kodin ilmapiirillä on väliä.

Ei köyhyys ole este, jos vanhemmilla on kannustava asenne. Edes yksinhuoltajuus ei estä lapsen menestymistä. Lapselle rakkaus merkitsee enemmän kuin perhemuoto tai tulot.

Vierailija kirjoitti:

Entäs rikkaan yh:n lapsesta?
Hyvin asenteellinen kysymyksen asettelu.

Edes rikas ydinperhe ei tarkoita sitä, että lapsi menestyy hyvin koulussa ja pääsee jatkamaan yliopistoon.

Vielä noin 40 vuotta sitten sillä ei ollut merkitystä, kaikille oli kaikki mahdollista, kiitos peruskoulun.

Peruskoulun taustoja tasaava ominaisuus on kuitenkin menetetty ja koulutus on alkanut periytyä Suomessa voimakkaasti. Akateemisten vanhempien vesat ovat yliedustettuja yliopistossa.

On se edelleen mahdollista, mutta jos lapsi ei ole huomattavan älykäs ja koululahjakas, oikean polun löytäminen vaatii vanhemmalta tietoa ja tukea.

Minulla on ystävä, joka kasvoi vähänkouluterun ja köyhän yh-äidin perheessä. Hänestä tuli maisteri ja parhaillaan tekee väitöskirjaakin. Hän on myös tehnyt todella vaikuttavan uran liike-elämässä ja onnistunut ihan tyhjästä ja fiksusti sijoittamalla hankkimaan melkein miljoonan omaisuuden. Eli ap:n lapsestakin voi tulla ihan mitä vain. Kannattaa kannustaa lasta ja opettaa häntä uskomaan itseensä ja unelmoimaan.

Itse mietin köyhän yhn lapsena, miten voisin tukea omaa lastani opiskelemaan. En ole yh, mutta miehellä samanlainen tausta kun itselläni. Tutkinto ei ole kaikki kaikessa, mutta se helpottaa. Minulle ei opetettu miten työllistytään, eikä kukaan kertonut, kuinka tärkeää opiskelu olisi.

Peruskoulu sujui ihan hyvin. En juurikaan tehnyt läksyjä tai lukenut kokeeseen. Tunnilla kuunteleminen auttoi saamaan hyvän todistuksen. Olisin päässyt helposti hyvään lukioon, mutta kouluttamattomat sukulaiseni eivät olleet sanallakaan maininneet, että se saattaisi avata minulle uusia ovia. En edes ymmärtänyt, että minulla voisi olla mahdollisuus johonkin ihan toiseen.

Omaa lastani aion tukea miten vaan ikinä pystyn. Jos kaikki rahat menee kirjoihin, niin minä autan elämisessä. Jos haluaa yrittää, ja yritys kaatuu ja kaikki menee, on ovi auki kotona.

En vaan itse oikeen osaa auttaa missään vaikeissa opiskeluasioissa. Itseäni kiinnostaa fysiikan lait ja teoriat, niitä olen itsenäisesti opiskellut. En vaan sitäkään tietoa oikeen osaa käyttää mihinkään.

Miten siis opettaisin lastani hyödyntämään omaa tietoaan?

Opiskelin ns. loppuun asti ja kyllä se oli ihan juoppoisäni ansiota, että lähti pois ja valitsi elämässään muuta kuin vaimonsa ja lapsiensa kiusaamisen. Aina vuoden parin välein se tuli rahoja kinumaan ja lainaamaan lastensa possurahat, (mitä ei koskaan palauttanut), mutta onneksi oli aika paljon poissa loppujen lopuksi niin ei päässyt opiskeluintoa lannistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kotoa lähtee. Ei kaikkea voi laittaa koulun vastuulle. Jos kotoa ei saa henkistä tukea eikä arvosteta lukeneisuutta, niin siinä on lapsen hankalampaa ponnistaa ylöspäin, jos vanhemmat/vanhempi ei arvosta hyviä koulunumeroita.
Itsellä olisi varmasti rahkeet riittäneet, mutta kotoa ei saanut mitään tukea. Vanhempia ei kiinnostanut yhtään minun koulunkäyntini. Ei heitä kiinnostanut milloin minulla on jokin koe ja minkä arvosanan sain. Heitä ei edes kiinnostanut tulla katsomaan joulu- ja kevätjuhlia.
Tuollaisessa asenneilmapiirissä kun joutuu kasvamaan, niin ei se menestyjää luo.

Ei se silti _mahdotonta_ ole

Mun kouluttamattomat rahvasvanhemmat yritti ESTÄÄ koulunkäyntink. Kaikkensa tekivät etten menisi lukioon, yliopistoon. Uhkailivat ja kiristivät etten menisi ja tietenkään eivät maksaneet kirjoja tms, vaan itse työtä tehden maksoin. Heillä oli hirveä herraviha kaikkia koulutettuja kohtaan.
Pidin pääni, taistelin ja kamppailin, köyhänä välillä näin jopa nälkää. Sitkeällä kamppailulla musta tuli suvun eka akateeminen ja samalla sisulla olen kiivennyt ylimpään johtoon.
Vanhemmat vihaa ja kadehtii, eivät kestä lapsensa menestystä. Näitäkin on.

Tuo herraviha on muuten totta. Ei enää nuorilla tietenkään mutta omat boomer-ikäiset vanhemmat koko ikänsä vihanneet herroja. Herra on siis kuka vaan korkeasti koulutettu joka muka (heidän luulonsa mukaan) luulee itsestään jotain. Esim opettaja, ekonomi, ylipäätään siis kaikki koulutetut ja hyvissä töissä olevat.
Narratiiviin kuuluu se että herrat kusettaa, kieroilee ja huijaa ja kaiken ovat saaneet tietenkin kieroilemalla, ei tietenkään ahkeruudella.

Vihaavat myös minua. Olen heidän vastustamisestaan huolimatta akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin köyhän yhn lapsena, miten voisin tukea omaa lastani opiskelemaan. En ole yh, mutta miehellä samanlainen tausta kun itselläni. Tutkinto ei ole kaikki kaikessa, mutta se helpottaa. Minulle ei opetettu miten työllistytään, eikä kukaan kertonut, kuinka tärkeää opiskelu olisi.
Peruskoulu sujui ihan hyvin. En juurikaan tehnyt läksyjä tai lukenut kokeeseen. Tunnilla kuunteleminen auttoi saamaan hyvän todistuksen. Olisin päässyt helposti hyvään lukioon, mutta kouluttamattomat sukulaiseni eivät olleet sanallakaan maininneet, että se saattaisi avata minulle uusia ovia. En edes ymmärtänyt, että minulla voisi olla mahdollisuus johonkin ihan toiseen.
Omaa lastani aion tukea miten vaan ikinä pystyn. Jos kaikki rahat menee kirjoihin, niin minä autan elämisessä. Jos haluaa yrittää, ja yritys kaatuu ja kaikki menee, on ovi auki kotona.
En vaan itse oikeen osaa auttaa missään vaikeissa opiskeluasioissa. Itseäni kiinnostaa fysiikan lait ja teoriat, niitä olen itsenäisesti opiskellut. En vaan sitäkään tietoa oikeen osaa käyttää mihinkään.
Miten siis opettaisin lastani hyödyntämään omaa tietoaan?

Eivät minunkaan amisvanhempani osanneet mitenkään erityisesti auttaa koulutehtävissä enää ylemmillä luokilla. Mutta he tukivat aina sekä minua että veljeäni, kannustivat opiskelemaan ja suhtautumaan koulunkäyntiin vakavasti. Koulumenestystä arvostettiin, saimme siitä paljon positiivista palautetta. Pärjäsimme molemmat hyvin koulussa, minä vielä veljeäkin paremmin. 

Meille myös annettiin aikaa sekä opiskeluun että lepoon. Kesätöihin ei ollut pakko mennä, oikeastaan etenkin isä aina painotti, että koko kesää ei saanut käyttää työntekoon vaan piti kerätä voimia myös opiskelua varten. 

Noilla eväillä minusta ja veljestäni tuli molemmista akateemisia, työelämässä hyvin pärjääviä aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin köyhän yhn lapsena, miten voisin tukea omaa lastani opiskelemaan. En ole yh, mutta miehellä samanlainen tausta kun itselläni. Tutkinto ei ole kaikki kaikessa, mutta se helpottaa. Minulle ei opetettu miten työllistytään, eikä kukaan kertonut, kuinka tärkeää opiskelu olisi.
Peruskoulu sujui ihan hyvin. En juurikaan tehnyt läksyjä tai lukenut kokeeseen. Tunnilla kuunteleminen auttoi saamaan hyvän todistuksen. Olisin päässyt helposti hyvään lukioon, mutta kouluttamattomat sukulaiseni eivät olleet sanallakaan maininneet, että se saattaisi avata minulle uusia ovia. En edes ymmärtänyt, että minulla voisi olla mahdollisuus johonkin ihan toiseen.
Omaa lastani aion tukea miten vaan ikinä pystyn. Jos kaikki rahat menee kirjoihin, niin minä autan elämisessä. Jos haluaa yrittää, ja yritys kaatuu ja kaikki menee, on ovi auki kotona.
En vaan itse oikeen osaa auttaa missään vaikeissa opiskeluasioissa. Itseäni kiinnostaa fysiikan lait ja teoriat, niitä olen itsenäisesti opiskellut. En vaan sitäkään tietoa oikeen osaa käyttää mihinkään.
Miten siis opettaisin lastani hyödyntämään omaa tietoaan?

Keskustele lapsesi kanssa mahdollisimman paljon, kaikesta mahdollisesta. Ei koskaan öyhöttäen. Näin kasvatat yhteiskuntakelpoisen, ajatteluun kykenevän kansalaisen.

Tulevaisuuden miettiminen pitää aloittaa yläasteella. Jos lapsella on päälle kasin keskiarvo ja sekä kielet että matikka sujuu, lapsi kannustetaan lukioon, sillä se takaa parhaat mahdollisuudet jatkoon. Lukiossa aletaan pohtia korkeakoulutusta. Sen kohdalla ei pidä seurata pelkkää sydäntä ja unelmia, kuten opo kannustaa, vaan ihan oikeasti miettiä työllistymistä. Täytyy löytää ala, joka kiinnostaa nuorta riittävästi niin, että siellä jaksaa opiskella, ja mikä myös työllistää kohtuuhyvin. Sydämen paloa voi toteuttaa harrastuksissa. Liian korkealle ei myöskään pidä tähdätä, kasin oppilas ei ihan tuosta vaan pääse lääkikseen, vaan mietitään joku realistisempi toive, että saa työuran mahdollisimman nopeasti käyntiin.

Jos lapsi onkin vain seiskan tasoa, oikeampi paikka on amis. Sieltäkin pääsee ponnistamaan AMK:iin (periaatteessa myös yliopistoon) ja onpahan heti ammatti taskussa.

Ehkä 2% todennäköisyys, etenkin jos on ongelmia

Hyvin todennäköistä. Pelkillä tuilla pystyy elämään ja jo opiskelemaan, jos vain haluja on.  Enemmän se riippuu siitä, onko kiinnostusta opiskeluun. Tuki ja erilaisia stipendejä on saatavilla niin paljon, että taustat ei merkkaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kotoa lähtee. Ei kaikkea voi laittaa koulun vastuulle. Jos kotoa ei saa henkistä tukea eikä arvosteta lukeneisuutta, niin siinä on lapsen hankalampaa ponnistaa ylöspäin, jos vanhemmat/vanhempi ei arvosta hyviä koulunumeroita.
Itsellä olisi varmasti rahkeet riittäneet, mutta kotoa ei saanut mitään tukea. Vanhempia ei kiinnostanut yhtään minun koulunkäyntini. Ei heitä kiinnostanut milloin minulla on jokin koe ja minkä arvosanan sain. Heitä ei edes kiinnostanut tulla katsomaan joulu- ja kevätjuhlia.
Tuollaisessa asenneilmapiirissä kun joutuu kasvamaan, niin ei se menestyjää luo.

Ei se silti _mahdotonta_ ole
Mun kouluttamattomat rahvasvanhemmat yritti ESTÄÄ koulunkäyntink. Kaikkensa tekivät etten menisi lukioon, yliopistoon. Uhkailivat ja kiristivät etten menisi ja tietenkään eivät maksaneet kirjoja tms, vaan itse työtä tehden maksoin. Heillä oli hirveä herraviha kaikkia koulutettuja kohtaan.
Pidin pääni, taistelin ja kamppailin, köyhänä välillä näin jopa nälkää. Sitkeällä kamppailulla musta tuli suvun eka akateeminen ja samalla sisulla olen kiivennyt ylimpään johtoon.
Vanhemmat vihaa ja kadehtii, eivät kestä lapsensa menestystä. Näitäkin on.

Noita on muuten yllättävän paljon Suomessa. Täällä saisi olla vaan "nöyrä" katkera ja kateellinen. Kärsimys on ihailtavaa jne. Mieheni vanhemmat suuttuivat, kun kannustin häntä suorittamaan erään tutkinnon ja hommaamaan itselleen kunnollisen ammatin. Sitä ennen teki vain hanttihommia.