Lue keskustelun säännöt.
Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse siinä tilanteessa, että harkitsen eroa hyvästä ja rakastamastani miehestä hänen lapsensa vuoksi. En vain jaksa enää arkea lapsen ehdoilla. Lapsi on sinänsä hyväntahtoinen ja kiva, mutta ADHD, mikä tekee arjesta raskasta. Hän on todella ylivilkas ja levoton eikä osaa huolehtia omista asioistaan, esim. Tavaroistaan, vielä juuri yhtään, vaikka täyttää pian 11v. Lapsiviikot vievät minusta kaikki voimat ja olen silloin jatkuvasti ärtynyt, mitä yritän kyllä olla näyttämättä varsinkaan lapselle. Tuntuu kokoajan enemmän, että uhraan omaa hyvinvointiani ja mielenrauhaani muiden ihmisten lapsen eteen, huomaan olevani jo lievästi katkerakin. Huomaan ajatuksia, että kumpa miehelläni ei olisi lasta. Kohtelen lasta aina hyvin, sen haluan sanoa. Se varmaan viekin niin paljon voimia, olla ulkoisesti lämmin ja rauhallinen kun sisäisesti on ihan uupunut touhuun. Lapsi tykkää minusta ja haluaa kokoajan hyöriä ympärilläni.
Onko se uusperhe aina tällaista vai onko tämä eron aihe? Minua surettaa, koska rakastan miestä. Jos hänellä ei olisi lasta, en epäilisi hetkeäkään yhdessäoloa. Mutta tuleeko tämä ikinä helpottamaan. Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia suhtautumisestaan lapsipuoliin.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ryhdytte parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia? Miten jollekulle voi tulla yllätyksenä, että vanhempi aina laittaa lapset etusijalle? Uusi puoliso jää aina kakkoseksi, jos lasten etu sitä vaatii. Älkää kilpailko lasten kanssa puolison huomiosta, vaan mieluummin lähdette koko suhteesta pois.
Ihme kuvitelmia monella uusperhe-elämästä.
En jaksa uskoa, että kovinkaan moni luulee kumppanin menevän lasten edelle. Toki on niitäkin tapauksia, jotka unohtavat lapsensa uuden suhteen huumassa.
Kovinkaan lapseton ei ehkä hahmota miten paljon elämä oikeasti pyörii lapsen ympärillä.
En itsekään tajunnut ennen kuin kaverini sai lapsen ja käytännössä koko jänne elämänsä muuttui. Kaikki pyörii lapsen ympärillä. Kaikki pitää suunnitella tarkkaan ja ajoissa lapsen kanssa.
Toki on niitäkin tapauksia, jotka unohtavat lapsensa uuden suhteen huumassa. On eräs, joka teki lapsen ja kun lapsi täytti kolme, niin jo oli toinen lapsi tulossa uuden huuman kanssa ja kohta kolmas. Sitten astui jälleen uusi huuma ja isin lapset saivat uuden huuman lapset yhteen. Eli just tätä kauhistuttavaa uusperhe-arkea. No ei sitäkään kauan kestänyt. Niin jäi se huuma taakse ja uusi huuma astui kuvioon nyt tosin kestänyt jo 20 vuotta kun kaulimella ohjataan, hahahah. Nyt kaikki kolme isin lasta ovat jälleen yhdessä. Huumorilla mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ryhdytte parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia? Miten jollekulle voi tulla yllätyksenä, että vanhempi aina laittaa lapset etusijalle? Uusi puoliso jää aina kakkoseksi, jos lasten etu sitä vaatii. Älkää kilpailko lasten kanssa puolison huomiosta, vaan mieluummin lähdette koko suhteesta pois.
Ihme kuvitelmia monella uusperhe-elämästä.
En jaksa uskoa, että kovinkaan moni luulee kumppanin menevän lasten edelle. Toki on niitäkin tapauksia, jotka unohtavat lapsensa uuden suhteen huumassa.
Kovinkaan lapseton ei ehkä hahmota miten paljon elämä oikeasti pyörii lapsen ympärillä.
En itsekään tajunnut ennen kuin kaverini sai lapsen ja käytännössä koko jänne elämänsä muuttui. Kaikki pyörii lapsen ympärillä. Kaikki pitää suunnitella tarkkaan ja ajoissa lapsen kanssa.Toki on niitäkin tapauksia, jotka unohtavat lapsensa uuden suhteen huumassa. On eräs, joka teki lapsen ja kun lapsi täytti kolme, niin jo oli toinen lapsi tulossa uuden huuman kanssa ja kohta kolmas. Sitten astui jälleen uusi huuma ja isin lapset saivat uuden huuman lapset yhteen. Eli just tätä kauhistuttavaa uusperhe-arkea. No ei sitäkään kauan kestänyt. Niin jäi se huuma taakse ja uusi huuma astui kuvioon nyt tosin kestänyt jo 20 vuotta kun kaulimella ohjataan, hahahah. Nyt kaikki kolme isin lasta ovat jälleen yhdessä. Huumorilla mennään.
Mua on aina kiinnostanut kuka nainen tekee lapsia miehen kanssa joka on hylännyt jo olemassaolevat.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Jep, tätä samaa kaksinaismoralismia ihmettelen itsekin ja haitallisen narratiivin viljelyä: lapseton nainen on saatanasta seuraava ja lapseton mies maailman lahja. Aivan kuin kaikki lapsettomat naiset olisivat jotain katalia saalistajia, empatiakyvyttömiä hirviöitä jotka vihaavat lapsia. Ja jotka eivät millään voi tajuta lapsiperhe-elämää. Heitä voi syyttää kaikesta ja kuten sanoit, sekään ei ole hyvä, jos lapsia tehnyt nainen tohtii edes hetken ajatella itseään, silloinkin poltetaan roviolla. Naisen tehtävä on aina uhriutua ja uhrata itsensä, kaikkien ja kaiken puolesta. Muutoin on huono ja kelvoton nainen, huono äiti jne. Miehille taas samat säännöt ei päde, mies on hyvä isä, jos jaksaa ruokkia lapsensa edes ranskalaisilla ja viettää aikaa lastensa kanssa istuttamalla lapset keskenään television ääreen. Se on sitä suurta osallistumista. Ja mies on hyvä mies jos edes vaivoin sietää naisystävänsä lapsia, äitipuolen taas pitää sekä hoitaa että rakastaa, täysin ehdoitta ja epäitsekkäästi.
Edelleen olisi niin paljon helpompaa olla mies, isäpuoli ja isä kuin nainen, äitipuoli ja äiti. Ja tätä asetelmaa ylläpitää ja vahvistaa naiset oikein kilpaillen. Missä vaiheessa me herätään? Ja missä vaiheessa me herätään siihen, että pitämällä yhtä, puolustaen toinen toisiamme, vain sillä tavalla me saavutamme todellista tasa-arvoa. Jos pidämme toisia naisia vihollisina, uhkana, noitina ja demoneina, niin sitä samaa me heijastamme itseemme naisina.
Vierailija kirjoitti:
"Kunpa miehelläni ei olisi lasta"
Varmaan 95%:n äitipuolista (ja isäpuolista) ajatus.
Vastaan tähän, vaikka nykyään tilanteeni on se, että olen yhdessä puolisoni kanssa jonka kanssa meillä on 2 yhteistä lasta.
Edellisessä suhteessani, joka kesti 8 vuotta, miehellä oli edellisestä liitostaan kaksi lasta. Asuivat viikko-viikko systeemillä. Ja jestas kuinka noita lapsia rakastinkaan!!! Meillä oli hyvät välit, olin lopulta hyvissä väleissä myös miehen eksään. Eli ei todellakaan ole mikään normi, että äitipuoli vihaa lapsipuoliaan!
Kun erosin tuosta kesästä, erosin myös noista lapsista, olinhan "vain" äitipuoli. Nykyään nuo lapset ovat jo lukiolaisia, ja aika ajoin pitävät minuunkin yhteyttä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on erittäin surullinen ja siitä paistaa läpi lapsettomien naisten lapsellinen tarve olla miehensä silmissä numero ykkösiä ennen lapsia. Te ette vaan tajua, piste.
Nytkö vasta ymmärsit tämän?
Olemme akateeminen vela-perhe. Kun rakastuimme mieheni kanssa, oli hänen vaimonsa raskaana ja heillä oli taapero. Onneksi mies ymmärsi minun näkökantani myös eikä suostunut vuoroviikko jakoon lasten suhteen. Nyt elämme vielä muutaman vuoden niin että lapset käyvät kylässä. Onneksi mieheni on aina ymmärtänyt laittaa minut ja uransa etusijalle.
Jos tämä oli ihan vakavissaan kirjoitettu niin veti hiljaiseksi. Eiköhän elämä korjaa sinuakin jotenkin.
No ei ollut, ilmiselvä trolli!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yh ja yksi lapsi. Haluaisin tavata miehen jolla on vaikka monta lasta. Rakastan lapsia ja olisi ihanaa saada olla varaäiti. Olen ammatiltani varhaiskasvatuksen opettaja ja töissäkin välitän lapsista aidosti. Sellainen olen ollut aina, lapset ja eläimet lähellä sydäntä. Ne ovat sitä todellista elämää minulle, ja haluan hoivata ja huolehtia.
En osaa auttaa ap sillä luulen että kyky välittää muiden lapsista liittyy ihmisen persoonaan eikä sitä voi oppia. Hanki oma asunto ja muuttakaa taas yhteen kun lapsi on aikuinen. Hän tarvitsee isäänsä joten heille olisi varmaan parempikin olla kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä viestiketju vahvistaa ajatusta siitä, että ihminen kasvaa henkisesti aikuiseksi vasta kun hänellä on omia lapsia. Myöskään uusperhekuvioon ei tulisi heittäytyä ilman syvempää harkintaa kuten moni tuntuu tehneen, että kokeilee toimiiko vai ei ja sitten vasta poistuu kuviosta, vähät välittäen miten tällainen ihmissuhteiden pinnallisuus voi vaikuttaa taaksensa jäämiin ihmisiin.
Eräs henkilö kirjoitti täällä ADHD-lapsesta jonka huolimattomuus olikin hänestä tahallista, ei missään nimessä pitäisi astua erityislapsen elämään näin pinnallisilla tiedoilla mistä ADHD:ssa on edes kyse.
Älkää hyvät ihmiset menkö yksiin perheellistyneiden kanssa jos teillä ei ole hajuakaan siitä mihin olette osallistumassa. Lisäksi parisuhteessa ne lapset kuuluu koko pakettiin ja sen pitäisi olla selvää vaikka lapset kävisikin vain muutamina viikonloppuina.
Elän itse uusioperheessä ja on ollut selvää alusta saakka, että haasteita tulee. Silti ihmiset ovat kaikkein tärkeimpiä, vaikka eivät olisikaan omia lapsia. Ihminen joka ei millään tasolla kiinny lapsiin tai koe edes pientä suojeluvaistoa myös tuntemattomien lasten kohdalla, osa jopa on puhunut vihasta, ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna terve.
"Ihminen joka ei millään tasolla kiinny lapsiin tai koe edes pientä suojeluvaistoa myös tuntemattomien lasten kohdalla, osa jopa on puhunut vihasta, ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna terve."
Ja paskat! Kiinnytkö itse kaikkiin tuntemiisi aikuisiin? Jos et, et ole tuolla analogialla terve itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä ap joudut uhraamaan lapsen eteen? Joudutko kuskaamaan tai muuten passaamaan sitä, vai mikä on kuin raskasta? Mikset vain vetäydy sivuun ja anna isän hoitaa asioita. Tietenkin jo teillä on todella pieni asunto niin vaikea saada omaa rauhaa, mutta ainakin voit ottaa sitä jättämällä turhan tekemisen pois ja keskittymällä omiin asioihisi.
Koen uhraukseksi ihan esim. sen, että kotona ei ole rauhaa. Minusta olisi ihanaa työpäivän jälkeen voida vaikka istua sohvalla ja lukea kirjaa tai katsoa tv:tä. Ei se lapsiviikoilla onnistu, kun lapsi hyppii ja pomppii ja häärii ja kälättää ympärillä. Illat ovat aikamoista härdelliä. Läksyjä pitää tehdä, lasta ei huvittaisi, ei jaksa keskittyä, kirjat hukassa, ohjeet hukassa, ruokapöydässä meno levotonta jne. Vaikka jättäisin lapsen hoidon ja valvomisen täysin miehelle (kuten usein teenkin), niin en voi välttyä siltä levottomalta tunnelmalta ja mekastukselta kun täällä samassa kämpässä ollaan. Sanomattakin selvää, että parisuhteelle meillä ei ole juuri mitään yhteisiä hetkiä lapsiviikoilla.
Lisäksi lapsi tuo mukanaan kaikenlaista joustamisen tarvetta. Esimerkki tältä illalta. Lapsi oli lähtenyt harrastukseensa ja jättänyt (taas kerran) avaimet ja puhelimen kotiin. Hänelle ei vaan kertakaikkiaan mene jakeluun tavaroistaan huolehtiminen, kai tuo on sitä ADHD:ta. Mies on tänään iltaa töissä, joten minä jouduin perumaan omaan harrastukseen menoni, jotta olen kotona, jotta lapsi ei ole sitten ilman puhelinta lukkojen takana kun tulee harrastuksestaan. Uskon, että jos kyseessä olisi oma lapsi, niin tämä tuntuisi varmasti vähän harmittavalta, mutta kuitenkin enemmän vaan normaalilta elämältä. Koska oman lapsen eteen sitä on valmis tekemään kaikkea. Minua tässäkin tilanteessa kuitenkin vain ärsyttää, että jouduin taas uhraamaan oman juttuni ja mukavan iltani lapsen huolimattomuuden takia. Tämä esimerkki kuulostaa varmasti pikkujutulta, mutta tällaiset asiat kertaantuvat jokapäiväisessä elämässä. Ja siis se rauhattomuus ja levottomuus on se kaikkein eniten minua rasittava asia.
Ap
Kuulostaa tosi raskaalta ap, ja sympatiani ovat puolellasi. Minusta sinun pitäisi alkaa pikkuhiljaa luopua vastuusta, että antaisit isän huolehtia lapsen asioista niin paljon kuin mahdollista.
Parasta olisi keskustella miehen kanssa. Keskustelkaa ja puhukaa siitä miten lapsen tarpeet tulisi parhaiten huolehdituiksi.
Kuulostaa siltä että mies on sinulle tärkeä ja haluaisit saada suhteen onnistumaan.
Jos asia on näin, myös lapsen hyvinvointi on tärkeää. Sopikaa lapsellisina viikkoina 1 ilta että järjestätte yhteistä tekemistä kolmistaan, kuten vaikka pelihetki tai yhteinen ruuanlaitto, tai ulkoilu. Ja järjestäkää 1-2 iltaa että pidätte parisuhteen yhteisen hemmotteluhetken: hyvää ruokaa, ja läheisyyttä, sekä semmoista mitä tykkäätte puuhata yhdessä.
Olisi hyvä keskustella miehesi kanssa että miten voitte tukea lasta hänen kasvussaan, ja auttaa häntä tulemaan vastuullisemmaksi ja omatoimisemmaksi.
Uskon että löydätte keinoja, kun ylläpidät kommunikaatiota ystävälliseen sävyyn.
Olet ehkä jo yrittänyt liikaa, kun olet sisäisesti ollut rasittunut, mutta olet yrittänyt ulkoisesti pyrkiä olemaan ystävällinen ja välittävä.
Eniten sinun tulisi nyt huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Olisi hyvä jos löydät sellaisia asioita/harrastuksia jotka rentouttavat sinua töiden jälkeen. Silloin jaksat myös olla välittävä muille.
Yksi vaihtoehto on mennä johonkin kahvilaan lukemaan rauhassa, tai sellaiselle ystävälle kylään joka myös nauttii hiljaisuudesta.
Toivottavasti löydät ratkaisuja ja arjestasi tulisi rentouttavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Anteeksi mutta kuullostat katkeralta ja kyyniseltä. Lapset ovat lahja ja joka ei sitä ajattele niin on niin kaukana omista arvoistani ettei voida ymmärtää toisiamme.
Miksi juuri sinä ajattelet olevasi kyllin arvokas jotta saat kuluttaa maapallon luonnonvaroja? Mitä hyvää teet muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä viestiketju vahvistaa ajatusta siitä, että ihminen kasvaa henkisesti aikuiseksi vasta kun hänellä on omia lapsia. Myöskään uusperhekuvioon ei tulisi heittäytyä ilman syvempää harkintaa kuten moni tuntuu tehneen, että kokeilee toimiiko vai ei ja sitten vasta poistuu kuviosta, vähät välittäen miten tällainen ihmissuhteiden pinnallisuus voi vaikuttaa taaksensa jäämiin ihmisiin.
Eräs henkilö kirjoitti täällä ADHD-lapsesta jonka huolimattomuus olikin hänestä tahallista, ei missään nimessä pitäisi astua erityislapsen elämään näin pinnallisilla tiedoilla mistä ADHD:ssa on edes kyse.
Älkää hyvät ihmiset menkö yksiin perheellistyneiden kanssa jos teillä ei ole hajuakaan siitä mihin olette osallistumassa. Lisäksi parisuhteessa ne lapset kuuluu koko pakettiin ja sen pitäisi olla selvää vaikka lapset kävisikin vain muutamina viikonloppuina.
Elän itse uusioperheessä ja on ollut selvää alusta saakka, että haasteita tulee. Silti ihmiset ovat kaikkein tärkeimpiä, vaikka eivät olisikaan omia lapsia. Ihminen joka ei millään tasolla kiinny lapsiin tai koe edes pientä suojeluvaistoa myös tuntemattomien lasten kohdalla, osa jopa on puhunut vihasta, ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna terve.
"Ihminen joka ei millään tasolla kiinny lapsiin tai koe edes pientä suojeluvaistoa myös tuntemattomien lasten kohdalla, osa jopa on puhunut vihasta, ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna terve."
Ja paskat! Kiinnytkö itse kaikkiin tuntemiisi aikuisiin? Jos et, et ole tuolla analogialla terve itsekään.
On evolutiivisesti luonnollista tuntea empatiaa ja suojeluhalua pienempiä ja heikommassa asemassa olevia kohtaan. Lapset ovat täysin eri asetelmassa mitä aikuiset. Jos ei kykene tuntemaan empatiaa ja edes jonkinlaista suojeluhalua lapsia kohtaan, niin ihmisessä on jotain vikana. On itse traumatisoitunut, empatiakyvyssä on yleisesti jotain häikkää/vauriota aivoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä viestiketju vahvistaa ajatusta siitä, että ihminen kasvaa henkisesti aikuiseksi vasta kun hänellä on omia lapsia. Myöskään uusperhekuvioon ei tulisi heittäytyä ilman syvempää harkintaa kuten moni tuntuu tehneen, että kokeilee toimiiko vai ei ja sitten vasta poistuu kuviosta, vähät välittäen miten tällainen ihmissuhteiden pinnallisuus voi vaikuttaa taaksensa jäämiin ihmisiin.
Eräs henkilö kirjoitti täällä ADHD-lapsesta jonka huolimattomuus olikin hänestä tahallista, ei missään nimessä pitäisi astua erityislapsen elämään näin pinnallisilla tiedoilla mistä ADHD:ssa on edes kyse.
Älkää hyvät ihmiset menkö yksiin perheellistyneiden kanssa jos teillä ei ole hajuakaan siitä mihin olette osallistumassa. Lisäksi parisuhteessa ne lapset kuuluu koko pakettiin ja sen pitäisi olla selvää vaikka lapset kävisikin vain muutamina viikonloppuina.
Elän itse uusioperheessä ja on ollut selvää alusta saakka, että haasteita tulee. Silti ihmiset ovat kaikkein tärkeimpiä, vaikka eivät olisikaan omia lapsia. Ihminen joka ei millään tasolla kiinny lapsiin tai koe edes pientä suojeluvaistoa myös tuntemattomien lasten kohdalla, osa jopa on puhunut vihasta, ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna terve.
"Ihminen joka ei millään tasolla kiinny lapsiin tai koe edes pientä suojeluvaistoa myös tuntemattomien lasten kohdalla, osa jopa on puhunut vihasta, ei ole yhteiskunnallisesti ajateltuna terve."
Ja paskat! Kiinnytkö itse kaikkiin tuntemiisi aikuisiin? Jos et, et ole tuolla analogialla terve itsekään.
Aikuiset eivät tarvitse huolenpitoa ja suojelua, lapset tarvitsevat. Siksi kai lapset yleensä herättävät suojelunhalua vaikka olisivat tuntemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Anteeksi mutta kuullostat katkeralta ja kyyniseltä. Lapset ovat lahja ja joka ei sitä ajattele niin on niin kaukana omista arvoistani ettei voida ymmärtää toisiamme.
Miksi juuri sinä ajattelet olevasi kyllin arvokas jotta saat kuluttaa maapallon luonnonvaroja? Mitä hyvää teet muille?
Häh, kyllähän tuokin kirjoittaja piti lapsia tärkeinä ja arvokkaina, lue teksti uudelleen hetken rauhoittumisen jälkeen. Ei tuossa tekstissä ollut pointtina se, ettei lapset olisi arvokkaita, vaan ihan muut jutut mm. se, miten naiset suhtautuvat toisiin naisiin. Tarkkuutta luetun ymmärtämiseen.
T. Eräs joka ymmärsi tekstin täysin eri tavalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ryhdytte parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia? Miten jollekulle voi tulla yllätyksenä, että vanhempi aina laittaa lapset etusijalle? Uusi puoliso jää aina kakkoseksi, jos lasten etu sitä vaatii. Älkää kilpailko lasten kanssa puolison huomiosta, vaan mieluummin lähdette koko suhteesta pois.
Ihme kuvitelmia monella uusperhe-elämästä.
En jaksa uskoa, että kovinkaan moni luulee kumppanin menevän lasten edelle. Toki on niitäkin tapauksia, jotka unohtavat lapsensa uuden suhteen huumassa.
Kovinkaan lapseton ei ehkä hahmota miten paljon elämä oikeasti pyörii lapsen ympärillä.
En itsekään tajunnut ennen kuin kaverini sai lapsen ja käytännössä koko jänne elämänsä muuttui. Kaikki pyörii lapsen ympärillä. Kaikki pitää suunnitella tarkkaan ja ajoissa lapsen kanssa.Kyllä ja alkuun näin se onkin, että lapsen ollessa lapsi ja taapero elämä tosiaan pyörii enemmän sen lapsen tarpeiden ehdolla, koska lapselta puuttuu vielä oma toimijuus ja kyvyt huolehtia itsestään ja omista tarpeistaan. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos tämä asetelma jatkuu läpi lapsuuden eikä symbioosista osata niin sanotusti päästää irti, vaan kaikki pyritään vielä kouluikäisellekin tekemään puolesta ja elämään täysin lapsen ehdoilla. Lapset on tärkeää vanhemmiten kasvattaa myös osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa, missä on myös muita ihmisiä ja lapsi ei ole ainut yhteisön napa, jonka ympärillä kaikki niin sanotusti pyörii. Ja tämä on haasteena monen lapsen kanssa nykypäivänä, sen näkee kouluissa, harrastustoiminnoissa ja muissa vastaavissa.
Kaikilla ei ole sukulaisia, ystäviä. Vähän vaikeaa yrittää katkaista symbioosia jos on yksin lapsen kanssa. Näitä perheitä on paljon. Ikävä totuus on se että kaikki ei johdu itsesestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.
Anteeksi mutta kuullostat katkeralta ja kyyniseltä. Lapset ovat lahja ja joka ei sitä ajattele niin on niin kaukana omista arvoistani ettei voida ymmärtää toisiamme.
Miksi juuri sinä ajattelet olevasi kyllin arvokas jotta saat kuluttaa maapallon luonnonvaroja? Mitä hyvää teet muille?Häh, kyllähän tuokin kirjoittaja piti lapsia tärkeinä ja arvokkaina, lue teksti uudelleen hetken rauhoittumisen jälkeen. Ei tuossa tekstissä ollut pointtina se, ettei lapset olisi arvokkaita, vaan ihan muut jutut mm. se, miten naiset suhtautuvat toisiin naisiin. Tarkkuutta luetun ymmärtämiseen.
T. Eräs joka ymmärsi tekstin täysin eri tavalla
Kyllä se oli aika hyökkäävästi kirjoitettu ja 8tettiin taas esille verorahat. Koko teksti oli kirjoitettu naisen näkökulmasta ja kirjoittaja tuntui unohtaneen tai ei tajua että lapset ovat omia persooniaan joista kasvaa taas uusia aikuisia.
Ja kaikki äidit ovat olleet joskus lapsettomia naisia joten näkökulmaa löytyy molemmilta puolilta. Lapseton on vain lapseton, näkökulmaa äityidestä tai vanhempana olosta ei ole. Ja se on yksi niistä asioista maailmassa mikä täytyy kokea itse jotta sen täysin ymmärtää.
Koitan olla ajattelematta lasta ollenkaan, ajattelen niin että jos minkään näköinen komentaminen tai kurinpito ei ole lapsen äitin eikä varsinkaan lapsen isän mielestä minun asia niin sitten ei ole mikään muukaan.
M32 kirjoitti:
Koitan olla ajattelematta lasta ollenkaan, ajattelen niin että jos minkään näköinen komentaminen tai kurinpito ei ole lapsen äitin eikä varsinkaan lapsen isän mielestä minun asia niin sitten ei ole mikään muukaan.
Olen tässä äitinä samaa mieltä.
Jos kohtelen puolisoni lapsia kun omiani, se tarkoittaa myös komentamista jos on tarpeen. Eikä tämä tarkoita siis mitään huutamista vaan että nyt loppu, lelut pois, tavarat paikoilleen jne.
Eihän yhteiselosta mitään tule jos kotona erotellaan ket kukakin saa ojentaa.
Ohjeistan mieheni lapsia tilanteen tullen ja puolisoni myös omaani jos tarvetta.
Puolison mahdollisten lasten hyysääminen, hoitaminen ja heihin lämpimästi suhtautuminen kuuluu pakettiin.
Jos otat tyypin, jolla on lapsia, sitoudut myös hänen lapsiinsa ja heidän läheisenä, tuevallisena aikuisena olemiseen. Niin yksinkertaista se on. Puolison lapset eivät kaiketi tule yllätyksenä siinä vaiheessa vasta, kun muutatte yhteen, joten päätös myös lapsiin sitoutumisesta on täysin sinun.
Jos kohtelet kotonasi ( edes toisinaan ) asuvia lapsia kylmästi, omiasi tai muiden - olet ihmisenä hyvin alhaista kastia.
Itselläni on useita ystäviä, joiden lapset asuvat viikko-viikko-systeemillä vanhempiensa luona ja lähes kaikilla miespuolisilla on uusi vaimo ja monilla lisää lapsiakin, naisista uusi puoliso on vain muutamalla. Olen vuosia kuunnellut kauhutarinoita äitipuolista, jotka jättäneet ystävieni lapset eri tavoin huomioitta; vain yhteinen lapsi pääsee matkalle mukaan, yhteinen saa harrastaa mitä tahansa, mutta isän lapsen harrastusmaksuja ei koskaan makseta ( äiti maksaa ne yksin ), koulun juhlista valitaan aina yhteisen lapsen juhla, eli isä ei tule koskaan vain oman lapsensa juhlaan…lista on uskomaton ja loputon.
Nainen on tässä suhteessa yleensä isommassa roolissa, kuin mies. Mies ei ole suinkaan tässä uhri, vaan idiootti, koska antaa kaiken tapahtua - mutta nainen, joka on tieten tahtoen mennyt suhteeseen tyypin kanssa, jolla on lapsia ja käyttäytyy heitä kohtaan tunnekylmästi, on omahyväinen ja viallinen roisto, joka saa käytöksellään aikaan elämänmittaista surua. Eikä välitä siitä.
No eipä ne omatkaan lapset aina niin ihania ole, että en oikein ymmärrä miksi toisen lapsien pitäisi olla jotain miniaikuisia. Olin lähi-äitipuoli 19v ja poika on kuin oma. Kaikki ei aina todellakaan mennyt kuin Strömsöössä mutta sellaista se elämä on
Lapsettomana naisena ehdoton EI lapsellisille miehille. Minä en ole elämääni sössinyt eroperheellä, eikä kukaan minua tule siihen kuiluun vetämään. Jep, mieluummin vaikka loppu elämä sinkkuna kuin elää jotain feikkielämää, jossa pitäisi olla pataa tuntemattomien lasten kanssa.
Oletteko kateellisia lapsivapaille ihmisille, vai mistä viha?
Hirveätä yleistystä; lapsettomat sitä ja tätä, lähinnä kaikkea negatiivista.
Puhun nyt naisena lapsia saaneille naisille, vaikka nykyään pitäisi inklusiivisuuden nimissä puhua vaikka sun kenelle.
Oette lisääntyneet, niin kuin jokainen muu eläin tällä pallolla. Se ei tee teistä parempia, erikoisempia tai mitään muutakaan kuin sellaisia, jotka ovat käyttäneet biologisen mahdollisuutensa. Olisi nyt aika laskeutua itse rakentamaltanne jalustalta, te, jotka itseänne olette nostaneet.
Minä ja niin moni muu emme ole "vapaaehtoisesti lapsettomia". Olen lapsivapaa henkilö. Minulta ei puutu mitään. Jos joku saman tien valinnut puhuu "lapsettomuudesta", se on hänen sanavalintansa, ei merkki siitä, että olisi jotenkin onneton tai jotain puuttuisi.
Me lapsivapauden valinneet emme kollektiivisesti vihaa lapsia. Itse rakastan jokaista sisaruksieni lasta maailman tappiin asti ja he ovat myös perillisiäni. Jos näen kadulla itkevän yksinäisen lapsen, en takuuvarmasti kävele ohi. Jos lapsivapaiden (tai lapsettomien) joukossa on lapsivihaajia, niin eikö siinä tapauksessa ole pelkästään hyvä asia, ettei heillä lapsia ole? Miksi siitäkin täytyy tehdä ongelma? Minä näen sen vain hyvänä asiana!
Ei, en pelkää jääväni vanhana yksin, jos mitataan pelkästään lapsimittarilla. Vanhempia ja lapsia on monenlaista yhdistelmää ja aika paljon mahtuu joukkoon myös niitä, jotka eivät välitä. Edellisen ammattini puolesta olen nähnyt laitoksissa vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa, eikä kyse ole siitä, etteikö heillä ole lapsia. Olen päässyt myös puheisiin näiden "lasten" kanssa ja aika usein siellä oli taustalla hankalaa lapsuutta, pahoinpitelyä jne. Yksin jään todennäköisesti joka tapauksessa, ellei käy niin onnellisesti, että aviomieheni kuolee vasta jälkeeni. Lisäksi minulla on mahdollisuus tallettaa ja sijoittaa varallisuuttani, jolla voin sitten kustantaa hoitoa itselleni.
Olenko taakka yhteiskunnalle, kun minulla "ei ole ketään huolehtimassa"? En. Minä sijaistan oman työn ohella teitä, jotka lisäännytte, saamatta siitä ylimääräistä korvausta. Minä joustan lomistani, että te saatte lomailla lastenne loma-aikoina. Minä en käytä juuri ollenkaan julkisia palveluita, enkä terveydenhuoltoa, joten säästän myös teidän verorahojanne. Maksan veroja. Paljon. Ne kaikki satavat teidän lapsia tehneiden ja lastenne laariin, koska te käytätte palveluita, terveydenhuoltoa ja saatte tukia.
Miksi lapsivapaa mies on aarre ja lapsivapaa nainen joku noitavainon kohdekandidaatti? Vai pelkäättekö sitä, että toisella tai kolmannella kierroksellanne moni mies toivoo ensisijaisesti lapsivapaata naista? Joten ihan vaan varalta täytyy olla toiselle susi? Vai sitäkö pelkäätte, että lapsivapaa on sananmukaisesti vapaa ja te siinä pienenpienessä ympyrässänne, joka sisältää lapsenne eikä juurikaan muuta elämää? Voihan sen tietty kuvitella epäreiluksi, jos oikein tiristää. Ja herraisä, jos joku lapsia saanut ottaa omaa elämää, grillaatte heidätkin roviolla! Mikään ei tunnu olevan ok.
Ei, lapsivapaat eivät metsästä miehiänne. Minulla esimerkiksi on pitkä avioliitto. Tämä seuraava on tietty puhdasta mututuntumaa ja jo vanhentunutta tietoa, mutta kyllä sinkkuaikanani aika paljon tuli vastaan perheellisiä miehiä, jotka yrittivät virittää salasuhdetta. Siihenhän minä en ollut syyllinen, vaan he. Päälimmäinen toive oli myös "lapsettomuus" joten voitte kuvitella, että olin kuumaa kamaa markkinoilla.
Minä en kyseenalaista teidän valintaanne. En moiti siitä teitä tai esitä vaatimuksia, muita kuin sen, että tulisitte alas omatekoiseilta jalustaltanne.