Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Ai miksi? Koska kaikki miehet ovat samanlaisia? Kysy siltä omalta ukoltasi. Ei kukaan muu voi hänen puolestaan vastata.

Itse olen ihan sopinut oman lähisukuni aikuisten kesken siitä, että mitään lahjoja ei toisille tarvitse hankkia. Kaikilla on taloudellisesti niukkaa ja nämä aikuislahjat ovat yleensä turhaa roinaa jolla saaja ei tee mitään, kun jokaisen elämässä on jo suunnilleen kaikki tarpeellinen hankittuna.

Ehkäpä tarkoitin tätä nyt niillä miehillä joille metatyö on turhaa, älä vastaa jos sinulla ei ole tähän mitään annettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Ai miksi? Koska kaikki miehet ovat samanlaisia? Kysy siltä omalta ukoltasi. Ei kukaan muu voi hänen puolestaan vastata.

Itse olen ihan sopinut oman lähisukuni aikuisten kesken siitä, että mitään lahjoja ei toisille tarvitse hankkia. Kaikilla on taloudellisesti niukkaa ja nämä aikuislahjat ovat yleensä turhaa roinaa jolla saaja ei tee mitään, kun jokaisen elämässä on jo suunnilleen kaikki tarpeellinen hankittuna.

Juuri näin. Minäkään en miehenä osta ikinä sukulaisilleni lahjoja, eivätkä he anna minulle mitään. Tilanne on ok. Mutta eiköhän puoliso painosta ostelemaan koko ajan jotain, koska heilläkin annetaan lahjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Ai miksi? Koska kaikki miehet ovat samanlaisia? Kysy siltä omalta ukoltasi. Ei kukaan muu voi hänen puolestaan vastata.

Itse olen ihan sopinut oman lähisukuni aikuisten kesken siitä, että mitään lahjoja ei toisille tarvitse hankkia. Kaikilla on taloudellisesti niukkaa ja nämä aikuislahjat ovat yleensä turhaa roinaa jolla saaja ei tee mitään, kun jokaisen elämässä on jo suunnilleen kaikki tarpeellinen hankittuna.

Eli et antaisi omille parikymppisille lapsille enää lahjoja ollenkaan? Entä lapsenlapset? Heidätkin jättäisit ilman?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.

Meidän perheessä nainen on se, jonka ennakointi eli metatyö on ahterista. Eikä ole mikään assi, pikemminkin vain jotenkin spontaani. Ruokatalouden hoito on just sitä, että nälän jo iskiessä lähdetään äkkiä kauppaan ja haalitaan jotain valmista. Tai sitten jollain muulla asiointireissulla saadaan se idea, että käydäänpä nyt samalla ruokakaupassa. Siis ilman mitään suunnitelmaa lähipäivien ruoista, ilman puutelistaa yleistarvikkeista yms. Lopputuloksena sitten mitä sattuu. Jos minä miehenä hoidan asiat, niin ennen kotoa lähtöä jo tiedän meneväni ruokakauppaan ja teen ostoslistan, johon kartoitan puutteet; loppuneet tai loppumassa olevat yleistarvikkeet sekä mietin useamman päivän ruoat etukäteen ja tarkista, mitä aineksia niihin pitää ostaa. Yritän myös pitää valmista puutelistaa, johon asioita lisätään sitä mukaa arjessa, kun eteen tulee. Se vaan ei toimi kunnolla, kun olen ainut sitä täyttävä ja ainut joka ottaa sen ostoksille mukaan. Kaikki menisi hyvin, jos olisin se joka aina kauppareissut hoitaa, mutta työkuvioiden yms. vuoksi se on usein puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Ai miksi? Koska kaikki miehet ovat samanlaisia? Kysy siltä omalta ukoltasi. Ei kukaan muu voi hänen puolestaan vastata.

Itse olen ihan sopinut oman lähisukuni aikuisten kesken siitä, että mitään lahjoja ei toisille tarvitse hankkia. Kaikilla on taloudellisesti niukkaa ja nämä aikuislahjat ovat yleensä turhaa roinaa jolla saaja ei tee mitään, kun jokaisen elämässä on jo suunnilleen kaikki tarpeellinen hankittuna.

Eli et antaisi omille parikymppisille lapsille enää lahjoja ollenkaan? Entä lapsenlapset? Heidätkin jättäisit ilman?

En voi auttaa ymmärrysvaikeuksissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Ai miksi? Koska kaikki miehet ovat samanlaisia? Kysy siltä omalta ukoltasi. Ei kukaan muu voi hänen puolestaan vastata.

Itse olen ihan sopinut oman lähisukuni aikuisten kesken siitä, että mitään lahjoja ei toisille tarvitse hankkia. Kaikilla on taloudellisesti niukkaa ja nämä aikuislahjat ovat yleensä turhaa roinaa jolla saaja ei tee mitään, kun jokaisen elämässä on jo suunnilleen kaikki tarpeellinen hankittuna.

Eli et antaisi omille parikymppisille lapsille enää lahjoja ollenkaan? Entä lapsenlapset? Heidätkin jättäisit ilman?

En voi auttaa ymmärrysvaikeuksissasi.

Enkä minä sinun ilmeisessä kehitysvammassasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Ai miksi? Koska kaikki miehet ovat samanlaisia? Kysy siltä omalta ukoltasi. Ei kukaan muu voi hänen puolestaan vastata.

Itse olen ihan sopinut oman lähisukuni aikuisten kesken siitä, että mitään lahjoja ei toisille tarvitse hankkia. Kaikilla on taloudellisesti niukkaa ja nämä aikuislahjat ovat yleensä turhaa roinaa jolla saaja ei tee mitään, kun jokaisen elämässä on jo suunnilleen kaikki tarpeellinen hankittuna.

Ehkäpä tarkoitin tätä nyt niillä miehillä joille metatyö on turhaa, älä vastaa jos sinulla ei ole tähän mitään annettavaa. 

On mulla ainakin antaa sellainen viisauden siemen, että metatyötä voi vähentää valinnoilla. Meidän viisas suku on sen ymmärtänyt. Vastaavia esimerkkejä on vaikka millä mitalla eri elämänaloilta. Hölmö paljon metatyötä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Ai miksi? Koska kaikki miehet ovat samanlaisia? Kysy siltä omalta ukoltasi. Ei kukaan muu voi hänen puolestaan vastata.

Itse olen ihan sopinut oman lähisukuni aikuisten kesken siitä, että mitään lahjoja ei toisille tarvitse hankkia. Kaikilla on taloudellisesti niukkaa ja nämä aikuislahjat ovat yleensä turhaa roinaa jolla saaja ei tee mitään, kun jokaisen elämässä on jo suunnilleen kaikki tarpeellinen hankittuna.

Juuri näin. Minäkään en miehenä osta ikinä sukulaisilleni lahjoja, eivätkä he anna minulle mitään. Tilanne on ok. Mutta eiköhän puoliso painosta ostelemaan koko ajan jotain, koska heilläkin annetaan lahjoja. 

Näin se on meilläkin. Kompromissina ostan usein sitten jotain mitätöntä tyyliin kahvipaketin tai suklaalevyn, jos vaikkapa merkkipäivänä mennään kylään yhdessä. Puolison suvussa tosiaan kannetaan puolivuotiaalle kukkakimppuja ja kuutiometri lahjapaketteja kertakäyttöistä muovikrääsää, vaikka olisi sanottu, että ei tarvita. Huomaavaisuus on kiva juttu, mutta jos se on pakkopullava velvoite, josta aiheutuu vain tuhlausta ja henkistä kuormitusta, niin mitä halvatun järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.

Esimerkiksi veljeni on juuri tämän kaltainen. Varoittelin aikoinaan tyttöystäväänsä asiasta ettei ole sellainen mies jonka kanssa kannattaa perhettä perustaa. Eihän minua uskottu ja nyt kaikki tuossa perheessä on äidin vastuulla kun veljeni ei hoida mitään eikä huolehdi mistään. Veljeni on ollut aina samanlainen ja vain sokea rakkaus naisen puolelta sai hänet ummistamaan silmänsä asialta ennen naimisiin menoa ja lapsia. Viikonloput menee helposti pelatessa ja ruokakaupassa käynti tarkoittaa että ostaa lähinnä itselleen pelievästä. Vaimonsa myöntänyt että kuvitteli miehen muuttuvan kun perustavat perheen. Kun oli vastuuton vielä kolmekymppisenä niin ihme olisi sen jälkeen tapahtunut? 

Vierailija kirjoitti:

90 prosenttisesti puoliso hoitaa ruoka-asiat suunnittelusta ostoon. Ruuan sentään laitamme tasaisemmin mutta siitäkin valtaosa vastuusta hänellä. Lasten harrastusasiat hoitaa kokonaan. Joskus satunnaisesti olen kuljettanut kun hänen työt venyneet. Lasten terveys ja kouluasiat minulla pääosin koska saan päivärytmiin soviteltua ja voin muokata omaa työpäivääni helpommin. Puoliso varasi talvilomareissun kun oltiin ensin yhdessä mietitty minne suuntaan. Yleensäkin hoitaa kaikki matkajärjestelyt. Viimeksi järjesti nuoremman lapsen synttärijuhlat kokonaan. Lasten vaatehankinnat hoitanut ja huolehtinut kumpi milloinkin tai molemmat yhdessä. Nyt vanhempi lapsista jo hoitaa täysin itse tosin ja me vain annamme rahat. 

Kahden aikuisen suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti se tekemättömyys vaan näkyy hommien hoitamisen laadussa. Vai kuvitteleeko joku, että muut uhraavat aikaansa ja energiaansa asioiden etukäteissuunnitteluun, järjestelyyn ja mielessä pitämiseen ihan vaan yksinkertaisuuttaan tai neuroottisuuttaan? Älkää jaksako naurattaa.

Kyllä se tosiaan usein tuntuu siltä. Vartin hommaa saatetaan "etukäteissuunnitella, järjestellä ja pitää mielessä" aktiivisesti viikkokaudet etukäteen, jopa päivittäin. Rankkaahan se varmasti on, mutta myös turhaa ja miksei myös neuroottista. Noita näkee kyllä paljon työelämässäkin, hirveä stressi päällä ja sen seitsemän rautaa tulessa kokoajan, burnoutin partaalla keikutaan kun on niin hirveästi hommaa mutta aika vähän miään konkreettista saadaan aikaan sen stressaavan metatyöskentelyn lisäksi. 

En nyt tarkoita että pitäisi täysin suunnittelematta ja järjestelemättä elää päivä kerrallaan, mutta monta kertaa kyllä tuntuu siltä että nämä metatyöstä valittavat ovat niitä joille se suunnittelu ja järjestely on vaikeaa joten ehkä se senkin takia on niin kuormittavaa ja aikaa vievää, ettei sitä osata tehokkaasti tehdä.

No, elämää se vain on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.

Meidän perheessä nainen on se, jonka ennakointi eli metatyö on ahterista. Eikä ole mikään assi, pikemminkin vain jotenkin spontaani. Ruokatalouden hoito on just sitä, että nälän jo iskiessä lähdetään äkkiä kauppaan ja haalitaan jotain valmista. Tai sitten jollain muulla asiointireissulla saadaan se idea, että käydäänpä nyt samalla ruokakaupassa. Siis ilman mitään suunnitelmaa lähipäivien ruoista, ilman puutelistaa yleistarvikkeista yms. Lopputuloksena sitten mitä sattuu. Jos minä miehenä hoidan asiat, niin ennen kotoa lähtöä jo tiedän meneväni ruokakauppaan ja teen ostoslistan, johon kartoitan puutteet; loppuneet tai loppumassa olevat yleistarvikkeet sekä mietin useamman päivän ruoat etukäteen ja tarkista, mitä aineksia niihin pitää ostaa. Yritän myös pitää valmista puutelistaa, johon asioita lisätään sitä mukaa arjessa, kun eteen tulee. Se vaan ei toimi kunnolla, kun olen ainut sitä täyttävä ja ainut joka ottaa sen ostoksille mukaan. Kaikki menisi hyvin, jos olisin se joka aina kauppareissut hoitaa, mutta työkuvioiden yms. vuoksi se on usein puoliso.

Ymmärrän ja jaan tuskasi. Meillä on käytössä Googlen muistioappi jossa on yhteinen puutelista, niin ainakin se on vaimollakin matkassa aina vaikkei sinne oikein mitään muista itse kirjatakaan. Saatan myös lisätä sinne lennosta vaikka muutaman aterian ainekset jos vaimo sanoo poikkeavansa kaupassa.  Muuten sieltä kaupasta tulee ihan mitä sattuu ja kokkaaminen on sitä että "hmm, toit pussin retiisejä, purkin tonnikalaa, pienen paketin kivanväristä muovailuvahaa ja kaksi suklaapatukkaa- mitähän Macgyver näistä tekisi?" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti se tekemättömyys vaan näkyy hommien hoitamisen laadussa. Vai kuvitteleeko joku, että muut uhraavat aikaansa ja energiaansa asioiden etukäteissuunnitteluun, järjestelyyn ja mielessä pitämiseen ihan vaan yksinkertaisuuttaan tai neuroottisuuttaan? Älkää jaksako naurattaa.

Kyllä se tosiaan usein tuntuu siltä. Vartin hommaa saatetaan "etukäteissuunnitella, järjestellä ja pitää mielessä" aktiivisesti viikkokaudet etukäteen, jopa päivittäin. Rankkaahan se varmasti on, mutta myös turhaa ja miksei myös neuroottista. Noita näkee kyllä paljon työelämässäkin, hirveä stressi päällä ja sen seitsemän rautaa tulessa kokoajan, burnoutin partaalla keikutaan kun on niin hirveästi hommaa mutta aika vähän miään konkreettista saadaan aikaan sen stressaavan metatyöskentelyn lisäksi. 

En nyt tarkoita että pitäisi täysin suunnittelematta ja järjestelemättä elää päivä kerrallaan, mutta monta kertaa kyllä tuntuu siltä että nämä metatyöstä valittavat ovat niitä joille se suunnittelu ja järjestely on vaikeaa joten ehkä se senkin takia on niin kuormittavaa ja aikaa vievää, ettei sitä osata tehokkaasti tehdä.

Juuri näin. Suuri osa vaikkapa lapsiperheen arjen asioista toistuu melkoisen samanlaisena päivästä ja vuodesta toiseen. Vaikkapa se kausivaatteiden uusiminen ei minulle tule enää yllätyksenä kun sen on tehnyt jo toistakymmentä kertaa jokaisena eri vuodenaikana. Ja ne synttärit hoituvat melko lailla saman kaavan mukaan vuodesta toiseen. 

Aika harvoin tulee eteen asioita jotka pitää miettiä ihan alusta asti uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Koska vaimo on vain paljon parempi muistamaan merkkipäivät ja keksimään mitä kukin voisi haluta. Minä taas olen paljon perempi hoitamaan lastemme harrastukset ja niihin liittyvät aikataulut ja välineet koska minulla on kiinnostusta ja osaamista niihin.

Vanhemmuus toimii yleensä parhaiten kun hyödynnetään molempien vahvuuksia eikä niin että kaikki jaetaan vaikka ne olisivat toiselle hyvin vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.

Esimerkiksi veljeni on juuri tämän kaltainen. Varoittelin aikoinaan tyttöystäväänsä asiasta ettei ole sellainen mies jonka kanssa kannattaa perhettä perustaa. Eihän minua uskottu ja nyt kaikki tuossa perheessä on äidin vastuulla kun veljeni ei hoida mitään eikä huolehdi mistään. Veljeni on ollut aina samanlainen ja vain sokea rakkaus naisen puolelta sai hänet ummistamaan silmänsä asialta ennen naimisiin menoa ja lapsia. Viikonloput menee helposti pelatessa ja ruokakaupassa käynti tarkoittaa että ostaa lähinnä itselleen pelievästä. Vaimonsa myöntänyt että kuvitteli miehen muuttuvan kun perustavat perheen. Kun oli vastuuton vielä kolmekymppisenä niin ihme olisi sen jälkeen tapahtunut? 

Jotkut taas on sellaisia, että ennen sormuksia, asuntolainaa ja lapsia ovat hyvinkin reippaita, aktiivisia ja osallistuvia (toki ennen lapsia aikataulut jne. saa vapaammin määrittää, kun ei ole lasten rytmit sotkemassa). Sitten kun nuo kaikki on varmistettu, ajatellaan, ettei vaimo enää kehtaa erota, ja heittäydytään täysin kyvyttömäksi ja vastuuttomaksi. Siinä se itsestäänselvyytenä pidetty kotiorjavaimo sitten arpoo, että kehtaako vai eikö kehtaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti se tekemättömyys vaan näkyy hommien hoitamisen laadussa. Vai kuvitteleeko joku, että muut uhraavat aikaansa ja energiaansa asioiden etukäteissuunnitteluun, järjestelyyn ja mielessä pitämiseen ihan vaan yksinkertaisuuttaan tai neuroottisuuttaan? Älkää jaksako naurattaa.

Kyllä se tosiaan usein tuntuu siltä. Vartin hommaa saatetaan "etukäteissuunnitella, järjestellä ja pitää mielessä" aktiivisesti viikkokaudet etukäteen, jopa päivittäin. Rankkaahan se varmasti on, mutta myös turhaa ja miksei myös neuroottista. Noita näkee kyllä paljon työelämässäkin, hirveä stressi päällä ja sen seitsemän rautaa tulessa kokoajan, burnoutin partaalla keikutaan kun on niin hirveästi hommaa mutta aika vähän miään konkreettista saadaan aikaan sen stressaavan metatyöskentelyn lisäksi. 

En nyt tarkoita että pitäisi täysin suunnittelematta ja järjestelemättä elää päivä kerrallaan, mutta monta kertaa kyllä tuntuu siltä että nämä metatyöstä valittavat ovat niitä joille se suunnittelu ja järjestely on vaikeaa joten ehkä se senkin takia on niin kuormittavaa ja aikaa vievää, ettei sitä osata tehokkaasti tehdä.

Juuri näin. Suuri osa vaikkapa lapsiperheen arjen asioista toistuu melkoisen samanlaisena päivästä ja vuodesta toiseen. Vaikkapa se kausivaatteiden uusiminen ei minulle tule enää yllätyksenä kun sen on tehnyt jo toistakymmentä kertaa jokaisena eri vuodenaikana. Ja ne synttärit hoituvat melko lailla saman kaavan mukaan vuodesta toiseen. 

Aika harvoin tulee eteen asioita jotka pitää miettiä ihan alusta asti uudestaan.

Ruokapuoli on nykyisin myös mahdollista tehdä aika helpoksi. Minullakin on viitisentoista valmista "viikon menu"-ostoslistaa tallennettuna verkkokauppaan. Jos ei jaksa miettiä niin sieltä vaan summamutikassa valitsee jonkun ja ateriasuunnittelu on viidessä minuutissa hoidettu viikoksi eteenpäin. Jos on aikaa ja kiinnostusta niin voi suunnitella tarkemmin ja kappas - taas on yksi viikon lista lisää tallennettavaksi ja myöhemmin hyödynnettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.

Esimerkiksi veljeni on juuri tämän kaltainen. Varoittelin aikoinaan tyttöystäväänsä asiasta ettei ole sellainen mies jonka kanssa kannattaa perhettä perustaa. Eihän minua uskottu ja nyt kaikki tuossa perheessä on äidin vastuulla kun veljeni ei hoida mitään eikä huolehdi mistään. Veljeni on ollut aina samanlainen ja vain sokea rakkaus naisen puolelta sai hänet ummistamaan silmänsä asialta ennen naimisiin menoa ja lapsia. Viikonloput menee helposti pelatessa ja ruokakaupassa käynti tarkoittaa että ostaa lähinnä itselleen pelievästä. Vaimonsa myöntänyt että kuvitteli miehen muuttuvan kun perustavat perheen. Kun oli vastuuton vielä kolmekymppisenä niin ihme olisi sen jälkeen tapahtunut? 

Jotkut taas on sellaisia, että ennen sormuksia, asuntolainaa ja lapsia ovat hyvinkin reippaita, aktiivisia ja osallistuvia (toki ennen lapsia aikataulut jne. saa vapaammin määrittää, kun ei ole lasten rytmit sotkemassa). Sitten kun nuo kaikki on varmistettu, ajatellaan, ettei vaimo enää kehtaa erota, ja heittäydytään täysin kyvyttömäksi ja vastuuttomaksi. Siinä se itsestäänselvyytenä pidetty kotiorjavaimo sitten arpoo, että kehtaako vai eikö kehtaa erota.

En ole vain koskaan oikein tajunnut että joku valitsee helpon arjen ilman vastuita mutta jatkuvasti vihaisen vaimon ennemmin kun kuin hyvän parisuhteen jonka eteen joutuu vähän tekemäänkin.

Vai ei kai kukaan niin tyhmä ole että kuvittelee että se vaimo ilomielin ottaa kaiken vastuun ja mies ei millään tavalla joudu siitä kärsimään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.

Esimerkiksi veljeni on juuri tämän kaltainen. Varoittelin aikoinaan tyttöystäväänsä asiasta ettei ole sellainen mies jonka kanssa kannattaa perhettä perustaa. Eihän minua uskottu ja nyt kaikki tuossa perheessä on äidin vastuulla kun veljeni ei hoida mitään eikä huolehdi mistään. Veljeni on ollut aina samanlainen ja vain sokea rakkaus naisen puolelta sai hänet ummistamaan silmänsä asialta ennen naimisiin menoa ja lapsia. Viikonloput menee helposti pelatessa ja ruokakaupassa käynti tarkoittaa että ostaa lähinnä itselleen pelievästä. Vaimonsa myöntänyt että kuvitteli miehen muuttuvan kun perustavat perheen. Kun oli vastuuton vielä kolmekymppisenä niin ihme olisi sen jälkeen tapahtunut? 

Jotkut taas on sellaisia, että ennen sormuksia, asuntolainaa ja lapsia ovat hyvinkin reippaita, aktiivisia ja osallistuvia (toki ennen lapsia aikataulut jne. saa vapaammin määrittää, kun ei ole lasten rytmit sotkemassa). Sitten kun nuo kaikki on varmistettu, ajatellaan, ettei vaimo enää kehtaa erota, ja heittäydytään täysin kyvyttömäksi ja vastuuttomaksi. Siinä se itsestäänselvyytenä pidetty kotiorjavaimo sitten arpoo, että kehtaako vai eikö kehtaa erota.

En ole vain koskaan oikein tajunnut että joku valitsee helpon arjen ilman vastuita mutta jatkuvasti vihaisen vaimon ennemmin kun kuin hyvän parisuhteen jonka eteen joutuu vähän tekemäänkin.

Vai ei kai kukaan niin tyhmä ole että kuvittelee että se vaimo ilomielin ottaa kaiken vastuun ja mies ei millään tavalla joudu siitä kärsimään?

Jos kumppani on jyrä ja itse vähän tossu niin tuohonhan se helposti menee ihan itsekseen. Ei se välttämättä mikään tietoinen valinta ole tuohon "kaikki on varmistettu, ettei vaimo enää kehtaa erota"-tyyliin.  Ja todennäköisesti molemmat ovat turhautuneita, mutta eri syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.

Esimerkiksi veljeni on juuri tämän kaltainen. Varoittelin aikoinaan tyttöystäväänsä asiasta ettei ole sellainen mies jonka kanssa kannattaa perhettä perustaa. Eihän minua uskottu ja nyt kaikki tuossa perheessä on äidin vastuulla kun veljeni ei hoida mitään eikä huolehdi mistään. Veljeni on ollut aina samanlainen ja vain sokea rakkaus naisen puolelta sai hänet ummistamaan silmänsä asialta ennen naimisiin menoa ja lapsia. Viikonloput menee helposti pelatessa ja ruokakaupassa käynti tarkoittaa että ostaa lähinnä itselleen pelievästä. Vaimonsa myöntänyt että kuvitteli miehen muuttuvan kun perustavat perheen. Kun oli vastuuton vielä kolmekymppisenä niin ihme olisi sen jälkeen tapahtunut? 

Jotkut taas on sellaisia, että ennen sormuksia, asuntolainaa ja lapsia ovat hyvinkin reippaita, aktiivisia ja osallistuvia (toki ennen lapsia aikataulut jne. saa vapaammin määrittää, kun ei ole lasten rytmit sotkemassa). Sitten kun nuo kaikki on varmistettu, ajatellaan, ettei vaimo enää kehtaa erota, ja heittäydytään täysin kyvyttömäksi ja vastuuttomaksi. Siinä se itsestäänselvyytenä pidetty kotiorjavaimo sitten arpoo, että kehtaako vai eikö kehtaa erota.

En ole vain koskaan oikein tajunnut että joku valitsee helpon arjen ilman vastuita mutta jatkuvasti vihaisen vaimon ennemmin kun kuin hyvän parisuhteen jonka eteen joutuu vähän tekemäänkin.

Vai ei kai kukaan niin tyhmä ole että kuvittelee että se vaimo ilomielin ottaa kaiken vastuun ja mies ei millään tavalla joudu siitä kärsimään?

En minäkään ymmärrä miksi naiset menevät sellaisen miehen kanssa naimisiin, joka ei kiinnosta seksuaalisesti, ja alkavat sitten pihtaamaan. Mutta meitähän on moneen junaan.

ja mitähän ne ovat?