Lue keskustelun säännöt.
Miehen neljänkympin kriisi
18.04.2022 |
Lähes 15 vuoden yhdessäolon jälkeen on avioliittomme koetuksella. Miehellä on neljänkympin kriisi. Hän hakee takaisin nuoruuttaan ja on muuttanut viimeisen puolen vuoden aikana käytöstään huomattavasti. Hän on aina ollut huolehtiva ja ahkera perheen isä ja suhteemme on ollut tasainen ilman riitoja ja muita ikäviä asioita. Nyt hän laiminlyö minut, lapset, kotityöt. Minä raadan päivätyön jälkeen kotihommat ja vien lapset harrastuksiin. Hän luulee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, koska on niin päättänyt. Toki hän saa mennä kavereiden kanssa mutta vastuu lasten hoidosta on myös hänellä. Ei voi kyllä kaikkea kaataa minun niskaani. Ollaan menossa perheterapeutille juttelemaan. Rakastan häntä mutta tämä on raskasta. Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Tasaantuuko mieli jossain vaiheessa vai jääkö nuoruuden tavoittelu päälle? Eniten pelkään, että hän päättää vaihtaa puolta nuorempaan ja tuhoaa tämän hyvän, jonka olemme yhdessä rakentaneet näiden vuosien aikana. On vaarallisella tiellä, jossa voi käydä huonosti.
Kommentit (13)
Hei oikeesti. Vasta 40. Mä oon 56.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen taso tippuu samassa tahdissa naisen nännien kanssa kohti lattiaa.
Muistan omasta nuoruudestani, kun minä ja kaverini aloimme vakavammin seurustelemaan. Lähes jokainen meistä halusi edelleen nähdä toisiamme ja juhlia. Naisystävämme sen sijaan olisivat halunneet vain leikkiä kotileikkejä ja kutsuivat sitä aikuistumiseksi.
Osa sitten erosi, osa jatkoi, menivät naimisiin ja tekivät lapsia. Lähes poikkeuksetta näille kotileikkeihin pakotetulle on tullut uusi menovaihe myöhemmin. Joillekin kolmekymppisenä, joillekkin neljä- ja viimeisille nyt viisikymppisinä.
Niin se vaan on, ettei mitään elämänvaihetta voi jättää elämättä. Sitä paitsi niin käy myös monille naisille, eikä eroilta voida välttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies halusi lapset ja rivarin pätkän. Mä olisin mieluusti voinut suhahdella maailmalla ja nauttia sen tuomasta tarjonnasta. No, rakkaudesta sitä tekee kompromisseja ja aloin mäkin kotiäidiksi.
Miehelle tosiaan tuli jonkin asteinen neljänkympin kriisi ja MÄ olin kuulemma pilannut hänen elämänsä. Hän olisi halunnut asua ulkomailla ja tehdä asioita siellä ja elää vapaana. Selvä, ole hyvä. Ovi on tuossa lennä vapauteen. Eihän se mihinkään lähtenyt. Kotona kävi lähinnä vaihtamassa vaatteet ja kiukuttelemassa.
Etsin itselleni asunnon tästä läheltä ja muutin sinne. Ei tuommoisia sanota ilman seuraamuksia. Sitten alkoi tulla kiukuttelua siitä, ettei ole koskaan noin sanonut yms. vuoden verran tuo temppuili. Sama se mulle, mä asuin muualla ja olin vapaa.
Lapset olivat silloin teini-iässä, että paljon he ymmärsivät ja jonkin verran kärsivät. Aivan tarpeeton aika elämästä heitä ajatellen. He asuivat isällään koko ajan. Nähtiin kyllä lähes päivittäin, kun lähellä asuin.
Sitten joku päivä mies tuli anelemaan mua takaisin. En hän tarkoittanut, ei hän tajua mikä meni... Pitkään asioista keskusteltiin, enkä aivan samalla istumalta kamoja pakannut - kyllä siinä toinen vuosi vierähti. Oltiin yhä naimisissa, mutta asuttiin erillään ja ns. seurusteltiin. Katselin todella tarkkaan, että onko se mies muuttunut mihin suuntaan ja kyllähän se pikku hiljaa muuttui. Alkoi olemaan taas hauskaa yhdessä. Lisäksi ei ollut kolmansia osapuolia, vaikka tarjolla oli. Omalla kohdalla rakkauttaa vielä piisasi runsaasti. Oltiinhan me paljon yhdessä koettu, mutta jäin odottamaan, että mies saisi itsensä "kuntoon". Sivusuhteet olisivat mutkistaneet asioita paljon pahemmin, enkä halunnut enempää sekottaa päätäni. Samoja mieskin jutusteli. Lähellä oli ollut, mutta tosiaan yhteinen elämä olisi saattanut jäädä siihen.
Tuosta on nyt nelisen vuotta ja asutaan saman katon alla. Esikoinen asuu ostamassani kämpässä.
Nyt tässä on hyvin seesteinen aika elämässä. - kohta käynnistellään vaihdevuosia, että ehkä sitten rytisee taas. ;)
Näin ne jotkut miehet kiittää sua kun oot uhrannu elämäs yhteiselle vanhuudelle,tehnyt hänelle jälkeläiset, jaksanut lapsiarjen, kasvattanut tenavat ja sitten mies kyllästyy ja pakenee uuden blondin luo joka pitää nahkahousuja ja omaa tiukan perän ja vielä nolaa sut ja lapset ja kosii julkisesti ja pääsee lehtiin!
Ja sinä kun nuoruuden rakkaudessa ajattelit, että täs on sinulle loppuiän mies.
Ruoho on aina vihreämpää ja uusi persuus kiinnostaa....
Muistakkee tämä naiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäinen kirjoitti:
Muistan omasta nuoruudestani, kun minä ja kaverini aloimme vakavammin seurustelemaan. Lähes jokainen meistä halusi edelleen nähdä toisiamme ja juhlia. Naisystävämme sen sijaan olisivat halunneet vain leikkiä kotileikkejä ja kutsuivat sitä aikuistumiseksi.
Osa sitten erosi, osa jatkoi, menivät naimisiin ja tekivät lapsia. Lähes poikkeuksetta näille kotileikkeihin pakotetulle on tullut uusi menovaihe myöhemmin. Joillekin kolmekymppisenä, joillekkin neljä- ja viimeisille nyt viisikymppisinä.
Niin se vaan on, ettei mitään elämänvaihetta voi jättää elämättä. Sitä paitsi niin käy myös monille naisille, eikä eroilta voida välttyä.
Miehet vaan kypsyy hitaammin. Kyllä naisen kannattaa katsella aina 10v vanhempaa miestä, niin ollaan ehkä henkisesti samalla tasolla.
Tuo on ihan normaalia vaistotoimintaa. Mies voi lisääntyä minkä ikäisenä vaan, minkä vuoksi alkaa tavoitella siitettävässä iässä olevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän ole enää kiinnostunut parisuhteestanne. Eroko. Sinulle löytyy uutta elämää ja asunto. Lapset eivät kaipaa isää automaattisesti koko ajan, jos ovat yli 10v, ainakaan tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen kirjoitti:
Muistan omasta nuoruudestani, kun minä ja kaverini aloimme vakavammin seurustelemaan. Lähes jokainen meistä halusi edelleen nähdä toisiamme ja juhlia. Naisystävämme sen sijaan olisivat halunneet vain leikkiä kotileikkejä ja kutsuivat sitä aikuistumiseksi.
Osa sitten erosi, osa jatkoi, menivät naimisiin ja tekivät lapsia. Lähes poikkeuksetta näille kotileikkeihin pakotetulle on tullut uusi menovaihe myöhemmin. Joillekin kolmekymppisenä, joillekkin neljä- ja viimeisille nyt viisikymppisinä.
Niin se vaan on, ettei mitään elämänvaihetta voi jättää elämättä. Sitä paitsi niin käy myös monille naisille, eikä eroilta voida välttyä.
Miehet vaan kypsyy hitaammin. Kyllä naisen kannattaa katsella aina 10v vanhempaa miestä, niin ollaan ehkä henkisesti samalla tasolla.
Miksi minä 30v naisena ottaisin 40v miehen, kun sillä on sitten se neljänkympin kriisi päällä?
Kuulostaa siltä, että pitäisi ottaa nuorempi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän isälle ja miehelle iski 60-kriisi. Moottoripyöriä, matkusteluja, kauneusoperaatioita. Erohan siitä tuli. Halusi pitää koko omaisuuden myös itsellään.
meillä samanlaista ! 💕 mutta huom. se on vasta nelkyt, ei onneks viiskyt!