YHTEYSKUNNAN ULKOPUOLELLA

Terve ! Olen 27v suomenruotsalainen bi mies ilman oikeita arkipäivän ystäviä. Minulla on kyllä harrastusten puolella joitakin soittokavereita mutta ei niitä läheiseksi ystäviksi voi kutsua. Olen ollut 4v ilman työtä ja olen kyllä etsinyt koko ajan mutta mitään kiinnostavaa ei ole löytyny tai jotain mitä mä osaisin. Koulutusta mulla on ylioppilastutkinto ja kesken jäännyttä yliopistotutkintoa musiikki ja äänitekniikan alalta. Pätkä töitä on ennen ollut koulunavustajana, kirjastotyöläisenä, musiikkikaupan myyjänä ja postinkantajana. 3 oikeita ystäviä mulla on ollut elämässäni ennen mutta ne eivät oo enää mun ystäviä ja yksi on jopa muuttanut pois maasta. Oiketa ystäviä mulla ei oo ollut nyt 10 vuoteen. Asun vielä vanhempieni luona(säälittävää eikö) kun monella muulla mun ikäisellä on jo oma talo, omia lapsia ja jopa naimisissa. Mun vanhemmat ovat jo niin vanhoja että pelkään että ne voi kuolla aika pian ja mä jään täysin yksin taloon ja niitten velkojen kanssa ja ilman ystäviä ja ilman mitään palkkaa NIIN ilman mitään elämää. Monet heikot ihmiset olisivat jo tässä vaiheessa varmaan riistäneet itseltään hengen. Älä pelkää mä en kuulu niihin. Elämässä on niin paljon muuta ku muita ihmisiä esim. luonto ja eläimet. Ai niin säälittävää on myös se että olen vielä neitsyt vaikka mä kaipaan niin paljon toisen ihmisen läheisyyttä ja sukupuolella ja iällä ei oo väliä mulle enää tässä vaiheessa elämää. En ole missään somessa koska siellä näittäisin vain hölmöltä kun ei olisi paljon ystäviä kun ihmiset muuten vain laukaisevat egoistisiä mielipiteitään siellä ja aiheuttavat kateutta muissa. Olen niin kyllästynyt nykyisestä kilpailu-yhteiskunnastamme. Niin voin vain haaveilla parisuhteesta ja lapsista mutta ehkä pääsisin johonkin tässä toivottomassa elämässä jos saisin kunnollisen hyvin palkatun työpaikan ja pari sielunytävää. Voikaa hyvin kaikki ihmiset jotka ovat samassa tilanteessa ku mä.