Itkettää, laihdutus AiNa epäonnistumistuu! Bmi 37 jos vuosia, vaikka olen 6 vuotta yrittänyt laihduttaa! :( mikä avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihn valitettavasti auta kuin itsekuri.

Sitä ei löydy.

Kun hermot menee, niin loppuu laihdutuskin.

Elämän pitäisi olla tasaista ja onnellista, että onnistuisin.

Aina, aina, johonkin menee hermo, yleensä lapsiin, ja pian lohdutan itseäni jollain ihanalla syötävällä. Jos kotona ei ole, niin sitten raivoissani haen kaupasta. Ap

Olisiko mahdollista korvata tuo lohdutus jollain muulla ? Onko sinussa marttyyrin vikaa ? Mahdollistatko lihavuutesi sillä ajatuksella, että "ihan sama en jaksa välittää" kun tulee heikko hetki ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Jätin ensimmäiseksi pois kaiken sokerin, perunan, riisin ja pastan. Tilalle paljon kasviksia eri tavoin valmistettuna, sopivasti proteiinia ja hiukan rasvaa. Esim. kasviswokkia kanalla, kalalla tai kananmunalla terästettynä. Marjoja, raejuustoa, pähkinöitä ja siemeniä lisäksi. Ja raikasta vettä aterioiden välillä niin, että siitä kertyy n. 1,5 l päivässä. Aterialla vain pieni vesiannos. Teen päivän ruoat valmiiksi mitattuina annoksina jääkaappiin, joten töihinkin on helppo ottaa eväät mukaan ja syödä säännöllisin väliajoin (neljä kertaa päivässä). Punnitsen ainekset edelleen, vaikka tiedänkin noin silmämääräisesti annoskoon.

Tällä systeemillä lähti kuukaudessa n. 7-8 kiloa, lähinnä nestekertymää, mutta matka on jatkunut parinkymmenen kilon verran jo puolitoista vuotta.

Jos kilot tulevat takaisin, on repsahdettu kunnolla. Tällä ruokavaliolla ei todellakaan liho takaisin, jos sitä noudattaa.

Ja siellä on taas ikuinen karppaajan läskikierre valmis. Ei saatana että pyöritän päätäni ainakun näen lihavalle suositeltavan karppaamista. Mutta nää on niin helvetin tyhmiä ettei niihin mikään puhe auta, parin vuoden ja muutaman epäonnistuneen karppauskauden jälkeen BMI on yli 40.

On muitakin syömishäiriöitä, kuin anoreksia. Kuten ahmimishäiriö, ja se sinulla selvästikin on. Paikkaat tunne-elämän ongelmia ahmimalla kaikkea lihottavaa moskaa. Et näe ongelman johtuvan itsestäsi, vaan haet tekosyitä ja selityksiä, miksi sinun on ihan pakko ahmia. Sitten ahdistut lisää, kun lihot ja haet jälleen oikeutusta ahmimiselle.

Jos et näe tässä mitään ongelmaa, vaan kuvittelet avun tulevan taikasauvan heilautuksella ilman, että sinun tarvitsee itse tehdä mitään korjausliikettä, niin et onnistu. Hae ammattiapua.

Uskokaa nyt mammat. Kilo kasviksia päivässä muutamaan syönti kertaan päivässä jaoteltuna ja on ihan sama mitä sen jälkeen syöt. Kilot lähtee.

Mies54v

Ap, pysyvä elämänmuutos ja iso laihdutus vaatii ammattiapua, hae sitä parhaasi mukaan, jos mahdollista niin myös omalla rahalla. Ehkä tämäkin herättää: sinun ikäisesi ystäväni joka oli pahasti ylipainoinen, kuoli sydänkohtaukseen viime vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap toi johtuu vaan siitä että et ole oikeasti edes yrittänyt vaan valehdellut itselles ettei onnaa kun oikeasti et viitsi yrittää. Ei ne kilot kolmessa päivässä putoa. Muutokseen on varattava pari vuotta aikaa ja sulta puuttuu pitkäjänteisyys ja vaivannäkö.

Mistä niitä saa? Vaivannäköä ja pitkäjänteisyyttä? Inhottavaa, kun olet 3 päivää raatanut nälissään ja lähtee joku 300g.

Miten sellaista ihmiset jaksaa vuodesta toiseen? ihmettelen

EI LAIHDUTTAESSA TARVITSE OLLA NÄLISSÄÄN.

Lihavan ihmisen peruskulutus on herkästi mitä tahansa 2100-2800 kcal välillä.

Kyllä siinä syödä saa, ja silti on kalorivaje.

Eikä tartte olla vhh tai syödä rasvatonta mautonta ruokaa.

Totta kai on nälkä, jos syö liian vähän tai liian kevyesti.

Muistakaa ne täysjyväkuidut, protsku ja hyvä rasva kasvisten lisäksi. Pitää kombona nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihn valitettavasti auta kuin itsekuri.

Sitä ei löydy.

Kun hermot menee, niin loppuu laihdutuskin.

Elämän pitäisi olla tasaista ja onnellista, että onnistuisin.

Aina, aina, johonkin menee hermo, yleensä lapsiin, ja pian lohdutan itseäni jollain ihanalla syötävällä. Jos kotona ei ole, niin sitten raivoissani haen kaupasta. Ap

Olisiko mahdollista korvata tuo lohdutus jollain muulla ? Onko sinussa marttyyrin vikaa ? Mahdollistatko lihavuutesi sillä ajatuksella, että "ihan sama en jaksa välittää" kun tulee heikko hetki ?

Kyllä. Ja heikkoja hetkiä voi tulla kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä. Tänään olen aloittanut laihduttaa, mutta luovutin jo vaikka klo on vasta 11. (heräsin klo 4)

Olen syönyt riisiä ja kanaa, tomaattia,baania 2 sämpylää juustolla, kävin aamu 8 kaupassa, ostin sipsiä ja dippiä, suklaakeksejä. Nyt päätin, että huomenna alkaa ja kestän sitä laihdutusta sen vuoden ja lähtee 35kg! Olen käynyt 3 kertaa punnitseen itseni tänään.

Mutta toisaalta epäilen jo valmiiksi, että mitenhän se huomenna käy, onko kiva vai huono päivä. Näin mun vapaapäivät menee, etsiessä netissä erilaisia dieettejä sekä lopulta kuitenkin repsahtaen

Ap

Mikset sä ap nyt vaan unohda vaikka vuodeksi sen laihdutuksen ja sen sijaan muuta elintapoia pikku hiljaa?

Ensi lisää vaikka lounaalle kasviksia. Kun se 5 viikon päästä sujuu, lisää päivälliselle.

Seuraavaksi vaikka lisää pikku hiljaa pähkinöitä tai opettele syömään tasapainoinen aamupala.

Kun se normaali syöminen sujuu, niin voit alkaa miettiä kalorivajetta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, pysyvä elämänmuutos ja iso laihdutus vaatii ammattiapua, hae sitä parhaasi mukaan, jos mahdollista niin myös omalla rahalla. Ehkä tämäkin herättää: sinun ikäisesi ystäväni joka oli pahasti ylipainoinen, kuoli sydänkohtaukseen viime vuonna.

Kuolisinkin, niin vihdoin haudassa olisin laiha. Sopisin kauneusihanteeseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

On muitakin syömishäiriöitä, kuin anoreksia. Kuten ahmimishäiriö, ja se sinulla selvästikin on. Paikkaat tunne-elämän ongelmia ahmimalla kaikkea lihottavaa moskaa. Et näe ongelman johtuvan itsestäsi, vaan haet tekosyitä ja selityksiä, miksi sinun on ihan pakko ahmia. Sitten ahdistut lisää, kun lihot ja haet jälleen oikeutusta ahmimiselle.

Jos et näe tässä mitään ongelmaa, vaan kuvittelet avun tulevan taikasauvan heilautuksella ilman, että sinun tarvitsee itse tehdä mitään korjausliikettä, niin et onnistu. Hae ammattiapua.

Minä olen aina halunnut syödä suuria määriä ruokaa, tykkään siitä olosta mikä tulee kun vatsa on kunnolla täyteen syöty. Itselle painonhallinnassa auttaa runsaskuituisen ja ei-energiatiheän ruoan syöminen jota todellakin voi vetää niin paljon että tulee vatsa kunnolla täyteen. Tässä toki täytyy perehtyä monenlaisiin asioihin ja tietää mitkä ruoat oikeasti ovat niitä vähäkalorisia eikä se silloinkaan tietenkään välttämättä toimi kaikille joilla samaa ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihn valitettavasti auta kuin itsekuri.

Sitä ei löydy.

Kun hermot menee, niin loppuu laihdutuskin.

Elämän pitäisi olla tasaista ja onnellista, että onnistuisin.

Aina, aina, johonkin menee hermo, yleensä lapsiin, ja pian lohdutan itseäni jollain ihanalla syötävällä. Jos kotona ei ole, niin sitten raivoissani haen kaupasta. Ap

Olisiko mahdollista korvata tuo lohdutus jollain muulla ? Onko sinussa marttyyrin vikaa ? Mahdollistatko lihavuutesi sillä ajatuksella, että "ihan sama en jaksa välittää" kun tulee heikko hetki ?

Kyllä. Ja heikkoja hetkiä voi tulla kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä. Tänään olen aloittanut laihduttaa, mutta luovutin jo vaikka klo on vasta 11. (heräsin klo 4)

Olen syönyt riisiä ja kanaa, tomaattia,baania 2 sämpylää juustolla, kävin aamu 8 kaupassa, ostin sipsiä ja dippiä, suklaakeksejä. Nyt päätin, että huomenna alkaa ja kestän sitä laihdutusta sen vuoden ja lähtee 35kg! Olen käynyt 3 kertaa punnitseen itseni tänään.

Mutta toisaalta epäilen jo valmiiksi, että mitenhän se huomenna käy, onko kiva vai huono päivä. Näin mun vapaapäivät menee, etsiessä netissä erilaisia dieettejä sekä lopulta kuitenkin repsahtaen

Ap

Sun keho- ja ruokasuhde ei kuulosta lainkaan terveeötä. Mitäs jos työstät ne kuntoon?

Vaa'alla ei kannata ravata.

Unohda se vaaka ja laihdutus, keskity ensin vaan syömään kunnolla ja sallivampi suhde herkkuihin, niin ne jää kauppaa.

Kielletyt asiat tuppaa himottamaan sata kertaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mikset sä ap nyt vaan unohda vaikka vuodeksi sen laihdutuksen ja sen sijaan muuta elintapoia pikku hiljaa?

Ensi lisää vaikka lounaalle kasviksia. Kun se 5 viikon päästä sujuu, lisää päivälliselle.

Seuraavaksi vaikka lisää pikku hiljaa pähkinöitä tai opettele syömään tasapainoinen aamupala.

Kun se normaali syöminen sujuu, niin voit alkaa miettiä kalorivajetta.

No koska kun viimeksi tein näin, niin paino nousi puolessa vuodessa 14,5kg.

Vaikka omasta mielestäni söin hyvin ja liikuin sen 5x viikossa. Ap

Opettele yksi asia kerrallaan ja käytä siihen aikaa 3kk, jotta siitä muodostuu uusi normaali. Esim. voit aloittaa aamupalasta tai jostain muusta päivä ateriasta, josta koostat itsellesi maukkaan, terveellisen ja vähemmän turhia kaloreita sisältävän (laske kalorit tarkkaan kerralla niin ei tarvitse miettiä niitä myöhemmin). Ja älä syö vain sitä yhtä ja samaa vaan mieti muutamat variaatiot jotta voit vaihdella niitä.

Kun olet tuon ajan opetellut yhtä annosta on helpompi siirtyä siitä seuraavaan. Muusta yksi asia kerrallaan äläkä muuta niin et yrität liian monta asiaa kerrallaan, se nimittäin on varma keino epäonnistua ja kun tarkoituksena on opetella koko elämän jatkuvat ruokailutavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Jätin ensimmäiseksi pois kaiken sokerin, perunan, riisin ja pastan. Tilalle paljon kasviksia eri tavoin valmistettuna, sopivasti proteiinia ja hiukan rasvaa. Esim. kasviswokkia kanalla, kalalla tai kananmunalla terästettynä. Marjoja, raejuustoa, pähkinöitä ja siemeniä lisäksi. Ja raikasta vettä aterioiden välillä niin, että siitä kertyy n. 1,5 l päivässä. Aterialla vain pieni vesiannos. Teen päivän ruoat valmiiksi mitattuina annoksina jääkaappiin, joten töihinkin on helppo ottaa eväät mukaan ja syödä säännöllisin väliajoin (neljä kertaa päivässä). Punnitsen ainekset edelleen, vaikka tiedänkin noin silmämääräisesti annoskoon.

Tällä systeemillä lähti kuukaudessa n. 7-8 kiloa, lähinnä nestekertymää, mutta matka on jatkunut parinkymmenen kilon verran jo puolitoista vuotta.

Jos kilot tulevat takaisin, on repsahdettu kunnolla. Tällä ruokavaliolla ei todellakaan liho takaisin, jos sitä noudattaa.

Ja siellä on taas ikuinen karppaajan läskikierre valmis. Ei saatana että pyöritän päätäni ainakun näen lihavalle suositeltavan karppaamista. Mutta nää on niin helvetin tyhmiä ettei niihin mikään puhe auta, parin vuoden ja muutaman epäonnistuneen karppauskauden jälkeen BMI on yli 40.

Ei tuo ole mitään karppaamista. Rasvalla ja proteiinilla ei läträtä. Ota selvää, ennen kuin rupeat pätemään. Pääosa on kasviksilla, liikaa hiilareita toki välttäen, _sopivasti_ proteiinia ja hiukan rasvaa. Rasvan määrä esim. ruoanlaitossa annosta kohti on n. 5 g.

Jos taas puhutaan karppaamisesta, niin se epäonnistuu usein siksi, että unohdetaan tarkkailla annoskokoja, luullaan, että rasvaa ja pihviä saa vetää kaksin käsin. No ei saa, ei missään ruokavaliossa. Myös se, että väsytään noudattamaan ruokavaliota, syödään karppaamisen periaatteilla, mutta alkaakin tehdä mieli makeaa. Kuvitellaan, että ei se pulla tai suklaapatukka mitään merkitse, vaikka nyt söisinkin muutaman. Väärin taas. Jos kilot tulevat takaisin, se ei ole ruokavalion vika, vaan sen, että on alettu soveltamaan liikaa, tai palattu vanhoihin tapoihin. Helpompi on tietysti pettää itseään ja valittaa, että ei se toiminutkaan minulla, kun minä olen erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Hei ap, käypä lukemassa ajatuksella noita Syömishäiriöliiton sivuja. Kohtaa tunteet, jota se herättää ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan meille ajatuksesi. 

Tutut sivut, samoin painonhallintatalo.fi

Ei vaan ole ollut mitään apuja. Ap

Mitä ajatuksia syömishäiriön kuvailu sinussa herättää? Koetko itsesi syömishäiriöiseksi? Tuntuuko sinusta, että olet oikeutettu saamaan apua?

En koe että minulla on syömishäiriö, koska en ole laiha anorektikko, ne sentään onnistuu

Ap

Mitä jos todella lukisit ne sivut ajatuksella. Siellä lukee mm.

Tietoa syömishäiriöistä

Syömishäiriössä oireilu voi olla mitä tahansa syömisen voimakkaasta rajoittamisesta hallitsemattomaan syömiseen – tai täysin terveeltä vaikuttavaa syömistä. Ratkaisevaa ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on, vaan minkälaiset ajatukset ohjaavat ja hallitsevat syömistä ja omaan kehoon suhtautumista.

Syömishäiriössä ei ole kyse vain syömisestä tai omaan kehoon suhtautumisesta. Syömishäiriö on sairastuneelle selviytymiskeino elämän kriisitilanteessa, jonka käsittelemiseksi ei ole hyvinvointia tukevia keinoja. 

Syömishäiriö on sairastuneelle selviytymis-/ratkaisukeino, jotta pystyy paremmin sietämään esim. turvattomuuden, yksinäisyyden, riittämättömyyden, kelpaamattomuuden tai arvottomuuden kokemusta.

Kuulostaako tutulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Hei ap, käypä lukemassa ajatuksella noita Syömishäiriöliiton sivuja. Kohtaa tunteet, jota se herättää ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan meille ajatuksesi. 

Tutut sivut, samoin painonhallintatalo.fi

Ei vaan ole ollut mitään apuja. Ap

Mitä ajatuksia syömishäiriön kuvailu sinussa herättää? Koetko itsesi syömishäiriöiseksi? Tuntuuko sinusta, että olet oikeutettu saamaan apua?

En koe että minulla on syömishäiriö, koska en ole laiha anorektikko, ne sentään onnistuu

Ap

Mitä jos todella lukisit ne sivut ajatuksella. Siellä lukee mm.

Tietoa syömishäiriöistä

Syömishäiriössä oireilu voi olla mitä tahansa syömisen voimakkaasta rajoittamisesta hallitsemattomaan syömiseen – tai täysin terveeltä vaikuttavaa syömistä. Ratkaisevaa ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on, vaan minkälaiset ajatukset ohjaavat ja hallitsevat syömistä ja omaan kehoon suhtautumista.

Syömishäiriössä ei ole kyse vain syömisestä tai omaan kehoon suhtautumisesta. Syömishäiriö on sairastuneelle selviytymiskeino elämän kriisitilanteessa, jonka käsittelemiseksi ei ole hyvinvointia tukevia keinoja. 

Syömishäiriö on sairastuneelle selviytymis-/ratkaisukeino, jotta pystyy paremmin sietämään esim. turvattomuuden, yksinäisyyden, riittämättömyyden, kelpaamattomuuden tai arvottomuuden kokemusta.

Kuulostaako tutulta?

Kyllä, olen kelpaamaton ja arvoton, koska olen lihava. Anorektikot ovat niitä "hyviä" syömishäiriöisiä, koska ovat päässeet tavoitteeseen. Minä yritän ja yritän, mutta en onnistu. Olen jopa joskus rukoillut Jumalalta anoreksiaa, niin epätoivoinen olen, vaikka olen pitänyt itseäni ateistina ennen. Ap

Lihavuusleikkaus, kyllä sinne on päästävä muidenkin kuin julkkisten, esim Super-Nanny Penttala.

Sinulle ap on nyt ehdotettu vaikka mitä, mutta et tunnu kelpuuttavan mitään ohjetta. Mikä sinulle kelpaisi?

Mites lihavuusleikkaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Jätin ensimmäiseksi pois kaiken sokerin, perunan, riisin ja pastan. Tilalle paljon kasviksia eri tavoin valmistettuna, sopivasti proteiinia ja hiukan rasvaa. Esim. kasviswokkia kanalla, kalalla tai kananmunalla terästettynä. Marjoja, raejuustoa, pähkinöitä ja siemeniä lisäksi. Ja raikasta vettä aterioiden välillä niin, että siitä kertyy n. 1,5 l päivässä. Aterialla vain pieni vesiannos. Teen päivän ruoat valmiiksi mitattuina annoksina jääkaappiin, joten töihinkin on helppo ottaa eväät mukaan ja syödä säännöllisin väliajoin (neljä kertaa päivässä). Punnitsen ainekset edelleen, vaikka tiedänkin noin silmämääräisesti annoskoon.

Tällä systeemillä lähti kuukaudessa n. 7-8 kiloa, lähinnä nestekertymää, mutta matka on jatkunut parinkymmenen kilon verran jo puolitoista vuotta.

Jos kilot tulevat takaisin, on repsahdettu kunnolla. Tällä ruokavaliolla ei todellakaan liho takaisin, jos sitä noudattaa.

Ja siellä on taas ikuinen karppaajan läskikierre valmis. Ei saatana että pyöritän päätäni ainakun näen lihavalle suositeltavan karppaamista. Mutta nää on niin helvetin tyhmiä ettei niihin mikään puhe auta, parin vuoden ja muutaman epäonnistuneen karppauskauden jälkeen BMI on yli 40.

Ei tuo ole mitään karppaamista. Rasvalla ja proteiinilla ei läträtä. Ota selvää, ennen kuin rupeat pätemään. Pääosa on kasviksilla, liikaa hiilareita toki välttäen, _sopivasti_ proteiinia ja hiukan rasvaa. Rasvan määrä esim. ruoanlaitossa annosta kohti on n. 5 g.

Jos taas puhutaan karppaamisesta, niin se epäonnistuu usein siksi, että unohdetaan tarkkailla annoskokoja, luullaan, että rasvaa ja pihviä saa vetää kaksin käsin. No ei saa, ei missään ruokavaliossa. Myös se, että väsytään noudattamaan ruokavaliota, syödään karppaamisen periaatteilla, mutta alkaakin tehdä mieli makeaa. Kuvitellaan, että ei se pulla tai suklaapatukka mitään merkitse, vaikka nyt söisinkin muutaman. Väärin taas. Jos kilot tulevat takaisin, se ei ole ruokavalion vika, vaan sen, että on alettu soveltamaan liikaa, tai palattu vanhoihin tapoihin. Helpompi on tietysti pettää itseään ja valittaa, että ei se toiminutkaan minulla, kun minä olen erilainen.

Jaa en lukenut paljon ensimmäistä lausetta pidemmälle. Mutta siis mitä helvettiä tuo on että niputetaan sokeri, peruna ja pasta keskenään samaan nippuun. Perunassa ei ole mitään vikaa kunhan siihen ei sotketa seaksi rasvaa ja pasta on hyvää jos se on täysjyvää. Ei se riisikään ylensä itsessään ole mikään suuri ongelma, koska ei sitä niin suuria määriä syödä, mutta tietenkään prosessoitu riisi ei ehkä niitä parhaita vaihtoehtoja ole.

Sokerin välttelyn kanssa toki on helppoa olla samaa mieltä.