10:nessä vuodessa huostaan otot tuplaantunut, mikä muuttunut

Up. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon myöskin että kukaan ei jaksa sellaista lasta 24/7 kasvatella täydellisillä rutiineilla, ja sun muilla, joka ei yhtenäkään päivänä toimi samoin kuin jonain toisena. Ja tämä on fakta. Siihen tarvitaan kokonainen tiimi ja laitos.

Olet väärässä. Valtaosa ei varmasti jaksakaan, mutta on esimerkiksi omaishoitajia, jotka jaksaa. Siis nimenomaan nepsyjen omaishoitajia. Ei kaikki laita lapsiaan laitokseen. Eikä kenenkään tarvitse kasvattaa täydellisesti 24/7. Eihän niin toimita niissäkään perheissä, joissa on ns. normaaleja lapsia. Jokaisen perheen tulee löytää ne asiat, joihin täytyy panostaa satasella ja sitten taas ne asiat, joista voi löysätä. Myös nepsyjen kanssa. Täydellisyyttä ei vaadita keneltäkään, ei tarvitse vaatiakaan eikä siellä laitoksissakaan ihmeitä tehdä. 

Minkä takia ihmisistä tuntuu olevan ok, että lapsia heitetään hemmetin kalliiseen sijoitukseen, mutta sitten taas kotiin annettavia palveluja vastustetaan? Ei saa antaa siivousapua, ei kotiapua, ei kyytejä lapsille yhteiskunnan puolesta, ei yhtään harkinnanvaraista taloudellista tukea. Vanhempien pitää kasvattaa ja itse pystyä, mutta se välimuoto eli perheen varsinainen tuki ollaan valmiita skippaamaan. Kertoohan tällainen asenne omaa tarinaansa myös meidän yhteiskunnasta. Meidän kansalaisten asenteesta. 

Meillä on yhteiskunta, joka ajattelee, että huoltajilla on mahdollisuus jeesata arkeaan ostamalla siivousta tai kotiapua, kuljetuksia jne. Jotta voivat hoitaa nepsynsä kotona. Yhteiskunta ei ole valmis maksamaan näistä palveluista, joten niitä ei lastensuojelun työkaluista löydy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon myöskin että kukaan ei jaksa sellaista lasta 24/7 kasvatella täydellisillä rutiineilla, ja sun muilla, joka ei yhtenäkään päivänä toimi samoin kuin jonain toisena. Ja tämä on fakta. Siihen tarvitaan kokonainen tiimi ja laitos.

Olet väärässä. Valtaosa ei varmasti jaksakaan, mutta on esimerkiksi omaishoitajia, jotka jaksaa. Siis nimenomaan nepsyjen omaishoitajia. Ei kaikki laita lapsiaan laitokseen. Eikä kenenkään tarvitse kasvattaa täydellisesti 24/7. Eihän niin toimita niissäkään perheissä, joissa on ns. normaaleja lapsia. Jokaisen perheen tulee löytää ne asiat, joihin täytyy panostaa satasella ja sitten taas ne asiat, joista voi löysätä. Myös nepsyjen kanssa. Täydellisyyttä ei vaadita keneltäkään, ei tarvitse vaatiakaan eikä siellä laitoksissakaan ihmeitä tehdä. 

Minkä takia ihmisistä tuntuu olevan ok, että lapsia heitetään hemmetin kalliiseen sijoitukseen, mutta sitten taas kotiin annettavia palveluja vastustetaan? Ei saa antaa siivousapua, ei kotiapua, ei kyytejä lapsille yhteiskunnan puolesta, ei yhtään harkinnanvaraista taloudellista tukea. Vanhempien pitää kasvattaa ja itse pystyä, mutta se välimuoto eli perheen varsinainen tuki ollaan valmiita skippaamaan. Kertoohan tällainen asenne omaa tarinaansa myös meidän yhteiskunnasta. Meidän kansalaisten asenteesta. 

Meillä on yhteiskunta, joka ajattelee, että huoltajilla on mahdollisuus jeesata arkeaan ostamalla siivousta tai kotiapua, kuljetuksia jne. Jotta voivat hoitaa nepsynsä kotona. Yhteiskunta ei ole valmis maksamaan näistä palveluista, joten niitä ei lastensuojelun työkaluista löydy. 

Arvokysymys. Ollaan valmiita maksamaan kalliit hoitopaikat vanhuksille, ollaan valmiita maksamaan sijotuksesta järkyttäviä summia, mutta ennaltaehkäisevää apua kotiin ei haluta maksaa. Onhan tämä vinksahtanut systeemi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon myöskin että kukaan ei jaksa sellaista lasta 24/7 kasvatella täydellisillä rutiineilla, ja sun muilla, joka ei yhtenäkään päivänä toimi samoin kuin jonain toisena. Ja tämä on fakta. Siihen tarvitaan kokonainen tiimi ja laitos.

Olet väärässä. Valtaosa ei varmasti jaksakaan, mutta on esimerkiksi omaishoitajia, jotka jaksaa. Siis nimenomaan nepsyjen omaishoitajia. Ei kaikki laita lapsiaan laitokseen. Eikä kenenkään tarvitse kasvattaa täydellisesti 24/7. Eihän niin toimita niissäkään perheissä, joissa on ns. normaaleja lapsia. Jokaisen perheen tulee löytää ne asiat, joihin täytyy panostaa satasella ja sitten taas ne asiat, joista voi löysätä. Myös nepsyjen kanssa. Täydellisyyttä ei vaadita keneltäkään, ei tarvitse vaatiakaan eikä siellä laitoksissakaan ihmeitä tehdä. 

Minkä takia ihmisistä tuntuu olevan ok, että lapsia heitetään hemmetin kalliiseen sijoitukseen, mutta sitten taas kotiin annettavia palveluja vastustetaan? Ei saa antaa siivousapua, ei kotiapua, ei kyytejä lapsille yhteiskunnan puolesta, ei yhtään harkinnanvaraista taloudellista tukea. Vanhempien pitää kasvattaa ja itse pystyä, mutta se välimuoto eli perheen varsinainen tuki ollaan valmiita skippaamaan. Kertoohan tällainen asenne omaa tarinaansa myös meidän yhteiskunnasta. Meidän kansalaisten asenteesta. 

Ei vaan kirjoituksesi osoitti että olin nimen omaan oikeassa :) Täydellisesti ei jaksa kukaan, kuten sanoin, koska siitä lainaamassani viestissä oli kyse, että rutiineilla ja muilla normaaleilla asioilla saataisiin jokainen nepsykin kasvatettua "terveeksi". Ei saada. Eikä edes asioita "rullaamaan" kivasti.

Olen siis ihan sitä samaa mieltä että tukea pitäisi antaa silloin kun sille tarve on, ja varhaisessa vaiheessa, ja riittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon myöskin että kukaan ei jaksa sellaista lasta 24/7 kasvatella täydellisillä rutiineilla, ja sun muilla, joka ei yhtenäkään päivänä toimi samoin kuin jonain toisena. Ja tämä on fakta. Siihen tarvitaan kokonainen tiimi ja laitos.

Olet väärässä. Valtaosa ei varmasti jaksakaan, mutta on esimerkiksi omaishoitajia, jotka jaksaa. Siis nimenomaan nepsyjen omaishoitajia. Ei kaikki laita lapsiaan laitokseen. Eikä kenenkään tarvitse kasvattaa täydellisesti 24/7. Eihän niin toimita niissäkään perheissä, joissa on ns. normaaleja lapsia. Jokaisen perheen tulee löytää ne asiat, joihin täytyy panostaa satasella ja sitten taas ne asiat, joista voi löysätä. Myös nepsyjen kanssa. Täydellisyyttä ei vaadita keneltäkään, ei tarvitse vaatiakaan eikä siellä laitoksissakaan ihmeitä tehdä. 

Minkä takia ihmisistä tuntuu olevan ok, että lapsia heitetään hemmetin kalliiseen sijoitukseen, mutta sitten taas kotiin annettavia palveluja vastustetaan? Ei saa antaa siivousapua, ei kotiapua, ei kyytejä lapsille yhteiskunnan puolesta, ei yhtään harkinnanvaraista taloudellista tukea. Vanhempien pitää kasvattaa ja itse pystyä, mutta se välimuoto eli perheen varsinainen tuki ollaan valmiita skippaamaan. Kertoohan tällainen asenne omaa tarinaansa myös meidän yhteiskunnasta. Meidän kansalaisten asenteesta. 

Meillä on yhteiskunta, joka ajattelee, että huoltajilla on mahdollisuus jeesata arkeaan ostamalla siivousta tai kotiapua, kuljetuksia jne. Jotta voivat hoitaa nepsynsä kotona. Yhteiskunta ei ole valmis maksamaan näistä palveluista, joten niitä ei lastensuojelun työkaluista löydy. 

Meillä on myös yhteiskunta joka tukee lapsiperheitä varhaiskasvatuksella, neuvolalla, äitiyspakkauksella, perhe/äitiysvapailla, lapsilisillä, koululaitoksella, ilmaisella opiskelulla. Yhteiskunta joka tukee vammaisia kotiin erinäisillä avuilla, ja joka huostaanottelee lapsia, ja valehtelee että tukea ja apua on tarjottu, vaikka sitä ei ole tehty. Jostain syystä tuki puuttuu kokonaan tältä yhdeltä ryhmältä. On vain joko ei ole- apu, tai huostaanotto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itse päättäisitte näissä tilanteissa? Nämä eivät kerro kenestäkään yksittäisestä perheestä, vaan ovat ylivoimaisesti yleisimpiä syitä, miksi päädyn hakemaan huostaanottoa.

Yleisin:

Perheessä perheväkivaltaa toisen vanhemman osalta, uhri ei halua ottaa apua vastaan, eikä erota kumppanistaan. Lapset näkevät tätä väkivaltaa ja oireilevat.

2. Yleisin:

Joko toisella, tai molemmilla perheen aikuisilla on päihdeongelma. Apua ei haluta, katkolle ei suostuta, päihdepalveluja ei haluta. Kaikista avohuollon tukitoimista kieltäydytään.

Lapset puutteellisesti puettuja ja ruokittuja, usein myös hygienia laiminlyötyä. Usein näissä perheissä tapahtuu myös kuritusväkivaltaa.

3. Yleisin:

Palveluiden pettäminen. Lapsella vakavia mielenterveysongelmia joihin ei ole saanut apua ajoissa. Lapsi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Mielenterveyspalveluita ei ole saatavilla, osastot täynnä. Sosiaalityöntekijä ei voi kävellä lääkärin yli, vaihtoehdoiksi jää nostaa kädet pystyyn ja antaa lapsen satuttaa itseään tai muita, tai ottaa huostaan ja sitä kautta saada lapselle lain turvin apuja.

Ja kyllä, tämä viimeisin on minunkin mielestäni hanurista ja mt-palveluihin pitäisi satsata vaikka lainarahalla.

T. Sossuämmä

Mitä olet sossuna mieltä ennaltaehkäisevistä palveluista?

Täällä toinen sossu, joka toteaa, että tyypillistä sijaishuollon asiakasperheille on haluttomuus ottaa vastaan mitään ennaltaehkäiseviä tukia. Ei suostuta päihdearvioon, päihdehoitoon, psykiatrian arviointiin, perhetyöhön ei mihinkään. Vessan pesu ehkä kelpaisi ja lastenhoito, kun on niin raskasta hoitaa omia lapsia ja omaa kotia, mutta kun niillä se ongelma ei ratkea. Ei oman lapsen hoidosta myöskään makseta muuta kuin se lapsilisä tässä yhteiskunnassa, vaikka toisten lapsien hoidosta maksetaankin sijaisvanhemmalle. Ajatuksena kun on, että huoltaja elättää lapsensa. 

Miten käytännössä luulet esim. tuon perhetyön auttavan? Se, että joku sosionomi tulee istuskelemaan pariksi tunniksi sohvalle joka viikko,?”antaa neuvoja” ja narisee jos ei ole pullaa kahvin kanssa? Tää on aivan käsittämätön konsepti, eikä ennaltaehkäise yhtään mitään. Uupuneet vanhemmat tarvitsisivat sen levähdyshetken ja konkreettista apua eikä mitään lässytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon myöskin että kukaan ei jaksa sellaista lasta 24/7 kasvatella täydellisillä rutiineilla, ja sun muilla, joka ei yhtenäkään päivänä toimi samoin kuin jonain toisena. Ja tämä on fakta. Siihen tarvitaan kokonainen tiimi ja laitos.

Olet väärässä. Valtaosa ei varmasti jaksakaan, mutta on esimerkiksi omaishoitajia, jotka jaksaa. Siis nimenomaan nepsyjen omaishoitajia. Ei kaikki laita lapsiaan laitokseen. Eikä kenenkään tarvitse kasvattaa täydellisesti 24/7. Eihän niin toimita niissäkään perheissä, joissa on ns. normaaleja lapsia. Jokaisen perheen tulee löytää ne asiat, joihin täytyy panostaa satasella ja sitten taas ne asiat, joista voi löysätä. Myös nepsyjen kanssa. Täydellisyyttä ei vaadita keneltäkään, ei tarvitse vaatiakaan eikä siellä laitoksissakaan ihmeitä tehdä. 

Minkä takia ihmisistä tuntuu olevan ok, että lapsia heitetään hemmetin kalliiseen sijoitukseen, mutta sitten taas kotiin annettavia palveluja vastustetaan? Ei saa antaa siivousapua, ei kotiapua, ei kyytejä lapsille yhteiskunnan puolesta, ei yhtään harkinnanvaraista taloudellista tukea. Vanhempien pitää kasvattaa ja itse pystyä, mutta se välimuoto eli perheen varsinainen tuki ollaan valmiita skippaamaan. Kertoohan tällainen asenne omaa tarinaansa myös meidän yhteiskunnasta. Meidän kansalaisten asenteesta. 

Meillä on yhteiskunta, joka ajattelee, että huoltajilla on mahdollisuus jeesata arkeaan ostamalla siivousta tai kotiapua, kuljetuksia jne. Jotta voivat hoitaa nepsynsä kotona. Yhteiskunta ei ole valmis maksamaan näistä palveluista, joten niitä ei lastensuojelun työkaluista löydy. 

Meillä on myös yhteiskunta joka tukee lapsiperheitä varhaiskasvatuksella, neuvolalla, äitiyspakkauksella, perhe/äitiysvapailla, lapsilisillä, koululaitoksella, ilmaisella opiskelulla. Yhteiskunta joka tukee vammaisia kotiin erinäisillä avuilla, ja joka huostaanottelee lapsia, ja valehtelee että tukea ja apua on tarjottu, vaikka sitä ei ole tehty. Jostain syystä tuki puuttuu kokonaan tältä yhdeltä ryhmältä. On vain joko ei ole- apu, tai huostaanotto. 

Lapsiperheiden tukena on neuvola jo ennen lapsen syntymää. Lapsiperheitä jeesataan tiedollisesti ja ihan raha-avustuksin kuten lapsilisillä. Lapsiperheiden tukena on varhaiskasvatus ja koulu. Sosiaalitoimesta tarjotaan tarvittaessa kotipalvelua, perhetyötä, tukiperheitä, tukihenkilöistä. Piffataan harrastuksia ja tarjotaan vähvaraisille lomia. Koulumatkoihin on mahdollista saada apuja jos on tuen tarve esim. autismia tms. Koulu vääntyy vaikka mille vänkyrälle jotta jokainen erityisyss voitaisiin saada peruskoulusta läpi. Se mitä perheille ei haluta tarjota on henkilökuntaa koteihin. Jokainen voi palkata siivoojaa, lastenhoitajaa halutessaan. Yhteiskunta ei ala kenenkään koteja pitkäaikaisesti siivoilemaan. Kuljetuksin on kelataksi, koulutaksit, mutta ei jokaiseen muskariin ole yhteiskunnan kuljetusta. Myöskin perheen elatus on vanhempien asia hoitaa. Jos ei näillä, aivan järkyttävän mittavilla panoksilla saa arkea toimimaan, niin, että lapsella on siellä turvallista elää ja vanhemmat tukevat lapsen kasvua ja kehitystä ikätasoisesti huolehtimalla esim. koulunkäynnin ja terveydenhuollon totetutumisista, niin sitten siinä vanhemmuudessa on jotain vialla ja asia hoituu sijoituksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itse päättäisitte näissä tilanteissa? Nämä eivät kerro kenestäkään yksittäisestä perheestä, vaan ovat ylivoimaisesti yleisimpiä syitä, miksi päädyn hakemaan huostaanottoa.

Yleisin:

Perheessä perheväkivaltaa toisen vanhemman osalta, uhri ei halua ottaa apua vastaan, eikä erota kumppanistaan. Lapset näkevät tätä väkivaltaa ja oireilevat.

2. Yleisin:

Joko toisella, tai molemmilla perheen aikuisilla on päihdeongelma. Apua ei haluta, katkolle ei suostuta, päihdepalveluja ei haluta. Kaikista avohuollon tukitoimista kieltäydytään.

Lapset puutteellisesti puettuja ja ruokittuja, usein myös hygienia laiminlyötyä. Usein näissä perheissä tapahtuu myös kuritusväkivaltaa.

3. Yleisin:

Palveluiden pettäminen. Lapsella vakavia mielenterveysongelmia joihin ei ole saanut apua ajoissa. Lapsi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Mielenterveyspalveluita ei ole saatavilla, osastot täynnä. Sosiaalityöntekijä ei voi kävellä lääkärin yli, vaihtoehdoiksi jää nostaa kädet pystyyn ja antaa lapsen satuttaa itseään tai muita, tai ottaa huostaan ja sitä kautta saada lapselle lain turvin apuja.

Ja kyllä, tämä viimeisin on minunkin mielestäni hanurista ja mt-palveluihin pitäisi satsata vaikka lainarahalla.

T. Sossuämmä

Mitä olet sossuna mieltä ennaltaehkäisevistä palveluista?

Täällä toinen sossu, joka toteaa, että tyypillistä sijaishuollon asiakasperheille on haluttomuus ottaa vastaan mitään ennaltaehkäiseviä tukia. Ei suostuta päihdearvioon, päihdehoitoon, psykiatrian arviointiin, perhetyöhön ei mihinkään. Vessan pesu ehkä kelpaisi ja lastenhoito, kun on niin raskasta hoitaa omia lapsia ja omaa kotia, mutta kun niillä se ongelma ei ratkea. Ei oman lapsen hoidosta myöskään makseta muuta kuin se lapsilisä tässä yhteiskunnassa, vaikka toisten lapsien hoidosta maksetaankin sijaisvanhemmalle. Ajatuksena kun on, että huoltaja elättää lapsensa. 

Miten käytännössä luulet esim. tuon perhetyön auttavan? Se, että joku sosionomi tulee istuskelemaan pariksi tunniksi sohvalle joka viikko,?”antaa neuvoja” ja narisee jos ei ole pullaa kahvin kanssa? Tää on aivan käsittämätön konsepti, eikä ennaltaehkäise yhtään mitään. Uupuneet vanhemmat tarvitsisivat sen levähdyshetken ja konkreettista apua eikä mitään lässytystä.

Kukaan ei kske keittämään perhetyöntekijälle kahveja, mutta fiksu vanhempi kuuntelee mitä hänellä on sanottavaa. Jos perhetyöntekijä on kotona vaikkapa väkivallan käytön vuoksi, kannattaa siltä perhetyöntekijältä ottaa vastaa keinoja rajata ja kasvattaa lasta ilman väkivaltaa, niitäkin keinoja on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itse päättäisitte näissä tilanteissa? Nämä eivät kerro kenestäkään yksittäisestä perheestä, vaan ovat ylivoimaisesti yleisimpiä syitä, miksi päädyn hakemaan huostaanottoa.

Yleisin:

Perheessä perheväkivaltaa toisen vanhemman osalta, uhri ei halua ottaa apua vastaan, eikä erota kumppanistaan. Lapset näkevät tätä väkivaltaa ja oireilevat.

2. Yleisin:

Joko toisella, tai molemmilla perheen aikuisilla on päihdeongelma. Apua ei haluta, katkolle ei suostuta, päihdepalveluja ei haluta. Kaikista avohuollon tukitoimista kieltäydytään.

Lapset puutteellisesti puettuja ja ruokittuja, usein myös hygienia laiminlyötyä. Usein näissä perheissä tapahtuu myös kuritusväkivaltaa.

3. Yleisin:

Palveluiden pettäminen. Lapsella vakavia mielenterveysongelmia joihin ei ole saanut apua ajoissa. Lapsi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Mielenterveyspalveluita ei ole saatavilla, osastot täynnä. Sosiaalityöntekijä ei voi kävellä lääkärin yli, vaihtoehdoiksi jää nostaa kädet pystyyn ja antaa lapsen satuttaa itseään tai muita, tai ottaa huostaan ja sitä kautta saada lapselle lain turvin apuja.

Ja kyllä, tämä viimeisin on minunkin mielestäni hanurista ja mt-palveluihin pitäisi satsata vaikka lainarahalla.

T. Sossuämmä

Mitä olet sossuna mieltä ennaltaehkäisevistä palveluista?

Täällä toinen sossu, joka toteaa, että tyypillistä sijaishuollon asiakasperheille on haluttomuus ottaa vastaan mitään ennaltaehkäiseviä tukia. Ei suostuta päihdearvioon, päihdehoitoon, psykiatrian arviointiin, perhetyöhön ei mihinkään. Vessan pesu ehkä kelpaisi ja lastenhoito, kun on niin raskasta hoitaa omia lapsia ja omaa kotia, mutta kun niillä se ongelma ei ratkea. Ei oman lapsen hoidosta myöskään makseta muuta kuin se lapsilisä tässä yhteiskunnassa, vaikka toisten lapsien hoidosta maksetaankin sijaisvanhemmalle. Ajatuksena kun on, että huoltaja elättää lapsensa. 

Miten käytännössä luulet esim. tuon perhetyön auttavan? Se, että joku sosionomi tulee istuskelemaan pariksi tunniksi sohvalle joka viikko,?”antaa neuvoja” ja narisee jos ei ole pullaa kahvin kanssa? Tää on aivan käsittämätön konsepti, eikä ennaltaehkäise yhtään mitään. Uupuneet vanhemmat tarvitsisivat sen levähdyshetken ja konkreettista apua eikä mitään lässytystä.

Näinpä. Oma valvomiseni alkoi jo synnäriltä. Siellä ei henkilökunta antanut minun nukkua synnytyksen jälkeisinä päivinä eikä öinä silmäystäkään. Kolmantena yönä pyörryin, jolloion he viitsivät katsoa vauvaa 1,5h, jonka ajan sain nukkua. Sen jälkeen toivat takaisin kun sillä on nälkä eikä heidän antama maito kelvannut. siitä se 18v urakka sitten lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta sanon myöskin että kukaan ei jaksa sellaista lasta 24/7 kasvatella täydellisillä rutiineilla, ja sun muilla, joka ei yhtenäkään päivänä toimi samoin kuin jonain toisena. Ja tämä on fakta. Siihen tarvitaan kokonainen tiimi ja laitos.

Olet väärässä. Valtaosa ei varmasti jaksakaan, mutta on esimerkiksi omaishoitajia, jotka jaksaa. Siis nimenomaan nepsyjen omaishoitajia. Ei kaikki laita lapsiaan laitokseen. Eikä kenenkään tarvitse kasvattaa täydellisesti 24/7. Eihän niin toimita niissäkään perheissä, joissa on ns. normaaleja lapsia. Jokaisen perheen tulee löytää ne asiat, joihin täytyy panostaa satasella ja sitten taas ne asiat, joista voi löysätä. Myös nepsyjen kanssa. Täydellisyyttä ei vaadita keneltäkään, ei tarvitse vaatiakaan eikä siellä laitoksissakaan ihmeitä tehdä. 

Minkä takia ihmisistä tuntuu olevan ok, että lapsia heitetään hemmetin kalliiseen sijoitukseen, mutta sitten taas kotiin annettavia palveluja vastustetaan? Ei saa antaa siivousapua, ei kotiapua, ei kyytejä lapsille yhteiskunnan puolesta, ei yhtään harkinnanvaraista taloudellista tukea. Vanhempien pitää kasvattaa ja itse pystyä, mutta se välimuoto eli perheen varsinainen tuki ollaan valmiita skippaamaan. Kertoohan tällainen asenne omaa tarinaansa myös meidän yhteiskunnasta. Meidän kansalaisten asenteesta. 

Meillä on yhteiskunta, joka ajattelee, että huoltajilla on mahdollisuus jeesata arkeaan ostamalla siivousta tai kotiapua, kuljetuksia jne. Jotta voivat hoitaa nepsynsä kotona. Yhteiskunta ei ole valmis maksamaan näistä palveluista, joten niitä ei lastensuojelun työkaluista löydy. 

Meillä on myös yhteiskunta joka tukee lapsiperheitä varhaiskasvatuksella, neuvolalla, äitiyspakkauksella, perhe/äitiysvapailla, lapsilisillä, koululaitoksella, ilmaisella opiskelulla. Yhteiskunta joka tukee vammaisia kotiin erinäisillä avuilla, ja joka huostaanottelee lapsia, ja valehtelee että tukea ja apua on tarjottu, vaikka sitä ei ole tehty. Jostain syystä tuki puuttuu kokonaan tältä yhdeltä ryhmältä. On vain joko ei ole- apu, tai huostaanotto. 

Lapsiperheiden tukena on neuvola jo ennen lapsen syntymää. Lapsiperheitä jeesataan tiedollisesti ja ihan raha-avustuksin kuten lapsilisillä. Lapsiperheiden tukena on varhaiskasvatus ja koulu. Sosiaalitoimesta tarjotaan tarvittaessa kotipalvelua, perhetyötä, tukiperheitä, tukihenkilöistä. Piffataan harrastuksia ja tarjotaan vähvaraisille lomia. Koulumatkoihin on mahdollista saada apuja jos on tuen tarve esim. autismia tms. Koulu vääntyy vaikka mille vänkyrälle jotta jokainen erityisyss voitaisiin saada peruskoulusta läpi. Se mitä perheille ei haluta tarjota on henkilökuntaa koteihin. Jokainen voi palkata siivoojaa, lastenhoitajaa halutessaan. Yhteiskunta ei ala kenenkään koteja pitkäaikaisesti siivoilemaan. Kuljetuksin on kelataksi, koulutaksit, mutta ei jokaiseen muskariin ole yhteiskunnan kuljetusta. Myöskin perheen elatus on vanhempien asia hoitaa. Jos ei näillä, aivan järkyttävän mittavilla panoksilla saa arkea toimimaan, niin, että lapsella on siellä turvallista elää ja vanhemmat tukevat lapsen kasvua ja kehitystä ikätasoisesti huolehtimalla esim. koulunkäynnin ja terveydenhuollon totetutumisista, niin sitten siinä vanhemmuudessa on jotain vialla ja asia hoituu sijoituksella. 

Muuten hyvä mutt kirjoituksesi ei vastaa todellisuutta kuin muutamilta kohdiltaan. Eli pelkkää sinun haavettasi ja luulotteluasi, joka on todellisuudessa täysin paikkansapitämätön sepustus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itse päättäisitte näissä tilanteissa? Nämä eivät kerro kenestäkään yksittäisestä perheestä, vaan ovat ylivoimaisesti yleisimpiä syitä, miksi päädyn hakemaan huostaanottoa.

Yleisin:

Perheessä perheväkivaltaa toisen vanhemman osalta, uhri ei halua ottaa apua vastaan, eikä erota kumppanistaan. Lapset näkevät tätä väkivaltaa ja oireilevat.

2. Yleisin:

Joko toisella, tai molemmilla perheen aikuisilla on päihdeongelma. Apua ei haluta, katkolle ei suostuta, päihdepalveluja ei haluta. Kaikista avohuollon tukitoimista kieltäydytään.

Lapset puutteellisesti puettuja ja ruokittuja, usein myös hygienia laiminlyötyä. Usein näissä perheissä tapahtuu myös kuritusväkivaltaa.

3. Yleisin:

Palveluiden pettäminen. Lapsella vakavia mielenterveysongelmia joihin ei ole saanut apua ajoissa. Lapsi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Mielenterveyspalveluita ei ole saatavilla, osastot täynnä. Sosiaalityöntekijä ei voi kävellä lääkärin yli, vaihtoehdoiksi jää nostaa kädet pystyyn ja antaa lapsen satuttaa itseään tai muita, tai ottaa huostaan ja sitä kautta saada lapselle lain turvin apuja.

Ja kyllä, tämä viimeisin on minunkin mielestäni hanurista ja mt-palveluihin pitäisi satsata vaikka lainarahalla.

T. Sossuämmä

Mitä olet sossuna mieltä ennaltaehkäisevistä palveluista?

Täällä toinen sossu, joka toteaa, että tyypillistä sijaishuollon asiakasperheille on haluttomuus ottaa vastaan mitään ennaltaehkäiseviä tukia. Ei suostuta päihdearvioon, päihdehoitoon, psykiatrian arviointiin, perhetyöhön ei mihinkään. Vessan pesu ehkä kelpaisi ja lastenhoito, kun on niin raskasta hoitaa omia lapsia ja omaa kotia, mutta kun niillä se ongelma ei ratkea. Ei oman lapsen hoidosta myöskään makseta muuta kuin se lapsilisä tässä yhteiskunnassa, vaikka toisten lapsien hoidosta maksetaankin sijaisvanhemmalle. Ajatuksena kun on, että huoltaja elättää lapsensa. 

Miten käytännössä luulet esim. tuon perhetyön auttavan? Se, että joku sosionomi tulee istuskelemaan pariksi tunniksi sohvalle joka viikko,?”antaa neuvoja” ja narisee jos ei ole pullaa kahvin kanssa? Tää on aivan käsittämätön konsepti, eikä ennaltaehkäise yhtään mitään. Uupuneet vanhemmat tarvitsisivat sen levähdyshetken ja konkreettista apua eikä mitään lässytystä.

Näinpä. Oma valvomiseni alkoi jo synnäriltä. Siellä ei henkilökunta antanut minun nukkua synnytyksen jälkeisinä päivinä eikä öinä silmäystäkään. Kolmantena yönä pyörryin, jolloion he viitsivät katsoa vauvaa 1,5h, jonka ajan sain nukkua. Sen jälkeen toivat takaisin kun sillä on nälkä eikä heidän antama maito kelvannut. siitä se 18v urakka sitten lähti.

Missä sen lapsen isä oli?

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheiden tukena on neuvola jo ennen lapsen syntymää. Lapsiperheitä jeesataan tiedollisesti ja ihan raha-avustuksin kuten lapsilisillä. Lapsiperheiden tukena on varhaiskasvatus ja koulu. Sosiaalitoimesta tarjotaan tarvittaessa kotipalvelua, perhetyötä, tukiperheitä, tukihenkilöistä. Piffataan harrastuksia ja tarjotaan vähvaraisille lomia. Koulumatkoihin on mahdollista saada apuja jos on tuen tarve esim. autismia tms. Koulu vääntyy vaikka mille vänkyrälle jotta jokainen erityisyss voitaisiin saada peruskoulusta läpi. Se mitä perheille ei haluta tarjota on henkilökuntaa koteihin. Jokainen voi palkata siivoojaa, lastenhoitajaa halutessaan. Yhteiskunta ei ala kenenkään koteja pitkäaikaisesti siivoilemaan. Kuljetuksin on kelataksi, koulutaksit, mutta ei jokaiseen muskariin ole yhteiskunnan kuljetusta. Myöskin perheen elatus on vanhempien asia hoitaa. Jos ei näillä, aivan järkyttävän mittavilla panoksilla saa arkea toimimaan, niin, että lapsella on siellä turvallista elää ja vanhemmat tukevat lapsen kasvua ja kehitystä ikätasoisesti huolehtimalla esim. koulunkäynnin ja terveydenhuollon totetutumisista, niin sitten siinä vanhemmuudessa on jotain vialla ja asia hoituu sijoituksella. 

Kuvitteletko ihan oikeasti, että nämä palvelut toimivat käytännössä? Tässä on 25 sivua puhuttu siitä, kun palvelut EIVÄT vedä ja niitä EI saa, vaikka ne kuinka olisi lakipykäliin ja oikeuksiin kirjattu. Lähdetään pelkästään jo siitä, että lastensuojelun tulisi soittaa 7 arkipäivän sisällä. Ei toimi käytännössä. Palvelutarpeen arviointi tulee tehdä 3 kuukauden sisällä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että 3 kk sisällä tehdään päätös vasta siitä, aloitetaanko ylipäänsä lastensuojeluasiakkuutta. Tämän jälkeen niistä palveluista päätetään, jos ylipäänsä löytyy sosiaalityöntekijöitä. Sitten niitä palveluja odotetaan ja saadaan, JOS saadaan. Nykypäivänä esimerkiksi kotiapua on miltei mahdoton saada. Tunnen yhden ainoan perheen, jonne sitä väliaikaisesti annettiin. Tukiperheisiin on VUOSIEN jonot. Tukihenkilön voi saada hyvällä tuurilla. Harrastusrahaa ja "lomarahaa" voi saada harkinnanvaraisesti, jos saa toimeentulotukea. Ei sossu auta taloudellisesti niitä, jotka eivät toimeentulotukea saa. Ei toki tarvitsekaan tukea, mutta ihmisillä on ihmeellisiä oletuksia siitä, kuinka lastensuojelusta syydetään rahaa.

Koulumatkoihin ei todellakaan saa helposti tukea, valtaosa maksaa sen ihan itse. Kunnilla on eri vaatimuksia näihin. Kela-taksin omavastuu on 300 euroa. Sitäkään ei saa tuosta vaan, vaan siihen vaaditaan lääkärinlausunto. Tämä on ymmärrettävää, tietenkin. Mutta jos lapsella ei ole vielä esimerkiksi diagnoosia niin sepäs saattaa tyssätä siihen. Iso osa työskentelee matalapalkka-alalla, joten jatkuva lastenhoito, siivouspalvelu jne on taloudellisesti mahdotonta monelle. Ja ei, en todellakaan tarkoita, että yhteiskunnan pitäisi maksaa tämä kaikki, mutta selkeästi siellä päässä nyt kirjoittelee joku, jolla ei ole aiheesta minkäänlaista käytännön kokemusta. Jos noita mainitsemiasi palveluja saisi ihan oikeasti ja vielä oikeaan aikaan niin asiat olisivat monessa perheessä aivan toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjotaan tukihenkilöä, kun perhe tarvitsisi käytännön kotiapua tai ihan vaan rahaa. Tarjotaan perhetyötä, kun perhe tarvitsisi osaavan nepsyvalmentajan. Todella monista asioista lastensuojelu vain toteaa 'ei kuulu meidän palveluihin'. Ei se lapsi saa vaikkapa psykiatrista hoitoa sen paremmin huostaanotettuna kuin kotonaankaan. Lastensuojelun keinovalikoima tuntuu olevan ihmeen kapea, vaikka pitäisi auttaa perhettä kaikin mahdollisin keinoin. Ihan samalla rahalla tai vähemmälläkin kuin mitä käytetään perinteisiin lastensuojelun palveluihin, voisi tarjota vaikka mitä muuta, kun vaan joku taho päättäisi käyttää rahan siihen.

Raha nyt ei niitä ongelmia poista, mutta olen täysin samaa mieltä nepsyvalmentajasta. Ylipäänsä ajattelen, että nepsyosaaminen tulisi olla pakollinen osa psykiatrian ja sosiaalialan koulutuksessa ja tätä kunnat / kaupungit voisivat ostaa myös yrityksiltä. Se on kallis ja sehän se ongelma onkin, että rahaa laitetaan ns. vääriin asioihin. Nepsyvalmennuksen ja muiden kohdennettujen tukitoimien avulla säästettäisiin pitkässä juoksussa myös yhteiskunnan varoja. Tämä ei tietenkään ole sen yksittäisten sosiaalityöntekijän tai perhetyöntekijän vika, mutta ongelmana on nimenomaan tuo kapea keinovalikoima. Ensin haetaan syytä vanhemmista ja kun sitä ei löydetä niin ei keksitäkään enää miten perhettä voisi tukea. Ja jos syytä ei löydetä kotoa, voidaan sulkea asiakkuus, koska lastensuojelullisia perusteita ei ole ja taas perhe on lähtöpisteessä. 

Lapsellani diagnosoitiin ADD seiskaluokalla. Oman toiminnan ohjaamisen haasteita on ollut niin kauan kuin muistan. Meitä vanhempia ei kukaan ole syyttänyt, eikä syynännyt, vaikka olemme TADAA: eroperhe. Päinvastoin, koulu, psykologi ja erityisopettaja ovat useita kertoja erityisesti kiittäneet kodin tuesta lapselle koulun käynnissä ym. Ja alkoholiakin juodaan silloin tällöin, silti, ei lasua niskassa.

Valmennusta ei kyllä ole tarjolla, se on totta. Yritämme itse auttaa opiskelutekniikoiden ja muistitekniikoiden kanssa. Tähänhän on erilaisten oppijoiden järjestökin josta voi etsiä apua..

Onneksi olkoon! Jo pelkkä tutkimuksiin pääsy on ainakin täällä pitkässä kuusessa. Ja usein vasta se diagnoosi tuo ymmärrystä myös kouluun. Koulujen resursseissa on muuten valtavia eroja, samoin psykiatrisissa palveluissa.

TADAA! Tässähän ei ollut kyse siitä, että lasun asiakkaat kokisivat olevansa lasun kynsissä vaan nimenomaan siitä, että haluaisivat apua, mutteivat saa.

 

No lasta on koulumatkalla luotsattu eteenpäin kotoa käsin jo vuosia ennen mitään diagnoosia. Tarkistetaan läksyt yhdessä joka päivä (jos niitä on, jos ei niin katsotaan tunnilla käsitelty asia läpi), valmistaudutaan kokeeseen etsimällä aiheeseen sopivia dokumentteja netistä ja tekemällä harjoituskokeita. Opeteltu on muistiinpanot, ajatuskartat, kuvakortit jne. Motivoidaan viikkorahalla jonka ehtona kotityöt ja koulutyöt. Uni, liikunta, ulkoilma, säännöllisyys. Ihan fiilispohjalta haettu ratkaisuja, netistä etsitty tietoa, ollaan erilaiset oppijat toiminnassa mukana.... Ja molemmat olemme siis päivätyössä.

Niin? Näinhän vanhempien tulee toimia. Tässä ketjussa keskustellaan lasusta. Ja ihan noin yleisenä huomautuksena, on myös valtavia eroja siinä, että kuinka vaikeita oireita ovat. Jo add ja adhd ovat eri asioita, vaikka ne adhd:n alle nykyään menevätkin. Vai kokeilemalla tietää mikä auttaa juuri itseä tai omaa lasta. Jo pelkkä lääke on parhaimmillaan älyttömän iso tuki. Samoin koulun tuki tai sen puute. On myös ihan eri asia saada diagnoosi varhain versus siihen, että sen saa pahimmillaan aikuisena. Silloin asiat ovat jo ehtineet usein kärjistyä ja itsetunto murentua.

Usein vain siellä nepsylapsen kodissa on nepsyvanhempi tai vanhemmat ja elämä sen mukaista.

Niin, toki huomasin jo ensimmäisestä viestistäsi, että tarkoituksena oli lällätellä omaa "paremmuutta" muille. Tai siltä se ainakin kuulosti. On totta, että nepsyille vanhemmuus aiheuttaa (etenkin hoitamattomana) haasteita, mutta se tuo myös valtavasti ymmärrystä siihen kuinka omaa lasta pystyisi parhaiten tukemaan. 

Mitä ihmettä, miksi olisin kommentoinut noin? Siis manannut omalle lapselleni jotain huonoa tulevaisuutta. Nyt haukut väärää puuta, minä haluan uskoa, että häiriön kanssa oppii tulemaan toimeen ja vähintään kiertämään sen heikkouden jos ei vallan kääntämään sen vahvuudeksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mikäli nepsy-häiriö aiheuttaa tarpeen lapsen ottamiseen huostaan, on kotona joko jotain muutakin mennyt pieleen tai sitten häiriö on niin vaikea, että huostaaminen voi olla hyvä yritys kääntää tilanne parempaan.

Ei tarvitse olla kotona minkään mennyt pieleen että nepsy otetaan huostaan. Ihan riittää se ettei vanhempi ole saanut tilanteeseen mitään tukea, ja on siksi uupunut. Se ei ole vanhemman vika se uupuminen.

jep, sivuutit viimeisen virkkeen koska aihe vaikuttaa saavan sinut niin kierroksille, ettei järkevää keskustelua pysty saamaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

ei tarvitsekaan, kyllä ihan tavallisen perheen lapsen mielenterveys voi oireilla. Mutta eikö silloin jos nuori on itsetuhoinen tai väkivaltainen, ole ihan paikallaan sijoittaa hänet jonnekin missä hän on turvassa itseltään (ja nyt en ota kantaa epäonnistumisiin yksittäisten nuorten kohdalla)? Ja muun perheen kannalta myös, näitä tarinoita on ihan liikaa kun pikkusisarus on ottanut turpiinsa säännöllisesti isommaltaan jonka on vaan haluttu asuvan sitkeästi kotona.

Mutta eihän tuohon tarvita huostaanottoa.

Mitä tässä niin kuin ajetaan takaa? Kodinhoitaja kaikille perheille, joissa lasten kanssa haasteita ja mitä se sitten tekisi? Siivoaisi ainakin, kuskaisi lapsia, terapoisi nepsyt? Vai useampi ammattilainen kotiin? Mitä käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eipä mitään, ymmärrän täysin kuinka nepsy-lapsi saattaisi olla huoltajalle niin vaikeasti hallittava, että voimat loppuu. Kaikki eivät suhtaudu lääkkeisiin kovin huolettomasti, en itsekään, ja valmennus, terapia ym on pitkä tie. Siksi ajattelen, että jos tilanne menee kestämättömäksi voi sijoitus olla kaikille osapuolille käänne parempaan. Mutta sitä ennen pitää tehdä voitava, eikä nojata diagnoosiin, heittää hanskoja tiskiin heti ja syytellä lastensuojelua ym viranomaisia jotka tekevät parhaansa lain ja resurssien puitteissa.

Okei..sulla on kyllä hämmästyttävän ylimielinen asenne add:n vanhemmaksi. Pahimpiahan yleensä onkin ne, joilla asiat menee virtaviivaisesti tiettyä kaavaa pitkin. Silloin on helppo ajatella, että oman hyvyyden takia tässä asiat etenee näin mallikkaasti ja muut vanhemmat ei edes yritä, kun haasteita on niin paljon. Usein murrosikä on nepsyille käännekohta ja asiat muuttuvat todella haastaviksi siinä vaiheessa. Toivotaan toki, että teille ei käy niin. Teillä on selkeästi ainakin vielä lievät oireet. Toisinaanhan diagnoosit ovat myös virheellisiä. Se, että käyttää tai antaa lapsen käyttää adhd-lääkkeitä ei tarkoita, että lääkkeisiin suhtautuisi kevyesti. Itse olen ns. lääkevastainen, mutta tiedän kokemuksesta, että adhd-lääke mullisti maailman. Jos olisin saanut sen käyttööni seiskalla niin kaikki olisi ollut niiiiin paljon helpompaa! Vielä lastensuojelusta sen verran, että tällä hetkellähän lasu ei toimi lain puitteissa, koska resursseja ei ole. Voit mennä lukemaan vaikka lastensuojelulakia ja etsiä ihmisten kokemuksia, jolloin havaitset epäkohdat itsekin.  Hienoa toki, jos teidän kunnassa kaikki toimii mallikkaasti, niitäkin kuntia varmasti on. 

Mistä sinä päättelet lievät oireet?

Mikä asenteessani on ylimielistä? Ai se että sanon, ettei nepsynuoren kanssa asia välttämättä ole niin yksinkertainen kuin että no hei, antakaa sille pennullenne lääkkeet, mitä valitatte? Useimmat haluaa lääkehoitoa vältellä niin kauan kuin muita keinoja on vielä kokeilematta. Tai että tiedostan sen, ettei valmennuksiin ole helppo päästä ja niiden vaikuttavuus vie tietenkin kuukausia?  Eihän siinä vaiheessa ole muuta vaihtoehtoa kun kääntää jokainen kivi ja koittaa pitää se pää pinnalla koulunkäynnin ym suhteen omin voimin. Tämä nyt vaan on haaste mikä meidät on kohdannut ja pakko on vaan tehdä asian kanssa parhaansa ja katsoa mihin se riittää. Se ei ole lastensuojelun, ei yhteiskunnan, ei koulun eikä minkään muunkaan vika. Se on meitä kohdannut onnettomuus.

Minä en vaan ihan ymmärrä miksi sijoituksen kanssa laitetaan niin saakelisti hanttiin jos tilanne on edennyt siihen pisteeseen, ettei lasta saa kouluun, ei kotiin, tai nukkuu päivät, vetää heinää tai nuuskii tinneriä, itkee itsetuhoisena, resuaa väkivaltaisena... Eihän se nuori silloin voi hyvin ja se tarvitsee apua! Mikä se sitten olisi se vaihtoehto? Kotiin laitoksen resurssit eli ruokahuolto, vartija, ammattiterapeutti, nuoriso-ohjaaja, koulunkäynniohjaaja?

Sanottakoon, että tiedän ja tunnen useita nuoria joiden elämän meidän kylän yksityiseen lastensuojeluyksikköön sijoittaminen on pelastanut. Ja siellä on ihan tavallista perhettä ja todella rikkonaista taustaa, molempia. En työskentele yksikössä enkä edes alalla, mutta tämä pariskunta (jota en henkilökohtaisesti tunne) tekee mielettömän upeaa työtä lasten ja nuorten parissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

ei tarvitsekaan, kyllä ihan tavallisen perheen lapsen mielenterveys voi oireilla. Mutta eikö silloin jos nuori on itsetuhoinen tai väkivaltainen, ole ihan paikallaan sijoittaa hänet jonnekin missä hän on turvassa itseltään (ja nyt en ota kantaa epäonnistumisiin yksittäisten nuorten kohdalla)? Ja muun perheen kannalta myös, näitä tarinoita on ihan liikaa kun pikkusisarus on ottanut turpiinsa säännöllisesti isommaltaan jonka on vaan haluttu asuvan sitkeästi kotona.

Mutta eihän tuohon tarvita huostaanottoa.

Mitä tässä niin kuin ajetaan takaa? Kodinhoitaja kaikille perheille, joissa lasten kanssa haasteita ja mitä se sitten tekisi? Siivoaisi ainakin, kuskaisi lapsia, terapoisi nepsyt? Vai useampi ammattilainen kotiin? Mitä käytännössä?

Ajatus varmaan on, että koska ei itse pärjää oman lapsensa kanssa, tulisi yhteiskunnan kustantaa perheelle kodinhoitaja, autokuski ja terapeutti. Lisäksi lisää rahaa. Harmi, että tämän kaltainen lastensuojelu ei oikein saa kannatusta poliittisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

ei tarvitsekaan, kyllä ihan tavallisen perheen lapsen mielenterveys voi oireilla. Mutta eikö silloin jos nuori on itsetuhoinen tai väkivaltainen, ole ihan paikallaan sijoittaa hänet jonnekin missä hän on turvassa itseltään (ja nyt en ota kantaa epäonnistumisiin yksittäisten nuorten kohdalla)? Ja muun perheen kannalta myös, näitä tarinoita on ihan liikaa kun pikkusisarus on ottanut turpiinsa säännöllisesti isommaltaan jonka on vaan haluttu asuvan sitkeästi kotona.

Mutta eihän tuohon tarvita huostaanottoa.

Mitä tässä niin kuin ajetaan takaa? Kodinhoitaja kaikille perheille, joissa lasten kanssa haasteita ja mitä se sitten tekisi? Siivoaisi ainakin, kuskaisi lapsia, terapoisi nepsyt? Vai useampi ammattilainen kotiin? Mitä käytännössä?

Ajatus varmaan on, että koska ei itse pärjää oman lapsensa kanssa, tulisi yhteiskunnan kustantaa perheelle kodinhoitaja, autokuski ja terapeutti. Lisäksi lisää rahaa. Harmi, että tämän kaltainen lastensuojelu ei oikein saa kannatusta poliittisesti.

Itseasiassa mun naapurille nykyään kustannetaan juurikin noi asiat, mutta hän onkin nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheiden tukena on neuvola jo ennen lapsen syntymää. Lapsiperheitä jeesataan tiedollisesti ja ihan raha-avustuksin kuten lapsilisillä. Lapsiperheiden tukena on varhaiskasvatus ja koulu. Sosiaalitoimesta tarjotaan tarvittaessa kotipalvelua, perhetyötä, tukiperheitä, tukihenkilöistä. Piffataan harrastuksia ja tarjotaan vähvaraisille lomia. Koulumatkoihin on mahdollista saada apuja jos on tuen tarve esim. autismia tms. Koulu vääntyy vaikka mille vänkyrälle jotta jokainen erityisyss voitaisiin saada peruskoulusta läpi. Se mitä perheille ei haluta tarjota on henkilökuntaa koteihin. Jokainen voi palkata siivoojaa, lastenhoitajaa halutessaan. Yhteiskunta ei ala kenenkään koteja pitkäaikaisesti siivoilemaan. Kuljetuksin on kelataksi, koulutaksit, mutta ei jokaiseen muskariin ole yhteiskunnan kuljetusta. Myöskin perheen elatus on vanhempien asia hoitaa. Jos ei näillä, aivan järkyttävän mittavilla panoksilla saa arkea toimimaan, niin, että lapsella on siellä turvallista elää ja vanhemmat tukevat lapsen kasvua ja kehitystä ikätasoisesti huolehtimalla esim. koulunkäynnin ja terveydenhuollon totetutumisista, niin sitten siinä vanhemmuudessa on jotain vialla ja asia hoituu sijoituksella. 

Kuvitteletko ihan oikeasti, että nämä palvelut toimivat käytännössä? Tässä on 25 sivua puhuttu siitä, kun palvelut EIVÄT vedä ja niitä EI saa, vaikka ne kuinka olisi lakipykäliin ja oikeuksiin kirjattu. Lähdetään pelkästään jo siitä, että lastensuojelun tulisi soittaa 7 arkipäivän sisällä. Ei toimi käytännössä. Palvelutarpeen arviointi tulee tehdä 3 kuukauden sisällä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että 3 kk sisällä tehdään päätös vasta siitä, aloitetaanko ylipäänsä lastensuojeluasiakkuutta. Tämän jälkeen niistä palveluista päätetään, jos ylipäänsä löytyy sosiaalityöntekijöitä. Sitten niitä palveluja odotetaan ja saadaan, JOS saadaan. Nykypäivänä esimerkiksi kotiapua on miltei mahdoton saada. Tunnen yhden ainoan perheen, jonne sitä väliaikaisesti annettiin. Tukiperheisiin on VUOSIEN jonot. Tukihenkilön voi saada hyvällä tuurilla. Harrastusrahaa ja "lomarahaa" voi saada harkinnanvaraisesti, jos saa toimeentulotukea. Ei sossu auta taloudellisesti niitä, jotka eivät toimeentulotukea saa. Ei toki tarvitsekaan tukea, mutta ihmisillä on ihmeellisiä oletuksia siitä, kuinka lastensuojelusta syydetään rahaa.

Koulumatkoihin ei todellakaan saa helposti tukea, valtaosa maksaa sen ihan itse. Kunnilla on eri vaatimuksia näihin. Kela-taksin omavastuu on 300 euroa. Sitäkään ei saa tuosta vaan, vaan siihen vaaditaan lääkärinlausunto. Tämä on ymmärrettävää, tietenkin. Mutta jos lapsella ei ole vielä esimerkiksi diagnoosia niin sepäs saattaa tyssätä siihen. Iso osa työskentelee matalapalkka-alalla, joten jatkuva lastenhoito, siivouspalvelu jne on taloudellisesti mahdotonta monelle. Ja ei, en todellakaan tarkoita, että yhteiskunnan pitäisi maksaa tämä kaikki, mutta selkeästi siellä päässä nyt kirjoittelee joku, jolla ei ole aiheesta minkäänlaista käytännön kokemusta. Jos noita mainitsemiasi palveluja saisi ihan oikeasti ja vielä oikeaan aikaan niin asiat olisivat monessa perheessä aivan toisin. 

Näin sossuna teen jatkuvasti päätöksiä esim. kotipalvelusta ja kotipalvelun työntekijät tekevät pitkää päivää hyvin ylityöllistettyinä. Kyllä niitä palveluita saa ja niitä annetaan, mutta tarpeeseen. Jos vaihtoehtona on vaikka monikkoperhe, jonne on vasta syntynyt kolmoset ja yhden isomman lapsen perhe, jossa äiti on kotona, niin kumpaan luulet kotipalvelun menevän? Tukiperheet ovat vapaaehtoisia taviksia, heistä tulee aina olemaan pulaa, lisäksi heitäkin pyritään ohjaamaan etenkin yhden vanhemman perheisiin. Harkinnanvaraista toimeentulotukea voi saada myös ilman perustoimeentulotukea, mutta perustoimeentulotukea pitää hakea ensin. Ei haittaa vaikka siitä on kielteinen päätös. Harkinnanvarainen edellyttää perusteltua tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Näin sossuna teen jatkuvasti päätöksiä esim. kotipalvelusta ja kotipalvelun työntekijät tekevät pitkää päivää hyvin ylityöllistettyinä. Kyllä niitä palveluita saa ja niitä annetaan, mutta tarpeeseen. Jos vaihtoehtona on vaikka monikkoperhe, jonne on vasta syntynyt kolmoset ja yhden isomman lapsen perhe, jossa äiti on kotona, niin kumpaan luulet kotipalvelun menevän? Tukiperheet ovat vapaaehtoisia taviksia, heistä tulee aina olemaan pulaa, lisäksi heitäkin pyritään ohjaamaan etenkin yhden vanhemman perheisiin. Harkinnanvaraista toimeentulotukea voi saada myös ilman perustoimeentulotukea, mutta perustoimeentulotukea pitää hakea ensin. Ei haittaa vaikka siitä on kielteinen päätös. Harkinnanvarainen edellyttää perusteltua tarvetta.

Niitä palveluja voi joutua odottamaan kuukausipalkalla. Ylipäänsä sitä päätöstä palveluista. Kyllä sulla on sossuna pää pyllyssä, jos ihan oikeasti kuvittelet, että palveluja saa niiden tarvitsemalla tavalla. Toki tiedän sen, että osassa kunnissa niitä palveluja on tarjolla paremmin, mutta suurissa kaupunkeissa ei. Tiedän kymmeniä lastensuojelun asiakkaita, mutta yhteen ainoaan perheeseen on lasun kautta saatu täällä kotiapua. Siinä perheessä oli kahdet kaksoset plus isompia lapsia ja muitakin haasteita kuin pelkät monikot. Harkinnanvaraista voi saada, jos tulot ylittää nipinnapin toimeentulotuen. Näin täällä on ohjeistettu. En tiedä, onko kunnilla korvamerkittyjä määrärahoja, jonka vuoksi osa saa palveluja paremmin, mutta tämä paikkakunta on jatkuvasti uutisissa huonojen palvelujen vuoksi. Ei siis ole pelkkää minun kuvitelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sossuna teen jatkuvasti päätöksiä esim. kotipalvelusta ja kotipalvelun työntekijät tekevät pitkää päivää hyvin ylityöllistettyinä. Kyllä niitä palveluita saa ja niitä annetaan, mutta tarpeeseen. Jos vaihtoehtona on vaikka monikkoperhe, jonne on vasta syntynyt kolmoset ja yhden isomman lapsen perhe, jossa äiti on kotona, niin kumpaan luulet kotipalvelun menevän? Tukiperheet ovat vapaaehtoisia taviksia, heistä tulee aina olemaan pulaa, lisäksi heitäkin pyritään ohjaamaan etenkin yhden vanhemman perheisiin. Harkinnanvaraista toimeentulotukea voi saada myös ilman perustoimeentulotukea, mutta perustoimeentulotukea pitää hakea ensin. Ei haittaa vaikka siitä on kielteinen päätös. Harkinnanvarainen edellyttää perusteltua tarvetta.

Niitä palveluja voi joutua odottamaan kuukausipalkalla. Ylipäänsä sitä päätöstä palveluista. Kyllä sulla on sossuna pää pyllyssä, jos ihan oikeasti kuvittelet, että palveluja saa niiden tarvitsemalla tavalla. Toki tiedän sen, että osassa kunnissa niitä palveluja on tarjolla paremmin, mutta suurissa kaupunkeissa ei. Tiedän kymmeniä lastensuojelun asiakkaita, mutta yhteen ainoaan perheeseen on lasun kautta saatu täällä kotiapua. Siinä perheessä oli kahdet kaksoset plus isompia lapsia ja muitakin haasteita kuin pelkät monikot. Harkinnanvaraista voi saada, jos tulot ylittää nipinnapin toimeentulotuen. Näin täällä on ohjeistettu. En tiedä, onko kunnilla korvamerkittyjä määrärahoja, jonka vuoksi osa saa palveluja paremmin, mutta tämä paikkakunta on jatkuvasti uutisissa huonojen palvelujen vuoksi. Ei siis ole pelkkää minun kuvitelmaa. 

Niin meillä on kuntia, joissa palvelutarpeen arvio tehdään lakisääteisessä ajassa ja kuntia, joissa se tehdään puoli vuotta myöhässä. Meillä on kuntia, joissa lastensuojelun sossulla on 30 asiakasta ja kuntia, joissa se asiakasmäärä voi olla 100. Monet muutkin kunnalliset palvelut ovat toisissa kunnissa hoidettu hyvin ja toisissa täysin retuperällä.