Itkettää, laihdutus AiNa epäonnistumistuu! Bmi 37 jos vuosia, vaikka olen 6 vuotta yrittänyt laihduttaa! :( mikä avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt sitten meiltä haluat? Olet saanut hyviäkin ohjeita, mutta väniset jokaiselle ettet vaan pysty kun on niin kamalaa.

Tiedät kuka on tilanteeseesi syyllinen ja tiedät mitä tehdä asian korjaamiseksi. Tee se tai pysy sitten paksuna.

Haluan kuulla kokemuksia, miten joku on onnistunut elämään iloisesti ja onnellisesti ja SILTI laihtumaan yli 30kg.

Sitä haen tällä aloituksella. Ap

Minä onnistuin pudottamaan painoa helposti vhh/ketoruokavaliolla. Pastat, riisit, perunat, leivät ym pois. Sokeriksi kaloriton karppisokeri, jos halusin esim rahkaan laittaa vähän makeutta. Syön myös pääsääntöisesti 8:16 pätkäpaaston mukaan. En aina, mutta usein.

Pysyikö paino poissa?

Ei ne ketot tutkimusten mukaan sen paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin yli 50-vuotiaana 20 kg ja kilot ovat pysyneet poissa 6 vuotta (2-3 kg:n vaihtelulla). 

Tein muutoksia, joiden kanssa pystyn elämään loppuelämäni, en siis ollut kitukuurilla enkä jättänyt mitään pois. Toki söin pienempiä annoksia, mutta tärkeintä oli säännöllisyys. Klo 8 aamiainen, klo 12 lounas, klo 16 päivällinen ja klo 20 iltapala. Lisäsin liikuntaa. Kuulostaa tylsältä, mutta oikotietä ei oikein ole.

Tässä painonhallinnassa, jota on jatkunut 6 vuotta, liikun erittäin paljon, kävelen  8-15 km/päivässä tai pyöräilen 20-30 km. Talvella hiihdän. Paljon. Pyrin syömään arkisin terveellisesti ja järkevästi (kasvispainotteista kotiruokaa), lauantaisin vapaasti herkutellen ja sunnuntaisinkin vähän rennommin. Ei välttämättä oikeaoppista (herkkupäivät voivat aiheuttaa ahmintaa joillekin), mutta mulla toimii.

Mun nykyinen ruokavalio on sellainen, jota voisin noudattaa loppuelämäni. Mutta sillä sain esimerkiksi painon nousemaan 15kg alle puolessa vuodessa..

Todella hankalaa löytää edes se kultainen keskitie, jossa paino pysyy tässä, saati sitten, että pitäisi syödä laihduttavasti.

Monet elämäntapamuutokset olen tehnyt, ne ei muutu lopullisesti, koska pienikin vastoinkäyminen, niin lopetan ja palaan vanhaan syömiseen, joka fyysisesti hyvän olon, mutta lihottaa.

AP

Syö tarpeeksi. Ei mitään 1200 kcal dieettejä.

Vierailija kirjoitti:

Pysyikö paino poissa?

Ei ne ketot tutkimusten mukaan sen paremmin.

Mutuilen jojoiluun olevan kaksi syytä. Osa laihduttajista saavutettuaan tavoitepainonsa antaa itselleen luvan syödä vapaasti. Koska se vapaasyöminen edelliselläkin kerralla toi ylipainoa, niin ei yllätä historian toistavan itseään. Toinen mahdollinen tekijä on aktiivisen painon ja syömisten tarkkailun lopettaminen. Itse käyn edelleen viikottain vaa'alla ja seuraan tilannettani myös Inbody-kehonkoostumusanalyyseillä säännöllisesti. Ruuan kanssa on ehtinyt oppimaan hyviä tapoja, joista muodostunut jo osin rutiineja. Silti annoskooon ja lautasen sisältöön kiinnitän huomiota, ettei lähde syöminen laukalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin yli 50-vuotiaana 20 kg ja kilot ovat pysyneet poissa 6 vuotta (2-3 kg:n vaihtelulla). 

Tein muutoksia, joiden kanssa pystyn elämään loppuelämäni, en siis ollut kitukuurilla enkä jättänyt mitään pois. Toki söin pienempiä annoksia, mutta tärkeintä oli säännöllisyys. Klo 8 aamiainen, klo 12 lounas, klo 16 päivällinen ja klo 20 iltapala. Lisäsin liikuntaa. Kuulostaa tylsältä, mutta oikotietä ei oikein ole.

Tässä painonhallinnassa, jota on jatkunut 6 vuotta, liikun erittäin paljon, kävelen  8-15 km/päivässä tai pyöräilen 20-30 km. Talvella hiihdän. Paljon. Pyrin syömään arkisin terveellisesti ja järkevästi (kasvispainotteista kotiruokaa), lauantaisin vapaasti herkutellen ja sunnuntaisinkin vähän rennommin. Ei välttämättä oikeaoppista (herkkupäivät voivat aiheuttaa ahmintaa joillekin), mutta mulla toimii.

Mun nykyinen ruokavalio on sellainen, jota voisin noudattaa loppuelämäni. Mutta sillä sain esimerkiksi painon nousemaan 15kg alle puolessa vuodessa..

Todella hankalaa löytää edes se kultainen keskitie, jossa paino pysyy tässä, saati sitten, että pitäisi syödä laihduttavasti.

Monet elämäntapamuutokset olen tehnyt, ne ei muutu lopullisesti, koska pienikin vastoinkäyminen, niin lopetan ja palaan vanhaan syömiseen, joka fyysisesti hyvän olon, mutta lihottaa.

AP

No minkä ratkaisun tuohon asiaan kuvittelet löytyvän täältä? Et minkään. Kunhan valitat ja ryvet itsesäälissä. Sulla on ilmiselvästi ongelmia mielenterveyden kanssa mutta et halua nähdä vaivaa sen korjaamiseksi. Siksi et myöskään laihdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa parempi elämä niin ei ainoa onni tuu pullasta.

Elämä olisi täydellistä, jos olisin laiha. Mutta siihenkään en pääse, kun tämä välivaihe elämä on surullista pas kaa, johon auttaa vaan syöminen

Kierrän kehää

Ap

Ei olisi, olisit silti ihan sama ihminen samassa ikävässä elämässäs.

Ei, vaan kävisin kuntosalilla, ruuhka-aikoinakin kaupassa, kävisin lenkillä, meikkaisin, ostaisin kauniita vaatteita, kehtaisin olla kesälläkin ulkona

Ap

Kaikkia noita asioita voit tehdä ylipainoisenakin. Suosittelen. Jos et tee mitään muuta kivaa niin eipä ihme jos ruoka houkuttaa liikaa!

Olen normaalipainoinen synnyttänyt nelikymppinen. Helppoa, jos rakastaa ruoan lisäksi liikuntaa. Pitää vaan löytää itselle mieleisiä juttuja. Ja ymmärtää että kaikki ehdotukset ja muutokset torppaamalla perustelee itselleen ylipainoisen loppuelämän.

Mitä väliä onko 40v nainen sairaalloisen lihava vai laiha? Näkymätön, epäseksuaalinen olento, yhteiskunnalle hyödytön mummo se on kuitenkin.

Jännä kun itse en ole huomannut! Puoliso kehuu kauneimmaksi, ja muutenkaan en ole nähnyt huomion vähenneen, ainoastaan muuttunut kohteliaammaksi ja vähemmän ahdistavaksi kun nuorempana. Mummoni flirttaili vielä vanhainkodissakin, tyylikkäästi ja iloisesti. Ja oli huonoon kuntoon päädyttyäänkin kipinöivän elämänhaluinen.

Miksi pitäisi antaa muiden määritellä oman ainokaisen elämän kulku? Jos on sitä mieltä että sama vaan kierähtää selälleen ja jäädä tuleen makaamaan niin ei mitään muutakaan tapahdu.

Kyllä se määrittää ja paljon. Itse ahdistun ja alan ahmimaan, kun joku kommentoi painoani

BMI 39

:D Logiikka. Eihän sillä, addiktio ei katso paljon logiikan perään. Tupakoitsijakin tupakan terveyshaitoista kuultaessa vaan haluaa sytyttää savukkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on psykosomaattinen seuraus mielenterveysongelmasta.

Ihmisen kroppa ei voi laihtua, jos pääkoppa on lihava.

En usko, että yksikään ylipainoinen pystyy muuttumaan ihmisenä niin paljon parempaan suuntaa, että paranee ylipainosta. Luonnetta kun ei voi muuttaa.

Obeesius ehkä, mutta itselläni ylipainoa ainakin johtuu siitä etten halua elää elämääni jatkuvassa nälässä. Mielenterveydessäni sitä vastoin ei ole mitään vikaa.

Minkälaista ravintoa sitten syöt? Annakkun arvaan, paljon "tavallista kotiruokaa" eli lie mitä sokerijugurtteja ja tyydyttynyttä rasvaa täynnä olevaa moskaa

Syö enemmän niitä kasviksia, juureksia ja täysjyvää.

Lopeta se laihduttaminen, sillä lihoo. 

Älä tuomitse itseäsi jonkun bmi:n mukaan, se ei perustu oikein millekään.  Mieti, olisitko sitten parempi ihminen jotenkin, jos olisit laiha?

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihn valitettavasti auta kuin itsekuri.

Sitä ei löydy.

Kun hermot menee, niin loppuu laihdutuskin.

Elämän pitäisi olla tasaista ja onnellista, että onnistuisin.

Aina, aina, johonkin menee hermo, yleensä lapsiin, ja pian lohdutan itseäni jollain ihanalla syötävällä. Jos kotona ei ole, niin sitten raivoissani haen kaupasta. Ap

Mikä muu voisi lohduttaa sinua? Miksi ja milloin olet tehnyt ruuasta keinon kestää tunteita? Olisiko sinun mahdollista hakeutua terapiaan ja työstää toimivampia tapoja? 

Aivan sama ongelma. Vaikka syön normaalisti, en vaan laihdu. Jos pari vuotta jaksan saada sen 5 kg pois, se tulee yhdessä viikossa helposti takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin yli 50-vuotiaana 20 kg ja kilot ovat pysyneet poissa 6 vuotta (2-3 kg:n vaihtelulla). 

Tein muutoksia, joiden kanssa pystyn elämään loppuelämäni, en siis ollut kitukuurilla enkä jättänyt mitään pois. Toki söin pienempiä annoksia, mutta tärkeintä oli säännöllisyys. Klo 8 aamiainen, klo 12 lounas, klo 16 päivällinen ja klo 20 iltapala. Lisäsin liikuntaa. Kuulostaa tylsältä, mutta oikotietä ei oikein ole.

Tässä painonhallinnassa, jota on jatkunut 6 vuotta, liikun erittäin paljon, kävelen  8-15 km/päivässä tai pyöräilen 20-30 km. Talvella hiihdän. Paljon. Pyrin syömään arkisin terveellisesti ja järkevästi (kasvispainotteista kotiruokaa), lauantaisin vapaasti herkutellen ja sunnuntaisinkin vähän rennommin. Ei välttämättä oikeaoppista (herkkupäivät voivat aiheuttaa ahmintaa joillekin), mutta mulla toimii.

Mun nykyinen ruokavalio on sellainen, jota voisin noudattaa loppuelämäni. Mutta sillä sain esimerkiksi painon nousemaan 15kg alle puolessa vuodessa..

Todella hankalaa löytää edes se kultainen keskitie, jossa paino pysyy tässä, saati sitten, että pitäisi syödä laihduttavasti.

Monet elämäntapamuutokset olen tehnyt, ne ei muutu lopullisesti, koska pienikin vastoinkäyminen, niin lopetan ja palaan vanhaan syömiseen, joka fyysisesti hyvän olon, mutta lihottaa.

AP

No minkä ratkaisun tuohon asiaan kuvittelet löytyvän täältä? Et minkään. Kunhan valitat ja ryvet itsesäälissä. Sulla on ilmiselvästi ongelmia mielenterveyden kanssa mutta et halua nähdä vaivaa sen korjaamiseksi. Siksi et myöskään laihdu.

Olen harkinnut taas oksentamista. Toimi nuorena, sai syödä ihan mitä halusi ja lahtui. Ainakaan ei tarvitsisi luopua mistään. En tiedä, olisi hankalaa salata esim lapsilta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Ap, sinulla on vanhempana velvollisuus opetella sietämään tunteita muutenkin kuin addiktion avulla. Mene lääkäriin, hakeudu terapiaan. Syömishäiriöliitto oli hyvä vinkki täällä keskustelussa. 

https://syomishairioliitto.fi/tukea-ja-toimintaa#tukipuhelin-ja-chat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Hei ap, käypä lukemassa ajatuksella noita Syömishäiriöliiton sivuja. Kohtaa tunteet, jota se herättää ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan meille ajatuksesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt sitten meiltä haluat? Olet saanut hyviäkin ohjeita, mutta väniset jokaiselle ettet vaan pysty kun on niin kamalaa.

Tiedät kuka on tilanteeseesi syyllinen ja tiedät mitä tehdä asian korjaamiseksi. Tee se tai pysy sitten paksuna.

Haluan kuulla kokemuksia, miten joku on onnistunut elämään iloisesti ja onnellisesti ja SILTI laihtumaan yli 30kg.

Sitä haen tällä aloituksella. Ap

Minä onnistuin pudottamaan painoa helposti vhh/ketoruokavaliolla. Pastat, riisit, perunat, leivät ym pois. Sokeriksi kaloriton karppisokeri, jos halusin esim rahkaan laittaa vähän makeutta. Syön myös pääsääntöisesti 8:16 pätkäpaaston mukaan. En aina, mutta usein.

Pysyikö paino poissa?

Ei ne ketot tutkimusten mukaan sen paremmin.

Olen nyt puoli vuotta syönyt normaalisti kaikkea herkkuineen päivineen ja paino pysynyt samassa, ei ole kuin puolen kilon heittoja eri päivinä, eli samassa on pysnyt.

Paljon sä ap syöt kaloreita?

Kiellätkö tai rajoitatko jotain ruokaa liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Aivan sama ongelma. Vaikka syön normaalisti, en vaan laihdu. Jos pari vuotta jaksan saada sen 5 kg pois, se tulee yhdessä viikossa helposti takaisin.

Olen saanut joskus kolmessa viikossa +5kg..

On tämä vaikeaa, ei riitä ymmärrys, miten jotku onnistuu. Tsemppiä sulle!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on sen jo todennut, mutta toistan vielä: ensin sinun on korjattava pääkoppa kuntoon. Ts. tunnesyömisen saaminen hallintaan, epärealistiset sitku -kuvitelmat onnellisuudesta laihana ja kaikki se henkinen kuorma, jota kannat mukanasi. Ennen kuin nuo asiat on saatu hallintaan, et voi onnistua. Joten ammattilaisten pakeille ensin. Mitä pitempään vitkuttelet ja keksit syitä, miksi tämä ei kuitenkaan onnistu, sitä enemmän alkaa tulla ylipainosta johtuvia sairauksia ja kulumia.

Toinen asia on se, että mitään nopeita kikkakolmosia ei ole tarjolla. Kymmenien kilojen pudotusurakka vie helposti muutaman vuodenkin, jos tuloksesta haluaa pysyvän. Kesäksi et siis ehdi "rantakuntoon", mutta kymmenen kiloa lähtee helposti. Älä siis odota, että homma hoituu sormia napsauttaen, kunhan lapset eivät vaan kiukuttelisi, tai kukaan kommentoisi ikävästi. Se on raakaa työtä ja itsekurin kasvattamista pala kerrallaan. Jokaisen sortumisen välttäminen kasvattaa itsetuntoa ja vie tavoitteessa eteenpäin, mutta yksittäisiin sortumisiin ei pidä jäädä vellomaan, vaan jatkaa projektia. Älä enää selittele, vaan toimi.

Ai miten se 10kg lähtee helposti? Olen 6 vuotta yrittänyt ja ennätys on - 3kg. Ja sekin tuli parissa viikossa takaisin. Ap

Hei ap, käypä lukemassa ajatuksella noita Syömishäiriöliiton sivuja. Kohtaa tunteet, jota se herättää ilman ruokaa ja tule sitten kertomaan meille ajatuksesi. 

Tutut sivut, samoin painonhallintatalo.fi

Ei vaan ole ollut mitään apuja. Ap

Addikti mikä addikti. Vaikutat vähän tyhmältä niin asia tuskin asiaa selittämällä ratkeaa.