10:nessä vuodessa huostaan otot tuplaantunut, mikä muuttunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sossuna teen jatkuvasti päätöksiä esim. kotipalvelusta ja kotipalvelun työntekijät tekevät pitkää päivää hyvin ylityöllistettyinä. Kyllä niitä palveluita saa ja niitä annetaan, mutta tarpeeseen. Jos vaihtoehtona on vaikka monikkoperhe, jonne on vasta syntynyt kolmoset ja yhden isomman lapsen perhe, jossa äiti on kotona, niin kumpaan luulet kotipalvelun menevän? Tukiperheet ovat vapaaehtoisia taviksia, heistä tulee aina olemaan pulaa, lisäksi heitäkin pyritään ohjaamaan etenkin yhden vanhemman perheisiin. Harkinnanvaraista toimeentulotukea voi saada myös ilman perustoimeentulotukea, mutta perustoimeentulotukea pitää hakea ensin. Ei haittaa vaikka siitä on kielteinen päätös. Harkinnanvarainen edellyttää perusteltua tarvetta.

Niitä palveluja voi joutua odottamaan kuukausipalkalla. Ylipäänsä sitä päätöstä palveluista. Kyllä sulla on sossuna pää pyllyssä, jos ihan oikeasti kuvittelet, että palveluja saa niiden tarvitsemalla tavalla. Toki tiedän sen, että osassa kunnissa niitä palveluja on tarjolla paremmin, mutta suurissa kaupunkeissa ei. Tiedän kymmeniä lastensuojelun asiakkaita, mutta yhteen ainoaan perheeseen on lasun kautta saatu täällä kotiapua. Siinä perheessä oli kahdet kaksoset plus isompia lapsia ja muitakin haasteita kuin pelkät monikot. Harkinnanvaraista voi saada, jos tulot ylittää nipinnapin toimeentulotuen. Näin täällä on ohjeistettu. En tiedä, onko kunnilla korvamerkittyjä määrärahoja, jonka vuoksi osa saa palveluja paremmin, mutta tämä paikkakunta on jatkuvasti uutisissa huonojen palvelujen vuoksi. Ei siis ole pelkkää minun kuvitelmaa. 

Minusta olisi aiheellista miettiä miksi lastensuojelun asiakkaita jonottaa palveluita niin suurin määrin, että sinäkin tunnet kymmeniä esimerkkejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sossuna teen jatkuvasti päätöksiä esim. kotipalvelusta ja kotipalvelun työntekijät tekevät pitkää päivää hyvin ylityöllistettyinä. Kyllä niitä palveluita saa ja niitä annetaan, mutta tarpeeseen. Jos vaihtoehtona on vaikka monikkoperhe, jonne on vasta syntynyt kolmoset ja yhden isomman lapsen perhe, jossa äiti on kotona, niin kumpaan luulet kotipalvelun menevän? Tukiperheet ovat vapaaehtoisia taviksia, heistä tulee aina olemaan pulaa, lisäksi heitäkin pyritään ohjaamaan etenkin yhden vanhemman perheisiin. Harkinnanvaraista toimeentulotukea voi saada myös ilman perustoimeentulotukea, mutta perustoimeentulotukea pitää hakea ensin. Ei haittaa vaikka siitä on kielteinen päätös. Harkinnanvarainen edellyttää perusteltua tarvetta.

Niitä palveluja voi joutua odottamaan kuukausipalkalla. Ylipäänsä sitä päätöstä palveluista. Kyllä sulla on sossuna pää pyllyssä, jos ihan oikeasti kuvittelet, että palveluja saa niiden tarvitsemalla tavalla. Toki tiedän sen, että osassa kunnissa niitä palveluja on tarjolla paremmin, mutta suurissa kaupunkeissa ei. Tiedän kymmeniä lastensuojelun asiakkaita, mutta yhteen ainoaan perheeseen on lasun kautta saatu täällä kotiapua. Siinä perheessä oli kahdet kaksoset plus isompia lapsia ja muitakin haasteita kuin pelkät monikot. Harkinnanvaraista voi saada, jos tulot ylittää nipinnapin toimeentulotuen. Näin täällä on ohjeistettu. En tiedä, onko kunnilla korvamerkittyjä määrärahoja, jonka vuoksi osa saa palveluja paremmin, mutta tämä paikkakunta on jatkuvasti uutisissa huonojen palvelujen vuoksi. Ei siis ole pelkkää minun kuvitelmaa. 

Minusta olisi aiheellista miettiä miksi lastensuojelun asiakkaita jonottaa palveluita niin suurin määrin, että sinäkin tunnet kymmeniä esimerkkejä

Jos on lastensuojelun kanssa tekemisissä syystä tai toisesta niin luonnollisesti niitä perheitä tuntee paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itse päättäisitte näissä tilanteissa? Nämä eivät kerro kenestäkään yksittäisestä perheestä, vaan ovat ylivoimaisesti yleisimpiä syitä, miksi päädyn hakemaan huostaanottoa.

Yleisin:

Perheessä perheväkivaltaa toisen vanhemman osalta, uhri ei halua ottaa apua vastaan, eikä erota kumppanistaan. Lapset näkevät tätä väkivaltaa ja oireilevat.

2. Yleisin:

Joko toisella, tai molemmilla perheen aikuisilla on päihdeongelma. Apua ei haluta, katkolle ei suostuta, päihdepalveluja ei haluta. Kaikista avohuollon tukitoimista kieltäydytään.

Lapset puutteellisesti puettuja ja ruokittuja, usein myös hygienia laiminlyötyä. Usein näissä perheissä tapahtuu myös kuritusväkivaltaa.

3. Yleisin:

Palveluiden pettäminen. Lapsella vakavia mielenterveysongelmia joihin ei ole saanut apua ajoissa. Lapsi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Mielenterveyspalveluita ei ole saatavilla, osastot täynnä. Sosiaalityöntekijä ei voi kävellä lääkärin yli, vaihtoehdoiksi jää nostaa kädet pystyyn ja antaa lapsen satuttaa itseään tai muita, tai ottaa huostaan ja sitä kautta saada lapselle lain turvin apuja.

Ja kyllä, tämä viimeisin on minunkin mielestäni hanurista ja mt-palveluihin pitäisi satsata vaikka lainarahalla.

T. Sossuämmä

Mitä olet sossuna mieltä ennaltaehkäisevistä palveluista?

Täällä toinen sossu, joka toteaa, että tyypillistä sijaishuollon asiakasperheille on haluttomuus ottaa vastaan mitään ennaltaehkäiseviä tukia. Ei suostuta päihdearvioon, päihdehoitoon, psykiatrian arviointiin, perhetyöhön ei mihinkään. Vessan pesu ehkä kelpaisi ja lastenhoito, kun on niin raskasta hoitaa omia lapsia ja omaa kotia, mutta kun niillä se ongelma ei ratkea. Ei oman lapsen hoidosta myöskään makseta muuta kuin se lapsilisä tässä yhteiskunnassa, vaikka toisten lapsien hoidosta maksetaankin sijaisvanhemmalle. Ajatuksena kun on, että huoltaja elättää lapsensa. 

Miten käytännössä luulet esim. tuon perhetyön auttavan? Se, että joku sosionomi tulee istuskelemaan pariksi tunniksi sohvalle joka viikko,?”antaa neuvoja” ja narisee jos ei ole pullaa kahvin kanssa? Tää on aivan käsittämätön konsepti, eikä ennaltaehkäise yhtään mitään. Uupuneet vanhemmat tarvitsisivat sen levähdyshetken ja konkreettista apua eikä mitään lässytystä.

Kukaan ei kske keittämään perhetyöntekijälle kahveja, mutta fiksu vanhempi kuuntelee mitä hänellä on sanottavaa. Jos perhetyöntekijä on kotona vaikkapa väkivallan käytön vuoksi, kannattaa siltä perhetyöntekijältä ottaa vastaa keinoja rajata ja kasvattaa lasta ilman väkivaltaa, niitäkin keinoja on. 

Silloin oikea osoite olisi perheneuvola.

No entäpä jos se perhetyöntekijä on vanhempien jaksamisen takia? Vauva valvottaa? Ohjeet on luokkaa ”antakaa iltavelli”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itse päättäisitte näissä tilanteissa? Nämä eivät kerro kenestäkään yksittäisestä perheestä, vaan ovat ylivoimaisesti yleisimpiä syitä, miksi päädyn hakemaan huostaanottoa.

Yleisin:

Perheessä perheväkivaltaa toisen vanhemman osalta, uhri ei halua ottaa apua vastaan, eikä erota kumppanistaan. Lapset näkevät tätä väkivaltaa ja oireilevat.

2. Yleisin:

Joko toisella, tai molemmilla perheen aikuisilla on päihdeongelma. Apua ei haluta, katkolle ei suostuta, päihdepalveluja ei haluta. Kaikista avohuollon tukitoimista kieltäydytään.

Lapset puutteellisesti puettuja ja ruokittuja, usein myös hygienia laiminlyötyä. Usein näissä perheissä tapahtuu myös kuritusväkivaltaa.

3. Yleisin:

Palveluiden pettäminen. Lapsella vakavia mielenterveysongelmia joihin ei ole saanut apua ajoissa. Lapsi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Mielenterveyspalveluita ei ole saatavilla, osastot täynnä. Sosiaalityöntekijä ei voi kävellä lääkärin yli, vaihtoehdoiksi jää nostaa kädet pystyyn ja antaa lapsen satuttaa itseään tai muita, tai ottaa huostaan ja sitä kautta saada lapselle lain turvin apuja.

Ja kyllä, tämä viimeisin on minunkin mielestäni hanurista ja mt-palveluihin pitäisi satsata vaikka lainarahalla.

T. Sossuämmä

Mitä olet sossuna mieltä ennaltaehkäisevistä palveluista?

Täällä toinen sossu, joka toteaa, että tyypillistä sijaishuollon asiakasperheille on haluttomuus ottaa vastaan mitään ennaltaehkäiseviä tukia. Ei suostuta päihdearvioon, päihdehoitoon, psykiatrian arviointiin, perhetyöhön ei mihinkään. Vessan pesu ehkä kelpaisi ja lastenhoito, kun on niin raskasta hoitaa omia lapsia ja omaa kotia, mutta kun niillä se ongelma ei ratkea. Ei oman lapsen hoidosta myöskään makseta muuta kuin se lapsilisä tässä yhteiskunnassa, vaikka toisten lapsien hoidosta maksetaankin sijaisvanhemmalle. Ajatuksena kun on, että huoltaja elättää lapsensa. 

Miten käytännössä luulet esim. tuon perhetyön auttavan? Se, että joku sosionomi tulee istuskelemaan pariksi tunniksi sohvalle joka viikko,?”antaa neuvoja” ja narisee jos ei ole pullaa kahvin kanssa? Tää on aivan käsittämätön konsepti, eikä ennaltaehkäise yhtään mitään. Uupuneet vanhemmat tarvitsisivat sen levähdyshetken ja konkreettista apua eikä mitään lässytystä.

Näinpä. Oma valvomiseni alkoi jo synnäriltä. Siellä ei henkilökunta antanut minun nukkua synnytyksen jälkeisinä päivinä eikä öinä silmäystäkään. Kolmantena yönä pyörryin, jolloion he viitsivät katsoa vauvaa 1,5h, jonka ajan sain nukkua. Sen jälkeen toivat takaisin kun sillä on nälkä eikä heidän antama maito kelvannut. siitä se 18v urakka sitten lähti.

Tuo on muuten ihan käsittämätöntä, ettei synnärillä tajuta, että vasta synnyttänyt ihminen tarvitsee lepoa. Minä olisin hyvin pystynyt nukkumaan vauva kainalossa, mutta osastolla ei ollut yhtään rauhallista nurkkaa nukkua. Lapsi syntyi varhain aamulla eli synnytyksessä oli valvottu se yö, eikä mitään mahdollisuutta nukkua päivällä. Halusin poliklinisen synnytyksen, mutta vauvan vointia piti seurata 2 vrk, halusin oman huoneen, ei onnistunut... Edes hoitajan kanssa keskusteluun ei löytynyt osastolta rauhallista paikkaa, jossa eivät muut samassa huoneessa majailevat kuulisi keskustelua, niin ihan turha yrittää löytää rauhallinen ja edes vähän hämärä paikka nukkumiseen. Onneksi pääsimme heti sen 2 vrk:n kotiin, jossa sai nukkua omassa sängyssä omassa rauhassa. Useampi vuorokausi sairaalassa olisi vetänyt voinnin todella huonoksi, kun ei siellä yölläkään ollut kovin paljon rauhaa nukkua ja vuoroin kylmä veto ja hiostavan kuuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään saa fyffee niin hulppeesti jo yhdestäkin ryöstetystä lapsesta, 130 000 euroa vuodessa keskimäärin.

Jep, sijoituslapset on huippubusiness, jolla tahkotaan rahaa ja huolella.

Nämä sijoituslapsia haalivat ovat alhaisinta pohjasakkaa, pahempia kuin rehelliset sossupummit.

Kannattaisi kantaa vastuu omasta vanhemmuudestaan ettei lapsia huostaanoteta. Korkki kiinni ja lopettakaa muiden päihteiden käyttöä. 

Onko tää nyt se kuuluisa trolli?

No, voisko olla että lasun raja on tiukentunut kymmenessä vuodessa? Nykyään lasu ilmoituksia tehdään herkemmin? Lasussahan tuli muutoksia surkean kuuluisan Vilja Eerika tapauksen myötä.

Mitä Viljaeerika tähän liittyy? Sehän oli tanttojen omia. Kuka nyt kuormaan koskisi?

Toisten omia toki voi sitten alkaa sijoitella heti kun ns perustelut on keksitty.

Ja nehän voi aina kirjoitella ruutuvihkoon matkalla laitokseen❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itse päättäisitte näissä tilanteissa? Nämä eivät kerro kenestäkään yksittäisestä perheestä, vaan ovat ylivoimaisesti yleisimpiä syitä, miksi päädyn hakemaan huostaanottoa.

Yleisin:

Perheessä perheväkivaltaa toisen vanhemman osalta, uhri ei halua ottaa apua vastaan, eikä erota kumppanistaan. Lapset näkevät tätä väkivaltaa ja oireilevat.

2. Yleisin:

Joko toisella, tai molemmilla perheen aikuisilla on päihdeongelma. Apua ei haluta, katkolle ei suostuta, päihdepalveluja ei haluta. Kaikista avohuollon tukitoimista kieltäydytään.

Lapset puutteellisesti puettuja ja ruokittuja, usein myös hygienia laiminlyötyä. Usein näissä perheissä tapahtuu myös kuritusväkivaltaa.

3. Yleisin:

Palveluiden pettäminen. Lapsella vakavia mielenterveysongelmia joihin ei ole saanut apua ajoissa. Lapsi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Mielenterveyspalveluita ei ole saatavilla, osastot täynnä. Sosiaalityöntekijä ei voi kävellä lääkärin yli, vaihtoehdoiksi jää nostaa kädet pystyyn ja antaa lapsen satuttaa itseään tai muita, tai ottaa huostaan ja sitä kautta saada lapselle lain turvin apuja.

Ja kyllä, tämä viimeisin on minunkin mielestäni hanurista ja mt-palveluihin pitäisi satsata vaikka lainarahalla.

T. Sossuämmä

Mitä olet sossuna mieltä ennaltaehkäisevistä palveluista?

Täällä toinen sossu, joka toteaa, että tyypillistä sijaishuollon asiakasperheille on haluttomuus ottaa vastaan mitään ennaltaehkäiseviä tukia. Ei suostuta päihdearvioon, päihdehoitoon, psykiatrian arviointiin, perhetyöhön ei mihinkään. Vessan pesu ehkä kelpaisi ja lastenhoito, kun on niin raskasta hoitaa omia lapsia ja omaa kotia, mutta kun niillä se ongelma ei ratkea. Ei oman lapsen hoidosta myöskään makseta muuta kuin se lapsilisä tässä yhteiskunnassa, vaikka toisten lapsien hoidosta maksetaankin sijaisvanhemmalle. Ajatuksena kun on, että huoltaja elättää lapsensa. 

Miten käytännössä luulet esim. tuon perhetyön auttavan? Se, että joku sosionomi tulee istuskelemaan pariksi tunniksi sohvalle joka viikko,?”antaa neuvoja” ja narisee jos ei ole pullaa kahvin kanssa? Tää on aivan käsittämätön konsepti, eikä ennaltaehkäise yhtään mitään. Uupuneet vanhemmat tarvitsisivat sen levähdyshetken ja konkreettista apua eikä mitään lässytystä.

Näinpä. Oma valvomiseni alkoi jo synnäriltä. Siellä ei henkilökunta antanut minun nukkua synnytyksen jälkeisinä päivinä eikä öinä silmäystäkään. Kolmantena yönä pyörryin, jolloion he viitsivät katsoa vauvaa 1,5h, jonka ajan sain nukkua. Sen jälkeen toivat takaisin kun sillä on nälkä eikä heidän antama maito kelvannut. siitä se 18v urakka sitten lähti.

Missä sen lapsen isä oli?

Ai kun minä olisn synnärillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eipä mitään, ymmärrän täysin kuinka nepsy-lapsi saattaisi olla huoltajalle niin vaikeasti hallittava, että voimat loppuu. Kaikki eivät suhtaudu lääkkeisiin kovin huolettomasti, en itsekään, ja valmennus, terapia ym on pitkä tie. Siksi ajattelen, että jos tilanne menee kestämättömäksi voi sijoitus olla kaikille osapuolille käänne parempaan. Mutta sitä ennen pitää tehdä voitava, eikä nojata diagnoosiin, heittää hanskoja tiskiin heti ja syytellä lastensuojelua ym viranomaisia jotka tekevät parhaansa lain ja resurssien puitteissa.

Okei..sulla on kyllä hämmästyttävän ylimielinen asenne add:n vanhemmaksi. Pahimpiahan yleensä onkin ne, joilla asiat menee virtaviivaisesti tiettyä kaavaa pitkin. Silloin on helppo ajatella, että oman hyvyyden takia tässä asiat etenee näin mallikkaasti ja muut vanhemmat ei edes yritä, kun haasteita on niin paljon. Usein murrosikä on nepsyille käännekohta ja asiat muuttuvat todella haastaviksi siinä vaiheessa. Toivotaan toki, että teille ei käy niin. Teillä on selkeästi ainakin vielä lievät oireet. Toisinaanhan diagnoosit ovat myös virheellisiä. Se, että käyttää tai antaa lapsen käyttää adhd-lääkkeitä ei tarkoita, että lääkkeisiin suhtautuisi kevyesti. Itse olen ns. lääkevastainen, mutta tiedän kokemuksesta, että adhd-lääke mullisti maailman. Jos olisin saanut sen käyttööni seiskalla niin kaikki olisi ollut niiiiin paljon helpompaa! Vielä lastensuojelusta sen verran, että tällä hetkellähän lasu ei toimi lain puitteissa, koska resursseja ei ole. Voit mennä lukemaan vaikka lastensuojelulakia ja etsiä ihmisten kokemuksia, jolloin havaitset epäkohdat itsekin.  Hienoa toki, jos teidän kunnassa kaikki toimii mallikkaasti, niitäkin kuntia varmasti on. 

Mistä sinä päättelet lievät oireet?

Mikä asenteessani on ylimielistä? Ai se että sanon, ettei nepsynuoren kanssa asia välttämättä ole niin yksinkertainen kuin että no hei, antakaa sille pennullenne lääkkeet, mitä valitatte? Useimmat haluaa lääkehoitoa vältellä niin kauan kuin muita keinoja on vielä kokeilematta. Tai että tiedostan sen, ettei valmennuksiin ole helppo päästä ja niiden vaikuttavuus vie tietenkin kuukausia?  Eihän siinä vaiheessa ole muuta vaihtoehtoa kun kääntää jokainen kivi ja koittaa pitää se pää pinnalla koulunkäynnin ym suhteen omin voimin. Tämä nyt vaan on haaste mikä meidät on kohdannut ja pakko on vaan tehdä asian kanssa parhaansa ja katsoa mihin se riittää. Se ei ole lastensuojelun, ei yhteiskunnan, ei koulun eikä minkään muunkaan vika. Se on meitä kohdannut onnettomuus.

Minä en vaan ihan ymmärrä miksi sijoituksen kanssa laitetaan niin saakelisti hanttiin jos tilanne on edennyt siihen pisteeseen, ettei lasta saa kouluun, ei kotiin, tai nukkuu päivät, vetää heinää tai nuuskii tinneriä, itkee itsetuhoisena, resuaa väkivaltaisena... Eihän se nuori silloin voi hyvin ja se tarvitsee apua! Mikä se sitten olisi se vaihtoehto? Kotiin laitoksen resurssit eli ruokahuolto, vartija, ammattiterapeutti, nuoriso-ohjaaja, koulunkäynniohjaaja?

Sanottakoon, että tiedän ja tunnen useita nuoria joiden elämän meidän kylän yksityiseen lastensuojeluyksikköön sijoittaminen on pelastanut. Ja siellä on ihan tavallista perhettä ja todella rikkonaista taustaa, molempia. En työskentele yksikössä enkä edes alalla, mutta tämä pariskunta (jota en henkilökohtaisesti tunne) tekee mielettömän upeaa työtä lasten ja nuorten parissa. 

Et nyt oikein ymmärrä miten tämä toimii. Apua ei saa ENNEN KUIN tilanne on tuossa kuvaamassasi pisteessä. Jos huostaanottoa halutaan välttää, niin apua pitää saada ENNEN KUIN tilanne on tuossa pisteessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

ei tarvitsekaan, kyllä ihan tavallisen perheen lapsen mielenterveys voi oireilla. Mutta eikö silloin jos nuori on itsetuhoinen tai väkivaltainen, ole ihan paikallaan sijoittaa hänet jonnekin missä hän on turvassa itseltään (ja nyt en ota kantaa epäonnistumisiin yksittäisten nuorten kohdalla)? Ja muun perheen kannalta myös, näitä tarinoita on ihan liikaa kun pikkusisarus on ottanut turpiinsa säännöllisesti isommaltaan jonka on vaan haluttu asuvan sitkeästi kotona.

Mutta eihän tuohon tarvita huostaanottoa.

Mitä tässä niin kuin ajetaan takaa? Kodinhoitaja kaikille perheille, joissa lasten kanssa haasteita ja mitä se sitten tekisi? Siivoaisi ainakin, kuskaisi lapsia, terapoisi nepsyt? Vai useampi ammattilainen kotiin? Mitä käytännössä?

Ajatus varmaan on, että koska ei itse pärjää oman lapsensa kanssa, tulisi yhteiskunnan kustantaa perheelle kodinhoitaja, autokuski ja terapeutti. Lisäksi lisää rahaa. Harmi, että tämän kaltainen lastensuojelu ei oikein saa kannatusta poliittisesti.

Ajatus on sinulla varmaan sama vanhusten ja vammaisten kohdalla. Mitään tukea ei saa antaa jos ei kerran pärjää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kelvottomia vanhempia 10x enemmän.

Miten tämä voisi olla mahdollista? Ja jos kelvottomien määrä on edes triplaantunut, miksi asialle ei tehdä jotain, paljon? Muuta kuin lisätään vahtimista ja kaikenlaisia pikkuvelvollisuuksia, joita aiemmin ei olisi pidetty mahdollisena nakittaa vanhemmille. Kuten hammastarkastukset, jotka aiemmin hoidettiin koulussa ilman että ne vaivasivat vanhempia mitenkään. 

En ihmettele, että lastensuojelu on ruuhkautunut

Mun miespuolinen työkaveri laittoi lapsensa sijaisperheeseen kun hän alkoi opiskella AMK:ssa, koska kuulemma "hän ei jaksa olla yksinhuoltaja ja opiskella samaan aikaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodinhoitaja-ammattikunta on lopetettu ja kotiapulainen.

On kodinhoitaja, mutta hän jakaa lääkkeet ja auttaa korkeintaa pukemisessa.

Miten se estäisi huostaanoton? Perheessä asuisi kodinhoitaja koko ajan huolehtimassa lapsesta?

Eiköhän sekin olisi halvempi ratkaisu ainakin joksikin aikaa? 

Henkilökunnan määrän muutos? Onko vain tuplaantunut vaiko jopa moninkertaistunut?

Ja töitähän sosiaalitantoille pitää saada.

Kiinnostaisi myös tietää, rikotaanko myös mamuperheitä, vaikka somaleita, samaan tapaan kuin suomalaisia?

Jaa nytkö loppuikin keskustelu kuin seinään, kun puhe tuli muista kuin kantasuomalaisista?

130 000e vuodessa keskimäärin per muksu, kyllä sen verran rahakkaassa busineksessa mitä tuo lapsikauppa täällä on, alkaisi kuka vaan keksimään vaikka mitä perusteluita lasten ryöstölle.

Vierailija kirjoitti:

130 000e vuodessa keskimäärin per muksu, kyllä sen verran rahakkaassa busineksessa mitä tuo lapsikauppa täällä on, alkaisi kuka vaan keksimään vaikka mitä perusteluita lasten ryöstölle.

Kunta tekee huostaanotot ja myös maksaa kulut. Kukaan kunnassa ei tee bisnestä.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökunnan määrän muutos? Onko vain tuplaantunut vaiko jopa moninkertaistunut?

Ja töitähän sosiaalitantoille pitää saada.

Kiinnostaisi myös tietää, rikotaanko myös mamuperheitä, vaikka somaleita, samaan tapaan kuin suomalaisia?

Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula. Käytännössä jokaisessa sosiaalitoimistossa on täyttämättömiä virkoja ja asiakkaita ilman omaa työntekijää. Huostaanoton edellytykset ovat samat kaikille perheille.

10:nessä?!!!

Näin ei vaan kirjoiteta.