Itkettää, laihdutus AiNa epäonnistumistuu! Bmi 37 jos vuosia, vaikka olen 6 vuotta yrittänyt laihduttaa! :( mikä avuksi?

Sama vika rahikaisella. NYT alan laihduttaa, liian kauan olen ajatellut aloittaa huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle ap on nyt ehdotettu vaikka mitä, mutta et tunnu kelpuuttavan mitään ohjetta. Mikä sinulle kelpaisi?

Juu ap haluaa että tulis enkeli taivaasta maan päälle ja taikasauvaa heilauttamalla tekis hänestä ikuisesti BMI 22 vaikka söis miten. Vaikuttaa aika toivottomalta tapaukselta, näitä on.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle ap on nyt ehdotettu vaikka mitä, mutta et tunnu kelpuuttavan mitään ohjetta. Mikä sinulle kelpaisi?

Tämä. Aiemmin ehdotin sinulle jopa yhdessä laihdutusta porukalla täällä palstalla. Vastasit kaikkiin muihin viesteihin mutta sivuutit ehdotukseni.

Mitä teet sen jälkeen, kun sinulle on tullut se "repsahdus"?

Oletko ajatellut, millainen ruokavaliosi on sen jälkeen, kun olet päässyt ihannepainoon?

Tiesitkö, että jatkuva laihduttaminen on syömishäiriö, vaikka sinulla olisi paljonkin ylipainoa? Eli sinulla on epäterve suhde ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin yli 50-vuotiaana 20 kg ja kilot ovat pysyneet poissa 6 vuotta (2-3 kg:n vaihtelulla). 

Tein muutoksia, joiden kanssa pystyn elämään loppuelämäni, en siis ollut kitukuurilla enkä jättänyt mitään pois. Toki söin pienempiä annoksia, mutta tärkeintä oli säännöllisyys. Klo 8 aamiainen, klo 12 lounas, klo 16 päivällinen ja klo 20 iltapala. Lisäsin liikuntaa. Kuulostaa tylsältä, mutta oikotietä ei oikein ole.

Tässä painonhallinnassa, jota on jatkunut 6 vuotta, liikun erittäin paljon, kävelen  8-15 km/päivässä tai pyöräilen 20-30 km. Talvella hiihdän. Paljon. Pyrin syömään arkisin terveellisesti ja järkevästi (kasvispainotteista kotiruokaa), lauantaisin vapaasti herkutellen ja sunnuntaisinkin vähän rennommin. Ei välttämättä oikeaoppista (herkkupäivät voivat aiheuttaa ahmintaa joillekin), mutta mulla toimii.

Mun nykyinen ruokavalio on sellainen, jota voisin noudattaa loppuelämäni. Mutta sillä sain esimerkiksi painon nousemaan 15kg alle puolessa vuodessa..

Todella hankalaa löytää edes se kultainen keskitie, jossa paino pysyy tässä, saati sitten, että pitäisi syödä laihduttavasti.

Monet elämäntapamuutokset olen tehnyt, ne ei muutu lopullisesti, koska pienikin vastoinkäyminen, niin lopetan ja palaan vanhaan syömiseen, joka fyysisesti hyvän olon, mutta lihottaa.

AP

No minkä ratkaisun tuohon asiaan kuvittelet löytyvän täältä? Et minkään. Kunhan valitat ja ryvet itsesäälissä. Sulla on ilmiselvästi ongelmia mielenterveyden kanssa mutta et halua nähdä vaivaa sen korjaamiseksi. Siksi et myöskään laihdu.

Olen harkinnut taas oksentamista. Toimi nuorena, sai syödä ihan mitä halusi ja lahtui. Ainakaan ei tarvitsisi luopua mistään. En tiedä, olisi hankalaa salata esim lapsilta. Ap

Onko laihtuminen hamsterin poskipussien ja ällöjen hampaiden arvoista?

En onnistunut minäkään ikinä, ennen kuin aloin pistämään Ozempicia. Mulla kävi "tuuri" kuin sairastuin 2-tyypin diabetekseen, niin saan kelakorvauksen tohon lääkkeeseen. Ennen bmi oli 44, nykyään 28 ja alaspäin mennään koko ajan. Olen joutunut sen itselleni myöntämään, että mikään muu ei ole auttanut ja kaikki on kokeiltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Hei ap, käypä lukemassa ajatuksella noita Syömishäiriöliiton sivuja. Kohtaa tunteet, jota se herättää ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan meille ajatuksesi. 

Tutut sivut, samoin painonhallintatalo.fi

Ei vaan ole ollut mitään apuja. Ap

Mitä ajatuksia syömishäiriön kuvailu sinussa herättää? Koetko itsesi syömishäiriöiseksi? Tuntuuko sinusta, että olet oikeutettu saamaan apua?

En koe että minulla on syömishäiriö, koska en ole laiha anorektikko, ne sentään onnistuu

Ap

Mitä jos todella lukisit ne sivut ajatuksella. Siellä lukee mm.

Tietoa syömishäiriöistä

Syömishäiriössä oireilu voi olla mitä tahansa syömisen voimakkaasta rajoittamisesta hallitsemattomaan syömiseen – tai täysin terveeltä vaikuttavaa syömistä. Ratkaisevaa ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on, vaan minkälaiset ajatukset ohjaavat ja hallitsevat syömistä ja omaan kehoon suhtautumista.

Syömishäiriössä ei ole kyse vain syömisestä tai omaan kehoon suhtautumisesta. Syömishäiriö on sairastuneelle selviytymiskeino elämän kriisitilanteessa, jonka käsittelemiseksi ei ole hyvinvointia tukevia keinoja. 

Syömishäiriö on sairastuneelle selviytymis-/ratkaisukeino, jotta pystyy paremmin sietämään esim. turvattomuuden, yksinäisyyden, riittämättömyyden, kelpaamattomuuden tai arvottomuuden kokemusta.

Kuulostaako tutulta?

Kyllä, olen kelpaamaton ja arvoton, koska olen lihava. Anorektikot ovat niitä "hyviä" syömishäiriöisiä, koska ovat päässeet tavoitteeseen. Minä yritän ja yritän, mutta en onnistu. Olen jopa joskus rukoillut Jumalalta anoreksiaa, niin epätoivoinen olen, vaikka olen pitänyt itseäni ateistina ennen. Ap

Huomaatko miten vaikea sinun on kohdata todellista ongelmaa? Väistelet koko ajan jopa tällaisen anonyymin keskustelijan kysymyksiä. 

Mitä pitäisi tapahtua, että olet valmis tunnistamaan todellisen ongelman, kohtaamaan sen ja hakemaan apua?

Suurin pudottaja, hae sinne!

Tsemppiä ap <3

Itse pysyn painossani (bmi 21,5) siten, että ruokailut on tosi säännölliset ja tietynlaiset:

-aamulla vihreää teetä & 2 leipää juustolla, kinkulla ja vihanneksilla

-päivällä reilu annos ruokaa ja kasviksia

-iltapäivällä reilu pala kakkua/jäätelöannos (200 gr)

-klo 17 pari voileipää tai pieni annos ruokaa

-klo 20 desi muromysliä, kourallinen pähkinöitä, marjoja, banaania, 4 dl kevytmaitoa

Kävelen viikossa noin 24 km ja teen kuntojumppaliikkeitä

ikä 44v

AP haluaisi ruokavalion, jossa hän voisi syödä mielin määrin pizzaa, sipsejä, karkkia ja jäätelöä ja silti laihtuisi. Mikään muu ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ketodieetti.

Ketodietti on just luusereiden juttuja, ei niitä kukaan pysty noudattamaan loppu elämää.

Jos ei kykene muuttamaan elämäntapojaan pysyvästi on myös painonpudotus pelkää kuvitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, pysyvä elämänmuutos ja iso laihdutus vaatii ammattiapua, hae sitä parhaasi mukaan, jos mahdollista niin myös omalla rahalla. Ehkä tämäkin herättää: sinun ikäisesi ystäväni joka oli pahasti ylipainoinen, kuoli sydänkohtaukseen viime vuonna.

Kuolisinkin, niin vihdoin haudassa olisin laiha. Sopisin kauneusihanteeseen. Ap

Huomaan sinussa toksisuutta. Inhoat itseäsi ja inhoat myös laihoja. Viha, sitä sun kannattaa työstää ihan ensiksi.

Miksi haluat laihduttaa? Jos kyse on terveysongelmista se on tietty järkevää mutta jos kyse on ulkonäöstä niin ainakin minusta pyöreät naiset ovat aivan ihania. M58v

Vierailija kirjoitti:

Itse pysyn painossani (bmi 21,5) siten, että ruokailut on tosi säännölliset ja tietynlaiset:

-aamulla vihreää teetä & 2 leipää juustolla, kinkulla ja vihanneksilla

-päivällä reilu annos ruokaa ja kasviksia

-iltapäivällä reilu pala kakkua/jäätelöannos (200 gr)

-klo 17 pari voileipää tai pieni annos ruokaa

-klo 20 desi muromysliä, kourallinen pähkinöitä, marjoja, banaania, 4 dl kevytmaitoa

Kävelen viikossa noin 24 km ja teen kuntojumppaliikkeitä

ikä 44v

Missä se kunnollinen ruoka on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle ap on nyt ehdotettu vaikka mitä, mutta et tunnu kelpuuttavan mitään ohjetta. Mikä sinulle kelpaisi?

Juu ap haluaa että tulis enkeli taivaasta maan päälle ja taikasauvaa heilauttamalla tekis hänestä ikuisesti BMI 22 vaikka söis miten. Vaikuttaa aika toivottomalta tapaukselta, näitä on.

Mieluummin bmi 18

AP

Nykyiset keinot: itseinho, jojolaihdutus ja kaikkien muiden syyttäminen, eivät ole toimineet. Oletko valmis kokeilemaan jotain uutta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa parempi elämä niin ei ainoa onni tuu pullasta.

Elämä olisi täydellistä, jos olisin laiha. Mutta siihenkään en pääse, kun tämä välivaihe elämä on surullista pas kaa, johon auttaa vaan syöminen

Kierrän kehää

Ap

Ei olisi, olisit silti ihan sama ihminen samassa ikävässä elämässäs.

Ei, vaan kävisin kuntosalilla, ruuhka-aikoinakin kaupassa, kävisin lenkillä, meikkaisin, ostaisin kauniita vaatteita, kehtaisin olla kesälläkin ulkona

Ap

Kaikkia noita asioita voit tehdä ylipainoisenakin. Suosittelen. Jos et tee mitään muuta kivaa niin eipä ihme jos ruoka houkuttaa liikaa!

Olen normaalipainoinen synnyttänyt nelikymppinen. Helppoa, jos rakastaa ruoan lisäksi liikuntaa. Pitää vaan löytää itselle mieleisiä juttuja. Ja ymmärtää että kaikki ehdotukset ja muutokset torppaamalla perustelee itselleen ylipainoisen loppuelämän.

Mitä väliä onko 40v nainen sairaalloisen lihava vai laiha? Näkymätön, epäseksuaalinen olento, yhteiskunnalle hyödytön mummo se on kuitenkin.

Jännä kun itse en ole huomannut! Puoliso kehuu kauneimmaksi, ja muutenkaan en ole nähnyt huomion vähenneen, ainoastaan muuttunut kohteliaammaksi ja vähemmän ahdistavaksi kun nuorempana. Mummoni flirttaili vielä vanhainkodissakin, tyylikkäästi ja iloisesti. Ja oli huonoon kuntoon päädyttyäänkin kipinöivän elämänhaluinen.

Miksi pitäisi antaa muiden määritellä oman ainokaisen elämän kulku? Jos on sitä mieltä että sama vaan kierähtää selälleen ja jäädä tuleen makaamaan niin ei mitään muutakaan tapahdu.

Kyllä ikä määrittää naisen arvon, ikävä totuus, mutta totuus kuitenkin.

Et kai sinä sano lihavalle, että "ei kannata laihduttaa, miksi käyttää ainokainen elämä miettimällä painonhallintaa loppuelämä?"

Sama asia.

:D

Saat rauhassa elää omaa todellisuuttasi (ilmeisen nettikeskeisesti), minä jatkan tyytyväisenä omassani. Määritän arvoni itse, voit olla siitä mitä mieltä tahdot.

Saisipa kaiken tekemättä mitään. Eihän se onnistu, eli en edes yritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pysyn painossani (bmi 21,5) siten, että ruokailut on tosi säännölliset ja tietynlaiset:

-aamulla vihreää teetä & 2 leipää juustolla, kinkulla ja vihanneksilla

-päivällä reilu annos ruokaa ja kasviksia

-iltapäivällä reilu pala kakkua/jäätelöannos (200 gr)

-klo 17 pari voileipää tai pieni annos ruokaa

-klo 20 desi muromysliä, kourallinen pähkinöitä, marjoja, banaania, 4 dl kevytmaitoa

Kävelen viikossa noin 24 km ja teen kuntojumppaliikkeitä

ikä 44v

Missä se kunnollinen ruoka on?

Kunnollinen ruoka? No sehän on sitä mitä syön päivällä / klo 17. Ja sisältää lihaa/kanaa/kalaa, perunaa/riisiä + kasviksia. Usein myös purkillisen kuohukermaa kastikkeissa.

Mielestäni syön melko monipuolisesti ja terveellisesti. Kunnollisen ruoan annoskoko päivällä 300-400 gr + kasvikset, klo 17 200 gr + kasvikset.

Noin kerran viikossa syön noutoruokaa kuten kiinalainen, mäkkäri, pizza.

Uskonnpainonhallinnassa monipuoliseen, mutta tuhtiin ruokaan, joka vie nälän ja säännöllisyyteen, säännöllisyys myös herkuttelussa 😊 Mutta liikuntaa teen myös paljon = voi syödä melko rennosti.

Ap:n kannattaisi aloittaa tekemällä joka toinen päivä tunnin kävelylenkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Hei ap, käypä lukemassa ajatuksella noita Syömishäiriöliiton sivuja. Kohtaa tunteet, jota se herättää ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan meille ajatuksesi. 

Tutut sivut, samoin painonhallintatalo.fi

Ei vaan ole ollut mitään apuja. Ap

Mitä ajatuksia syömishäiriön kuvailu sinussa herättää? Koetko itsesi syömishäiriöiseksi? Tuntuuko sinusta, että olet oikeutettu saamaan apua?

En koe että minulla on syömishäiriö, koska en ole laiha anorektikko, ne sentään onnistuu

Ap

Mitä jos todella lukisit ne sivut ajatuksella. Siellä lukee mm.

Tietoa syömishäiriöistä

Syömishäiriössä oireilu voi olla mitä tahansa syömisen voimakkaasta rajoittamisesta hallitsemattomaan syömiseen – tai täysin terveeltä vaikuttavaa syömistä. Ratkaisevaa ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on, vaan minkälaiset ajatukset ohjaavat ja hallitsevat syömistä ja omaan kehoon suhtautumista.

Syömishäiriössä ei ole kyse vain syömisestä tai omaan kehoon suhtautumisesta. Syömishäiriö on sairastuneelle selviytymiskeino elämän kriisitilanteessa, jonka käsittelemiseksi ei ole hyvinvointia tukevia keinoja. 

Syömishäiriö on sairastuneelle selviytymis-/ratkaisukeino, jotta pystyy paremmin sietämään esim. turvattomuuden, yksinäisyyden, riittämättömyyden, kelpaamattomuuden tai arvottomuuden kokemusta.

Kuulostaako tutulta?

Kyllä, olen kelpaamaton ja arvoton, koska olen lihava. Anorektikot ovat niitä "hyviä" syömishäiriöisiä, koska ovat päässeet tavoitteeseen. Minä yritän ja yritän, mutta en onnistu. Olen jopa joskus rukoillut Jumalalta anoreksiaa, niin epätoivoinen olen, vaikka olen pitänyt itseäni ateistina ennen. Ap

Olet lihava, koska tunnet itsesi kelpaamattomaksi ja arvottomaksi, etkä osaa käsitellä asiaa muuten kuin syömällä.

Miltä sinusta tuntuu juuri nyt? Kerro joku adjektiivi tunteestasi. Kerro myös, miltä se tuntuu fyysisesti. Keksitkö muita keinoja kuin syömisen tai itseinhon, jolla kohdata tunnetta?