Pystyisitkö koskaan elämään kokonaan miehesi siivellä?

Minäkään en saanut työmarkkinatukea miehen tulojen takia, lapsilisät sain käyttää. Se on yksi suuri syy avioeroon, en jaksanut kuunnella sitä loiseksi haukkumista. 

Kyllä pitäis miehen tienata enemmän että pärjättäisiin. Olen ollut vuosia työttömänä ja 3 vuotta lasten kanssa kotona, eipä ne mun tulot ole häävejä ollut, mutta minkäs teet, kun pääsin töihin, mies olisi halunnut että olen lasten kanssa siihen asti kun he menevät kouluun...

Helposti.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:34"]

Suomessahan elää vahvasti näkemys, ettei naisen "sovi loisia miehen lompakolla".

Pystyisitkö koskaan elämään pelkästään miehesi elatuksen varassa.

Itse varmasti voisin, jos myös hoitaisin myös lähes kaiken kotiin liittyvän. Toisaalta ajattelen, etten silloin olisi vapaa tai kehtaisi pyytää mieheltä rahaa omiin ostoksiini.

[/quote] Miksi en kehtaisi, koska niin moni nainen tässä valtiossa elää yh:na valtion siivellä, ja toiset mahot lehmät jopa käyvät töissä viihtymässä kunnalla/valtiolla, ja palkkansa juoksee meitin yksityissektorilla tuottavan työnsä tekijöiden maksamista veroista, että se siitä siipeilystä!

Minä opiskelen, joten elämme koko perhe miehen tuloilla. Jostain syystä tämä ei ole ollut minulle yhtään vaikeaa. Ehkä johtuu siitä, että sain jo kotoa käsityksen, että perheessä kaikki raha on yhteistä. Olen myös itse "elättänyt" miestä aikoinaan hänen opiskellessa ja minun ollessa työelämässä. Silloinkaan en muista kertaakaan harmitelleeni tilannetta vaan ihan suosiolla maksoin kaiken kuten mies maksaa nyt kaiken. Minun on vaikea erottaa esim. omaa onneani miehen onnesta. Tai siis miten ikinä voisin kieltää miestä opiskelemasta, vaikka se tarkoittaisi muulle perheelle jyrkkään elintason laskua, jos opiskelun kautta mies voisi toteuttaa omia haaveitaan ja tulla onnellisemmaksi. Siksi nyt oma mieheni kukkarolla "loisiminenkaan" ei tunnu pahalta. Ajattelen, että tämä on meidän yhteinen elämä ja yhdessä tuemme toisiamme ja teemme kaikkemme kummankin unelmien ja onnen eteen. 

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 20:36"]

Miten sen voi nähdä toisen kukkarolla loisimiseksi jos samanaikaisesti hoitaa sen miehen useaa lasta, hoitaa kodin ja laittaa ruoat? Eikö siitä jonkun korvauksen voi saada ilman että sitä kutsutaan loisimiseksi?

[/quote]

No toiset tekevät tuon kaiken plus käyvät töissä. Eli tekevät enemmän.
[/quote]

Seliseli. Ihminen ei tunnetusti repeä moneen asiaan 100 % vaikka kuinka haluaisit itsellesi niin uskotella. On se vähän aina pois toisesta kun toiseen keskittyy.

Mitäs te tytöt teette sitten, kun ootte eläkeiässä? Puolisosi on saanut sen 4-donaa kuussa ja saanee parempaa eläkettä sen pohjalta kuin sinä. Kuka pääsee ja minne vanhustenkotiin sitten aikanaan. No, ne rikkaat putsataan stten noissa hoitokodeissa, köyhät saa saman tukien kautta. Tulos, turha tehdä töitä Suomessa, sillä ei pääse rikastumaan :)

Tuskin. Haluan tienata omat rahani enkä olla toisen armeliaisuuden varassa. 

2

Ei oikein kantti kestäisi harrastaa sivusuhteita silloin.

Pystyisin, jos mies olisi hyvätuloinen ja toivoisi, että jäisin kotiin. Silloin vaatisin kyllä jonkin sortin nurinkurisen avioehdon, etten eron sattuessa jäisi ilman tuloja kun oma urakin olisi vedetty viemäristä alas.

Noin muuten mulla ei olisi mitään sitä vastaan, että pyörittäisin vain kotia ja hoitaisin lapsia. Olisi ihana, kun olisi kunnolla aikaa tehdä vapaaehtoistyötä.

N21, lapsen kanssa kotona ja vielä pari vuotta miehen siivellä

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:40"]Vaimoni ainakin hyvin pystynyt, vuosikaudet ! :D Jopa silloin kun olimme vain avopuolisoita emmekä vielä naimisissa.
[/quote]

Oletteko asian yhdessä sopineet vai harmittaako?
Jos kyllä niin miksi suostut?

Olen itse niin rikas, että olisi vaikeaa. Mutta kai jos joku miljonäärimies haluaisi välttämättä kustantaa kaiken, voisin varmaan suostua. Saisi sitten oma varallisuus muhia rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 20:36"]

Miten sen voi nähdä toisen kukkarolla loisimiseksi jos samanaikaisesti hoitaa sen miehen useaa lasta, hoitaa kodin ja laittaa ruoat? Eikö siitä jonkun korvauksen voi saada ilman että sitä kutsutaan loisimiseksi?

[/quote]

No toiset tekevät tuon kaiken plus käyvät töissä. Eli tekevät enemmän.
[/quote]

Jos mies ja nainen yhdessä päättää että on hyvä että toinen on kotona silloin kun lapset ovat pieniä, niin ei se mitään loisimista ole.
Mies pystyy paremmin tekemään työmatkoja tai ylitöitä eikä perheen elämä ole niin raskasta.
Kyllä se on usein miehenkin etu ja tahto.

Kyllä se hankalalta tuntuisi, kun on omia laskuja ja joskus olisi mukava ostaa jotain. Nyt saan sentään maksettua laskuni ja loput maksaa mies, ruuat ja asumisen. En kehtaa pyytää rahaa mihinkään, mutta en sitä kyllä oikeastaan tarvisekaan. Opiskelijan tuloilla ja lapsilisällä saan maksettua laskut ja noin 50€ jää loppukuulle, ostan sillä muksulle tai itselle vaatteita jos ihan välttämätöntä, mutta yleensä tarvitsen nuo rahat bensaan.

Kyllä noin moraaliselta kannalta voisin jos se olisi yhdessä sovittu koska se keventää elämää todella paljon.
En kuitenkaan koskaan oikein uskaltanut.
Olin hoitovapaalla lasten jälkeen mutta en sitä laske koska se oli ihan lasten takia ja varmasti oli oikea ratkaisu. Lapset pärjää ainakin elämässä hyvin.
Mutta entäpä jos mies rakastuu toiseen tai sairastuu, ei en uskalla.

Voisin, mutta vaan jos saan oman rinnakkaiskortin jolla saan käyttää rahaa juuri niin kuin haluan. En haluaisi joutua pyytämään mieheltä lupaa mihinkään ostoksiin, haluan vapauden hoitaa kodin ja lapset ja omat menoni juuri oman mieleni mukaan, vaikka miehen rahoilla elelisinkin.

En pystyisi.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 07:21"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:40"]Vaimoni ainakin hyvin pystynyt, vuosikaudet ! :D Jopa silloin kun olimme vain avopuolisoita emmekä vielä naimisissa.
[/quote]

Oletteko asian yhdessä sopineet vai harmittaako?
Jos kyllä niin miksi suostut?

[/quote]

Öh, ei tietenkään harmita. Raha on vaan paperia joka tulee ja menee, sama se mulle on että kuka meidän perheessä sen käyttää, jos sillä jotain tärkeää/kivaa itselleen saa. Käyn mielelläni töissäni koska pidän töistäni, joten senkään takia ei harmita että muka jonkun toisen takia joutuisin kärsimään tjms.

Pystyisin. Tiedän, etten kokisi tunnontuskia sellaisest, vaikka en kyseiseen tilanteeseen tähtääkään. Haluan oman uran, josta saan palkkaa, mutta esim. äitiyslomalla voisin elää "miehen tuloilla", kun lapsilisät ja muut menisivät säästöön. Tietenkään en yksikseen mitään kallisra ostaisi.