10:nessä vuodessa huostaan otot tuplaantunut, mikä muuttunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodinhoitaja-ammattikunta on lopetettu ja kotiapulainen.

On kodinhoitaja, mutta hän jakaa lääkkeet ja auttaa korkeintaa pukemisessa.

Miten se estäisi huostaanoton? Perheessä asuisi kodinhoitaja koko ajan huolehtimassa lapsesta?

Eiköhän sekin olisi halvempi ratkaisu ainakin joksikin aikaa? 

Kerrotko mistä löytyisi tällaiseen työhön halukas työntekijä?

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan polarisaatio. Enemmistöllä kansasta menee ihan mukavasti, mutta niillä, joilla menee todella huonosti, menee koko ajan pahemmin huonosti. Lisäksi tukipalvelut, esim. lasten ja nuorten psykiatria ovat romahtaneet. Lapset tulevat nykyisin sijaishuolton aivan järkyttävässä kunnossa. Ei osata syödä valmistettua ruokaa, ei välttämättä osata puhua, ei kyetä kiintymään lainkaan, ollaan väkivaltaisia, purraan, räitään. 

Puhut siis ulkomaalaisista lapsista. Heitä otetaan eniten huostaan. Sota-alueilta tulevia lapsia, traumatisoituneita vanhempia, eikä osata suomea. Näille pitäisi olla ihan oma putkensa. Suomalaisilla lapsilla menee varsin hyvin, vaikka psykiatriaan ei pääsekään.

Aloituksesta: Kymmenessä vuodessa...

Ei mitään ihme sekoilua 10:nessä vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan polarisaatio. Enemmistöllä kansasta menee ihan mukavasti, mutta niillä, joilla menee todella huonosti, menee koko ajan pahemmin huonosti. Lisäksi tukipalvelut, esim. lasten ja nuorten psykiatria ovat romahtaneet. Lapset tulevat nykyisin sijaishuolton aivan järkyttävässä kunnossa. Ei osata syödä valmistettua ruokaa, ei välttämättä osata puhua, ei kyetä kiintymään lainkaan, ollaan väkivaltaisia, purraan, räitään. 

Puhut siis ulkomaalaisista lapsista. Heitä otetaan eniten huostaan. Sota-alueilta tulevia lapsia, traumatisoituneita vanhempia, eikä osata suomea. Näille pitäisi olla ihan oma putkensa. Suomalaisilla lapsilla menee varsin hyvin, vaikka psykiatriaan ei pääsekään.

Omalle kohdalle on kyllä osunut tässä kunnossa nimenomaan kantasuomalaisia lapsia. t: sossu

I, me, me, mine - vanhemmat eivät kykene/ halua kantaa vastuuta. Moni asia on muuttunut muutamassa vuodessa huonompaan suuntaan. Media tekee juttuja omituista ihmisistä ja ilmiöistä , nuoriso seuraa tarinoita tatuoiduista , lävistetyistä , pettävistä nuorista ja luulee että tuollainen elämä on ok.

Meillä oli erinnäisistä syistä haastava elämäntilanne. Olisin kaivannut konkreettista apua josta neuvolassa kerran avauduin. Oli tehty lasu minkä ymmärsin ja odotin saavani apua. Saatiin perhetyö. Ei hemmetti mikä palvelu, meinasi lähteä koko perheeltä järki. Perhetyö vaan pahensi tilannetta, ei mitään oikeaa apua, kirjaukset käynneiltä olivat suorastaan valehtelua. Lasu alkoi uhkailla huostaanotolla. Mies sai uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta ja muutettiin sinne. Lasu jatkui mutta uudella paikkakunnalla tietty vaihtui työntekijät. Saatiin ihan huiput lasutyöntekijät joille oltiin ihmisiä ja meidän todelliset ongelmat otettiin tosississaan ja saatiin oikeanlaista apua. Avusta oli hyötyä ja asiakkuus lopetettiin. 

Eli summasummarum on ihan helvetin oleellinen asia kuka sun perheen asioita hoitaa, minkalainen työntekijä ja hänen motiivit. Perhetyö voi olla jollekin tärkeä, mutta ei todellakaan kaikille. Eri paikkakunnilla meno voi olla ihan erilaista vaikka ongelma olisi lapsella/vanhemmalla/perheellä edelleen sama, mutta on hyvin paljon kiinni siitä kuka teidän asioita hoitaa ja mitkä on sen paikkakunnan menetelmät. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli erinnäisistä syistä haastava elämäntilanne. Olisin kaivannut konkreettista apua josta neuvolassa kerran avauduin. Oli tehty lasu minkä ymmärsin ja odotin saavani apua. Saatiin perhetyö. Ei hemmetti mikä palvelu, meinasi lähteä koko perheeltä järki. Perhetyö vaan pahensi tilannetta, ei mitään oikeaa apua, kirjaukset käynneiltä olivat suorastaan valehtelua. Lasu alkoi uhkailla huostaanotolla. Mies sai uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta ja muutettiin sinne. Lasu jatkui mutta uudella paikkakunnalla tietty vaihtui työntekijät. Saatiin ihan huiput lasutyöntekijät joille oltiin ihmisiä ja meidän todelliset ongelmat otettiin tosississaan ja saatiin oikeanlaista apua. Avusta oli hyötyä ja asiakkuus lopetettiin. 

Eli summasummarum on ihan helvetin oleellinen asia kuka sun perheen asioita hoitaa, minkalainen työntekijä ja hänen motiivit. Perhetyö voi olla jollekin tärkeä, mutta ei todellakaan kaikille. Eri paikkakunnilla meno voi olla ihan erilaista vaikka ongelma olisi lapsella/vanhemmalla/perheellä edelleen sama, mutta on hyvin paljon kiinni siitä kuka teidän asioita hoitaa ja mitkä on sen paikkakunnan vastaan. menetelmät. 

Tilanne on ilmeisesti ollut niin paha, että on jouduttu tehostettuun perhetyöhön, jota ei ole haluttu ottaa lainkaan vastaan. Vaihtoehto tuolloin on huostaanotto. Toki voi olla, että toisessa kunnassa on enemmän vaihtoehtoja, voi olla vaikkapa perhekuntoutusta, mutta silti tällaisiahan ne lasun asiakasperheet ovat. Omia ongelmia ei ymmärretä ja apua ei haluta ottaa vastaan ja vika on aina muualla kuin itsessä ja omassa toiminnassa.

Sosiaalityöntekijänä ei ole edes juhannuksena vapaata.

On kaksi perhettä, joiden tilannetta on seurattava. Pahoin pelkään, että lapset jäävät heitteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

130 000e vuodessa keskimäärin per muksu, kyllä sen verran rahakkaassa busineksessa mitä tuo lapsikauppa täällä on, alkaisi kuka vaan keksimään vaikka mitä perusteluita lasten ryöstölle.

Kunta tekee huostaanotot ja myös maksaa kulut. Kukaan kunnassa ei tee bisnestä.

Voi olla samakin henkilö tai joku kytkös voi olla. Pienessä maassa korruptio ei ole poissuljettu asia. Kun näitä kytköksiä on ollut aika paljon myös muualla mm. maa hanmu uttajille tarjotuissa palveluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

130 000e vuodessa keskimäärin per muksu, kyllä sen verran rahakkaassa busineksessa mitä tuo lapsikauppa täällä on, alkaisi kuka vaan keksimään vaikka mitä perusteluita lasten ryöstölle.

Kunta tekee huostaanotot ja myös maksaa kulut. Kukaan kunnassa ei tee bisnestä.

Voi olla samakin henkilö tai joku kytkös voi olla. Pienessä maassa korruptio ei ole poissuljettu asia. Kun näitä kytköksiä on ollut aika paljon myös muualla mm. maa hanmu uttajille tarjotuissa palveluissa.

Tottahan toki ja voi olla olemattakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli erinnäisistä syistä haastava elämäntilanne. Olisin kaivannut konkreettista apua josta neuvolassa kerran avauduin. Oli tehty lasu minkä ymmärsin ja odotin saavani apua. Saatiin perhetyö. Ei hemmetti mikä palvelu, meinasi lähteä koko perheeltä järki. Perhetyö vaan pahensi tilannetta, ei mitään oikeaa apua, kirjaukset käynneiltä olivat suorastaan valehtelua. Lasu alkoi uhkailla huostaanotolla. Mies sai uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta ja muutettiin sinne. Lasu jatkui mutta uudella paikkakunnalla tietty vaihtui työntekijät. Saatiin ihan huiput lasutyöntekijät joille oltiin ihmisiä ja meidän todelliset ongelmat otettiin tosississaan ja saatiin oikeanlaista apua. Avusta oli hyötyä ja asiakkuus lopetettiin. 

Eli summasummarum on ihan helvetin oleellinen asia kuka sun perheen asioita hoitaa, minkalainen työntekijä ja hänen motiivit. Perhetyö voi olla jollekin tärkeä, mutta ei todellakaan kaikille. Eri paikkakunnilla meno voi olla ihan erilaista vaikka ongelma olisi lapsella/vanhemmalla/perheellä edelleen sama, mutta on hyvin paljon kiinni siitä kuka teidän asioita hoitaa ja mitkä on sen paikkakunnan vastaan. menetelmät. 

Tilanne on ilmeisesti ollut niin paha, että on jouduttu tehostettuun perhetyöhön, jota ei ole haluttu ottaa lainkaan vastaan. Vaihtoehto tuolloin on huostaanotto. Toki voi olla, että toisessa kunnassa on enemmän vaihtoehtoja, voi olla vaikkapa perhekuntoutusta, mutta silti tällaisiahan ne lasun asiakasperheet ovat. Omia ongelmia ei ymmärretä ja apua ei haluta ottaa vastaan ja vika on aina muualla kuin itsessä ja omassa toiminnassa.

Ei ole ollut perhekuntoutusta. Me ymmärrettiin kyllä miehen kanssa mikä meidän perheessä on vialla, siitä neuvolassa kerran aloin puhumaan. Lasussa oli yksi käynti ja määrättiin perhetyö. Perhetyö oli lähes vuoden eikä varsinaista ongelmaa käsitelty lainkaan (sinä aikana oli 2 lasukäyntiä). Yritettiin miehen kanssa aina puhua, että saataisko apua, mutta kuuroille korville meni. Kirjaukset olivat todellakin valheellisia, siellä oli ihan naurettavia väittämiä, yksikin oli että lapsi lintsaa koulusta toistuvasti iltapäiviä, vaikka lapsella loppui koulu torstaisin klo 12, mutta perhetyö oli kirjannut sen, että lintsaisi loppupäivän koulusta. Taidat olla tyypillinen tällainen henkilö joka meillä oli työntekijöinä lasussa ja perhetyössä ekalla paikkakunnalla, ei ymmärrä yhtään mitään mistään. 

Toisella paikkakunnalla meidät otettiin  ihmisinä ja lämmöllä vastaan. Ongelmaamme kuunneltiin ja heti laitettiin asiat järjestykseen. Mitään perhetyötä ei todellakaan ollut vaan saatiin ihan oikea apu mitä oltiin kaivattu ja hommat lähti rullaan. Apu saatiin ja ongelma poistui perheestämme ja kaikki on sen jälkeen ollut mainiosti. Lastensuojelun asiakkuuskin loppui melko pian avun saatua. 

Mutta syytä vaan toki meitä miten paskoja olemme ja kaikki lasuperheet ovat samanlaista ongelmajätettä jotka eivät halua ottaa apua vastaan. Voi miten kiva fiilis tulee kun tällaisiin työntekijöihin törmää. Eipä ne asiat ratkea vaan menee pahemmaksi kun vastassa on työhönsä kyllästynyt työntekijä. 

Onneksi on kultaisia lastensuojelun työntekijöitä jotka sydämellä ja rakkaudella tekevät työtä ja haluavat auttaa lapsia ja perheitä oikeilla ratkaisulla. Onneksi meille sattui toisella paikkakunnalla tällaiset työntekijät, ikuinen kiitos heille =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon myöskin että kukaan ei jaksa sellaista lasta 24/7 kasvatella täydellisillä rutiineilla, ja sun muilla, joka ei yhtenäkään päivänä toimi samoin kuin jonain toisena. Ja tämä on fakta. Siihen tarvitaan kokonainen tiimi ja laitos.

Olet väärässä. Valtaosa ei varmasti jaksakaan, mutta on esimerkiksi omaishoitajia, jotka jaksaa. Siis nimenomaan nepsyjen omaishoitajia. Ei kaikki laita lapsiaan laitokseen. Eikä kenenkään tarvitse kasvattaa täydellisesti 24/7. Eihän niin toimita niissäkään perheissä, joissa on ns. normaaleja lapsia. Jokaisen perheen tulee löytää ne asiat, joihin täytyy panostaa satasella ja sitten taas ne asiat, joista voi löysätä. Myös nepsyjen kanssa. Täydellisyyttä ei vaadita keneltäkään, ei tarvitse vaatiakaan eikä siellä laitoksissakaan ihmeitä tehdä. 

Minkä takia ihmisistä tuntuu olevan ok, että lapsia heitetään hemmetin kalliiseen sijoitukseen, mutta sitten taas kotiin annettavia palveluja vastustetaan? Ei saa antaa siivousapua, ei kotiapua, ei kyytejä lapsille yhteiskunnan puolesta, ei yhtään harkinnanvaraista taloudellista tukea. Vanhempien pitää kasvattaa ja itse pystyä, mutta se välimuoto eli perheen varsinainen tuki ollaan valmiita skippaamaan. Kertoohan tällainen asenne omaa tarinaansa myös meidän yhteiskunnasta. Meidän kansalaisten asenteesta. 

Meillä on yhteiskunta, joka ajattelee, että huoltajilla on mahdollisuus jeesata arkeaan ostamalla siivousta tai kotiapua, kuljetuksia jne. Jotta voivat hoitaa nepsynsä kotona. Yhteiskunta ei ole valmis maksamaan näistä palveluista, joten niitä ei lastensuojelun työkaluista löydy. 

Arvokysymys. Ollaan valmiita maksamaan kalliit hoitopaikat vanhuksille, ollaan valmiita maksamaan sijotuksesta järkyttäviä summia, mutta ennaltaehkäisevää apua kotiin ei haluta maksaa. Onhan tämä vinksahtanut systeemi. 

Ennakkoon asioita hoitamalla tulisi myös yhteiskunnalle pienempi hintalappu. Jotenkin poliitikot eivät vaan ymmärrä tätä. Avun tulisi olla konkreettista apua silloin kuin tarvitaan, esim. lastenvahti, kun huoltajan tulee hoitaa muita pakollisia asioita, eikä pelkkää keskusteluapua. Esim. yksinhuoltajan sairastuminen ei pitäisi johtaa huostaanottoon, vaan siihen, että lapsi pääsee vanhemman sairastamisen ajaksi hoitoon, mutta häneltä ei katkaista sidettä vanhempaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon myöskin että kukaan ei jaksa sellaista lasta 24/7 kasvatella täydellisillä rutiineilla, ja sun muilla, joka ei yhtenäkään päivänä toimi samoin kuin jonain toisena. Ja tämä on fakta. Siihen tarvitaan kokonainen tiimi ja laitos.

Olet väärässä. Valtaosa ei varmasti jaksakaan, mutta on esimerkiksi omaishoitajia, jotka jaksaa. Siis nimenomaan nepsyjen omaishoitajia. Ei kaikki laita lapsiaan laitokseen. Eikä kenenkään tarvitse kasvattaa täydellisesti 24/7. Eihän niin toimita niissäkään perheissä, joissa on ns. normaaleja lapsia. Jokaisen perheen tulee löytää ne asiat, joihin täytyy panostaa satasella ja sitten taas ne asiat, joista voi löysätä. Myös nepsyjen kanssa. Täydellisyyttä ei vaadita keneltäkään, ei tarvitse vaatiakaan eikä siellä laitoksissakaan ihmeitä tehdä. 

Minkä takia ihmisistä tuntuu olevan ok, että lapsia heitetään hemmetin kalliiseen sijoitukseen, mutta sitten taas kotiin annettavia palveluja vastustetaan? Ei saa antaa siivousapua, ei kotiapua, ei kyytejä lapsille yhteiskunnan puolesta, ei yhtään harkinnanvaraista taloudellista tukea. Vanhempien pitää kasvattaa ja itse pystyä, mutta se välimuoto eli perheen varsinainen tuki ollaan valmiita skippaamaan. Kertoohan tällainen asenne omaa tarinaansa myös meidän yhteiskunnasta. Meidän kansalaisten asenteesta. 

Meillä on yhteiskunta, joka ajattelee, että huoltajilla on mahdollisuus jeesata arkeaan ostamalla siivousta tai kotiapua, kuljetuksia jne. Jotta voivat hoitaa nepsynsä kotona. Yhteiskunta ei ole valmis maksamaan näistä palveluista, joten niitä ei lastensuojelun työkaluista löydy. 

Arvokysymys. Ollaan valmiita maksamaan kalliit hoitopaikat vanhuksille, ollaan valmiita maksamaan sijotuksesta järkyttäviä summia, mutta ennaltaehkäisevää apua kotiin ei haluta maksaa. Onhan tämä vinksahtanut systeemi. 

Ennakkoon asioita hoitamalla tulisi myös yhteiskunnalle pienempi hintalappu. Jotenkin poliitikot eivät vaan ymmärrä tätä. Avun tulisi olla konkreettista apua silloin kuin tarvitaan, esim. lastenvahti, kun huoltajan tulee hoitaa muita pakollisia asioita, eikä pelkkää keskusteluapua. Esim. yksinhuoltajan sairastuminen ei pitäisi johtaa huostaanottoon, vaan siihen, että lapsi pääsee vanhemman sairastamisen ajaksi hoitoon, mutta häneltä ei katkaista sidettä vanhempaansa.

Näinhän nykyisin toimitaankin. Eli, jos yksihuoltaja joutuu vaikkapa sairaalaan eikä tosiaan ole esim. mummoa apuun tulemassa, niin lapsi sijoitetaan vastaanottoperheeseen äidin parantumista odottelemaan. Kyse on avohuollon sijoituksesta eikä huostaanotosta. Toki lapsi ei väliaikaishoidossa voi loputtomiin olla, joten, jos äiti ei kuntoudu kohtuullisessa ajassa, on lapsella tarjottava pysyvämpi ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon myöskin että kukaan ei jaksa sellaista lasta 24/7 kasvatella täydellisillä rutiineilla, ja sun muilla, joka ei yhtenäkään päivänä toimi samoin kuin jonain toisena. Ja tämä on fakta. Siihen tarvitaan kokonainen tiimi ja laitos.

Olet väärässä. Valtaosa ei varmasti jaksakaan, mutta on esimerkiksi omaishoitajia, jotka jaksaa. Siis nimenomaan nepsyjen omaishoitajia. Ei kaikki laita lapsiaan laitokseen. Eikä kenenkään tarvitse kasvattaa täydellisesti 24/7. Eihän niin toimita niissäkään perheissä, joissa on ns. normaaleja lapsia. Jokaisen perheen tulee löytää ne asiat, joihin täytyy panostaa satasella ja sitten taas ne asiat, joista voi löysätä. Myös nepsyjen kanssa. Täydellisyyttä ei vaadita keneltäkään, ei tarvitse vaatiakaan eikä siellä laitoksissakaan ihmeitä tehdä. 

Minkä takia ihmisistä tuntuu olevan ok, että lapsia heitetään hemmetin kalliiseen sijoitukseen, mutta sitten taas kotiin annettavia palveluja vastustetaan? Ei saa antaa siivousapua, ei kotiapua, ei kyytejä lapsille yhteiskunnan puolesta, ei yhtään harkinnanvaraista taloudellista tukea. Vanhempien pitää kasvattaa ja itse pystyä, mutta se välimuoto eli perheen varsinainen tuki ollaan valmiita skippaamaan. Kertoohan tällainen asenne omaa tarinaansa myös meidän yhteiskunnasta. Meidän kansalaisten asenteesta. 

Meillä on yhteiskunta, joka ajattelee, että huoltajilla on mahdollisuus jeesata arkeaan ostamalla siivousta tai kotiapua, kuljetuksia jne. Jotta voivat hoitaa nepsynsä kotona. Yhteiskunta ei ole valmis maksamaan näistä palveluista, joten niitä ei lastensuojelun työkaluista löydy. 

Arvokysymys. Ollaan valmiita maksamaan kalliit hoitopaikat vanhuksille, ollaan valmiita maksamaan sijotuksesta järkyttäviä summia, mutta ennaltaehkäisevää apua kotiin ei haluta maksaa. Onhan tämä vinksahtanut systeemi. 

Ennakkoon asioita hoitamalla tulisi myös yhteiskunnalle pienempi hintalappu. Jotenkin poliitikot eivät vaan ymmärrä tätä. Avun tulisi olla konkreettista apua silloin kuin tarvitaan, esim. lastenvahti, kun huoltajan tulee hoitaa muita pakollisia asioita, eikä pelkkää keskusteluapua. Esim. yksinhuoltajan sairastuminen ei pitäisi johtaa huostaanottoon, vaan siihen, että lapsi pääsee vanhemman sairastamisen ajaksi hoitoon, mutta häneltä ei katkaista sidettä vanhempaansa.

Perheitä ei tulisi laittaa eriarvoiseen asemaan. Ei voida ajatella, että Hyvösillä käy Hyvösten maksama lastenhoitaja, kun Hyvöset haluavat vapaata hoitaa asioita ja Pösösillä käy ilmainen kunnan hoitaja vain koska Pösösten vanhemmuudessa on ongelmia ja Hyvösillä ei.

Toki voi olla hieman enemmän vapaata ja auktoriteetitonta kasvatusta, mutta eiköhän pääsyy ole se, että lastensuojelu on hyvää yksityistä bisnestä.

Vierailija kirjoitti:

Bisnes parantunut.

Hipsterit ja milleniaalit on kyllästyneet leikkimään isiä ja äitiä - ne on kiinnostuneet vaan itsestään...minä minä minä minä..

Vierailija kirjoitti:

Toki voi olla hieman enemmän vapaata ja auktoriteetitonta kasvatusta, mutta eiköhän pääsyy ole se, että lastensuojelu on hyvää yksityistä bisnestä.

Lastensuojelu on kunnallista toimintaa. Mitään bisnestä siihen ei liity.