Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synttäreiden järjestäminen ei ole metatyötä
Metatyötä on lahjan miettiminen lapsen kaverin synttärilahjaksi.
Meillä ei synttäreitä pidetä kotona. Joka vuosi on eri puuhamaa tms., ja se pitää varata pari kuukautta aiemmin, kutsut lähettää, ilmoittaa viimeistään 2 viikkoa ennen h-hetkeä osallistujamäärä ja lisäksi joihinkin paikkoihin vielä erikseen syömiset ja koristelut. Pitää muistaa toki, että kaveripiiristä kaksi on laktoositonta, yksi munaton ja yksi gluteeniton. Ei ihan hoidu tuollaiset samana päivänä kuin synttärit on.
Vaikka synttärit pidettäisiin kotonakin, täytyy silti siivota, viedä koira mukulalauman tieltä hoitoon, hommata ruuat, järjestellä leikit (tavallisesti ainakin ongintaa, kasvomaalausta ja tatuointeja) ja väkertää lahjapussit. Ei hoidu synttäriaamuna.
Onpa vaikeaa. Hoplop varattu 5 min. Sinne valmiiksi tarjoilut. Itse vaan juhlapäivänä paikalle ja kolme tuntia päivystystä kun lapset leikkii. Helppoa.
Kotona ei tarvitse edes olla mitään muuta kuin herkkuja, lapset keksivät itse tekemistä. Kaksi tuntia ja vanhemmat hakevat omansa pois. Helppoa tämäkin.
Jotkut tekevät itse kaikesta mahdollisimman vaikeaa.
Ensin mietit, mikä päivä on sopiva. Ei voi olla torstai, koska kolmasosa kaveriporukasta käy silloin jalkapalloharkoissa. Tiistaikaan ei sovi, koska puolet on silloin jumpassa. Paras kaveri lähtee perjantaisin isälle toiseen kaupunkiin viikonlopuksi, joten pe, la ja su ovat pois suljetut. Jäljelle jäävät siis maanantai ja keskiviikko. Niistä jompikumpi. Sitten ihmettelet, miten Hoplopiin rekisteröidytään, valitset lapsen kanssa yhdessä sopivan paketin, laskeskelet mihin rahat riittävät. Juhlat maksavat monta sataa, ja siinä on muu kuukausi vielä elettävä ennen seuraavaa palkkapäivää.
Jos sittenkin juhlat kotona? Lapset eivät keksi kahdeksi tunniksi leikkejä. Ehkä pitäisi tehdä herkkupöydästä samalla piirtelypöytä, jossa on paperipöytäliina ja värejä kymmenelle tenavalle. Siinä kuluu mukavasti aikaa, kun piirtelee ja herkuttelee. Mistä semmoista niin isoa paperia saisi? Ehkä Postista pakettipaperia? Kaupan kertakäyttöpöytäliinoissa on vahapinta, niihin ei kynänjälki tartu kunnolla. Jostain pitää haalia lisää kyniäkin.
Ja niin edelleen. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän pitää suunnitella ja keksiä leikkejä. Sinun tehtäväsi on tehdä juhlista hauskat, koska sinä olet vastuussa lapsesi sosiaalisesta elämästä. Yläkouluikäiselle riittää leffa ja pitsa parin kaverin kesken.
No enpä tiedä. Pienet lapset viihtyvät hyvin ilman mitään ohjelmaa. Leikkivät lahjaleluilla ja herkuttelevat, ei siihen muuta tarvitse. Miksi pitäsi olla jotain tiettyä paperia ja eiköhän jokaiselta löydy kyniä jos haluaa piirtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synttäreiden järjestäminen ei ole metatyötä
Metatyötä on lahjan miettiminen lapsen kaverin synttärilahjaksi.
Meillä ei synttäreitä pidetä kotona. Joka vuosi on eri puuhamaa tms., ja se pitää varata pari kuukautta aiemmin, kutsut lähettää, ilmoittaa viimeistään 2 viikkoa ennen h-hetkeä osallistujamäärä ja lisäksi joihinkin paikkoihin vielä erikseen syömiset ja koristelut. Pitää muistaa toki, että kaveripiiristä kaksi on laktoositonta, yksi munaton ja yksi gluteeniton. Ei ihan hoidu tuollaiset samana päivänä kuin synttärit on.
Vaikka synttärit pidettäisiin kotonakin, täytyy silti siivota, viedä koira mukulalauman tieltä hoitoon, hommata ruuat, järjestellä leikit (tavallisesti ainakin ongintaa, kasvomaalausta ja tatuointeja) ja väkertää lahjapussit. Ei hoidu synttäriaamuna.
Onpa vaikeaa. Hoplop varattu 5 min. Sinne valmiiksi tarjoilut. Itse vaan juhlapäivänä paikalle ja kolme tuntia päivystystä kun lapset leikkii. Helppoa.
Kotona ei tarvitse edes olla mitään muuta kuin herkkuja, lapset keksivät itse tekemistä. Kaksi tuntia ja vanhemmat hakevat omansa pois. Helppoa tämäkin.
Jotkut tekevät itse kaikesta mahdollisimman vaikeaa.
Ensin mietit, mikä päivä on sopiva. Ei voi olla torstai, koska kolmasosa kaveriporukasta käy silloin jalkapalloharkoissa. Tiistaikaan ei sovi, koska puolet on silloin jumpassa. Paras kaveri lähtee perjantaisin isälle toiseen kaupunkiin viikonlopuksi, joten pe, la ja su ovat pois suljetut. Jäljelle jäävät siis maanantai ja keskiviikko. Niistä jompikumpi. Sitten ihmettelet, miten Hoplopiin rekisteröidytään, valitset lapsen kanssa yhdessä sopivan paketin, laskeskelet mihin rahat riittävät. Juhlat maksavat monta sataa, ja siinä on muu kuukausi vielä elettävä ennen seuraavaa palkkapäivää.
Jos sittenkin juhlat kotona? Lapset eivät keksi kahdeksi tunniksi leikkejä. Ehkä pitäisi tehdä herkkupöydästä samalla piirtelypöytä, jossa on paperipöytäliina ja värejä kymmenelle tenavalle. Siinä kuluu mukavasti aikaa, kun piirtelee ja herkuttelee. Mistä semmoista niin isoa paperia saisi? Ehkä Postista pakettipaperia? Kaupan kertakäyttöpöytäliinoissa on vahapinta, niihin ei kynänjälki tartu kunnolla. Jostain pitää haalia lisää kyniäkin.
Ja niin edelleen. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän pitää suunnitella ja keksiä leikkejä. Sinun tehtäväsi on tehdä juhlista hauskat, koska sinä olet vastuussa lapsesi sosiaalisesta elämästä. Yläkouluikäiselle riittää leffa ja pitsa parin kaverin kesken.
Tässä esimerkki ihmisestä joka tekee elämästään vaikeaa. Kaikki tavalliset asiat ovat elämää suurempia, valtavaa aivokapasiteettia ja järjestelyvastuuta vaativia haasteita. Varmasti tuolla asenteella hankkii burn outin vaikka ihan kotiäitinä olisi.
Meillä lasten synttärit järjestettiin kyllä kun olivat päiväkoti-alakouluikäisiä. Muttei koskaan niitä tarvinnut syvällisesti pohtia, järjestelyt sujuivat kun sovittiin tehtävät ihan normi aamukahvin tai iltateen yhteydessä, rekvisiitta löytyi joko kotoa tai tuli ostettua kaupassakäynnin yhteydessä. Mutta tietenkin, jos pitää alkaa googlailemaan mistä saa suurimmat paperit halvimmalla, mitkä tussit parhaat makulatuuripaperille... Kaikesta saa metatyötä jos on sen luontoinen, muut vain elävät perhe-elämää.
Ja sit ihmetellään miksi erotaan... Hetkeäkään kattois tollasta APn toimintaa - luulet olevasi korvaamaton ja tekeväsi kaiken.
Muutenkin, metatyöt... miksi elämästä ja perusasioista pitää tehdä "työtä"?
Ja mietipä mitä käy kun miehesi lakkaa viemästä autoanne huoltoon, tankkaamatta, lisäämättä tuulilasinpesunestettä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et ole ymmärtänyt homman ydintä. Nyt et tee mitään, jätät nuo hommat tekemättä.
Aurinko nousee silti.
Tämä. Metatyö on täysin turhaa ja keksitty termi äidin egon kiillottamiseksi. Lapseen tai mieheen hyvinvointiin ne "metatyöt" ei liity millään tapaa.
Uuh niin sun mielestä nämä esimerkit kuten lapsen synttärien järjestäminen tai harrastusvälineiden hankinta eivät millään tapaa liity lapseen.
Tuo metatyö on hyvä sana, koska se pureutuu asian ytimeen, johon ei tarvita sinänsä sukupuolituksia.
Esimerkiksi pintojen pyyhkiminen keittiössä on sellanen työ, jota moni luulee ettei sellaista ole ja että kaikki pinnat itsestään ikuisesti hohtavat. Sitten kun jättää itse pyyhkimiset toiselle, niin ihmetellään pintojen likaisuutta.
Turpa kirjoitti:
Ja sit ihmetellään miksi erotaan... Hetkeäkään kattois tollasta APn toimintaa - luulet olevasi korvaamaton ja tekeväsi kaiken.
Muutenkin, metatyöt... miksi elämästä ja perusasioista pitää tehdä "työtä"?Ja mietipä mitä käy kun miehesi lakkaa viemästä autoanne huoltoon, tankkaamatta, lisäämättä tuulilasinpesunestettä...
Molemmat työt ovat "metatyötä", jota pitää tehdä arjen pyörittämiseksi. Typillisesti ne jakautuvat hieman eri tavalla miesten ja naisten kesken ja hyvä niin. Puhun siis keskiarvoista, vaikka luonnollisesti myös päinvastaisia työnjakoja ja kaikkea siltä väliltä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synttäreiden järjestäminen ei ole metatyötä
Metatyötä on lahjan miettiminen lapsen kaverin synttärilahjaksi.
Meillä ei synttäreitä pidetä kotona. Joka vuosi on eri puuhamaa tms., ja se pitää varata pari kuukautta aiemmin, kutsut lähettää, ilmoittaa viimeistään 2 viikkoa ennen h-hetkeä osallistujamäärä ja lisäksi joihinkin paikkoihin vielä erikseen syömiset ja koristelut. Pitää muistaa toki, että kaveripiiristä kaksi on laktoositonta, yksi munaton ja yksi gluteeniton. Ei ihan hoidu tuollaiset samana päivänä kuin synttärit on.
Vaikka synttärit pidettäisiin kotonakin, täytyy silti siivota, viedä koira mukulalauman tieltä hoitoon, hommata ruuat, järjestellä leikit (tavallisesti ainakin ongintaa, kasvomaalausta ja tatuointeja) ja väkertää lahjapussit. Ei hoidu synttäriaamuna.
Onpa vaikeaa. Hoplop varattu 5 min. Sinne valmiiksi tarjoilut. Itse vaan juhlapäivänä paikalle ja kolme tuntia päivystystä kun lapset leikkii. Helppoa.
Kotona ei tarvitse edes olla mitään muuta kuin herkkuja, lapset keksivät itse tekemistä. Kaksi tuntia ja vanhemmat hakevat omansa pois. Helppoa tämäkin.
Jotkut tekevät itse kaikesta mahdollisimman vaikeaa.
Ensin mietit, mikä päivä on sopiva. Ei voi olla torstai, koska kolmasosa kaveriporukasta käy silloin jalkapalloharkoissa. Tiistaikaan ei sovi, koska puolet on silloin jumpassa. Paras kaveri lähtee perjantaisin isälle toiseen kaupunkiin viikonlopuksi, joten pe, la ja su ovat pois suljetut. Jäljelle jäävät siis maanantai ja keskiviikko. Niistä jompikumpi. Sitten ihmettelet, miten Hoplopiin rekisteröidytään, valitset lapsen kanssa yhdessä sopivan paketin, laskeskelet mihin rahat riittävät. Juhlat maksavat monta sataa, ja siinä on muu kuukausi vielä elettävä ennen seuraavaa palkkapäivää.
Jos sittenkin juhlat kotona? Lapset eivät keksi kahdeksi tunniksi leikkejä. Ehkä pitäisi tehdä herkkupöydästä samalla piirtelypöytä, jossa on paperipöytäliina ja värejä kymmenelle tenavalle. Siinä kuluu mukavasti aikaa, kun piirtelee ja herkuttelee. Mistä semmoista niin isoa paperia saisi? Ehkä Postista pakettipaperia? Kaupan kertakäyttöpöytäliinoissa on vahapinta, niihin ei kynänjälki tartu kunnolla. Jostain pitää haalia lisää kyniäkin.
Ja niin edelleen. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän pitää suunnitella ja keksiä leikkejä. Sinun tehtäväsi on tehdä juhlista hauskat, koska sinä olet vastuussa lapsesi sosiaalisesta elämästä. Yläkouluikäiselle riittää leffa ja pitsa parin kaverin kesken.
No eipä ihme, että tämän kirjoittajalla on vaikeaa!
Miten voi tehdä tavattoman yksinkertaisista asioista vaikeita??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.
Esimerkiksi veljeni on juuri tämän kaltainen. Varoittelin aikoinaan tyttöystäväänsä asiasta ettei ole sellainen mies jonka kanssa kannattaa perhettä perustaa. Eihän minua uskottu ja nyt kaikki tuossa perheessä on äidin vastuulla kun veljeni ei hoida mitään eikä huolehdi mistään. Veljeni on ollut aina samanlainen ja vain sokea rakkaus naisen puolelta sai hänet ummistamaan silmänsä asialta ennen naimisiin menoa ja lapsia. Viikonloput menee helposti pelatessa ja ruokakaupassa käynti tarkoittaa että ostaa lähinnä itselleen pelievästä. Vaimonsa myöntänyt että kuvitteli miehen muuttuvan kun perustavat perheen. Kun oli vastuuton vielä kolmekymppisenä niin ihme olisi sen jälkeen tapahtunut?
Se mikä minulla on auttanut saamattoman ja epäkäytännöllisen miehen kanssa on se etten koske mihinkään hänen juttuihin. Pesen esim vain omat pyykit.
Näin hän huomaa että kaikki vaattensa on likaisena ja katos, ei niitä voi edes pestä kun aineet on loppu ja pakko käydä ensin kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.
Esimerkiksi veljeni on juuri tämän kaltainen. Varoittelin aikoinaan tyttöystäväänsä asiasta ettei ole sellainen mies jonka kanssa kannattaa perhettä perustaa. Eihän minua uskottu ja nyt kaikki tuossa perheessä on äidin vastuulla kun veljeni ei hoida mitään eikä huolehdi mistään. Veljeni on ollut aina samanlainen ja vain sokea rakkaus naisen puolelta sai hänet ummistamaan silmänsä asialta ennen naimisiin menoa ja lapsia. Viikonloput menee helposti pelatessa ja ruokakaupassa käynti tarkoittaa että ostaa lähinnä itselleen pelievästä. Vaimonsa myöntänyt että kuvitteli miehen muuttuvan kun perustavat perheen. Kun oli vastuuton vielä kolmekymppisenä niin ihme olisi sen jälkeen tapahtunut?
Se mikä minulla on auttanut saamattoman ja epäkäytännöllisen miehen kanssa on se etten koske mihinkään hänen juttuihin. Pesen esim vain omat pyykit.
Näin hän huomaa että kaikki vaattensa on likaisena ja katos, ei niitä voi edes pestä kun aineet on loppu ja pakko käydä ensin kaupassa.
Sama jatkaa: lisäksi kun hänen sukulaiset tulee kylään, en siivoa etukäteen, enkä käy kaupassa.
Hänelle iskee kauhea paniikki hetkeä aiemmin ja huomaa että kämppä on kaaos ja alkaa siivota.
Tulen siihen avuksi vasta myöhemmin sen jälkeen. Itse hoitelen nuo asiat silloin triplatahdissa.
Nyt kun kirjoitan tätä... tajuan että tämän pitäisi olla normaali. Jos ei ennakoida, on tilanteeseen herääjän terveellistä olla sen kenen vieraat tulee. Vaikka olisi se saamaton osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.
Esimerkiksi veljeni on juuri tämän kaltainen. Varoittelin aikoinaan tyttöystäväänsä asiasta ettei ole sellainen mies jonka kanssa kannattaa perhettä perustaa. Eihän minua uskottu ja nyt kaikki tuossa perheessä on äidin vastuulla kun veljeni ei hoida mitään eikä huolehdi mistään. Veljeni on ollut aina samanlainen ja vain sokea rakkaus naisen puolelta sai hänet ummistamaan silmänsä asialta ennen naimisiin menoa ja lapsia. Viikonloput menee helposti pelatessa ja ruokakaupassa käynti tarkoittaa että ostaa lähinnä itselleen pelievästä. Vaimonsa myöntänyt että kuvitteli miehen muuttuvan kun perustavat perheen. Kun oli vastuuton vielä kolmekymppisenä niin ihme olisi sen jälkeen tapahtunut?
Se mikä minulla on auttanut saamattoman ja epäkäytännöllisen miehen kanssa on se etten koske mihinkään hänen juttuihin. Pesen esim vain omat pyykit.
Näin hän huomaa että kaikki vaattensa on likaisena ja katos, ei niitä voi edes pestä kun aineet on loppu ja pakko käydä ensin kaupassa.Sama jatkaa: lisäksi kun hänen sukulaiset tulee kylään, en siivoa etukäteen, enkä käy kaupassa.
Hänelle iskee kauhea paniikki hetkeä aiemmin ja huomaa että kämppä on kaaos ja alkaa siivota.Tulen siihen avuksi vasta myöhemmin sen jälkeen. Itse hoitelen nuo asiat silloin triplatahdissa.
Nyt kun kirjoitan tätä... tajuan että tämän pitäisi olla normaali. Jos ei ennakoida, on tilanteeseen herääjän terveellistä olla sen kenen vieraat tulee. Vaikka olisi se saamaton osapuoli.
Minusta tuo kuulostaa järkevältä. On kohtuullista että mies vihdoin joutuu vastaamaan tekojensa seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet tajuaa yleensä, kun nainen kuolee, mitä kaikkea nainen on tehnyt. Taisi olla sen hiihtäjä Mona-Liisan mies, joka lehdessä sanoi, kun vaimo oli kuollut, ettei hänellä ollut käsitystäkään, mitä kaikkea vaimo oli hoitanut kotiin ja lapseen liittyen. Oli iso homma opetella kaikki kurahousuista lähtien.
No mutta. Tekemällä oppii. Ehkä miehelle voi antaa tehtävälistan ja katsella hiljaa vierestä, miten menee.
Mua häiritsee aina se kiukuttelu. Huomasin isästäni ja huomaan miehestäni, että heti pinna palaa, jos joku tavara ei löydy tai joku mene kerralla maaliin. Missä kärsivällisyys? Ei koskaan kehittynyt?
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja kun mies jättää metsätyöt tekemättä:
-Auton renkaat jää ostamatta ja öljyn vaihto varaamatta
-Talon huoltoon liittyvät seikat jää tekemättä (esim. Ilmastoinnin / ilmalämpöpumpun suodattimen vaihto kerran kuukaudessa)
- vakuutukset jäävät kilpailuttamattaTässä nyt ensimmäisen minuutin miesten metatyöt.
Niinhän se jättikin noi tekemättä! Lisöksi laskut maksamatta ja mitä muuta vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, en mä ymmärrä, miten kukaan jaksaa toimia äitinä vielä tuollaiselle miehellekin. Ja tosiaan mies on vain itsekäs ja välinpitämätön. Ei se miestä haittaa, ettei lapsella ole synttärijuhlia. Eikä miestä kiinnosta, jos jäädään pois koulun tapahtumasta (lapsi siinä ulkopuoliseksi jää luokassaan, ei mies). Ei miehen tarvi olla toppavaatteissa liian lämpöisellä kelillä, koska miehelle mahtuu edellissyksynä käyttämänsä välikausivaatteet, toisin kuin lapselle. Ei miestä haittaa, että lapsi ei pääse turnaukseen mukaan, lapsi se siitä ulos joutuu jäämään. Jne.
Ei miestä kiinnosta pätkääkään mikään muu, kuin omat asiansa. Jos asia vaikuttaa johonkin toiseen (kuten lapseen), asia on miehen mielestä ihan vähäpätöinen ja voi jättää tekemättä.
En voinut rakastaa noin itsekästä ihmistä. Paljon helpompi hoitaa asiat itse ilman ylimääräistä mieslasta, kuin odottaa, että perheessä olisi kaksi vastuullista lasten huoltajaa. Ja tuota ei tosiaan huomaa ennen kuin lapset jo on, koska kahden aikuisen parisuhteessa harvemmin on noin paljoa yhteisiä vastuita. Jonkun aikuistalouden kaksion ylläpito on ihan pala kakkua.
Seurasin sivusta, kun yhdellä kaverilla oli sama tilanne. Lopulta kyllästyi, otti lapset ja avioeron. Teki pienipalkkaista työtä, ja elätti itse itsensä ja lapsensa kun mies "unohteli" maksaa elareita (mutta alkoholiin kyllä riitti rahaa niin paljon, että lopulta mies sai potkut työstään).
On sanonut aina pärjäävänsä kymmenen kertaa paremmin ja helpommin kuin avioliitossa ollessaan.
Miestä eivät omat pojat kiinnostaneet sen vertaa, että olisi vaivautunut hakemaan heitä aina sovittuina aikoina itselleen. Tai että olisi muistanut heitä syntymäpäivinä. Nyt sitten, kun lapset ovat jo täysi-ikäisiä, ihmettelee miksi he eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä. Toinen pojista sanoi kerran, että perinnön ottaa vastaan mutta isänsä hautajaisiin ei aio mennä.
Toki hyviä ja oikeasti oma-aloitteisiakin miehiä on olemassa, joita omat lapset kiinnostavat ja jotka välittävät lapsistaan sen verran, että muistavat edes näiden syntymäpäivät, mutta tuota seuratessa olin kyllä kiitollinen, että en ole ikinä halunnut omia lapsia. Sen verran vaikuttaa riskipeliltä näin naisnäkökulmasta koko perheen perustaminen.
Turpa kirjoitti:
Ja sit ihmetellään miksi erotaan... Hetkeäkään kattois tollasta APn toimintaa - luulet olevasi korvaamaton ja tekeväsi kaiken.
Muutenkin, metatyöt... miksi elämästä ja perusasioista pitää tehdä "työtä"?Ja mietipä mitä käy kun miehesi lakkaa viemästä autoanne huoltoon, tankkaamatta, lisäämättä tuulilasinpesunestettä...
No, jos se mies itse käyttää autoa, niin tankkaamatta jättäminen ja pissapojan nesteen täyttämättä jättäminen kyllä vaikeuttavat hänenkin autoiluaan. Toisaalta taas, monelle miehelle tekisi hyvää opetella käyttämään joukkoliikennettä.
Nuo asiat eli tankkaaminen ja pissapojan täyttäminen muuten ovat sellaisia, että naiset hoitavat ne, etenkin jos käyttävät autoa työmatkoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raaka paikka herätä todellisuuteen kun ensin on marttyyrina kahminut kaiken homman itselleen tai jos mies on jotain tehnyt, tehnyt sen aina väärin. Ah, naiset ja perhe-elämä - ei ihme että eroja todellakin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen synttäreiden järjestäminen = ehtii hoitamaan samana päivänä, ei vaadi viikkojen järjestelyjä
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta = ehtii myöhemminkin mukaan
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen = turhake
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta = ei pidä hosua ettei vilustu
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen = yksi turnaus sinne tai tänne
Kutsut syntymäpäiville pitää toimittaa pikku vieraille hyvissä ajoin, koska muilla lapsilla on harrastuksia ja lääkärissäkäyntejä ja omia sukulaisvierailuja. Nuoremmat tarvitsevat aikuisen tuomaan heidät juhlapaikalle. Kiireinen äiti tai isä ei ilahdu, jos perheen lapsi saa kutsun viime tipassa eikä vanhempi ehdi järjestää vaatteita tai pientä lahjaa. Sitäpaitsi lapsen vanhemmilla voi olla muuta, vielä tärkeämpää tekemistä juuri sinä päivänä. Tässä siis vain yksi pieni esimerkki siitä, että asiat muka hoituvat itsestään. Harrastukseen ilmoittamisesta sen verran, että suosittuihin harrastuksiin on paljon pyrkijöitä ja vanhempien pitää olla nopeita.
No, elämää se vain on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.
Meidän perheessä nainen on se, jonka ennakointi eli metatyö on ahterista. Eikä ole mikään assi, pikemminkin vain jotenkin spontaani. Ruokatalouden hoito on just sitä, että nälän jo iskiessä lähdetään äkkiä kauppaan ja haalitaan jotain valmista. Tai sitten jollain muulla asiointireissulla saadaan se idea, että käydäänpä nyt samalla ruokakaupassa. Siis ilman mitään suunnitelmaa lähipäivien ruoista, ilman puutelistaa yleistarvikkeista yms. Lopputuloksena sitten mitä sattuu. Jos minä miehenä hoidan asiat, niin ennen kotoa lähtöä jo tiedän meneväni ruokakauppaan ja teen ostoslistan, johon kartoitan puutteet; loppuneet tai loppumassa olevat yleistarvikkeet sekä mietin useamman päivän ruoat etukäteen ja tarkista, mitä aineksia niihin pitää ostaa. Yritän myös pitää valmista puutelistaa, johon asioita lisätään sitä mukaa arjessa, kun eteen tulee. Se vaan ei toimi kunnolla, kun olen ainut sitä täyttävä ja ainut joka ottaa sen ostoksille mukaan. Kaikki menisi hyvin, jos olisin se joka aina kauppareissut hoitaa, mutta työkuvioiden yms. vuoksi se on usein puoliso.
Toivottavasti ketjun mieslukijat hoksaavat tuon luetuaan, että metatyö on oikeasti tärkeää. Sitä voi verrata jonkun ison firman hoitamiseen. Firmaan ei tule itsestään uusia ja osaavia työntekijöitä tai uusia tavaroita. Joku huolehtii jatkuvasti palkanmaksusta, laskuista ja veroista. Mieluiten ajallaan, ettei tule isoja ongelmia. Siis tehokasta suunnittelua ja toimintaa, jotta kaikki sujuisi mallikkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen synttäreiden järjestäminen = ehtii hoitamaan samana päivänä, ei vaadi viikkojen järjestelyjä
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta = ehtii myöhemminkin mukaan
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen = turhake
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta = ei pidä hosua ettei vilustu
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen = yksi turnaus sinne tai tänneKutsut syntymäpäiville pitää toimittaa pikku vieraille hyvissä ajoin, koska muilla lapsilla on harrastuksia ja lääkärissäkäyntejä ja omia sukulaisvierailuja. Nuoremmat tarvitsevat aikuisen tuomaan heidät juhlapaikalle. Kiireinen äiti tai isä ei ilahdu, jos perheen lapsi saa kutsun viime tipassa eikä vanhempi ehdi järjestää vaatteita tai pientä lahjaa. Sitäpaitsi lapsen vanhemmilla voi olla muuta, vielä tärkeämpää tekemistä juuri sinä päivänä. Tässä siis vain yksi pieni esimerkki siitä, että asiat muka hoituvat itsestään. Harrastukseen ilmoittamisesta sen verran, että suosittuihin harrastuksiin on paljon pyrkijöitä ja vanhempien pitää olla nopeita.
Päiväkodin tai koulun erityiseen tapahtumaan on ikävä mennä yksin. Näin totesi eräs opettajan lapsi.
Onneksi monet metatyöt voi kohta ulkoistaa tekoälylle:
"Pyydän Bingiä suunnittelemaan 12-vuotiaan pojan syntymäpäiville ruokalistan. Lisään vaikeusastetta keksimällä allergioita.
Bing tarjoama neljän ruokalajin menu tuntuu ylimitoitetulta. Sanon että alkupalat ja kakku riittää.
Bing supistaa ruokalistaa. Lopuksi pyydän ostoslistan."
https://yle.fi/a/74-20018823
Jutussa toimttaja testaa tekoäly-hakukonetta (Bingiä)
Alue: Aihe vapaa
Ensin mietit, mikä päivä on sopiva. Ei voi olla torstai, koska kolmasosa kaveriporukasta käy silloin jalkapalloharkoissa. Tiistaikaan ei sovi, koska puolet on silloin jumpassa. Paras kaveri lähtee perjantaisin isälle toiseen kaupunkiin viikonlopuksi, joten pe, la ja su ovat pois suljetut. Jäljelle jäävät siis maanantai ja keskiviikko. Niistä jompikumpi. Sitten ihmettelet, miten Hoplopiin rekisteröidytään, valitset lapsen kanssa yhdessä sopivan paketin, laskeskelet mihin rahat riittävät. Juhlat maksavat monta sataa, ja siinä on muu kuukausi vielä elettävä ennen seuraavaa palkkapäivää.
Jos sittenkin juhlat kotona? Lapset eivät keksi kahdeksi tunniksi leikkejä. Ehkä pitäisi tehdä herkkupöydästä samalla piirtelypöytä, jossa on paperipöytäliina ja värejä kymmenelle tenavalle. Siinä kuluu mukavasti aikaa, kun piirtelee ja herkuttelee. Mistä semmoista niin isoa paperia saisi? Ehkä Postista pakettipaperia? Kaupan kertakäyttöpöytäliinoissa on vahapinta, niihin ei kynänjälki tartu kunnolla. Jostain pitää haalia lisää kyniäkin.
Ja niin edelleen. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän pitää suunnitella ja keksiä leikkejä. Sinun tehtäväsi on tehdä juhlista hauskat, koska sinä olet vastuussa lapsesi sosiaalisesta elämästä. Yläkouluikäiselle riittää leffa ja pitsa parin kaverin kesken.