Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma: Otit ton asian puheeksi -> teit metatyötä. Jätä se metatyö nyt oikeasti tekemättä ja kun asiat on edelleen hoitamatta, älä ota tilanteesta koppia tai "pelasta tilannetta" vaan anna seuraamusten jäädä miehelle edelleenkin ja luotat siihen että se hoitaa. Jos ootte sopinut että sä et hoida niin sitten et oikeasti hoida.

No sehan nyt on niin, etta mies ei tule koskaan huomaamaan mitaan. Syntymapaiva aamuna lapsi ihmettelisi kun kukaan ei muista, lpsen kengat puristaisi kun on kasvanut niista ulos aikoja sitten.. lapsi jaa ilman harrastusta, ellei ole jo sen ikainen etta itse osaa sanoa asiasta.

Miehet ei osaa ajatella muita kuin itseaan. Ja suuttuvat kun siita sanoo, joten siina lienee totuuden siemen. Ei totuutta puhuva vastaa takaisin vihaisena syyttelemaan.

Siis miksi ihmeessä menette parisuhteeseen tai lisäännytte tämmösten miesten kanssa? En voi käsittää. Seurusteluaikana pitäis selvittää minkälainen se toinen tyyppi on. Jos mies ei osaa pitää huolta omista perusasioistaan, ei hän tule osaamaan perheestäkään pitää huolta. Vai onko ruusunpunaiset lasit silmillä ja ajatellaan että kyllä se mies alkaa vastuuta ottamaan kun lapsi syntyy? Se mies, joka ei ole koskaan ottanut mistään vastuuta. Jos ahdistaa elää miesvauvan kanssa, erotkaa. Ei täällä yliseminen auta asiaa.

Kun me seurusteltiin, miehellä oli laskut järjestyksessä mapissa ja kaikki toptop ojennuksessa. Nykyään pitää 27 kertaa muistuttaa jostain asiasta ja lopulta tehdä itse... Laskuja maksamatta, lämmitysöljyt tilaamatta eikä lasten asioista mitään hajua.

Eli olet liialla päsmäröinnillä passivoinut miehesi. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat metatyöt?

Minusta on kiva lähteä autolla reissuun miehen kanssa. Pakkaan kassini, vien sen autoon ja istun etupenkille. Kivoja reissuja ne ovat olleet vaikka mies joskus purnaa, että hän joutuu tekemään kaiken. En ymmärrä, minähän teen puolet.

Älykäs pakkaaminen ja kaappien organisointi on naisen erityisosaamista, mitä te miesaivoiset naiset ette enää tajua, kun haluatte olla aina samanlaisia kuin miehet.

Miksi alapeukutatte. Tämähän on tosiasia: feministit ihailevat miesten tapaa olla maailmassa ja haluavat olla samanlaisia.

Miehet dokaa, naistenkin pitää saada vetää lärvejä (vielä 50-luvulla naisten päihteiden käyttö oli paheksuttua, koska naiset olivat usein raskaana). Nyt syntyykin n. 500 alkoholin kohdussa vammauttamaa lasta vuosittain.

Miehet tupakoivat, naistenkin pitää saada tupakoida. Nykyään kai naiset polttaakin enemmän kuin miehet, mikä on johtanut esim. Tanskassa miesten hedelmällisyyden jyrkkään laskuun. Sikiöaikana poikasikiön altistuminen tupakalle heikentää kiveksiä. Kun äiti polttaa raskausaikana, ei saa sitten pojaltaan lapsenlapsia.

Miehet osaavat harrastaa satunnaista seksiä kiinnittämättä siihen tunteita, sama naisilla nykyään. Ennen naiset sentään halusivat mieheltä jonkinasteista tunnesitoutumista, nyt pannaan kuin koirat kenen kanssa vaan, jolla on kiimainen olo.

Miehet ovat kautta aikain osanneet lähteä duuniin ja uraa rakentamaan ja jättää lapsensa muiden hoitoon. Nyt naisetkin osaavat sen.

Tiedän, että tämä viesti tulee ärsyttämään monia, mutta tässä on elementtejä totuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma: Otit ton asian puheeksi -> teit metatyötä. Jätä se metatyö nyt oikeasti tekemättä ja kun asiat on edelleen hoitamatta, älä ota tilanteesta koppia tai "pelasta tilannetta" vaan anna seuraamusten jäädä miehelle edelleenkin ja luotat siihen että se hoitaa. Jos ootte sopinut että sä et hoida niin sitten et oikeasti hoida.

No sehan nyt on niin, etta mies ei tule koskaan huomaamaan mitaan. Syntymapaiva aamuna lapsi ihmettelisi kun kukaan ei muista, lpsen kengat puristaisi kun on kasvanut niista ulos aikoja sitten.. lapsi jaa ilman harrastusta, ellei ole jo sen ikainen etta itse osaa sanoa asiasta.

Miehet ei osaa ajatella muita kuin itseaan. Ja suuttuvat kun siita sanoo, joten siina lienee totuuden siemen. Ei totuutta puhuva vastaa takaisin vihaisena syyttelemaan.

Siis miksi ihmeessä menette parisuhteeseen tai lisäännytte tämmösten miesten kanssa? En voi käsittää. Seurusteluaikana pitäis selvittää minkälainen se toinen tyyppi on. Jos mies ei osaa pitää huolta omista perusasioistaan, ei hän tule osaamaan perheestäkään pitää huolta. Vai onko ruusunpunaiset lasit silmillä ja ajatellaan että kyllä se mies alkaa vastuuta ottamaan kun lapsi syntyy? Se mies, joka ei ole koskaan ottanut mistään vastuuta. Jos ahdistaa elää miesvauvan kanssa, erotkaa. Ei täällä yliseminen auta asiaa.

Kun me seurusteltiin, miehellä oli laskut järjestyksessä mapissa ja kaikki toptop ojennuksessa. Nykyään pitää 27 kertaa muistuttaa jostain asiasta ja lopulta tehdä itse... Laskuja maksamatta, lämmitysöljyt tilaamatta eikä lasten asioista mitään hajua.

Vaihtuiko miehesi ehkä synnytyslaitoksella? Siis silloin kun sinä synnytit ensimmäistä lastasi? Sellaista on kuulema joskus sattunut.,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat metatyöt?

Minusta on kiva lähteä autolla reissuun miehen kanssa. Pakkaan kassini, vien sen autoon ja istun etupenkille. Kivoja reissuja ne ovat olleet vaikka mies joskus purnaa, että hän joutuu tekemään kaiken. En ymmärrä, minähän teen puolet.

Älykäs pakkaaminen ja kaappien organisointi on naisen erityisosaamista, mitä te miesaivoiset naiset ette enää tajua, kun haluatte olla aina samanlaisia kuin miehet.

Miksi alapeukutatte. Tämähän on tosiasia: feministit ihailevat miesten tapaa olla maailmassa ja haluavat olla samanlaisia.

Miehet dokaa, naistenkin pitää saada vetää lärvejä (vielä 50-luvulla naisten päihteiden käyttö oli paheksuttua, koska naiset olivat usein raskaana). Nyt syntyykin n. 500 alkoholin kohdussa vammauttamaa lasta vuosittain.

Miehet tupakoivat, naistenkin pitää saada tupakoida. Nykyään kai naiset polttaakin enemmän kuin miehet, mikä on johtanut esim. Tanskassa miesten hedelmällisyyden jyrkkään laskuun. Sikiöaikana poikasikiön altistuminen tupakalle heikentää kiveksiä. Kun äiti polttaa raskausaikana, ei saa sitten pojaltaan lapsenlapsia.

Miehet osaavat harrastaa satunnaista seksiä kiinnittämättä siihen tunteita, sama naisilla nykyään. Ennen naiset sentään halusivat mieheltä jonkinasteista tunnesitoutumista, nyt pannaan kuin koirat kenen kanssa vaan, jolla on kiimainen olo.

Miehet ovat kautta aikain osanneet lähteä duuniin ja uraa rakentamaan ja jättää lapsensa muiden hoitoon. Nyt naisetkin osaavat sen.

Tiedän, että tämä viesti tulee ärsyttämään monia, mutta tässä on elementtejä totuudesta.

Naiset saattavat polttaa enemmän kuin miehet mutta silti paljon vähemmän kuin polttivat menneinä vuosikymmeninä. Joten lasku ei voi johtua siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja kun mies jättää metsätyöt tekemättä:

-Auton renkaat jää ostamatta ja öljyn vaihto varaamatta

-Talon huoltoon liittyvät seikat jää tekemättä (esim. Ilmastoinnin / ilmalämpöpumpun suodattimen vaihto kerran kuukaudessa)

- vakuutukset jäävät kilpailuttamatta

Tässä nyt ensimmäisen minuutin miesten metatyöt.

:D Meillä ei ole autoa, eikä taloa eikä ilmalämpöpumppua. Kotivakuutus on ollut samassa firmassa jo 15 vuotta.

:D Mies jättää metsätyöt tekemättä. Jooo, ei haittaa, oikeastaan hyvä, koska hänen vaimonsa on metsäalan ammattilainen.

Muuten nuo miesten metatyöt pystyy hoitamaan nainenkin. Renkaiden vaihto ok, auto ilmoittaa milloin pitää tilata huolto, osaan soittaa korjaamolle ja samoin sähkö/putki yms. liikkeisiin. Ja hoidan omat ja lasten vakuutukset. Ehkä olen epänormaali nainen?

Ihana. Mutta narraat. Et osaa soittaa putkiliikkeeseen. Et oo ainakaan koskaan soittanut.

Haha, minä ainakin kilpailutan ja hankin työkseni esim LVI-urakoita.

oivoi tätä ymmärryksen tasoa, taitaa olla melko kapeat raamit elämässä jos kuvittelee, ettei yksikään nainen ymmärrä mitään kiinteistön- tai ajoneuvojen huollosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miesvihanäkyväksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa lasten/lapsen puolesta jos äiti ei viitsi edes järjestää synttärijuhlia lapselle 🥺

M31

Isät voi järjestää, sehän sujuu miehiltä ihan suunnittelematta.

Jos synttärit tulee ihan yllättäen niin kyllä me miehet niksit keksitään. Lapset paikalle (lapsi laittaa viestiä TikTokilla yms. vastaavalla kavereilleen), olohuoneeseen tuoleja, Woltilla ruokaa. Meillä on varastossa sählymailoja niin voidaan laittaa turnaus pystyyn.

Tuolla tavalla paikalle saadaan murto-osa niistä kavereista, joiden lapsi toivoisi olevan paikalla, mutta tarjoiluihin menee moninkertainen summa siihen verrattuna, jos olisi toimittu suunnitelmallisesti.

Ajoissa suunnittelu säästää aikaa, vaivaa ja rahaa. Siitä on kysymys.

Jos mies suunnittelee synttärit ja hoitaa kaiken. Sen seurauksena paikalle saadaan murto-osa kavereista ja tarjoiluihin menee moninkertainen summa rahaa. Niin silloin se on miehen suunnittelema ja hoitama juttu edelleen. Jos et halua suunnitella, niin sitten sun pitää antaa tilaa toiselle tehdä se suunnitelma, vaikka lopputulos olisikin sitten erilainen kuin sinä haluaisit ja sun mielestä huonompi. Jos haluat tietynlaisen lopputuloksen, niin sitten suunnittelet itse.

Puhutko nyt omasta miehestäsi?

Oletan että tuon kirjoittaja on itse mies. Ja hän kirjoittaa täyttä asiaa! Jos miehen järjestämä ei kelpaa naiselle, nainen voi itse suunnitella ja järjestää asiat haluamallaan tavalla. Jos haluaa, että mies järjestää, voi antaa miehen sitten järjestää ja pitää turpansa kiinni, vaikka omasta mielestään itse tekisi paremmiin. SIITÄ on kysymys. 

Kaikesta ei tartte tosiaan nalkuttaa toiselle. Mutta jos toinen käy vaikka ostamassa kesäkengät lapselle ja kengät ovat valmiiksi liian pienet tai vaikka todella huonot käyttää esim vaikeat pukea jalkaan niin kyllä silloin on oikeus arvostella koska asiaa ei ole hoidettu oikeasti kuntoon. Edelleenkään lapsella ei ole kunnollisia kenkiä käytössään. On turha sanoa että tällaisessa tilanteessa ei saisi arvostella toteutuksessa.

Käykö sulla usein näin vai keksitkö ongelmia?

Surkeasti käännät asiassa huomiota ihan väärään asiaan. Kyse oli siitä että mielestäsi ei saa haukkua toisen toteutusta ja jos haukkuu niin sitten pitää hoitaa itse asia. Jos mies ostaa liian pienet kengät niin saako siitä sanoa vai pitääkö vain antaa lapsen käyttää liian pieniä kenkiä vaikka jalat kärsisi ja lapsi itkisi? Kunhan vaan miehelle ei tule paha mieli.

Jos ja jos.

Käykö sulla usein noin?

Kyllähän se mies huomaa että lapsi kärsii ja itkee, ja reagoi siihen. Ihan siinä missä äitikin.

Käykö sulla usein noin ettei mies saa oikean kokoisia kenkiä ostettua lapselle?

Miksi jankkaat kuinka usein tuollainen tilanne käy kun keskusteltiin siitä pitääkö naisten vaan olla hiljaa jos miehet tekevät hommat huonosti esim ostamalla liian pienet kengät vai saako silloin antaa palautetta pieleen menneestä hommasta. Sinä kun aiemmin ilmoitit että jos miesten tapa tehdä asioita ei kelpaa niin turpa kiinni ja tehdä itse. Nyt et suostu sanomaan koskeeko tuo turpa kiinni kommenttisi myös tällaista tilannetta?

naurettavaa jankkaamista kun töissä se on puolestaan itsestäänselvää, että jos tyrit hommat niin tulee palautetta ja teet uudestaan. Tai ilmeisesti työt on sitten tärkeämpää hoitaa oikein kuin lapsen asiat, näin tää on varmaan ymmärrettävä..

Joo, en mä ymmärrä, miten kukaan jaksaa toimia äitinä vielä tuollaiselle miehellekin. Ja tosiaan mies on vain itsekäs ja välinpitämätön. Ei se miestä haittaa, ettei lapsella ole synttärijuhlia. Eikä miestä kiinnosta, jos jäädään pois koulun tapahtumasta (lapsi siinä ulkopuoliseksi jää luokassaan, ei mies). Ei miehen tarvi olla toppavaatteissa liian lämpöisellä kelillä, koska miehelle mahtuu edellissyksynä käyttämänsä välikausivaatteet, toisin kuin lapselle. Ei miestä haittaa, että lapsi ei pääse turnaukseen mukaan, lapsi se siitä ulos joutuu jäämään. Jne.

Ei miestä kiinnosta pätkääkään mikään muu, kuin omat asiansa. Jos asia vaikuttaa johonkin toiseen (kuten lapseen), asia on miehen mielestä ihan vähäpätöinen ja voi jättää tekemättä.

En voinut rakastaa noin itsekästä ihmistä. Paljon helpompi hoitaa asiat itse ilman ylimääräistä mieslasta, kuin odottaa, että perheessä olisi kaksi vastuullista lasten huoltajaa. Ja tuota ei tosiaan huomaa ennen kuin lapset jo on, koska kahden aikuisen parisuhteessa harvemmin on noin paljoa yhteisiä vastuita. Jonkun aikuistalouden kaksion ylläpito on ihan pala kakkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta ei nyt totuus unohtuisi, niin valtaosa tästä joidenkin naisten parjaamasta metatyöstä on suurimmalle osalle naisia niin tärkeä osa äitiyttä, että haluavat nimenomaan päteä siinä ja hoitaa asiat tavallaan eivätkä halua suin surminkaan miehen laittavan lusikkaansa siihen soppaan. Nämä uhriutuja äidit ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Näinpä juuri. Tekevät lapsista projektin itselleen ja ajavat miehet paitsioon omassa kodissaan. Olisipa kiva tietää kuinka moni noista supermetaäideistä on suostunut jakamaan hoitovapaita miehensä kanssa.

Surkeinta etteivät itse edes huomaa kuinka rynnivät ottamaan kontrollin, sivusta tuon usein olen havainnut. Miehen mitätöinti vauvan suhteen: hyökätään väliin kun mies vaihtaa vaippaa. valitetaan miten mies valitsee ihan väärät vaatteet lapselle, kuinka pyykitkin on väärin ripustettu... Järkevintä olisi lähteä kävelylenkille ja jättää vauva jo ihan pienestä hetkeksi miehen huostaan ja myöhemmin tehdä selväksi vastuut ilman, että yrittää kuitenkin ottaa ohjia käteen. Muistan yhden vanhan metaketjun, jossa naiset valittivat miten mies puki aina ihan väärät vaatteet lapselle - ja joskus oli pukenut jonkun trikoomekon väärinpäin, hirveää! Itse etätöissä olen useamman kerran huomannut oman trikoopuseron saumat puseron päälipuolella eikä yksikään teams palaveri ole tuosta häiriintynyt.

Kannattaa päättää mitä haluaa: jos haluaa pitää kaikki ohjat käsissään ei kannata itkeä metatöiden paljoudesta  (eikä liiton myöhemmästä kariutumisesta, kukaan ei halua olla kotonaan jatkuvasti komennettavana ilman omaa vapautta ja vastuuta). Jos taas haluaa tasa-arvoisen parisuhteen ja vanhemmuuden pitää ymmärtää, että tuo vaatii kompromisseja ja toiseen vanhempaan luottamista: synttärijärjestelyt voi olla muunlaisetkin kuin ne oman pään mukaiset, monet arjen asiat voivat sujua huomattavasti vähemmällä metatyöllä ja stressauksella jos ne antaa välillä hoidettavaksi henkilölle joka työssään on tottunut hoitamaan asioita (monet miehen päättävissä asemissa, jos onnistuu ison organisaation päätöksenteko, ehkä ne lapsen synttärit eivät aiheuta ylitsepääsemätöntä haastetta)-.

Taas tällainen pitkä turha avaus, miten syy on vain naisissa eikä niissä lusmuilevissa miehissä. En ymmärrä miten lapsen pukeminen voi olla niin vaikeaa! Miten ei edes sitä vähää voi katsoa että ne vaatteet on edes oikein päin? Kulkeeko tuolla ihmisten ilmoilla paljonkin miehiä vaatteet nurin päin vai miten he oikein onnistuvat pukemaan vaatteet oikein päälleen? Tämä oli ex-miehen kanssa yksi vääntö. Hän puki lapsille ihan mitä sattui. Talvella puuttui välikerroksia. Hänestä oli ihan ok, että lapsella on talvella pelkät talvikengät jalassa, ei mitään sukkia tai lapsella oli pelkkä t-paita haalarin alla. Mies itse kyllä puki itsensä järkevästi ja lämpimästi, mutta jostain syystä se ei omien lasten kanssa onnistunut.

Ja kas kummaa, miehestä tuli ex mies... Sinussa ei mitään vikaa, elämä olisi täydellistä kun kaikki ympärilläsi toteuttaisivat sinun ajatusta. 

Joskus olen miettinyt miten nämä tiukimmat metaäidit pärjäävät lastensa kanssa kun nämä tulevat teini-ikään ja kun aikuistuvat. Kuinka vanhaksi heidän tulee noudattaa äitiensä metasuunnitelmaa: pukea valitut vaatteet, valita heille määrätyt valinnaisaineet, valita opiskeluala ja paikka, poikaystävä... 

Ongelma on siinä, että perehtymättömyys lastenhoidossakin kostautuu. Muutama esimerkki tulee mieleen: Jonkun mielestä synttäreillä voi olla mehukattia ja keksejä, mutta lapsen kaverit saattavat tulla jälkikäteen sanomaan, että synttärit olivat "ihan tyhmät". Talvihaalarin voi ostaa vaikka kuinka käytettynä, mutta hoitopaikasta valitetaan, kun lapsella ei ole iltapäivän ulkoilulle sisältä kuivia vaatteita. Kengät voi ostaa myöhemmin - paitsi, että kokoja ei enää löydy tai jäljellä on vain kalliimpia.

Äiti saattaa olla huono kommunikoimaan metasuunnitelmansa taustalla olevaa ajatusta, mutta harvoin on silkkaa itsekkyyttä pitää huolta lapsestaan parhaan kykynsä mukaan. Jossakin vaiheessa tietysti lapsi tekee vastoin kaikkia hyviä neuvoja omat virheensä, oman elämänsä, mutta siihen asti on ihan hyvä, ettei lapsen asioista päätä se osapuoli, jota ei ole kiiinnostanut perehtyä asiaan edes niin paljoa, että pöytään tulisi varteenotettavia ehdotuksia.

Näissä metaäideissä ärsyttää eniten se, että he toteuttavat omaa ideaaliaan kodista, perheestä, lapsista aina pukeutumista myöten. Tuo ideaali ei välttämättä taida olla isän tai lasten ideaali. Kauniista synttärikakusta saa hienoja kuvia someen,  mutta lapset söisivät mieluummin jätskiä ja keksejä, synttärikutsut voi olla kauniisti koristellut ja postissa lähetetyt - mutta nuokin enemmän äitien muille äideille varten tehtyjä kuin lapsia varten.

Jos äiti tietää niin tarkasti mikä se yhteinen hyvä ilman kysymättä muiden mielipidettä - onko tuo oikeasti sitä parasta äitiyttä. Kaksi lasta aikuiseksi kasvattaneena suht huolettomana uraäitinä olen kuunnellut nyt aikuisten lasteni kokemuksia omasta lapsuudestaan. Koskaan eivät ole valittaneet synttärijärjestelyjä vaikka nuo miehen kanssa hoidettiin toisella kädellä tyyliin kutsut mahdollisimman monelle, kaupasta hyvää syötävää ja paikalle jotain virikkeitä (askartelutavaroita, ulos puuhattavaa). Ei ollut istumajärjestyksiä eikä teemasynttäreitä, mutta oli aikaa ja tilaa leikkiä ja kaikki vanhemmat hakiessa ja tuodessa tervetulleita juomaan kahvikuppi ja juttelemaan.  Tuo oli oikeasti tärkeää kun lapsista tuli vanhempia: tiesi vanhemmat, heidän kanssa hyvät välit ilman tarvetta pitää koreaa pintaa. Soiteltiin toisillemme murrosikäisten toilailuista, toimittiin infoverkostona ja vertaistukena. Niin vaan kaikki kasvoivat omanlaisikseen aikuisiksi, ja vieläkin lasteni kaverit tulevat käymään ihan meitä vanhempia moikkaamassa, kokivat, että olimme heidän puolellaan vaikka välillä vakavia keskusteluja käyttäytymisen rajoista käytiinkin.

Näin jälkikäteen pikkulapsiaikaa miettiessä  en vieläkään koe huonoa omaatuntoa  hetkittäisestä epäjärjestyksestä kotona, täydellisten syntymäpäivien puutteesta tai eriparisukista alakoulussa. Olen tyytyväinen meihin vanhempiin, edistimme kahta uraa ilman kummankaan uhrautumista, pystyimme jakamaan vanhemmuutta hyvin, kummallakin vastuu, kumpikaan ei kyseenalaistanut toisen vanhemmuutta. Aika riitti keskittymällä olennaiseen: lämpimät vaateet, terveellinen ruoka on tärkeää, ruoka sai olla pakastimesta lämmitettyä ja vaatteet väreiltään ristiriidassa. Kotona puhuttiin yhdessä enemmän kuin siivottiin, keskityttiin sisäiseen enemmän kuin ulkoiseen. Kodin ilmapiiri on se, mitä lapset ja heidän kaverinsa muistelivat: heistä oli kiva olla meillä koska kaikesta ei nipotettu, mutta kuitenkin oli turvallista ja mukavaa. Jos uhriutuvien ja palstalla kiehuvien metaäitien kannattaa kysyä lapsiltaan ja mieheltään onko kotona kivaa olla.

Tietysti on tuo äärimmäisyys. Teillä on sattunut suhde hyvin kohdilleen, kun työ on pystytty jakamaan molempia tyydyttävällä tavalla. Aloituksen pointtina oli se, että kaikilla näin ei käy, koska toinen osapuoli ei edes näe työn olemassaoloa ja kuitenkin sen tekemättä jättäminen kostautuisi lapselle. Ilman suurempaa täydellisyyden tavoitteluakin vanhemmuuden velvotteissa on hommaa.

Varmasti näin. Mutta osa äideistä ei huomaa OMIEN valintojensa ja halujensa aiheuttamaa vääristymää perheen dynamiikassa. Kuinka moni uskaltaa antaa hetkellisesti täyden kontrollin lapsista isälle? Kuinka moni hyväksyy, että asiat tehdään miehen tavalla silloin kun itsellä oma, erilainen visio? Meidän venhemmuuden jakaminen perustui jaettuihin vanhempaislomiin. Imetin vauvat aamulla ja illalla, päivän mies hoiti itsenäisesti lapsia ilman minun ohjeita. Heille muodostui omat rutiinit ja oma kiinteä suhde.

Kun on seurannut nuorten äitien kommentointia palstalla voi nähdä kuinka alkavat työntää miehiään marginaaliin. Lapsista tehdään itselle projekteja: vaatteet papuja ja muita rumia harmaita ja mustia, lasten syömisistä tehdään projekti, harrastuksista projekti, ja tietenkin koti on projekti sisustuksineen. Kuinka paljon heidän ajatustaan hyvästä perheestä määrittää somen kuvat? Kun keskityttäisiin enemmän perheen sisäiseen hyvinvointiin kuin miltä näytetään ulospäin.

Kuinka monta tällaista perhettä OIKEASTI tunnet? Tuntuu, että yhdistelet somessa nähtyä, palstalla luettua ja omaa kuvitelmaa. 

Voin hyvin myöntää, että omalla kohdalla (ennen someaikaa) esikoisen pukeminen ja ravitsevien aterioiden suunnittleu meni välillä liioittelun puolelle. Tuskin olisin silti harmistunut siitä, että mies olisi välillä käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta ei nyt totuus unohtuisi, niin valtaosa tästä joidenkin naisten parjaamasta metatyöstä on suurimmalle osalle naisia niin tärkeä osa äitiyttä, että haluavat nimenomaan päteä siinä ja hoitaa asiat tavallaan eivätkä halua suin surminkaan miehen laittavan lusikkaansa siihen soppaan. Nämä uhriutuja äidit ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Näinpä juuri. Tekevät lapsista projektin itselleen ja ajavat miehet paitsioon omassa kodissaan. Olisipa kiva tietää kuinka moni noista supermetaäideistä on suostunut jakamaan hoitovapaita miehensä kanssa.

Surkeinta etteivät itse edes huomaa kuinka rynnivät ottamaan kontrollin, sivusta tuon usein olen havainnut. Miehen mitätöinti vauvan suhteen: hyökätään väliin kun mies vaihtaa vaippaa. valitetaan miten mies valitsee ihan väärät vaatteet lapselle, kuinka pyykitkin on väärin ripustettu... Järkevintä olisi lähteä kävelylenkille ja jättää vauva jo ihan pienestä hetkeksi miehen huostaan ja myöhemmin tehdä selväksi vastuut ilman, että yrittää kuitenkin ottaa ohjia käteen. Muistan yhden vanhan metaketjun, jossa naiset valittivat miten mies puki aina ihan väärät vaatteet lapselle - ja joskus oli pukenut jonkun trikoomekon väärinpäin, hirveää! Itse etätöissä olen useamman kerran huomannut oman trikoopuseron saumat puseron päälipuolella eikä yksikään teams palaveri ole tuosta häiriintynyt.

Kannattaa päättää mitä haluaa: jos haluaa pitää kaikki ohjat käsissään ei kannata itkeä metatöiden paljoudesta  (eikä liiton myöhemmästä kariutumisesta, kukaan ei halua olla kotonaan jatkuvasti komennettavana ilman omaa vapautta ja vastuuta). Jos taas haluaa tasa-arvoisen parisuhteen ja vanhemmuuden pitää ymmärtää, että tuo vaatii kompromisseja ja toiseen vanhempaan luottamista: synttärijärjestelyt voi olla muunlaisetkin kuin ne oman pään mukaiset, monet arjen asiat voivat sujua huomattavasti vähemmällä metatyöllä ja stressauksella jos ne antaa välillä hoidettavaksi henkilölle joka työssään on tottunut hoitamaan asioita (monet miehen päättävissä asemissa, jos onnistuu ison organisaation päätöksenteko, ehkä ne lapsen synttärit eivät aiheuta ylitsepääsemätöntä haastetta)-.

Taas tällainen pitkä turha avaus, miten syy on vain naisissa eikä niissä lusmuilevissa miehissä. En ymmärrä miten lapsen pukeminen voi olla niin vaikeaa! Miten ei edes sitä vähää voi katsoa että ne vaatteet on edes oikein päin? Kulkeeko tuolla ihmisten ilmoilla paljonkin miehiä vaatteet nurin päin vai miten he oikein onnistuvat pukemaan vaatteet oikein päälleen? Tämä oli ex-miehen kanssa yksi vääntö. Hän puki lapsille ihan mitä sattui. Talvella puuttui välikerroksia. Hänestä oli ihan ok, että lapsella on talvella pelkät talvikengät jalassa, ei mitään sukkia tai lapsella oli pelkkä t-paita haalarin alla. Mies itse kyllä puki itsensä järkevästi ja lämpimästi, mutta jostain syystä se ei omien lasten kanssa onnistunut.

Ja kas kummaa, miehestä tuli ex mies... Sinussa ei mitään vikaa, elämä olisi täydellistä kun kaikki ympärilläsi toteuttaisivat sinun ajatusta. 

Joskus olen miettinyt miten nämä tiukimmat metaäidit pärjäävät lastensa kanssa kun nämä tulevat teini-ikään ja kun aikuistuvat. Kuinka vanhaksi heidän tulee noudattaa äitiensä metasuunnitelmaa: pukea valitut vaatteet, valita heille määrätyt valinnaisaineet, valita opiskeluala ja paikka, poikaystävä... 

Ongelma on siinä, että perehtymättömyys lastenhoidossakin kostautuu. Muutama esimerkki tulee mieleen: Jonkun mielestä synttäreillä voi olla mehukattia ja keksejä, mutta lapsen kaverit saattavat tulla jälkikäteen sanomaan, että synttärit olivat "ihan tyhmät". Talvihaalarin voi ostaa vaikka kuinka käytettynä, mutta hoitopaikasta valitetaan, kun lapsella ei ole iltapäivän ulkoilulle sisältä kuivia vaatteita. Kengät voi ostaa myöhemmin - paitsi, että kokoja ei enää löydy tai jäljellä on vain kalliimpia.

Äiti saattaa olla huono kommunikoimaan metasuunnitelmansa taustalla olevaa ajatusta, mutta harvoin on silkkaa itsekkyyttä pitää huolta lapsestaan parhaan kykynsä mukaan. Jossakin vaiheessa tietysti lapsi tekee vastoin kaikkia hyviä neuvoja omat virheensä, oman elämänsä, mutta siihen asti on ihan hyvä, ettei lapsen asioista päätä se osapuoli, jota ei ole kiiinnostanut perehtyä asiaan edes niin paljoa, että pöytään tulisi varteenotettavia ehdotuksia.

Näissä metaäideissä ärsyttää eniten se, että he toteuttavat omaa ideaaliaan kodista, perheestä, lapsista aina pukeutumista myöten. Tuo ideaali ei välttämättä taida olla isän tai lasten ideaali. Kauniista synttärikakusta saa hienoja kuvia someen,  mutta lapset söisivät mieluummin jätskiä ja keksejä, synttärikutsut voi olla kauniisti koristellut ja postissa lähetetyt - mutta nuokin enemmän äitien muille äideille varten tehtyjä kuin lapsia varten.

Jos äiti tietää niin tarkasti mikä se yhteinen hyvä ilman kysymättä muiden mielipidettä - onko tuo oikeasti sitä parasta äitiyttä. Kaksi lasta aikuiseksi kasvattaneena suht huolettomana uraäitinä olen kuunnellut nyt aikuisten lasteni kokemuksia omasta lapsuudestaan. Koskaan eivät ole valittaneet synttärijärjestelyjä vaikka nuo miehen kanssa hoidettiin toisella kädellä tyyliin kutsut mahdollisimman monelle, kaupasta hyvää syötävää ja paikalle jotain virikkeitä (askartelutavaroita, ulos puuhattavaa). Ei ollut istumajärjestyksiä eikä teemasynttäreitä, mutta oli aikaa ja tilaa leikkiä ja kaikki vanhemmat hakiessa ja tuodessa tervetulleita juomaan kahvikuppi ja juttelemaan.  Tuo oli oikeasti tärkeää kun lapsista tuli vanhempia: tiesi vanhemmat, heidän kanssa hyvät välit ilman tarvetta pitää koreaa pintaa. Soiteltiin toisillemme murrosikäisten toilailuista, toimittiin infoverkostona ja vertaistukena. Niin vaan kaikki kasvoivat omanlaisikseen aikuisiksi, ja vieläkin lasteni kaverit tulevat käymään ihan meitä vanhempia moikkaamassa, kokivat, että olimme heidän puolellaan vaikka välillä vakavia keskusteluja käyttäytymisen rajoista käytiinkin.

Näin jälkikäteen pikkulapsiaikaa miettiessä  en vieläkään koe huonoa omaatuntoa  hetkittäisestä epäjärjestyksestä kotona, täydellisten syntymäpäivien puutteesta tai eriparisukista alakoulussa. Olen tyytyväinen meihin vanhempiin, edistimme kahta uraa ilman kummankaan uhrautumista, pystyimme jakamaan vanhemmuutta hyvin, kummallakin vastuu, kumpikaan ei kyseenalaistanut toisen vanhemmuutta. Aika riitti keskittymällä olennaiseen: lämpimät vaateet, terveellinen ruoka on tärkeää, ruoka sai olla pakastimesta lämmitettyä ja vaatteet väreiltään ristiriidassa. Kotona puhuttiin yhdessä enemmän kuin siivottiin, keskityttiin sisäiseen enemmän kuin ulkoiseen. Kodin ilmapiiri on se, mitä lapset ja heidän kaverinsa muistelivat: heistä oli kiva olla meillä koska kaikesta ei nipotettu, mutta kuitenkin oli turvallista ja mukavaa. Jos uhriutuvien ja palstalla kiehuvien metaäitien kannattaa kysyä lapsiltaan ja mieheltään onko kotona kivaa olla.

Tietysti on tuo äärimmäisyys. Teillä on sattunut suhde hyvin kohdilleen, kun työ on pystytty jakamaan molempia tyydyttävällä tavalla. Aloituksen pointtina oli se, että kaikilla näin ei käy, koska toinen osapuoli ei edes näe työn olemassaoloa ja kuitenkin sen tekemättä jättäminen kostautuisi lapselle. Ilman suurempaa täydellisyyden tavoitteluakin vanhemmuuden velvotteissa on hommaa.

Varmasti näin. Mutta osa äideistä ei huomaa OMIEN valintojensa ja halujensa aiheuttamaa vääristymää perheen dynamiikassa. Kuinka moni uskaltaa antaa hetkellisesti täyden kontrollin lapsista isälle? Kuinka moni hyväksyy, että asiat tehdään miehen tavalla silloin kun itsellä oma, erilainen visio? Meidän venhemmuuden jakaminen perustui jaettuihin vanhempaislomiin. Imetin vauvat aamulla ja illalla, päivän mies hoiti itsenäisesti lapsia ilman minun ohjeita. Heille muodostui omat rutiinit ja oma kiinteä suhde.

Kun on seurannut nuorten äitien kommentointia palstalla voi nähdä kuinka alkavat työntää miehiään marginaaliin. Lapsista tehdään itselle projekteja: vaatteet papuja ja muita rumia harmaita ja mustia, lasten syömisistä tehdään projekti, harrastuksista projekti, ja tietenkin koti on projekti sisustuksineen. Kuinka paljon heidän ajatustaan hyvästä perheestä määrittää somen kuvat? Kun keskityttäisiin enemmän perheen sisäiseen hyvinvointiin kuin miltä näytetään ulospäin.

Kuinka monta tällaista perhettä OIKEASTI tunnet? Tuntuu, että yhdistelet somessa nähtyä, palstalla luettua ja omaa kuvitelmaa. 

Voin hyvin myöntää, että omalla kohdalla (ennen someaikaa) esikoisen pukeminen ja ravitsevien aterioiden suunnittleu meni välillä liioittelun puolelle. Tuskin olisin silti harmistunut siitä, että mies olisi välillä käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. 

Se on oikeasti ihan tekosyy, ettei voi ottaa vastuuta lapsistaan, koska ei saa tehdä omalla tavalla. Lasten synttäreiden unohtaminen nyt ei vaan ole mikään oma tapa, eikä ne myöskään ole miehen synttärit, jonne tulee asioita, joista mies pitää, vaan ne on lapsen synttärit ja niistä tehdään lapsen näköiset. On itsekkyyttä ajatella toisin.

Lisäksi miehetkin arvostelevat naisia todella paljon lasten asioissa. Meillä ainakin miehen mielestä olin ostanut huonot hanskat lapselle, leikannut hiukset rumasti ja tytön pitkähihainen mekko on kuulema kesävaate, eikä ymmärrä sitä talvella (siis paksujen sukkahousujen kanssa tietysti). Jos olisin mies, olisin voinut todeta, että mies hoitakoon jatkossa lapsen vaatettamisen ja hiustenleikkuun. Arvatkaapa, että teinkö näin? En tehnyt, vaan äitinä huolehdin lapsestani jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, en mä ymmärrä, miten kukaan jaksaa toimia äitinä vielä tuollaiselle miehellekin. Ja tosiaan mies on vain itsekäs ja välinpitämätön. Ei se miestä haittaa, ettei lapsella ole synttärijuhlia. Eikä miestä kiinnosta, jos jäädään pois koulun tapahtumasta (lapsi siinä ulkopuoliseksi jää luokassaan, ei mies). Ei miehen tarvi olla toppavaatteissa liian lämpöisellä kelillä, koska miehelle mahtuu edellissyksynä käyttämänsä välikausivaatteet, toisin kuin lapselle. Ei miestä haittaa, että lapsi ei pääse turnaukseen mukaan, lapsi se siitä ulos joutuu jäämään. Jne.

Ei miestä kiinnosta pätkääkään mikään muu, kuin omat asiansa. Jos asia vaikuttaa johonkin toiseen (kuten lapseen), asia on miehen mielestä ihan vähäpätöinen ja voi jättää tekemättä.

En voinut rakastaa noin itsekästä ihmistä. Paljon helpompi hoitaa asiat itse ilman ylimääräistä mieslasta, kuin odottaa, että perheessä olisi kaksi vastuullista lasten huoltajaa. Ja tuota ei tosiaan huomaa ennen kuin lapset jo on, koska kahden aikuisen parisuhteessa harvemmin on noin paljoa yhteisiä vastuita. Jonkun aikuistalouden kaksion ylläpito on ihan pala kakkua.

Kyllä minä väitän huomaavani jo kahdestaan ollessa että onko mies omaan napaan tuijottaja vai toiset huomioiva ihminen.

Nuo metatyöt ovat lähinnä toisten läheisten ohjelmointia. Tehkää näin ja noin.

90 prosenttisesti puoliso hoitaa ruoka-asiat suunnittelusta ostoon. Ruuan sentään laitamme tasaisemmin mutta siitäkin valtaosa vastuusta hänellä. Lasten harrastusasiat hoitaa kokonaan. Joskus satunnaisesti olen kuljettanut kun hänen työt venyneet. Lasten terveys ja kouluasiat minulla pääosin koska saan päivärytmiin soviteltua ja voin muokata omaa työpäivääni helpommin. Puoliso varasi talvilomareissun kun oltiin ensin yhdessä mietitty minne suuntaan. Yleensäkin hoitaa kaikki matkajärjestelyt. Viimeksi järjesti nuoremman lapsen synttärijuhlat kokonaan. Lasten vaatehankinnat hoitanut ja huolehtinut kumpi milloinkin tai molemmat yhdessä. Nyt vanhempi lapsista jo hoitaa täysin itse tosin ja me vain annamme rahat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jättää tekemättä kaikki, mikä vaikuttaa mieheen. Ostat ja teet ruokaa vain itselle ja lapsille "oho, en yhtään muistanut, että sinäkin syöt ". Et pese miehen vaatteita, et muistuta miestä yhtään mistään. Jos mies kysyy, missä meillä on se tai tämä, et ole kuullutkaan niistä vaikka tietäisit.

Jos mun vaimo alkaisi tuolla tavalla vittuilemaan, niin joisin olutta joka päivä ja söisin nakkeja. Saa lasten kanssa sitten ihmetellä kun menen omia menojani ja juon kaljaa. Ei kestäisi edes viikkoa.

Miksi olet hankkinut lapsia, jos heidän hyvinvointinsa ei kiinnosta sua pätkääkään?

Maailman typerin aloitus ja ketju. Jos minä jätän metatyöt tekemättä niin koko perhe olisi jo kuollut nälkään, asuisimme kaatopaikalla (tai sen kaltaisessa kodissa) lapset olisi huostaanotettu jne jne jne...

Ja teenkö tästä sen johtopäätöksen, että kaikki naiset on kuonaa? No en, vaan ainoastaan, että oma akka ei pyörittäisi perhettä saati olisi elossa ilman minua. En myöskään ole vaihtamassa tai edes valita. Tää järjestely on mulle ihan ok ja jos ei olis niin juttelisin asiasta vaimon kanssa enkä tulis tänne lisäämään turhaa vastakkainasettelua.

Ei voi välttyä ajattelemasta, että tässäkin ketjussa metatyön käsitettä muka ymmärtämättömät ihmiset ovat vain niitä yksilöitä, jotka eivät sitä tapaa tehdä.

Valitettavasti se tekemättömyys vaan näkyy hommien hoitamisen laadussa. Vai kuvitteleeko joku, että muut uhraavat aikaansa ja energiaansa asioiden etukäteissuunnitteluun, järjestelyyn ja mielessä pitämiseen ihan vaan yksinkertaisuuttaan tai neuroottisuuttaan? Älkää jaksako naurattaa.

Oli se sitten kotona, töissä, ystäväpiirissä tai missä vain, harvinaisen raskas sietää on se ihmistyyppi, joka pyörittää kaikkea lähinnä juosten k*sten. Hommat hoidetaan miettimättä, impulsiivisesti, viime tipassa, olosuhteiden armoilla tai muuten vaan "silloin kun muistetaan, jos muistetaan". Lopulta osa jää kokonaan hoitamatta tai tulee tehdyksi vain sinnepäin riittävän suunnittelun ja varautumisen puutteen takia.

Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka pitää mökkireissulla hakea erikseen veneellä rannasta (olivat yhteisestä aikataulusta myöhässä, kun pakkaaminen oli viivästynyt jonkun "yllättävän" syyn takia ja sitten piti käydä tankkaamassa), jotka tuovat mukanaan puolet sovituista ruokatarvikkeista (kävivät vasta matkalla kaupassa, ehtivät vain yhteen kyläkauppaan, siellä ei ollut), käyttävät muiden hyttysmyrkyt ja aurinkorasvat (omia ei sattunut mukaan) eivätkä voi lähteä muiden kanssa puhutusti marjareissulle, koska eivät olleet löytäneet kumisaappaitaan. Lähtöpäivänä yllättyvät tiukasta aikataulusta, haahuilevat etsimässä pyyhettään ja rannassa kiroilevat parkkisakosta, kun eivät olleet selvittäneet pysäköintimahdollisuuksia etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jättää tekemättä kaikki, mikä vaikuttaa mieheen. Ostat ja teet ruokaa vain itselle ja lapsille "oho, en yhtään muistanut, että sinäkin syöt ". Et pese miehen vaatteita, et muistuta miestä yhtään mistään. Jos mies kysyy, missä meillä on se tai tämä, et ole kuullutkaan niistä vaikka tietäisit.

Jos mun vaimo alkaisi tuolla tavalla vittuilemaan, niin joisin olutta joka päivä ja söisin nakkeja. Saa lasten kanssa sitten ihmetellä kun menen omia menojani ja juon kaljaa. Ei kestäisi edes viikkoa.

Miksi olet hankkinut lapsia, jos heidän hyvinvointinsa ei kiinnosta sua pätkääkään?

Ja sieltäpä se asenne just paistaakin läpi: lasten tai kodin huomioiminen omissa tekemisissä on monen miehen mielestä jonkinlainen henkilökohtainen palvelus äidille. Mullakin mies usein sanoo, että kyllä hän auttaa siivoamisessa tai pyykinpesussa esim. "Auttaa" -ei tarvinne enää enempää selittää mikä se hassu ajatusvirhe on tuossa taustalla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jättää tekemättä kaikki, mikä vaikuttaa mieheen. Ostat ja teet ruokaa vain itselle ja lapsille "oho, en yhtään muistanut, että sinäkin syöt ". Et pese miehen vaatteita, et muistuta miestä yhtään mistään. Jos mies kysyy, missä meillä on se tai tämä, et ole kuullutkaan niistä vaikka tietäisit.

Jos mun vaimo alkaisi tuolla tavalla vittuilemaan, niin joisin olutta joka päivä ja söisin nakkeja. Saa lasten kanssa sitten ihmetellä kun menen omia menojani ja juon kaljaa. Ei kestäisi edes viikkoa.

Hienoa, sinullahan on reipas vaimo. Harmittavan moni nainen sietää huonoa tilannetta liian pitkään, joten kiva kuulla, että joku saa viikossa tehtyä muutoksen. Sinulle ei jää sen jälkeen muuta velvollisuutta kuin maksaa elatusmaksut ja niistäkin pitää viranomaiset huolen, jos meinaa jäädä maksamatta. Saat rauhassa jatkaa kaljoittelua ja nakkien syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös ja lopputulemana miehen äiti, sisko ja aikuinen lapsi ovat suuttuneet minulle. Syy: ei ole tullut enää mitään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia. Ja nimenomaan ovat vihaisia minulle eikä miehelle! 

Saisiko tähän jonkun miehen kommentin? Onko tämä metatyö turhaa ja miksi oletatte että vaimo hoitaa sinun läheisiesi lahjat? 

Ai miksi? Koska kaikki miehet ovat samanlaisia? Kysy siltä omalta ukoltasi. Ei kukaan muu voi hänen puolestaan vastata.

Itse olen ihan sopinut oman lähisukuni aikuisten kesken siitä, että mitään lahjoja ei toisille tarvitse hankkia. Kaikilla on taloudellisesti niukkaa ja nämä aikuislahjat ovat yleensä turhaa roinaa jolla saaja ei tee mitään, kun jokaisen elämässä on jo suunnilleen kaikki tarpeellinen hankittuna.

Suomessa on paljon assimiehiä, joilta ei onnistu metatyöt tai asioiden ennakointi. Tai muiden edun ajattelu. Näkyy mm. miehinä, jotka ruokkivat jälkikasvua lähinnä nuudeleilla tai pikaruoalla, istuvat pelaamassa yömyöhään, "unohtavat" tehdä kotitöitä. Kaupassa ostetaan tasan sen päivän ruoka, koska ennakointi ei onnistu. Kotona kaapit voivat olla täynnä ties mitä kastikkeita, mausteita ja hilloja, mutta oikeaa ruokaa niistä ei löydy.