Lue keskustelun säännöt.
Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse siinä tilanteessa, että harkitsen eroa hyvästä ja rakastamastani miehestä hänen lapsensa vuoksi. En vain jaksa enää arkea lapsen ehdoilla. Lapsi on sinänsä hyväntahtoinen ja kiva, mutta ADHD, mikä tekee arjesta raskasta. Hän on todella ylivilkas ja levoton eikä osaa huolehtia omista asioistaan, esim. Tavaroistaan, vielä juuri yhtään, vaikka täyttää pian 11v. Lapsiviikot vievät minusta kaikki voimat ja olen silloin jatkuvasti ärtynyt, mitä yritän kyllä olla näyttämättä varsinkaan lapselle. Tuntuu kokoajan enemmän, että uhraan omaa hyvinvointiani ja mielenrauhaani muiden ihmisten lapsen eteen, huomaan olevani jo lievästi katkerakin. Huomaan ajatuksia, että kumpa miehelläni ei olisi lasta. Kohtelen lasta aina hyvin, sen haluan sanoa. Se varmaan viekin niin paljon voimia, olla ulkoisesti lämmin ja rauhallinen kun sisäisesti on ihan uupunut touhuun. Lapsi tykkää minusta ja haluaa kokoajan hyöriä ympärilläni.
Onko se uusperhe aina tällaista vai onko tämä eron aihe? Minua surettaa, koska rakastan miestä. Jos hänellä ei olisi lasta, en epäilisi hetkeäkään yhdessäoloa. Mutta tuleeko tämä ikinä helpottamaan. Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia suhtautumisestaan lapsipuoliin.
Kommentit (775)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän takia ei muuteta yhteen, ennenkuin molempien lapset ovat täysi-ikäisiä.
Nimenomaan. Mulla ja miehellä tämmöinen järjestely, hänellä siis 9 ja 4 - vuotiaat lapset. Yhdessä alettiin olemaan vähän sen jälkeen kun tuo pienempi syntyi. Olen tavannut lapset muutaman kerran, molemmat mukavia ja normaaleita.
Muutetaan ehkä sitten joskus yhteen kun vähintään tuo toinen lapsi on siinä iässä, että on oma asunto ja toinenkin siinä pisteessä, että sitä ei tarvitse erikseen viihdyttää ja huoltaa. Tällä hetkellä meidän suhteessa toimii se, että ollaan reilusti erotettu suhde ja lapset eikä lähdetty yhdistämään näitä tai luomaan mitään uusperhe-soppaa. Vanhempi lapsi kyllä tietää missä mennään ja kuka tai mikä olen, mutta ei olla tehty numeroa tästä asiasta. Joku varmaan miettii että tääkin tapa on väärin, mutta meille ollut paras vaihtoehto. Kyllä mä toivoisin välillä että miehellä ei olisi lapsia, koska moni asia vuosien varrella olisi ollut helpompaa ja ylipäätään mahdollista ilman lapsia, mutta itsepä valitsin tähän lähteä mukaan: lapset on ja pysyy ja minä hyväksyn asian. Aina kun niiden kanssa on tekemisissä, on se mukavaa eikä kuormita.
Hienoa että pystyt tuohon. Vainikka kyseessä viikonloppuisä jolloin lapsista ei ole muuta haittaa kuin se kyläily pari kertaa kuukaudessa?
*vai onko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä nähdään taas mikä se luontoäidin alkuperäinen tarkoitus oli ydinperheestä tai ainakin sen idyllisestä stereotypiasta.
Kun mies ja nainen solmii elinikäisen suhteen/ avioliiton, siihen syntyvät lapset elävät luonnollisesti molempien vanhempien rakastamina ja silmäterinä. Tämä on ikäänkuin itsestäänselvyys.
Mutta kun perhe hajoaa ja tulee uusia suhdekuvioita, lapset jäävät auttamatta näiden kuvioiden sijaiskärsijöiksi.
Yksinkertaistettuna ydinperhe on ainoa evoluution kannalta järkevä perhemuoto. Se antaa lapsille parhaan mahdollisen kasvualustan.
Näinhän se ei todellisuudessa todellakaan aina mene, mutta pointti lienee tässä.100% samaa mieltä. Uusioperhe on luonnonvastainen järjestely, siksi se niin usein onkin ongelmallista ja raskasta ja vaikeaa. Joissain harvoissa tapauksissa toki onnellista ja toimivaa, en sitä kiellä.
Uusperheitä on aina ollut. Ennen vanhaan monet ihmiset kuolivat nuorina ja lapset saivat isä- tai äitipuolen.
Mutta ennen vanhaan lapsilla oli vain yksi koti. Tämä vuoroviikkokoti on minusta täysin lapselle sopimaton järjestely. Se jo yksistään aiheuttaa levottomuutta. Yksi koti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison mahdollisten lasten hyysääminen, hoitaminen ja heihin lämpimästi suhtautuminen kuuluu pakettiin.
Jos otat tyypin, jolla on lapsia, sitoudut myös hänen lapsiinsa ja heidän läheisenä, tuevallisena aikuisena olemiseen. Niin yksinkertaista se on. Puolison lapset eivät kaiketi tule yllätyksenä siinä vaiheessa vasta, kun muutatte yhteen, joten päätös myös lapsiin sitoutumisesta on täysin sinun.
Jos kohtelet kotonasi ( edes toisinaan ) asuvia lapsia kylmästi, omiasi tai muiden - olet ihmisenä hyvin alhaista kastia.Itselläni on useita ystäviä, joiden lapset asuvat viikko-viikko-systeemillä vanhempiensa luona ja lähes kaikilla miespuolisilla on uusi vaimo ja monilla lisää lapsiakin, naisista uusi puoliso on vain muutamalla. Olen vuosia kuunnellut kauhutarinoita äitipuolista, jotka jättäneet ystävieni lapset eri tavoin huomioitta; vain yhteinen lapsi pääsee matkalle mukaan, yhteinen saa harrastaa mitä tahansa, mutta isän lapsen harrastusmaksuja ei koskaan makseta ( äiti maksaa ne yksin ), koulun juhlista valitaan aina yhteisen lapsen juhla, eli isä ei tule koskaan vain oman lapsensa juhlaan…lista on uskomaton ja loputon.
Nainen on tässä suhteessa yleensä isommassa roolissa, kuin mies. Mies ei ole suinkaan tässä uhri, vaan idiootti, koska antaa kaiken tapahtua - mutta nainen, joka on tieten tahtoen mennyt suhteeseen tyypin kanssa, jolla on lapsia ja käyttäytyy heitä kohtaan tunnekylmästi, on omahyväinen ja viallinen roisto, joka saa käytöksellään aikaan elämänmittaista surua. Eikä välitä siitä.
Harrastusmaksut äidin kuuluukin maksaa jos on lähivanhempi. Samoin jos lähivanhempi ei suostu maksamaan lapsen matkakuluja niin silloin lapsi ei lähde matkalle mukaan. Monesti nämä lähivanhemman vääntää asiat hieman mutkalle omaksi edukseen.
Muutenhan tuo menee aika loogisesti. Ei kai uusi nainen laita miehen lasta omansa edelle. Mies tietenkin tekee päätökset itse kumman juhliin osallistuu vai osallistuuko kumpiinkaan.
Niin miksi ajattelit, että äiti olisi lapsen lähivanhempi? Tekstissä mainintaan vain viikko-viikko-systeemi.
Ja silloin isä ja äiti maksavat puoliksi lapsen harrastukset ja matkat.
Testistäsi voisi arvella, että olet itse juuri tällainen nainen, joka juonii uusioperheessä miehen lapsia vastaan tai ainakin omiensa ja itsensä jatkuvaksi eduksi. Mies tekee tottakai omat päätöksensä, mutta kuten jo kirjoitin: naisella on asiassa merkittävä valta; turha väittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Olin tässä tilanteessa 3 vuotta ja yllätyksenä tuli, kuinka henkisesti raskasta ja ahdistavaa se olikaan. Normaali 13v poika kyseessä. Oma mielenterveys romahti: kaikki muu oli liian hyvää ja tunteet miestä kohtaan valtavat, mutta lapsi ei sopinut kuvioon minun puolestani. Erohan siinä oli ainoa vaihtoehto, kun itse sairastuin vakavasti, mutta yhtä kaikki tilanne oli kohtuuton myös isälle ja pojalle.
Sairastumisen myötä huomasin vihaavani lasta ja toivovani asioita, joita en ikimaailmassa olisi uskonut toivovani. Se tuntui kamalalta, pelottavalta ja podin huonoa omaatuntoa. Ei, ei sopinut minulle. Yhä kaipaan miestä, mutta olen myös helpottunut ja jälleen oma tasapainoinen, terve itseni näin eron myötä.
Oletko varmasti ihan terve? Puolison lapsen vihaaminen kuulostaa sairaan ihmisen puheelta. Kauhulla ajattelen että lapseni kanssa aikaa viettävä aikuinen nainen VIHAISI poikaani 😱 ei voi käydä täysillä eikä ole tasapainoinen ihminen ovat ekat ajatukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan tapauksessa erilliset asunnot on paras ratkaisu. Sillähän tuo koko tilanne ratkeaa.
Ei enää ikinä naista, jolla lapsia. Menin kiintymään naisen lapsiin ja kun riitaisa ero tuli, niin eihän mulle ole siinä kohtaa mitään oikeuksia niitä lapsia kohtaan, enkä heitä näe enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison mahdollisten lasten hyysääminen, hoitaminen ja heihin lämpimästi suhtautuminen kuuluu pakettiin.
Jos otat tyypin, jolla on lapsia, sitoudut myös hänen lapsiinsa ja heidän läheisenä, tuevallisena aikuisena olemiseen. Niin yksinkertaista se on. Puolison lapset eivät kaiketi tule yllätyksenä siinä vaiheessa vasta, kun muutatte yhteen, joten päätös myös lapsiin sitoutumisesta on täysin sinun.
Jos kohtelet kotonasi ( edes toisinaan ) asuvia lapsia kylmästi, omiasi tai muiden - olet ihmisenä hyvin alhaista kastia.Itselläni on useita ystäviä, joiden lapset asuvat viikko-viikko-systeemillä vanhempiensa luona ja lähes kaikilla miespuolisilla on uusi vaimo ja monilla lisää lapsiakin, naisista uusi puoliso on vain muutamalla. Olen vuosia kuunnellut kauhutarinoita äitipuolista, jotka jättäneet ystävieni lapset eri tavoin huomioitta; vain yhteinen lapsi pääsee matkalle mukaan, yhteinen saa harrastaa mitä tahansa, mutta isän lapsen harrastusmaksuja ei koskaan makseta ( äiti maksaa ne yksin ), koulun juhlista valitaan aina yhteisen lapsen juhla, eli isä ei tule koskaan vain oman lapsensa juhlaan…lista on uskomaton ja loputon.
Nainen on tässä suhteessa yleensä isommassa roolissa, kuin mies. Mies ei ole suinkaan tässä uhri, vaan idiootti, koska antaa kaiken tapahtua - mutta nainen, joka on tieten tahtoen mennyt suhteeseen tyypin kanssa, jolla on lapsia ja käyttäytyy heitä kohtaan tunnekylmästi, on omahyväinen ja viallinen roisto, joka saa käytöksellään aikaan elämänmittaista surua. Eikä välitä siitä.
Harrastusmaksut äidin kuuluukin maksaa jos on lähivanhempi. Samoin jos lähivanhempi ei suostu maksamaan lapsen matkakuluja niin silloin lapsi ei lähde matkalle mukaan. Monesti nämä lähivanhemman vääntää asiat hieman mutkalle omaksi edukseen.
Muutenhan tuo menee aika loogisesti. Ei kai uusi nainen laita miehen lasta omansa edelle. Mies tietenkin tekee päätökset itse kumman juhliin osallistuu vai osallistuuko kumpiinkaan.Niin miksi ajattelit, että äiti olisi lapsen lähivanhempi? Tekstissä mainintaan vain viikko-viikko-systeemi.
Ja silloin isä ja äiti maksavat puoliksi lapsen harrastukset ja matkat.Testistäsi voisi arvella, että olet itse juuri tällainen nainen, joka juonii uusioperheessä miehen lapsia vastaan tai ainakin omiensa ja itsensä jatkuvaksi eduksi. Mies tekee tottakai omat päätöksensä, mutta kuten jo kirjoitin: naisella on asiassa merkittävä valta; turha väittää muuta.
Yleensä se on niin ja vuoroviikkoasumisessa etä joutuu maksamaan elarit jos ei muuta sovita. Silloin elarien saaja tietenkin maksaa matkat ja harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan tapauksessa erilliset asunnot on paras ratkaisu. Sillähän tuo koko tilanne ratkeaa.
Tämä on myös ainoa oikea ratkaisu. Muuten ap vain tekee hallaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tässä tilanteessa 3 vuotta ja yllätyksenä tuli, kuinka henkisesti raskasta ja ahdistavaa se olikaan. Normaali 13v poika kyseessä. Oma mielenterveys romahti: kaikki muu oli liian hyvää ja tunteet miestä kohtaan valtavat, mutta lapsi ei sopinut kuvioon minun puolestani. Erohan siinä oli ainoa vaihtoehto, kun itse sairastuin vakavasti, mutta yhtä kaikki tilanne oli kohtuuton myös isälle ja pojalle.
Sairastumisen myötä huomasin vihaavani lasta ja toivovani asioita, joita en ikimaailmassa olisi uskonut toivovani. Se tuntui kamalalta, pelottavalta ja podin huonoa omaatuntoa. Ei, ei sopinut minulle. Yhä kaipaan miestä, mutta olen myös helpottunut ja jälleen oma tasapainoinen, terve itseni näin eron myötä.
Oletko varmasti ihan terve? Puolison lapsen vihaaminen kuulostaa sairaan ihmisen puheelta. Kauhulla ajattelen että lapseni kanssa aikaa viettävä aikuinen nainen VIHAISI poikaani 😱 ei voi käydä täysillä eikä ole tasapainoinen ihminen ovat ekat ajatukseni.
Liian kuormittava tilanne ja oma vakava sairastuminen voi aiheuttaa kaikenlaista. Sinullekin, vaikka et ikinä uskoisi. Tuo kirjoittaja sanoi itsekin yllättyneensä, poteneensa huonoa omatuntoa jne. Toimi vastuullisesti ja lopetti suhteen.
En yhtään ihmettele että lapset hakkaavat toisiaan hengiltä kun lukee tätä ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ryhdytte parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia? Miten jollekulle voi tulla yllätyksenä, että vanhempi aina laittaa lapset etusijalle? Uusi puoliso jää aina kakkoseksi, jos lasten etu sitä vaatii. Älkää kilpailko lasten kanssa puolison huomiosta, vaan mieluummin lähdette koko suhteesta pois.
Ihme kuvitelmia monella uusperhe-elämästä.
En jaksa uskoa, että kovinkaan moni luulee kumppanin menevän lasten edelle. Toki on niitäkin tapauksia, jotka unohtavat lapsensa uuden suhteen huumassa.
Kovinkaan lapseton ei ehkä hahmota miten paljon elämä oikeasti pyörii lapsen ympärillä.
En itsekään tajunnut ennen kuin kaverini sai lapsen ja käytännössä koko jänne elämänsä muuttui. Kaikki pyörii lapsen ympärillä. Kaikki pitää suunnitella tarkkaan ja ajoissa lapsen kanssa.
Hahha, moni nimenomaan jää lapsettomaksi sen takia, että tajuaa sen että elämä on sitten ennen kaikkea just sitä lapsiperhepskaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison mahdollisten lasten hyysääminen, hoitaminen ja heihin lämpimästi suhtautuminen kuuluu pakettiin.
Jos otat tyypin, jolla on lapsia, sitoudut myös hänen lapsiinsa ja heidän läheisenä, tuevallisena aikuisena olemiseen. Niin yksinkertaista se on. Puolison lapset eivät kaiketi tule yllätyksenä siinä vaiheessa vasta, kun muutatte yhteen, joten päätös myös lapsiin sitoutumisesta on täysin sinun.
Jos kohtelet kotonasi ( edes toisinaan ) asuvia lapsia kylmästi, omiasi tai muiden - olet ihmisenä hyvin alhaista kastia.Itselläni on useita ystäviä, joiden lapset asuvat viikko-viikko-systeemillä vanhempiensa luona ja lähes kaikilla miespuolisilla on uusi vaimo ja monilla lisää lapsiakin, naisista uusi puoliso on vain muutamalla. Olen vuosia kuunnellut kauhutarinoita äitipuolista, jotka jättäneet ystävieni lapset eri tavoin huomioitta; vain yhteinen lapsi pääsee matkalle mukaan, yhteinen saa harrastaa mitä tahansa, mutta isän lapsen harrastusmaksuja ei koskaan makseta ( äiti maksaa ne yksin ), koulun juhlista valitaan aina yhteisen lapsen juhla, eli isä ei tule koskaan vain oman lapsensa juhlaan…lista on uskomaton ja loputon.
Nainen on tässä suhteessa yleensä isommassa roolissa, kuin mies. Mies ei ole suinkaan tässä uhri, vaan idiootti, koska antaa kaiken tapahtua - mutta nainen, joka on tieten tahtoen mennyt suhteeseen tyypin kanssa, jolla on lapsia ja käyttäytyy heitä kohtaan tunnekylmästi, on omahyväinen ja viallinen roisto, joka saa käytöksellään aikaan elämänmittaista surua. Eikä välitä siitä.
Harrastusmaksut äidin kuuluukin maksaa jos on lähivanhempi. Samoin jos lähivanhempi ei suostu maksamaan lapsen matkakuluja niin silloin lapsi ei lähde matkalle mukaan. Monesti nämä lähivanhemman vääntää asiat hieman mutkalle omaksi edukseen.
Muutenhan tuo menee aika loogisesti. Ei kai uusi nainen laita miehen lasta omansa edelle. Mies tietenkin tekee päätökset itse kumman juhliin osallistuu vai osallistuuko kumpiinkaan.Niin miksi ajattelit, että äiti olisi lapsen lähivanhempi? Tekstissä mainintaan vain viikko-viikko-systeemi.
Ja silloin isä ja äiti maksavat puoliksi lapsen harrastukset ja matkat.Testistäsi voisi arvella, että olet itse juuri tällainen nainen, joka juonii uusioperheessä miehen lapsia vastaan tai ainakin omiensa ja itsensä jatkuvaksi eduksi. Mies tekee tottakai omat päätöksensä, mutta kuten jo kirjoitin: naisella on asiassa merkittävä valta; turha väittää muuta.
Yleensä se on niin ja vuoroviikkoasumisessa etä joutuu maksamaan elarit jos ei muuta sovita. Silloin elarien saaja tietenkin maksaa matkat ja harrastukset.
Se on kyllä totta, että jos vain toinen saa kaikki lapsiperheen tuet ja lisäksi etä maksaa elatusmaksua, niin on kohtuutonta vaatia puolia kustannuksista etän maksettavaksi harrastuksista lähtien. Kyllä se lähi on velvollinen silloin maksamaan valtaosan, kerta haluaa elarit ja lapsilisät ja kaikki pelkästään itselleen. Jos tämä ei käy, niin silloin luopuu elareista ja lapsilisät puoliksi. Ja silloinkaan tilanne ei ole tasapuolinen, koska lähivanhempi saa edelleen sellaisia tukia, mitä etä ei saa, koska lapset saavat olla kirjoilla vain yhden vanhemman luona. Silti sillä etälläkin pitää olla riittävän iso asunto vuoroviikkoasumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison mahdollisten lasten hyysääminen, hoitaminen ja heihin lämpimästi suhtautuminen kuuluu pakettiin.
Jos otat tyypin, jolla on lapsia, sitoudut myös hänen lapsiinsa ja heidän läheisenä, tuevallisena aikuisena olemiseen. Niin yksinkertaista se on. Puolison lapset eivät kaiketi tule yllätyksenä siinä vaiheessa vasta, kun muutatte yhteen, joten päätös myös lapsiin sitoutumisesta on täysin sinun.
Jos kohtelet kotonasi ( edes toisinaan ) asuvia lapsia kylmästi, omiasi tai muiden - olet ihmisenä hyvin alhaista kastia.Itselläni on useita ystäviä, joiden lapset asuvat viikko-viikko-systeemillä vanhempiensa luona ja lähes kaikilla miespuolisilla on uusi vaimo ja monilla lisää lapsiakin, naisista uusi puoliso on vain muutamalla. Olen vuosia kuunnellut kauhutarinoita äitipuolista, jotka jättäneet ystävieni lapset eri tavoin huomioitta; vain yhteinen lapsi pääsee matkalle mukaan, yhteinen saa harrastaa mitä tahansa, mutta isän lapsen harrastusmaksuja ei koskaan makseta ( äiti maksaa ne yksin ), koulun juhlista valitaan aina yhteisen lapsen juhla, eli isä ei tule koskaan vain oman lapsensa juhlaan…lista on uskomaton ja loputon.
Nainen on tässä suhteessa yleensä isommassa roolissa, kuin mies. Mies ei ole suinkaan tässä uhri, vaan idiootti, koska antaa kaiken tapahtua - mutta nainen, joka on tieten tahtoen mennyt suhteeseen tyypin kanssa, jolla on lapsia ja käyttäytyy heitä kohtaan tunnekylmästi, on omahyväinen ja viallinen roisto, joka saa käytöksellään aikaan elämänmittaista surua. Eikä välitä siitä.
Harrastusmaksut äidin kuuluukin maksaa jos on lähivanhempi. Samoin jos lähivanhempi ei suostu maksamaan lapsen matkakuluja niin silloin lapsi ei lähde matkalle mukaan. Monesti nämä lähivanhemman vääntää asiat hieman mutkalle omaksi edukseen.
Muutenhan tuo menee aika loogisesti. Ei kai uusi nainen laita miehen lasta omansa edelle. Mies tietenkin tekee päätökset itse kumman juhliin osallistuu vai osallistuuko kumpiinkaan.Niin miksi ajattelit, että äiti olisi lapsen lähivanhempi? Tekstissä mainintaan vain viikko-viikko-systeemi.
Ja silloin isä ja äiti maksavat puoliksi lapsen harrastukset ja matkat.Testistäsi voisi arvella, että olet itse juuri tällainen nainen, joka juonii uusioperheessä miehen lapsia vastaan tai ainakin omiensa ja itsensä jatkuvaksi eduksi. Mies tekee tottakai omat päätöksensä, mutta kuten jo kirjoitin: naisella on asiassa merkittävä valta; turha väittää muuta.
Turha myös väittää, että lapsen kulut kuuluu maksaa puoliksi, kulut maksetaan suhteessa tuloihin, mutta se tuntuu ole an monelle miehelle käsittämätön juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison mahdollisten lasten hyysääminen, hoitaminen ja heihin lämpimästi suhtautuminen kuuluu pakettiin.
Jos otat tyypin, jolla on lapsia, sitoudut myös hänen lapsiinsa ja heidän läheisenä, tuevallisena aikuisena olemiseen. Niin yksinkertaista se on. Puolison lapset eivät kaiketi tule yllätyksenä siinä vaiheessa vasta, kun muutatte yhteen, joten päätös myös lapsiin sitoutumisesta on täysin sinun.
Jos kohtelet kotonasi ( edes toisinaan ) asuvia lapsia kylmästi, omiasi tai muiden - olet ihmisenä hyvin alhaista kastia.Itselläni on useita ystäviä, joiden lapset asuvat viikko-viikko-systeemillä vanhempiensa luona ja lähes kaikilla miespuolisilla on uusi vaimo ja monilla lisää lapsiakin, naisista uusi puoliso on vain muutamalla. Olen vuosia kuunnellut kauhutarinoita äitipuolista, jotka jättäneet ystävieni lapset eri tavoin huomioitta; vain yhteinen lapsi pääsee matkalle mukaan, yhteinen saa harrastaa mitä tahansa, mutta isän lapsen harrastusmaksuja ei koskaan makseta ( äiti maksaa ne yksin ), koulun juhlista valitaan aina yhteisen lapsen juhla, eli isä ei tule koskaan vain oman lapsensa juhlaan…lista on uskomaton ja loputon.
Nainen on tässä suhteessa yleensä isommassa roolissa, kuin mies. Mies ei ole suinkaan tässä uhri, vaan idiootti, koska antaa kaiken tapahtua - mutta nainen, joka on tieten tahtoen mennyt suhteeseen tyypin kanssa, jolla on lapsia ja käyttäytyy heitä kohtaan tunnekylmästi, on omahyväinen ja viallinen roisto, joka saa käytöksellään aikaan elämänmittaista surua. Eikä välitä siitä.
Harrastusmaksut äidin kuuluukin maksaa jos on lähivanhempi. Samoin jos lähivanhempi ei suostu maksamaan lapsen matkakuluja niin silloin lapsi ei lähde matkalle mukaan. Monesti nämä lähivanhemman vääntää asiat hieman mutkalle omaksi edukseen.
Muutenhan tuo menee aika loogisesti. Ei kai uusi nainen laita miehen lasta omansa edelle. Mies tietenkin tekee päätökset itse kumman juhliin osallistuu vai osallistuuko kumpiinkaan.Niin miksi ajattelit, että äiti olisi lapsen lähivanhempi? Tekstissä mainintaan vain viikko-viikko-systeemi.
Ja silloin isä ja äiti maksavat puoliksi lapsen harrastukset ja matkat.Testistäsi voisi arvella, että olet itse juuri tällainen nainen, joka juonii uusioperheessä miehen lapsia vastaan tai ainakin omiensa ja itsensä jatkuvaksi eduksi. Mies tekee tottakai omat päätöksensä, mutta kuten jo kirjoitin: naisella on asiassa merkittävä valta; turha väittää muuta.
Turha myös väittää, että lapsen kulut kuuluu maksaa puoliksi, kulut maksetaan suhteessa tuloihin, mutta se tuntuu ole an monelle miehelle käsittämätön juttu.
Tuloihin JA menoihin. Jos miehellä on muitakin lapsia elätettävänä, niin ei hän voi niitä lapsiaan jättää ruokkimatta ja heitteille ihan vain sen takia, että eksän mielestä miehen tulee maksaa enemmän. Koko kokonaisuus täytyy ottaa huomioon. Jos siis haluaa olla reilu ja oikeudenmukainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yh ja yksi lapsi. Haluaisin tavata miehen jolla on vaikka monta lasta. Rakastan lapsia ja olisi ihanaa saada olla varaäiti. Olen ammatiltani varhaiskasvatuksen opettaja ja töissäkin välitän lapsista aidosti. Sellainen olen ollut aina, lapset ja eläimet lähellä sydäntä. Ne ovat sitä todellista elämää minulle, ja haluan hoivata ja huolehtia.
En osaa auttaa ap sillä luulen että kyky välittää muiden lapsista liittyy ihmisen persoonaan eikä sitä voi oppia. Hanki oma asunto ja muuttakaa taas yhteen kun lapsi on aikuinen. Hän tarvitsee isäänsä joten heille olisi varmaan parempikin olla kaksin.
Millä ihme vimmalla te lapsia hankkineet rynnitte tännä suuna päänä avaamaan elämiänne, kun jo otsikossa pyydetään lapsettomien kokemuksia puolison lapsista? Onko luetun ymmärtäminen tosiaan noin vaikeaa?
Teillä ei ole tähän keskusteluun mitään annettavaa, koska tästä aiheesta tietää vain todelliset lap.set.to.mat.
Isäni puoliso näytti kyllä avoimesti ettei minua arvostanut pätkääkään ja varmasti toivoi ettei minua olisi olemassakaan, myös äitini uusi teki sitä. Onneksi en asunut vuoroviikoin enkä edes käynyt isäni luona viikonloppuina. Vaikka oli meillä kotonakin vähän kireä ilmapiiri koska minä olin "tiellä" sen miehen mielestä. Onneksi äitini kuitenkin oli kaikista aikuisista se turvallinen ja rakastava vanhempi. isääni en tunne kovin hyvin eikä meillä ole läheskään niin läheisiä välejä kuin voisi olla. Isän puoliso vaikutti tähän aivan liikaa ja isäni valitettavasti suostui siihen.
Eihän kukaan ajattelekaan miltä lapsista tuntuu, se on valitettavaa.
Minä olen jättäytynyt lapsettomaksi mutta en itsekään huolisi miestä kellä lapsia samaan osoitteeseen, jotenkin kyllä ymmärrän että vierasta lasta on vaikea rakastaa ja voi hankaloittaa elämää, jopa silloin kun on kyseessä kiltti ja kohtelias lapsi.
Oma kokemus ja samalla tuttujen suhdesekoilut on opettaneet ettei uusperhe-elämä ole minua varten. Onneksi löysin lapsettoman miehen.
Minä olisin aina halunnut paljon lapsia, en saanut. Olin ikionnellinen kun mieheni oli ehtinyt tehdä nuoruuden rakkautensa kanssa kaksi lasta ja minä pääsin heidän elämäänsä kun he olivat 2-ja 4-vuotiaita. Olin tosi aktiivisena siinä että saatiin järjesteltyä siten, että lapset on meillä about viikko-viikko eikä vain viikonloppuisin (miehellä super kuormittava työ vaikeilla työajoilla, siksi minua tarvittiin paljon).
Mies oli iloinen kun pystyi olla enemmän lastensa kanssa ja minä iloinen kun sain näin ihanan perheen. Nykyään meillä on myös yhteinen (ihme!!) 4v lapsi ja olen superiloinen että meillä on iso perhe ja sisaruksilla toisensa.
Nämä ovat kaikki ”meidän lapsia” ja aivan kaikkein rakkaimpia maailmassa. Miehen exänkin kanssa olen niin hyvissä väleissä että soitellaan välillä viikolla lasten kuulumisia ja hän on ottanut meidän iltatähden luokseen isosisarusten kanssa joskus viikonlopuksi kun meillä on ollut jotain menoa.
Elämässä ei mikään ole niin tärkeää ja mahtavaa kuin perhe❤️
Vierailija kirjoitti:
Tämä viestiketju vahvistaa ajatusta siitä, että ihminen kasvaa henkisesti aikuiseksi vasta kun hänellä on omia lapsia. Myöskään uusperhekuvioon ei tulisi heittäytyä ilman syvempää harkintaa kuten moni tuntuu tehneen, että kokeilee toimiiko vai ei ja sitten vasta poistuu kuviosta, vähät välittäen miten tällainen ihmissuhteiden pinnallisuus voi vaikuttaa taaksensa jäämiin ihmisiin.
Eräs henkilö kirjoitti täällä ADHD-lapsesta jonka huolimattomuus olikin hänestä tahallista, ei missään nimessä pitäisi astua erityislapsen elämään näin pinnallisilla tiedoilla mistä ADHD:ssa on edes kyse.
Älkää hyvät ihmiset menkö yksiin perheellistyneiden kanssa jos teillä ei ole hajuakaan siitä mihin olette osallistumassa. Lisäksi parisuhteessa ne lapset kuuluu koko pakettiin ja sen pitäisi olla selvää vaikka lapset kävisikin vain muutamina viikonloppuina.
Elän itse uusioperheessä ja on ollut selvää alusta saakka, että haasteita tulee. Silti ihmiset ovat kaikkein tärkeimpiä, vaikka eivät olisikaan omia lapsia. Ihminen joka ei millään tasolla kiinny lapsiin tai koe edes pientä suojeluvaistoa myös tuntemattomien lasten kohdalla, osa jopa on puhunut vihasta, ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna terve.
Mä mietin näitä "hirveetä, kauheeta, kuolema, mööh, vöööh, öööh" kommentteja lukiessani, että onko kaikki tosiaan ihan kylmiltään muuttaneet uusperheeseen? Ette ole pitemmän aikaa "harjoitelleet" esim säännöllisillä yökyläilyillä silloin, kun puolisolla on lapset? Suoraan vaan saman katon alle?
Vau. Ei ihme, jos uusperhearki lyö silmille, mutta siitä voitte kyllä syyttää sitten itseänne. Sääli vaan, että tilanteeseen syyttömät kärsivät, kun jotkut haluavat kokeilla, että "olisko tää kivaa" ja kiukuttelevat sitten, kun ei ollutkaan.
*vai onko