Lue keskustelun säännöt.
En halua lapsia meille kylään
07.09.2015 |
Mulla on ongelma. Mä en voi sietää sitä, kun meille tulee lapsia kylään. Ollaan siis lapsiperhe itsekin, meillä on kaksi lasta (5- ja 1-vuotias), mutta mulla alkaa liekit loimuamaan silmissä aina kun meille tulee ystävien mukana lapsia kylään ja ne tekee tuhojaan. Tähän asti ei ole vielä yksikään aikuinen vahtinut lastaan tarpeeksi tehokkaasti, vaan aina ne on tiputtamassa tavaroita lattialle, syömässä sohvalla tai muuten vaan sotkemassa. Eivätkä koskaan siivoa jälkiään. Mua ärsyttää komentaa muiden lapsia, ja on se kiusallista että mä emäntänä siellä paimennan muidenkin kakaroita, kun aikuiset vaan rupattelee rennosti keskenään, "lapset on lapsia". Meillä on vasta remontoitu asunto, ja tykkään pitää paikat tiptop, eikä meillä omatkaan lapset saa pistää menemään miten tykkäävät. Olen myös itse todella tarkka kun ollaan muualla kylässä, etteivät aiheuta mitään vahinkoa ja että siivoavat esim. aina ne lelut, joilla ovat leikkineet. Miksei kaikki vanhemmat voi toimia samalla tavalla? En haluaisi, että tämä asia rajoittaisi meidän sosiaalista elämää, mutta mä oon alkanut välttämään ihmisten kutsumista meille, kun melkein kaikilla ystäväpariskunnilla on lapsia. Tai sitten jos ollaan pidetty jotain pippaloita niin ollaan laitettu casuaali maininta että oltaisiin vaan aikuisten kesken.
Oonko mä vaan ankea nipo?
Kommentit (103)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 15:08"]
Ymmärrän aloittajaa, ja voin lohduttaa että tilanne meillä ainakin helpottui kun lapset kasvoi isommiksi.
Meillä siis monta lasta, vanhin jo yläkoulussa, nuorin vielä päiväkodissa. Lasten kaverit on tervetulleita, mutta jotkut kaveriperheet aiheuttavat/aiheuttivat aiemmin stressiä. Vanhemmat työssäkäyviä, hyvin koulutettuja ihmisiä, mutta niinvaan annetaan sen lapsen lähteä suklaakeksi kädessä olohuoneen vaalealle matolle, lapsen ei tarvitse pestä käsiä pöydästä lähtiessä, kolmevuotias selviää itse vessassa käynnnistä jne. Ja sitten kun se suklaa on matossa tai seinässä niin sanotaan hups. Tai kun se lapsi on vessassa käydessä onkin päättänyt leikkiä nestesaippuapullolla lattialla niin sille nauretaan kun "Vilpertti on niiin kekseliäs". Tai kun pitäisi lähteä kotiin ja lapsi ei halua, ihmetellään ja naureskellaan vaan kun lapsi juoksee kengät jalassa pitkin taloa. Mä kyllä nappaan kiinni kaikissa tilanteissa jos vaan ehdin, mutta sellaisten vieraiden uudelleen kutsuminen ei oikein houkuta, joiden lapset ei usko ollenkaan aikuista, joko omia vanhempia tai vierasta aikuista.
Nyt kun lapset isompia ja kaverinsa käyvät ilman vanhempiaan pääsääntöisesti kylässä, on tilanne helpompi. Mä vahdin vieressä et kädet pestään saippualla, jos sukat on mustat pohjasta (koululaisilla usein on), annan meiltä puhtaat tilalle, ja sanon suoraan että koska meillä on vaaleat matot, ei likaisilla sukilla voi olla. Samoin jos on kuraiset vaatteet annan puhtaat tilalle. Välipalan tarjoan aina, usein leivonkin. Välipalan jälkeen vahdin että pesevät kätensä. Meille saa useimmiten tulla, ja lasten kaverit viihtyy meillä. Ne jotka on monta vuotta kyläilleet, osaavat toimia meidän sääntöjen mukaan eikä heitä tarvii vahtia tai muistutella. Lasten kaverit tuntuu tykkäävän minusta ja juttelevat mulle mielellään, en tiedä pitävätkö nipona, mutta tykkäävät silti.
Mutta, mä olen kotona iltapäivät, joten olen vahtimassa. Jos olisin töissä, en antaisi ainakaan pienempien kavereiden tulla meille, koska porukassa tyhmyys tiivistyy ja annetut ohjeet helposti unohtuu. Meille saa tulla mielellään myös ne, joiden luo ei koskaan pääse, kivahan se on että edes meillä saavat leikkiä yhdessä. Harva lapsi on ärsyttävä,yksi on tainnut vuosien aikana olla, joka ei totellut yhtään ja keksi ikäviä tempauksia, sille tuli porttari vuodeksi, kun kasvoi niin osasi sitten olla jo meidän sääntöjen mukaan.
[/quote]
No sä kuulostatkin just sellaselta että jotain tolkkua on noissa hygienia-asioissa. Hyvä että meitäkin löytyy!
Ja sille joka mainitsi että outoa jos/kun mietin linnunpaskoja - ei tarvi erikseen miettiä kun piha on niitä melkein aina täynnä. Irtokissat vielä siihen lisäksi paskovat vaikka keskelle pihaa.
Eilenkin piti pestä tramppa, leikkimökin kaiteet, keinu ja hiekkalaatikon kansi kun joakisessa vähintään pari linnun paskalänttiä. vai sinäkö annat lapsesi mennä hyppimään ja pyörimään esim. tramppaan siihen paskojen sekaan ja siitä sisälle nujuamaan...että näin sitä on vieraannuttu luonnosta, paskaa mkä en siedä keneltäkään. Teillä vissiin ei tarvi pestä käsiä vaikka se 3v ite pyyhkii pebansa ja "vähän" tulee käsillekkin...? sehän on ihan luonnollista se kakka...vai?
Ja taatusti tarkastasit sinäkin sen jälkeen vaikka sen bussin penki -n jos jonkun lämpimän kusen päälle istut, niin että omat housut kastuu ((hyi ajatuskin). vai eikö haittaisi? sehän on vain jonkun pissaa, niinkö. Täällä keskustassa puliukot istuu penkeillä kuset housuissa niin että tietyn kohdan läpi kun kävelee niin ne penkit lemuaa kesäisin kymmenen metrin päähän ja nimenomaan penkit KUSELLE (puupenkit jotka imeneet kusta enemmän kuin vettä taivaalta). Outoa varmaan kun MIETIN tätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton ja yksin asuva aikuinen nainen ja ihmettelen, miksi pienten lasten vanhemmat eivät aina huolehdi lastensa tekemisistä toisten luo kylään tullessaan. Eivät kai oleta, että talon asukas huolehtii, etteivät lapset sotke, riehu tai riko tavaroita vai mitä olette mieltä? Miten tämän asian ottaisi puheeksi ilman, että ystäväni loukkaantuvat?
Ymmärrän aloittajaa, ja voin lohduttaa että tilanne meillä ainakin helpottui kun lapset kasvoi isommiksi.
Meillä siis monta lasta, vanhin jo yläkoulussa, nuorin vielä päiväkodissa. Lasten kaverit on tervetulleita, mutta jotkut kaveriperheet aiheuttavat/aiheuttivat aiemmin stressiä. Vanhemmat työssäkäyviä, hyvin koulutettuja ihmisiä, mutta niinvaan annetaan sen lapsen lähteä suklaakeksi kädessä olohuoneen vaalealle matolle, lapsen ei tarvitse pestä käsiä pöydästä lähtiessä, kolmevuotias selviää itse vessassa käynnnistä jne. Ja sitten kun se suklaa on matossa tai seinässä niin sanotaan hups. Tai kun se lapsi on vessassa käydessä onkin päättänyt leikkiä nestesaippuapullolla lattialla niin sille nauretaan kun "Vilpertti on niiin kekseliäs". Tai kun pitäisi lähteä kotiin ja lapsi ei halua, ihmetellään ja naureskellaan vaan kun lapsi juoksee kengät jalassa pitkin taloa. Mä kyllä nappaan kiinni kaikissa tilanteissa jos vaan ehdin, mutta sellaisten vieraiden uudelleen kutsuminen ei oikein houkuta, joiden lapset ei usko ollenkaan aikuista, joko omia vanhempia tai vierasta aikuista.
Nyt kun lapset isompia ja kaverinsa käyvät ilman vanhempiaan pääsääntöisesti kylässä, on tilanne helpompi. Mä vahdin vieressä et kädet pestään saippualla, jos sukat on mustat pohjasta (koululaisilla usein on), annan meiltä puhtaat tilalle, ja sanon suoraan että koska meillä on vaaleat matot, ei likaisilla sukilla voi olla. Samoin jos on kuraiset vaatteet annan puhtaat tilalle. Välipalan tarjoan aina, usein leivonkin. Välipalan jälkeen vahdin että pesevät kätensä. Meille saa useimmiten tulla, ja lasten kaverit viihtyy meillä. Ne jotka on monta vuotta kyläilleet, osaavat toimia meidän sääntöjen mukaan eikä heitä tarvii vahtia tai muistutella. Lasten kaverit tuntuu tykkäävän minusta ja juttelevat mulle mielellään, en tiedä pitävätkö nipona, mutta tykkäävät silti.
Mutta, mä olen kotona iltapäivät, joten olen vahtimassa. Jos olisin töissä, en antaisi ainakaan pienempien kavereiden tulla meille, koska porukassa tyhmyys tiivistyy ja annetut ohjeet helposti unohtuu. Meille saa tulla mielellään myös ne, joiden luo ei koskaan pääse, kivahan se on että edes meillä saavat leikkiä yhdessä. Harva lapsi on ärsyttävä,yksi on tainnut vuosien aikana olla, joka ei totellut yhtään ja keksi ikäviä tempauksia, sille tuli porttari vuodeksi, kun kasvoi niin osasi sitten olla jo meidän sääntöjen mukaan.