Lue keskustelun säännöt.
Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse siinä tilanteessa, että harkitsen eroa hyvästä ja rakastamastani miehestä hänen lapsensa vuoksi. En vain jaksa enää arkea lapsen ehdoilla. Lapsi on sinänsä hyväntahtoinen ja kiva, mutta ADHD, mikä tekee arjesta raskasta. Hän on todella ylivilkas ja levoton eikä osaa huolehtia omista asioistaan, esim. Tavaroistaan, vielä juuri yhtään, vaikka täyttää pian 11v. Lapsiviikot vievät minusta kaikki voimat ja olen silloin jatkuvasti ärtynyt, mitä yritän kyllä olla näyttämättä varsinkaan lapselle. Tuntuu kokoajan enemmän, että uhraan omaa hyvinvointiani ja mielenrauhaani muiden ihmisten lapsen eteen, huomaan olevani jo lievästi katkerakin. Huomaan ajatuksia, että kumpa miehelläni ei olisi lasta. Kohtelen lasta aina hyvin, sen haluan sanoa. Se varmaan viekin niin paljon voimia, olla ulkoisesti lämmin ja rauhallinen kun sisäisesti on ihan uupunut touhuun. Lapsi tykkää minusta ja haluaa kokoajan hyöriä ympärilläni.
Onko se uusperhe aina tällaista vai onko tämä eron aihe? Minua surettaa, koska rakastan miestä. Jos hänellä ei olisi lasta, en epäilisi hetkeäkään yhdessäoloa. Mutta tuleeko tämä ikinä helpottamaan. Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia suhtautumisestaan lapsipuoliin.
Kommentit (775)
Minä en rakasta lapsipuoltani, joka on ollut elämässäni yli 10 vuotta.
Hän on rauhallinen, älykäs, kiva ihminen ja pitää minusta. Meillä on varsinkin nykyään aivan loistavia keskusteluja maailmasta. Perheaika oli pääsääntöisesti kivaa. Siltikin, sanoisin, että pidän hänestä, siinä kaikki. Monet ystäväni ovat läheisempiä ja hän tuntuu minulle edelleen enemmän joltain kaverilta kuin perheenjäseneltä.
Vaikeinta on ollut se, että joku perheemme ulkopuolinen aikuinen vaikutti elämäämme vuosien ajan. En siis koe, että lapsi vaikutti vaan hänen toinen vanhempansa eikä useinkaan lapsen paras vaan omilla motiiveillaan. Siinä kohtaa, kun lapsi aikuistui, suuri taakka nousi harteilta. Tuntui, että sain omassa elämässäni vaikutusvaltani takaisin ja on ollut helpompi hengittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Anteeksi mutta kuullostat katkeralta ja kyyniseltä. Lapset ovat lahja ja joka ei sitä ajattele niin on niin kaukana omista arvoistani ettei voida ymmärtää toisiamme.
Miksi juuri sinä ajattelet olevasi kyllin arvokas jotta saat kuluttaa maapallon luonnonvaroja? Mitä hyvää teet muille?Häh, kyllähän tuokin kirjoittaja piti lapsia tärkeinä ja arvokkaina, lue teksti uudelleen hetken rauhoittumisen jälkeen. Ei tuossa tekstissä ollut pointtina se, ettei lapset olisi arvokkaita, vaan ihan muut jutut mm. se, miten naiset suhtautuvat toisiin naisiin. Tarkkuutta luetun ymmärtämiseen.
T. Eräs joka ymmärsi tekstin täysin eri tavalla
Kyllä se oli aika hyökkäävästi kirjoitettu ja 8tettiin taas esille verorahat. Koko teksti oli kirjoitettu naisen näkökulmasta ja kirjoittaja tuntui unohtaneen tai ei tajua että lapset ovat omia persooniaan joista kasvaa taas uusia aikuisia.
Ja kaikki äidit ovat olleet joskus lapsettomia naisia joten näkökulmaa löytyy molemmilta puolilta. Lapseton on vain lapseton, näkökulmaa äityidestä tai vanhempana olosta ei ole. Ja se on yksi niistä asioista maailmassa mikä täytyy kokea itse jotta sen täysin ymmärtää.
No ei minulla mitenkään perspektiivi tai ajattelu muuttunut lapsettomasta versus siihen, kun sain oman lapsen. Enkä itse kokenut lapsellisena tuota tekstiä ollenkaan tuolla tavalla, mitä sinä sen koit. Miksi on väärin puhua veroeuroista tai siitä, miten lapsettomilta odotetaan enemmän joustamista esim. työpaikan loma-ajoista? Lapseton ei ole vain lapseton ja mistään mitään ymmärtämätön, tiedän tämän itse entisenä lapsettomana. Ja ymmärrän myös lapsettomia, en ole äitiyden myötä vammautunut sillä tavalla, ettenkö osaisi ajatella asioita myös muista näkökulmista. Vanhemmuus ei myöskään tee läheskään kaikista ihmisistä epäitsekkäitä tai vanhempia sanan varsinaisessa merkityksessä, työskentelen huostaanotettujen lasten kanssa ja siellä kentällä näkee valtavasti niitä aikuisia, jotka eivät kykene lisääntymisestä huolimatta ajattelemaan muuta kuin itseään. Ei lapsen saanti välttämättä muuta yhtään mitään, niin hyvässä kuin pahassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Anteeksi mutta kuullostat katkeralta ja kyyniseltä. Lapset ovat lahja ja joka ei sitä ajattele niin on niin kaukana omista arvoistani ettei voida ymmärtää toisiamme.
Miksi juuri sinä ajattelet olevasi kyllin arvokas jotta saat kuluttaa maapallon luonnonvaroja? Mitä hyvää teet muille?Häh, kyllähän tuokin kirjoittaja piti lapsia tärkeinä ja arvokkaina, lue teksti uudelleen hetken rauhoittumisen jälkeen. Ei tuossa tekstissä ollut pointtina se, ettei lapset olisi arvokkaita, vaan ihan muut jutut mm. se, miten naiset suhtautuvat toisiin naisiin. Tarkkuutta luetun ymmärtämiseen.
T. Eräs joka ymmärsi tekstin täysin eri tavalla
Kyllä se oli aika hyökkäävästi kirjoitettu ja 8tettiin taas esille verorahat. Koko teksti oli kirjoitettu naisen näkökulmasta ja kirjoittaja tuntui unohtaneen tai ei tajua että lapset ovat omia persooniaan joista kasvaa taas uusia aikuisia.
Ja kaikki äidit ovat olleet joskus lapsettomia naisia joten näkökulmaa löytyy molemmilta puolilta. Lapseton on vain lapseton, näkökulmaa äityidestä tai vanhempana olosta ei ole. Ja se on yksi niistä asioista maailmassa mikä täytyy kokea itse jotta sen täysin ymmärtää.
Yhtä lailla se lopullinen lapsettomuus on sellainen asia, joka täytyy itse kokea, että sen ymmärtää. Miksi te lapselliset aina arvotatte omat kokemuksenne arvokkaammiksi, paremmiksi ja kaikin tavoin ylivertaisiksi lapsettomiin nähden?
T: Itsekin pian lapsellinen, jolle perheen perustaminen tuntui pitkään vieraalta asialta juuri tuollaisten ylivertaisten äitien takia
Kaksi minulle läheistä lapsetonta naista on suhteessa miesten kanssa, joilla on tytär aiemmasta liitosta. Molemmat ovat todella läheisiä tytärpuolten kanssa ja nauttivat lapsen seurasta ja olemassaolosta. Itsellä on ”vain” (ihania ja rakkaita) poikia ja melkeinpä kadehdin heiltä rakastavia äitipuoli-tytär-suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Anteeksi mutta kuullostat katkeralta ja kyyniseltä. Lapset ovat lahja ja joka ei sitä ajattele niin on niin kaukana omista arvoistani ettei voida ymmärtää toisiamme.
Miksi juuri sinä ajattelet olevasi kyllin arvokas jotta saat kuluttaa maapallon luonnonvaroja? Mitä hyvää teet muille?Häh, kyllähän tuokin kirjoittaja piti lapsia tärkeinä ja arvokkaina, lue teksti uudelleen hetken rauhoittumisen jälkeen. Ei tuossa tekstissä ollut pointtina se, ettei lapset olisi arvokkaita, vaan ihan muut jutut mm. se, miten naiset suhtautuvat toisiin naisiin. Tarkkuutta luetun ymmärtämiseen.
T. Eräs joka ymmärsi tekstin täysin eri tavalla
Kyllä se oli aika hyökkäävästi kirjoitettu ja 8tettiin taas esille verorahat. Koko teksti oli kirjoitettu naisen näkökulmasta ja kirjoittaja tuntui unohtaneen tai ei tajua että lapset ovat omia persooniaan joista kasvaa taas uusia aikuisia.
Ja kaikki äidit ovat olleet joskus lapsettomia naisia joten näkökulmaa löytyy molemmilta puolilta. Lapseton on vain lapseton, näkökulmaa äityidestä tai vanhempana olosta ei ole. Ja se on yksi niistä asioista maailmassa mikä täytyy kokea itse jotta sen täysin ymmärtää.Yhtä lailla se lopullinen lapsettomuus on sellainen asia, joka täytyy itse kokea, että sen ymmärtää. Miksi te lapselliset aina arvotatte omat kokemuksenne arvokkaammiksi, paremmiksi ja kaikin tavoin ylivertaisiksi lapsettomiin nähden?
T: Itsekin pian lapsellinen, jolle perheen perustaminen tuntui pitkään vieraalta asialta juuri tuollaisten ylivertaisten äitien takia
Nimenomaan tämä, miksi se lapsellisen kokemus on jalompi ja arvokkaampi ja parempi ja lapseton olisi jotenkin huonompi ja ymmärtämättömämpi? En voi ymmärtää tätä vanhempana. En ole vanhemmuuden myötä alkanut kohtelemaan tai ajattelemaan lapsettomista alentavaan sävyyn ja vähättelemään heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan pitäen omiani absoluuttisena totuutena koska ah, äitiys. Lapsiakin ja lapsityyppejä on niin lukuisia, että ei se omien lasten ymmärtäminen vielä auta yhtään mitään muiden lasten ymmärtämisessä. Silloin ymmärtää ehkä, huom. ehkä suuremmalla todennäköisyydellä sitä omaa mukulaa. Siinäkin tosin monesti tuntuu, että hormonit ja tämä ihmeellinen vanhemmuus- ja äitimyytti sotkee ajattelua ja realismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolison mahdollisten lasten hyysääminen, hoitaminen ja heihin lämpimästi suhtautuminen kuuluu pakettiin.
Jos otat tyypin, jolla on lapsia, sitoudut myös hänen lapsiinsa ja heidän läheisenä, tuevallisena aikuisena olemiseen. Niin yksinkertaista se on. Puolison lapset eivät kaiketi tule yllätyksenä siinä vaiheessa vasta, kun muutatte yhteen, joten päätös myös lapsiin sitoutumisesta on täysin sinun.
Jos kohtelet kotonasi ( edes toisinaan ) asuvia lapsia kylmästi, omiasi tai muiden - olet ihmisenä hyvin alhaista kastia.Itselläni on useita ystäviä, joiden lapset asuvat viikko-viikko-systeemillä vanhempiensa luona ja lähes kaikilla miespuolisilla on uusi vaimo ja monilla lisää lapsiakin, naisista uusi puoliso on vain muutamalla. Olen vuosia kuunnellut kauhutarinoita äitipuolista, jotka jättäneet ystävieni lapset eri tavoin huomioitta; vain yhteinen lapsi pääsee matkalle mukaan, yhteinen saa harrastaa mitä tahansa, mutta isän lapsen harrastusmaksuja ei koskaan makseta ( äiti maksaa ne yksin ), koulun juhlista valitaan aina yhteisen lapsen juhla, eli isä ei tule koskaan vain oman lapsensa juhlaan…lista on uskomaton ja loputon.
Nainen on tässä suhteessa yleensä isommassa roolissa, kuin mies. Mies ei ole suinkaan tässä uhri, vaan idiootti, koska antaa kaiken tapahtua - mutta nainen, joka on tieten tahtoen mennyt suhteeseen tyypin kanssa, jolla on lapsia ja käyttäytyy heitä kohtaan tunnekylmästi, on omahyväinen ja viallinen roisto, joka saa käytöksellään aikaan elämänmittaista surua. Eikä välitä siitä.
Harrastusmaksut äidin kuuluukin maksaa jos on lähivanhempi. Samoin jos lähivanhempi ei suostu maksamaan lapsen matkakuluja niin silloin lapsi ei lähde matkalle mukaan. Monesti nämä lähivanhemman vääntää asiat hieman mutkalle omaksi edukseen.
Muutenhan tuo menee aika loogisesti. Ei kai uusi nainen laita miehen lasta omansa edelle. Mies tietenkin tekee päätökset itse kumman juhliin osallistuu vai osallistuuko kumpiinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Anteeksi mutta kuullostat katkeralta ja kyyniseltä. Lapset ovat lahja ja joka ei sitä ajattele niin on niin kaukana omista arvoistani ettei voida ymmärtää toisiamme.
Miksi juuri sinä ajattelet olevasi kyllin arvokas jotta saat kuluttaa maapallon luonnonvaroja? Mitä hyvää teet muille?Häh, kyllähän tuokin kirjoittaja piti lapsia tärkeinä ja arvokkaina, lue teksti uudelleen hetken rauhoittumisen jälkeen. Ei tuossa tekstissä ollut pointtina se, ettei lapset olisi arvokkaita, vaan ihan muut jutut mm. se, miten naiset suhtautuvat toisiin naisiin. Tarkkuutta luetun ymmärtämiseen.
T. Eräs joka ymmärsi tekstin täysin eri tavalla
Kyllä se oli aika hyökkäävästi kirjoitettu ja 8tettiin taas esille verorahat. Koko teksti oli kirjoitettu naisen näkökulmasta ja kirjoittaja tuntui unohtaneen tai ei tajua että lapset ovat omia persooniaan joista kasvaa taas uusia aikuisia.
Ja kaikki äidit ovat olleet joskus lapsettomia naisia joten näkökulmaa löytyy molemmilta puolilta. Lapseton on vain lapseton, näkökulmaa äityidestä tai vanhempana olosta ei ole. Ja se on yksi niistä asioista maailmassa mikä täytyy kokea itse jotta sen täysin ymmärtää.No ei minulla mitenkään perspektiivi tai ajattelu muuttunut lapsettomasta versus siihen, kun sain oman lapsen. Enkä itse kokenut lapsellisena tuota tekstiä ollenkaan tuolla tavalla, mitä sinä sen koit. Miksi on väärin puhua veroeuroista tai siitä, miten lapsettomilta odotetaan enemmän joustamista esim. työpaikan loma-ajoista? Lapseton ei ole vain lapseton ja mistään mitään ymmärtämätön, tiedän tämän itse entisenä lapsettomana. Ja ymmärrän myös lapsettomia, en ole äitiyden myötä vammautunut sillä tavalla, ettenkö osaisi ajatella asioita myös muista näkökulmista. Vanhemmuus ei myöskään tee läheskään kaikista ihmisistä epäitsekkäitä tai vanhempia sanan varsinaisessa merkityksessä, työskentelen huostaanotettujen lasten kanssa ja siellä kentällä näkee valtavasti niitä aikuisia, jotka eivät kykene lisääntymisestä huolimatta ajattelemaan muuta kuin itseään. Ei lapsen saanti välttämättä muuta yhtään mitään, niin hyvässä kuin pahassa.
Ei varmasti jokaisella yksilöllä perspektiivi muutu lapsen saamisen myötä, mutta keskimäärin hyvin monella se muuttuu aivan perustavanlaatuisesti. Lapsen mukana muuttuu arki ja konkreettiset asiat, mitä päivittäin koko ajan tekee. Itselläni perspektiivi on siirtynyt tosi paljon parisuhderakkauden vaalimisesta perheen vaalimiseen, mikä varmasti vaikuttaa kokemukseen siitä, millainen kumppani olen parisuhteessa.
Itse en ikinä osannut ennen lasta kuvitella, miten syvää rakkautta omaa lasta kohtaan kokee. Muistan ennen omaa lasta miettineeni monen sukulaislapsen kohdalla, että vaikka rakas onkin, niin tosi väsyttävää on viettää pidempiä aikoja lasten kanssa ja myös, että en varmaan soveltuisi äidiksi, kun kaipaan niin paljon rauhaa ja omaa aikaa. Oma lapsi olikin sitten ihan eri asia. Suhtaudun asiaan niin, etten edes olettaisi, että jonkun lapselle ei-lähisukua olevan tarvitsisi kiintyä minun lapseeni ”kuin omaansa”. Se on minun, toisen vanhemman ja meidän tapauksessa isovanhempien tehtävä syvästi rakastaa lasta vain siksi, että hän on olemassa, koska hän on omaa lihaa ja verta.
Ei se silti tarkoita, että lasten kanssa ei voisi tehdä töitä ja lapsista välittää, jos tekee töitä lastensuojelussa tai vaikka päiväkodissa. Toisilta tulee sellainen luonnostaan. En silti usko, että olisi kovin todennäköistä, että varsinkaan lapseton äiti- tai isäpuoli oikeasti rakastaisi minun lastani, eikä tarvitsekaan. Ja kyllä se lapsettomalta voi tuntua enemmän luopumiselta, jos arki muuttuisi lapsettomuudesta pikkulapsiarjeksi, vaikka se joltain ehkä sujuisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kerron puolisolle mitä haluan , lisää lapsivapaata aikaa myös puolisoni kanssa. Ja pyrimme järjestämään sitä paljon. Koska minä olen lapseton ja haluan nauttia myös lapsettomasta elämästä. Eroa en harkitse , odotan että kunhan lapset ovat teinejä varmaan käyvät meillä harvemmin.
Ap:lle
Täällä on jo tullut monenlaista hyvää näkökulmaa, mutta itse haluan lisätä vielä tämän. Tarkoitukseni ei ole syytellä vaan autaa ja herätellä.
Tutki rauhassa itseäsi ja sitä, miten sinä omalla käytökselläsi osittain mahdollistat lapsen adhd-tyyppisen käytöksen jatkumisen ja miten voit muuttaa asiaa. Vain sinä tiedät mitkä toimintatapasi ovat tällaisia.
Jos olet (aina) tarvittaessa paikalla ja paikkailemassa muiden unohduksia tai töppäilyjä, he oppivat että niin on jatkossakin. Jos perut omat menosi, ei lapsen tarvitse jatkossakaan huolehtia niistä avaimistaan, koska hän olettaa että sinä riennät paikalle pelastamaan.
Minulla on vahva taipumus toimia samoin ja huolehtia muista liiaksikin, ja siksi olen pyrkinyt tietoisesti antamaan lasteni kokea oman toimintansa luonnolliset seuraukset. Ei kukaan kuole edes talvella, jos joutuukin odotaman pari tuntia oven takana kun ei ole ottanut avainta mukaan, tai keksimään jonkun ratkaisun kuten menemään naapuriin odottamaan että vanhemmat palaavat. Tai jos vaikka bussikortin unohduttua joutuukin kerran kävelemään harrastuksesta kotiin, ja kyselemään ohikulkijoilta reittiohjeita kun puhelinkin on hukassa. Myöskään kotona ollessa lapsen jokaiseen tarpeeseen ei tarvitse reagoida heti, vaan voi opettaa vähitellen odottamaan kunnes "tämä telkkariohjelma on ohi" tms. Ja kehua ja palkita siitä, kun tämä onnistui edes vähän. "Tuutko kainaloon kattomaan tätä yhdessä, on niin kiva olla yhdessä rauhassa."
Kun tilanne on ohi, lasta ei pilkata tai kovistella asiasta, vaan lempeästi mietitään yhdessä miksi näin kävi ja mitä voisi tehdä toisin. Riittää että lapsi jo koki sen "luonnollisen seurauksen", vaikka sen oven takana odottelun. Ehkä lapsi keksii itsekin ratkaisuja: vara-avain piiloon ikkunanpielen alle, oma avain kiinnitetään reppuun niin ettei se voi unohtua, ulko-oveen teipattu lapsen itse tekemä muistisääntö A-L-P (avain-lompakko-puhelin) tms.
Joskus ajattelen että kännyköiden tulo on omalta osaltaan edesauttanut uusavuttomuutta. Kun kaikesta voi aina soittaa vanhemmille, ei asioita ehkä opita samaan tapaan ennakoimaan ja ratkomaan itse. Puhelimet sinänsä ovat tietysti tuoneet mukanaan paljon hyvää, sitä en kiistä.
Jokainen lapsi ja tilanne on erilainen, enkä oleta että juuri nämä esimerkit toimivat sellaisenaan bonuslapsesi kanssa, mutta sait varmaan pointista kiinni.
Hyvää jatkoa sinulle, lapselle ja miehellesi yhdeksi perheeksi kasvamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Anteeksi mutta kuullostat katkeralta ja kyyniseltä. Lapset ovat lahja ja joka ei sitä ajattele niin on niin kaukana omista arvoistani ettei voida ymmärtää toisiamme.
Miksi juuri sinä ajattelet olevasi kyllin arvokas jotta saat kuluttaa maapallon luonnonvaroja? Mitä hyvää teet muille?Häh, kyllähän tuokin kirjoittaja piti lapsia tärkeinä ja arvokkaina, lue teksti uudelleen hetken rauhoittumisen jälkeen. Ei tuossa tekstissä ollut pointtina se, ettei lapset olisi arvokkaita, vaan ihan muut jutut mm. se, miten naiset suhtautuvat toisiin naisiin. Tarkkuutta luetun ymmärtämiseen.
T. Eräs joka ymmärsi tekstin täysin eri tavalla
Kyllä se oli aika hyökkäävästi kirjoitettu ja 8tettiin taas esille verorahat. Koko teksti oli kirjoitettu naisen näkökulmasta ja kirjoittaja tuntui unohtaneen tai ei tajua että lapset ovat omia persooniaan joista kasvaa taas uusia aikuisia.
Ja kaikki äidit ovat olleet joskus lapsettomia naisia joten näkökulmaa löytyy molemmilta puolilta. Lapseton on vain lapseton, näkökulmaa äityidestä tai vanhempana olosta ei ole. Ja se on yksi niistä asioista maailmassa mikä täytyy kokea itse jotta sen täysin ymmärtää.No ei minulla mitenkään perspektiivi tai ajattelu muuttunut lapsettomasta versus siihen, kun sain oman lapsen. Enkä itse kokenut lapsellisena tuota tekstiä ollenkaan tuolla tavalla, mitä sinä sen koit. Miksi on väärin puhua veroeuroista tai siitä, miten lapsettomilta odotetaan enemmän joustamista esim. työpaikan loma-ajoista? Lapseton ei ole vain lapseton ja mistään mitään ymmärtämätön, tiedän tämän itse entisenä lapsettomana. Ja ymmärrän myös lapsettomia, en ole äitiyden myötä vammautunut sillä tavalla, ettenkö osaisi ajatella asioita myös muista näkökulmista. Vanhemmuus ei myöskään tee läheskään kaikista ihmisistä epäitsekkäitä tai vanhempia sanan varsinaisessa merkityksessä, työskentelen huostaanotettujen lasten kanssa ja siellä kentällä näkee valtavasti niitä aikuisia, jotka eivät kykene lisääntymisestä huolimatta ajattelemaan muuta kuin itseään. Ei lapsen saanti välttämättä muuta yhtään mitään, niin hyvässä kuin pahassa.
Ei varmasti jokaisella yksilöllä perspektiivi muutu lapsen saamisen myötä, mutta keskimäärin hyvin monella se muuttuu aivan perustavanlaatuisesti. Lapsen mukana muuttuu arki ja konkreettiset asiat, mitä päivittäin koko ajan tekee. Itselläni perspektiivi on siirtynyt tosi paljon parisuhderakkauden vaalimisesta perheen vaalimiseen, mikä varmasti vaikuttaa kokemukseen siitä, millainen kumppani olen parisuhteessa.
Itse en ikinä osannut ennen lasta kuvitella, miten syvää rakkautta omaa lasta kohtaan kokee. Muistan ennen omaa lasta miettineeni monen sukulaislapsen kohdalla, että vaikka rakas onkin, niin tosi väsyttävää on viettää pidempiä aikoja lasten kanssa ja myös, että en varmaan soveltuisi äidiksi, kun kaipaan niin paljon rauhaa ja omaa aikaa. Oma lapsi olikin sitten ihan eri asia. Suhtaudun asiaan niin, etten edes olettaisi, että jonkun lapselle ei-lähisukua olevan tarvitsisi kiintyä minun lapseeni ”kuin omaansa”. Se on minun, toisen vanhemman ja meidän tapauksessa isovanhempien tehtävä syvästi rakastaa lasta vain siksi, että hän on olemassa, koska hän on omaa lihaa ja verta.
Ei se silti tarkoita, että lasten kanssa ei voisi tehdä töitä ja lapsista välittää, jos tekee töitä lastensuojelussa tai vaikka päiväkodissa. Toisilta tulee sellainen luonnostaan. En silti usko, että olisi kovin todennäköistä, että varsinkaan lapseton äiti- tai isäpuoli oikeasti rakastaisi minun lastani, eikä tarvitsekaan. Ja kyllä se lapsettomalta voi tuntua enemmän luopumiselta, jos arki muuttuisi lapsettomuudesta pikkulapsiarjeksi, vaikka se joltain ehkä sujuisikin.
Ei ”vieraiden lasten” rakastaminen ole mitenkään erikoinen juttu, lukuisat sijaisvanhemmat ja adoptiolasten vanhemmat rakastavat lapsiaan, vaikka eivät ole biologisesti omia. Vaikka sijaisvanhempienkin täytyy jatkuvasti elää sen ajatuksen kanssa, että lapsi saattaa palautua vanhemmalle ja lapsella on myös ne biologiset vanhemmat.
Itselleni ei tullut mitenkään yllätyksenä se, että kiinnyin mieheni lapsiin eikä myöskään rakkaus omaa lasta kohtaan. Eikä myöskään lapsiperhe-elämä tai se, mitä kaikkea siihen kuuluu. Rakkaus bonuslapsia kohtaan on toki erilaista, mitä omaa lasta kohtaan, mutta rakastan myös isovanhempaani eri tavalla mitä sisaruksiani eikä nämä rakkaudet sulje toinen toisiaan pois tai tee toista mitenkään huonommaksi. Rakastan miestäni myös eri tavalla mitä lapsia rakastan, rakkautta on monta erilaista.
Ja ymmärrän myös varsin hyvin sen, että eivät kaikki kiinny bonuslapsiinsa samalla tavalla eikä siinäkään ole mitään väärää. Pääasia on että on reilu ja vastuullinen aikuinen, joka kohtelee lapsia ystävällisesti. Ja jokainen uusperhe taas vastaavasti saa tehdä jakonsa sen mukaan mikä parhaalta tuntuu. Joillekin sopii se, että asutaan saman katon alla, joillekin se, että pidetään omat taloudet. Joillakin isä/äitipuoli osallistuu enemmän ja joillakin pelkästään biovanhemmat hoitavat omia lapsiaan. Ei ole olemassa yhtä ainutta muottia johon kaikkien pitää sopia eikö ole olemassa yhtä ainutta oikeaa tapaa olla uusperhe. Tai perhe ylipäätänsä.
Lapset on ihan ok, mutta en jaksaisi lapsiperhe-elämää ihan näin paljon. Jos lapsia tavattaisiin vaikka yksi päivä siellä täällä, se olisi ok, mutta monta päivää putkeen ilman lepotaukoa.. Minä kuitenkin pääasiassa otan vastuuta lapsista ja kiitosta ei kuulu eivätkä lapset välitä minusta pätkääkään. Eli tympeää. Mutta edelleen, lapset ovat sinänsä ihan ok, vaikka heillä on nepsydiagnoositkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kerron puolisolle mitä haluan , lisää lapsivapaata aikaa myös puolisoni kanssa. Ja pyrimme järjestämään sitä paljon. Koska minä olen lapseton ja haluan nauttia myös lapsettomasta elämästä. Eroa en harkitse , odotan että kunhan lapset ovat teinejä varmaan käyvät meillä harvemmin.
Eli odotat sitä että miehesi vieraantuu lapsistaan, hänellä tulee olemaan etäiset välit aikuisiin lapsiinsa ja aikanaan olematon suhde mahdollisiin lapsenlapsiinsa, jotta sinä saat nauttia lapsettomasta ajasta.
85% näistä miehistä katuu asiaa aikanaan ja toivoo välien lapsiin olevan läheisempi.
En itse ainakaan haluaisi sellaista taakkaa harteilleni että olisin syypää tälläiseen tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ihan ok, mutta en jaksaisi lapsiperhe-elämää ihan näin paljon. Jos lapsia tavattaisiin vaikka yksi päivä siellä täällä, se olisi ok, mutta monta päivää putkeen ilman lepotaukoa.. Minä kuitenkin pääasiassa otan vastuuta lapsista ja kiitosta ei kuulu eivätkä lapset välitä minusta pätkääkään. Eli tympeää. Mutta edelleen, lapset ovat sinänsä ihan ok, vaikka heillä on nepsydiagnoositkin.
Suosittelen että lopetat vastuun oton lapsista. Katkeroidut vain siinä ennen pitkää ja mahdollistan lapsen vanhemmalle vastuusta sluibailun, mikä ei tee hyvää kenellekään osapuolelle. Sinä et ole vastuussa lapsista, lasten vanhempi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämän takia ei muuteta yhteen, ennenkuin molempien lapset ovat täysi-ikäisiä.
AP
Sinun kannattaa erota miehestäsi. Lapsi menee ykköseksi. Ymmärrän tuskasi, mutta lapsi ei voi valita vanhempiaan. Lapsi tarvitsee vanhempaansa, mutta sinä et tarvitse puolisoasi elääkseen. Kunnioitetaan lapsen oikeutta olla lapsi ja hänen kasvuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Anteeksi mutta kuullostat katkeralta ja kyyniseltä. Lapset ovat lahja ja joka ei sitä ajattele niin on niin kaukana omista arvoistani ettei voida ymmärtää toisiamme.
Miksi juuri sinä ajattelet olevasi kyllin arvokas jotta saat kuluttaa maapallon luonnonvaroja? Mitä hyvää teet muille?Häh, kyllähän tuokin kirjoittaja piti lapsia tärkeinä ja arvokkaina, lue teksti uudelleen hetken rauhoittumisen jälkeen. Ei tuossa tekstissä ollut pointtina se, ettei lapset olisi arvokkaita, vaan ihan muut jutut mm. se, miten naiset suhtautuvat toisiin naisiin. Tarkkuutta luetun ymmärtämiseen.
T. Eräs joka ymmärsi tekstin täysin eri tavalla
Kyllä se oli aika hyökkäävästi kirjoitettu ja 8tettiin taas esille verorahat. Koko teksti oli kirjoitettu naisen näkökulmasta ja kirjoittaja tuntui unohtaneen tai ei tajua että lapset ovat omia persooniaan joista kasvaa taas uusia aikuisia.
Ja kaikki äidit ovat olleet joskus lapsettomia naisia joten näkökulmaa löytyy molemmilta puolilta. Lapseton on vain lapseton, näkökulmaa äityidestä tai vanhempana olosta ei ole. Ja se on yksi niistä asioista maailmassa mikä täytyy kokea itse jotta sen täysin ymmärtää.No ei minulla mitenkään perspektiivi tai ajattelu muuttunut lapsettomasta versus siihen, kun sain oman lapsen. Enkä itse kokenut lapsellisena tuota tekstiä ollenkaan tuolla tavalla, mitä sinä sen koit. Miksi on väärin puhua veroeuroista tai siitä, miten lapsettomilta odotetaan enemmän joustamista esim. työpaikan loma-ajoista? Lapseton ei ole vain lapseton ja mistään mitään ymmärtämätön, tiedän tämän itse entisenä lapsettomana. Ja ymmärrän myös lapsettomia, en ole äitiyden myötä vammautunut sillä tavalla, ettenkö osaisi ajatella asioita myös muista näkökulmista. Vanhemmuus ei myöskään tee läheskään kaikista ihmisistä epäitsekkäitä tai vanhempia sanan varsinaisessa merkityksessä, työskentelen huostaanotettujen lasten kanssa ja siellä kentällä näkee valtavasti niitä aikuisia, jotka eivät kykene lisääntymisestä huolimatta ajattelemaan muuta kuin itseään. Ei lapsen saanti välttämättä muuta yhtään mitään, niin hyvässä kuin pahassa.
Ei varmasti jokaisella yksilöllä perspektiivi muutu lapsen saamisen myötä, mutta keskimäärin hyvin monella se muuttuu aivan perustavanlaatuisesti. Lapsen mukana muuttuu arki ja konkreettiset asiat, mitä päivittäin koko ajan tekee. Itselläni perspektiivi on siirtynyt tosi paljon parisuhderakkauden vaalimisesta perheen vaalimiseen, mikä varmasti vaikuttaa kokemukseen siitä, millainen kumppani olen parisuhteessa.
Itse en ikinä osannut ennen lasta kuvitella, miten syvää rakkautta omaa lasta kohtaan kokee. Muistan ennen omaa lasta miettineeni monen sukulaislapsen kohdalla, että vaikka rakas onkin, niin tosi väsyttävää on viettää pidempiä aikoja lasten kanssa ja myös, että en varmaan soveltuisi äidiksi, kun kaipaan niin paljon rauhaa ja omaa aikaa. Oma lapsi olikin sitten ihan eri asia. Suhtaudun asiaan niin, etten edes olettaisi, että jonkun lapselle ei-lähisukua olevan tarvitsisi kiintyä minun lapseeni ”kuin omaansa”. Se on minun, toisen vanhemman ja meidän tapauksessa isovanhempien tehtävä syvästi rakastaa lasta vain siksi, että hän on olemassa, koska hän on omaa lihaa ja verta.
Ei se silti tarkoita, että lasten kanssa ei voisi tehdä töitä ja lapsista välittää, jos tekee töitä lastensuojelussa tai vaikka päiväkodissa. Toisilta tulee sellainen luonnostaan. En silti usko, että olisi kovin todennäköistä, että varsinkaan lapseton äiti- tai isäpuoli oikeasti rakastaisi minun lastani, eikä tarvitsekaan. Ja kyllä se lapsettomalta voi tuntua enemmän luopumiselta, jos arki muuttuisi lapsettomuudesta pikkulapsiarjeksi, vaikka se joltain ehkä sujuisikin.
Haluan vaan lapsettomana äitipuolena kommentoida tähän, että kyllä ne prioriteetit voi muuttua myös bonuslasten myötä. Jollain tavalla koen, että olen miehen lasten myötä tullut perheelliseksi. Saisin kyllä lasten ollessa meillä juosta omissa menoissani, mutta kun en halua vaan haluan mielummin viettää aikaa perheenä. Reissuihinkin haluan ottaa lapset mukaan enkä mennä vaan miehen kanssa. On tässä vaikeitakin hetkiä ollut, mutta mielestäni tässä suhteessa bonuslapsiin on kyse vähän samasta "tahtomisesta" kuin liittoa solmiessa, toki sillä erolla että lasten ollessa kyseessä nimenomaan aikuisen on oltava se tahtova osapuoli. Tottakai tässä tulee jatkuvasti pintaan omia käsittelemättömiä asioita esim. lapsuudesta, jotka pitää käsitellä, ettei ne heijastu käytöksessäni lapsiin. Aina ei ole ollut helppoa, mutta en vaihtaisi tätä elämää mihinkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä viestiketju vahvistaa ajatusta siitä, että ihminen kasvaa henkisesti aikuiseksi vasta kun hänellä on omia lapsia. Myöskään uusperhekuvioon ei tulisi heittäytyä ilman syvempää harkintaa kuten moni tuntuu tehneen, että kokeilee toimiiko vai ei ja sitten vasta poistuu kuviosta, vähät välittäen miten tällainen ihmissuhteiden pinnallisuus voi vaikuttaa taaksensa jäämiin ihmisiin.
Eräs henkilö kirjoitti täällä ADHD-lapsesta jonka huolimattomuus olikin hänestä tahallista, ei missään nimessä pitäisi astua erityislapsen elämään näin pinnallisilla tiedoilla mistä ADHD:ssa on edes kyse.
Älkää hyvät ihmiset menkö yksiin perheellistyneiden kanssa jos teillä ei ole hajuakaan siitä mihin olette osallistumassa. Lisäksi parisuhteessa ne lapset kuuluu koko pakettiin ja sen pitäisi olla selvää vaikka lapset kävisikin vain muutamina viikonloppuina.
Elän itse uusioperheessä ja on ollut selvää alusta saakka, että haasteita tulee. Silti ihmiset ovat kaikkein tärkeimpiä, vaikka eivät olisikaan omia lapsia. Ihminen joka ei millään tasolla kiinny lapsiin tai koe edes pientä suojeluvaistoa myös tuntemattomien lasten kohdalla, osa jopa on puhunut vihasta, ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna terve.
"Ihminen joka ei millään tasolla kiinny lapsiin tai koe edes pientä suojeluvaistoa myös tuntemattomien lasten kohdalla, osa jopa on puhunut vihasta, ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna terve."
Ja paskat! Kiinnytkö itse kaikkiin tuntemiisi aikuisiin? Jos et, et ole tuolla analogialla terve itsekään.
Aikamoista tekopyhää roskaa sanoa, että kaikkiin lapsiin pitäisi pystyä kiintymään. Osa lapsista on kivoja, osa ei. Kuka tosiaan kiintyy ihmiseen, josta ei pidä?
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän takia ei muuteta yhteen, ennenkuin molempien lapset ovat täysi-ikäisiä.
Nimenomaan. Mulla ja miehellä tämmöinen järjestely, hänellä siis 9 ja 4 - vuotiaat lapset. Yhdessä alettiin olemaan vähän sen jälkeen kun tuo pienempi syntyi. Olen tavannut lapset muutaman kerran, molemmat mukavia ja normaaleita.
Muutetaan ehkä sitten joskus yhteen kun vähintään tuo toinen lapsi on siinä iässä, että on oma asunto ja toinenkin siinä pisteessä, että sitä ei tarvitse erikseen viihdyttää ja huoltaa. Tällä hetkellä meidän suhteessa toimii se, että ollaan reilusti erotettu suhde ja lapset eikä lähdetty yhdistämään näitä tai luomaan mitään uusperhe-soppaa. Vanhempi lapsi kyllä tietää missä mennään ja kuka tai mikä olen, mutta ei olla tehty numeroa tästä asiasta. Joku varmaan miettii että tääkin tapa on väärin, mutta meille ollut paras vaihtoehto. Kyllä mä toivoisin välillä että miehellä ei olisi lapsia, koska moni asia vuosien varrella olisi ollut helpompaa ja ylipäätään mahdollista ilman lapsia, mutta itsepä valitsin tähän lähteä mukaan: lapset on ja pysyy ja minä hyväksyn asian. Aina kun niiden kanssa on tekemisissä, on se mukavaa eikä kuormita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän takia ei muuteta yhteen, ennenkuin molempien lapset ovat täysi-ikäisiä.
Nimenomaan. Mulla ja miehellä tämmöinen järjestely, hänellä siis 9 ja 4 - vuotiaat lapset. Yhdessä alettiin olemaan vähän sen jälkeen kun tuo pienempi syntyi. Olen tavannut lapset muutaman kerran, molemmat mukavia ja normaaleita.
Muutetaan ehkä sitten joskus yhteen kun vähintään tuo toinen lapsi on siinä iässä, että on oma asunto ja toinenkin siinä pisteessä, että sitä ei tarvitse erikseen viihdyttää ja huoltaa. Tällä hetkellä meidän suhteessa toimii se, että ollaan reilusti erotettu suhde ja lapset eikä lähdetty yhdistämään näitä tai luomaan mitään uusperhe-soppaa. Vanhempi lapsi kyllä tietää missä mennään ja kuka tai mikä olen, mutta ei olla tehty numeroa tästä asiasta. Joku varmaan miettii että tääkin tapa on väärin, mutta meille ollut paras vaihtoehto. Kyllä mä toivoisin välillä että miehellä ei olisi lapsia, koska moni asia vuosien varrella olisi ollut helpompaa ja ylipäätään mahdollista ilman lapsia, mutta itsepä valitsin tähän lähteä mukaan: lapset on ja pysyy ja minä hyväksyn asian. Aina kun niiden kanssa on tekemisissä, on se mukavaa eikä kuormita.
Hienoa että pystyt tuohon. Vainikka kyseessä viikonloppuisä jolloin lapsista ei ole muuta haittaa kuin se kyläily pari kertaa kuukaudessa?
Lapsen tulee antaa myös kiinnittyä ikäisiin ja tarjota lapsille harrastusmahdollisuuksia. Kotitöitä lapsen ikätason mukaisesti ja vastuita ja velvollisuuksia vapauksien kanssa samassa suhteessa kun lapsi kasvaa. Edelleen ikätaso ja lapsen kehitystaso huomioon ottaen. Tätä ei estä yksinhuoltajuus eikä läheisten puute, vaan vanhemman halu sitoa lapsi itseensä ja vanhemman halu elää lapsensa kautta. Halu pitää lapsi vauvana mahdollisimman pitkään, vaikka se olisi lapsen etujen vastaista.